Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Aaamatööri]

Muutos neuvoja kysyvästä aloittavasta valmentajasta ehdottomia teesejä jakelevaksi "mä tiedän kaikki"-valmentajaksi kyllä ollut ennätysnopeaa. Kenellä nyt on iso ego? Palataan muutaman vuoden päästä uudelleen asiaan - kyllä se siitä vielä hahmottuu. Sitä kutsutaan valmentajana kasvuksi. Pelkkä arjoitusten pyörittäminen kun ei vielä oikein ole valmentamista.

Kyllä jos olet eri mieltä jostain, vaikka tuosta edellisestä viestistä niin sen voi muullakin tavalla ilmaista.
En nyt tiedä mihinkä kekoon olen osunut? Johonkin isoon ja kiukkuseen näemmä.

[Sokrateen puskumaali]

Kyllä Bomber, alkupäässä valmentajan tehtävä on muodostaa treenit niin että pelaajat onnistuu ja heillä on hauskaa, reenit sen mukaan, eli silloin valmentajan turha fantasioita tötsäralleista ja mourinhona toimimisena. Sen verran voi pitää silmiä auki ja koutsikin havainnoida lasten tunteita. Ja ottaa vaikka hiukan itseensä jos ei kaikki suju. Tietysti voit sysätä kaiken vastuun myös lasten niskaan, ku heitä ei kiinnosta, tuodaan päivähoitoon jne... Kyllä meidän ryhmissä on kaikki ketä tykkää pallosta vaikka ei aina siltä tuntuiskaan, nämä sinun mainitsemat "päivähoito" lapset, missä niitä on?

Jalkapalloharrastuksessa. Se varmaan vähän riippuu ajasta ja paikasta, että keitä sinne harrastuksiin tuodaan. Hyvä jos teillä ei ole päivähoitolapsia. Jos niitä ei itsellä ole, niin sitten on varmaan hankala hahmottaa, että mistä toiset puhuvat. Ne joilla on lapsia, jotka eivät halua ottaa osaa harjoituksiin, kertovat suoraan olevansa siellä pakotettuina ja eivät osallistu peleihin kuin haahuilemalla kentällä haluttoman oloisesti ilman juoksuaskelia tai osallistumisyrityksiä, niin sen kyllä huomaa. Toiset ajan myötä saattavat innostua ja ryhtyä liikkumaan siellä kentällä, joskus jopa valmentajan osaltaan innostamina, mutta mitään minun tietääkseni varmaa keinoa tähän innostamiseen ei ole.

Mutta kuka on fantasioinut tötsäralleista ja mourinhona toimimisesta? Se mistä minä fantasioin on juuri se, että pystyisin kaikille tuottamaan sitä hyvää tunnetta. Se ei oikein ilman jokaiselle tasonsa mukaista haastetta menetelmää ainakaan minulta onnistu.

Ja kyllä nämä lapset siinä oppivat, ilman että nostat itseäsi jalustalle, tietysti jos valmentajan ego tarvitsee sitä niin...

Juu ja tasoryhmät on ok, tuosta 10-11 eteenpäin. Sitä ennen huomioin tasot vain 1vs1/ 2vs2, ralleissa.

3v3? 4v4? 5v5? Mitä muita harjoituksia on kuin pelaaminen, jossa et huomioi tasoa? Missä kulkee se raja, että jätät pois tasojen huomioimisen? Jos peleissä tasoryhmittely on ainut keino varmistaa pallokosketukset kaikille, niin onko se silti ideologisesti oikein pelata 3v3 ylöspäin ilman tasoryhmiä? Paljon kysymyksiä tästä metodista, jotka eivät oikein avaudu näistä vastauksista. Miten järjestät harjoituksen, jossa vaikka 30 kahdeksanvuotiasta hyvin vaihtelevilla taidoilla varustettua lasta?

Mistä tulee tämä egohomma ja jalustalle nostaminen ajatus? Eihän lasten harrastuksen ilon ja motivaation varmistaminen tasoryhmillä ole mitään pätemistä? Jos joku innokas isävalmentaja haluaa yrittää tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja laadukkaasti, niin onko se sitten välttämättä egoilua ja pätemistä. Pitäisikö aina vetää vaan vasemmalla kädellä, ettei kukaan vaan kuvittele, että homma otetaan liian innokkaasti? Tästäkin aiheesta tuntuu minulla kyselyikä heräävän.

[Jortsukka]

Näille jotka haluavat edelleen lopettaa tasoryhmät esitän kysymyksiä kaksi kappaletta:

1) Missä muualla kuin Suomessa ollaan kokeiltu sitä että kaikki pelaavat keskenään ja ei ole tasoryhmiä/joukkueita(maailmalla siis yleensä joukkueita)
2) Onko Suomi saanut tällä mallilla merkittävää etua kansainväliseen jalkapalloon suhteessa maihin jossa ei ole käytetty järjestelmää?

Ihan vain silleen "ei unohdeta faktoja". Itse kun jo aika pitkään valmentanut ja nähnyt aika monen maan toimintaa lähempääkin, niin muaalla ei edes pohdita tälläisiä kysymyksiä. Ei siis anneta sekoittaa keskustelua miten kehittää jalkapallosta tälläisillä täysin absurdeilla ajatuksilla.

