Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[hansel]

Uskon että saataisiin vipinää kilpailullisuuteen monessa seurassa, jos löytyisi keinot rahoittaa C-A ikäluokkien toiminta seuran toimesta, ilman vanhempia.
Kilpajoukkueeseen päästessä ei tarvitsisi maksaa mistään ja saisivat vielä yhdet plääkät per kausi. Tälläseen jengiin olisi tunkua, kunhan olosuhteet ja treenimäärät olisivat korkeallatasolla.
Helsingissä esim miesten tasolla tälläiset seurat jotka ovat pystyneet pitämään toiminnan maksuttomana ovat lähes poikkeuksetta nousseet nopeasti väh. kolmoseen asti.
Johtuen että pelaajia on helppo houkutella jo sillä ettei kenenkään tarvitsisi maksaa mitään.

[Snoopy]

Snoopy, onks sulla montakin pelaaja ikäluokkaa nyt aikuisikäisiä? Montako pelaajaa sulla on palannut ulkomaisista akatemioista? Onks kehitys vastannu odotuksia suomesta lähtiessä?

On päivän selvä et kilpailua ei synny, kun pelaajien karsinta on rajuinta just ihan pikkulapsina. Hankala muodostaa kilpailua, kun on muodostettu systeemi, jossa pelaajat kertyy muutamaan harvaan seuraan ja loput pelaa 6-7 pelaajalla jotka on 7 vanhana valittu, loput 15 jengissä on pitäny käytännössä välivuosia harjottelusta vippaillessaan siellä harrasteen parissa.

Harmi et tuli 5 vuotta sitten piettyy yks välivuosi. Samoin ehkä 13 vuotta sitten. Vuodet ennen sitä ja sen jälkeen on sivusta huutelua. Eiks edes 100 saksalaista samantasosta soita kelloja? Eiks sarjatasojen pelin taso jopa 4-5 tasolla Saksassa soita kelloja. Pitäskö niinkin valita ikäluokasta vaan 50 ja valmentaa niitä?

Mitä sinä lässytät?
Ei tässä maassa ole kovinkaan montaa valmentajaa joka voisi sanoa että on vienyt yhtään pelaajaa huipulle, me teemme työtä per joukkue kaksi vuotta maksimissaan, en minä eikä kukaan muukaan kävele pelaajien kanssa käsikädessä viittätoista vuotta?
Pelaako monta pelaajaa kilpatasolla, aikuisten sarjoissa... Pelaa mutta minäkö siihen olen syypää vai kaikki ne valmentajat jotka ovat kulkeneet näiden pelaajien kanssa vuosien aikana? Onko joku pelaaja kanssani tai minun aikana noussut harrastetasolta akatemiaan, on, mutta minäkö olen se henkilö joka sen on yksin mahdollistanut? Kuinka monta pelaajaa minä olen valmentanut hyvin ja joku sinunlaisesi on tehnyt siitä paskaa?

Ihme vitun jeesustelua ja asioiden oikomista. Kun olet ollut mukana noinkin monta vuotta niin kuinka monta lahjakasta pelaajaa olet pilannut istuttamalla ne höntsäporukkaan ilman haasteita? Osaatko katsoa peiliin?

-Snoopy-

[Sokrateen puskumaali]

Tästähän on juuri käyty keskustelua, että valitettavan usein ne "haastaja"joukkueet eivät ole aitoja haastajia sillä ne saavat heikompaa valmennusta ja niistä on oikeasti todella vaikea nousta siihen kilpajoukkueeseen. Siksi puhun niistä kokoajan muuttuvista tasoryhmistä koska nykyään tilanne on valitettavasti liian usein se, että vain parhaat saavat kunnollista valmennusta ja haastajien ei ole tarkoituskaan koskaan päästä kilparyhmään vaan heidän tehtävänsä on maksaa sen kilparyhmän kustannuksia.

Minä en ole ihan varma, että mikä merkitys on tällä valmennuksen laadulla. Minusta se on suomalaisen pelaajakehityksen liian helppo syntipukki. Luulen, että suuremmat syyt ovat siinä kulttuurissa (jota toki valmentajat voivat muuttaa ja siinä mielessä valmentajan laadulla on suurestikin väliä), jossa kilpailu ryhmien välillä koetaan ahdistavaksi. Jos pelaaja joutuu tiputetuksi tasoa alemmaksi, niin siitä saattaa parhaimmillaan tulla lehtiotsikoita. Pelätään, että potentiaalinen pelaaja lopettaa, jos joutuu tasoa alemmaksi. Siksi pidetään ryhmät staattisina, ettei kenellekään tule paha mieli. Se ei johda mihinkään hyvään.

