Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[joks11]

Sitä väitettä ei mielestäni lainaamasi teksti sisällä enkä niin ajattele. En usko, että mikään Ekkono-malli on tuonut kyselyteknistä opetusmallia Suomen jalkapalloon. Luulen, että se on tullut yleisesti yhteiskuntaan laajemmalla rintamalla ja muuttunut tavallaan hämmentäväksi sokraattisen metodin zombiereinkarnaatioksi, jolla on tuhottu suomalaisen opettamisen tehokkuutta laajemminkin kuin vain jalkapallossa. Aiheesta voisi puhua pidempäänkin, mutta se menisi sivuraiteelle joka veisi ihan toiselle mantereelle, joten se siitä.

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin ekkono on pikemminkin askel juuri tuon pelin kieliopin palasten opettamiseen. En ole kuitenkaan itse opetusta saanut, joten paremmin asiasta tietävät voivat korjata.

Mielestäni tämä peli opettaa -tyyli on seurausta siitä, että viime vuosituhannella vedettiin vähän liikaa kurinalaista työhevosjalkapalloa heikoilla kentillä ja kun Weinin ja muiden sen aallon ajattelijoiden pienpelit ja lapsi oppii tekemällä -ideologia rantautui tänne, niin se vedettiin sitten sellaiseen ääripäähän, mitä muualla Euroopassa ei koskaan tehty.

Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö Suomessakin osaavat ja kokeneet valmentajat kunnianhimoisten tavoitteellisten pelaajien kanssa olisi kyenneet muuta tekemään, varmasti kykenevät, mutta iso osa ruohonjuuritasoa on ollut kaikki pelaa ja peli opettaa ideologioiden hallussa. Nyt on ilmeisesti ollut jo viimeiset vuodet tiettyä renessanssia ilmassa, jos minulta kysytään.

Vahva eri. Vasta ekkonon myötä tuli se "opeta kyselemällä, auta oivaltamaan"-malli käyttöön yhtään laajemmassa kuvassa. Peli opettaa on ihan eri juttu, ei tarkoita samaa.

[Kaihlamo]

Vahva eri. Vasta ekkonon myötä tuli se "opeta kyselemällä, auta oivaltamaan"-malli käyttöön yhtään laajemmassa kuvassa. Peli opettaa on ihan eri juttu, ei tarkoita samaa.

Horst Weinin kiertueiden kautta tämä tuli. Ekkonon myötä tuli "havainnointi"-sanan käyttö ja se onkin nykyään yleisin sana mitä kuulee kentällä käytettävän. Samalla "havannoi!"-huuto pelaajalle on ehkä ärsyttävin ohje valmentajan suusta itselle nykyään - täysin nollainformaatiota pelaajalle. Kengännauhojen tuijottelu ja lentokoneiden bongauskin on havainnointia.

[Mendes]

Horst Weinin kiertueiden kautta tämä tuli. Ekkonon myötä tuli "havainnointi"-sanan käyttö ja se onkin nykyään yleisin sana mitä kuulee kentällä käytettävän. Samalla "havannoi!"-huuto pelaajalle on ehkä ärsyttävin ohje valmentajan suusta itselle nykyään - täysin nollainformaatiota pelaajalle. Kengännauhojen tuijottelu ja lentokoneiden bongauskin on havainnointia.

Tämä.

Havainnointi on hyvä termi, mutta sanan avaaminen pelaajille, varsinkin nuoremmille junioreille on ensiarvoisen tärkeää. Tämä pätee myös kaikkiin muihin valmennuksellisiin termeihin. Yhteinen termistö on hyvä, kun valmentajat/valmennuspäälliköt jne. keskustelevat pelin osa-alueista. Pelaajien kanssa kommunikoinnissa tilanne on erilainen.

[joks11]

Horst Weinin kiertueiden kautta tämä tuli. Ekkonon myötä tuli "havainnointi"-sanan käyttö ja se onkin nykyään yleisin sana mitä kuulee kentällä käytettävän. Samalla "havannoi!"-huuto pelaajalle on ehkä ärsyttävin ohje valmentajan suusta itselle nykyään - täysin nollainformaatiota pelaajalle. Kengännauhojen tuijottelu ja lentokoneiden bongauskin on havainnointia.

Niin kyllä se kyseleminen weiniläiseen malliin kuuluu, mutta kyllä ekkono löi läpi suomalaisen valmentajakunnan paljon tehokkaammin. Tätä tarkoitin.

[Sokrateen puskumaali]

Niin kyllä se kyseleminen weiniläiseen malliin kuuluu, mutta kyllä ekkono löi läpi suomalaisen valmentajakunnan paljon tehokkaammin. Tätä tarkoitin.

En osaa sanoa mikä löi lävitse ja miten lujaa, mutta hakemalla termillä "kyselemällä" tältä foorumilta ensimmäiset viitteet tekniikan käytöstä tulee esiin 2006 ja 2009-2010 tekniikka on tämänkin megaketjun alkusivuilla kyllä varsin hyvin selvillä. Mutta ei sillä kokonaisuuden kannalta ole suurta merkitystä, että mitä kautta mikäkin paradigmaan kuuluva asia on tullut.