[Aaamatööri]

Jalkapalloharrastuksessa. Se varmaan vähän riippuu ajasta ja paikasta, että keitä sinne harrastuksiin tuodaan. Hyvä jos teillä ei ole päivähoitolapsia. Jos niitä ei itsellä ole, niin sitten on varmaan hankala hahmottaa, että mistä toiset puhuvat. Ne joilla on lapsia, jotka eivät halua ottaa osaa harjoituksiin, kertovat suoraan olevansa siellä pakotettuina ja eivät osallistu peleihin kuin haahuilemalla kentällä haluttoman oloisesti ilman juoksuaskelia tai osallistumisyrityksiä, niin sen kyllä huomaa. Toiset ajan myötä saattavat innostua ja ryhtyä liikkumaan siellä kentällä, joskus jopa valmentajan osaltaan innostamina, mutta mitään minun tietääkseni varmaa keinoa tähän innostamiseen ei ole.

Mutta kuka on fantasioinut tötsäralleista ja mourinhona toimimisesta? Se mistä minä fantasioin on juuri se, että pystyisin kaikille tuottamaan sitä hyvää tunnetta. Se ei oikein ilman jokaiselle tasonsa mukaista haastetta menetelmää ainakaan minulta onnistu.

3v3? 4v4? 5v5? Mitä muita harjoituksia on kuin pelaaminen, jossa et huomioi tasoa? Missä kulkee se raja, että jätät pois tasojen huomioimisen? Jos peleissä tasoryhmittely on ainut keino varmistaa pallokosketukset kaikille, niin onko se silti ideologisesti oikein pelata 3v3 ylöspäin ilman tasoryhmiä? Paljon kysymyksiä tästä metodista, jotka eivät oikein avaudu näistä vastauksista. Miten järjestät harjoituksen, jossa vaikka 30 kahdeksanvuotiasta hyvin vaihtelevilla taidoilla varustettua lasta?

Mistä tulee tämä egohomma ja jalustalle nostaminen ajatus? Eihän lasten harrastuksen ilon ja motivaation varmistaminen tasoryhmillä ole mitään pätemistä? Jos joku innokas isävalmentaja haluaa yrittää tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja laadukkaasti, niin onko se sitten välttämättä egoilua ja pätemistä. Pitäisikö aina vetää vaan vasemmalla kädellä, ettei kukaan vaan kuvittele, että homma otetaan liian innokkaasti? Tästäkin aiheesta tuntuu minulla kyselyikä heräävän.

Joo, eipä tuommoisia pelaajia ole näkynyt ketä seisoskelee kentän vieressä kun on pakotettu tulemaan reeneihin, en kyllä tiedä mitä semmoisten kanssa toimia ja kyllähän ne vaikeuttaa toimintaa ja haittaa varmasti muidenkin tekemistä?

En olisi huolissiin pikkusissa jos 3vs3 ja siitä ylöspäin joku saa pallotatseja muita vähemmän, harjaantuupa siinä ehkä sitten jotain muita kenties jalkapallolle tärkeitä ominaisuuksia. Tärkeämpi asia on mielestäni se että on rohkeus osallistua siihen peliin tasosta riippumatta. Ja siihen kyllä valmentaja pystyy vaikuttamaan omalla tekemisellä?
Lapset ovat iloisia jos reenit on mielekkäitä, ja kuten aikasemmin ainut jossa tasoilla haluaa kenties "suojella" heikoimpia on nuo 1vs1 ja 2vs2, tietysti pelaajakohtaisesti kun siellä heikoissakin voi löytyä semmoisia kovapäitä ketä haluaa puskea niitä kovia vastaan ja en nyt näe sitä isona ongelmana jos joskus ne sinne päästääkin.


Ja kuten moni muukin täällä tulkitsee viestit ihan päin honkia niin tein myös minä, koskien ego/jalustalle nostamista.

[Pussikalja]

Missä iässä? Tää on oleellisin kysymys.Valitseeko nämä eurooppalaiset suurseurat, jotka on monilajiseuroja jalkapalloilijat, koripalloilijat ja käsipalloilijat ryömimis, konttaus, puitapitkinkävely iässä vai pelaajien osoitettua mieltymyksensä lajiin? 4 vuotiaana tasoryhmä parhaista, 6 vuotiaana, 8 vuotiaana, milloin? Vai onko se ihan sama. Ekoissa treeneissä 10 parasta, meillä on nyt kansainvälisen opin mukaan tasoryhmä, ei jääty vielä ainakaan euroopan huipuista jälkeen.

Kannattasko ootella sitä motivaation syttymistä ensin pelaajasta? Tai kuinka paljon suvaitaan opettaa tätä lajia, antaa aikaa pelaajalle oppia, ennenkuin se tasoryhmä muodostetaan. Täs aika moni tuntuu olevan sitä mieltä, et pojalla tullessaan on joku taso,johon se on syntynyt ja sen mukaan annetaan sit valmennusta.

[Aaamatööri]

Näille jotka haluavat edelleen lopettaa tasoryhmät esitän kysymyksiä kaksi kappaletta:

1) Missä muualla kuin Suomessa ollaan kokeiltu sitä että kaikki pelaavat keskenään ja ei ole tasoryhmiä/joukkueita(maailmalla siis yleensä joukkueita)
2) Onko Suomi saanut tällä mallilla merkittävää etua kansainväliseen jalkapalloon suhteessa maihin jossa ei ole käytetty järjestelmää?

Ihan vain silleen "ei unohdeta faktoja". Itse kun jo aika pitkään valmentanut ja nähnyt aika monen maan toimintaa lähempääkin, niin muaalla ei edes pohdita tälläisiä kysymyksiä. Ei siis anneta sekoittaa keskustelua miten kehittää jalkapallosta tälläisillä täysin absurdeilla ajatuksilla.

