Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Neville, G.]

Ja edelleen, IMHO, kaikkein paskin ryhtiliikeidea olisi se, että aletaan maksaa palkkaa siitä mikä ennen tehtiin kulukorvauksella (ei muuten ole omassa seurassa näkynyt) tai vapaaehtoistyönä - siitä ei nouse valmennuksen eikä pelaajien taso...
Edit samantien: ei oliskaan, vielä paskempi olis pikakouluttaa työttömiä palkkavalmentajiksi.

100% samaa mieltä. Liian usein seurat tarttuvatkin tällaiseen vain hehkuttaakseen "täysipäiväisten valmentajien" määrää...

[nozick]

Voimistelijoiden valmentajat ovat siis entisiä maailmanmestareita - ja nuoria sellaisia.
Hyvä.
Tässä löytyy ainakin siis yksi ero jalkapallovalmennukseen.

Mitä muita eroja/yhtäläisyyksiä löytyy?

Muutamia eroja:

Voimistelussa tasoryhmäajattelu on pidemmälle vietyä. Kilparyhmään on hakutilaisuus joka videoidaan. Videon perusteella tehdään arvio ja kilparyhmään valitaan lahjakkaimmat. Tämän ryhmän oletetaan sitoutuvan toimintaan 100%:sti. Muut harrastavat oman halun mukaan, osa toki harjoittelee todella kovaa tavoitteenaan nousta kilparyhmään. Futiksessa on tietysti osin samaa, mutta jako tehdään myöhemmin, eikä haastajaporukulla pystytä tarjoamaan samalla tavalla mahdollisuuksia satsata ammattivalmennuksessa.

Kustannuspuolella erot saattavat tulla ihan tilavuokristakin. Jalkapallokentät ovat kalliimpaa infraa kuin koulujen jumppasalit, joita seurat saavat käyttöön aika nimellisellä korvauksella.

[defcon1]

Edit: otetaan nyt tää vielä: Minusta on myös kiva kalastaa, mutta en silti aio ryhtyä ammattikalastajaksi.

Tässä osuu kai nyt ontuvin metafora ja surkein yleistys samaan lauseeseen. Siitä, että sinä et tahdo tehdä harrastuksestasi ammattia, voi vetää sen johtopäätöksen, ettei hyväntekeväisyyttä harrastava valmentaja voisi haluta harrastuksestaan ammattia?

Jos et huomannut, niin piikki oli suunnattu myös palstalla niin usein harrastetulle perustelumallille, jossa yhden henkilön (=minä itse) otannan perusteella tehdään pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, tyyliin "minusta olis kiva" -> "näin kannattaa tehdä", kuten esimerkissä:

Itse tiedän, että olisin huomattavasti nykyistä parempi valmentaja, jos voisin tehdä töitä päätoimisena.

Väännetään kaksinkertaisesta ratakiskosta: palkkaus sinänsä, ja erityisesti kun puhutaan pienseuratasosta (niissä isoissa seuroissa, tai eri akatemiasysteemeissä, palkkaa jo maksetaan) ei muuta asioita mihinkään, sen perusteeksi tarvitaan osaavia valmentajia joita pikaisesti ei löydy niin montaa kuin tarvitaan.
Äkillinen muutos suuntaan, jossa seura maksaa yhdelle  valmentajalle palkkaa samasta duunista mitä muut tekee, aiheuttaa sen että ne muut a) vaatii kans palkkaa, b) häipyy kokonaan tai c) jatkaa alentuneella motivaatiolla kateus sydämessään.

Joku täällä viisaasti totesi, että tarvittava ryhtiliike alkaa jokaisesta itsestään...

[Rino]

Jos et huomannut, niin piikki oli suunnattu myös palstalla niin usein harrastetulle perustelumallille, jossa yhden henkilön (=minä itse) otannan perusteella tehdään pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, tyyliin "minusta olis kiva" -> "näin kannattaa tehdä", kuten esimerkissä:

Väännetään kaksinkertaisesta ratakiskosta: palkkaus sinänsä, ja erityisesti kun puhutaan pienseuratasosta (niissä isoissa seuroissa, tai eri akatemiasysteemeissä, palkkaa jo maksetaan) ei muuta asioita mihinkään, sen perusteeksi tarvitaan osaavia valmentajia joita pikaisesti ei löydy niin montaa kuin tarvitaan.
Äkillinen muutos suuntaan, jossa seura maksaa yhdelle  valmentajalle palkkaa samasta duunista mitä muut tekee, aiheuttaa sen että ne muut a) vaatii kans palkkaa, b) häipyy kokonaan tai c) jatkaa alentuneella motivaatiolla kateus sydämessään.