Alkuperäinen väitteeni oli se, että nykyinen paradigma suosii lasten itseoppimista siinä määrin vahvasti, että 12v ikäisinä he eivät ole tajunneet niin paljon pelin lainalaisuuksista kuin lapset jalkapallomaissa, joille asia on opetettu paljon vanhakantaisemmin. Tietyssä mielessä lapsi on mielestäni mennyt pesuveden mukana, kun on toisaalta oikein haluttu lopettaa vahva autoritäärinen yhden oikean mallin toteuttaminen sekä haluttu saada laajemmin peliä osaavia pelaajia, mutta sitten on jätetty pelaajat liikaa oman onnensa nojaa opettelemaan pelin alkeita.

Kyseleminen on hyvä tekniikka, mutta se pitää osata niin, että päästään nopeammin kentällä haluttuun lopputulokseen, ettei tilanne muutu kaikkia vaivaannuttavaksi hetkeksi, joka ei palvele urheilua.

[OneFour]

En osaa sanoa mikä löi lävitse ja miten lujaa, mutta hakemalla termillä "kyselemällä" tältä foorumilta ensimmäiset viitteet tekniikan käytöstä tulee esiin 2006 ja 2009-2010 tekniikka on tämänkin megaketjun alkusivuilla kyllä varsin hyvin selvillä. Mutta ei sillä kokonaisuuden kannalta ole suurta merkitystä, että mitä kautta mikäkin paradigmaan kuuluva asia on tullut.

Alkuperäinen väitteeni oli se, että nykyinen paradigma suosii lasten itseoppimista siinä määrin vahvasti, että 12v ikäisinä he eivät ole tajunneet niin paljon pelin lainalaisuuksista kuin lapset jalkapallomaissa, joille asia on opetettu paljon vanhakantaisemmin. Tietyssä mielessä lapsi on mielestäni mennyt pesuveden mukana, kun on toisaalta oikein haluttu lopettaa vahva autoritäärinen yhden oikean mallin toteuttaminen sekä haluttu saada laajemmin peliä osaavia pelaajia, mutta sitten on jätetty pelaajat liikaa oman onnensa nojaa opettelemaan pelin alkeita.

Kyseleminen on hyvä tekniikka, mutta se pitää osata niin, että päästään nopeammin kentällä haluttuun lopputulokseen, ettei tilanne muutu kaikkia vaivaannuttavaksi hetkeksi, joka ei palvele urheilua.

Nykyinen kyselybuumi on tullut suomalaiseen jalkapalloon ekkonon kautta. Ekkono on mainostanut itseään Barcelona wayksi ja sillä on juuret Weinin mallissa. Noilla kummallakaan ei kuitenkaan ole mitään tekemistä FC Barcelonan metodologian kanssa, joka FC Barcelonan uuden avoimen linjauksen mukaan on kaikkien saatavilla. Lienee FC Barcelonassa ollaan tietoisia ekkonoista ja muista barcawaymalleista, jotka antavat ymmärtää olevansa jollakin tavalla FC Barcelonan mallin kanssa tekemisissä. Jokainen joka FC:n metodologiaan on tutustunut, huomaa kuitenkin, että mikään kydelytrkniikan käyttö valmennuksessa ei ole itsearvo, vaan FC Barcelonan metodologia on kokonaisvaltainen kokonaisuus missä mikään yksittäinen osa ei ole ylitse muiden, vaan kyse on kokonaisvaltaisesta valmentamisesta jossa valmentajien pitää ymmärtää kokonaisuuden merkitys kaikessa valmentamisessa. Ekkonoiden ja muiden mallien ongelma on, että esimerkiksi pelaamisen kautta opettamista korostetaan, mikä taas FC Barcelonan mallissa ei ole itsearvo. Jos valmentamisessa tarvitaan suljettuja syöttödrillejä, silloin niitä tehdään. Jos taas valmentaja ei tätä ymmärrä, silloin se on ongelma.

[Jortsukka]

Nykyinen kyselybuumi on tullut suomalaiseen jalkapalloon ekkonon kautta. Ekkono on mainostanut itseään Barcelona wayksi ja sillä on juuret Weinin mallissa. Noilla kummallakaan ei kuitenkaan ole mitään tekemistä FC Barcelonan metodologian kanssa, joka FC Barcelonan uuden avoimen linjauksen mukaan on kaikkien saatavilla. Lienee FC Barcelonassa ollaan tietoisia ekkonoista ja muista barcawaymalleista, jotka antavat ymmärtää olevansa jollakin tavalla FC Barcelonan mallin kanssa tekemisissä. Jokainen joka FC:n metodologiaan on tutustunut, huomaa kuitenkin, että mikään kydelytrkniikan käyttö valmennuksessa ei ole itsearvo, vaan FC Barcelonan metodologia on kokonaisvaltainen kokonaisuus missä mikään yksittäinen osa ei ole ylitse muiden, vaan kyse on kokonaisvaltaisesta valmentamisesta jossa valmentajien pitää ymmärtää kokonaisuuden merkitys kaikessa valmentamisessa. Ekkonoiden ja muiden mallien ongelma on, että esimerkiksi pelaamisen kautta opettamista korostetaan, mikä taas FC Barcelonan mallissa ei ole itsearvo. Jos valmentamisessa tarvitaan suljettuja syöttödrillejä, silloin niitä tehdään. Jos taas valmentaja ei tätä ymmärrä, silloin se on ongelma.

Jos Ekkono-koulutuksia käy, niin ei siellä kyllä mitenkään yritetä luoda mielikuvaa että se olisi jotenkin sidoksissa FC Barcelonaan. Ainoastaan puhutaan siitä että se on Barcelonasta ja sen ympäristöstä tuleva yritys. Aika suoraan myös kerrotaan kaikki seurat/alueet missä ovat tehneet töitä. Nykyisin Suomessa "pääkouluttaja" on esim. ollut Japanin nuorten maajoukkueessa(olikohan joku U15 vai U16 tai U17) missä oli valmentanut aiemmin.