Ja kun haastajaryhmä tietää, että ei sieltä kuitenkaan ole mitään kehittymiseen liittyvää keinoa nousta ylemmäksi, niin sitten vaan harjoitellaan ja odotetaan, että jos paikka ylempää irtoaisi jostain muista syistä. Harjoitusten intensiteetti on rutiinisuoritusta. Jos kilparyhmässä on edes asteen verran kovempi intensiteetti harjoituksissaan ja peleissään, niin silloin on vaikea kenenkään rutiinisuorituksia toteuttavan nousta siihen. Haastajaryhmässä pitäisi olla vähintään yhtä kova intensiteetti harjoituksissa ja peleissä, jotta kehittyminen ei surkastu.

Tuli sellainen mieleen että tietääkö joku monta eri seurojojen jalkapalloakatemiaa on esim Berliinissä? Eli saisi tietää suurinpiirtein montako berliiniläistä 15-vuotiasta nauttii akatemiatoiminnasta...
Voisi vertailla tätä Helsinkiin, joissa on muutama seura jotka panostavat huipulle tähtäävään toimintaan 15-20 iässä. Joissa olosuhteet ja toimintaympäristö on kohdillaan.

Google ilmoittaa siellä olevan kaksi jalkapallon eliittikoulua, Herthan ja Unionin koulut. En tiedä, että mikä on akatemiatoiminnan määritelmäsi. Olisiko se sitten n. 50 nuorta siinä ikäluokassa Berliinin kokoisessa kaupungissa?

Uskon että saataisiin vipinää kilpailullisuuteen monessa seurassa, jos löytyisi keinot rahoittaa C-A ikäluokkien toiminta seuran toimesta, ilman vanhempia.
Kilpajoukkueeseen päästessä ei tarvitsisi maksaa mistään ja saisivat vielä yhdet plääkät per kausi. Tälläseen jengiin olisi tunkua, kunhan olosuhteet ja treenimäärät olisivat korkeallatasolla.
Helsingissä esim miesten tasolla tälläiset seurat jotka ovat pystyneet pitämään toiminnan maksuttomana ovat lähes poikkeuksetta nousseet nopeasti väh. kolmoseen asti.
Johtuen että pelaajia on helppo houkutella jo sillä ettei kenenkään tarvitsisi maksaa mitään.

Johtuen veroasteestamme ja seurojen varainhankinnan haasteellisuudesta, se pitäisi tehdä hyvin yksinkertaisesti verorahoilla subventoituna. En tunne urheilulukioiden toimintaa kovinkaan hyvin, mutta mikä estää meitä vielä enemmän yhdistämään näiden oppilaitosten ja suurempien jalkapalloseurojen toimintaa niin, että jalkapallon harrastaminen ja opiskelut voidaan vielä paremmin yhdistää ja vanhempien rahallinen panos merkitsee vähemmän?

Minusta Suomi voisi panostaa kansanterveyteen sillä tavoin, että se yrittäisi promotoida kohtuullisen yksinkertaista ja suosittua urheilumuotoa jopa urheilumenestystä kasvattamalla, mutta kilpailuvastaiset ihmiset eivät halua sellaista vaan mielummin näkisivät vain rauhallisia ja kiireettömiä, kauniita suorituksia nurmikentillä, jossa ketään ei oteta liian kovaa ja yritetä voittaa liian väkisin.

Pohjimmaisia syitä tälle kilpailunvastaisuudelle voisi miettiä pitkänkin esseen muodossa, mutta se on varmaan tarpeetonta aiheesta harhailua.

[Pussikalja]

Sorry Snoopy, sun kirjoitukset kuulostaa vaan just siltä, kuin uudella valkulla usein kuulostaa. Täys varmuus siitä, et nyt asiat tehdään uudella mullistavalla tavalla oikein. Siinä ei ole perspektiiviä siitä, et mullistajia on ollut aina. Ihmisiä jotka tekee samoin kuin ulkomailla. Siel on vaan se jortsukan esille tuoma ero, pelaajia on paljon ja myös seuroja, joissa homma otetaan tosissaan. Siellä kehitytään myös joukkueena. Siitä ne sadat samantasoiset pelaajat muodostuu, laajasta tasosta myös muissa seuroissa kuin telkkarista tutuissa.

Verrataan nyt sitä helsingin menoon. Paikkaan missä potentiaalista hukataan kaikista eniten. Reväytä takareisi 14 vanhana, vaikka suhun ois satsattu 8 vuotta olet entinen lahjakkuus. Uutta voi napsia hps kontu rintamalta, miks ei houkutella vaikkapa oulusta pelaajaa. Sitten huolimatta vaikka siellä on B-ikäisiä pelaajia monta divaria, montako seuraa niistä b-ikäisenä harjoittelee edes 5 kertaa viikossa? 12 vanhana harkkamäärät ei poikennu isoista,tekemisen huippu oli silloin. Siel on 17 vuotiaita suomen mittakaavassa erittäin hyvällä tasolla vaikka kuinka paljon, mut moniko edes tulee ajatelleeks et vois yrittää pääsarjatasolle niiden lukemattomien 2 divari, miks ei 1 divarijengien kautta, jolloin oot ihan samalla viivalla hjk-b junioriedustus nuorten kanssa. Ei riitä usko, ei moti, sut on jo useissa valinnoissa jätetty valitsematta, ura on ohi. Vähän voi kavereiden kanssa vielä potkiskella. Jossain muualla samantasoista poikaa ajetaan jo edustukseen mukaan tänkin maan sisällä. Todennäköisesti sille syntyy ura, kun vaativuus on noussu vuosi vuodelta. Ei lähteny laskuun, sillon kun täytti 12v.