Joku täällä viisaasti totesi, että tarvittava ryhtiliike alkaa jokaisesta itsestään...

Kyllähän kuka tahansa olisi parempi valmentaja, jos tekisi työtä tosissaan 40 tuntia viikossa sen sijaan, että tekee sitä työpäiviensä päätteeksi. Eihän mielestäni ole tästä epäilystäkään, huolimatta valmentajan ammattitaidosta kaikki olisivat parempia.

Tuosta, että seura maksaa yhdelle samasta duunista mitä muut tekee olen samaa mieltä, mutta ei kai usein ketään palkata tekemään sitä työtä, mitä vapaaehtoinenkin pystyisi yhtä hyvin tekemään ja myös saataisiin tekemään? Jos näin on niin jossain on vikaa. Jokaisen tulee myös saada työstään arvostusta ja sille kuuluvaa tunnustusta. Kuitenkin totuus on juuri se, että tärkeimmän työn tekevät ne junioriseuroissa ne, jotka työnsä tekevät ilmaiseksi. Tämä pätee nyt ja aina.

[Neville, G.]

Kyllähän kuka tahansa olisi parempi valmentaja, jos tekisi työtä tosissaan 40 tuntia viikossa sen sijaan, että tekee sitä työpäiviensä päätteeksi.

Tähän eri (varauksella jos ymmärsin väärin). On olemassa ihmisiä jotka osaavat valmentaa ja toisia jotka eivät. Osa niistä jotka eivät osaa, voivat oppia. Valmennuksen laatu ei mitenkään kuitenkaan korreloi sen määrään. Uskon jopa, että asia on päinvastoin; jos hyvällekin valmentajalle lätkäistään neljä jengiä oheisharjoitteineen täydellä 40h/vko työkuormalla laatu vääjämättä kärsii.

Tähän väliin suosittu Wikipedialainaus: "Sanana amatööri perustuu latinan verbiin amare, rakastaa. Tästä johdettu amator[2], kirjaimellisesti "rakastaja", viittaa siihen, että amatööri voi suhtautua intohimoisesti (ammattilaista intohimoisemmin) kiinnostuksensa kohteeseen." http://fi.wikipedia.org/wiki/Amat%C3%B6%C3%B6ri. Jos intohimosta tehdään virka, ei tulos ainakaan parane.

[Jortsukka]

Mielestäni monella menee nyt vähän ajatus sekaisin. Ei ole tietenkään itsetarkoitus että valmentaja on palkattu valmentaja. Mutta se tarkoittaa sitä, että jos seura A löytää hyvän valmentajan X, jonka se palkkaa kokopäiväiseksi hoitamaan esim. kahden ikäluokan valmennusta, niin tämä valmentaja pystyy tällöin varmasti nostamaan seuran harjoittelun tasoa. Tällöin kun tämä valmentaja pystyy suunnittelemaan paremmin, analysoimaan enemmän ja ohjaamaan paremmin näiden tämän ikäluokan kaikkien mahdollisten joukkueiden valmennusta.

En koe siis mitenkään itsetarkoitukseksi että kaikki valmentajat olisivat palkattuja. Vaan koen tarpeelliseksi että kun seura A löytää sen hyvän valmentajan X, niin se voisi palkata tämän valmentajan sitten nostamaan seuran A toiminnan tasoa. Suomessa on realismia suurimmalla osalla seuroista että palkalttuja valmentajia on vain pieni määrä. Tämän takia pitäisi panostaa laatuun.

Tottakai edelleen tarvitaan jatkossakin niitä hyviä, innokkaita, "kulukorvaus"valmentajia, mutta heidän ei tulisi joutua vastuuseen liian suurista osa-alueista. Suomessa jo nyt suurin ongelma valmennuksessa on se että valmentajilla on liian suuret vastuut suhteessa aikaan/taitoon/pelaajamääriin. Tällöin vain harvoissa seuroissa pystytään oikeasti järjestelmälliseen ja yksilölliseen valmennukseen. Ja niissäkin missä siihen pystytään, niin täysipäiväisten valmentajien(hyvien) nostaisi entisestään tasoa.

HJS:llä taisi aloittaa juuri kokopäiväinen valmentaja, joka samalla tekee yhteistyötä koulujen kanssa ja täten saadaan lisää HJS:n junioreille jalkapalloharjoittelua. Tässä hyvä esimerkki missä on merkittävä apu noin ihan käytännön tasolla siitä kokopäiväisyydestä. Jokainen voi miettiä miten hyvin tuo onnistuisi sen 8-16 työn ohella...