Kohtuu kovalla tasolla kuitenkin tuon Ekkonon kehittäjät tällä hetkellä pyörii, kun muutama näitä oli kolme vuotta PSG:n Akatemian johdossa/Metodin kehittäjinä.

Toki tuo "pelikeskeinen malli" on sellainen että sen voi käsittää että se olisi koko malli, mutta tärkeämpää olisi ymmärtää mitä siitä voisi hyödyntää omaan työhön ja mitä sitten tarvitsee tehdä muuten(esim. fyysinen harjoittelu, perustaitoharjoittelu, jne.). Hyvä ymmärtää että mikään malli ei sovi suoraan sellaisenaan johonkin toiseen ympäristöön. Noin esimerkkinä maailma mistä tuo Ekkono tulee on täysin erilainen. Barcelonan seudulla Kataloniassa pelaajat pelaavat jatkuvasti omatoimisesti keskenään pihapelejä. Ei siellä tarvitse pelaajalle opettaa jotain perusjuttuja mitä Suomessa pitää. Tyyliin "opetetaan pelaaja juoksemaan".

Tämän takia esim. se mikä toimii Espanjassa ei välttämättä toimi täällä. Hyvä esimerkki kun aina puhutaan harjoitusmääristä. Otetaan esimerkki että "Espanjassa harjoitellaan 2-3 krt viikko ja pelataan kerran viikossa U11 vaiheessa ympäri vuoden". Sitten jos Suomessa joku harjoittelee, edes kesäisin, 4-5 krt/viikko niin sitä kauhistellaan, kun ei Espanjassakaan sitä tehdä. Kuitenkin maailma on täysin eri.

Mitä tulee "kyselebuumiin", niin tärkeämpää kuin se kysyminen itse olisi saada pelaajat ajattelemaan kentällä, tekemään itsenäisesti päätöksiä ja samalla pystyä opettamaan erilaisia malleja pelaajille. Eli peli ei ole kaaosta, mutta ei myöskään valmentajan huutamalla ohjaamaa.

[OneFour]

Jos Ekkono-koulutuksia käy, niin ei siellä kyllä mitenkään yritetä luoda mielikuvaa että se olisi jotenkin sidoksissa FC Barcelonaan. Ainoastaan puhutaan siitä että se on Barcelonasta ja sen ympäristöstä tuleva yritys. Aika suoraan myös kerrotaan kaikki seurat/alueet missä ovat tehneet töitä. Nykyisin Suomessa "pääkouluttaja" on esim. ollut Japanin nuorten maajoukkueessa(olikohan joku U15 vai U16 tai U17) missä oli valmentanut aiemmin.

Kohtuu kovalla tasolla kuitenkin tuon Ekkonon kehittäjät tällä hetkellä pyörii, kun muutama näitä oli kolme vuotta PSG:n Akatemian johdossa/Metodin kehittäjinä.

Toki tuo "pelikeskeinen malli" on sellainen että sen voi käsittää että se olisi koko malli, mutta tärkeämpää olisi ymmärtää mitä siitä voisi hyödyntää omaan työhön ja mitä sitten tarvitsee tehdä muuten(esim. fyysinen harjoittelu, perustaitoharjoittelu, jne.). Hyvä ymmärtää että mikään malli ei sovi suoraan sellaisenaan johonkin toiseen ympäristöön. Noin esimerkkinä maailma mistä tuo Ekkono tulee on täysin erilainen. Barcelonan seudulla Kataloniassa pelaajat pelaavat jatkuvasti omatoimisesti keskenään pihapelejä. Ei siellä tarvitse pelaajalle opettaa jotain perusjuttuja mitä Suomessa pitää. Tyyliin "opetetaan pelaaja juoksemaan".

Tämän takia esim. se mikä toimii Espanjassa ei välttämättä toimi täällä. Hyvä esimerkki kun aina puhutaan harjoitusmääristä. Otetaan esimerkki että "Espanjassa harjoitellaan 2-3 krt viikko ja pelataan kerran viikossa U11 vaiheessa ympäri vuoden". Sitten jos Suomessa joku harjoittelee, edes kesäisin, 4-5 krt/viikko niin sitä kauhistellaan, kun ei Espanjassakaan sitä tehdä. Kuitenkin maailma on täysin eri.

Mitä tulee "kyselebuumiin", niin tärkeämpää kuin se kysyminen itse olisi saada pelaajat ajattelemaan kentällä, tekemään itsenäisesti päätöksiä ja samalla pystyä opettamaan erilaisia malleja pelaajille. Eli peli ei ole kaaosta, mutta ei myöskään valmentajan huutamalla ohjaamaa.

