Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Aaamatööri]

Ai miksi on niin, että toiset eivät halua pelata jalkapalloa ja toiset haluavat? En tiedä ihan täysin. Luulisin, että kyse on geeneistä, kasvatuksesta ja joskus kehitysvaiheiden erilaisuudesta. Harvoin asia riippuu valmentajasta. Ehkä silloin, jos valmentaja on niin itsepäinen, että laittaa näille lapsille liian tylyn harjoitteluympäristön ihan vaan oman ideologisen katsantokantansa kautta eikä yhtään kykene lapsen kehitysvaihetta huomioimaan ja räätälöimään tälle sopivaa positiivista ympäristöä.

Jos on lapsia, jotka eivät osaa juosta, eivät potkaista ja väsyvät minuutin jälkeen kävelyynkin, niin näiden lasten oikeanlainen motivointi on hyvin hyvin haasteellista tilanteessa, missä toiset tekevät näitä liikunnallisia asioita vaikka tunnin putkeen korkealla intensiteetillä. Siinä parempi motivointitapa on laittaa ne lapset oman tasoistensa lasten kanssa harjoittelemaan ja kasvattamaan sitä yleistä liikunnallisuuttaan.

Ei kyse ole mistään siitä, että ei sallittaisi epäonnistumisia. Se liike loppuu kyllä, jos liikkeestä ei seuraa yhtään mitään. Eivät he saa mitään onnistumisia siellä kentällä jos sillä samalla kentällä on parikin niitä parhaita.

Eiköhän siellä reeneissä käy kuitenkin 90% semmosia ketä tykkää ja haluaa pelata jalkapalloa? Ja tuohon 90% on tasoltaan joka lähtöön pelaajia, ja olen eri mieltä siitä että heikot ei saa onnistumisia vaikka olis kaksi hyvää kentällä, tämän olen ihan omin silmin nähnyt ja sen jumalattoman kasvun sen pienen onnistumisen jälkeen ja kun nämä kertaantuvat siellä "parhaimpien" seassa niin mitä se tekee tämän pienen "heikon" motivaatioille? 
Myös junnarit osaa jaotella itsensä joukkueen sisällä ja väitän että pikku heikko kaiffari saa isomman motivaatioruiskun siitä kun onnistuu parhaimpien seassa joskus kun joutuisi hinkkaamaan alemmassa ryhmässä ja onnistuisi siellä ja aina jännityksiä/pelkäisi kun joutuisi parhaimpien mukaan.

[Sokrateen puskumaali]

Jotkut erot tasoittuvat. Jotkut ei. Junnuissa tasoerot ovat sellaisia, jotka voivat tasoittua parin vuoden harjoittelulla, mutta jos erot säilyvät, niin isoissa tasoerot ovat jo kiinnikuromattomia.

Siksi sitä harjoitusvasteen määrää pitää pystyä säätämään mahdollisimman hyvin. Tosin, jos ne erot säilyvät hyvälläkin vasteen säätämisellä, niin sitten ehkä vaan on niin, että ne tasot eivät millään keinoin nouse sen yksilön kohdalla.

Tässäkin olet melko kapeakatseisesti liikkeellä. Minusta tuo ei ole riittävää. Kuten jo aiemmin esitin, minusta kehittymiseen tarvitaan sekä "oman" tasoista, että heikompaa ja vahvempaa vastusta ja esimerkkiä (60-20-20). Putkea mielestäni ei nimenomaan pitäisi olla. Mutta tiukoissa tasoryhmissä on aivan luonnollista, että ihminen sopeutuu siihen omaan viiteryhmäänsä - se tekee tasohyppelystä tiukassa järjestelmässä epätodennäköistä ja aiheuttaa tuon putken.

Vastus ei onneksi ole puhtaasti riippuvaista harjoitusvastustajista vaan myös pelivastustajista, harjoitteiden luonteesta ja muista asioista, joilla tuota voidaan myös säädellä. Vaikea kuitenkin olisi olla sitä vastaan, etteikö harjoitusryhmiä kannattaisi myös vaihdella ja en ehkä ihan ymmärrä, että miksi tasoryhmiin ei nimenomaan liittyisi se kilvoitelu päästä aina parempiin ryhmiin ja myös kokeilut ryhmien välillä sen oikean vasteen löytämiseksi.

Ei.

No sittenhän me olemme samaa mieltä?

Ihminen tarvitsee monenlaista haastetta kehittyäkseen. Jokaisella pitäisi olla ns oma tasoryhmä. Siinä ei tasoryhmien määrä vaikuta lopputulokseen.
 Oikeastaan taidan olla tasoryhmiä vastaan. Tosin tuo ryhmä-sana tuossa eniten tökkii. Tason mukaan lasten pitäisi haasteensa ehdottomasti saada.

Jos meidän on, ihan käytännön syistä, vaikea muodostaa viidenkymmenen lapsen joukosta viittäkymmentä omaa harjoitusryhmäänsä, joilla on kaikilla oma täydellisesti räätälöity valmennussuunnitelmansa, niin voisiko edes askel parempaan suuntaan olla se, että se joukko jaetaan 3-4 ryhmään, joissa on edes suurin piirtein oman tasoista haastetta ja sitten niissä ryhmissä pyritään vielä yksilöllisesti huomioimaan se pelaaja ja antamaan tälle pientä hienosäätöä sen ryhmän sisällä? Voisiko se olla sellainen kompromissi sen täysin tasapäistävän valmennuksen ja täysin yksilöllisen valmennuksen välillä?

Jos pelkäät sitä, että nämä ryhmät "jähmettyvät" uomiinsa ja sitä kautta haittaavat kehitystä, niin jos minä vielä oikein juhlallisesti vakuutan, että ryhmäjaot muodostetaan jokaisessa harjoituskerrassa uudelleen niin, että pystyvät valmentajat huomioivat asian ja siirtelevät pelaajia ryhmien välillä niin, että kaikille tulee vaikka tuo suurin piirtein kuvaamasi 60-20-20 jako ja pelaajien kehittyminen huomioidaan joustavasti niin, että luonnollista liikettä syntyy vuosien mittaan, niin olisiko se silloin mielestäsi kaikkein parhain tapa järjestää valmennus näin isossa porukassa?

[Pussikalja]

Pikkujunnuissa tasoryhmiä ei kannata luoda, koska todellakin se 90% on omasta halustaan mukana. Kaiki kehittyvät nopeasti, koska parhaatkaan eivät osaa vielä kuin hieman. Kaikki kehittyvät.

oit joko valita 10 pelaajaa. Tai sekottaa kymmenen pelaajaa kolmeen peliryhmään. Oletetaan et sulla on 2 tosihyvää, 15 keskivertoa ja 9 aloittelijaa, tai heikohkoa. Pelaat pienkenttää kolmella jengilllä, sekoitellen. Voit asettaa hyvälle haastetta, laittamalla hänet, pari heikompaa ja yhden keskiverron ketjuun, toinen ketju vaikkapa kolme keskivertoa ja yksi heikko. pelinsisällä ketjut on tasavahvat.