[Jortsukka]

Tästähän on juuri käyty keskustelua, että valitettavan usein ne "haastaja"joukkueet eivät ole aitoja haastajia sillä ne saavat heikompaa valmennusta ja niistä on oikeasti todella vaikea nousta siihen kilpajoukkueeseen. Siksi puhun niistä kokoajan muuttuvista tasoryhmistä koska nykyään tilanne on valitettavasti liian usein se, että vain parhaat saavat kunnollista valmennusta ja haastajien ei ole tarkoituskaan koskaan päästä kilparyhmään vaan heidän tehtävänsä on maksaa sen kilparyhmän kustannuksia.

Ihmettelen suuresti jos joku valmentaja ei haluaisi, että haaste-ryhmästä nousisi uusia, potentiaalisia poikia ylemmäs. Itse ainakin koen, että mikäs sen hienompaa kuin se että joku pelaaja nostaa tasoaan ja samalla luo kilpailua sinne ylemmäs paikoista.

Mikä siis olisin valmentajan motivaatio siihen että sieltä haaste-ryhmästä ei toivottaisi nousevan pelaajia? Mitä enemmän seura X saa hyviä, motivoituneita pelaajia eteenpäin, niin sitä parempihan se on seuralle.

[Kaihlamo]

En oo koskaan oikein ymmärtänyt tota jauhantaa staattisista tasoryhmistä sen takia et uusia pelaajia ei mukama haluttais sinne kilparyhmiin. Ennemminkin taitaa olla kyse siitä ettei niitä halukkaita ihan hirveästi ole. Siis halukkaita tekemään riittävästi oman kehittymisen eteen että tason puolesta voitais nostaa ylemmäs.

Koitan kovasti ymmärtää noita Pussikaljan höpinöitä mut en kyl saa millään mistään kiinni. Aika laaja-alaisesti nähnyt toimintaa niin meillä kuin maailmalla niin ns. isossa kilpaseurassa valmentajana kuin todella pienen kunnan seurassa valmennuspäällikkönä. Nähnyt vierestä tämän pienen kunnan seuran yhden ikäluokan pelaajien kasvun aloituksesta aikuisuuden porteille. Aloittaneista pari junnumaajoukkueessa, pari voittanut C15 Suomenmestaruuden, iso osa aloittaneista voittaneet C15 piirimestaruuden tässä pienessä seurassa. Sivussa matkan varrella tämä ikäluokka on pelastanut ympäriltään nyt 4 muuta ikäluokkaa (joissa asioita tehtiin hieman eri tavalla lapsivaiheessa) mahdollistaen sen, että näiden muiden ikäluokkien pelaajat ovat voineet jatkaa pelaamistaan halutessaan kotikunnassaan. Tämä siitä huolimatta, että sain kuunnella ympäriltä jatkuvaa kritiikkiä tasoryhmien käytöstä, liiallisesta harjoittelumääristä, liian kovasta vaatimustasosta, pelimääristä ja kilpailullisuudesta. Kotona nähnyt yhden pelaajan joka on ihan täysin omalla duunillaan nostanut itsensä kolmosryhmästä vuotta nuorempien kautta ykkösryhmän avainpelaajaksi ja ikäluokkansa maajoukkueen porteille vajaassa kolmessa kaudessa.

[Sokrateen puskumaali]

Verrataan nyt sitä helsingin menoon. Paikkaan missä potentiaalista hukataan kaikista eniten. Reväytä takareisi 14 vanhana, vaikka suhun ois satsattu 8 vuotta olet entinen lahjakkuus. Uutta voi napsia hps kontu rintamalta, miks ei houkutella vaikkapa oulusta pelaajaa.

Ei saa kilpailla tasoryhmissä, mutta sitten 14v Oulusta Helsinkiin? Meneekö minulta nyt joku sarkasmi ohitse?

