FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
19.07.2019 klo 15:50:52 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 182 [183] 184
 
Kirjoittaja Aihe: Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä  (Luettu 468778 kertaa)
0 jäsentä ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
pallojalassa

Poissa Poissa


Vastaus #4550 : 27.03.2019 klo 15:38:27

Höpö höpö.
Minulle toimitettiin aikoinaan lista alueen pelaajista, jotka olivat valta seuran tähtäimessä. Näiden vanhemmille ja/tai pelaajille sitten yksitellen soitettiin.
Mutta nykyään YJ on oiva kiertoilmaus/tapa hoitaa siirrot.
Yksi käytetty tapa on bongata valmentaja uuteen seuraan joka sitten tuo mukanaan omat suosikit.
Tilanne on osittain siis muuttunut, mutta se johtuu juurikin siitä miten harrastaminen on keskittynyttä.

"Hyvä käydä tutustumassa ulkomailla"

Heh heh.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4551 : 27.03.2019 klo 15:42:47

Höpö höpö.

"Hyvä käydä tutustumassa ulkomailla"

Heh heh.

Siis oikeastiko olet sitä mieltä, että Suomessa värväys on oleellisempi osa jalkapalloa kuin muualla?

Ja jatkokysymys, jos jokainen joukkue pyrkii hankkimaan parhaat mahdolliset 20 pelaajaa rinkiinsä värväämällä, niin mikä siinä on huonoa?
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #4552 : 27.03.2019 klo 15:56:16

Höpö höpö.
Minulle toimitettiin aikoinaan lista alueen pelaajista, jotka olivat valta seuran tähtäimessä. Näiden vanhemmille ja/tai pelaajille sitten yksitellen soitettiin.
Mutta nykyään YJ on oiva kiertoilmaus/tapa hoitaa siirrot.
Yksi käytetty tapa on bongata valmentaja uuteen seuraan joka sitten tuo mukanaan omat suosikit.
Tilanne on osittain siis muuttunut, mutta se johtuu juurikin siitä miten harrastaminen on keskittynyttä.

"Hyvä käydä tutustumassa ulkomailla"

Heh heh.

No jos väitteesi ovat tätä luokkaa, niin oikeasti kannattaisi käydä tutustumassa toimintaan siellä. Siis jos väität että Suomessa värväys on isompaa tai edes samalla tavalla kuin ulkomailla. Ulkomamailla, sen lisäksi ettei sitä pidetä negatiivisena asiana kuten suomessa, tämä toiminta on valtavasti järjestelmällisempää. Suomessa ei ole millään seuralla yhtään päätoimista eikä käsittääkseni myöskään osa-aikaista kykyjen etsijää jonka pelaajatarkkailu olisi junioreiden parissa. Maailmalla käytännössä kaikilla vähänkin isommilla(ei siis puhuta Ajaxista, vaan jossain Hollannin 20+ tason seuroista) seuroilla näitä on lukuisia.

Jos siis väität että Suomessa värväys on järjestelmällisempää ja sitä tehdään enemmän kuin maailmalla, niin suosittelen oikeasti menemään sinne ulkomaille.

Itse olen toiminut useita vuosia eri seuroissa ja seurojen lähellä, kuten todettua 99% siirroista näihin seuroihin tai näistä seuroista on tapahtunut pelaajan/vanhemman aloitteesta. Itseasiassa ainoa siirto mikä ei näin tapahtunut tapahtui isommasta seurasta pienempään, kun pienemmän seuran valmennus otti pelaajaan yhteyttä ja luvattiin kaikenlaista mukavaa... toki suurin osa lupauksista jäi lupauksiksi. Mutta en tässäkään tilanteessa nyt isomman seuran edustajana olisi tuosta niin harmistunut, jos koettiin että siirto pois oli pelaajan kehitykselle hyväksi tms. niin perheet/pelaajat tekevät itse päätöksensä.
« Viimeksi muokattu: 27.03.2019 klo 15:59:41 kirjoittanut Jortsukka »
pallojalassa

Poissa Poissa


Vastaus #4553 : 27.03.2019 klo 16:16:47

Siis oikeastiko olet sitä mieltä, että Suomessa värväys on oleellisempi osa jalkapalloa kuin muualla?

Ja jatkokysymys, jos jokainen joukkue pyrkii hankkimaan parhaat mahdolliset 20 pelaajaa rinkiinsä värväämällä, niin mikä siinä on huonoa?
En väittänyt, enkä verrannut 'ulkomaita', vaan vastasin siihen kun väitettiin, ettei Suomessa ole värväystä.

Juuri se, että Suomessa se värväys ei lopu 20 pelaajaan vaan joukkueiden kokoa kasvatetaan rajattomasti kuten täälläkin on kerrottu.

Kyllä se varmasti on yleisessä tiedossa, että normaali käytäntö siellä 'ulkomailla' on valita Akatemia joukkueeseen se 22-24 pelaajaa.

Vuosien varrella sitten talentit ohjautuvat joko laadukkaimpiin akatemioihin tai putoavat niistä heikompiin. Toimintaa ei kuitenkaan voi verrata Suomeen koska 'ulkomailla' pelaajilla on usein oma asioiden hoitaja jo 14-16 vuotiaana joiden kanssa neuvottelut käydään.
« Viimeksi muokattu: 27.03.2019 klo 16:23:33 kirjoittanut pallojalassa »
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4554 : 27.03.2019 klo 16:46:51

En väittänyt, enkä verrannut 'ulkomaita', vaan vastasin siihen kun väitettiin, ettei Suomessa ole värväystä.

"Ei käytännössä ole" tarkoittaa täsmällisesti ottaen, että on, mutta ei ole paljon. Eikö sinunkin mielestäsi Suomessa ole Euroopan vähiten värväystä, huomattavasti vähemmän kuin missään muussa maassa? Olemmeko samaa mieltä?

Lainaus
Juuri se, että Suomessa se värväys ei lopu 20 pelaajaan vaan joukkueiden kokoa kasvatetaan rajattomasti kuten täälläkin on kerrottu.