Jos vastustaja pelaa tasoryhmällä, voit laittaa vaikkapa yhden huipun ja kympin sakista 7 pelaajaa ja kaksi heikompaa. Saat pelistä omalle joukueelle tosi vaativan, oman tähtes tosi koville, hyville haasteta ja heikon kaikki tekeminen on joukkueelle arvokasta. Heikoin kärkeen ja älytön kannustus yrittämään. Kaikki kehittyy. Joskus voitat, joskus häviät mut mitä väliä sillä 7-9 ikäsillä on. Valmentajan näkökulmasta, pelaajien pitäs haluta ja yrittää voittaa aina. Heikompaa joukkuetta vastaan pelissä on arvoa, jos yks tähti ja kolme heikkoa saa sen voitettua. Tähti on kovilla ja heikot saa kehitystä ja onnistumista, tajuavat olevansa jengille tärkeitä.

Treeneissä voi sijoitella joskus treenistä riippuen tähdet vastakkain, aina se ei ole tarpeen. Jos opetellaan pelaamaan, voi olla hyvä et neljä heikointa puolustaa neljää parasta, niin ei ole pakotettu treenaamaan 4 vs. 2.

Näin sulla on 12 vuotiaana käsissä 30 poikaa, kaikki harjoitelleet hyvin, kaikki kehittyneet.

Tais sit sulla on 10 pelaajaa, joista 3 ei olutkaan urheilullisia ja tarvit naapuriseurasta 13 pelaajaa, kun omat ei ole 5 vuoteen saaneet harjoitusta eikä valmennusta.

[Sokrateen puskumaali]

Eiköhän siellä reeneissä käy kuitenkin 90% semmosia ketä tykkää ja haluaa pelata jalkapalloa? Ja tuohon 90% on tasoltaan joka lähtöön pelaajia, ja olen eri mieltä siitä että heikot ei saa onnistumisia vaikka olis kaksi hyvää kentällä, tämän olen ihan omin silmin nähnyt ja sen jumalattoman kasvun sen pienen onnistumisen jälkeen ja kun nämä kertaantuvat siellä "parhaimpien" seassa niin mitä se tekee tämän pienen "heikon" motivaatioille? 
Myös junnarit osaa jaotella itsensä joukkueen sisällä ja väitän että pikku heikko kaiffari saa isomman motivaatioruiskun siitä kun onnistuu parhaimpien seassa joskus kun joutuisi hinkkaamaan alemmassa ryhmässä ja onnistuisi siellä ja aina jännityksiä/pelkäisi kun joutuisi parhaimpien mukaan.

Sitä 10% pitäisi myös yrittää kehittää. Ja siellä 90% sisällä on myös ehkä 10% motivoituneita, mutta kehnot liikunnalliset avut omaavia ja pallotaitamattomia, jotka eivät millään pysy perässä liikunnallisten ja pallotaitavien pelissä vaikka kovasti haluaisivat. Silloin kannattaa myös yrittää säilyttää se motivaatio eikä yrittää tappaa sitä, koska silloin 10% ei motivoituneita on kohta 20% ei motivoituneita.

Enkä ole millään muotoa sitä mieltä, että näitä omin silmin näkemiäsi tilanteita pitäisi jotenkin poistaa. Olen samaa mieltä, että jos se "heikko" ei ole niin heikko, etteikö voisi saada onnistumisen elämyksiä siinä toisessa paremmassa ryhmässä, niin etteikö häntä pitäisi yrittää motivoida myös näin. Joskus on kuitenkin tilanteita, joissa ne heikot ovat niin heikkoja, että eivät vielä kykene ja silloin pitää sitä taitotasoa ensin kehittää sille tasolle, että ne onnistumiset ovat mahdollisia.

[Sokrateen puskumaali]

Näin sulla on 12 vuotiaana käsissä 30 poikaa, kaikki harjoitelleet hyvin, kaikki kehittyneet.

Haluaisin toisen mielipiteen, joka perustuu kokemukseen. Onko joku joka on valmentanut n. 30 lapsen ikäluokan 7-12v tällä metodilla ja tulokset olleet juuri näin? Mielummin esimerkkejä siis tältä vuosituhannelta.

[Pussikalja]

Heikko ei ole heikko, voi olla pelkästään uusi, kuin viikkoja. Kukaan ei lapsena ole kovin hyvä. On aina heitä, joilla ei ole halua. On heitä, joilla rajoite on itseluottamus tai ujous. Sekaryhmissä on helpompi luoda joukkueen odotukset ja yksilölle kannustava ilmapiiri yrittää aina parhaansa. Sitä on vaikea saavuttaa, jos katsoo vierestä ykkös kymmenikön menoa ja huisketta jos itse pelaa huoltajan valvomana sivussa 10 vs 10 peliä viikko toisensa jälkeen.

Erinomaisia tuloksia on tullut siitä, et joku fyysisesti lapsi siirretään yli-ikäisenä pelaamaan vuotta nuorempiin. Se voi poikia kasvun kautta ikäluokkansa sekä pelillisesti, et fyysisesti kovimman lahjakkuuden. Samoin jos joukkueen keskimääräinen taso ei riitä ikäluokan kovimpaan sarjaan, pelaajan siirto isompaan seuraan on todella hyvä vaihtoehto. Samoin vanhemmassa ikäluokassa pelaaminen on käyttökelpoinen ratkaisu seuran sisällä. Oman junnujoukkueen sarjasijoitus tai sarjataso pitäs olla prioriteetti nro 2 yksilön kehityksen rinnalla. Sarjatason ratkaisee keskimääräinen taso joukkueessa, käytännössä kunka hyviä pelaajia sulla on vaihtaa kentälle vaihdosta. Tässä ois vielä kehitettävää oman maan sisällä. Helpompi on siirtää junnu ulkomaille akatemiaan, kuin tehdä maan sisäistä yhteistyötä. Ei siellä B-sm sarjassa pelaa kaikki ikäluokkansa parhaat, ne on ripolteltuna pitkin maata eri sarjoihin. Mut siihen pitäs pyrkiä.

[Aaamatööri]

Sitä 10% pitäisi myös yrittää kehittää. Ja siellä 90% sisällä on myös ehkä 10% motivoituneita, mutta kehnot liikunnalliset avut omaavia ja pallotaitamattomia, jotka eivät millään pysy perässä liikunnallisten ja pallotaitavien pelissä vaikka kovasti haluaisivat. Silloin kannattaa myös yrittää säilyttää se motivaatio eikä yrittää tappaa sitä, koska silloin 10% ei motivoituneita on kohta 20% ei motivoituneita.