Sitten huolimatta vaikka siellä on B-ikäisiä pelaajia monta divaria, montako seuraa niistä b-ikäisenä harjoittelee edes 5 kertaa viikossa? 12 vanhana harkkamäärät ei poikennu isoista,tekemisen huippu oli silloin. Siel on 17 vuotiaita suomen mittakaavassa erittäin hyvällä tasolla vaikka kuinka paljon, mut moniko edes tulee ajatelleeks et vois yrittää pääsarjatasolle niiden lukemattomien 2 divari, miks ei 1 divarijengien kautta, jolloin oot ihan samalla viivalla hjk-b junioriedustus nuorten kanssa. Ei riitä usko, ei moti, sut on jo useissa valinnoissa jätetty valitsematta, ura on ohi. Vähän voi kavereiden kanssa vielä potkiskella. Jossain muualla samantasoista poikaa ajetaan jo edustukseen mukaan tänkin maan sisällä. Todennäköisesti sille syntyy ura, kun vaativuus on noussu vuosi vuodelta. Ei lähteny laskuun, sillon kun täytti 12v.

Sille on monet syynsä, miksi Suomessa jalkapalloura ei ole sen väärti, että sen vuoksi lähtee maata kiertämään alempien sarjojen joukkueisiin. Sinä et ilmeisesti niitä näe. Syynä ei kuitenkaan ole mikään valinnoista johtuva uskonpuute vaan ihan oikeasti se, että ei ole mitään järkeä olla menemättä opinnot edellä tuossa vaiheessa, jos ei kuulu johonkin hyvin terävään kansalliseen kärkeen.

Meinaat oikeasti, että 17-vuotiaan kannattaa jättää opintonsa kesken siellä Oulussa ja lähteä jonnekin muualle pelaamaan 2-divariin ja luottaa itseensä niin paljon jalkapallon saralla, että se vielä jonain päivänä tuo leivän pöytään? Olisiko fiksumpaa siinä yläasteen päätyttyä suunnitella toisen asteen opinnot ja jalkapallo tapahtuvaksi samassa kaupungissa ja sitten toisen asteen jälkeen mahdollisesti jatko-opinnot ja jalkapallo? Toki yläasteen jälkeen voisi tavoitteellinen pelaaja lähteä vaikka Oulusta Helsinkiin, jos kaikki natsaa ja on sen tason pelaaja, että sitä HJK:a kiinnostaa. Toisen asteen opintojen jälkeen on varmaan toinen sellainen paikka miettiä sitä elämää.

Minusta tuntuu, että sinä elät jossain vähän menneessä maailmassa, jossa suomalainen pystyi tekemään helpommin jalkapallouran Suomessa.

[Pussikalja]

Kiitos Kaihlamo.Pikkusen taisit lisäillä omiasi, mut se sulle sallittakoon.

Ikäluokilla on erilaisia ideologioita aika paljon ollut. Nousujohteisuus harjoittelussa poikii parempaa menestystä juniorisarjoissa ja suuria eroja eri ikäluokissa, kuinka moni nousee edustukjoukkueisiin. Samoin eri edustusten menestys, on sitä parempi, mitä parempia pelaajia siihen on noussut. Käytännössä hyvää ikäluokaa ei seuraavat syrjäytä. En usko yksilöissä olevien erojen selittävän tätä, vaan valmennuksen.

Miten ajattelet turkulaisen jalkapallon edustuksen tilaa, nyt uusien tuulien puhallettua useamman vuoden ajan?

Sokrates, kokisin tän aika sairaaksi toiminnaksi, jos tavoite on hurjalla panostuksella alle 12 vuotiaissa saavuttaa ikäluokalle kulumat polviin, mut lannistaa heidät lopettamaan ennenkuin jalkapallo sen lopullisessa muodossa edes alkaa. Mieluumin välttäsin kulumat olemalla järkevä lapsien kanssa ja loisin uskoa ja halua mahdollisimman monelle nauttia tästä hienosta lajista.Varsinkin kun teot ja motivaatio siinä, mitä teet 17 ikävuoden jälkeen on paljon ratkaisevampaa uralle, kuin ennen sitä pelatut pelit tai taso. Ura jalkapalloilijana ei ole lähellekään niin epätodennäköinen, kuin työ vaikkapa johdon sihteerinä. Siinä kilpailu on huomattavasti kovempi.

[joks11]

Pussikaljalta hieman väritettyä tarinaa lätkän puolelta. 2011-synt. ainakin meillä päin vanhin luistelukouluikäluokka tällä hetkellä eli 7-vuotiaat (ekaluokkalaiset). Tasoryhmät käytössä ja aikasessa vaiheessa myös tasojoukkueet tulee mukaan kuvaan.

Sama kokemus. Kyllä nuo helsinkiläiset ipanat ovat olleet 7-vuotiaista lähtien tasojoukkueissa jääkiekon puolella. Ja ihan joukkueissa, ei missään kiekkokouluissa.

[Sokrateen puskumaali]

Sokrates, kokisin tän aika sairaaksi toiminnaksi, jos tavoite on hurjalla panostuksella alle 12 vuotiaissa saavuttaa ikäluokalle kulumat polviin, mut lannistaa heidät lopettamaan ennenkuin jalkapallo sen lopullisessa muodossa edes alkaa.

