Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Takatasku]

Tuskin se haittaa. Ellei sitten mene kerralla syvään päätyyn ja ala rakentelemaan teoreettisia pilvilinnoja vailla kunnon toimintakulttuurin pohjaa.

Pelkään pahoin, että suomalaisen juniorijalkapallon tasoa ei juurikaan paranneta periodisointimalleja kehittelemällä tai ylipäätänsä fysiologisia teoreettisia asioita opiskelemalla. En toisaalta tunne murrosikäisten viitekehystä juuri ollenkaan, joten ehkä tälläkin asialla on tarpeensa kehityksen kannalta.

Ei se periodisointi mikään taivas olekkaan, se jalkapallotaivas löytyy hyvällä harjoittelulla innostavassa ja vaativassa valmennuksessa mielellään samantasoisten pelaajien kanssa. Ja ahkeralla omatoimisella harjoittelulla. Annatteko muuten junnuille kotiharjoitusohjelmia tai ohjeita omatoimiseen harjoitteluun? Tarkistatteko säännöllisesti, että niitä on myös tehty? Tämän kysyn, koska kaveri kertoi kerran, että hänen pojalleen, silloin 6 vuotias, annettiin voimisteluseuran jumppakerhossa kotitehtäviä. Tuo kerho siis johtaa heillä telinevoimistelun harraste- ja kilparyhmiin.

Väitän edelleen, että fysiologian perusteet on hyvä tuntea, jos haluaa parhaan mahdollisen tuloksen. Jopa pikkujunnujen valmentajien. Jos pohjia ei tehdä (nopeus, lihaskunto, peruskestävyys, motoriset ja lajitaidot) lapsena kuntoon, niiden kehittäminen nuorena on jo vaikeampaa. Täälläkin moni puhuu siitä, että pallo pitää kesyttää nuorena. Juuri sen takia, että sen pallonhallinnan (lajitaito) oppiminen on helpompaa lapsena kuin murrosiässä tai vanhempana.  En ole käsittänyt esim. sitä, että ennen C/B/A-valmentajakurssi koostui yleisestä osasta, jossa oli useiden eri lajien valmentajia kouluttautumassa. Tällä osalla käytiin nämä perusasiat läpi. Sitten koulutuksen toinen osa oli lajiosa. En ole näitä UEFA:n kursseja käynyt, mutta ainakin UEFA C-kurssin yhtenä tavoitteena on "osaa huomioida fyysisessä valmennuksessa kasvupyrähdyksen, huomioi murrosiän erilaiset vaikutukset valmennukseen ja tukea nuoren kasvua urheilulliseksi futariksi." Että kai siellä jotain fysiikastakin puhutaan?

[Sokrateen puskumaali]

Ei se periodisointi mikään taivas olekkaan, se jalkapallotaivas löytyy hyvällä harjoittelulla innostavassa ja vaativassa valmennuksessa mielellään samantasoisten pelaajien kanssa. Ja ahkeralla omatoimisella harjoittelulla. Annatteko muuten junnuille kotiharjoitusohjelmia tai ohjeita omatoimiseen harjoitteluun? Tarkistatteko säännöllisesti, että niitä on myös tehty? Tämän kysyn, koska kaveri kertoi kerran, että hänen pojalleen, silloin 6 vuotias, annettiin voimisteluseuran jumppakerhossa kotitehtäviä. Tuo kerho siis johtaa heillä telinevoimistelun harraste- ja kilparyhmiin.

Ei hirveän määrätietoisesti. Ongelmana on juuri tuo seuranta isossa ja kohtuullisen heterogeenisessä ryhmässä. Parasta omatoimista harjoittelua on mielestäni kavereiden kanssa pelaaminen, mutta miten siihen vaikuttaa, niin se onkin vähän haasteellista.

Väitän edelleen, että fysiologian perusteet on hyvä tuntea, jos haluaa parhaan mahdollisen tuloksen. Jopa pikkujunnujen valmentajien. Jos pohjia ei tehdä (nopeus, lihaskunto, peruskestävyys, motoriset ja lajitaidot) lapsena kuntoon, niiden kehittäminen nuorena on jo vaikeampaa.