Enkä ole millään muotoa sitä mieltä, että näitä omin silmin näkemiäsi tilanteita pitäisi jotenkin poistaa. Olen samaa mieltä, että jos se "heikko" ei ole niin heikko, etteikö voisi saada onnistumisen elämyksiä siinä toisessa paremmassa ryhmässä, niin etteikö häntä pitäisi yrittää motivoida myös näin. Joskus on kuitenkin tilanteita, joissa ne heikot ovat niin heikkoja, että eivät vielä kykene ja silloin pitää sitä taitotasoa ensin kehittää sille tasolle, että ne onnistumiset ovat mahdollisia.

Väärin ja oikein, sille 10% pitää saada motivaatio, kehitys on sen jälkeen automatic kun vain annat aikaa etkä yritä tehdä superpelaajia vuodessa, sama koskee siihen motivoituneeseen 10%, aikaa ja kärsivällisyyttä, kaikki ei opi asioita yhtä nopeasti. Nyt tuntuu siltä että olet heittämässä yhtä heikkoa parhaimpien sekaan ja niinhän se ei mene. On siellä kentällä niitä heikkojakin vastapuolella ainakin treeneissä, pidä siitä huoli. Kehoita pelaajia liikkumaan juoksemaan perään jos vastustaja menee ohi, älä luovuta, ehkä ainut mitä heikot eivät tee, yritä pujotella koko kenttää läpi, mikä nyt ei poissulje heidän kehittymistään jalkapalloilijana.

[Sokrateen puskumaali]

Väärin ja oikein, sille 10% pitää saada motivaatio, kehitys on sen jälkeen automatic kun vain annat aikaa etkä yritä tehdä superpelaajia vuodessa, sama koskee siihen motivoituneeseen 10%, aikaa ja kärsivällisyyttä, kaikki ei opi asioita yhtä nopeasti. Nyt tuntuu siltä että olet heittämässä yhtä heikkoa parhaimpien sekaan ja niinhän se ei mene. On siellä kentällä niitä heikkojakin vastapuolella ainakin treeneissä, pidä siitä huoli. Kehoita pelaajia liikkumaan juoksemaan perään jos vastustaja menee ohi, älä luovuta, ehkä ainut mitä heikot eivät tee, yritä pujotella koko kenttää läpi, mikä nyt ei poissulje heidän kehittymistään jalkapalloilijana.

Minä pidän mielummin huolen siitä, että kaikki ovat suurin piirtein samalla tasolla, jotta kehitys olisi parhainta. Ei se auta hirveästi, jos molemmissa joukkueissa on yksi joka pystyy pitämään palloa absoluuttisesti ja muut ovat statisteja. Jos pienpelissä on molemmin puolin yksi jolta palloa ei saa pois millään, yksi joka kykenee suurin piirtein vaikuttamaan peliin sijoittumisellaan ja juoksemisellaan ja kaksi jotka eivät vaikuta millään siihen peliin vaikka haluaisivat, niin silloin niiden neljän kykenemättömän harjoittelu menee mönkään. Mielummin vaikka otan 2v2 pelit, joissa ne pelit jaetaan taitotasojen mukaan, jotta kaikki saavat edes jonkin verran pallokosketuksia kuin yritän 4v4 peliä ja pallo on kahden pelaajan yksinomaisuutta.

On sinänsä söpöä, että yritätte antaa tällaisia hyvin yksinkertaisia ohjeita valmennuksesta, ikään kuin sellaiset eivät olisi koskaan tulleet mieleenkään kuten: "kehoita pelaajia liikkumaan" tai "älä luovuta". Näillä se taitotaso hupenee silmissä ja ongelmat katoavat, eipä ole aikaisemmin tullut mieleen kehottaa lapsia liikkumaan pallon perässä.

Meillä on hyvin erilainen kuva siitä mitä ne taitotasot ovat heterogeenisesti valitussa joukossa. Ehkä meidän kokemuksemme ovat hyvin erilailla valikoituneista joukoista, joissa tilanne on hyvin erilainen ja siten kokemuksemme ovat hyvin erilaisia. Ehkä tästä ei kannata jatkaa sen pidempään. Jos ikinä on niin, että pelitaso vaihtelee vaan 20% suuntaan ja toiseen, niin lupaan etten pidä tasoryhmiä ja olen kaikesta samaa mieltä kuin tekin. Niin kauan kuin erot ovat kuin yö ja päivä ja lapset tarvitsevat vaihtelevaa vastusta kehittyäkseen, niin minä yritän parhaani mukaan näin tehdä.

[Metsän poika]

No sittenhän me olemme samaa mieltä?

Siitä, että lapsia ei pitäisi kohdella tasapaksuna massana? Tietenkin.

Jos meidän on, ihan käytännön syistä, vaikea muodostaa viidenkymmenen lapsen joukosta viittäkymmentä omaa harjoitusryhmäänsä, joilla on kaikilla oma täydellisesti räätälöity valmennussuunnitelmansa, niin voisiko edes askel parempaan suuntaan olla se, että se joukko jaetaan 3-4 ryhmään, joissa on edes suurin piirtein oman tasoista haastetta ja sitten niissä ryhmissä pyritään vielä yksilöllisesti huomioimaan se pelaaja ja antamaan tälle pientä hienosäätöä sen ryhmän sisällä? Voisiko se olla sellainen kompromissi sen täysin tasapäistävän valmennuksen ja täysin yksilöllisen valmennuksen välillä?

Minusta hienosäätö ryhmien sisällä ei riitä. Se luo edelleen noita "putkia". Jos treenaat sellaisten kanssa, jotka vaikka jossain syöttörallissa antavat sinulle hyvän ja kovan syötön kohdille 90% kerroista, niin saat tarkoitettuja pallokosketuksia selvästi enemmän, kuin jos prosentti on vaikka 70%. Toisaalta jos ryhmässä pari vetää harjoituksessa vähän löysästi, se tuskin vaikuttaa kauheasti loppuihin, mutta kun niitä löysästi vetäjiä on enemmän, se vaikuttaa loppuihinkin, jotka alkavat vetämään vähän löysemmin. Tässä ei ole kyse yksilöiden saamattomuudesta, vaan ryhmät vain toimivat niin.
 Tasoa ja toimintaa pitäisi jatkuvasti seurata. Ei junnut(kaan) kykene ajattelemaan, että kilpailevat jostain paikasta korkeammassa ryhmässä joskus tulevaisuudessa.