Haluaako kukaan lopettaa tasoryhmät täällä? En ainakaan mistään viestistä kenenkään kohdalla ole niin ymmärtänyt, ainut mielipide ero on kenties on ollut että koska niiden aika on?

[Kaihlamo]

Eurooppalaiset suuret monilajiseurat (käsitän tässä et puhutaan tyyliin Barcasta, Real Madridista, Portosta etc.) valitsevat pelaajat sinne käsittääkseni ihan alusta alkaen. Eli ei kukaan sinne pääse vaan omasta päätöksestään. Ja pelaajat pelaavat vain siinä lajissa, johon heidät on valittu eikä niin että Portossa futista pelaava 10v pelaisi myös korista samassa seurassa. Tätä itseasiassa on kysytty Mäkelänrinteen lukion auditoriossa Pepijn Lijndersilta aikoinaan ja nauroi koko kysymykselle.

[Jortsukka]

Missä iässä? Tää on oleellisin kysymys.Valitseeko nämä eurooppalaiset suurseurat, jotka on monilajiseuroja jalkapalloilijat, koripalloilijat ja käsipalloilijat ryömimis, konttaus, puitapitkinkävely iässä vai pelaajien osoitettua mieltymyksensä lajiin? 4 vuotiaana tasoryhmä parhaista, 6 vuotiaana, 8 vuotiaana, milloin? Vai onko se ihan sama. Ekoissa treeneissä 10 parasta, meillä on nyt kansainvälisen opin mukaan tasoryhmä, ei jääty vielä ainakaan euroopan huipuista jälkeen.

Kannattasko ootella sitä motivaation syttymistä ensin pelaajasta? Tai kuinka paljon suvaitaan opettaa tätä lajia, antaa aikaa pelaajalle oppia, ennenkuin se tasoryhmä muodostetaan. Täs aika moni tuntuu olevan sitä mieltä, et pojalla tullessaan on joku taso,johon se on syntynyt ja sen mukaan annetaan sit valmennusta.

Kannattaa käydä katsomassa, jos ei tiedä. Käytännössä kaikissa maailman jalkapallomaissa ja seuroissa aloitetaan tasoryhmät/joukkueet jo ihan nuoresta saakka. Esim. Ajax 8-vuotiaana on jo edustus, samoin Barcelona, Espanyol, jne. Niissä seuroissakin missä aloitetaan varsinainen akatemia toiminta 12-vuotiaana, niin jo 6-vuotiaana pelaajat pelaavat tasojoukkueissa/ryhmissä.

Haluaako kukaan lopettaa tasoryhmät täällä? En ainakaan mistään viestistä kenenkään kohdalla ole niin ymmärtänyt, ainut mielipide ero on kenties on ollut että koska niiden aika on?

No maailmalla se on tosiaan ihan nuoresta saakka. Benficalla alkaa koko Portugalin kattava pelaajaseuranta ja akatemiatoiminta 6-vuotiaana. Ajax perustaa ensimmäisen ryhmänsä 8-vuotiaana, Barcelona samoin, jne.

Jos missään muualla ei ole keksitty järkeviä syitä sille miksi meidän pitäisi ehdointahdoin harjoitella EPÄtasaisissa ryhmissä(eli harjoituksissa osa pelaajista ei saa koskaan onnistumisia ja osa ei koskaan riittävää haastetta), niin miksi Suomessa edelleen lätistään tälläisiä epäolennaisia asioita. Pelaajan tärkein motivaation lähde, tutkitusti, on pätevyyden kokeminen. Vaikka pelaajalla olisi parhaat kaverit jalkapallojoukkueessa, valmentaja olisi maailman paras valmentaja, mutta jos pelaaja ei koskaan saa onnistumisen tunteita, niin hänen harrastus loppuu varmasti enemmin tai myöhemmin. Tutkittu fakta. Samoin jos pelaaja on todella motivoitunut, mutta harjoituksissa ei tule koskaan riittävää haastetta, niin harrastus loppuu enemmin tai myöhemmin(jos ei löydä ryhmää missä haasteen saa).

Eurooppalaiset suuret monilajiseurat (käsitän tässä et puhutaan tyyliin Barcasta, Real Madridista, Portosta etc.) valitsevat pelaajat sinne käsittääkseni ihan alusta alkaen. Eli ei kukaan sinne pääse vaan omasta päätöksestään. Ja pelaajat pelaavat vain siinä lajissa, johon heidät on valittu eikä niin että Portossa futista pelaava 10v pelaisi myös korista samassa seurassa. Tätä itseasiassa on kysytty Mäkelänrinteen lukion auditoriossa Pepijn Lijndersilta aikoinaan ja nauroi koko kysymykselle.

Tässä näkyy juuri se, että täällä(kin) palstalla puhutaan asioista mistä ei yhtään ymmärretä. Tämä Porto-case hyvä esimerkki. Suomessa oikeasti jotkut luulevat asioita ja sitten vielä julistetaan. Sama kuin se että "Belgiassa ei ole kilpailua" tai "Ruotsissa kaikki pelaa". Näitä julistaa henkilöt totuutena jotka eivät ole nähneet yhtään belgialaista tai ruotsalaista junioriseuraa livenä. Tai ainakaan niitä kilpaseuroja.  Sitten nämä näiden asioiden julistajat vielä täyttävät eri kanavia ja luovat täysin absurdia mielikuvaa mitä maailmalla oikeasti tapahtuu.

Satuin katsomaan tuossa juuri yksi päivä Feyenoordin U7 ryhmää oli muuten aika pätevä ryhmä... eikä ollut kovin isoja tasoeroja...