Edelleen en epäile etteikö näin olisi. Tosin fyysisen valmennuksen toteuttaminen ei välttämättä vaadi lääkäritason ymmärrystä fysiologiasta. Jos karrikoin, niin ongelmana on se, että tavalliset tupakoivat leipuritaksikuskit jossain Välimeren rannalla laittavat pennut juoksemaan kiivaasti pallon perässä ja nopeus, kestävyys ja lajitaidot kehittyvät paremmin kuin pohjolassa korkeasti valmennukseen koulutetun valmentajan harjoituksissa, koska vaikka tietoa on enemmän, niin lapset eivät juokse sitä pohjolan koulutetun valmentajan valmennusohjelmaa lävitse 9000% intensiteetillä.

Mistä tämä johtuu, on sitten vaikeampi asia. Pohjolan valmentaja on opiskellut pedagogiaa, fysiologiaa ja jalkapallovalmennusta, johtaa osallistavia menetelmiä käyttäen epälineaarisesti ja kannustavasti, mutta Välimeren taksileipuri lähinnä murahtelee, luo julmia katseita ja välillä hutaa kuin tuomiopäivän pasuuna ainoana oppinaan liiton peruskoulutukset, joista on puolet heittänyt romukoppaan liian neitimäisinä ohjeina. Pojat keskittyvät pohjolassa kavereiden kanssa höpöttämiseen ja huomion hakuun, mutta etelämpänä vedetään niin täysillä voitosta, että jos edellisten mummo näkisi harjoitukset, niin kirjoittaisi välittömästi yleisönosastoon, jossa haluaisi lopettaa koko lajin liian väkivaltaisena spektaakkelina.

Kaikki tämä toki on pelkkää retorista liioittelua, mutta ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan. Onko kyseessä vain kulttuurinen ero vai se, että ne rennot pedagogiset menetelmät eivät kanna? En osaa sanoa vielä. Luulen, että se pedagogian suosittelema malli toimii kun käsissä on joukko huippuunsa motivoituneita harjoittelijoita, jotka kaikki tietävät olevansa korvattavissa. Suurin vaikuttava asia saattaa olla se ympäröivä kulttuuri. Ehkä niiden tosikkojen äijävalmentajien arvo on/oli siinä, että ovat osaltaan ylläpitäneet sitä kilpailun kulttuuria, joka pitää omaksua jo ennen murrosikää, jotta murrosiässä on sitten valmis henkisesti ottamaan sen toisen askeleen.

Täälläkin moni puhuu siitä, että pallo pitää kesyttää nuorena. Juuri sen takia, että sen pallonhallinnan (lajitaito) oppiminen on helpompaa lapsena kuin murrosiässä tai vanhempana.

Pallonhallinnan opettamiseen ei kai tarvita näitä fysiologisia opintoja.

En ole käsittänyt esim. sitä, että ennen C/B/A-valmentajakurssi koostui yleisestä osasta, jossa oli useiden eri lajien valmentajia kouluttautumassa. Tällä osalla käytiin nämä perusasiat läpi. Sitten koulutuksen toinen osa oli lajiosa. En ole näitä UEFA:n kursseja käynyt, mutta ainakin UEFA C-kurssin yhtenä tavoitteena on "osaa huomioida fyysisessä valmennuksessa kasvupyrähdyksen, huomioi murrosiän erilaiset vaikutukset valmennukseen ja tukea nuoren kasvua urheilulliseksi futariksi." Että kai siellä jotain fysiikastakin puhutaan?

En tiedä oppisisällöistä. Varmaan puhutaan jotain, mutta kuinka syvälle mennään molekyylien maailmaan, niin sitä en osaa sanoa. Murrosiän voi varmaan myös huomioida ilman suurta teoreettista tietoa fysiologiasta, jos vaan opetetaan jalkapallovalmentajalle oleellinen harjoitusmääristä yms. metodeista, jotka on havaittu yksinkertaisesti vaan parhaiten toimiviksi metodeiksi? Jos tarkoitat, että valmentajan pitää opetella fyysisen valmennuksen metodeja, niin olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta jos tarkoitat, että meidän on ymmärrettävä ihmisen fysiologia ennen kuin pystymme harjoittamaan 5-10 vuotiaita myös fyysisesti, niin sitten olen ehkä vähän toista mieltä.

Ja en siis tarkoita tällä sitä, etteikö kyseisistä tiedoista olisi haittaa. Varmasti on hyötyä. Onko se välttämätöntä, niin sitä minä ehkä vielä tässä vaiheessa epäilen.