Kasvatetaan rajattomasti? Siis tarkoitat sitä, että jollain joukkueella saattaa olla 20 pelaajan ykkösjoukkue ja sitten 20 pelaajan haastejoukkue ja 20 pelaajan heikompi haastejoukkue jne. ja kaikki operoivat saman seuran nimellä? Jos jossain päin Eurooppaa on ensin ammattilaisjoukkueen nimeä käyttävä ykkösmiehitys ja sitten parikymmentä muuta joukkuetta, joilla on eri nimi, mutta ovat osa ammattilaisjoukkueen klusteria niin, että oikeastaan kaikki alueen pelaajat ovat sen yhden tai kahden ammattilaisjoukkueen verkostossa, niin tämä on sitten eri tilanne kuin Suomessa?

Lainaus
Kyllä se varmasti on yleisessä tiedossa, että normaali käytäntö siellä 'ulkomailla' on valita Akatemia joukkueeseen se 22-24 pelaajaa.

Vuosien varrella sitten talentit ohjautuvat joko laadukkaimpiin akatemioihin tai putoavat niistä heikompiin. Toimintaa ei kuitenkaan voi verrata Suomeen koska 'ulkomailla' pelaajilla on usein oma asioiden hoitaja jo 14-16 vuotiaana joiden kanssa neuvottelut käydään.

Ja akatemian ulkopuolella on useita yhteistyöseuroja, jotka toimivat sen isomman joukkueen haastejoukkueina ja yhteistyökumppaneina. Millä tavoin se eroaa Suomesta muuten kuin siinä, että täällä kyräillään kaikkia siirtymisiä "ryöstökalastuksena"? En nyt välttämättä näe täysin tätä eroa.
pallojalassa

Poissa Poissa


Vastaus #4555 : 27.03.2019 klo 17:02:34

Lainaus
Suomessa käytännössä pelaajasiirto on 99% lähtöisin pelaajasta/vanhemmista.
Eli 1% Suomessa on värväystä. Ok.
Ulkomaat on niin laaja alue etten ota kantaa näin yleisellä tasolla.
Tunnen muutamien maiden tilanteen hyvin ja tottakai näissä jalkapallon suurmaissa scouttaus on ammattimaista, eikä se edes rajoitu oman maan rajoihin. Kirjo on kuitenkin niin valtava, ettei voi yleistää.
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #4556 : 27.03.2019 klo 18:19:59

On kyllä jutut taas...

Ei Suomessa ole minkäänlaista scouttausta eikä toisten pelaajien houkuttelua. Ne muutamat valmentajat eivät tuota 1% edes täytä saati että se olisi mikään ongelma. Jos itse en ole tätä havainnut pääkaupunkiseudulla niin ei sitä ole missään mittavassa määrin.
Pelaajat vaihtavat joukkuetta koska eivät mahdu johonkin kokoonpanoon. Vanhemmat vievät pelaajia toisiin joukkueisiin, mutta ei kyllä puhuta mistään houkuttelusta. Pääkaupunkiseudun parhaimpien seurojen edustusten jälkeen tasonpudotus on niin suuri, että sitä ei yksittäiset pelaajat muuta suuntaan eikä toiseen, kyllä se ongelma on ihan jossain muualla.

Olen kyllä puhunut paljon, että tärkeimpien seurojen pitäisi keskittyä vain kilpatasoihin ja jättää kaikki harraste massa muille, jolloin keskitaso nousisi, mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että valmennuksen taso on huono. Ja vaikka valmentajien taso nousisi niin se ei nouse kovin helpolla tarpeeksi, tähän tarvitaan apua.

-Snoopy-
Sportacus

Poissa Poissa


Vastaus #4557 : 27.03.2019 klo 18:37:52

Tämä riippuu lajista ja myös maantieteellisestä alueesta. Joissain yksilölajeissa lajeista valmentajille maksetaan korvauksia, jotka usein tuntihinnaltaan vastaavat muita töitä, ainakin vähän korkeammalla valmentajatasolla. Suurin osa valmentajista on toki osapäiväisiä. Tälläisiä lajeja ovat esimerkiksi  tennis, ratsastus, golf, voimistelu, tanssilajit ja varmaan muitakin on. Nämä lajit eivät toki ole ilmaisia vaan usein sieltä kalliimmasta päästä.

Tässä yksi esimerkki Espoolaisen voimisteluseuran valmentajapalkkataulukosta:

https://www.voimisteluseura.fi/valmennus/valmentajat-ja-baletinopettajat/palkkataulukot/

Tuo on tosiaan aika lajikohtaista. Suomen ammattivalmentajista hyvin suuri osa keskittyy noin kymmeneen lajiin. Jääkiekko ja jalkapallo isoilla harrastajamäärillä työllistää eniten valmentajia, koripallo ja lentopallo myös jonkin verran. Muissa kärkipään lajeissa sitten lajin kulttuuri ilmeisesti on sellainen, että valmentajille on totuttu maksamaan palkkaa, vaikka harrastajamäärät ei olisi edes kovin suuria. Tällaisia lajeja on tennis, taitoluistelu, uinti, voimistelu, ratsastus, alppihiihto.
https://www.urheilututkimukset.fi/web/julkaisut/7366/
« Viimeksi muokattu: 27.03.2019 klo 20:40:11 kirjoittanut Sportacus »
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4558 : 27.03.2019 klo 21:10:58

...kyllä se ongelma on ihan jossain muualla.

...sitä tosiasiaa, että valmennuksen taso on huono. Ja vaikka valmentajien taso nousisi niin se ei nouse kovin helpolla tarpeeksi, tähän tarvitaan apua.

Olen samaa mieltä ensimmäisestä mutta toisesta en ole enää ihan varma. Mitä enemmän kuulen ihmisten kertomuksia ulkomaiden juniorivalmennuksesta, sitä enemmän minulle syntyy vaikutelma, että suomalainen valmennusosaaminen on teknisellä tasolla hyvinkin laadukasta, mutta jollain fundamentaalisella tasolla kelvotonta.