Tähän väliin suosittu Wikipedialainaus: "Sanana amatööri perustuu latinan verbiin amare, rakastaa. Tästä johdettu amator[2], kirjaimellisesti "rakastaja", viittaa siihen, että amatööri voi suhtautua intohimoisesti (ammattilaista intohimoisemmin) kiinnostuksensa kohteeseen." http://fi.wikipedia.org/wiki/Amat%C3%B6%C3%B6ri. Jos intohimosta tehdään virka, ei tulos ainakaan parane.

Eli esim. Messistä olisi tullut parempi pelaaja, jos ei olisi koskaan alkanut ammattilaiseksi vaan pelannut amatöörinä postinjakajan työn ohella? Tai sama vaikka niin että Litti olisi aamut ollut leipomossa ja sitten illat pelaillut fudista?

Miksi ulkomailla sitten kaikkien suurten joukkueiden valmentajat ovat ammattilaisia, miksei siellä vedetä ilman korvauksia/matkakorvauksilla, jos se on niin paljon tehostaa tulosta?

Itse ainakin tiedän että oma tulokseni varmasti valmentajana paranisi, jos saisin panostaa intohimooni valmentajana paljon nykyistä enemmän aikaa. Se sitten on eri asia tulisiko minusta siltikään mitään huippuvalmentajaa(epäilen). Mutta se on selvää, että  nyky-yhteiskunnassa jossa työpäivät pitenevät, työmatkat lisääntyvät, työpaineet lisääntyvät, niin aina vähemmän on aikaa ja energiaa valmentaa useilla hyvilläkin juniorivalmentajilla.

Aina löytyy huonoja valmentajia, löytyisi varmasti ammatikseen valmentavien joukosta(ja löytyy jo nykyisin), mutta se taas ei tarkoita sitä että ne nykyisin ilmaiseksi hyvää työtä tekevät ja jotka tahtoisivat panostaa valmennukseen, eivät voisi kehittää entisestään valmentamistaan.

[Ricardo Leite]

Tähän väliin suosittu Wikipedialainaus: "Sanana amatööri perustuu latinan verbiin amare, rakastaa. Tästä johdettu amator[2], kirjaimellisesti "rakastaja", viittaa siihen, että amatööri voi suhtautua intohimoisesti (ammattilaista intohimoisemmin) kiinnostuksensa kohteeseen." http://fi.wikipedia.org/wiki/Amat%C3%B6%C3%B6ri. Jos intohimosta tehdään virka, ei tulos ainakaan parane.

Jatkan paskojen metaforien tiellä: tällä logiikalla manchesterunitedien ja realmadridien tulisi ottaa päävalmentajakseen sellainen valmentaja, joka on valmis tekemään sen ilmaiseksi. Tiedän myös intohimoisia pienkonelentäjiä, mutta en helvetissä palkkaisi heitä lentämään 400 matkustajan jumboa vain siksi, että nämä rakastavat lentämistä. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta: vittu sentään.

Väännetään kaksinkertaisesta ratakiskosta: palkkaus sinänsä, ja erityisesti kun puhutaan pienseuratasosta (niissä isoissa seuroissa, tai eri akatemiasysteemeissä, palkkaa jo maksetaan) ei muuta asioita mihinkään, sen perusteeksi tarvitaan osaavia valmentajia joita pikaisesti ei löydy niin montaa kuin tarvitaan.
Äkillinen muutos suuntaan, jossa seura maksaa yhdelle  valmentajalle palkkaa samasta duunista mitä muut tekee, aiheuttaa sen että ne muut a) vaatii kans palkkaa, b) häipyy kokonaan tai c) jatkaa alentuneella motivaatiolla kateus sydämessään.

Jos sanoin jossain, että olemassaolevista valmentajista tulisi tehdä täyspäiväisiä olivat nämä sitten siihen soveltuvia tai eivät, pyydän anteeksi sekaannusta. En muista niin sanoneeni, joten tyydyn toteamaan, että vanha yritysmaailmassa tunnettu termi rekrytointi on ihan hyvä alku, mikäli tarvittavan hyviä valmentajia ei seuran sisältä löydy. Enkä suinkaan tarkoittanut, että jokaisessa pikkuseurassa tulisi ammattivalmentajia olla.

Ok, todellisuudessa ymmärrän pointtisi, mutta aika kaukana olemme yhteisymmärryksestä.