Jos pelkäät sitä, että nämä ryhmät "jähmettyvät" uomiinsa ja sitä kautta haittaavat kehitystä, niin jos minä vielä oikein juhlallisesti vakuutan, että ryhmäjaot muodostetaan jokaisessa harjoituskerrassa uudelleen niin, että pystyvät valmentajat huomioivat asian ja siirtelevät pelaajia ryhmien välillä niin, että kaikille tulee vaikka tuo suurin piirtein kuvaamasi 60-20-20 jako ja pelaajien kehittyminen huomioidaan joustavasti niin, että luonnollista liikettä syntyy vuosien mittaan, niin olisiko se silloin mielestäsi kaikkein parhain tapa järjestää valmennus näin isossa porukassa?

Kyllä.

[Sokrateen puskumaali]

Minusta hienosäätö ryhmien sisällä ei riitä. Se luo edelleen noita "putkia". Jos treenaat sellaisten kanssa, jotka vaikka jossain syöttörallissa antavat sinulle hyvän ja kovan syötön kohdille 90% kerroista, niin saat tarkoitettuja pallokosketuksia selvästi enemmän, kuin jos prosentti on vaikka 70%. Toisaalta jos ryhmässä pari vetää harjoituksessa vähän löysästi, se tuskin vaikuttaa kauheasti loppuihin, mutta kun niitä löysästi vetäjiä on enemmän, se vaikuttaa loppuihinkin, jotka alkavat vetämään vähän löysemmin. Tässä ei ole kyse yksilöiden saamattomuudesta, vaan ryhmät vain toimivat niin.

Sinä puhut nyt aika marginaalisen tason eroista. Minun ongelmani on saattaa 90% syöttäjien ja 10% syöttäjien harjoitukset kaikille kehittäviksi. Mutta pohditaan vaan ajatusta.

Mikä on tämän pelaajan oma kyky antaa niitä hyviä syöttöjä tai kykeneekö hän ottamaan näitä kovia syöttöjä vastaan? Jos meillä on 10 pelaajaa, joista voi muodostaa kaksi rondoa ja sinulla on esimerkkisi mukaisesti toinen ryhmä, jossa 90% syöttäjiä ja sitten 70% syöttäjiä pääsääntöisesti. Rajalla on kaveri, joka on 75% syöttäjä ja sitten yksi 80% syöttäjä. 75% syöttäjän siirtäminen 90% ryhmään ja 80% syöttäjän siirtäminen 70% ryhmään varmaan on hyvä ajatus silloin tällöin. Pääsääntöisesti kuitenkin se on noiden 90% kohdalla marginaalisesti huonompi harjoitteluympäristö, 80% pelaajan kohdalla selkeästi huonompi ympäristö, 75% pelaajan kohdalla selkeästi parempi ympäristö ja 70% pelaajien kohdalla marginaalisesti parempi ympäristö. Mitä enemmän tätä tekee, siis tätä 90% pelaajien harjoitusympäristön heikentämistä ja 70% pelaajien parantamista, niin sitä varmemmin varmaan saa aikaan, että se 70% kehittyy paremmiksi ja 90% porukka ei kehity ihan niin hyvin kuin voisi.

Luulen, että siinä ollaan juuri suomalaisen ajattelumaailman ytimessä. Halutaan, että se 90% väki ja 70% väki olisivat vähän lähempänä toisiaan. Muualla se ajattelumaailma on hieman toisenlainen.

Kyllä.

Eli olimme pohjimmiltaan samaa mieltä, mutta emme ymmärtäneet, että mitä tarkoitamme. Hyvä että asia selvisi.

[Pussikalja]

Sinä puhut nyt aika marginaalisen tason eroista. Minun ongelmani on saattaa 90% syöttäjien ja 10% syöttäjien harjoitukset kaikille kehittäviksi. Mutta pohditaan vaan ajatusta.

Mikä on tämän pelaajan oma kyky antaa niitä hyviä syöttöjä tai kykeneekö hän ottamaan näitä kovia syöttöjä vastaan? Jos meillä on 10 pelaajaa, joista voi muodostaa kaksi rondoa ja sinulla on esimerkkisi mukaisesti toinen ryhmä, jossa 90% syöttäjiä ja sitten 70% syöttäjiä pääsääntöisesti. Rajalla on kaveri, joka on 75% syöttäjä ja sitten yksi 80% syöttäjä. 75% syöttäjän siirtäminen 90% ryhmään ja 80% syöttäjän siirtäminen 70% ryhmään varmaan on hyvä ajatus silloin tällöin. Pääsääntöisesti kuitenkin se on noiden 90% kohdalla marginaalisesti huonompi harjoitteluympäristö, 80% pelaajan kohdalla selkeästi huonompi ympäristö, 75% pelaajan kohdalla selkeästi parempi ympäristö ja 70% pelaajien kohdalla marginaalisesti parempi ympäristö. Mitä enemmän tätä tekee, siis tätä 90% pelaajien harjoitusympäristön heikentämistä ja 70% pelaajien parantamista, niin sitä varmemmin varmaan saa aikaan, että se 70% kehittyy paremmiksi ja 90% porukka ei kehity ihan niin hyvin kuin voisi.

Luulen, että siinä ollaan juuri suomalaisen ajattelumaailman ytimessä. Halutaan, että se 90% väki ja 70% väki olisivat vähän lähempänä toisiaan. Muualla se ajattelumaailma on hieman toisenlainen.

Eli olimme pohjimmiltaan samaa mieltä, mutta emme ymmärtäneet, että mitä tarkoitamme. Hyvä että asia selvisi.

Ainakin 2018 rondoja pidettiin hyvin vanhanaikaisena tapana harjoitella.Tosin lievää trillien ja rondojen uusrenesanssia alkaa olla ilmassa, kun syöttöjen vastaanottamisessa alkoi ilmetä ongelmia vanhemmissa ikäluokissa. Varsinkin pidempien syöttöjen kohdalla.

Ongelma heterogeenisessä ryhmässä ei ole heikompien taito. Ne on treenejä, missä ne lahjakaimmiksi itse havainneet yleensä alisuorittaa, antavat tahallaan uudelle tulokkaalle huonompaa syöttöä jne... Sielläkin taustalla on vääränlainen kilpailullisuus. Vanhemmilla on kiire menestyä, aina on olemassa paine kerätä parhaat läjään, josko se HJK:n päänahka irtoaisi jossain pienkenttä turnauksessa, jolla oikeasti ei ole kenellekään mitään väliä pitkässä juoksussa.

[Aaamatööri]

Minä pidän mielummin huolen siitä, että kaikki ovat suurin piirtein samalla tasolla, jotta kehitys olisi parhainta. Ei se auta hirveästi, jos molemmissa joukkueissa on yksi joka pystyy pitämään palloa absoluuttisesti ja muut ovat statisteja. Jos pienpelissä on molemmin puolin yksi jolta palloa ei saa pois millään, yksi joka kykenee suurin piirtein vaikuttamaan peliin sijoittumisellaan ja juoksemisellaan ja kaksi jotka eivät vaikuta millään siihen peliin vaikka haluaisivat, niin silloin niiden neljän kykenemättömän harjoittelu menee mönkään. Mielummin vaikka otan 2v2 pelit, joissa ne pelit jaetaan taitotasojen mukaan, jotta kaikki saavat edes jonkin verran pallokosketuksia kuin yritän 4v4 peliä ja pallo on kahden pelaajan yksinomaisuutta.

