Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Yourworstnightmare]

Itse ainakin näen, että monipuolinen lajiharjoittelu juurikin mahdollistaa sen, että siellä voidaan oheisharjoitteluna vetää myös muita lajeja. Itsellä on tällä hetkellä talvisin käytössä voimisteluvalmentaja ja tulevaisuudessa tulee todennäköisesti myös olemaan välillä painia, breakdancea, telinevoimistelua etc... mitä sitten ikinä keksiikään. Lisäksi yleisurheilun puolelta olen kysynyt jo juoksuvalmentajaa tulemaan jossain vaiheessa opettamaan oikeata juoksutekniikkkaa. Eli kyllä sen jalkapalloharrastuksen ja -harjoittelun ympärillä voidaan myös tehdä asioita monipuolisesti niin, ettei lapsen tarvitse aloittaa kokonaan uutta harrastusta sitä varten. Tällöin myös itse ainakin olen pystynyt ottamaan mukaan esim. voimistelun puolelta juuri ne jutut mitkä tukevat suoraan jalkapallon pelaamista - kaikki epäolennainen jää harjoittelusta pois.

Tässä on se juttu, mitä pitää tavoitella ja on toivottavaa ainakin omasta mielestä. Eri lajojen ammattilaiset tekevät yhteistyötä ja tarjoavat toisilleen apuja. Ei jalkapallovalmentajan kannata opettaa esim. juoksemaan kun siihen on olemassa omat tekijänsä, jotka osaavat hommansa. Sieltä sit voi itselleen ottaa vinkkejä ja niitä joitain perusjuttuja voi napsia opetukseen niin että osaa itsekin opettaa. Tämä vie myös futisvalmentajalta resursseja pois siitä oheisharjoittelusta ja jää enemmän aikaa itse asiaan eli futisharjoittelun kehittämiseen. Seurojen pitää verkostoitua näissä, aloittaa selkeät lajien väliset yhteistyöt eri lajien seurojen kanssa. Onneksi näin tehdäänkin jo monessa paikkaa.

[nozick]

Ei näytä tämä juniorivalmennuksen tason nosto olevan ihan helppoa. Tässäkin ketjussa on esitetty keinoiksi mm. tasoryhmiä, tasoryhmien poistoa, tasoryhmien aikaisempaa muodostamista, tasoryhmien myöhäisempää muodostamista, muidenkin lajien harrastamista, muiden lajien harrastamisen lopettamista, joukkueharjoitusmäärien lisäämista, joukkueharjoitusmäärien vähentämistä.

Oikeastaan ainut asia mistä vallitsee yksimielisyys on se, että parempaan pitäisi pystyä.

Lisähaasteena voisi vielä heittää, että ammattimaisuuden lisääminen, harjoitustuntien lisääminen, ja yleensäkin tason nosto vaativat rahallista panostusta. Samaan aikaan tiedetään että jalkapallo on perinteisesti ollut "työväenluokkainen" harrastus, jossa vanhemmilla ei välttämättä ole mahdollisuutta satsata tuhansia euroja vuodessa lapsen harrastukseen.

Jokaisessa joukkueessa ja seurassa on mahdollisuuksia tasonnostoon yksittäisten ihmisten panoksella. Koko maan tasolla muutos edellyttäisi järjestelmän muutosta. Mitä pitäisi muuttaa, jotta junnuvalmennus paranisi?

[Kaihlamo]

Ei näytä tämä juniorivalmennuksen tason nosto olevan ihan helppoa. Tässäkin ketjussa on esitetty keinoiksi mm. tasoryhmiä, tasoryhmien poistoa, tasoryhmien aikaisempaa muodostamista, tasoryhmien myöhäisempää muodostamista, muidenkin lajien harrastamista, muiden lajien harrastamisen lopettamista, joukkueharjoitusmäärien lisäämista, joukkueharrastusmäärien vähentämistä.