[Sokrateen puskumaali]

Joo, eipä tuommoisia pelaajia ole näkynyt ketä seisoskelee kentän vieressä kun on pakotettu tulemaan reeneihin, en kyllä tiedä mitä semmoisten kanssa toimia ja kyllähän ne vaikeuttaa toimintaa ja haittaa varmasti muidenkin tekemistä?

Kentän vieressä seisoskelija on vielä helppo tapaus. Se että on harjoituksessa mukana, mutta ei tee kentällä mitään peliin liittyvää on vielä hankalampi. Pahimmillaan he yrittävät saada muita lapsia omiksi juttu-/temppukavereikseen ja vievät muiden huomiota siinä harjoituksen aikana.

En olisi huolissiin pikkusissa jos 3vs3 ja siitä ylöspäin joku saa pallotatseja muita vähemmän, harjaantuupa siinä ehkä sitten jotain muita kenties jalkapallolle tärkeitä ominaisuuksia. Tärkeämpi asia on mielestäni se että on rohkeus osallistua siihen peliin tasosta riippumatta. Ja siihen kyllä valmentaja pystyy vaikuttamaan omalla tekemisellä?

Kaikkeen pystyy vaikuttamaan ja nekin lapset, jotka ovat täysin haluttomia saa yleensä joskus tekemään jotain. Heillä kuitenkin se motivaatio on ollut niin pieni, että se taitotaso sillä yrittämisen hetkellä on hyvin pieni ja sitä kipinää on todella vaikea ruokkia oikeanlaisella polttoaineella, jos vastuksena on kilpailulliset kaverit. Siksi mielummin vastapuoleksi joku jonka liekki on myös vielä kipinäasteella. Alkavaan nuotioon ei pidä laittaa metristä tukkia ensimmäiseksi sytykkeeksi. Pallokosketukset 0-1 pienpeleissä per harjoituskerta usean vuoden ajan ei kehitä kenenkään peliä - varsinkin kun ne muut ominaisuudet eivät myöskään kehity haahuilulla. Siksi termi "vähemmän pallokosketuksia" on liian monitulkintainen.

Lapset ovat iloisia jos reenit on mielekkäitä, ja kuten aikasemmin ainut jossa tasoilla haluaa kenties "suojella" heikoimpia on nuo 1vs1 ja 2vs2, tietysti pelaajakohtaisesti kun siellä heikoissakin voi löytyä semmoisia kovapäitä ketä haluaa puskea niitä kovia vastaan ja en nyt näe sitä isona ongelmana jos joskus ne sinne päästääkin.

Ne jotka vähemmän taitavista haluavat puskea kovia vastaan, niin niissä on aina potentiaalia jos vaan liikunnallisuus normaalia. Pallokosketusten tärkeyttä ei kuitenkaan mielestäni voi täysin sivuuttaa. Kehittyäkseen sellaisiksi, että ne paremmat luottavat peleissä ja syöttävät, täytyy löytää joku pallonhallinnan riittävä taso. Millään teknisillä harjoitteilla ilman vastustajaa tätä ei mielestäni voi kunnolla saavuttaa vaan pitää olla niitä pienpelejä, joissa se pallo on hallussa ja joutuu tekemään ratkaisuja sillä pallolla elävää vastustajaa vastaan.

Jos missään muualla ei ole keksitty järkeviä syitä sille miksi meidän pitäisi ehdointahdoin harjoitella EPÄtasaisissa ryhmissä(eli harjoituksissa osa pelaajista ei saa koskaan onnistumisia ja osa ei koskaan riittävää haastetta), niin miksi Suomessa edelleen lätistään tälläisiä epäolennaisia asioita. Pelaajan tärkein motivaation lähde, tutkitusti, on pätevyyden kokeminen. Vaikka pelaajalla olisi parhaat kaverit jalkapallojoukkueessa, valmentaja olisi maailman paras valmentaja, mutta jos pelaaja ei koskaan saa onnistumisen tunteita, niin hänen harrastus loppuu varmasti enemmin tai myöhemmin. Tutkittu fakta. Samoin jos pelaaja on todella motivoitunut, mutta harjoituksissa ei tule koskaan riittävää haastetta, niin harrastus loppuu enemmin tai myöhemmin(jos ei löydä ryhmää missä haasteen saa).

Aiemmin linkkaamassani tutkimuksessa oli hyvä neliportainen malli haastetasolle. Helpoimmasta vaikeampaan se on: Boredom, Comfort, Learning ja Panic. Kehittymiseen ja kehittymishaluun parhain haastetaso sijaitsee juuri tuolla paniikin ja mukavuuden välillä. En tiedä, että onko meillä mitään tekosyytä olla yrittämättä tähdätä siihen, että ne yksilön haasteet olisivat juuri mukavuustason ylittäviä mutta paniikin välttäviä harjoitteita.

[Aaamatööri]

Kannattaa käydä katsomassa, jos ei tiedä. Käytännössä kaikissa maailman jalkapallomaissa ja seuroissa aloitetaan tasoryhmät/joukkueet jo ihan nuoresta saakka. Esim. Ajax 8-vuotiaana on jo edustus, samoin Barcelona, Espanyol, jne. Niissä seuroissakin missä aloitetaan varsinainen akatemia toiminta 12-vuotiaana, niin jo 6-vuotiaana pelaajat pelaavat tasojoukkueissa/ryhmissä.