Niin minäkin. Ja varmaan kaikki ihmiset. Miksi ihmeessä pitäisi lannistaa ja rikkoa?

Ura jalkapalloilijana ei ole lähellekään niin epätodennäköinen, kuin työ vaikkapa johdon sihteerinä. Siinä kilpailu on huomattavasti kovempi.

En ymmärrä, että miten päädyt tähän lopputulokseen. Tilastokeskus ilmoittaa, että meillä on Suomessa työllistyneenä 12 649 johdon sihteeriä, 33 676 yleissihteeriä ja yleisesti toimistotyöntekijän luokassa n. 130 000 työntekijää. Uhreilijoita kaiken kaikkiaan löytyi 617, montako lienee jalkapallon parissa? Nämä siis vuoden 2016 tilastoista. Työttömiä johdon sihteerejä ja yleissihteerejä on ylitarjonnaksi saakka, mutta eihän tämä ala ole yhtään niin vaikea elannon kannalta kuin urheilijan, jos mietit sitä teini-ikäistä henkilöä ja hänen mahdollisuuksiaan.

[Kaihlamo]

Kiitos Kaihlamo.Pikkusen taisit lisäillä omiasi, mut se sulle sallittakoon.

No itseasiassa viestissä ei ollut mitään mikä ei pitäisi paikkansa, mut jatka sä vaan omassa rinnakaistodellisuudessa elämistäsi.

Yksilöissä eri ikäluokissa varmastikaan eroa ei lähtötilanteessa ollut. Toiminnasta se ero tuli ja yks isoin muuttuja oli se että ainoastaan yhdessä ikäryhmässä oli tasoryhmät käytössä ja ihan alusta saakka. Ja yllättäen - paskapuheiden vastaisesti - tasoryhmistä johtuen tai niistä huolimatta toiset vaan osasi pelata futista vähän paremmin kaikilla tasoilla kuin toiset ja jatkoivat pelaamistaan. Siinä se ero oli. Oma osaaminen jalkapallossa on nro 1 dropoutin ehkäisijänä. Kaikki muu on paska puhetta. Ihan samalla tavalla hyvällä 10v:llä on ihan pirusti isompi mahdollisuus päästä ammattilaiseksi kuin huonolla 10v:lla. Mut Pussikaljat, reijot ja pirjot on päättänyt et jos oot hyvä 10v niin lopetat viimeistään 15v - varmaan jopa niin että mitä parempi oot niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä näin tulee tapahtumaan. Oma kokemus vaan ei tätä tue millään tavalla vaan päinvastoin.

[Pussikalja]

Joks. Kiekossa on leijonaliiga,jossa kaikki pelaa säännöt.Ero tasoryhmien käytössä ja tasojoukkueissa on aivan sama kuin täällä tämä vääntö. Olemalla yhtä joukkuetta ei poista tasoryhmäharjoittelun mahdollisuutta. Kiekossa on luistelutaito huomattavasti suurempi eroja tekevä taito, kuin jalkapallossa juoksunopeus. Silti jalkapallossa erottelu on rajumpaa. Luistelukoulun käy lähes kaikki ja se tasoittaa tilannetta. Kolme vuotta myöhemmin tasojoukkueet on kuitenkin kolme vuotta enemmän lapsuutta ja enemmän massaa mistä valita.

Sokrates.Avoimet paikat on täytetty. Jalkapallossa ne on koko ajan auki. 250 paikkaa liigassa odottaa sitä, joka on treenannut itsensä sen hallitsijaa paremmaksi. Jos ottaa mukaan kakkosdivarin, paikkoja on toista tuhatta. Yrittäjiä per ikäluokka, vakavissaan, löytyykö sataakaan. Saman verran hakee yhtä auennutta virkaa johdon sihteeriksi joka päivä.

[Thalian]

Sokrates.Avoimet paikat on täytetty. Jalkapallossa ne on koko ajan auki. 250 paikkaa liigassa odottaa sitä, joka on treenannut itsensä sen hallitsijaa paremmaksi. Jos ottaa mukaan kakkosdivarin, paikkoja on toista tuhatta.

Oikeita työpaikkoja (joissa siis tienaa vähintään 11900e/vuosi) oli jalkapallossa 231 kpl vuonna 2017. Se, että jossain kakkosessa saa pari sataa kuukaudessa pallon pelaamisella ei ole mikään urasuunnitelma ja se ei voi kilpailla siviiliammattien kanssa yhtään mitenkään.

Yrittäjiä per ikäluokka, vakavissaan, löytyykö sataakaan. Saman verran hakee yhtä auennutta virkaa johdon sihteeriksi joka päivä.