Boldattuja on melkein vuosisadan verran jo kokeiltu ja tuloksethan ovat pelaajatuotannon kannalta olleet niin loistavia, että sillä linjalla varmasti kannattaa jatkaa "" Aaaaaaaargh!!!!!!

Monipuolistetaan me valmentajina sitä jalkapalloharjoittelua niin ettei kenenkään ole tarve mennä plätkyttäämään kumilaattaa talvikaudella, keskitytään pelkän määrän lisäämisen sijaan sekä määrän että laadun lisäämiseen harjoittelussa ympärivuotisesti, luodaan lahjakkaimmille pelaajille mahdollisuuksia kehittymiseen ja annetaan samalla pelaajille sopivia haasteita jo pienestä alkaen, jotta se kehittyminen on mahdollista ja ennen kaikkea edistetään voimakkaasti jalkapallokultturia ja -elämäntapaa siinä omassa lähiympäristössä kaikin mahdollisin keinoin.

[Messi]

Boldattuja on melkein vuosisadan verran jo kokeiltu ja tuloksethan ovat pelaajatuotannon kannalta olleet niin loistavia, että sillä linjalla varmasti kannattaa jatkaa "" Aaaaaaaargh!!!!!!

Monipuolistetaan me valmentajina sitä jalkapalloharjoittelua niin ettei kenenkään ole tarve mennä plätkyttäämään kumilaattaa talvikaudella, keskitytään pelkän määrän lisäämisen sijaan sekä määrän että laadun lisäämiseen harjoittelussa ympärivuotisesti, luodaan lahjakkaimmille pelaajille mahdollisuuksia kehittymiseen ja annetaan samalla pelaajille sopivia haasteita jo pienestä alkaen, jotta se kehittyminen on mahdollista ja ennen kaikkea edistetään voimakkaasti jalkapallokultturia ja -elämäntapaa siinä omassa lähiympäristössä kaikin mahdollisin keinoin.

Samaa mieltä (kerrankin
Ei tästä mitään rakettitiedettä kannata tehdä.

[Jortsukka]

Boldattuja on melkein vuosisadan verran jo kokeiltu ja tuloksethan ovat pelaajatuotannon kannalta olleet niin loistavia, että sillä linjalla varmasti kannattaa jatkaa "" Aaaaaaaargh!!!!!!

Monipuolistetaan me valmentajina sitä jalkapalloharjoittelua niin ettei kenenkään ole tarve mennä plätkyttäämään kumilaattaa talvikaudella, keskitytään pelkän määrän lisäämisen sijaan sekä määrän että laadun lisäämiseen harjoittelussa ympärivuotisesti, luodaan lahjakkaimmille pelaajille mahdollisuuksia kehittymiseen ja annetaan samalla pelaajille sopivia haasteita jo pienestä alkaen, jotta se kehittyminen on mahdollista ja ennen kaikkea edistetään voimakkaasti jalkapallokultturia ja -elämäntapaa siinä omassa lähiympäristössä kaikin mahdollisin keinoin.

Tähän lisäksi, että tehdään siitä harjoittelusta motivoivaa ja hauskaa. Tätä varmasti tarkoitit kirjoituksellasi myös, mutta itse pitää tätä korostaa. Eli siis että se fudis on niin kivaa, hauskaa(ja tämä ei tietenkään tarkoita että siellä pelleillään harjoituksissa, päinvastoin), että ei tahdota muuta lajia edes harrastaa.

[drone]

Jokaisessa joukkueessa ja seurassa on mahdollisuuksia tasonnostoon yksittäisten ihmisten panoksella. Koko maan tasolla muutos edellyttäisi järjestelmän muutosta. Mitä pitäisi muuttaa, jotta junnuvalmennus paranisi?