[petteri72]

Helsingin sanomissa on julkaistu mielenkiintoinen Italiassa nykyään valmentavan Gert Remmelin haastattelu.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006046195.html

[Vippi]

Helsingin sanomissa on julkaistu mielenkiintoinen Italiassa nykyään valmentavan Gert Remmelin haastattelu.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006046195.html

Giorgionessa junioripelaajien vanhemmat maksavat Remmelin mukaan vain parisataa euroa kaudessa lastensa pelaamisesta. Se on pilkkahinta suomalaisiin juniorijalkapallon maksuihin verrattuna.

Miten tämä on mahdollista?

Samaten myös tämä toistuu nykyään monessa nuorten urheilua käsittelevässä pohdinnassa

”Jos veisimme tämän homman viikoksi Suomeen, olisimme joka viikko lehtien kansissa ja kirjoittamassa selityksiä urheilulautakunnille.”

Aiemmin ainakin Lindgren & Sihvonen -ohjelmassa Yle Puheella https://areena.yle.fi/1-50076814#autoplay=true myös kommentoitiin asiaa

Ajatus: jossain lajeissa huipulle pääsemisen vaatimustaso saattaa ylittää sen, mitä Suomessa pidämme lapsen tai nuoren kasvun kannalta hyväksyttävänä.

Tuntuu, ettei Suomesta enää edes voi tulla maata, jossa voitaisiin kasvattaa huippu-urheilijoita

[Sokrateen puskumaali]

Giorgionessa junioripelaajien vanhemmat maksavat Remmelin mukaan vain parisataa euroa kaudessa lastensa pelaamisesta. Se on pilkkahinta suomalaisiin juniorijalkapallon maksuihin verrattuna.

Miten tämä on mahdollista?

Eikö iso selitys ole siinä, että muualla kenttämaksut saattavat olla lähes olemattomat, pelit ja turnaukset eivät rahoita itseään joukkueiden pussista vaan suoraan katsojilta ja valmennus saa vähemmän korvauksia kuin mitä Suomessa? Osaako joku paremmin tietävä selittää tätä? Minulla tämä perustuu kuulopuheisiin ja muihin epäsuoriin lähteisiin.

Tuntuu, ettei Suomesta enää edes voi tulla maata, jossa voitaisiin kasvattaa huippu-urheilijoita

Kyllä se vaatisi isomman muutoksen ympäröivässä kulttuurissa. Yksittäistapaukset nousevat pintaan kyllä, mutta harvinaisuuksina.

[koera]

Tärkein yksittäinen selittäjä on se, että kun laadukas junioriputki alkaa tuottamaan ammattipelaajia, niin siirtojen yhteydessä maksettavat kasvattajarahat alkavat kilisemään seuran tilille. Pienistä puroista muodostuu suuria virtoja. Tärkein ylitettävä kynnys on kilpavalmennuksen ensimmäinen vuosikymmen, jolloin tarvitaan joko ulkopuolinen panostus tai sitten on käytävä vanhempien kukkarolla.

[petteri72]

Onkohan Italiassa kuinka suuret kasvattajarahat?

[koera]

Esim tämän mukaan https://www.calcioefinanza.it/2018/07/20/contributo-solidarieta-calciomercato-cristiano-ronaldo-coutinho/ ihan UEFAn sääntöjen mukaan mennään, eikä esim. Palloliiton omien säätöjen tapaisista ottelukohtaisista saludoista mainita mitään.

[Sokrateen puskumaali]

Tärkein yksittäinen selittäjä on se, että kun laadukas junioriputki alkaa tuottamaan ammattipelaajia, niin siirtojen yhteydessä maksettavat kasvattajarahat alkavat kilisemään seuran tilille. Pienistä puroista muodostuu suuria virtoja. Tärkein ylitettävä kynnys on kilpavalmennuksen ensimmäinen vuosikymmen, jolloin tarvitaan joko ulkopuolinen panostus tai sitten on käytävä vanhempien kukkarolla.