Futiksessa noita harvoja paikkoja hakevat myös ulkomaalaiset joten kilpailu on aivan eri tasolla. Emme elä missään suljetussa taloudessa, joten kilpailu on suomalaisten lisäksi kaikkia niitä vastaan, jotka ovat valmiita muuttamaan tänne. Ja futiksessa noita muuttajia tuntuu olevan selvästi suurempia määriä kuin sihteereiden keskuudessa joten kilpailu on sitä myöten huomattavasti kovempaa.

[Sokrateen puskumaali]

Sokrates.Avoimet paikat on täytetty. Jalkapallossa ne on koko ajan auki. 250 paikkaa liigassa odottaa sitä, joka on treenannut itsensä sen hallitsijaa paremmaksi. Jos ottaa mukaan kakkosdivarin, paikkoja on toista tuhatta. Yrittäjiä per ikäluokka, vakavissaan, löytyykö sataakaan. Saman verran hakee yhtä auennutta virkaa johdon sihteeriksi joka päivä.

Johdon sihteereille tulee ammattibarometrin mukaan keskimäärin 285 työpaikkaa auki joka kuukausi ja työttöminä 2000. 3000 työpaikkaa joka vuosi siis. Yleissihteereille n. 12 000 työpaikkaa auki viime vuonna ja työttömiä 8000. Uusia työpaikkoja siis vuodessa enemmän kuin työttömien koko määrä.

Jos ajattelee, että jalkapallon parissa harrastelee amatööreinä tai puoliammattilaisina enemmän kuin tuo Thalian 231, niin sitten ero on jälleen selkeä. Jalkapallossa ammattilaistasolla on Suomessakin sen verran kova kilpailu, että heikompilahjaiset ymmärtävät väistää kilpailusta pois ennen aikuisikää. Sihteerinä työpaikan saaminen ei ole kiinni niin paljon mistään teknisistä taidoista vaan monet muut tekijät vaikuttavat asiaan. Siksi Real Madridin tasoiseen sihteerityöpaikkaan on useita hakemuksia henkilöiltä, joilla on harrastelijan kyvyt.

Vertauksesi on oikeasti mielestäni absurdi.

[Pussikalja]

Thalian, miks 2 divari futiksen pitäs kilpailla siviilityönkanssa? Ei futis estä opiskelua. Lähinnä se kilpailee hesen kanssa opiskelijan sivutoimesta.

Futiksessa palkka on muutakin kuin verokortista luettavissa. Ne on kulukorvauksia, järkättyjä asuntoja ja työpaikkoja. Lukuisia suhteilla järkättyjä etuja verrattuna ei urheilevaan nuoreen. Aina kuitenkin mahdollisuus tienata myös hyvin, jos kehitystä tapahtuu.

Mut allekirjoitan kyllä ton ajatuksen jalkapallon yleisenä ilmapiirinä. Jalkapallo on junnupuolen vinkkelistä Suomessa surkeeta kuraa ja lahjakkuudet pitää saada Euroopan kentille. Vaikka se on hirveetä kuraa, ei tajuta kuin realistista sitä on pelata kilpaa. Hyvin treenattu urheilija pärjää futiksessa erittäin hyvin, taito ja pelisilmä on kiva lisä, mut ei välttämättömyys.

Edarin vinkkelistä taas ihmetellään puutteita mitä pelaajissa on. Heikkoo fysiikkaa jne.

[Thalian]

Thalian, miks 2 divari futiksen pitäs kilpailla siviilityönkanssa? Ei futis estä opiskelua. Lähinnä se kilpailee hesen kanssa opiskelijan sivutoimesta.

No itsehän sinä niitä 2 divaripaikkoja tarjosit uravaihtoehtona. Ja jos ei puhuta oikeasta työstä, niin silloin kyse on harrastuksesta, ja harrastajalta ei voida vaatia samoja asioita kuin sellaiselta, joka tekee hommaa täysipäiväisesti.

Ja ei saa ymmärtää väärin, minä kyllä kannustan jatkamaan futiksen harrastamista senkin jälkeen kun huomaa, että se ammattilaisuushaave ei kannakaan. Emme kuitenkaan voi perustaa pelaajatuotantoamme sen varaan, että meiltä tulee isoja määriä harrastajia. Kyllä meidän pitää pyrkiä kasvattamaan myös niitä ammattilaisia.

[L-Val.]

Jalkapallo on junnupuolen vinkkelistä Suomessa surkeeta kuraa

Siksi aiheuttaa sympaattista röhötystä lukea näitä tiedotteita Suomen pääkaupunkimetropolin Leppävaarasta jossa ”äffceeespoot” mainostaa miten on nyt ”huippu-urheilun vaatimusten näkemystä” ja ”laadukasta arkea”. Sitten junnujen iskät ja äiskät lukee näitä ja on olettamuksessa että näissä seuroissa tiedetään ja osataan jotain, kunnes tullaan lukioikään tai viimeistään sen jälkeen ja todellisuus lyö palleaan. Junnuseuroissa resurssit on pienet ja käytetään nuorta halpaa kokematonta osaamista parin vuoden stintteinä joka vain paketoidaan nättiin kääreeseen jotta kuukausimaksut voisi edes jotenkin perustella. Junnufutiksessa puuhastelusta maksetaan jossain aika korkeita summia.