On (ainakin) yksi asia, mitä maallikko ei ymmärrä. Muistan jossakin yhteydessä kuulleeni, että seuroilla on eri määrärahat juniori- ja "ammattilais"-puolella. Miksi?
Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että seura, joka ei panosta juniorityöhön tai panostaa siihen "puolivaloilla", on pitkällä tähtäimellä tuomittu kuolemaan.
Ei sellainen *voi* olla ammattitaitoista toimintaa, että haalitaan pelaajia jostakin Timbuktusta ja jätetään omat junnut pois kokoonpanosta. (Toki yksi tai kaksi aivan briljanttia ulkomaalaispelaajaakin voi puolestani seurassa olla, jos sellaisia löydetään ja jotka voidaan myöhemmin myydä jättisummilla isommille kentille.) Mutta fakta on, että Suomi tarvitsee enemmän "hoojiikoita", honkia ja "teepeeässiä", pelaajahautomoita joissa ammattilaisuus keskitetään sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan: juniorien valmennukseen, taloudenhoitoon jne.

Olen myös sitä mieltä, että "ryhtiliikkeen" tekemiseen ei ole mitään taika- eikä vippaskonsteja. Ryhdin on lähdettävä tahdosta. Täytyy olla luja yhteinen tahto tehdä asiat paremmin ja pitää siitä kiinni. Tulee pysyä "ajan hermolla" siinä mielessä, että ei pudota kansainvälisestä kelkasta. Vaatimustasoa korkeammalle!

[Pussikalja]

On (ainakin) yksi asia, mitä maallikko ei ymmärrä. Muistan jossakin yhteydessä kuulleeni, että seuroilla on eri määrärahat juniori- ja "ammattilais"-puolella. Miksi?

Se, miksi juniorit on eriytetty edustuksen toiminnasta, johtuu vanhoista väärinkäytöksistä. Edustuksen toimintaa rahoitettiin suoraan junioreiden jäsen- ja toimintamaksuilla ja junnut eivät saaneet rahoilleen vastinetta.

Ei sellainen *voi* olla ammattitaitoista toimintaa, että haalitaan pelaajia jostakin Timbuktusta ja jätetään omat junnut pois kokoonpanosta. (Toki yksi tai kaksi aivan briljanttia ulkomaalaispelaajaakin voi puolestani seurassa olla, jos sellaisia löydetään ja jotka voidaan myöhemmin myydä jättisummilla isommille kentille.)

Pelaajia ei enää yksinkertaisesti ole riittävästi, koska drop out ja lajien kilpailu on lahjakkaiden pelaajien määrää vähentänyt. Seurat ovat vaikeiksissa, koska vapaaehtoisia ja talkoohengellä mukana olijoita ei enää toiminnassa samassa määrin mukana ole. Ongelma ei ole vain futiksessa, vaan kaikkialla yhteiskunnassa. Ajat muuttuu...

[Yourworstnightmare]

Pelaajia ei enää yksinkertaisesti ole riittävästi, koska drop out ja lajien kilpailu on lahjakkaiden pelaajien määrää vähentänyt. Seurat ovat vaikeiksissa, koska vapaaehtoisia ja talkoohengellä mukana olijoita ei enää toiminnassa samassa määrin mukana ole. Ongelma ei ole vain futiksessa, vaan kaikkialla yhteiskunnassa. Ajat muuttuu...

Totta tuokin. Mutta suurelta osin taso ei kaikilla vaan riitä haluttavalle tasolle. Ikäluokkaa kohti harvoin tulee esimerkiksi edes 5kpl Ykkösen-Kakkosen tasolle riittävää pelaajaa.

[drone]

Se, miksi juniorit on eriytetty edustuksen toiminnasta, johtuu vanhoista väärinkäytöksistä. Edustuksen toimintaa rahoitettiin suoraan junioreiden jäsen- ja toimintamaksuilla ja junnut eivät saaneet rahoilleen vastinetta.

Pelaajia ei enää yksinkertaisesti ole riittävästi, koska drop out ja lajien kilpailu on lahjakkaiden pelaajien määrää vähentänyt. Seurat ovat vaikeiksissa, koska vapaaehtoisia ja talkoohengellä mukana olijoita ei enää toiminnassa samassa määrin mukana ole. Ongelma ei ole vain futiksessa, vaan kaikkialla yhteiskunnassa. Ajat muuttuu...