Vaikka suomalainen koulutettu valmentaja saattaa osata modernit valmennusmetodit ja tyylit, niin häneltä tuntuu puuttuvan yksinkertaisesti voimakas ja korkeaan intensiteettiin pakottava tapa tehdä sitä juttua. Ehkä sitä on vaikea ylläpitää kerhoissa, joista ketään ei voi pistää pois liiallisen velttoilun vuoksi.

Mutta kuulisin mielelläni, että millä tavoin sinä näet valmennuksen tason huonona ja mitä apua tarkoitat tarvittavan.
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #4559 : 27.03.2019 klo 21:20:41

… Mutta kuulisin mielelläni, että millä tavoin sinä näet valmennuksen tason huonona ja mitä apua tarkoitat tarvittavan.
Jokapäiväisessä valmennustyössä. En edes osaa arvioida kuinka paljon on tullut seurattua eri joukkueiden treenejä vuosien saatossa... , paljon ja kyllä kilpatoiminnan takana on paljon huonoa valmentamista. Jo pelkästään eri joukkueiden vuosisuunnitelmat ovat huonoja tai niitä ei ole. Keskitytään siihen hetkeen ja pompitaan aiheesta toiseen ilman että ymmäretään mitä johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys tarkoittaa. Jonoja, vähän pallokosketuksia, liiallista kiirettä, liikaa korjattavia asioita, teemoja jne..
Kun taas on seurannut espanjalaisia valmentajia, niin teemoja vain muutama, paljon erilaista pelaamista, paljon pallokosketuksia jne.. Tuntuu, että toistan itseäni kokoajan, mutta kun olin joitain vuosia sitten seuraamassa Liverpoolin akatemia valmentajia, niin toiminta oli aika kaukana suomalaisesta. Sama kun on seurannut ulkomailla eri turnauksissa eri ulkomaisia valmentajia, niin se miten esimerkiksi pelin aikana keskitytään tiettyihin asioihin on silmiinpistävää verrattuna suomalaiseen joka huutaa jokaisen asian perään.
Itse olen kyllä pahasti turhautunut ihan siihen mitä täällä näkyy...

Mikä on suomalainen koulutettu valmentaja? Kyllä meidän valmennustaso on huonoa moneen muuhun verrattuna. Mutta toisaalta pienten seurojen kanssa kun tullut toimittua yhteistyössä niin ei siellä UEFA B paljon vaikuta mikäli joukkueen keskitaso on heikko niin ei siinä valmentajakaan kehity.
Edelleen, ei sillä koulutuksella ole paljon merkitystä mikäli ei ole kokemusta takana tai mikäli ei ole kokeneita valmentajia tutoroimassa.


-Snoopy-
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #4560 : 27.03.2019 klo 21:51:39


Mikä on suomalainen koulutettu valmentaja? Kyllä meidän valmennustaso on huonoa moneen muuhun verrattuna. Mutta toisaalta pienten seurojen kanssa kun tullut toimittua yhteistyössä niin ei siellä UEFA B paljon vaikuta mikäli joukkueen keskitaso on heikko niin ei siinä valmentajakaan kehity.
Edelleen, ei sillä koulutuksella ole paljon merkitystä mikäli ei ole kokemusta takana tai mikäli ei ole kokeneita valmentajia tutoroimassa.

-Snoopy-


Jatketaan vielä omaan viestiin...

Missä seurassa on sellainen tilanne, että valmentajalla on oikea riski, ettei saa jatkopestiä tulevalle kaudelle? Tai missä seurassa on tilanne, että erinomaisesta kaudesta palkitaan antamalla ylennys parempaan joukkueeseen? Tilanne on suomessa tällä hetkellä se, että käytännössä yhdessäkään seurassa ei ole oikeaa valmentajien arvioimista vaan esim. edustusjoukkue tasolla samat valmentajat valmentavat vuodesta toiseen meni hyvin tai huonosta, taassen huonosti valmentavat haaste / harrastejoukkueiden valmentajien ei tarvitse pelätä menettävänsä valmentajapaikkaa tulevallakaan kaudella.

Maailmalla taas valmentajat arvioidaan joka kausi, niin hyvässä kuin pahassa ja valmentajilla on oikeasti syy ja seuraussuhden omaan tekemiseensä. Kuinka monella tällä foorumilla on selkeä suunnitelma valmentajaurasta ja kuin monella se suunnitelma on toteutunut? Nouseeko yhtään kättä tässä ryhmässä? Tuskin... Jos toimisin näin työelämässä niin olisin jo työtön. Missä on minun jalkapallomaailman tulostavoitteet, missä kiitos kun ylitän ne tai missä on uhka mikäli en pääse tavoitteisiini? Missä kehityskeskustelut ja selkeä suunnitelma miten etenen?

Mitä hyödyttää laittaa esim. 5000€ kouluttautumiseen mikäli se ei tule johtamaan normaalia valmennustilannetta parempaan tilanteeseen? Toisaalta jos valmentaja ei kouluttaudu niin onko se oikea uhka että valmennustyö loppuu?
Mikäli haluamme saada valmennuksen kehittymään, niin meidän täytyy tehdä raamit myös meille ja tavoitteillemme. Se kuitenkin mikä on suurin eri yritysmaailmaan on se, että toisessa tehdään rahaa ja toisessa raha tulee automaattisesti, vähemmän tosin, mutta juuri sen verran että tietyt tahot saavat pidettyä työpaikkansa. Mikäli me kaikki olisimme tulosvastuussa olisi tilanne aivan erilainen. Valmentaja palkittaisi työstään ja hän myös tekisi työtä sen palkinnon eteen.