Tsekkasin nopeasti ko. seuran ammattilaiseksi päässeiden listan, käsittääkseni se on tässä:

http://www.giorgionecalcio.it/calciatori-ceduti-a-societa-professioniste.html

Vuosikymmenen aikana kolmisenkymmentä ammattilaiseksi siirtynyttä. Osaako joku tehdä jonkinlaista arviota, että mikä voisi olla kasvattajarahojen määrä? Voisiko se olla niinkin yksinkertaista arvioida, että kun keskimäärin 15v ikäisenä ovat siirtyneet eteenpäin, niin se on se kategoria 4 eli 10 000e per vuosi ja kun pelaajien kohdalla transfermarket ei juurikaan kertonut miljoonasiirroista, niin mitään solidaarisuusrahaa ei tarvitse arvioida?

Eli kokoluokka olisi 30 x 40 000 euroa / 8 vuotta eli n. 150 000 euroa per vuosi kasvattajarahoista koko seuralle. Toki on vaikea arvioida, että kuinka moni noista on ollut 12 vuotiaana seurassa. Mutta jos kokoluokka on oikein, niin kyllähän sekin tavallaan selittää tulopuolelle selkeän tulonlähteen.

Veikkaa silti, että menopuolella on myös selittäviä tekijöitä. Luulen, että kenttämaksuissa italialaisten ja suomalaisten välillä on eroa, ei pelkästään olosuhteiden vuoksi. Ihmettelisin, jos kenttien vuokra olisi markkinahintaista. Englannissakin, jossa valitetaan kenttien kustannustasosta, kenttien kustannukset jäävät joukkueelle alle tonniin vuodessa ja veikkaan ettei italialainen kunta laskuta edes sen vertaa omien kenttiensä käytöstä.

[Thalian]

Kenttävuokrissa merkittävää on se, että toisin kuin jossain etelämpänä, Suomessa treenataan useampi kuukausi lämmitettävissä tiloissa, mikä nostaa merkittävästi kustannuksia.

Noin muuten merkittävin ero kustannuksissa täytyy tulle valmentajien palkoista. En tiedä, tekevätkö muualla valmentajat hommansa täysin talkoilla (vähän epäilen) vai mistä se raha tulee, mutta jos se täytyy saada junnujen maksuista, niin palkat ovat se tekijä, mikä nostaa kustannuksia todella nopeasti.

[petteri72]

Onko Italiassa suoraa julkista tukea junioriseuroille?

[Sokrateen puskumaali]

Kenttävuokrissa merkittävää on se, että toisin kuin jossain etelämpänä, Suomessa treenataan useampi kuukausi lämmitettävissä tiloissa, mikä nostaa merkittävästi kustannuksia.

Aivan varmasti.

Noin muuten merkittävin ero kustannuksissa täytyy tulle valmentajien palkoista. En tiedä, tekevätkö muualla valmentajat hommansa täysin talkoilla (vähän epäilen) vai mistä se raha tulee, mutta jos se täytyy saada junnujen maksuista, niin palkat ovat se tekijä, mikä nostaa kustannuksia todella nopeasti.

Minun käsitykseni on se, että muualla mennään vielä vähemmän ammattivalmentajilla kuin Suomessa. Siis poislukien oikeat akatemiat. Meillä on ymmärtääkseni kohtuullisen paljon päätoimisia työntekijöitä ottaen huomioon sen että operoimme ruohonjuurtasolla.

[petteri72]

Minun käsitykseni on se, että muualla mennään vielä vähemmän ammattivalmentajilla kuin Suomessa. Siis poislukien oikeat akatemiat. Meillä on ymmärtääkseni kohtuullisen paljon päätoimisia työntekijöitä ottaen huomioon sen että operoimme ruohonjuurtasolla.

Minkähänlaisella sopimuksella Gert Remmel valmentaa Giorgione Calciossa? Onko hän päätoiminen valmentaja vai onko hänellä myös sivutöitä?

[Thalian]

Minun käsitykseni on se, että muualla mennään vielä vähemmän ammattivalmentajilla kuin Suomessa. Siis poislukien oikeat akatemiat. Meillä on ymmärtääkseni kohtuullisen paljon päätoimisia työntekijöitä ottaen huomioon sen että operoimme ruohonjuurtasolla.

Islannin tilanne (joka on ainoa, mistä tiedän mitään) on ainakin sellainen, että joukkueilla on päätoiminen valmentaja ja lisäksi sitten useampi OTO. Tämän mahdollistaa valtion merkittävä tuki. Onko siis näin, että Islanti on täysin omassa kastisstaan tässä, vai onko muuallakin näitä palkattuja ihan merkittävästi?