On sinänsä söpöä, että yritätte antaa tällaisia hyvin yksinkertaisia ohjeita valmennuksesta, ikään kuin sellaiset eivät olisi koskaan tulleet mieleenkään kuten: "kehoita pelaajia liikkumaan" tai "älä luovuta". Näillä se taitotaso hupenee silmissä ja ongelmat katoavat, eipä ole aikaisemmin tullut mieleen kehottaa lapsia liikkumaan pallon perässä.

Meillä on hyvin erilainen kuva siitä mitä ne taitotasot ovat heterogeenisesti valitussa joukossa. Ehkä meidän kokemuksemme ovat hyvin erilailla valikoituneista joukoista, joissa tilanne on hyvin erilainen ja siten kokemuksemme ovat hyvin erilaisia. Ehkä tästä ei kannata jatkaa sen pidempään. Jos ikinä on niin, että pelitaso vaihtelee vaan 20% suuntaan ja toiseen, niin lupaan etten pidä tasoryhmiä ja olen kaikesta samaa mieltä kuin tekin. Niin kauan kuin erot ovat kuin yö ja päivä ja lapset tarvitsevat vaihtelevaa vastusta kehittyäkseen, niin minä yritän parhaani mukaan näin tehdä.

Veikkaan että se sun kehotus liikkumaan menee fifan puolelle😆

Niin ja kyllä 2vs2 pelissä minäkin katselisin hiukan tasojen mukaan pareja kuten myös 1vs1. Mutta siihen se tasojaottelu jääkin ainakin alle 12v. asti.

Aikaa, aikaa, aikaa, kärsivällisyyttä.
Mut siis taatusti olet ässä koutsi ja olen amatööri rinnallasi joten ihan huvittaa kun puuskutat rinnallasi, mutta onhan se tietysti aina hyvä kun joku kyseenalaistaa jotain tekemistä se avaa aina uusia ovia, kenties😀

[Aaamatööri]

Sinä puhut nyt aika marginaalisen tason eroista. Minun ongelmani on saattaa 90% syöttäjien ja 10% syöttäjien harjoitukset kaikille kehittäviksi. Mutta pohditaan vaan ajatusta.

Mikä on tämän pelaajan oma kyky antaa niitä hyviä syöttöjä tai kykeneekö hän ottamaan näitä kovia syöttöjä vastaan? Jos meillä on 10 pelaajaa, joista voi muodostaa kaksi rondoa ja sinulla on esimerkkisi mukaisesti toinen ryhmä, jossa 90% syöttäjiä ja sitten 70% syöttäjiä pääsääntöisesti. Rajalla on kaveri, joka on 75% syöttäjä ja sitten yksi 80% syöttäjä. 75% syöttäjän siirtäminen 90% ryhmään ja 80% syöttäjän siirtäminen 70% ryhmään varmaan on hyvä ajatus silloin tällöin. Pääsääntöisesti kuitenkin se on noiden 90% kohdalla marginaalisesti huonompi harjoitteluympäristö, 80% pelaajan kohdalla selkeästi huonompi ympäristö, 75% pelaajan kohdalla selkeästi parempi ympäristö ja 70% pelaajien kohdalla marginaalisesti parempi ympäristö. Mitä enemmän tätä tekee, siis tätä 90% pelaajien harjoitusympäristön heikentämistä ja 70% pelaajien parantamista, niin sitä varmemmin varmaan saa aikaan, että se 70% kehittyy paremmiksi ja 90% porukka ei kehity ihan niin hyvin kuin voisi.

Luulen, että siinä ollaan juuri suomalaisen ajattelumaailman ytimessä. Halutaan, että se 90% väki ja 70% väki olisivat vähän lähempänä toisiaan. Muualla se ajattelumaailma on hieman toisenlainen.

Eli olimme pohjimmiltaan samaa mieltä, mutta emme ymmärtäneet, että mitä tarkoitamme. Hyvä että asia selvisi.

Tuli vaan tästä mieleen että miten Suomen tämän hetken parhaan syöttötaidon omaava (Roman Eremenko) sanoisi tähän😘  en halua viisastella mutta tässä mennään nyt metsään ja pahasti, liika hifistely ei auta kyllä yhtään mitään.

[Sokrateen puskumaali]

Veikkaan että se sun kehotus liikkumaan menee fifan puolelle😆

Miksi? Projisoitko jotain nyt minuun täysin tarpeettomasti?

Niin ja kyllä 2vs2 pelissä minäkin katselisin hiukan tasojen mukaan pareja kuten myös 1vs1. Mutta siihen se tasojaottelu jääkin ainakin alle 12v. asti.

Ok. Entä jos koko harjoittelun ryhmäyttäminen on enemmän tai vähemmän sitä pelitovereiden tason hakemista oikeanlaiseksi ja mitään muuta ei sitten oikein tarvitakaan?

Aikaa, aikaa, aikaa, kärsivällisyyttä.
Mut siis taatusti olet ässä koutsi ja olen amatööri rinnallasi joten ihan huvittaa kun puuskutat rinnallasi, mutta onhan se tietysti aina hyvä kun joku kyseenalaistaa jotain tekemistä se avaa aina uusia ovia, kenties😀

Minä en ole mikään ässä. Asiasta kiinnostunut maallikko vain. Lähinnä minua vain ihmetyttää, että kun meillä on kohtuullisen lähellä toimiva eurooppalainen jalkapallokulttuuri, josta voisimme oppia paljon, niin miksei sitä tehdä. Mistä syntyy se muutosvastarinta ja nämä kaikki hyvin erikoiset ajatukset jalkapallosta.

Tuli vaan tästä mieleen että miten Suomen tämän hetken parhaan syöttötaidon omaava (Roman Eremenko) sanoisi tähän😘  en halua viisastella mutta tässä mennään nyt metsään ja pahasti, liika hifistely ei auta kyllä yhtään mitään.

Miksi syöttötaito olisi asiassa mitenkään merkityksellinen asia? Olen samaa mieltä siinä, että liika hifistely ei välttämättä aina vie mihinkään erityisen pitkälle. Sen vuoksi usein on mielekkäämpää pitää asiat yksinkertaisina.

[Aaamatööri]

Miksi? Projisoitko jotain nyt minuun täysin tarpeettomasti?