-Snoopy-
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4561 : 28.03.2019 klo 21:29:34

Jokapäiväisessä valmennustyössä. En edes osaa arvioida kuinka paljon on tullut seurattua eri joukkueiden treenejä vuosien saatossa... , paljon ja kyllä kilpatoiminnan takana on paljon huonoa valmentamista. Jo pelkästään eri joukkueiden vuosisuunnitelmat ovat huonoja tai niitä ei ole. Keskitytään siihen hetkeen ja pompitaan aiheesta toiseen ilman että ymmäretään mitä johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys tarkoittaa. Jonoja, vähän pallokosketuksia, liiallista kiirettä, liikaa korjattavia asioita, teemoja jne..

Selvä. Olen kuullut ainakin, että ruohonjuuritasolla muualla päin kausisuunnitelmat saattavat olla ihan yhtä olemattomia, mutta pitkäjänteisesti tehdään kyllä yksinkertaisia asioita. Nuo periaatteet, ei jonoja, paljon pallokosketuksia yms. saattavat kuitenkin olla täysin rikottavissa muualla. Ohessa englantilaisen kosketus espanjalaiseen jalkapallovalmennukseen esimerkkinä:

https://www.theguardian.com/football/these-football-times/2016/nov/28/english-football-coaches-barcelona-winning-natural-instinct

Lainaus
Eleven minutes into my first session in Spain and the “no lines, no laps and no lectures” rule had been breached by a man who went on to coach for FC Barcelona.

Näitä erilaisia tarinoita voi lukea ja kuulla paljon, mutta minulla ei ole mitään omaa ensikäden kosketuspohjaa. Epäilemättä todellisuuden tasoja on monia.

Lainaus
Kun taas on seurannut espanjalaisia valmentajia, niin teemoja vain muutama, paljon erilaista pelaamista, paljon pallokosketuksia jne.. Tuntuu, että toistan itseäni kokoajan, mutta kun olin joitain vuosia sitten seuraamassa Liverpoolin akatemia valmentajia, niin toiminta oli aika kaukana suomalaisesta. Sama kun on seurannut ulkomailla eri turnauksissa eri ulkomaisia valmentajia, niin se miten esimerkiksi pelin aikana keskitytään tiettyihin asioihin on silmiinpistävää verrattuna suomalaiseen joka huutaa jokaisen asian perään.

Ammattilaisjoukkueen akatemiavalmentaja ei taida olla se vertailupohja johon kannattaa suomalaisia verrata. Ei pelkästään sen vuoksi, että sinne suuntaan todennäköisesti keräytyy parhaat ja koska otaksuttavasti hänellä käytössään oleva materiaali on eri tavoin motivoitunutta ja vastaanottavaista valmennukselle. Pelien ohjauksesta en osaa sanoa sen ihmeemmin paitsi sen, että kuulemani mukaan pelien voittaminen kiinnostaa heitä enemmän kuin suomalaisia valmentajia.
 
Lainaus
Itse olen kyllä pahasti turhautunut ihan siihen mitä täällä näkyy...

Jos vertaat sitä Liverpoolin akatemian valmennuksen tasoon, niin varmaan on erilaista ja turhauttavaa.

Lainaus
Mikä on suomalainen koulutettu valmentaja? Kyllä meidän valmennustaso on huonoa moneen muuhun verrattuna. Mutta toisaalta pienten seurojen kanssa kun tullut toimittua yhteistyössä niin ei siellä UEFA B paljon vaikuta mikäli joukkueen keskitaso on heikko niin ei siinä valmentajakaan kehity.
Edelleen, ei sillä koulutuksella ole paljon merkitystä mikäli ei ole kokemusta takana tai mikäli ei ole kokeneita valmentajia tutoroimassa.

Olen samaa mieltä, koulutus ei itsessään riitä mihinkään. Enemmän antaisin arvoa kokemukselle ja persoonalle, mutta koulutus yhdistettynä näihin edellisiin antaa vielä paremman lopputuloksen.

Olen varmaan samaa mieltä myös siitä, että kilpaurheilutasolla varmaan tarvittaisiin kilpailua myös valmentajien suhteen. Oma vaatimaton suunnitelmani valmennuksen suhteen on kuitenkin aika selkeä ja liittyy omiin lapsiini ja heidän kehitykseen sisältäen jonkinlaisen option jostain muustakin, mikäli myöhemmin sitten kiinnostaa jatkaa. Luulen että aika monella suomalaisella on jossain määrin samanlainen selkeä suunnitelma.

Enkä usko, että tämä on jotenkin anomalia vaan ihan todellisuutta muuallakin päin maailmaa.
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #4562 : 28.03.2019 klo 22:35:55

Selvä. Olen kuullut ainakin, että ruohonjuuritasolla muualla päin kausisuunnitelmat saattavat olla ihan yhtä olemattomia, mutta pitkäjänteisesti tehdään kyllä yksinkertaisia asioita. Nuo periaatteet, ei jonoja, paljon pallokosketuksia yms. saattavat kuitenkin olla täysin rikottavissa muualla. Ohessa englantilaisen kosketus espanjalaiseen jalkapallovalmennukseen esimerkkinä:

https://www.theguardian.com/football/these-football-times/2016/nov/28/english-football-coaches-barcelona-winning-natural-instinct

On varmasti, tänäänkin katsoin kuin jonoja oli niinkin paljon, että keskimäärin pojat koskettivat palloa kymmenessä minuutissa n. viisi kertaa, suoritus kesti n. viisi sekuntia. Se että joku tekee ulkomailla jotain ei automaattisesti tarkoita että se olisi parempaa, ei edes vaikka olisi arvostettu toimija. Pallo liikkeelle, paljon kosketuksia on aivan varmasti parempi ratkaisu.

Pelien ohjauksesta en osaa sanoa sen ihmeemmin paitsi sen, että kuulemani mukaan pelien voittaminen kiinnostaa heitä enemmän kuin suomalaisia valmentajia.
Varmasti. Mutta puhuinkin teemojen ohjaamisesta, se on eri asia kuin mistä sinä puhut.