[Sokrateen puskumaali]

Islannin tilanne (joka on ainoa, mistä tiedän mitään) on ainakin sellainen, että joukkueilla on päätoiminen valmentaja ja lisäksi sitten useampi OTO. Tämän mahdollistaa valtion merkittävä tuki. Onko siis näin, että Islanti on täysin omassa kastisstaan tässä, vai onko muuallakin näitä palkattuja ihan merkittävästi?

Käsittääkseni Islanti tukee merkittävästi lastensa harrastusta, mutta onko sielläkään valmentajien työ päätoimista? Ymmärtääkseni se on sielläkin sivutoimista työtä, kuten muuallakin, mutta selkeästi paremmin palkattua kuin muualla Euroopassa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin islantilaiset ylpeilevät sillä, että heidän valmentajansa ovat korkeasti jalkapallossa koulutettuja ja että he myös maksavat valmentajilleen jotain eikä hommaa pyöritetä täysin vapaaehtoistyönä niin kuin muualla.

Nopeasti googlattuna löytyy ainakin, että maajoukkueen päävalmentajakin on sivutoiminen työssään. Ja että puolella valmentajista on päätoimi opettajana. En tiedä asiaa kuitenkaan kovin tarkasti ja tulen mieluusti korjatuksi, jos sinulla on parempaa tietoa.

Suomessa on vaikea ymmärtää, että muualla sivutoiminen työ saattaa olla ihan kannattavaa ottaa vastaan.

[pallojalassa]

Islannissa kaikki vastuuvalkut ovat koulutettuja ja palkattuja. Usein tekevät myös muita duuneja.
Islannin malli seuraa arvopohjaltaan Salasuon ajatuksia, joille Suomessa nauretaan.
Islannissa lasten ja nuorten urheilulla on suuria positiivisia vaikutuksia terveempään elämään.
Esimerkiksi ne muutokset mitä Islanti aikoinaan teki liittyivät enemmän nuorten alkoholin ja muiden huumeiden käytön aiheuttamiin ongelmiin. Ei siinä ensisijassa ajateltu, että nyt tavoite on päästä kisoihin.

[PaoloRos]

Ja siksihän tuo sivutoimisuus ei meillä toimi eikä ole oikea vaihtoehto saada liikunnan alata itsellen ammatti. Siis kun siitä ei makseta, että sillä osalla eläisi.

[Thalian]

Käsittääkseni Islanti tukee merkittävästi lastensa harrastusta, mutta onko sielläkään valmentajien työ päätoimista? Ymmärtääkseni se on sielläkin sivutoimista työtä, kuten muuallakin, mutta selkeästi paremmin palkattua kuin muualla Euroopassa. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin islantilaiset ylpeilevät sillä, että heidän valmentajansa ovat korkeasti jalkapallossa koulutettuja ja että he myös maksavat valmentajilleen jotain eikä hommaa pyöritetä täysin vapaaehtoistyönä niin kuin muualla.

Voi olla, että kyse on kielimuurista tai että ymmärsin vain väärin, mutta siinä seurassa, missä kävimme vierailemassa, sanottiin että jokaisella joukkueella on ymmärtääkseni kokopäiväinen valmentaja (ehkä jaettu jonkun muun joukkueen kanssa?) ja sitten lisäksi noita OTOja jopa neljä per joukkue, joille maksetaan myös. Toki voi olla, että kyse oli osa-aikaisesta työstä, mutta en tiedä, miksi nuo OTOt piti erikseen mainita sitten? Joka tapauksessa Islannissa valmentajat saavat ihan asiallista palkkaa ja olisin yllättynyt, jos missään muualla näin ei olisi.

Islannin malli siis toimii niin, että valtio antaa jokaiselle lapselle ns. harrastussetelin, jolla voi maksaa sen harrastuksen kustannuksia. Samalla setelillä voi maksaa siis futiksen tai käsipallon kausimaksuja, tai vaikkappa viulutunteja, ihan vanhempien ja lapsen valinnan mukaan.

[pallojalassa]

Ja siksihän tuo sivutoimisuus ei meillä toimi eikä ole oikea vaihtoehto saada liikunnan alata itsellen ammatti. Siis kun siitä ei makseta, että sillä osalla eläisi.