Tässä ketjussakin on nyt rumasti yhdistellen todettu, että suomalainen jalkapallo liikkuu parhaiten eteenpäin siten, että junnuja tärkeimmässä iässään valmentavat amatöörit, jotka lisäksi kannustavat junnuja harrastamaan muita urheilulajeja siinä jalkapallon sivussa. En tiedä olenko vähän hidas, mutta en jumalauta ymmärrä sitä miten Suomi voisi saada edellään olevia maita kiinni tekemällä asiat kenties löysemmin kuin ne on tähän asti tehty.

[Rino]

Tähän eri (varauksella jos ymmärsin väärin). On olemassa ihmisiä jotka osaavat valmentaa ja toisia jotka eivät. Osa niistä jotka eivät osaa, voivat oppia. Valmennuksen laatu ei mitenkään kuitenkaan korreloi sen määrään. Uskon jopa, että asia on päinvastoin; jos hyvällekin valmentajalle lätkäistään neljä jengiä oheisharjoitteineen täydellä 40h/vko työkuormalla laatu vääjämättä kärsii.

Tähän väliin suosittu Wikipedialainaus: "Sanana amatööri perustuu latinan verbiin amare, rakastaa. Tästä johdettu amator[2], kirjaimellisesti "rakastaja", viittaa siihen, että amatööri voi suhtautua intohimoisesti (ammattilaista intohimoisemmin) kiinnostuksensa kohteeseen." http://fi.wikipedia.org/wiki/Amat%C3%B6%C3%B6ri. Jos intohimosta tehdään virka, ei tulos ainakaan parane.

Joo onhan se noin, mutta oletan, että valmentajan työtä tekemään haluavat ovat motivoituneita oppimaan lisää. Kukaan päätoiminen ei kai valmenna neljää joukkuetta? Tarkoitus onkin, että laatu paranee kun samaan työhön voidaan käyttää enemmän aikaa. Yleensä junioriryhmät ovat muuten ihan liian isoja valmentajien määrään nähden. Olipa valmentajana vaikka itse Mourinho, niin se ei työpäivänsä jälkeen pysty antamaan riittävästi yksilöllistä huomiota junnupelaajilleen. Siinä menee hyvän valmentajan avut hukkaan, jos hän vain yrittää saada treenit vedettyä jotenkin läpi.

Valmennuksessa on suomessa myös suuria ongelmia teini-ikäisten kanssa, sillä useat hyvätkään juniorivalmentajat eivät ymmärrä jalkapalloa tarpeeksi perustaitoharjoittelun ulkopuolella, ymmärrä pelin/joukkueen rakennetta ja omaa taktista osaamista niin paljon, että lahjakkaista ja hyvistä 12-vuotiaista osattaisiin tehdä hyviä 20-vuotiaita. Taito ja taitavuus ja fyysiset ominaisuudet ovat kuitenkin vain väline siihen, että pystyy pelaamaan jalkapalloa, toteuttamaan itseään jne. Pelaamisen osaaminen ja opettaminen ovat vaikeampia.

[Tommy Tykki]

Jos intohimosta tehdään virka, ei tulos ainakaan parane.

Pidän tämän mielessäni. Määrätyt asiat selvisi tällä lauseella.

[Lenko]

-

[defcon1]

Neville saa ihan turhaan kuraa tuosta amator-lainauksestaan, siitähän juuri on kysymys: palkalla tai ei, valmentaja (niin kuin pelaajakin) on hyvä vain jos hommaan on se intohimo.

RL, taas hiukan piikillä (kun se on niin kivaa): paraneeko idea siitä, että se palkkavalkku otetaan naapuriseurasta? Meidän seura palkkaa sut, ja teidän seura mut..?

En ole palkkavalmentajuutta vastaan, sitä tarvitaan akatemioissa & vastaavissa talenttien valmennusjutuissa - lähtisin myös vaatimaan liikettä siihen suuntaan, että piiri/alue/majuvalmentajien pitäisi olla kokopäiväisiä. Hyvin hoidettuna homma vaatii näissä sellaista satsausta, että siinä ei enää muuta duunia ehdi.

Muualla (tosielämässä ja pienseuroissa) homma perustuu nyt ja vielä kauan amatöörivalmennukseen, onpa sitten kyseessä isä/äitivalkku tai lapseton kasarin kutosen sarjajyrävalkku. Ryhtiliikettä miettiessä pitäisi olla pääasiana, miten tätä sektoria voidaan kehittää. Rahan voimaan tässä en usko.

[Ricardo Leite]

RL, taas hiukan piikillä (kun se on niin kivaa): paraneeko idea siitä, että se palkkavalkku otetaan naapuriseurasta? Meidän seura palkkaa sut, ja teidän seura mut..?