Jos vertaat sitä Liverpoolin akatemian valmennuksen tasoon, niin varmaan on erilaista ja turhauttavaa.
Nämä siis olivat Suomessa tapahtuvia leirejä joissa Liverpoolin valmentajat vetivät harjoitukset. Pojat olivat eri joukkueiden motivoituneimpia pelaajia. Pelaajat siis ovat nähneet myös suomalaisen tavan sekä oppineet sen, mutta nopeasti homma lähti sujumaan näillä leireillä ja valmennuksen taso oli todella hyvää. Mikäki valmentajien taso olisi Suomessa sama, niin myös harrastepuolella pelaajien kehitys olisi parempi.

Oma vaatimaton suunnitelmani valmennuksen suhteen on kuitenkin aika selkeä ja liittyy omiin lapsiini ja heidän kehitykseen sisältäen jonkinlaisen option jostain muustakin, mikäli myöhemmin sitten kiinnostaa jatkaa. Luulen että aika monella suomalaisella on jossain määrin samanlainen selkeä suunnitelma.
Siksi suurimmalla osalla loppuukin innostus omaan kehittämiseen, koska toiminnassa ollaan mukana oman lapsen takia. Kun motivaatio on joku toinen on keskittyminen valmentamiseen huonompaa. En sano, että näin olisi sinulla, mutta pääsääntöisesti tämä on väärä lähtökohta. Mikäli nautit valmentamisesta ja sinulla on selkeä suunnitelma kehittyä valmentajana niin teet työsi paremmin, olet motivoituneempi. Mikäli teet valmentamista, jotta lapsellasi olisi valmentaja on motivaation ylläpitäminen vaikeaa. Tämän sanon kokemuksesta, koska aikoinaan olen itsekin ollut isävalmentaja ja ennenkuin tajusin pitäväni valmentamisesta oli itse valmentaminen enemmän ja vähemmän pakkopullaa. Kun pääsin irti lapseni joukkueen valmentamisesta ja sain oikeat haasteet itselleni huomasin nauttivani tästä. Samaa näin paljon ympärilläni ja käytännössä kaikki isävalmentajat ovat ympäriltä lopettaneet, voisinpa sanoa että jokainen. Heti kun oma lapsi lopetti lopetti myös valmentaja.

-Snoopy-
« Viimeksi muokattu: 28.03.2019 klo 22:44:59 kirjoittanut Snoopy »
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4563 : 29.03.2019 klo 14:23:29

Nämä siis olivat Suomessa tapahtuvia leirejä joissa Liverpoolin valmentajat vetivät harjoitukset. Pojat olivat eri joukkueiden motivoituneimpia pelaajia. Pelaajat siis ovat nähneet myös suomalaisen tavan sekä oppineet sen, mutta nopeasti homma lähti sujumaan näillä leireillä ja valmennuksen taso oli todella hyvää. Mikäki valmentajien taso olisi Suomessa sama, niin myös harrastepuolella pelaajien kehitys olisi parempi.

Parantamisen varaa on varmasti. Uskon havaintosi mutta epäilin sen olevan riittämätön representaatio vertailusta Suomi vs muu maailma valmennustaidossa.

Lainaus
Siksi suurimmalla osalla loppuukin innostus omaan kehittämiseen, koska toiminnassa ollaan mukana oman lapsen takia. Kun motivaatio on joku toinen on keskittyminen valmentamiseen huonompaa. En sano, että näin olisi sinulla, mutta pääsääntöisesti tämä on väärä lähtökohta. Mikäli nautit valmentamisesta ja sinulla on selkeä suunnitelma kehittyä valmentajana niin teet työsi paremmin, olet motivoituneempi. Mikäli teet valmentamista, jotta lapsellasi olisi valmentaja on motivaation ylläpitäminen vaikeaa. Tämän sanon kokemuksesta, koska aikoinaan olen itsekin ollut isävalmentaja ja ennenkuin tajusin pitäväni valmentamisesta oli itse valmentaminen enemmän ja vähemmän pakkopullaa. Kun pääsin irti lapseni joukkueen valmentamisesta ja sain oikeat haasteet itselleni huomasin nauttivani tästä. Samaa näin paljon ympärilläni ja käytännössä kaikki isävalmentajat ovat ympäriltä lopettaneet, voisinpa sanoa että jokainen. Heti kun oma lapsi lopetti lopetti myös valmentaja.

Minulle se ei ole pakkopullaa vaan kognitiivinen ja sosiaalinen haaste, jossa pyrin kehittymään parhaaksi mahdolliseksi, mutta toisaalta pitää suhtautua realistisesti tulevaisuuteen. Vaikea sanoa nyt tässä vaiheessa, että miten se oma motivaatio kääntyy kun omat lapset lopettavat harrastuksen. Toisaalta näen tässä arvoa ihan kansanterveyden tai nuorison kasvuun yleisesti liittyen ja voisin kuvitella, että jos yhtään jaksamista löytyy vapaaehtoistyöhön, niin tätä voisi jatkaakin siinä vaiheessa, mutta toisaalta siinä vaiheessa saattaa olla levänneiden hevosten vuoro.
Interturku

Poissa Poissa


Vastaus #4564 : 01.05.2019 klo 23:40:28

https://www.jatkoaika.com/Haastattelu/Nyt-puhuu-HPKn-yll%C3%A4tt%C3%A4v%C3%A4-taustavaikuttaja-Italiassa-ty%C3%B6skentelev%C3%A4-virolainen-jalkapallotoisinajattelija-Gert-Remmel/211111
Finte

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Münchenin punaiset & siniset, DFB & Huuhkajat


Vastaus #4565 : 03.05.2019 klo 22:57:37

Saksassa ei varmasti ole lopetettu pelaajien värväystä, kuten tuossa hesarin kommentissa on esitetty.

Terveisiä ulkomailta! Ei ole värväystä vähennetty. Asia on ainakin täällä Baijerissa juuri niinkuin Ajax esimerkissä aiemmin. Bundesliiga akatemioiden alapuolella värjäystä tapahtuu usealla tasolla. Bundesliiga akatemiat noukkii pelaajia toiseksi ylimmältä portaalta. Seurojen ja sarjojen hierarkia on selkeä ja noustakseen ylöspäin omasta lähiseurasta on lähdettävä etenemään hierarkiassa niin pitkälle kuin taso riittää. Kilpailu on kovaa jo ainakin 10 vuotiaasta eteenpäin.