Paitsi lähes kaikki videonpätkät ovat Barcelonan peleistä ja kyseisen seuran pelaajista ei voi välttyä kuulemasta. Ekkonon alkuhämärässä vuonna 2011 muuan Carles Romagosa kävi Jyväskylässä esittelemässä Soccer Serviesin toimintaa ja piti mm. esityksen ”The Type of Games Practised FC Barcelona”. Tuohon maailmanaikaan homma pyöri puhtaasti FC Barcelonan maineella. Toki sen jälkeen nimi muuttui Ekkono methodologiaksi. Tuossa taas olennaista on sana methodologia. Suomessa metodologioita ei seuroissa tunneta ja syy siihen on, että toimintaa pyöritetään lähinnä peruskoulupohjalta. Tiedemaailmassa jokaisella tieteeksi luokitellulla ajatusrakennelmalla on oma tieteenfilosofia ja tieteeksi voidaan aate- ja oppihistoriallisesta näkökulmasta kutsua ajatusmallia, jolla on filosofia. Tämän vuoksi esimerkiksi psykologia ei ole tiedettä, koska se koostuu yli sadasta erilaisesta näkemyksestä eikä näin ollen ole tiedettä, koska kaikilla on eri käsitys siitä, mitä psykologia on. Miten tämä taas liittyy suomalaiseen jalkapalloon on seurojen metodologian tai filosofian puute. Ekkonolla on oma metodologia ja FC Barcelonalla on oma metodologia. Suomessa taas mennään aina muodissa olevien näkemysten mukaan, eikä hommassa ole pitkäjänteisyyttä saati järkeä.

[Jortsukka]

Miten tämä taas liittyy suomalaiseen jalkapalloon on seurojen metodologian tai filosofian puute. Ekkonolla on oma metodologia ja FC Barcelonalla on oma metodologia. Suomessa taas mennään aina muodissa olevien näkemysten mukaan, eikä hommassa ole pitkäjänteisyyttä saati järkeä.

Näinhän se on.

Ja tämän takiahan juurikin Suomessa kaikki junioripuolen toiminta on niin tempoilevaa.

[Jape77]

Minusta isoissa seuroissa valmennus on hyvinkin järjestelmällistä ja siellä ei poukkoilla hetken mielijohteesta.
Jokainen seura varmaan luo oman identiteetin ja oman pelitavan.
Toivoisin tällä hetkellä monien pelaavan nopeaa, kovaa prässäävää peliä, mielestäni tähän suuntaan ollaan menossa tällä hetkellä.

[pallojalassa]

Näinhän se on.

Ja tämän takiahan juurikin Suomessa kaikki junioripuolen toiminta on niin tempoilevaa.

Soccer servicen yksi perustajista oli Barcelonan metodologian johtaja, joten yhteys oli ilmeinen. Muistaakseni kyseinen henkilö sai barçasta potkut olisiko ollut viime vuonna.
Metodologiaakin tärkeämpi on sisältö, joka on aika yksi yhteen kopioitu katalonianliitolta.

Ekkono on Suomessa korvaamassa liiton osaamisvajetta. Onneksi kuitenkin on. Oikein käytettynä hyvä ja toimiva ohjelma.

Espanjassa on kyllä harva, joka ekkonon ja soccerservicen tuntee.

[hoc]

Toivoisin tällä hetkellä monien pelaavan nopeaa, kovaa prässäävää peliä, mielestäni tähän suuntaan ollaan menossa tällä hetkellä.

Samaa mieltä. Isossa kuvassa virta on mennyt tuohon suuntaan. Samaan aikaan ilmeisesti vastareaktiona on muutamien jengien kohdalla on vanha kunnon pitkällä-yli-siniviivasta-ja-perään -taktiikka alkanut mielestäni vähän nostamaan päätään.

[Jortsukka]

Soccer servicen yksi perustajista oli Barcelonan metodologian johtaja, joten yhteys oli ilmeinen. Muistaakseni kyseinen henkilö sai barçasta potkut olisiko ollut viime vuonna.

Itseasiassa oli PSG:ssa tuossa roolissa, ei Barcelonassa. Tässä myös osasyy miksi Barcelonan junnuja on PSG:n viime vuosina mennyt useampi.

[pallojalassa]

Itseasiassa oli PSG:ssa tuossa roolissa, ei Barcelonassa. Tässä myös osasyy miksi Barcelonan junnuja on PSG:n viime vuosina mennyt useampi.

Oli barçelonassa pitkään vielä senkin jälkeen kun Soccer services perustettiin.

[petteri72]

Minusta isoissa seuroissa valmennus on hyvinkin järjestelmällistä ja siellä ei poukkoilla hetken mielijohteesta.
Jokainen seura varmaan luo oman identiteetin ja oman pelitavan.
Toivoisin tällä hetkellä monien pelaavan nopeaa, kovaa prässäävää peliä, mielestäni tähän suuntaan ollaan menossa tällä hetkellä.

Kova prässi ja nopea transitio hyökkäykseen ovat kyllä aika lailla nykyaikaisen huippujalkapallon perustaitoja. Tämä siitä riippumatta käytetäänkö niitä joka ottelussa.

[Jortsukka]

Oli barçelonassa pitkään vielä senkin jälkeen kun Soccer services perustettiin.

Tässä uutinen viime vuoden kesältä: https://en.psg.fr/teams/club/content/romagosa-and-hernandez-leave-reuzeau-and-noga-arrive

[pallojalassa]

Tässä uutinen viime vuoden kesältä: https://en.psg.fr/teams/club/content/romagosa-and-hernandez-leave-reuzeau-and-noga-arrive

https://www.lavanguardia.com/deportes/fc-barcelona/20190322/461164109043/joan-vila-pep-segura-barcelona-adn-barca.html

Kaikilla noilla on pitkä barça tausta. PSG tuli vasta myöhemmin kuvioihin.

Ekkono ja soccer service on TM ja business. Juuret ovat syvällä Katalonian liiton ja FC Barcelonan historiassa nykypäiviin asti. Joan Vilàn merkitys barçan metodologíaan on suuri. Vilà lähti barçasta vasta viime vuonna.