[Pussikalja]

No itsehän sinä niitä 2 divaripaikkoja tarjosit uravaihtoehtona. Ja jos ei puhuta oikeasta työstä, niin silloin kyse on harrastuksesta, ja harrastajalta ei voida vaatia samoja asioita kuin sellaiselta, joka tekee hommaa täysipäiväisesti.

Ja ei saa ymmärtää väärin, minä kyllä kannustan jatkamaan futiksen harrastamista senkin jälkeen kun huomaa, että se ammattilaisuushaave ei kannakaan. Emme kuitenkaan voi perustaa pelaajatuotantoamme sen varaan, että meiltä tulee isoja määriä harrastajia. Kyllä meidän pitää pyrkiä kasvattamaan myös niitä ammattilaisia.

Näkisin näin, et edellytys pelata ammattilaisena vaatisi lähinnä junioripuolelta kyvyn tuottaa divaripelaajia. Toki jos maajoukkuepelaajilla ei ole ollut kehitysaskelta pelata divareissa ja kehittyä siellä, olen väärässä. Jos tänne ei ole tullut afrikan apuja divariin, noussut sieltä liigaan, sieltä ammattilaiseksi eurooppaan, olen väärässä. Jos meidän menestyneimpien pelaajien taustalla ei ole ollut hyppyä junioreista divareihin, sieltä liigaan ja maailmalle, olen väärässä.

Silloin ammattilaisen polku on erireitti, kuin divariharrastelijoiden reitti. Itsellä on muodostunut käsitys, et divarijyrätkin ovat olleet ikäluokkansa huippuja, sieltä on sit erottuneet ne, jotka on valmiit tekemään vielä enemmän. Montaa pelaaja per ikäluokka suomi ei pysty tuottamaan, siksi jotain varmasti on tehtävissä paremmin. On syntynyt käsitys, et on äärimmäisiä poikkeuksia, jotka on suoraan junnuista onnistuneet esim. akatemian kautta uran luomaan. Se et heitä on niin vähän,siihen nähden kuinka moni lapsena lähtee,pistää miettimään kuinka fiksua se aina on. Se et 2 divaria pidettäs ammattilaisuushaaveesta luopumisena nuorelle pelaajalle, pidän sulana hullutena. Pikemminkin se on järkevä tarpeellinen steppi suurimman osan suomalaisista pelaajista uraa ammattilaisena ajatellen.

[joks11]

Joks. Kiekossa on leijonaliiga,jossa kaikki pelaa säännöt.Ero tasoryhmien käytössä ja tasojoukkueissa on aivan sama kuin täällä tämä vääntö. Olemalla yhtä joukkuetta ei poista tasoryhmäharjoittelun mahdollisuutta. Kiekossa on luistelutaito huomattavasti suurempi eroja tekevä taito, kuin jalkapallossa juoksunopeus. Silti jalkapallossa erottelu on rajumpaa. Luistelukoulun käy lähes kaikki ja se tasoittaa tilannetta. Kolme vuotta myöhemmin tasojoukkueet on kuitenkin kolme vuotta enemmän lapsuutta ja enemmän massaa mistä...

Taas vaihteeksi kumosit tässä oman aiemman väitteesi. Eli siis ollaanko me nyt yhdessä samaa mieltä, että jääkiekossa on tasojoukkuejaot käytössä ihan samalla tavalla kuin futiksessakin?

[Bomber80]

Viimeiset viisi sivua tätä hullutusta taas kerran kahlanneena tulisi kyllä parille sankarille jakaa "ylivertaisesta juniorityöstä" viikko bannia.. Tai no, Pussikaljalle menisi kaksi.

Vaellat jossain lätkän ja pesäpallon sumentamassa kuplassa henkilö.

[Bomber80]

Aamatööri ja Pussikalja jaksaa jauhaa tätä mantraa "valmentaja on epäonnistunut jos kaikille ei saada elämyksiä ja onnistumisen tunteita treeneissä"..

Herää kysymys onko teillä itsellä lapsia? Oletteko ohjanneet koskaan liikuntatunteja tai vetäneet treenejä? Opettaneet jollekin jotakin jota joku haluaa JA jollekin jota joku ei halua oppia

Tämä synkkä yksinpuheluni toimikoon prologina siihen karuun faktaan että lapsia (4-8v) viedään/kuskataan/kannetaan futis harrastukseen usein mentaliteetillä "no joku harrastus nyt pitää olla".. Tarvitseekohan mun avata tätä vielä isommin jos isi ja mami on pianon soittaja ja jooga opska, että mikä ongelma tässä hypoteesissä piilee?