Liigaseurojen vuosibudjetit alkavat käsittääkseni jostain 500 k€:sta,  useita satoja tuhansia joka tapauksessa. Sillä pystytään kyllä palkkaamaan ammattilaisia, jos vähän priorisoidaan toimintaa. Ammattilaisuus sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan, ehdotin aiemmassa viestissä. Mieluummin omia junioreita "puoliammattilaisina" (vuosipalkka luokkaa 5000-10000 EUR) edustusjoukkueeseen kuin muualta hankittuja kehäraakkeja kalliita "täysammattilaisia" (20000-40000 EUR/a) viemään paikkoja nuorilta lupauksilta. Muitakin "turhia" rahareikiä edustusjoukkueen toiminnassa varmasti löytyy. Asioista paremmin perillä olevat voisivat tuoda niitä esille (kustannusrakenteineen, jos mahdollista) ja listata tähänkin keskusteluun ja sitten talousmatemaattinen aivoriihi pystyyn ongelmien ratkaisemiseksi ja viestiä eteenpäin sinne, missä päätöksiä tehdään.

Myönnän, että toki Suomen liigalle olisi eduksi, jos Suomessa olisi vaikkapa 10 kauden 2011 HJK:n tasoista seuraa. Mutta hyvää ei saa hetkessä. Toimintaa on lähdettävä rakentamaan tyvestä eikä kuusen latvasta, kuten joissakin seuroissa tunnutaan tekevän. Kun toiminnan perusta rakennetaan rautaisten ammattilaisten varaan, silloin sijoitus alkaa väistämättä jossakin vaiheessa maksaa itseään takaisin myös urheilullisella puolella ja korkojen kanssa. Aletaan kasvattaa enemmän kuin 5 ykkösen kakkosen tasoista pelaajaa ja vuodessa syntyy kenties yksi sellainenkin nimi, josta voidaan oikeasti pyytää rahaa siirtomarkkinoilla. Ammattimainen perustyö toisaalta houkuttelee varmasti väkeä muiden lajien parista takaisin jalkapallon huomaan.

[drone]

Se, miksi juniorit on eriytetty edustuksen toiminnasta, johtuu vanhoista väärinkäytöksistä. Edustuksen toimintaa rahoitettiin suoraan junioreiden jäsen- ja toimintamaksuilla ja junnut eivät saaneet rahoilleen vastinetta.

Tähän vielä erilliskommenttina/kysymyksenä: jos edustuksen ja juniorien rahoitus yhdistettäisiin uudelleen, eikö nyt kuitenkin Palloliitolla / Veikkausliigalla ole keinoja/mekanismeja valvoa, että rahat käytetään oikein?

[Lenko]

-

[Pussikalja]

Tähän vielä erilliskommenttina/kysymyksenä: jos edustuksen ja juniorien rahoitus yhdistettäisiin uudelleen, eikö nyt kuitenkin Palloliitolla / Veikkausliigalla ole keinoja/mekanismeja valvoa, että rahat käytetään oikein?

Siiinä oli hyviäkin puolia, kun seurat olivat yhtä "perhettä". Pelaajat siirtyivät juniorina hakemaan kovempia pelejä vanhemmista ikäluokista ja kaikki olivat samaa porukkaa. Nyt kun jokaisella joukkueella on oma budjetti, niin joukkueet ovat kuin omia seurojaan seurojen sisällä. Kilpailevat keskenään ja kokonais- saatika pelaajan etua, ei välttämättä hirveästi ajatella. Tähän on valmennuspäälliköt kyllä tuoneet parannusta.

Homma on vaan suomessa niin, että edustukset tuottavat tappiota rahallisesti ja juniorit maksuineen tuottoa. Edarissa kukaan ei ilman korvausta tee mitään ja junnujen vanhemmat maksavat sen verran kun seura ilkeää pyytää. Persaukisena ja putoamistaistelussa, edarin kiusaus mennä junnujen plussalla olevalle tilille, oli aikoinaan liian suuri. Tuskinpa luonne ihmisillä on siitä muuttunut, kuin -80 ja 90 luvullakaan. Aiemmin junnujen maksut olivat tosin kymmenesosa nykyisisestä.