Mikäli se naapuriseurasta palkattava valkku on ammattitaitoinen ja intohimoinen, niin sanon kyllä.

En ole palkkavalmentajuutta vastaan, sitä tarvitaan akatemioissa & vastaavissa talenttien valmennusjutuissa - lähtisin myös vaatimaan liikettä siihen suuntaan, että piiri/alue/majuvalmentajien pitäisi olla kokopäiväisiä. Hyvin hoidettuna homma vaatii näissä sellaista satsausta, että siinä ei enää muuta duunia ehdi.

Tämä on ilman muuta ensimmäinen todennäköisesti toteutuva vaihe. Ajatellaan kuitenkin sitä, missä ammattitaitoisella valmentajalla on eniten mahdollisuuksia vaikuttaa pelaajan kehitykseen? Piiri-, alue- ja maajoukkuevalmentajana muutaman kymmenen tunnin vuosittaisella määrällä parin vuoden ajan vai siellä omassa kotiseurassa, missä valmentaja työskentelee junnujen kanssa vaikkapa sen kolmekymmentä tuntia ja risat kuukaudessa kenties vuosikymmenen ajan?

Ehdottomasti olen edelleen sitä mieltä, että mikäli ammattitaitoisia ja osaavia amatöörivalmentajia riittää tarpeeksi, on se tottakai järkevin vaihtoehto. En vain kykene näkemään sitä miten osaavien amatöörivalmentajien määrä pysyisi ennallaan saati kasvaisi kun talkoohengen merkityksen vielä ymmärtäviltä suurilta ikäluokilta loppuu virta. Kun niitä osaavia amatöörivalmentajia ei tähänkään mennessä ole ollut tarpeeksi, näen kehitykselle vain yhden suunnan.

Pyydän anteeksi pre-apokalyptista realismiani.

[Rino]

Mun mielipiteet on hyvinkin erilaisia defconin kanssa. Tärkeimmät kehityspaikat junioripelaajille ovat A: omalla ajalla harjoittelu ja B: seurajoukkueharjoitukset. Maajoukkue nyt on jonkinmoinen marginaalipaikka, miksi juuri siellä pitäisi olla palkallisia valmentajia, saati aluejoukkueissa?

Naapuriseurasta tuleva ammattivalmentaja saattaa pystyä muuttamaan seuran harjoituskulttuuria parempaan kokonaisuudessaan, tällaisia asioita palkkauksella mielestäni tulisikin hakea. Hyvän valmentajan siirtyminen seurasta toiseen mieluummin parantaa uuden seuran toimintaa paljon enemmän, kuin heikentää vanhan toimintaa. Tilanteessa johon mielestäni tulisi pyrkiä. Vanhan seuran toiminta on jo muuttunut ammattivalmentajan osaamisen avulla. Mutta kuka tässä maassa oikeasti tietää kuka on hyvä valmentaja ja millaista on hyvä harjoittelukulttuuri, siitä voi vääntää peistä loputtomiin.

Mutta älä nyt siten ajattele, että joku isävalmentajia väheksyy. Tässä vaan pohditaan miten toimintaa voisi kehittää ja oma mielipiteeni on, että valmentamisesta kiinnostunut, jalkapalloa rakastava ulkopuolinen on keskimäärin potentiaalisempi valmentaja kuin maallikkoisävalmentaja. Isävalmentajien kanssa on usein jonkinsorttisia esteellisyys-tasapuolisuus -ongelmiakin, kun he valmentavat oman poikansa joukkuetta. Ehkä voisivat valmentaa jotain muuta kuin oman lapsensa joukkuetta optimitilanteessa.

[Pussikalja]

Googlettelin huvikseni noita majun nuorempia pelureita ja heidän taustojaan. Interin kaksikko on kotoisin pikkukyliltä, Pukki konan nappuloita. Onkohan meininki noissa ollut kauhean tehdasmaista. Oisko jollakulla heittää joku  nimi pelaajasta, joka on kehittynyt hyväksi akatemia,tehotreeni yms ryhmistä. Näitä tehoryhmiä on kuitenkin ollut jo 90-luvulta lähtien.

Mulle ei tule yhtään pelaajaa, joka aikuisena vaikuttaa pelimieheltä mieleen, joka ei olisi saanut jalkapallon perusoppeja leppoisassa harrastusmeiningissä, josta verinen kilpailu puuttuu. Ne on kaikki saaneet keskittyä nauttimaan jaliksesta, ilman mitään paineita ryhmästä tai valtavista harjoitusmääristä. Oiskohan noitten kyläseurojen touhu yhtä leppoisaa ollut, jos ammattivalmentaja siellä 5-6 tapaamista viikossa olisi vaatinut. Esimerkkejä pelaajien niminä tehoryhmien tehoista, kiitos.