No maailmalla se on tosiaan ihan nuoresta saakka. Benficalla alkaa koko Portugalin kattava pelaajaseuranta ja akatemiatoiminta 6-vuotiaana. Ajax perustaa ensimmäisen ryhmänsä 8-vuotiaana, Barcelona samoin, jne.

Jos missään muualla ei ole keksitty järkeviä syitä sille miksi meidän pitäisi ehdointahdoin harjoitella EPÄtasaisissa ryhmissä(eli harjoituksissa osa pelaajista ei saa koskaan onnistumisia ja osa ei koskaan riittävää haastetta), niin miksi Suomessa edelleen lätistään tälläisiä epäolennaisia asioita. Pelaajan tärkein motivaation lähde, tutkitusti, on pätevyyden kokeminen. Vaikka pelaajalla olisi parhaat kaverit jalkapallojoukkueessa, valmentaja olisi maailman paras valmentaja, mutta jos pelaaja ei koskaan saa onnistumisen tunteita, niin hänen harrastus loppuu varmasti enemmin tai myöhemmin. Tutkittu fakta. Samoin jos pelaaja on todella motivoitunut, mutta harjoituksissa ei tule koskaan riittävää haastetta, niin harrastus loppuu enemmin tai myöhemmin(jos ei löydä ryhmää missä haasteen saa).

Tässä näkyy juuri se, että täällä(kin) palstalla puhutaan asioista mistä ei yhtään ymmärretä. Tämä Porto-case hyvä esimerkki. Suomessa oikeasti jotkut luulevat asioita ja sitten vielä julistetaan. Sama kuin se että "Belgiassa ei ole kilpailua" tai "Ruotsissa kaikki pelaa". Näitä julistaa henkilöt totuutena jotka eivät ole nähneet yhtään belgialaista tai ruotsalaista junioriseuraa livenä. Tai ainakaan niitä kilpaseuroja.  Sitten nämä näiden asioiden julistajat vielä täyttävät eri kanavia ja luovat täysin absurdia mielikuvaa mitä maailmalla oikeasti tapahtuu.

Satuin katsomaan tuossa juuri yksi päivä Feyenoordin U7 ryhmää oli muuten aika pätevä ryhmä... eikä ollut kovin isoja tasoeroja...

No miksi se aikaisemmin ehdottama akatemia idea sitten tyrmättiin? Akatemiat pystyyn, haut päälle, ammattivalmentajat sinne ja maksut sen mukaan? Sillä se selviää löytyykö väkeä jengeihin. Silloin tehdään niinkuin maailmalla, vai olenko jotenkin hakoteillä?

[Pussikalja]

Täälläkin tosiaan on tasoryhmät ollu jo kauan.

Pahlmanissa jo yj joukkueita.

Nuorisomajut tais voittaa yhteensä pari peliä.

Mikä yhtälössä ei toimi? Onks hyvällä prosentilla lahjakkuudet mukana loppuun asti?
Vai pääskö niistä monikaan koskaan edes mukaan tähän lajiin?

[Jortsukka]

No miksi se aikaisemmin ehdottama akatemia idea sitten tyrmättiin? Akatemiat pystyyn, haut päälle, ammattivalmentajat sinne ja maksut sen mukaan? Sillä se selviää löytyykö väkeä jengeihin. Silloin tehdään niinkuin maailmalla, vai olenko jotenkin hakoteillä?

Maksut sen mukaan? Tarkoitatko siis että vain niillä joilla rahaa pääsisi sinne? Vai sitä mallia mikä maailmalla että se olisi ilmaista. Ongelmahan on juurikin se, että tämän hetken laadukkaimmat ympäristöt ovat yleensä myös kalleimpia. Esim. PK-seudun kärkiseuroissa kuukausi maksaa jo 9-12vuotiaana luokkaa 120-150e/kk ja tähän ei edes sisälly sitten turnaukset, matkat, kengät, jne. Eli Suomessa on tällä hetkellä se tilanne että niin kauan kun raha tulee vanhemmilta, eikä valtiolta(kuten Islannissa tai epäsuorasti monissa muissa maissa) tai seuroilta, niin karsinta tehdään heti lompakolla. Tällöin jää paljon potentiaalisia pelaajia pois. Intoa olisi osallistua toimintaan, mutta ei ole rahaa.

[Sokrateen puskumaali]

No miksi se aikaisemmin ehdottama akatemia idea sitten tyrmättiin? Akatemiat pystyyn, haut päälle, ammattivalmentajat sinne ja maksut sen mukaan? Sillä se selviää löytyykö väkeä jengeihin. Silloin tehdään niinkuin maailmalla, vai olenko jotenkin hakoteillä?

Maksut on varmaan ainoa asia, joka ei kuulu konseptiin ja joka saattaa liikaa vääristää valintoja. Käsittääkseni myös huippumaissa, ennakko-oletuksista poiketen, lasten valmennus ei ole niin usein ammattivalmentajien järjestämää ellei sitten puhuta suurseuroista.

Sellainen yhdistelmä, missä kerätään ammattivalmennukseen varoja 12-20 lasten vanhemmalta ei ole varmaan missään oikein toimiva konsepti. Pitää olla selkeästi isompia seuroja takana, joissa pelaajamyynti on selkeä osa toiminnan rahoittamista tai sitten hoidetaan se homma enimmäkseen talkootyöllä.

[Aaamatööri]

Kentän vieressä seisoskelija on vielä helppo tapaus. Se että on harjoituksessa mukana, mutta ei tee kentällä mitään peliin liittyvää on vielä hankalampi. Pahimmillaan he yrittävät saada muita lapsia omiksi juttu-/temppukavereikseen ja vievät muiden huomiota siinä harjoituksen aikana.