Futis ei suomessa ole kannattavaa liiketoimintaa ja siksi päätoimisuus yms. fantasiat ovat aika epärealistisia. Seura ja lajiyhteistyöllä saattaisi olla mahdollista luoda joku "nuoriso-ohjaaja/ valmentaja-systeemi", jonka asiakkaina on kaupingin urheileva nuoriso ja maksajana yhteiskunta, mutta silloin lapset eivät voisi olla seurojen omaisuutta. Lähes kaikki urheilu pyörii vapaaehtoisvoimin ja näiden vapaaehtoisten kouluttamiseen minä pelimarkat sijoittaisin.

Mut ei siinä, yrittäähän aina voi, vaikka ammattivalmentajien palkkausta junioreille. Itse uskon kyllä rahan sijasta enemmän yksilön haluun ja työmäärään huipulle kiipeämisessä. Yksilön työ on tärkeämpi kuin seura, paikkakunta tai valmentaja, jotta pelimieheksi kehittyy. Valmentamalla voi yksilöä auttaa kuka enemmän kuka vähemmän, mutta pahimmassa tapauksessa myös kehittymistä jarruttaa. Siksi toivoisin koulutusta ja VALVONTAA valmennukseen kentille.

[drone]

Toiseksi, osakeyhtiöinä toimivat veikkausliigaseurat voivat nykykäytännössäkin osoittaa tukena rahaa ja resursseja junioritoimintaan. Niin uskoakseni pääosa isommista seuroista toimiikin.

Suomessa on varmasti joitakin hyvin hoidettuja organisaatioita. Minulla on kuitenkin ikävä kyllä käsitys, että aivan liian monen seuran rahoista ei liikene juniorimyllylle kuin murusia.
Peruskysymys on edelleen: HALUAMMEKO, että Suomesta jonakin päivänä voisi kehittyä varteenotettava haastaja esimerkiksi Ruotsille? Löytyykö tervettä kilpailumieltä tehdä asiat paremmin kaikilla toiminnan tasoilla?

[rukkanen]

Mut ei siinä, yrittäähän aina voi, vaikka ammattivalmentajien palkkausta junioreille. Itse uskon kyllä rahan sijasta enemmän yksilön haluun ja työmäärään huipulle kiipeämisessä. Yksilön työ on tärkeämpi kuin seura, paikkakunta tai valmentaja, jotta pelimieheksi kehittyy. Valmentamalla voi yksilöä auttaa kuka enemmän kuka vähemmän, mutta pahimmassa tapauksessa myös kehittymistä jarruttaa. Siksi toivoisin koulutusta ja VALVONTAA valmennukseen kentille.

Se nyt lienee kuitenkin selvää, että palkkaa työstään nauttiva valmentaja on motivoituneempi kouluttautumaan ja kehittämään toimintaansa kuin sellainen, joka työtä tekee ns. siviilityön ohella. Ja vaikka kulukorvausvalmentajalla motivaatio olisikin kunnossa, tulevat ajalliset resurssit äkkiä vastaan, kun se 30–40 tuntia täytyy viikossa ensin uhrata sille, että tulee leipää pöytään. Kenestäkään ei tule parempaa valmentajaa sillä, että valmennuksesta saatavaa korvausta nostetaan, mutta jos valmentajalle maksetaan palkkaa, on tältä myös lupa odottaa laadukkaampaa työtä. Nyt työn laadukkuus on kulukorvausvalmentajien osalta lähinnä niissä kantimissa, miten kriittisesti ja kehityshalukkaasti kyseiset valmentajat itse toimintaansa suhtautuvat.

[defcon1]

Se nyt lienee kuitenkin selvää, että palkkaa työstään nauttiva valmentaja on motivoituneempi kouluttautumaan ja kehittämään toimintaansa kuin sellainen, joka työtä tekee ns. siviilityön ohella.