Isäni lähetti minulle jokin aika sitten ilta Sanomien artikkelin muutoksesta Saksan juniorityössä viime aikojen arvokisamenestymättömyyden jälkeen joka antoi täysin väärän kuvan siitä mitä kilpatasolla todella tapahtuu. On totta että pienimmissä junioreissa Fairplayliga ajatusta viedään eteenpäin mutta sen tavoitteilla ei ole mitään tekemistä kilpajalkapallon tavoitteiden kanssa.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #4566 : 03.05.2019 klo 23:07:49

Terveisiä ulkomailta! Ei ole värväystä vähennetty. Asia on ainakin täällä Baijerissa juuri niinkuin Ajax esimerkissä aiemmin. Bundesliiga akatemioiden alapuolella värjäystä tapahtuu usealla tasolla. Bundesliiga akatemiat noukkii pelaajia toiseksi ylimmältä portaalta. Seurojen ja sarjojen hierarkia on selkeä ja noustakseen ylöspäin omasta lähiseurasta on lähdettävä etenemään hierarkiassa niin pitkälle kuin taso riittää. Kilpailu on kovaa jo ainakin 10 vuotiaasta eteenpäin.

Isäni lähetti minulle jokin aika sitten ilta Sanomien artikkelin muutoksesta Saksan juniorityössä viime aikojen arvokisamenestymättömyyden jälkeen joka antoi täysin väärän kuvan siitä mitä kilpatasolla todella tapahtuu. On totta että pienimmissä junioreissa Fairplayliga ajatusta viedään eteenpäin mutta sen tavoitteilla ei ole mitään tekemistä kilpajalkapallon tavoitteiden kanssa.


Hyvä että joku ulkomailta vahvistaa näitä asioita, kun se ei tunnu riittävän että asioista tietävät henkilöt kotimaasta näin tekee. Sen sijaan uskotaan näihin "kaikki pelaa" "ketään ei värvätä", jne. juttuihin ulkomailta. Kuitenkin jos on vähänkin vieraillut Espanjassa, Belgiassa, Saksassa tai edes Tanskassa/Ruotsissa, niin tietää että asiat ovat täysin toisin kuin luodaan kuvaa. Siellä on aivan älytön kilpailu pelipaikoista, joukkueet värväävät pelaajia ympäri maan tai jopa Euroopan/maailman, jne. Se että joku Suomessa ehdottaa vakavasti meidän malliksi sitä, että ne innokkaimmat, urheilullisimmat pelaajat eivät siirtyisi parhaan valmennuksen piiriin kuin vasta joskus U19, niin ollaan niin kaukana todellisuudesta ettei ole tosikaan.

Suomessa ei ole kuitenkaan edes seuroilla edes osa-aikaisia scoutteja, puhumattakaan päätoimisista. Ulkomailla tämä on täysin standardia ja kyse on vain siitä kuinka paljon näitä on.

Suomalaisen jalkapallon kehityksen kannalta on helvetin vaarallista julistaa näitä totuuksia mitä täälläkin saa lukea ja kertoa miten "Belgiassa ei kilpailla". Maassa jossa 9-vuotiaasta eteenpäin pelataan todella tiukoissa akatemia-sarjoissa. Eli käytännössä vain muutama paras seura pelaa muutamaa parasta seuraa vastaan.

Kuvaavaa ehkä tuo Gert Remmelin, kun täällä nyt otettiin esiin, miten julistetaan että "Gert Remmel voitti junioreiden Italian mestaruuden". Todellisuudessahan siis mestaruus tuli ns. amatööriseura-tasolla. Se ei vähennä Remmelin hienoa saavutusta, mutta se miten maalataan tuossakin täysin väärä kuva siitä tasosta missä Remmel on toiminut on huolestuttavaa.

Ja se miksi se on huolestuttavaa on se että moni vanhempi ja jopa seuratoimija kun lukee näitä, niin voi oikeasti alkaa miettimään että "no ei siellä ulkomailla värvätä pelaajia, eikä kilpailla, niin ei meilläkään nyt missään tapauksessa pidä pelaajien kilpailla keskenään mistään eikä meidän AkiPetterin kannata lähteä laadukkaampaan seuraan, kun meilläkin saa harrastaa kerran viikossa tunnin ilman palloja".
« Viimeksi muokattu: 03.05.2019 klo 23:11:10 kirjoittanut Jortsukka »
futsal_tirehtööri

Poissa Poissa


Vastaus #4567 : 05.05.2019 klo 23:40:58

Onko täällä sellaista ketä on tutustunut Kemppisen tanoke-ajatuksiin? Mistä tässä on kyse? Onko hän nero?
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #4568 : 06.05.2019 klo 10:40:42

Onko täällä sellaista ketä on tutustunut Kemppisen tanoke-ajatuksiin? Mistä tässä on kyse? Onko hän nero?

Tanokehan on jo vaikka kuinka vanha juttu, mutta Pertillä on nykyisin uusi myynti-artikkeli eli myy neuro-valmennusta. Kuulosata hienommalta kuin Tanoke. Kyllä Kemppisen työ suomalaisen juniorijalkapallon eteen on arvostettava juttu. Tehnyt vuosia töitä ja haluaa kehittää pelaajia. Toki se tapa millä markkinoi ja tuo esille omaa vaikutustaan pelaajiin. Tyyliin "meidän Tanoke-pelaajat on suurin osa myöhemmin olleet maajoukkuepelaajia" ärsyttää itseäni. Jotenkin yritetään esittää että tuo metodi olisi tehnyt pelaajista maajoukkuepelaajia. Kuitenkin kyse on enemmän siitä, että millaiset pelaajat haluaa lisävalmennusta-> motivoituneet pelaajat jotka haluavat oppia lisää. Pelaajan merkitys tavallaan noilla myyntipuheilla viedään pois ja nostetaan itseään ylös jalustalle.