Kaikkeen pystyy vaikuttamaan ja nekin lapset, jotka ovat täysin haluttomia saa yleensä joskus tekemään jotain. Heillä kuitenkin se motivaatio on ollut niin pieni, että se taitotaso sillä yrittämisen hetkellä on hyvin pieni ja sitä kipinää on todella vaikea ruokkia oikeanlaisella polttoaineella, jos vastuksena on kilpailulliset kaverit. Siksi mielummin vastapuoleksi joku jonka liekki on myös vielä kipinäasteella. Alkavaan nuotioon ei pidä laittaa metristä tukkia ensimmäiseksi sytykkeeksi. Pallokosketukset 0-1 pienpeleissä per harjoituskerta usean vuoden ajan ei kehitä kenenkään peliä - varsinkin kun ne muut ominaisuudet eivät myöskään kehity haahuilulla. Siksi termi "vähemmän pallokosketuksia" on liian monitulkintainen.

Ne jotka vähemmän taitavista haluavat puskea kovia vastaan, niin niissä on aina potentiaalia jos vaan liikunnallisuus normaalia. Pallokosketusten tärkeyttä ei kuitenkaan mielestäni voi täysin sivuuttaa. Kehittyäkseen sellaisiksi, että ne paremmat luottavat peleissä ja syöttävät, täytyy löytää joku pallonhallinnan riittävä taso. Millään teknisillä harjoitteilla ilman vastustajaa tätä ei mielestäni voi kunnolla saavuttaa vaan pitää olla niitä pienpelejä, joissa se pallo on hallussa ja joutuu tekemään ratkaisuja sillä pallolla elävää vastustajaa vastaan.

Aiemmin linkkaamassani tutkimuksessa oli hyvä neliportainen malli haastetasolle. Helpoimmasta vaikeampaan se on: Boredom, Comfort, Learning ja Panic. Kehittymiseen ja kehittymishaluun parhain haastetaso sijaitsee juuri tuolla paniikin ja mukavuuden välillä. En tiedä, että onko meillä mitään tekosyytä olla yrittämättä tähdätä siihen, että ne yksilön haasteet olisivat juuri mukavuustason ylittäviä mutta paniikin välttäviä harjoitteita.

Joo, uskon että haluttomat ja muita häiritsevät ovat kyllä haasteellisia, onneksi ei vielä omalle kohdalle ole osunut.

Pallokosketuksia ja rohkeutta saadaan 1vs1 ja 2vs2, kuitenkin näitä omissa treeneissä suurin osa ja siksi en niin huolissaan jos "isommissa" peleissä jää vähemmälle kosketuksille heikot ja kuten aikaisemmin heillä kehittyy siinä muut asiat sitten paremmin kuin niillä kenellä pallo on koko ajan, edellyttäen sen tietysti että ovat oikeasti siinä pelissä mukana.
Yllättävän nopeasti heikot kehittyy ja tasot kaventuu sen verran että isossakin peleissä sen jälkeen saavat helposti onnistumisia  kun vain uskaltavat osallistua peliin ja yrittää.


Itse usean vuoden pelanneena ja junnuvuosia muistelee ja, olin pelaaja ketä osasi puolustaa mutta kun pallon sain syötin sen kyllä heti pois, nyt aikuisiällä parhain vahvuus on se että minulta ei saa palloa pois, en tiedä mikä vaikutus sillä on ollut että en alle 12v uskaltanut sillä pallolla tehdä mitään. Mutta eipä siitä sen enempää.

[Aaamatööri]

Maksut sen mukaan? Tarkoitatko siis että vain niillä joilla rahaa pääsisi sinne? Vai sitä mallia mikä maailmalla että se olisi ilmaista. Ongelmahan on juurikin se, että tämän hetken laadukkaimmat ympäristöt ovat yleensä myös kalleimpia. Esim. PK-seudun kärkiseuroissa kuukausi maksaa jo 9-12vuotiaana luokkaa 120-150e/kk ja tähän ei edes sisälly sitten turnaukset, matkat, kengät, jne. Eli Suomessa on tällä hetkellä se tilanne että niin kauan kun raha tulee vanhemmilta, eikä valtiolta(kuten Islannissa tai epäsuorasti monissa muissa maissa) tai seuroilta, niin karsinta tehdään heti lompakolla. Tällöin jää paljon potentiaalisia pelaajia pois. Intoa olisi osallistua toimintaan, mutta ei ole rahaa.

Joo, niinhän siinä kävisi että kukkaro karsii pelaajia sitten, mutta eipä se tuolla lätkän puolella näytä haittaavan?
Mahtavaa se olisi jos tuon saisi jaettu kaikkien veronmaksajien harteille. Nähtäisiin oikeasti mitä tapahtuisi jos tuommoiseen hommaan ryhdytään.

[Thalian]

No miksi se aikaisemmin ehdottama akatemia idea sitten tyrmättiin? Akatemiat pystyyn, haut päälle, ammattivalmentajat sinne ja maksut sen mukaan? Sillä se selviää löytyykö väkeä jengeihin. Silloin tehdään niinkuin maailmalla, vai olenko jotenkin hakoteillä?

Olet tosiaan siinä hakoteillä, että ei maailmalla noissa akatemioissa joudu vanhemmat venymään maksujen kanssa. Muutenhan akatemioita varmasti olisi meilläkin, mutta rahoitusta ei ole pystytty järjestelmään, ja se on kuitenkin se ylivoimaisesti suurin ongelma näiden kanssa.