Saisko tälle jonkun perustelun?
Voipi nimittäin olla ihan päinvastoinkin: työnteon pakkovelvoite vs. teet jotain omasta halusta ja vapaaehtoisesti... mutta ehkä todellakin talkoohenki on katoamassa.

Ja edelleen, IMHO, kaikkein paskin ryhtiliikeidea olisi se, että aletaan maksaa palkkaa siitä mikä ennen tehtiin kulukorvauksella (ei muuten ole omassa seurassa näkynyt) tai vapaaehtoistyönä - siitä ei nouse valmennuksen eikä pelaajien taso...
Edit samantien: ei oliskaan, vielä paskempi olis pikakouluttaa työttömiä palkkavalmentajiksi.

[Kaihlamo]

vielä paskempi olis pikakouluttaa työttömiä palkkavalmentajiksi.

Entäs työttömät valmentajat?

[Ricardo Leite]

Saisko tälle jonkun perustelun?
Voipi nimittäin olla ihan päinvastoinkin: työnteon pakkovelvoite vs. teet jotain omasta halusta ja vapaaehtoisesti... mutta ehkä todellakin talkoohenki on katoamassa.

Ja edelleen, IMHO, kaikkein paskin ryhtiliikeidea olisi se, että aletaan maksaa palkkaa siitä mikä ennen tehtiin kulukorvauksella (ei muuten ole omassa seurassa näkynyt) tai vapaaehtoistyönä - siitä ei nouse valmennuksen eikä pelaajien taso...
Edit samantien: ei oliskaan, vielä paskempi olis pikakouluttaa työttömiä palkkavalmentajiksi.

Vaikka jalkapallovalmentaja saisikin inhimillistä palkkaa tekemästään työstä, en usko jalkapallovalmentajan ihan ensimmäisenä leipiintyvän työhönsä. Valmentaminen kuitenkin vaatii sen tietyn lajirakkauden ja tunnelatauksen sinne taustalle.

Entä millaisia valmentajia ja tuloksia tuo mainittu talkoohenki on tuottanut? Olen itse nähnyt ihan tarpeeksi läheltä miten osaamatonta ja jopa vaarallista ihmisainesta talkoopuuhastelijavalmentajien joukkoon etsiytyy.

Eikä palkkaa tulisikaan maksaa siitä mikä ennen tehtiin kulukorvauksella. Palkka tulisi maksaa siitä, että osaavat valmentajat tekisivät asiat paremmin ja useamman pelaajan kanssa kuin mitä puuhastelijat ennen tekivät kulukorvauksella.

Ideaalitilanteessahan osaavat ja innostuneet valmentajat tekisivät kaiken ilmaiseksi. Jostain syystä en vain näe tuollaisen kansalaisuhrautumisen ainakaan lisääntyvän.

Tuleeko lopulta hirvittävän paljon kalliimmaksi maksaa kunnon liksaa yhdelle ammattilaisvalmentajalle kuin vaikkapa neljälle kulukorvausta nostavalle valmentajalle?

Erästä seikkaa ei ole syytä unohtaa: suomalaisten jalkapalloseurojen tulot kertyvät tulevaisuudessa yhä enemmän pelaajamyynnistä. Hypoteettisesti: mikäli ammattivalmentaja kykenee kasvattamaan yhdestä pelaajasta kymmenessä vuodessa yhden huippupelaajan - sen huippupelaajan, joka ei ilman ammattimaista valmennusta koskaan saavuttaisi, silloin valmentaja on maksanut oman liksansa seuralle todennäköisesti korkojen kanssa.

Yksi pelaaja kymmenessä vuodessa? Utopiaa? Mahdollista? Vai jopa todennäköistä?

[Rino]

Saisko tälle jonkun perustelun?
Voipi nimittäin olla ihan päinvastoinkin: työnteon pakkovelvoite vs. teet jotain omasta halusta ja vapaaehtoisesti... mutta ehkä todellakin talkoohenki on katoamassa.