Näitä taiteilijoiden ja kirjanpitäjien JaniPettereitä ja AnelmaUnelmia pyörii valtavat määrät kentillä, YES se on hyvä, liikunta on hyvästä, MUTTA ikävä kyllä tämä materia voi pahimmillaan romuttaa täysin hyvän harjoitteen niille motivoituneille, kovemmat eväät omaaville lapsille.

Tasoryhmät ja eriyttäminen tulisi olla pakollista aina ja joka paikassa. On lähes rikollista junnufutista kohtaan väittää jotain muuta kuten muunmuassa Pussari viesteissään väittää. Jakaen  omakohtaisia vinkkejään (epäilen kuitenkin fantasioiksi tai trollaamiseksi) Sokrateen Puskumaalin kiusaksi tai sitten vain ajankulukseen täällä..

En missään nimessä halua eroon harrasteryhmistä, saati haasteplrukoista. Useinhan meidät tadoryhmien puolestapuhujat dumataan kukkahattusetien ja tätien toimesta omien kilparyhmässä pelaavien lasten wannabe-managereiksi ja oman elämänsä Mourinhoiksi.. roskaa.
Kilpa ja haasteporukan rajan tulisi olla TODELLA häilyvä, lähes olematon, sillä biologiset erot voivat olla jopa 4-vuotta blaablaa nämä jutut on täällä ruodittu sata kertaa..

Pussikalja, olit laittamassa 5vs5 pelissä jotain palloa vieroksuvaa poikaa kärkeen vaikka kentällä muut lapset huomattavasti taitotasoltaan parempia? Miksi haluat kiusata lasta tällä tavoin?
Voisin kutsua sinut meidän brassijujutsu treeneihin katsotaan miten pärjäät purppuravöistä vastaan.. ja seuraavana päivänä aloitat sinfoania orkesteririssamme, isketään herralle viulu kouraan! Kyllä se siitä! Mä lupaan huudella kannustavia katsomosta.. "hyvä pussikalja! Go Go"

..ja sinfonian nimi on "Oodi Junnufutikselle"

[Pussikalja]

Sullakin Bomber on käsitys, et jalkapalloilija on täydellinen, kunhan ei saastu huonommista pelikavereista. Ja huonommalle on nöyryytys joutua esille valio joukon kanssa.

Ei siihen heikompaan kärkimiehen sattunut maalinteko. Se oli suares ja paras kundi messi jonka piti syöttää. Kyl ne kesti sen höpeän

[Thalian]

On kyllä jopa nettikeskustelun standardeilla harvinaista nähdä niin syvälle poteroon kaivautunut henkilö kuin Pussikalja. Tahallisesta väärinymmärtämisestä jos pidettäisiin kilpailuja, niin nyt oltaisiin vähintään palkintosijoilla.

Yritetään kuitenkin vielä ratakiskosta vääntää tämä asia: Oppiminen tapahtuu parhaiten sillä tavalla, että pelaat ja treenaat about samalla tasolla olevien kanssa. Tämä ei ole mielipidekysymys, joten toista väittäminen on aivan totaalisen hölmöä ja oikeastaan puhdasta valehtelua.

[Aaamatööri]

Kyllä Bomber, alkupäässä valmentajan tehtävä on muodostaa treenit niin että pelaajat onnistuu ja heillä on hauskaa, reenit sen mukaan, eli silloin valmentajan turha fantasioita tötsäralleista ja mourinhona toimimisena. Sen verran voi pitää silmiä auki ja koutsikin havainnoida lasten tunteita. Ja ottaa vaikka hiukan itseensä jos ei kaikki suju. Tietysti voit sysätä kaiken vastuun myös lasten niskaan, ku heitä ei kiinnosta, tuodaan päivähoitoon jne... Kyllä meidän ryhmissä on kaikki ketä tykkää pallosta vaikka ei aina siltä tuntuiskaan, nämä sinun mainitsemat "päivähoito" lapset, missä niitä on?

Ja kyllä nämä lapset siinä oppivat, ilman että nostat itseäsi jalustalle, tietysti jos valmentajan ego tarvitsee sitä niin...

Juu ja tasoryhmät on ok, tuosta 10-11 eteenpäin. Sitä ennen huomioin tasot vain 1vs1/ 2vs2, ralleissa.

[Kaihlamo]

Muutos neuvoja kysyvästä aloittavasta valmentajasta ehdottomia teesejä jakelevaksi "mä tiedän kaikki"-valmentajaksi kyllä ollut ennätysnopeaa. Kenellä nyt on iso ego? Palataan muutaman vuoden päästä uudelleen asiaan - kyllä se siitä vielä hahmottuu. Sitä kutsutaan valmentajana kasvuksi. Pelkkä arjoitusten pyörittäminen kun ei vielä oikein ole valmentamista.