[Thalian]

Joo, niinhän siinä kävisi että kukkaro karsii pelaajia sitten, mutta eipä se tuolla lätkän puolella näytä haittaavan?

Siis lätkän puolellahan puhutaan varsin paljon siitä, että harrastus on liian kallis ja kaikilla ei ole siihen varaa?

[Jortsukka]

Joo, niinhän siinä kävisi että kukkaro karsii pelaajia sitten, mutta eipä se tuolla lätkän puolella näytä haittaavan?
Mahtavaa se olisi jos tuon saisi jaettu kaikkien veronmaksajien harteille. Nähtäisiin oikeasti mitä tapahtuisi jos tuommoiseen hommaan ryhdytään.

Kyllähän tämä on ongelma jääkiekon puolellakin. Ero on vain se, että siellä on liitolla rahaa panostaa valmennukseen enemmän. Ja se että siellä jääkiekko on hyvä tie ammattiin(SM-liigassa kun pelaat niin voit tienata vuodessa satoja tuhansia) niinpä vanhemmat ovat valmiita ottamaan lainoja esim. tuon takia. Toki sen lisäksi jääkiekossa on paljon helpompi myös saada siitä ammatti. Mestiksen tasollakin jääkiekosta tienaat vielä sen minkä jalkapallossa veikkausliigassa tai jopa enemmän. Käytännössä siis pelkästään Suomessa on noin 500-600 paikkaa ammattilaisjääkiekkoilijoille. Montaa ulkomaalaista ei ole niistä paikoista taistelemassa ja samoin ulkomailla on valtava määrä paikkoja vielä lisää. Jalkapallossa on paljon vähemmän Suomessa paikkoja, esim. 1-divarissa ei moni tienaa niin paljoa että jalkapallo olisi ammatti ja 2-divari on täysin "rahaton sarja" pl. muutamat yksittäiset pelaajat. Sitten vielä kilpailua tulee ulkomailta merkittävästi ja ulkomaisista paikoista kilpaillaan paljon enemmän.

Juniorijääkiekkoilijoita kun on vielä vähemmän, niin suhdeluku on täysin toisenlainen jääkiekon ja jalkapallon suhteen.

Jääkiekon ollessa Suomessa "keskituloisten tai paremmin tienaavien" laji on se sitä myös maailmalla-> kilpailua siis silloin suhteessa suomalaisiin entistä vähemmän
Jalkapallon akatemiamallissa missä vanhemmat rahoittaa akatemian jalkapallo olisi "hyvä tuloisten laji" ja maailmalla taas "kaikkien laji"-> kilpailu entistä kovempaa suhteessa Suomeen

Eikä siis tarvitse edes mennä siihen kuinka vähän maailmalla harrastetaan jääkiekkoa suhteessa jalkapalloon.

[Bomber80]

@Pussikalja & @aamatööri

Vastaus jatko-hölmöilyihin:

MASSAT MASSAT MASSAT ja vielä kerran massat..

Voidaan luennoida varhaisesta bipolarisaatiosta tai sitten vaan lyhyesti ja ytimekkäästi todeta ettei meillä riitä valtakunnan kattavasti laatua muodostaaan tarpeeksi leveää miekan kärkeä.

Suomessa saadaan ikäluokkaa kohden (täysi mutu) tollaset tiukat 40 jätkää riviin junnujengeissä..  Ranska, Hollanti, Belgia, Englanti, Ruotsi, Saksa, Espanja yms yms lataa sata/tuhatkertaisen määrän pelottomia, kovaa pelaavia, teknisesti lahjakkaita pallotaitureita joiden kanssa järjestää turnauksia yms..

Tilanne on oikeasti juuri niin masentava kuin miltä se kuulostaa :/ uskon silti että hyvällä duunilla voidaan päästä "helposti" esim slaavien kanssa samoille leveleille.. ehkä jopa ohi

[el mono]

Mestiksen tasollakin jääkiekosta tienaat vielä sen minkä jalkapallossa veikkausliigassa tai jopa enemmän.

Jaksoin tähän asti.

Mestiksen pelaajien keski­palkka oli 11 700 euroa vuodessa (2014)... – Tällä hetkellä (uutinen vuodelta 2016) Mestiksen palkat ovat alhaisempia kuin kaksi vuotta sitten. Sportin, KooKoon ja Jukurien Liiga-nousut ovat laskeneet keskiarvoja selvästi. Espoo United paikkaa tilannetta vähän, mutta kokonaisuutensa Mestiksen keskiarvopalkat ovat laskeneet, SJRY:n toiminnanjohtaja Jarmo Saarela arvioi.

https://www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/Mestis-pelaaja-paistaa-p%C3%A4iv%C3%A4t-pitsoja-Tein-viime-kuussa-p%C3%A4iv%C3%A4ss%C3%A4-11%E2%80%9312-tuntia-t%C3%B6it%C3%A4/834750

[turkistarhaaja]

Veikkausliigan keskipalkka ei kyllä sekään taida yli 20000 € olla ja mediaania en viitsi edes arvailla, kun se lienee lähempänä kymppiä kuin kahtakymppiä.

[Jortsukka]

Jaksoin tähän asti.