Ja edelleen, IMHO, kaikkein paskin ryhtiliikeidea olisi se, että aletaan maksaa palkkaa siitä mikä ennen tehtiin kulukorvauksella (ei muuten ole omassa seurassa näkynyt) tai vapaaehtoistyönä - siitä ei nouse valmennuksen eikä pelaajien taso...
Edit samantien: ei oliskaan, vielä paskempi olis pikakouluttaa työttömiä palkkavalmentajiksi.

Mutta eikö valmentajakin ole vapaaehtoisesti hakeutunut työhönsä? Useimmille voisi sen kuvitella olevan aika lähelle unelma-ammatti, eikä mikään tehtaan 5-vuorotyöhön verrattava olosuhteiden pakko.

Mun mielestäni muuten kulukorvauksilla tehtävä valmennus on vapaaehtoistyötä. Palkkaa voi maksaa sitten, kun pätevyyttä on riittävästi. Tarvetta palkallisille valmentajille varmasti olisi vaikka kuinka.

Miten teidän seuroissanne on suhde isävalmentajien ja muiden vapaaehtoisvalmentajien määrissä? Omasta mielestäni isävalmentajien osuus on aivan liian suuri, ei sillä, etteivät he voisi olla hyviä  valmentajia. Isävalmentajien ongelma on kuitenkin ainakin se, että heidän motivaationsa lepää usein omassa lapsessa hyvin pitkälti. Miten toimintaan saisi mukaan enemmän vapaaehtoisia, joiden omat lapset eivät pelaa? Näillä on kuitenkin motivaatiota muista syistä ja kehittämällä heitä suunnitelmallisesti - luomalla seuran sisällä monivuotisen kehityspolun pelaajien tapaan - heistä voisi saada tarvittavan voimavaran. Onko olemassa seuroja, joissa toimintaan mukaan tulevalle valmentajalle tehdään suunnitelma ja hänen motivoinnistaan pidetään tällä tavoin huolta?

[defcon1]

Palkkaa voi maksaa sitten, kun pätevyyttä on riittävästi.

Eli millä tasolla, riittääkö B- tai A- paperi, pitääkö olla B- tai A-lisenssi, vai peräti JVK, NuVK vai mikä?

Miten teidän seuroissanne on suhde isävalmentajien ja muiden vapaaehtoisvalmentajien määrissä?

Olisinko joskus laskenut että seuraan jäisi kolme (vai oliks neljä..?) valmentajaa jos isät ja äidit poistettais.

Omasta mielestäni isävalmentajien osuus on aivan liian suuri, ei sillä, etteivät he voisi olla hyviä  valmentajia. Isävalmentajien ongelma on kuitenkin ainakin se, että heidän motivaationsa lepää usein omassa lapsessa hyvin pitkälti. Miten toimintaan saisi mukaan enemmän vapaaehtoisia, joiden omat lapset eivät pelaa? Näillä on kuitenkin motivaatiota muista syistä ja kehittämällä heitä suunnitelmallisesti - luomalla seuran sisällä monivuotisen kehityspolun pelaajien tapaan - heistä voisi saada tarvittavan voimavaran. Onko olemassa seuroja, joissa toimintaan mukaan tulevalle valmentajalle tehdään suunnitelma ja hänen motivoinnistaan pidetään tällä tavoin huolta?

Ähmm... koitetaan vääntää rautalangasta: isyys tai äitiys ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa valmentajaa. Ihan niinkuin ei sekään, että on tai ei ole itse pelannut tasolla X...

Edit: otetaan nyt tää vielä:

Mutta eikö valmentajakin ole vapaaehtoisesti hakeutunut työhönsä? Useimmille voisi sen kuvitella olevan aika lähelle unelma-ammatti, eikä mikään tehtaan 5-vuorotyöhön verrattava olosuhteiden pakko.

Minusta on myös kiva kalastaa, mutta en silti aio ryhtyä ammattikalastajaksi.