[Ricardo Leite]

No ei jumal... Valmentajan ammattilaisstatus johtaa väistämättä veriseen kilpailuun, pelaajan paineisiin ja hillittömiin treenimääriin?

[Rino]

true dat, pussikalja. Tärkeintä on omalla ajalla harjoittelu, jota kaikki nämä huiput ovat tehneet muita enemmän. Kyllähän he ovat harjoitelleet paljon enemmän kuin 2 kertaa viikossa leppoisasti harrastellen, eikö näin? Silti en näe, miksi 6 päivää viikossa ammattivalmentajan johdolla olisi jokin ongelma. Messi, Fabregas et co. ovat näin kehittyneet.

Ammattivalmentajan tuotoksista Suomessa tulee mieleen Eremenkon veljekset. Heidän mentorinsa on myös isävalmentaja, joten joku saa tuulta purjeisiin. Mun mielestäni hyvässä harjoittelukulttuurissa hyvää valmentajaa kohden on pieni määrä pelaajia, jotta kaikki saavat yksityiskohtiin neuvoja, hyviä sellaisia. Ei se vaadi ihmeitä, että vetää läpi jonkun valmiin harjoitteen, eikä se myöskään vaadi ammattivalmentajaa. Pätevä valmentaja osaa nähdä pelaajien tekemisessä yksityiskohtia, joihin tulee kiinnittää huomiota ja myös osaa ratkaista näitä ongelmia. Toistojen määrä on tärkeää, mutta se ei todella vaadikaan erityisen pätevää henkilöä pitämään yllä toteutumista.

Olen myös sitä mieltä, että inhimillisyys ja todellinen jokaisesta yksilöstä välittäminen ovat tärkeitä ominaisuuksia valmentajalla. Ehkä Pukki et. co ovat saaneet nauttia tällaisesta valmentajapersoonasta, joka on antanut kukkien kukkia, puhellut leppoisasti ja lannoittanut niitä.

[joks11]

Googlettelin huvikseni noita majun nuorempia pelureita ja heidän taustojaan. Interin kaksikko on kotoisin pikkukyliltä, Pukki konan nappuloita. Onkohan meininki noissa ollut kauhean tehdasmaista. Oisko jollakulla heittää joku  nimi pelaajasta, joka on kehittynyt hyväksi akatemia,tehotreeni yms ryhmistä. Näitä tehoryhmiä on kuitenkin ollut jo 90-luvulta lähtien.

Mulle ei tule yhtään pelaajaa, joka aikuisena vaikuttaa pelimieheltä mieleen, joka ei olisi saanut jalkapallon perusoppeja leppoisassa harrastusmeiningissä, josta verinen kilpailu puuttuu. Ne on kaikki saaneet keskittyä nauttimaan jaliksesta, ilman mitään paineita ryhmästä tai valtavista harjoitusmääristä. Oiskohan noitten kyläseurojen touhu yhtä leppoisaa ollut, jos ammattivalmentaja siellä 5-6 tapaamista viikossa olisi vaatinut. Esimerkkejä pelaajien niminä tehoryhmien tehoista, kiitos.

No vaikka Mikael Forssell : Joku roti nyt jo.

[rukkanen]

Mikähän tätä topicia oikein vaivaa? Tuntuu, että joka toisessa viestissä on 150 % tahallista väärinymmärtämistä, asioiden kärjistämistä ja turhaa provoilua. Jos meininki on "kentällä" vastaavaa, niin onpahan taas yksi syy lisää olla ihmettelemättä, miksi asiat eivät tunnu mihinkään (ainakaan parempaan suuntaan) muuttuvan :

Tämä nyt lähinnä suunnattu näille ammattivalmentajat ovat saatanasta -saarnaajille

[eiks oo kauheet]

Olen täysin samaa mieltä Rinon kanssa, etenkin 2 viimeistä lausetta ovat osuvia. Paljon saa arvostelua isä, poika valmennus ja olenkin sitä mieltä että isät ei aina uskalla antaa pojalleen negatiivista palautetta vaikka olisi tarpeen. Kyllä jokaisen pelurin täytyy saada tietää missä on kehitettävää ja missä ollaan menty eteenpäin. Palautteen antaminen on tosi tärkeä asia eikä aina niin helppoa.