Näinhän en sanonut, vaan että Islannissa maksetaan koulutetulle valmentajille palkkaa. Palkka on riittävä elämiseen. Muiden duunien tekeminen on valinta joka pitää valmentajat myös kiinni oikeassa elämässä.
Suomessa täyspäiväisiä ammattitaidottomia valmentajia lienee maailma ennätys.

Edit: kommentti Thalian viestiin. Juuri näin se menee, että valtio maksaa noin puolet kuuluista. Uset seurat ovat monilajisia ja pelaajat pelaavat usein useita lajeja. Polku tarjoaa myös sen, että jalkapallon aloittavia voi olla hyvinkin vanhoja. Nämä sitten tulevat samoihin joukkueisiin kuin jo vuosia pelanneet.

[Thalian]

Valtion antama harrastusseteli on vakiosummainen ja ainakin tuossa seurassa, jossa vierailimme, se oli selvästi suurempi kuin mitä pelaajat maksoivat sen päälle (ulkomuistista se seteli oli jotain 700-750e ja sen päälle junnut maksoivat oliko 500e, toki riippuen junnujen iästä, mutta tähän sitten iso muistivaraus, en tehnyt muistiinpanoja ja tuosta on jo jokunen vuosi aikaa). Ja tuohan on siis täysin sen harrastuksen järjestäjän päätettävissä, että minkä osuuden tuo seteli kattaa. Mitään selvää, tyyliin 50-50, sääntöä ei siis voi antaa.

[Sokrateen puskumaali]

Valtion antama harrastusseteli on vakiosummainen ja ainakin tuossa seurassa, jossa vierailimme, se oli selvästi suurempi kuin mitä pelaajat maksoivat sen päälle (ulkomuistista se seteli oli jotain 700-750e ja sen päälle junnut maksoivat oliko 500e, toki riippuen junnujen iästä, mutta tähän sitten iso muistivaraus, en tehnyt muistiinpanoja ja tuosta on jo jokunen vuosi aikaa). Ja tuohan on siis täysin sen harrastuksen järjestäjän päätettävissä, että minkä osuuden tuo seteli kattaa. Mitään selvää, tyyliin 50-50, sääntöä ei siis voi antaa.

Muistelen, että se oli suurin piirtein 2x300 euroa per lapsi. Saattaa olla kasvanut, oletetaan 1200 euroa vuodessa. Silti, 20 pelaajan joukkue olisi vasta 28 800 euroa vuodessa. Islannin mediaanipalkka on n. 40 000 euroa vuodessa + mahdolliset muut maksut.

Noista maksuista menee muitakin kuluja kuin valmentajakulut. En täysin usko päätoimiseen valmentajuuteen per joukkue tällä matematiikalla, ellei sitten joukkue koostu jostain vähän isommasta ryhmästä lapsia.

Joka tapauksessa keskustelu menee liiaksi Islantiin. Tilanne on monissa varteenotettavissa jalkapallomaissa se, että päätoimisia valmentajia ei juuri ole. Siellä tehdään tulosta osa-aikaisuudella. Kun yhdistetään pienet kulut ja isommat kasvattajarahat, niin varmaan toiminta on edullisempaa vanhemmille. Jos Islannissa perheet joutuvat laittamaan vielä 500 euroa päälle, niin mennään selkeästi enemmän vanhempien pussille kuin mitä alkuperäinen esimerkki antaa ymmärtää Italiassa tapahtuvan ja jota me tässä pohdimme, että miten se on mahdollista.

[ginikettu]

Muistelen, että se oli suurin piirtein 2x300 euroa per lapsi. Saattaa olla kasvanut, oletetaan 1200 euroa vuodessa. Silti, 20 pelaajan joukkue olisi vasta 28 800 euroa vuodessa. Islannin mediaanipalkka on n. 40 000 euroa vuodessa + mahdolliset muut maksut.

Noista maksuista menee muitakin kuluja kuin valmentajakulut. En täysin usko päätoimiseen valmentajuuteen per joukkue tällä matematiikalla, ellei sitten joukkue koostu jostain vähän isommasta ryhmästä lapsia.

Kaipa päätoiminen valmentaja voisi hyvin pyörittää useampaakin junnujoukkuetta. Mutta olisihan tuollainen aika hyvä lisä ylipäätään nuorten harrastuksiin.