Mestiksen pelaajien keski­palkka oli 11 700 euroa vuodessa (2014)... – Tällä hetkellä (uutinen vuodelta 2016) Mestiksen palkat ovat alhaisempia kuin kaksi vuotta sitten. Sportin, KooKoon ja Jukurien Liiga-nousut ovat laskeneet keskiarvoja selvästi. Espoo United paikkaa tilannetta vähän, mutta kokonaisuutensa Mestiksen keskiarvopalkat ovat laskeneet, SJRY:n toiminnanjohtaja Jarmo Saarela arvioi.

https://www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/Mestis-pelaaja-paistaa-p%C3%A4iv%C3%A4t-pitsoja-Tein-viime-kuussa-p%C3%A4iv%C3%A4ss%C3%A4-11%E2%80%9312-tuntia-t%C3%B6it%C3%A4/834750

Niin? Katsotaan suunnilleen samoihin aikoihin VL palkkoja(https://www.iltalehti.fi/verot-urheilu/a/2014110318804617) niin suunnilleen tuon keskipalkan tai alle sen tienasi(laitoin rajaksi nyt 13k) yli 50 pelaajaa. Joten tuo minun väitteeni pitää täysin paikkansa pl. muutama seura. Toki HJK:ssa, SJK:ssa, KuPS:ssa ja Interissä pääset kunnon palkoille, mutta muissa seuroissa vain muutama pelaaja tienaa merkittävästi.

Tästä lisää aiheesta vähän vanhemmasta uutisesta: https://www.suomifutis.com/2014/04/hs-selvitti-veikkausliiga-pelaajien-ansiotulotasoja-suomi-on-jalkapallossa-aikamoinen-kehitysmaa/

Eli kyllä taloudellisesti Mestis ja VL ovat aika hyviä verrokkeja pl. nämä muutama iso seura.

Veikkausliigan ja Mestiksen ero on Veikkausliigan eduksia jonkunlainen kun otetaan mukaan nuo muutama seura jonkunlainen, mutta sitten taas VL ero SM-liigaan on moninkertainen: https://liiga.fi/fi/uutiset/2015/04/12/tietoa-liigan-pelaajapalkkioista

Toisessa puhutaan erosta tonneista ja toisessa taas kyse jostain 3-4 kertaisista palkoista. Mediaanina tai keskiarvona, miten vain haluaa.

Ja sanon tämän surullisena asiasta. Koska toivoisin kovasti että näin ei olisi, vaan seuroilla olisi merkittävästi enemmän rahaa.

[el mono]

Veikkausliigan ja Mestiksen ero on Veikkausliigan eduksia jonkunlainen kun otetaan mukaan nuo muutama seura jonkunlainen, mutta sitten taas VL ero SM-liigaan on moninkertainen: https://liiga.fi/fi/uutiset/2015/04/12/tietoa-liigan-pelaajapalkkioista

Toisessa puhutaan erosta tonneista ja toisessa taas kyse jostain 3-4 kertaisista palkoista. Mediaanina tai keskiarvona, miten vain haluaa.

Ja alkuperäinen väitteesihän oli, että...

Mestiksen tasollakin jääkiekosta tienaat vielä sen minkä jalkapallossa veikkausliigassa tai jopa enemmän.

...mutta nyt itsekin myönnät, että Veikkausliigassa tienaa enemmän. Ota huomioon, että tuossa SS:n jutussahan mainittiin, että Mestiksen palkat olivat laskusuunnassa jo v. 2016 maksukykyisten seurojen poistuttua, joten tuskin keskiansio tällä hetkellä on juurikaan yli 10 k€:a vuodessa.

Veikkausliigassa tienaa Sports Ingelligencen (sic) tutkimuksen mukaan keskimäärin 19 800 euroa vuodessa. Lügan palkkoihin lukuja ei kannata edes vertailla mutta siitähän tässä ei ollutkaan kyse.

[Jortsukka]

Ja alkuperäinen väitteesihän oli, että...

...mutta nyt itsekin myönnät, että Veikkausliigassa tienaa enemmän. Ota huomioon, että tuossa SS:n jutussahan mainittiin, että Mestiksen palkat olivat laskusuunnassa jo v. 2016 maksukykyisten seurojen poistuttua, joten tuskin keskiansio tällä hetkellä on juurikaan yli 10 k€:a vuodessa.

Veikkausliigassa tienaa Sports Ingelligencen (sic) tutkimuksen mukaan keskimäärin 19 800 euroa vuodessa. Lügan palkkoihin lukuja ei kannata edes vertailla mutta siitähän tässä ei ollutkaan kyse.

Niin, en siis puhunut että kaikki tienaavat, vaan yleisesti tienaa. Siis sen verran että sillä tulee toimeen, mutta ei niin että siitä jää säästöön. Edelleen siis väite pitää. Missäänhän en sanonut että esim. HJK:ssa tienaat saman minkä Mestiksessä, jos olet HJK:n kärkipelaaja. Vaan puhuin yleisesti pelaajista jotka pelaavat Mestiksessä tai Veikkausliigassa. Eli nyt kuitenkin siis yli 50 pelaajaa on tienannut VL:ssa sen mikä ollut keskipalkka mestiksessä tai alle. Eli käytännössä mestiksessä on merkittävästi pelaajia jotka tienaavat sen saman mikä moni veikkausliigapelaaja. Tai kääntäen Veikkausliigassa on paljon pelaajia jotka tienaavat vähemmän kuin Mestiksen pelaajat. Eli täysin tuo väite pitää.

Kannattaa oikeasti lukea niitä viestejä, eikä tehdä niistä jotain johtopäätöksiä jotka eivät pidä paikkansa.

Oma kiintiö tästä ketjusta taas vuodeksi täynnä.

[Bomber80]

Jep, kyllä sitä kahlaa mieluummin tuolla puolitoistametrisessä hangessa kuin tätä viestiketjua lävitse...