[Pussikalja]

Ihan yhteenveto SH-akatemia ja tästä topicista vaaditaan futiksen kehittämiseen tehokasta valintaa jo 6 veenä, pelaajien keskittämistä isolta alueelta huippukeskuksiin, harjoitelumäärien kasvattamista koska oheisharjoittelun tulee tapahtua ohjatusti, päätoimisia valmentajia pikkujunnuihin jne.

Ajatuksissa on tietty logiikka, mutta nyt kohderyhmä on todella nuoret ikäluokat. Eikö kukaan ole huomannut, että pelaajilla on liian nuorina kroonisia tulehduksia polvissa ja nilkoissa, selkävaivoja ja henkistä väsymistä 14 vanhana. Kun harjoittelun pitäisi nousujohteisesti koventua, niin määriltään kuin teholtaanon monen pojan kohdalla olisi viisaita 15-vanhana treenaamisen koventamisen sijaan pitää välivuosi. Älkää nyt saamari polttako lapsia loppuun liian aikaisin.

Täällä verrataan futista voimisteluun, jossa huipulla tytöissä ollaan murrosiässä ja miehissä parikymppisenä. Futiksessa taitaa ura olla vähän pitempi..

Kyllä itsekin pidän harjoittelua ja työntekoa ainoana mahdollisuutena tehdä pelaamisesta ammattia. Se että jos harjoitelua tehostetaan liikaa silloin kun pojat ovat aivan lapsia en usko. Edelleen, olisi kiva nähdä yritteliäs ja innostunut B-juniori joukkue. Nykyisin harvinainen näky jalkapallokentillä.

[rukkanen]

Minusta tuntuu, että monella täällä menee nyt sekaisin käsitteet tehostaminen ja tuloskeskeisyys. Omasta mielestäni junnuvalmentajan ammattitaitoon kuuluu aivan itsestään selvänä osana, että saa pelaajat nauttimaan pelaamisesta ja treenaamisesta ja siinä sivussa sitten optimoitua heidän kehityksensä mahdollisimman tehokkaaksi. En mitenkään ymmärrä, miten nämä voidaan nähdä toisensa pois sulkevina asioina, kun päinvastoin kyseessä ovat mitä parhaimmin toisiaan tukevat seikat. Vedetään nyt vielä kerran rautalangasta: sellainen ammattivalmentaja, jollaisia itse peräänkuulutan junnujoukkueisiin, EI ole yhtä kuin joka matsista voittoa ja täydellisiä suorituksia vaativa piiskuri. Haluaisin nähdä valmentajia, jotka osaavat vaatia ja innoittaa pelaajiaan yrittämään kaikkensa ja uskaltamaan kurottaa yhä korkeammalle. Enkä näe mitenkään, että päätoimisuus olisi tällaisessa toiminnassa rasite (olettaen, että osaaminen on kunnossa). En mitenkään.

EDIT: Rinolle: Totta, että ei vaadi ammattivalmentajaa, että vetää läpi jonkin harjoitteen. Mutta asiantuntevan valmentajan se vaatii, että osaa valita oikean harjoitteen oikean ominaisuuden harjoittamista varten, ja vieläpä ohjata harjoitetta niin, että pelaajan oppiminen tehostuu. Ja tuossa edellä kirjoittamaani viitaten: Jos meillä on valmentaja, jolla on tietty asiantuntemus alallaan, niin voiko joku oikeasti vakavalla naamalla väittää, että jos hänellä on mahdollisuus panostaa valmennustyöhön n. 10–15 tuntia viikossa normaalin päivätyön ohella, verrattuna siihen, että hän pystyisi käyttämään samaan työhön sen 40 tuntia viikossa ilman mitään muita työelämän velvollisuuksia, niin että tämä osa-aikakaveri hoitaisi hommansa muka paremmin?

[Rino]

Jälleen sinulta paljon täyttä asiaa. Mielestäni tuo "murheellisten B-junnujoukkueiden" -syndrooma ei ole oire niinkään liiallisesta harjoittelusta, vaan huonosta harjoittelukulttuurista. Useissa tapauksissa syyllinen voi olla ammattivalmentaja, mutta eihän ammattivalmentaja aina ole hyvä valmentaja. Ymmärryksen puute on ongelma, joka on vaikea osoittaa, sillä kyseessä ei ole mikään eksakti tiede, jossa pystyisi noin vain kumoamaan väärän teorian. Ihmiset pitää saada ajattelemaan ja ymmärtämään.