Ok. Entä jos koko harjoittelun ryhmäyttäminen on enemmän tai vähemmän sitä pelitovereiden tason hakemista oikeanlaiseksi ja mitään muuta ei sitten oikein tarvitakaan?

Minä en ole mikään ässä. Asiasta kiinnostunut maallikko vain. Lähinnä minua vain ihmetyttää, että kun meillä on kohtuullisen lähellä toimiva eurooppalainen jalkapallokulttuuri, josta voisimme oppia paljon, niin miksei sitä tehdä. Mistä syntyy se muutosvastarinta ja nämä kaikki hyvin erikoiset ajatukset jalkapallosta.

Miksi syöttötaito olisi asiassa mitenkään merkityksellinen asia? Olen samaa mieltä siinä, että liika hifistely ei välttämättä aina vie mihinkään erityisen pitkälle. Sen vuoksi usein on mielekkäämpää pitää asiat yksinkertaisina.

Kyllä provoan😀

En pidä siitä joukkuetta lähdetään liikaa eriyttämään ja siksi vain 1vs1/2vs2 kattoisin hiukan että ei ryhmän parhaimmat/huonoimmat ole vastakkain. Isommissa peleissä sitten heikot saavat muilta apuja onnistumiseen selvästi parempia vastaan ja se kasvattaa, varsinkin motivaatiota, mikä lienee se tärkein juttu kun puhutaan pikku junnuista?
Olisi kyllä mielenkiintoista jos jokaiseen paikkaan missä ylletään sinne 30pelaajan joukkueisiin laitetaan 12 pelaajan akatemia ja ammattikoutsi ja maksut sen mukaan. Kuinkahan paljon pelaajia siellä olisi mukana ja olisiko parhaat siellä?

[Metsän poika]

Sinä puhut nyt aika marginaalisen tason eroista. Minun ongelmani on saattaa 90% syöttäjien ja 10% syöttäjien harjoitukset kaikille kehittäviksi. Mutta pohditaan vaan ajatusta.

Mikä on tämän pelaajan oma kyky antaa niitä hyviä syöttöjä tai kykeneekö hän ottamaan näitä kovia syöttöjä vastaan? Jos meillä on 10 pelaajaa, joista voi muodostaa kaksi rondoa ja sinulla on esimerkkisi mukaisesti toinen ryhmä, jossa 90% syöttäjiä ja sitten 70% syöttäjiä pääsääntöisesti. Rajalla on kaveri, joka on 75% syöttäjä ja sitten yksi 80% syöttäjä. 75% syöttäjän siirtäminen 90% ryhmään ja 80% syöttäjän siirtäminen 70% ryhmään varmaan on hyvä ajatus silloin tällöin. Pääsääntöisesti kuitenkin se on noiden 90% kohdalla marginaalisesti huonompi harjoitteluympäristö, 80% pelaajan kohdalla selkeästi huonompi ympäristö, 75% pelaajan kohdalla selkeästi parempi ympäristö ja 70% pelaajien kohdalla marginaalisesti parempi ympäristö. Mitä enemmän tätä tekee, siis tätä 90% pelaajien harjoitusympäristön heikentämistä ja 70% pelaajien parantamista, niin sitä varmemmin varmaan saa aikaan, että se 70% kehittyy paremmiksi ja 90% porukka ei kehity ihan niin hyvin kuin voisi.

Luulen, että siinä ollaan juuri suomalaisen ajattelumaailman ytimessä. Halutaan, että se 90% väki ja 70% väki olisivat vähän lähempänä toisiaan. Muualla se ajattelumaailma on hieman toisenlainen.

Eli olimme pohjimmiltaan samaa mieltä, mutta emme ymmärtäneet, että mitä tarkoitamme. Hyvä että asia selvisi.

Jaot nyt eivät vain koskaan mene niin, että tässä on tämä 50% ryhmä, tässä 70% ja tässä 90%. Todennäköisemmin hajonnat menevät 20-60%, 40-80% ja 50-95%, jos pidetään tiukat ryhmät, niin ajan saatossa hajonnat lähenevät tuota ryhmän sisäistä mediaania. Jatkossa vain tuosta 70% ryhmästä ei ole mitään haastetta tai apua 90% ryhmälle. Eli ollaan onnistuttu tiputtamaan aika iso potentiaalinen ryhmä "kilpailusta". Sekoittamalla voidaan saada suurempi ryhmä, joka vetää >80% tasolla (ja niitä "huippuja" jos löytyy, voi niitä peluuttaa vanhemmissa yms., jotta se 20 pinnaa haastetta saadaan), josta on kaikille ylemmässä puolikkaassa hyötyä. Varsinkin kun 8vs8 iässä on täysin mahdoton sanoa, kenellä noista taso riittää aikuisena huipulle (ylimmässä ryhmassä ehkä 0,02%, keskimmäisessä 0,01% tms), niin totta kai on haitallista yrittää vain poimia rusinoita (ellei tavoite ole vain valmentaa yksittäisiä pelaajia absoluuttiselle huipulle, kuten niissä ulkomaisissa akatemioissa, joita käytät esimerkkinä).

 Pohjimmiltaan samaa mieltä siitä, että pelaajan taso tulisi ottaa huomioon. Siitä miten ja millä perustein onkin se kiinnostavampi kysymys.

[Sokrateen puskumaali]

En pidä siitä joukkuetta lähdetään liikaa eriyttämään ja siksi vain 1vs1/2vs2 kattoisin hiukan että ei ryhmän parhaimmat/huonoimmat ole vastakkain. Isommissa peleissä sitten heikot saavat muilta apuja onnistumiseen selvästi parempia vastaan ja se kasvattaa, varsinkin motivaatiota, mikä lienee se tärkein juttu kun puhutaan pikku junnuista?

On varmaan tärkein juttu. Olen kuitenkin eri mieltä siitä, että saako heikompi pelaaja motivaatiota kaikista mahdollisista kombinaatioista. Jos ei koske palloon koskaan, kun on ne ei-syöttelevät pelitoverit ja vastustajankaan peliin ei pysty vaikuttamaan, niin parin vuoden myötäelämisen jälkeen voi olla, että ei saa siitä voittamisestakaan yhtään mitään. Jos pystyy osallistumaan peliin ja kokee olevansa osa sitä joukkuetta, niin sitten tilanne voi olla parempi.

Olisi kyllä mielenkiintoista jos jokaiseen paikkaan missä ylletään sinne 30pelaajan joukkueisiin laitetaan 12 pelaajan akatemia ja ammattikoutsi ja maksut sen mukaan. Kuinkahan paljon pelaajia siellä olisi mukana ja olisiko parhaat siellä?

Minusta ei oikeastaan olisi edes mielenkiintoista sellaista nähdä. Vaikuttaa vähän typerältä, jos minulta kysyt.

Jaot nyt eivät vain koskaan mene niin, että tässä on tämä 50% ryhmä, tässä 70% ja tässä 90%.

Niin? Sinähän sen asian ensin muotoilit, että on 90% ryhmä ja 70% ryhmä. Onko tällä itsestäänselvällä asialla, yksilöiden erilaisuudella, suurta merkitystä asian kannalta?

Todennäköisemmin hajonnat menevät 20-60%, 40-80% ja 50-95%, jos pidetään tiukat ryhmät, niin ajan saatossa hajonnat lähenevät tuota ryhmän sisäistä mediaania. Jatkossa vain tuosta 70% ryhmästä ei ole mitään haastetta tai apua 90% ryhmälle. Eli ollaan onnistuttu tiputtamaan aika iso potentiaalinen ryhmä "kilpailusta". Sekoittamalla voidaan saada suurempi ryhmä, joka vetää >80% tasolla (ja niitä "huippuja" jos löytyy, voi niitä peluuttaa vanhemmissa yms., jotta se 20 pinnaa haastetta saadaan), josta on kaikille ylemmässä puolikkaassa hyötyä. Varsinkin kun 8vs8 iässä on täysin mahdoton sanoa, kenellä noista taso riittää aikuisena huipulle (ylimmässä ryhmassä ehkä 0,02%, keskimmäisessä 0,01% tms), niin totta kai on haitallista yrittää vain poimia rusinoita (ellei tavoite ole vain valmentaa yksittäisiä pelaajia absoluuttiselle huipulle, kuten niissä ulkomaisissa akatemioissa, joita käytät esimerkkinä).

Olen eri mieltä. Sinulla on mielestäni väärä kuva taitotasojen kehittymisestä. Minusta se menee enemmän niin, että ne jotka ovat lähempänä omaa potentiaaliaan tarvitsevat huomattavasti kovatehoisempaa harjoittelua kehittyäkseen kun taas niillä joilla on suurempi ero nykyisen taitotasonsa ja potentiaalinsa kanssa, niin he kehittyvät nopeammin lähemmäksi sitä potentiaaliaan. Jos 70% porukka harjoittelee keskenään, niin he saavuttavat nopeammin 80% tason kun taas samassa ajassa 90% porukka nousee ehkä prosentin pari. Toki asia varmaan riippuu siitä, että miten voimakas se ero harjoituksissa sitten on. Jos se 70% joutuu pelkän puuhastelun pariin ilman mitään tavoitteellisuutta, niin sitten ne erot voivat kasvaa.

Enkä pitäisi sitä täysin kiveen hakattuna, että lapsista ei pystyisi mitään lahjakkuutta näkemään. Sitä mieltä voi olla, mutta näinhän ei ammattimainen jalkapallomaailma sitä asiaa näe.

Pohjimmiltaan samaa mieltä siitä, että pelaajan taso tulisi ottaa huomioon. Siitä miten ja millä perustein onkin se kiinnostavampi kysymys.

Positiivista, että on edes jotain yhteisiä hyväksyttyjä ajatuksia.

[Jortsukka]

Kaikille niille joiden mukaan Suomessa harjoitellaan liian kovaa, kilpaillaan liian paljon, harjoituksia on liikaa ja ne on liian raskaita jne: https://www.eerikkila.fi/nuori-suomalaisjalkapalloilijan-ulkomailla-millaista-se/

Lyhyesti referoituna kun siis todellisuudessa suurin ero ulkomaille mentäessä on juurikin se mistä itsekin aiemmin puhuin, kilpailu kaikesta on paljon kovempaa ja kaikki tehdään laadukkaammin. Suomessa taas saa lukea edelleen että kunhan vähän höntsätään, kaikki sekaisin, ilman kunnon kilpailua sinne 16-18vuotiaaksi ja sitten aloitetaan vasta toiminta.

[koera]

ne jotka ovat lähempänä omaa potentiaaliaan tarvitsevat huomattavasti kovatehoisempaa harjoittelua kehittyäkseen kun taas niillä joilla on suurempi ero nykyisen taitotasonsa ja potentiaalinsa kanssa, niin he kehittyvät nopeammin lähemmäksi sitä potentiaaliaan.

Erinomainen pointti tasoryhmien puolesta. Tiettyyn pisteeseen asti kehittyminen on suhteellisen vaivatonta, jonka jälkeen työn ja tulosten välinen suhde kovenee huomattavasti.

Toinen standardiargumentti tasoryhmiä vastaan on se, ettei lahjakkuuksia pystytä tunnistamaan kovin varhaisessa vaiheessa. Tuossa on kaksi ongelmaa. Toinen on se, että itseasiassa pystytään tunnistaamaan yllättävänkin hyvin, ammattilaisiksi päätyvien määrä suhteessa juniorimassaan on vaan niin pieni, ettei prosentteja saa millään näyttämään kovin vakuuttavilta.

Vielä tärkeämpi pointti on kuitenkin se, että joustavat tasoryhmät nimenomaan tukevat erilaisia pelaajapolkuja optimaalisella tavalla. Pointti ei ole siinä, että yritettäisiin ennustaa kenestä tulee huippu, vaan siinä että sopivan tasoisessa porukassa treenaaminen on joka tapauksessa paras vaihtoehto. Yhtä paljon myöhään kehittyneelle kuin sille joka on vääntänyt kilparyhmissä koko pelaajapolkunsa. Ja etenkin niille harrastelijoille, jotka saavat nauttia futiksen pelaamisesta ja lukusista pallokosketuksista ilman että joku ylikylän päällikkö on jatkuvasti vaatimassa palloa tai pyörittelemässä vastustajiaan kebab-kioskille. 

[Thalian]

Lahjakkuuksien tunnistaminenhan on argumentti vain tilanteessa, jossa tasoryhmät ovat staattisia. Sillä jos ne ovat joustavia, niin siinä ei edes yritetä tunnistaa lahjakkuuksia vaan laittaa jokainen pelaamaan omalla sen hetkisellä tasollaan.

[Snoopy]

Niin kuin aikaisemminkin kirjoittanut, yleisin asia minkä suomalainen juniori kertoo ulkomaan näyttöleirin jälkeen on kilpailun taso. Täältä Helsingin suunnalta lähtee aika tasaisesti B ikäisiä pelaajia näyttöihin ja käytännössä palaute on aina sama; Suomessa selkeä joukkueen avainpelaaja, maajoukkue rinkiin kuuluva pelaaja, mutta Saksassa leirillä vain yksi sadasta sen tason pelaajasta. Se mikä ero tulee meidän ja keski-eurooppalaisen pelaajan kesken on selkeä kilpailullisuus. Pelaaja A ja B voivat olla samantasoisia, mutta täysin eri tasoilla ja tämän ymmärtäminen on todella vaikeaa meille täällä.
Vaikka me, niin kuin jokapuolella maailmaa, itkemme esimerkiksi voimistelijoiden arkea, varsinkin Venäjän ja Ukrainan suunnalta tulevien voimistelijoiden arkea, niin me emme pärjää näissä karkeloissa millään mittarilla. Se raadollisuus mikä siitä maailmasta tulee on tiettyyn tasoon asti hyväksyttävä, myös meillä tässä lajissa. Kirittäminen on ainoa tapa saada pelaajat kehittymään, se on se suurin voimavara, että vieressä oleva pelaaja haluaa tehdä asiat vielä paremmin kuin sinä.

Se, että koska oikea kilpavalmennus on aloitettava on asia erikseen. Se ei ole 5v5 maailmassa vaikka sielläkin tulee jo ehdottomasti laittaa pelaajia omiin ryhmiin, mutta se joka koettaa kirkkain silmin sanoa, että se tulee alkaa vasta B tai edes C iässä on niin kaukana järjellisestä ajattelusta että ei mitään järkeä.

Niin kuin monesti täällä kuin ihan myös kentänlaidalla olen toivottanut ihmiset tulemaan jokapäiväiseen toimintaan mukaan ja myös sanonut kokouksissa, että ennen kuin on viisi ikäryhmää käyty läpi niin tulisi olla hiljaa melkein asiasta kuin asiasta. Kokemus on asia missä ei voi oikoa. Se että onko ihminen valmentajaksi oikeaa tyyppiä on ihan oma lukunsa ja kokeneissa valmentajissa on vähintään saman verran paskoja kuin hyviä, mutta ilman että tietyt asiat on nähnyt itse, nähnyt miten omatoiminta vaikuttaa pelaajiin ja arkeen tai mitä virheitä on tehnyt, on aika helvetin turhaa tulla kertomaan miten asiat pitäisi mennä. Sieltä vanhempien keskuudesta on valmentaminen helppoa, mutta kun on mukana viikossa neljästä - kuuteen kertaan, niin alkaa olemaan asioiden laittaminen eri tärkeysjärjestykseen jo vähän helpompaa.

-Snoopy-

[Pussikalja]

Snoopy, onks sulla montakin pelaaja ikäluokkaa nyt aikuisikäisiä? Montako pelaajaa sulla on palannut ulkomaisista akatemioista? Onks kehitys vastannu odotuksia suomesta lähtiessä?

On päivän selvä et kilpailua ei synny, kun pelaajien karsinta on rajuinta just ihan pikkulapsina. Hankala muodostaa kilpailua, kun on muodostettu systeemi, jossa pelaajat kertyy muutamaan harvaan seuraan ja loput pelaa 6-7 pelaajalla jotka on 7 vanhana valittu, loput 15 jengissä on pitäny käytännössä välivuosia harjottelusta vippaillessaan siellä harrasteen parissa.

Harmi et tuli 5 vuotta sitten piettyy yks välivuosi. Samoin ehkä 13 vuotta sitten. Vuodet ennen sitä ja sen jälkeen on sivusta huutelua. Eiks edes 100 saksalaista samantasosta soita kelloja? Eiks sarjatasojen pelin taso jopa 4-5 tasolla Saksassa soita kelloja. Pitäskö niinkin valita ikäluokasta vaan 50 ja valmentaa niitä?

[Sokrateen puskumaali]

On päivän selvä et kilpailua ei synny, kun pelaajien karsinta on rajuinta just ihan pikkulapsina. Hankala muodostaa kilpailua, kun on muodostettu systeemi, jossa pelaajat kertyy muutamaan harvaan seuraan ja loput pelaa 6-7 pelaajalla jotka on 7 vanhana valittu, loput 15 jengissä on pitäny käytännössä välivuosia harjottelusta vippaillessaan siellä harrasteen parissa.

Mikä ihmeen karsinta? Mistä Suomen jalkapalloympäristöstä sinä oikein puhut?

Eiks edes 100 saksalaista samantasosta soita kelloja? Eiks sarjatasojen pelin taso jopa 4-5 tasolla Saksassa soita kelloja. Pitäskö niinkin valita ikäluokasta vaan 50 ja valmentaa niitä?

Soittaa kelloja nimenomaan sen kilpailun suhteen. Jos muualla modus operandi on armoton kilpailu niin harjoituksissa kuin joukkuepaikoista jo nuorena, niin mikä on se looginen operaatio, millä sinä keksit johtopäätöksen, että kilpailua pitäisi Suomessa vielä entisestäänkin vähentää?

Sinulla on joku ihmeellinen pinttynyt olkiukko siitä, että vain niitä kulloinkin kärkiryhmiä valmennettaisiin. Eihän se pidä paikkansa. Tärkeää on valmentaa kaikkia niitä viittäkymmentä. On vaan huikea ero siinä, että miten sitä voi kullekin tehdä. Siinä missä yhdelle voi jo opettaa pelin taktisia elementtejä niin toiselle se kaikki on aivan turhaa kun perustyökalut ovat vielä sillä tasolla, että niiden harjoitteluun pitää panostaa. Siksi valmennusta pitää juuri eriyttää.

Silloin myös enemmän pelaajia pysyy myös harrastuksen sisällä, koska se karsinta ei tule liian aikaisin. Juniorin haastetasoa pitää säätää jotta se olisi oikealla tasolla ihan sen yleisen pelistä nauttimisen vuoksi - näin minä uskon.

[Thalian]

Sinulla on joku ihmeellinen pinttynyt olkiukko siitä, että vain niitä kulloinkin kärkiryhmiä valmennettaisiin. Eihän se pidä paikkansa. Tärkeää on valmentaa kaikkia niitä viittäkymmentä.

Tästähän on juuri käyty keskustelua, että valitettavan usein ne "haastaja"joukkueet eivät ole aitoja haastajia sillä ne saavat heikompaa valmennusta ja niistä on oikeasti todella vaikea nousta siihen kilpajoukkueeseen. Siksi puhun niistä kokoajan muuttuvista tasoryhmistä koska nykyään tilanne on valitettavasti liian usein se, että vain parhaat saavat kunnollista valmennusta ja haastajien ei ole tarkoituskaan koskaan päästä kilparyhmään vaan heidän tehtävänsä on maksaa sen kilparyhmän kustannuksia.

[hansel]

Tuli sellainen mieleen että tietääkö joku monta eri seurojojen jalkapalloakatemiaa on esim Berliinissä? Eli saisi tietää suurinpiirtein montako berliiniläistä 15-vuotiasta nauttii akatemiatoiminnasta...
Voisi vertailla tätä Helsinkiin, joissa on muutama seura jotka panostavat huipulle tähtäävään toimintaan 15-20 iässä. Joissa olosuhteet ja toimintaympäristö on kohdillaan.