Tuo yksi suomalainen junnufutista käsittelevä sivustokin on täysin nyt Kemppisen mainos-paikka. Sitten päälle vielä muutama oman "yhden totuuden" huutelija, niin valitettavasti moni voi noita asioita ottaa vielä totuuksina. Siis että on vain se yksi tietty tapa valmentaa, yksi tietty tapa kehittää pelaajia, jne.

Tästä tuossa aiemmin juuri kirjoitinkin, että erittäin vaarallista, jos lähdetään uskomaan "yhteen totuuteen". Että tehdään joku asia näin, niin kaikki muuttuu.

Lyhyesti tiivistäen, tärkeää työtä tehnyt suomalaisen jalkapallon eteen, jatkaa sitä hienosti edelleen, mutta samalla miettien bisnestään ja se valitettavasti näkee näissä markkinointipuheissa. Siihen on kuitenkin syynsä ettei ole juuri valmentanut seuroissa. Suosisttelisinko pelaajalle Kemppisen opetusta? Kyllä, jos järkevän hintainen. Onko se ainoa tie onneen? Ei, vaan yleisesti työ pallon kanssa ja halu kehittyä. Tärkeää nuorelle kehittyvälle lapselle olisi saada monipuolisia, vaihtelevia ärsykkeitä, niin että ne sopivasti vaikeutuisivat kehityksen myötä.

Noin yleisesti valmennuksessahan tälläkin hetkellä Suomessa tuntuu olevan paljon puhetta että yksittäinen tapa/metodi muuttaisi koko jalkapallon. Joku julistaa sen puolesta että vedettäisiin pelkkiä pelejä, joku sen puolesta että pelkästään Ekkono-pelejä, joku sen puolesta että pelkästään drillejä, joku sen puolesta että pelkästään juostaisiin, joku sen puolesta että pelkästään kestävyys-pelejä, jne. Kuitenkin totuus on, että jalkapallo on niin monimutkainen peli, että tarvitsisit näistä kaikista(ja monesta muusta) osan ja sen sopivan määrän, harjoitteluun. Siis joukkueharjoittelusta kun vain puhutaan, omalla ajalla sitten kuitenkin se tärkein työ tehdään. Tai ilman sitä ei siitä joukkueharjoittelusta ole koskaan kantamaan kummoiselle tasolle.
« Viimeksi muokattu: 06.05.2019 klo 10:43:08 kirjoittanut Jortsukka »
koera

Poissa Poissa


Vastaus #4569 : 09.05.2019 klo 06:27:07

Hyvä tiivistys edellä, Kemppinen on tuonut monta juttua Suomeen ja ollut edelläkävijä, vaikka nykyään onkin vähän hiljaisempaa. Neuro-jutuissa on vähän sellainen turhan jargonin maku, mitään varsinaista konkretiaa on hankala löytää. Termejä kyllä viljellään senkin edestä.

Neurotieteillä, aivotutkimuksella, ja lahjakkuustutkimuksella on tietysti paljonkin annettavaa myös futisvalmennukseen ja etenkin futisvalmennuksen teoriaan. Toistetaan nyt vaikka yksi esimerkki motorisesta oppimisesta: motorinen oppiminen tapahtuu pääasiassa nukkuessa. Harjoitusten tehtävä on esittää ongelma aivojen pureskeltavaksi. Toistoja tarvitaan jonkin verran, koska muuten aivot eivät käsittele sitä unessa ("ongelmat" käsitellään tärkeysjärjestyksessä). Yleensä varsin hyvä indikaattori riittävälle määrälle toistoja on taantuminen: alussa harjaantuminen on yleensä nopeaa, mutta melko pian seuraa taantumavaihe. Tuo on hyvä merkki siitä, että ongelma on "istutettu" aivoihin, eikä enemmällä treenillä samana päivänä saavuteta enää juuri mitään.  

e. otetaan vielä toinen esimerkki, laajempi, mutta sitäkin merkittävämpi.

Tarkkuutta vaativat tehtävät (pallon potkaiseminen kohteeseen) tapahtuu dominoivasti vasemmassa aivopuoliskossa, ympäristön havainnointi oikeassa. Sanallisiin ohjeisiin reagointi ja oman toiminnan tarkkailu aktivoi vasenta aivopuoliskoa. Vaistonvarainen pelaaminen ja äärimmäisen nopea reagointi tapahtuu tilassa, jossa oikea puolisko on aktiivisempi. Liikesuorituksen oppiminen taas vaatii vasemman aivopuoliskon dominanssia. Karkeasti ottaen vasen aivopuolisko vastaa yksityiskohdista ja oikea kokonaisuudesta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sanallisten ohjeiden antaminen on järkevää vain silloin kun peli on pysähtynyt, tai pelaaja ei osallistu peliin. Pallon kanssa liikkuvan pelaajan ohjeistaminen huudoin vain vaikeuttaa pelaajan hommaa merkittävästi. Samoin liikkeessä olevan harjoituksen ohjaaminen pitäisi tapahtua non-verbaalisesti, eli pillillä, taputuksin ja viittomalla.
« Viimeksi muokattu: 03.06.2019 klo 05:14:13 kirjoittanut koera »
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #4570 : 09.05.2019 klo 10:55:45

Hyvä tiivistys edellä, Kemppinen on tuonut monta juttua Suomeen ja ollut edelläkävijä, vaikka nykyään onkin vähän hiljaisempaa. Neuro-jutuissa on vähän sellainen turhan jargonin maku, mitään varsinaista konkretiaa on hankala löytää. Termejä kyllä viljellään senkin edestä.