[Ricardo Leite]

Edit: otetaan nyt tää vielä:Minusta on myös kiva kalastaa, mutta en silti aio ryhtyä ammattikalastajaksi.

Tässä osuu kai nyt ontuvin metafora ja surkein yleistys samaan lauseeseen. Siitä, että sinä et tahdo tehdä harrastuksestasi ammattia, voi vetää sen johtopäätöksen, ettei hyväntekeväisyyttä harrastava valmentaja voisi haluta harrastuksestaan ammattia?

[drone]

Erästä seikkaa ei ole syytä unohtaa: suomalaisten jalkapalloseurojen tulot kertyvät tulevaisuudessa yhä enemmän pelaajamyynnistä. Hypoteettisesti: mikäli ammattivalmentaja kykenee kasvattamaan yhdestä pelaajasta kymmenessä vuodessa yhden huippupelaajan - sen huippupelaajan, joka ei ilman ammattimaista valmennusta koskaan saavuttaisi, silloin valmentaja on maksanut oman liksansa seuralle todennäköisesti korkojen kanssa.

Niin paljon samaa mieltä kuin vain olla voi. Tähän pitää panostaa niin paljon resursseja ja ammattitaitoa kuin mahdollista.

[nozick]

Mitenköhän muissa lajeissa on onnistuttu valmentajien löytämisessä? Yksi lapsistani voimistelee. Siellä ei isä- tai äitivalmentajia näy, vaan valmentajat näyttävät olevan parikymppisiä voimistelijatyttöjä, joilla omat meriitit ovat ainakin osalla luokkaa maailmanmestari. Omalla täysin osaamattomalla seurannallani näyttäisivät osaavan hommansa.

En tiedä minkälaisia palkkoja heille tekemästään työstä maksetaan, mutta lasten harrastusten maksajana voin todeta, että voimistelu on jalkapalloa halvempi harrastus, vaikka voimisteluvalmentaja on ammattilainen ja jalkapallovalmentaja on isävalmentaja.

Sitä en tiedä miten yhtälö saadaan toimimaan.

[Kaihlamo]

Kaikki ne tutut, jotka on voimistelupuolella valmentajina niin ainakin "tienaavat" siitä enemmän kuin minä jalkapallopuolella. Jopa jalkapallojoukkueen vanhemmat ovat valmiimpia maksamaan näille voimisteluvalmentajille enemmän tunnin oheisharjoittelun vetämisestä kerran viikossa kuin saman joukkueen jalkapallovalmennuksesta vastaaville valmentajille Kokemuksesta voin tämän todeta.

[drone]

Sitä en tiedä miten yhtälö saadaan toimimaan.

Voimistelijoiden valmentajat ovat siis entisiä maailmanmestareita - ja nuoria sellaisia.
Hyvä.
Tässä löytyy ainakin siis yksi ero jalkapallovalmennukseen.

Mitä muita eroja/yhtäläisyyksiä löytyy?
Mitäpä, jos niitä keräisi systemaattisesti vaikkapa taulukkoon, johon jalkapallo ja voimistelu sijoitetaan rinnakkain.
Mitä kulueriä syntyy? Mitä kustannuksia jalkapallossa on, mitä voimistelussa ei?
Mistä rahat kerätään? Jne. jne.

Voisiko tällä tavoin löytyä yhtälöön ratkaisu?

[Rino]

Eli millä tasolla, riittääkö B- tai A- paperi, pitääkö olla B- tai A-lisenssi, vai peräti JVK, NuVK vai mikä?

Niin, millä tasolla mitataan yleensä pätevyyttä yhteiskunnassa, että joillekin maksetaan tekemästään työstä jokin summa tai yhteiskunta toteaa pätevyys riittää johonkin virkaan.

Ähmm... koitetaan vääntää rautalangasta: isyys tai äitiys ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa valmentajaa. Ihan niinkuin ei sekään, että on tai ei ole itse pelannut tasolla X...

Onko sisälukutaidossa vikaa?