[Sokrateen puskumaali]

Näinhän se on.

Ja tämän takiahan juurikin Suomessa kaikki junioripuolen toiminta on niin tempoilevaa.

On varmaan selvää, että jos kulttuuri ei tuota tulosta, niin toiminnan parantamispyrkimykset ovat niin voimakkaita, että mitään pitkäjänteistä ei synny. Se on hyvin ymmärrettävää. Vasta jos tulokset (en tarkoita puhtaasti pelituloksia vaan kehittymistuloksia pikemminkin) alkavat selkeästi parantumaan, niin koettu metodi/kulttuuri koettaisiin toimivaksi. Niissä maissa (Belgia ja Saksa nyt ainakin), joissa on tarvittu muutoksia ja ne on toteutettu pitkäjänteisellä tavalla, on veturina ollut paikallinen liitto, joka on pakottanut seurat isoihin muutoksiin.

Sen sijaan, että pohdimme että minkälaisiin pelillisiin tavoitteisiin pyrimme (pallonhallinnan tai gegenpressin korostamisiin jne.) tai mikä olisi paras opetussuunnitelma, jota lainata käyttöömme, olisi meidän osattava opettaa universaalit pelin lainalaisuudet sekä keskittyä niihin kaikkien toimivien jalkapallokoulutusohjelmien pinnan alla oleviin metodologisiin prinsiippeihin, joihin on hyvä tukeutua.

Mielestäni näitä metodologisista periaatteista on saatavilla tarpeeksi viitteitä näin internetin aikakaudella myös maallikoillekin. Vaikka varmaan toistan itseäni ärsyttävyyteen saakka, niin näen, että avainasemassa ovat kolme asiaa: Vaatimustaso, intensiteetti ja kilpailu.

Meillä puhutaan vaatimustasosta, mutta ei olla valmiita antamaan sitä negatiivista palautetta lapsille, jotka eivät pääse sille tasolle. Mitä vaatiminen tarkoittaa suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa? Sananhelinää vai jotain muuta?

Meillä puhutaan kovasta intensiteetistä, mutta sitä haetaan jolkottamalla pelaajia ilman taukoja pitkiä aikoja ja totutetaan jatkuvan työnteon malliin vaikka pitäisi vaatia enemmän lyhyempiä täydellä teholla tehtäviä suorituksia. Meillä kasvatetaan jalkapallossa liikaa työhevosia eikä kilpahevosia. Jos harjoittelu on aina samantahtista puurtamista, niin se siirtyy kaikkiin suorituksiin.

Meillä puhutaan kilpailullisuudesta, mutta joka välissä muistutetaan, että ei näillä pelien tuloksilla oikeasti ole merkitystä ja ne valmentajat jotka hakevat joukkueelleen voittoa ovat vain egosentrisiä pelaajiensa pilaajia. Ei ole ehkä ihme, että tämä tukahduttaa kilpailullisuuden lapsissakin, kun valmentajat ja vanhemmat kaiken aikaa muistuttavat ja kasvattavat pelaajia siihen, että ei tuloksilla ole väliä. Ehkä meidän pitäisi välittää enemmän pelien tuloksista, jotta pelaajat omaksuisivat kilpailullisemman asenteen.

Näiden tuominen suomalaiseen jalkapallokulttuuriin on varmaan se haasteellisin asia, koska meillä kulttuuri on mennyt liikaa nuori suomi ideologian suuntaan. Tähän on kuitenkin mielestäni jo herätty ja monessa seurassa ollaan muutettu toimintaa yleiseurooppalaisempaan malliin, mikä varmaan tuottaakin tulosta tulevaisuudessa. Tätä pitäisi saada siirrettyä tavoitteellisiin jalkapalloseuroihin enemmänkin.

[hansel]

Samaa mieltä. Isossa kuvassa virta on mennyt tuohon suuntaan. Samaan aikaan ilmeisesti vastareaktiona on muutamien jengien kohdalla on vanha kunnon pitkällä-yli-siniviivasta-ja-perään -taktiikka alkanut mielestäni vähän nostamaan päätään.

Olisiko kyse siitä että tiedetään vastustajan prässäävän kovaa ja korkealta niin hyvin ettei kannata pelata lyhyellä...

[Jortsukka]

Olisiko kyse siitä että tiedetään vastustajan prässäävän kovaa ja korkealta niin hyvin ettei kannata pelata lyhyellä...

Aika usein kuultuna "ei meidän pojat pysty avaamaan lyhyellä, menetetään liikaa palloa".

[Sportacus]

...

Tuosta intensiteetistä ja työhevonen/kilpahevonen -vertauksesta olen kyllä hyvin samaa mieltä. Sekä fyysisessä harjoittelussa että pallollisessa tekemisessä pitäisi keskittyä enemmän laadukkaisiin kovalla intensiteetillä tehtäviin suorituksiin, eikä tasapaksuun taapertamiseen. Nopeus on ratkaisevan tärkeä ominaisuus monella tapaa.

Vaatimisesta ja kilpailullisuudesta en ole samaa mieltä, ainakaan koko harrastajapopulaation kohdalla. Minusta vaatiminen negatiivisen palautteen kautta on hiukan vanhanaikaista valmennusfilosofiaa. Nykyään useimmat oppimisen/valmentamiset asiantuntijat korostavat positiivisen palautteen kautta valmentamista. Oppimisen kannalta on tehokkaampaa se, että pelaaja saa positiivista palautetta onnistumisista ja sitä kautta motivoituu yrittämään kaikkensa, kuin että hän tekisi asiat paremmin, ettei valmentaja huuda. Tai ehkä ymmärsin nuo sanamuotosi vähän liian jyrkästi, mutta itse en ole kokenut negatiivisen palautteen antamista kovinkaan hedelmälliseksi työvälineeksi.

Minusta ihanteellinen lähtökohta on se, että valmentaja osaa potkia jokaista pelaajaa sopivan verran eteenpäin. Joillekin pelaajille toimii se, että valmentaja vaatii enemmän ja antaa vähän "painetta". Toisilla taas motivaatio toimii paremmin ja tekeminen on vapautuneempaa, kun ei painosteta liikaa. Se vaan vaatii sen, että valmentaja tuntee pelaajat riittävän hyvin ja osaa lukea heitä.

Kilpailullisuutta ei tarvitse eikä pidä tukahduttaa, mutta ei sen voittamisen pitäisi olla nuoremmilla pelaajilla mikään määräävä tekijä. Tämän ja vaatimisen kanssa kannattaa muistaa se, että jalkapalloharrastuksen aloittavista lopulta huipulle pääsevien/haluavien osuus on promilleluokkaa. Ei kaikkien muiden harrastusta voi järjestää vain näiden harvojen huippujen kehittämisen näkökulmasta. Valtaosalle junnuista on tärkeintä, että heillä on mukava harrastus, jossa pystyy kehittämään itseään fyysisesti ja henkisesti.

[Sokrateen puskumaali]

Aika usein kuultuna "ei meidän pojat pysty avaamaan lyhyellä, menetetään liikaa palloa".

Vaikka toisaalta opettelu alhaalta pelin rakentamiseen varmaan kehittää enemmän kuin orjallinen pallon ylös roiskaisu, niin onko toisaalta aina ja kaikissa tilanteissa kiellettävä linjojen yli menevät syötöt, jos niitä kuitenkin jalkapallossa voidaan käyttää ja se on pelin yksi osa-alue, mitä vastaan pitää osata pelata?

Tuosta intensiteetistä ja työhevonen/kilpahevonen -vertauksesta olen kyllä hyvin samaa mieltä. Sekä fyysisessä harjoittelussa että pallollisessa tekemisessä pitäisi keskittyä enemmän laadukkaisiin kovalla intensiteetillä tehtäviin suorituksiin, eikä tasapaksuun taapertamiseen. Nopeus on ratkaisevan tärkeä ominaisuus monella tapaa.

Jonojen välttäminen harjoituksissa on melko hyvin omaksuttu Suomessa, mutta olisiko oikeastaan fiksumpaa se, että jonotettaisiin 50% ajasta ja 50% ajasta tehdään töitä hurjalla sykkeellä? Nyt tuntuu siltä, että ihanne on, että 90% ajasta ollaan koko ajan liikkeessä ja puolentoista tunnin ajasta vain vähän levätään.

Vaatimisesta ja kilpailullisuudesta en ole samaa mieltä, ainakaan koko harrastajapopulaation kohdalla. Minusta vaatiminen negatiivisen palautteen kautta on hiukan vanhanaikaista valmennusfilosofiaa. Nykyään useimmat oppimisen/valmentamiset asiantuntijat korostavat positiivisen palautteen kautta valmentamista. Oppimisen kannalta on tehokkaampaa se, että pelaaja saa positiivista palautetta onnistumisista ja sitä kautta motivoituu yrittämään kaikkensa, kuin että hän tekisi asiat paremmin, ettei valmentaja huuda. Tai ehkä ymmärsin nuo sanamuotosi vähän liian jyrkästi, mutta itse en ole kokenut negatiivisen palautteen antamista kovinkaan hedelmälliseksi työvälineeksi.

Sanoin sen tarkoituksella juuri suomalaista paradigmaa herättelemään. Mitä on vaatimustaso, jos sen alittamisesta ei seuraa mitään? Mitä silloin oikeastaan vaaditaan? Jos ulkomaisessa akatemiassa antaa heikon syötön, niin eikö anneta negatiivista palautetta? Minä ymmärrän positiivisen palautteen antamisen ja en millään muotoa usko, etteikö myös sitä annettaisi, mutta jos puhutaan juuri vaatimustasosta, niin miten ilman negatiivista palautetta voidaan vaatia jotain?

Tiedän, että on paljonkin tutkimuksia, jotka yhdistävät paremmat oppimissuoritukset positiiviseen palautteeseen, mutta minun tekee mieleni kysyä, että korreloiko positiivinen palaute itse asiassa saavutetun korkeamman vaatimustason kanssa, jolloin ei tarvitse antaa niin paljon negatiivista palautetta ja onko se palautteen laatu pikemminkin indikaattori jostain muusta kehittävästä struktuurista? Ainakin, jos on uskominen SHA:n keräämää palautetta, niin vaatimustason korkeus on selkeä erottava tekijä ulkomaisen akatemian ja suomalaisen valmennuksen välillä.

https://www.eerikkila.fi/nuori-suomalaisjalkapalloilijan-ulkomailla-millaista-se/

Esim. Suomessa syöttötreeneissä saatetaan syötellä löysällä tempolla ja vähän sinnepäin, kun täällä taas joka ikinen syöttö pitää tulla kovaa kuin laukaus, oikealle jalalle, oikeaan aikaan.

Mitä tässä lainauksessa tarkoittaa predikaatti "pitää"? Jos ei anna kovaa syöttöä, niin asiaan ei puututa? Tässä on mielestäni koko touhun avain. Meidän pitää luoda ympäristö, missä sen syötön löysyys ei ole hyväksyttyä. Ennen kuin se kulttuuri sisäistetään pelaajien itsensä taholta, on suunnannäyttäjinä oltava valmentajat, jotka viime kädessä asettavat vaatimustason. Toki tässä puhutaan jo isommista pelaajista ja vaatimustason pitää olla nuoremmille ikäluokille kevyempi eikä pidä asettaa kaikkialle ruohonjuuritasolle samanlaisia vaatimustasoja kuin ammattilaisuuteen tähtäävissä paikoissa.

Minusta ihanteellinen lähtökohta on se, että valmentaja osaa potkia jokaista pelaajaa sopivan verran eteenpäin. Joillekin pelaajille toimii se, että valmentaja vaatii enemmän ja antaa vähän "painetta". Toisilla taas motivaatio toimii paremmin ja tekeminen on vapautuneempaa, kun ei painosteta liikaa. Se vaan vaatii sen, että valmentaja tuntee pelaajat riittävän hyvin ja osaa lukea heitä.

Eli kun osa porukasta tekee asiat löysästi ja vaatimustason alle, niin siihen ei puututa koska ei haluta painostaa? Ymmärrys vaadittavasta tasosta saattaa valua niillekin, jotka kestävät painetta. Paineensietokykyä voi varmaan myös kehittää pikku hiljaa isommilla vaatimuksilla. Psykologinen pelisilmä on tärkeää.

Kilpailullisuutta ei tarvitse eikä pidä tukahduttaa, mutta ei sen voittamisen pitäisi olla nuoremmilla pelaajilla mikään määräävä tekijä. Tämän ja vaatimisen kanssa kannattaa muistaa se, että jalkapalloharrastuksen aloittavista lopulta huipulle pääsevien/haluavien osuus on promilleluokkaa. Ei kaikkien muiden harrastusta voi järjestää vain näiden harvojen huippujen kehittämisen näkökulmasta. Valtaosalle junnuista on tärkeintä, että heillä on mukava harrastus, jossa pystyy kehittämään itseään fyysisesti ja henkisesti.

Variaatiota tarjontaan ilman muuta. Vähäisen kokemukseni perusteella n. 75-90% kiinnostaa voittaminen ja kilpailu alkuvaiheessa. Kun tasoerot kasvavat ja lapsi tulee tietoisemmaksi taitotasonsa suhteellisesta laadusta, niin egosentrisemmät ja kilpailulta suojellut lapset alkavat välttämään tilanteita, joissa voivat hävitä, koska kokevat sen tappion liian ahdistavana. Silloin tulee myös helposti dropout-tilanne, koska ei haluta harrastaa sellaista, missä koetaan ahdistuksen tunteita. Uskon aidosti, että lisäämällä kilpailua ja jakamalla lapset paremmin taitotasoaan vastaavin joukkueisiin vähennettäisiin tätä ahdistavuutta kilpailun suhteen.

[Jortsukka]

Vaikka toisaalta opettelu alhaalta pelin rakentamiseen varmaan kehittää enemmän kuin orjallinen pallon ylös roiskaisu, niin onko toisaalta aina ja kaikissa tilanteissa kiellettävä linjojen yli menevät syötöt, jos niitä kuitenkin jalkapallossa voidaan käyttää ja se on pelin yksi osa-alue, mitä vastaan pitää osata pelata?

En sanonut että eikö voisi pelata. Siinä on kuitenkin eroa onko se päätös vai pelkkä tavoite. Suomessa on liian vähän päätöksen tekemisen jälkeistä toteutusta. Pelaajat tekevät satunnaisesti jotain mitä sattuu tai valmentaja ohjaa kentän laidalta että "vedä pitkä". Tai muuten on rajoitettu että esim. "aina avataan lyhyellä ja aina hinkataan lyhyellä". Pidempi syöttö on merkittävä osa jalkapalloa ja korostuu vain mitä vanhemmaksi pelaajat tulevat. Kuitenkin niin että siinä on tehty oikeasti havainnointi, ennakoitu ehkä jopa, tehty oikea johtopäätös ja sen jälkeen tehty hyvä toteutus.

[Ricardo Leite]

Vaikka toisaalta opettelu alhaalta pelin rakentamiseen varmaan kehittää enemmän kuin orjallinen pallon ylös roiskaisu, niin onko toisaalta aina ja kaikissa tilanteissa kiellettävä linjojen yli menevät syötöt, jos niitä kuitenkin jalkapallossa voidaan käyttää ja se on pelin yksi osa-alue, mitä vastaan pitää osata pelata?

Jonojen välttäminen harjoituksissa on melko hyvin omaksuttu Suomessa, mutta olisiko oikeastaan fiksumpaa se, että jonotettaisiin 50% ajasta ja 50% ajasta tehdään töitä hurjalla sykkeellä? Nyt tuntuu siltä, että ihanne on, että 90% ajasta ollaan koko ajan liikkeessä ja puolentoista tunnin ajasta vain vähän levätään.

Sanoin sen tarkoituksella juuri suomalaista paradigmaa herättelemään. Mitä on vaatimustaso, jos sen alittamisesta ei seuraa mitään? Mitä silloin oikeastaan vaaditaan? Jos ulkomaisessa akatemiassa antaa heikon syötön, niin eikö anneta negatiivista palautetta? Minä ymmärrän positiivisen palautteen antamisen ja en millään muotoa usko, etteikö myös sitä annettaisi, mutta jos puhutaan juuri vaatimustasosta, niin miten ilman negatiivista palautetta voidaan vaatia jotain?

Tiedän, että on paljonkin tutkimuksia, jotka yhdistävät paremmat oppimissuoritukset positiiviseen palautteeseen, mutta minun tekee mieleni kysyä, että korreloiko positiivinen palaute itse asiassa saavutetun korkeamman vaatimustason kanssa, jolloin ei tarvitse antaa niin paljon negatiivista palautetta ja onko se palautteen laatu pikemminkin indikaattori jostain muusta kehittävästä struktuurista? Ainakin, jos on uskominen SHA:n keräämää palautetta, niin vaatimustason korkeus on selkeä erottava tekijä ulkomaisen akatemian ja suomalaisen valmennuksen välillä.

https://www.eerikkila.fi/nuori-suomalaisjalkapalloilijan-ulkomailla-millaista-se/

Mitä tässä lainauksessa tarkoittaa predikaatti "pitää"? Jos ei anna kovaa syöttöä, niin asiaan ei puututa? Tässä on mielestäni koko touhun avain. Meidän pitää luoda ympäristö, missä sen syötön löysyys ei ole hyväksyttyä. Ennen kuin se kulttuuri sisäistetään pelaajien itsensä taholta, on suunnannäyttäjinä oltava valmentajat, jotka viime kädessä asettavat vaatimustason. Toki tässä puhutaan jo isommista pelaajista ja vaatimustason pitää olla nuoremmille ikäluokille kevyempi eikä pidä asettaa kaikkialle ruohonjuuritasolle samanlaisia vaatimustasoja kuin ammattilaisuuteen tähtäävissä paikoissa.

Eli kun osa porukasta tekee asiat löysästi ja vaatimustason alle, niin siihen ei puututa koska ei haluta painostaa? Ymmärrys vaadittavasta tasosta saattaa valua niillekin, jotka kestävät painetta. Paineensietokykyä voi varmaan myös kehittää pikku hiljaa isommilla vaatimuksilla. Psykologinen pelisilmä on tärkeää.

Variaatiota tarjontaan ilman muuta. Vähäisen kokemukseni perusteella n. 75-90% kiinnostaa voittaminen ja kilpailu alkuvaiheessa. Kun tasoerot kasvavat ja lapsi tulee tietoisemmaksi taitotasonsa suhteellisesta laadusta, niin egosentrisemmät ja kilpailulta suojellut lapset alkavat välttämään tilanteita, joissa voivat hävitä, koska kokevat sen tappion liian ahdistavana. Silloin tulee myös helposti dropout-tilanne, koska ei haluta harrastaa sellaista, missä koetaan ahdistuksen tunteita. Uskon aidosti, että lisäämällä kilpailua ja jakamalla lapset paremmin taitotasoaan vastaavin joukkueisiin vähennettäisiin tätä ahdistavuutta kilpailun suhteen.

Ricky rikkoo radiohiljaisuuden ja lainaa koko saatanan eepoksen, sillä tämä oli ehkä ensimmäinen noteerattava jalkapalloteksti forumille kenenkään kirjoittamana noin seitsemään vuoteen.

Ehkä forumilla on taas toivoa. Ehkä ei.

[Sokrateen puskumaali]

En sanonut että eikö voisi pelata. Siinä on kuitenkin eroa onko se päätös vai pelkkä tavoite. Suomessa on liian vähän päätöksen tekemisen jälkeistä toteutusta. Pelaajat tekevät satunnaisesti jotain mitä sattuu tai valmentaja ohjaa kentän laidalta että "vedä pitkä". Tai muuten on rajoitettu että esim. "aina avataan lyhyellä ja aina hinkataan lyhyellä". Pidempi syöttö on merkittävä osa jalkapalloa ja korostuu vain mitä vanhemmaksi pelaajat tulevat. Kuitenkin niin että siinä on tehty oikeasti havainnointi, ennakoitu ehkä jopa, tehty oikea johtopäätös ja sen jälkeen tehty hyvä toteutus.

Samaa mieltä. Tämä olisi varmaan optimaalista. Välillä vaan tuntuu siltä, että ei olla ymmärretty, että pallonhallintajoukkueidenkin ensimmäinen ajatus on pelata pallo mahdollisimman syvälle vastustajan alueelle kunhan voi olla miltei varma, että se pallo päätyy omalle pelaajalle ja nähdään vain ne sekundaariset lyhytsyöttövaihtoehdot oikean pelitavan oikeaoppisena muotona.

Minusta on hyvä, kun pääsemme välillä pelaamaan näitä joitakin suoraviivaisempaan pelityyliin tukeutuvia joukkueita vastaan. Myös sitä pelityyliä vastaan pitää oppia puolustamaan.

Ehkä forumilla on taas toivoa. Ehkä ei.

Toivo, onni ja menestyminen pitää ottaa omiin käsiin ja rakentaa joku kotikutoinen, rupinen ja esteettiseltä muodoltaan vaikka brutalismia muistuttava prototyyppi suomalaisesta eteenpäinmenevästä ja menestyvästä jalkapallokulttuurista. Ei sitä kukaan muu tee jos emme itse sitä tee.

Nyt vaan koko porukka hanskat kouraan ja vääntämään tästä savesta jotain etäisesti ruukulta muistuttavaa ja uuni lämpimäksi. Juniorijalkapallon kulttuuri on se homma millä tämä asia lähtee eteenpäin ja kaikki muu rakentuu sille perustukselle.