Noista harjoittelumääristä olen sitä mieltä, että lapsena ja nuorena tärkeintä on kehittää perustaidot mahdollisimman pitkälle, sillä onhan se otollisinta aikaa tälle toiminnalle. Toinen kehittämisen kohde olisi pelaamisen oppiminen, joka onkin todella haastava ongelma. Fysiikkaa, lähinnä kestävyyttä/hapenottokykyä jms. voidaan kehittää sitten myöhemmällä iällä yhdessä taktisen osaamisen kanssa. Jalkapallossa kuitenkin nopeuden, motoriikan, rytmitajun ja syvien/keskivartalon lihaksiston ollessa kunnossa pelaaminen onnistuu fyysisten ominaisuuksien puolesta jo pirun kovalla tasolla, kunhan vain osaa pelata.

[Ricardo Leite]

Eikö kukaan ole huomannut, että pelaajilla on liian nuorina kroonisia tulehduksia polvissa ja nilkoissa, selkävaivoja ja henkistä väsymistä 14 vanhana. Kun harjoittelun pitäisi nousujohteisesti koventua, niin määriltään kuin teholtaanon monen pojan kohdalla olisi viisaita 15-vanhana treenaamisen koventamisen sijaan pitää välivuosi. Älkää nyt saamari polttako lapsia loppuun liian aikaisin.

Edellämainitut oireet eivät suinkaan johdu liiallisesta harjoittelumääristä, vaan vääränlaisesta harjoittelusta. Lahjakkuudet kuten Jari Litmanen, Teemu Tainio, Mika Väyrynen ja Mikael Forssell ovat ammatilaiskentille lähtiessään kärsineet kohtuuttoman paljon loukkaantumisista. Guy Roux sanoi Tainion loukkaantumisherkkyyden olevan peruja liian heppoisesta ja vääränlaisesta fyysisestä harjoittelusta vääränlaisissa olosuhteissa. Onko silloin odotettavissa, että amatöörivalmentajan laatimalla kunto-ohjelmalla ja treenimääriä kenties pudottamalla saavutetaan parempia tuloksia? Hiukan epäreilu kärjistys, tiedän, mutta eivät junnut Suomessa ainakaan liikaa treenaa. Se on selvä.

Onko amatöörivalmentajalla valmiuksia tai osaamista lajivalmennuksen lisäksi ohjata junnuja oikeanlaiseen fyysiseen harjoitteluun? Iso ehkä, varauksellinen ei. Entä onko ammattivalmentajalla valmiudet tai osaamista siihen? Ehkä, varauksellinen kyllä. Ja suuri kyllä, mikäli osaamista osataan vaatia palkkauksen yhteydessä.

[Rino]

Jotenkin tuntuu, että jos/kun suomalaisten fyysisessä harjoittelussa on vikaa, niin nimenomaan ovat harjoitelleet väärin ja huonoissa olosuhteissa, ei niinkään liian vähän. Maailma on kuitenkin täynnään Romarioita ja Rivaldoja, jotka eivät varmasti ole määrällisesti tehneet (erillistä) fysiikkatreeniä enempää kuin Tainio. Eri tavalla ovat treenanneet, se on päivänselvää.

[nozick]

Googlettelin huvikseni noita majun nuorempia pelureita ja heidän taustojaan. Interin kaksikko on kotoisin pikkukyliltä, Pukki konan nappuloita. Onkohan meininki noissa ollut kauhean tehdasmaista. Oisko jollakulla heittää joku  nimi pelaajasta, joka on kehittynyt hyväksi akatemia,tehotreeni yms ryhmistä. Näitä tehoryhmiä on kuitenkin ollut jo 90-luvulta lähtien.

Mulle ei tule yhtään pelaajaa, joka aikuisena vaikuttaa pelimieheltä mieleen, joka ei olisi saanut jalkapallon perusoppeja leppoisassa harrastusmeiningissä, josta verinen kilpailu puuttuu. Ne on kaikki saaneet keskittyä nauttimaan jaliksesta, ilman mitään paineita ryhmästä tai valtavista harjoitusmääristä. Oiskohan noitten kyläseurojen touhu yhtä leppoisaa ollut, jos ammattivalmentaja siellä 5-6 tapaamista viikossa olisi vaatinut. Esimerkkejä pelaajien niminä tehoryhmien tehoista, kiitos.

Eikös tämä viimeaikoina lähes supertähdeksi nostettu Alexander Ring ole tyylipuhdas akatemiakasvatti, joka on ollut kovassa harjoitusputkessa ainakin 8-vuotiaasta asti.

Putki on tosin sijainnut Saksassa.