[Thalian]

Vaikka ei mennä Islanti spesifeihin juttuihin, niin pitää mainita, että siellähän harjoitusryhmät ovat tyyliin 40 lasta, ja osittain juuri tästä syystä niitä valkkuja on 1+3 tai 1+4.

[ginikettu]

Vaikka ei mennä Islanti spesifeihin juttuihin, niin pitää mainita, että siellähän harjoitusryhmät ovat tyyliin 40 lasta, ja osittain juuri tästä syystä niitä valkkuja on 1+3 tai 1+4.

Tuollainen voi olla aika hyvä ryhmäkoko. Voidaan jakaa joustavasti pienryhmiin ja kuitenkin varmaan yhden "päävalmentajan" hallittavissa kertakokonaisuutena.

[Sokrateen puskumaali]

Kaipa päätoiminen valmentaja voisi hyvin pyörittää useampaakin junnujoukkuetta. Mutta olisihan tuollainen aika hyvä lisä ylipäätään nuorten harrastuksiin.

Varmasti hyvä lisä ja kannatan. Kysyn kuitenkin, että miten tämä malli jossa vaikka 200 tai 100 valmennettavaa kohden on yksi päätoiminen ja useita pienellä korvauksella toimivaa, eroaa suomalaisesta systeemistä? Jos otamme nuo teidän esimerkkinne ja ajattelemme, että lasta kohden tulee 1200 euroa sisään. Se on 100 euroa kuukaudessa. Kuinka oleellisesti tilanne muuttuisi Suomessa muuten kuin sen suhteen, että kustannus olisi yhteiskunnallisesti vähän fiksummin jaettu?

Vaikka ei mennä Islanti spesifeihin juttuihin, niin pitää mainita, että siellähän harjoitusryhmät ovat tyyliin 40 lasta, ja osittain juuri tästä syystä niitä valkkuja on 1+3 tai 1+4.

Islannissakin on varmaan vähän variaatiota riippuen paikkakunnan koosta. Tuollaisia 40 / 1+3 harjoitusryhmiä on myös Suomessa, en tiedä että onko se mitenkään parempi kuin 20 / 1+2 tai joku muu variaatio, jossa valmentajien ja pelaajien suhde lähentelee 10 / 1 suhdelukua. Oleellista on myös käytössä olevat neliöt per harjoittelija ikäkauteen suhtetutettuna.

Yleisesti ottaen tämä keskustelu muuttuu vähän liikaa haikailuksi lisärahan saannista. Minä olen sitä mieltä, että lisäraha, resurssit ja puitteet eivät muuta suomalaisen jalkapallon tasoa. Joissakin tilanteissa parantaa ja joissakin tilanteissa jopa heikentää. Resurssien puute on osittain juuri sellainen tekosyy, josta saa turvallisen selityksen johonkin.

Kyllä, tarvitsemme koulutetumpaa valmentajajoukkoa, kunnollisia talviharjoitteluolosuhteita ja parempaa yhteistyötä yhteiskunnan kanssa, jotta iltapäivät saadaan paremmin valjastettua liikuntaan. Emme kuitenkaan tarvitse päätoimisia valmentajia joka niemeen ja notkoon. Luin hiljattain Borussia Dortmundin akatemian valmentajarekryilmoitusta, jossa ilmoitettiin suoraan, että positio ei ole päätoiminen vaikka vaatii itsenäistä harjoitusten vetämistä vähintään UEFA B koulutustaustalla. Jos sillä rahoituksen tasolla ei tarvita päätoimisia valmentajia, niin ei tarvita välttämättä meilläkään.

Jos olisi niin, että hyvää jalkapalloa ei saisi kuin isolla rahalla, niin sitten voisimme tehdä sen johtopäätöksen, että lisää rahaa vaan. Mutta kun näin ei ole, vaan ne sivutoimiset jalkapallovalmentajat saavat aikaan loistavaa tulosta huonoilla kentillä, niin mielestäni emme voi pelkästään tuijottaa Islannin malliin. Jos me emme muuta kulttuuria jalkapallossa, niin sen mallin soveltaminen Suomeen saattaisi toisin jalkautettuna viedä lajin harrastamista entistä enemmän kerholiikunnan suuntaan ja se osaltaan heikentäisi sitä jalkapallon urheilullisuutta.