Tämä unohtui itse mainitakkin, mutta tosiaan itseäkin ärsyttää. Tehdään valmennuksesta todella kompleksisen kuuloista. Siis eihän valmentaminen helppoa ole, mutta silti asioista voisi puhua yksinkertaisemmin ja selkeämmin. Olen miettinyt että onko tuo jargonin käyttäminen tapa nostaa omaa erinomaisuutta vai mainostamista. Ehkä molempia.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4571 : 09.05.2019 klo 12:58:58

Tarkkuutta vaativat tehtävät (pallon potkaiseminen kohteeseen) tapahtuu dominoivasti vasemmassa aivopuoliskossa, ympäristön havainnointi oikeassa. Sanallisiin ohjeisiin reagointi ja oman toiminnan tarkkailu aktivoi vasenta aivopuoliskoa. Vaistonvarainen pelaaminen ja äärimmäisen nopea reagointi tapahtuu tilassa, jossa oikea puolisko on aktiivisempi. Liikesuorituksen oppiminen taas vaatii vasemman aivopuoliskon dominanssia. Karkeasti ottaen oikea aivopuolisko vastaa yksityiskohdista ja vasen kokonaisuudesta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sanallisten ohjeiden antaminen on järkevää vain silloin kun peli on pysähtynyt, tai pelaaja ei osallistu peliin. Pallon kanssa liikkuvan pelaajan ohjeistaminen huudoin vain vaikeuttaa pelaajan hommaa merkittävästi. Samoin liikkeessä olevan harjoituksen ohjaaminen pitäisi tapahtua non-verbaalisesti, eli pillillä, taputuksin ja viittomalla.

Eikö nämä aivopuoliskojen erottelu selkeästi eri funktioihin ollut kuitenkin jonkun sortin myytti, jolla ei ole ihan hirveästi tiedettä takana? Onko sinulla jotain tieteellistä viitettä siihen, että vaikka harjoituksen ohjaamisessa kielellinen metodi poikkeaa jotenkin vaikka pillistä?

Verbaalisella ohjauksella voi kyllä antaa monimutkaisempia ohjeita, joita on vaikeampi panna täytäntöön kuin pillin yksinkertaisempia viestejä, mutta jos kielellinen ohjaus on samalla tasolla kuin pilli, niin luulisi sen olevan ihan yhtä helppoa ottaa vastaan.
Takatasku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #4572 : 09.05.2019 klo 20:42:06

Näitähän tulee aina sopivin väliajoin kun joku hoksaa, että tehdääpä rahaa tällä kun voidaan väittää sen olevan se ainoa oikea tapa valmentaa. Oli sitten laji mikä vaan.

Kyllä valmentajan ensimmäinen oppi on osata ajatelle kriittisesti. Onko tämä oikeasti minun joukkueelle se oikea tapa? Se valmentaja on kuitenkin yleensä se joka sen joukkueen tuntee parhaiten. Yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen. Olise se sitten tanoke, ekkono tai joku muu. Eiköhän näitä vaihtoehtoja löydy kun viitsii hetken googlettaa.

Ei se valmentaminen kuitenkaan ole vaikeaa, se on huomattavasti vaikeampaa. Junnujen kanssa kun ei aina riitä että olet valmentaja. Saat olla isä, äiti, opettaja, rehtori, sairaanhoitaja, lääkäri, psykiatri, terapeutti, opinto-ohjaaja ja ties mitä.
koera

Poissa Poissa


Vastaus #4573 : 10.05.2019 klo 02:51:24

Eikö nämä aivopuoliskojen erottelu selkeästi eri funktioihin ollut kuitenkin jonkun sortin myytti, jolla ei ole ihan hirveästi tiedettä takana? Onko sinulla jotain tieteellistä viitettä siihen, että vaikka harjoituksen ohjaamisessa kielellinen metodi poikkeaa jotenkin vaikka pillistä?

Pseudotieetellistä urbaanilegendaa aiheen ympäriltä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta tässä viimeisen n. 10 vuoden aikana asiaan on perehdytty kunnolla ja aivopuoliskojen toisistaan poikkeavasta toiminnallisuudesta vallitsee laaja tieteellinen konsensus. Jalkapallospesifiä tavaraa kirjallisessa muodossa aiheesta on tietääkseni hyvin vähän, joten esim. tuo aikaisempi kirjoitukseni perustuu soveltamiseen ja keskusteluihin. Jos aihe kiinnostaa, niin voin koota artikkelilistan paremmalla ajalla.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4574 : 10.05.2019 klo 09:10:22

Pseudotieetellistä urbaanilegendaa aiheen ympäriltä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta tässä viimeisen n. 10 vuoden aikana asiaan on perehdytty kunnolla ja aivopuoliskojen toisistaan poikkeavasta toiminnallisuudesta vallitsee laaja tieteellinen konsensus. Jalkapallospesifiä tavaraa kirjallisessa muodossa aiheesta on tietääkseni hyvin vähän, joten esim. tuo aikaisempi kirjoitukseni perustuu soveltamiseen ja keskusteluihin. Jos aihe kiinnostaa, niin voin koota artikkelilistan paremmalla ajalla.

Ensinnäkin kiitos kun et lähtenyt internetkeskustelutyypillisesti kierroksille kun vähän kysyin perusteita. Jos joku yksittäinen yleinen viite löytyy tähän konsensukseen tai sitten spesifimpi liittyen tuohon sanallisen palautteen vastaanottoon, niin se olisi hyvä.

Olen periaatteessa samaa mieltä siitä, että verbaalisen ohjeen antaminen liian monimutkaisessa muodossa pelin tai harjoitteen ollessa käynnissä ei ole mielekästä. Pohdin kuitenkin, että jos verbaalinen kehoitus "mene" ja pillin puhallus otetaan rinnan, niin onko näissä kuitenkaan mitään suurta eroa aivojen prosessoinnin kannalta. Monimutkaisemmat verbaaliset sanomat on taas vaikeita pillittää tai taputtaa, joten onko kyseessä enemmänkin vain se ilmeinen tosiasia, että mitään kompleksisempaa narratiivia ei kannata lähteä suoltamaan kun peli on käynnissä vaan jättää ne sitten siihen kun harjoite tai peli on tauolla?

 
Sivuja: 1 ... 182 [183] 184
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines