Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Ricardo Leite]

Putki on tosin sijainnut Saksassa.

Saksassa, missä talentit nimen omaan keskitetään harjoittelemaan keskenään ja toinen toisiaan vastaan. Pelaajat käyvät pelaamassa omien kotiseurojensa ottelut, mutta harjoittelevat keskitetyissä talenttiakatemioissa ja pelaavat myös akatemiaotteluita toisiaan vastaan.

Akatemiasysteemin on sanottu pelastaneen saksalaisen juniorityön helminään muun muassa Özil, Kroos, Müller, Sahin ja niin edelleen. Saksan uusi uljas sukupolvi on juuri tehostetun valmennuksen ja valmentautumisen huipputuote.

Toki on ymmärrettävä Saksan pelaavan niin paljon suuremmilla resursseilla kaikissa suhteissa, ettei malli ole suoraan kopioitavissa Suomeen. Mutta väitteet keskitetyn ja tehostetun valmennuksen suoranaisesta haitallisuudesta se kumoaa kyllä ketterästi.

Sama tehostettu akatemiasysteemi muuten loi pohjan Hollannin 70-luvun jalkapallokukoistukselle Cruyffin, Neeskensin ja kumppaneiden ollessa tehostetun akatemiamallin tuotoksia.

Toivottavasti keskustelu jatkuu yhtä virkeänä myös ensi viikolla. Nyt viikonloppua viettämään ja Ruotsin kaat... minimoimaan tappiota.

[janijee]

Monissa viesteissä on ihmetelty tasoryhmistä nousseiden määrän vähäisyyttä, ja näin ollen puolustellaan niiden tarpeettomuutta. Tasoryhmät ovat syntyneet kuitenkin tarpeeksi aikaisin vasta näinä päivinä. Urheilulehdessä oli erittäin hyvä juttu: ''Valon pisaroita'' tasoryhmistä ja niiden tarpeellisuudesta. En ihmettelisi, vaikka RL olisi kirjoittanut sen 00- ikäluokka on se, joka toimii niin sanottuna vedenjakajana. Vasta tämä ikäluokka ja sitä nuoremmat voivat näyttää tulokset tasoryhmäideologiasta. Itse olen 100% varma, että tämä toimii, mutta ymmärrän ettei se kaikkien mielestä toimi. Mielestäni kaikkea muuta on kuitenkin jo yritetty, niin miksei nyt koitettaisi tällaista metodia, joka selvästi toimii maissa, jotka jalkapallossa pärjäävät.

Junioripuolen ammattivalmentaja ei pitkään aikaan voi Suomessa tarkoittaa yhden joukkueen valmentajaa, eikä edes yhden ikäluokan valmentajaa. Mielestäni olisi tärkeää, että jokaisella seuralla olisi vähintään yksi ammattilainen, joka pystyisi seuraamaan parhaansa mukaan kaikkia juniori- ikäluokkia. Varmaa on, ettei tästä duunista voi Suomessa tienata niin hyvin, että kukaan ottaisi sitä rahan takia. Onhan se helvetin raskas työ, ja se vaatii jokapäiväistä osallistumista ja kenttien laidoilla notkumista. Kaikissa seuroissa, joissa on mahdollisuus saada ikäluokkaa kohden enemmän kuin yksi joukkueellinen pelaajia, eli lähes kaikissa pääkaupunkiseudulla ja muissa kaupungeissa, pitäisi pelaajat jaotella mahdollisimman aikaisin. Näille joukkueille tämän ammattilaisena toimivan pitäisi päästä pitämään mahdollisimman paljon treenejä, ja selvittämään yksilöiden heikkouksia ja vahvuuksia. Tämän lisäksi hänen tulisi seurata huonompien joukkueiden pelaajien tilannetta, koska noin nuorena voi äkkinäisiä kehittymisiä tulla paljonkin. Tämä toimii myös niin, että huonomman joukkueen isä- tai mikä vaan valmentaja kertoo omia mielipiteitään kavereista, joiden hänen mielestään pitäisi päästä kovempaan ryhmään. Kun ammattilainen on seurannut yksilöitä, voi hän tehdä kaikille harjoitusohjelmat omalle ajalle. Näin pelaajat saavat mielekkäistä ja tarpeeksi haastavia harjoituksia myös omalle ajalle. Omalla ajalla harjoitteleminen on tärkeää, ja välillä sen pitää olla myös pelkkä höntsäilyä, mutta ei siinä kuitenkaan kehity, jos joka päivä menee kentälle potkimaan paikallaan olevaa palloa 18 metristä takayläpesään.

e. Tämä siis pienille kasvattiseuroille, joista on tarkoitus nousta isoihin seuroihin suunnilleen 11- vuoden ikäisenä.

[Hippoheikki]

Ajatuksissa on tietty logiikka, mutta nyt kohderyhmä on todella nuoret ikäluokat. Eikö kukaan ole huomannut, että pelaajilla on liian nuorina kroonisia tulehduksia polvissa ja nilkoissa, selkävaivoja ja henkistä väsymistä 14 vanhana. Kun harjoittelun pitäisi nousujohteisesti koventua, niin määriltään kuin teholtaanon monen pojan kohdalla olisi viisaita 15-vanhana treenaamisen koventamisen sijaan pitää välivuosi. Älkää nyt saamari polttako lapsia loppuun liian aikaisin.

Näihin vaivoihin ovat hyvin usein syynä se, että siellä lapsuusiällä on harjoiteltu ja liikuttu liian vähän ja yksipuolisesti. Kun määriä ruvetaan 12-15 ikävuoden kieppeillä sitten nostamaan, niin rasitustaso nousee liikaa suhteessa aiempiin tekemisiin ja paikat sanovat naps. Monessa tapauksessa myös lihastasapaino on liian vähäisen ja yksipuolisen liikkumisen seurauksena tuohon "koventamisikään" mennessä aivan kuralla. Ts. niitä määriä ja tehoja pitäisi olla nykyistä enemmän jo siellä putken alkupäässä - varsinkin nykyään kun lapset liikkuvat vapaa-aikanaan selkeästi vähemmän kuin takavuosikymmeninä. Tämä harjoitusmäärien lisäys alkaakin onneksi olemaan suuntaus. Kehoitan tutustumaan esim. Harri Hakkaraisen lausuntoihin lasten ja varhaisnuorten aivan liian vähäisestä + usein myös vääränlaisesta harjoittelusta, jos pyrkimyksenä on tuottaa huippu-urheilijoita.

[Rino]

Monissa viesteissä on ihmetelty tasoryhmistä nousseiden määrän vähäisyyttä, ja näin ollen puolustellaan niiden tarpeettomuutta. Tasoryhmät ovat syntyneet kuitenkin tarpeeksi aikaisin vasta näinä päivinä. Urheilulehdessä oli erittäin hyvä juttu: ''Valon pisaroita'' tasoryhmistä ja niiden tarpeellisuudesta. En ihmettelisi, vaikka RL olisi kirjoittanut sen 00- ikäluokka on se, joka toimii niin sanottuna vedenjakajana. Vasta tämä ikäluokka ja sitä nuoremmat voivat näyttää tulokset tasoryhmäideologiasta. Itse olen 100% varma, että tämä toimii, mutta ymmärrän ettei se kaikkien mielestä toimi. Mielestäni kaikkea muuta on kuitenkin jo yritetty, niin miksei nyt koitettaisi tällaista metodia, joka selvästi toimii maissa, jotka jalkapallossa pärjäävät.

Junioripuolen ammattivalmentaja ei pitkään aikaan voi Suomessa tarkoittaa yhden joukkueen valmentajaa, eikä edes yhden ikäluokan valmentajaa. Mielestäni olisi tärkeää, että jokaisella seuralla olisi vähintään yksi ammattilainen, joka pystyisi seuraamaan parhaansa mukaan kaikkia juniori- ikäluokkia. Varmaa on, ettei tästä duunista voi Suomessa tienata niin hyvin, että kukaan ottaisi sitä rahan takia. Onhan se helvetin raskas työ, ja se vaatii jokapäiväistä osallistumista ja kenttien laidoilla notkumista. Kaikissa seuroissa, joissa on mahdollisuus saada ikäluokkaa kohden enemmän kuin yksi joukkueellinen pelaajia, eli lähes kaikissa pääkaupunkiseudulla ja muissa kaupungeissa, pitäisi pelaajat jaotella mahdollisimman aikaisin. Näille joukkueille tämän ammattilaisena toimivan pitäisi päästä pitämään mahdollisimman paljon treenejä, ja selvittämään yksilöiden heikkouksia ja vahvuuksia. Tämän lisäksi hänen tulisi seurata huonompien joukkueiden pelaajien tilannetta, koska noin nuorena voi äkkinäisiä kehittymisiä tulla paljonkin. Tämä toimii myös niin, että huonomman joukkueen isä- tai mikä vaan valmentaja kertoo omia mielipiteitään kavereista, joiden hänen mielestään pitäisi päästä kovempaan ryhmään. Kun ammattilainen on seurannut yksilöitä, voi hän tehdä kaikille harjoitusohjelmat omalle ajalle. Näin pelaajat saavat mielekkäistä ja tarpeeksi haastavia harjoituksia myös omalle ajalle. Omalla ajalla harjoitteleminen on tärkeää, ja välillä sen pitää olla myös pelkkä höntsäilyä, mutta ei siinä kuitenkaan kehity, jos joka päivä menee kentälle potkimaan paikallaan olevaa palloa 18 metristä takayläpesään.

e. Tämä siis pienille kasvattiseuroille, joista on tarkoitus nousta isoihin seuroihin suunnilleen 11- vuoden ikäisenä.

Kiinnostava kirjoitus. Tuosta harjoittelusta yleensä, niin onhan se niin, että ajallisesti ylivoimaisesti suurin osa harjoittelusta pitää olla höntsäilyä, fyysisesti kevyttä. Omalle ajalle annettavat harjoitusohjelmat voivat olla hyödyllisiä, mutta jos ollaan ihanteellisessa katupelikulttuurissa, josta kaikki Cristianosta lähtien ovat peräisin, ne eivät ole välttämättömiä tai edes välttämättä suotavia. Kaikki hoituu itsestään, ruokkien samalla paremmin luovuutta ja persoonallisuutta, kun harjoitusmäärät ovat korkealla. Harjoitusohjelmiin tulisi lapsesta asti kuulua myös pelien katsomista televisiosta ja - jos tasokasta peliä on tarjolla - niin paikanpäällä. Katsomalla iskostuu alitajuntaan valtava määrä perstuntumaa esimerkiki pelin rytmistä.

Onko muuten kokeiltu pallon käsittelyä musiikin tahdissa harjoitusmuotona?

[drone]

Junioripuolen ammattivalmentaja ei pitkään aikaan voi Suomessa tarkoittaa yhden joukkueen valmentajaa, eikä edes yhden ikäluokan valmentajaa.

e. Tämä siis pienille kasvattiseuroille, joista on tarkoitus nousta isoihin seuroihin suunnilleen 11- vuoden ikäisenä.

Sen sijaan isoissa seuroissa tulisi kyllä pyrkiä siihen (mikäli näin ei vielä ole), että jokaisessa ikäluokassa on ammattivalmentajia.

Pienissä kasvattajaseuroissa ammattilaisia voitaisiin palkata resurssien mukaan osa-aikaisesti. Valmennustyö tapahtuisi yhteistyössä "isävalmentajien" kanssa,
jotka ammentaisivat oppia siitä, miten ammattilainen toimii.

Maallikon kysymys: kuinka paljon ammattivalmentajan palkkaaminen suunnilleen maksaa seuralle?

[Pussikalja]

Maallikon kysymys: kuinka paljon ammattivalmentajan palkkaaminen suunnilleen maksaa seuralle?

Eihän se seuralle maksa käytännössä mitään. Kustannukset siunaantuvat lasten vanhemmille. Sitten jos ryhmään haalitaan pelaajia kauempaa, kyyditykset ja aika tuo lisäkustannuksia. Tämä on se syy, miksi en päätoimisten valmentajien palkkausta kannata. Rahoitus tulee järjestää erilailla, kuin nyt on tapana.

Futis 3 kertaa viikossa plus peli voi maksaa vanhemmille 300€, tai 3000 euroa vuodessa, ihan miten sen haluaa järjestää. Ei ole kielletty pitää kahta/ kolmea vapaa-ehtoisvalmentajaa, jotka voivat menojansa sovitella ja harrastus ei tule liian raskaaksi. Tällöin kustannukset pysyvät kohtuulisina.

Suomi on pitkien välimatkojen maa ja siksi kehäkolmosen systeemi ei toimi lapissa. Tässä ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia. Pelkään eniten sitä, että kun jo seurojen sisällä harrastelija ja edustus ei osaa pelaajia nätisti tasoryhmissä vaihdella ja että jo pelkkä tasoryhmiin lajittelu saa pikkupojat tuntemaan itsensä joko tähdiksi ilman näyttöjä, tai loosereiksi vaikka kykyjä on vaikka muille jakaa. Tämä hölmösti läpivietynä voi sulkea maalaiskylien reitin piirijoukkueisiin ja majuun, jos avoimuutta ja itsekritiikkiä ei eliittiryhmien vetäjiltä löydy. Toinen iso juttu on nuo kustannukset. Ihmisten rahatilanne ei ole kaikilla kovinkaan vahva ja se tulee väkisinkin pelaajia karsimaan. Siihen täytyy löytää ratkaisu jo ennen kun se päätoiminen ja lasku YH äipälle nenän eteen heitetään.

Lapset ja vanhemmat ovat tässä bisneksessä asiakkaita, eivät tuotantomateriaalia. Sen kun muistaa, niin ei tule ongelmia samoissamäärin vastaan, kuin nyt tässä piruuttani maalailen.

[Lenko]

-

[Tommy Tykki]

Ei vielä ihan mahdoton maksettava ja tällöin joukkue toimisi vielä omillaan, organisoidussa seurassa, kahdella palkatulla valmentajalla, ilman ulkopuolista tukea. Jalkapalloa on kuitenkin totuttu pitämään halpana, liki ilmaisena eivätkä vanhempien tahdistimet pystyisi pitämään pumppuja käynnissä kuukausimaksusta ilmoittamisen jälkeen.

Noin suurinpiirtein ehkä jotain tuollaista.

Siis, kahdella valmentajalla, jolle maksetaan korvausta.
Palkka on sitten jotakin aivan muuta.

[Lenko]

-

[drone]

Palkka on sitten jotakin aivan muuta.

Nämä yllä mainitut ovat siis ruohonjuuritason keikkatehtäviin palkattujen *ammattivalmentajien* kustannuksia.
Ja jos palkataan päätoiminen ja kokopäiväinen valmentaja? (Tulee siis varmaan kyseeseen lähinnä isoissa seuroissa, joilla on liigajoukkue?)

[fingerström]

Noin suurinpiirtein ehkä jotain tuollaista.

Olen tässä lähtökohtaisesti olettanut, että puhutaan valmentajien palkkaamisesta duuniin siten, että paljon muuta duunia ei tarvitse tehdä. Siitähän tässä on puhuttu: nelkytä tuntia viikossa valmentava on kuulema lähtökohtaisesti parempi kuin kolme tuntia valmentava. Sun mallissasi taas kyse on ihan tavallisesta keikkaduunista, jota tehdään joko pakolliset työnantajakulut maksaen tai hämärästi. Eläkkeiden kanssa tuolla rakenteella onkin jo hintelämpää. Kyllähän nyt vittu tuohon taipuvat kaikki järkevät toiminnan vetäjät, jotka tajuavat, että nuorilla miehillä on ainainen rahapula.

Sitten kommenttia pariin asiaan.

Ekaksi tasoryhmät. Mitä etua on siitä, että kuusi-kahdeksanvuotiaat jaetaan jo lähtömetreillä kolmeen osaan, joista ensimmäiselle luvataan, että heistä tehdään huippufutaajia (mikä on paljon luvattu), toiselle, että heistä nyt ehkä tulee piirisarjafutaajia ja kolmannelle, että kunhan he maksavat maksut, he saavat harrastaa, jos järkkäävät kaiken itse? Minusta tällainen kuulostaa resurssien tuhlaukselta. KäPa:n sivuillahan on mm. kuvattu (mun suomentamani) tällainen urakehityskaari ja sitä kelpaa käydä vilkaisemassa.

Arvaan, että vastaukseksi tulee, että kaikkien pitää saada hyvää valmennusta. Mutta eiköhän tämä jaottelu ole just olemassa sen takia, että "paras" valmennus menee edustukselle? Eikö just sitä ole tässä monien suilla vaadittukin? Aika hanu saa olla, että jakaa juuri koulun alkamisen kynnyksellä olevat lapset näin. Tai no onhan se sikäli helppoa, että toiminta vahvistaa itseänsä ja taas on "huonoa materiaalia", kuten sillä junnuammattilaisella, joka opetti puolustajat potkaiseen pallon ylös ja hyökkääjät seisomaan vastustajan maalilla ja kun perskeles sitten pojat vanhenivat ja säännöt muuttuivat...Ja tämä siis edustuksessa.

JOS kaikki saavat sitä hyvää valmennusta, niin silloinhan koko tämä jaottelu käy yhä mielettömämmäksi. Eikö silloin voi vain jakaa treeniryhmiä tehtävien mukaan ja jos mukana on todella paljon lapsia, useita treeni- ja myös pelijoukkueita? Jos vastaus on "ei ole resursseja" tarkoittaa se sitä, että kaikkien ei ole tarkoituskaan saada yhtä hyvää valmennusta.

Toiseksi tämä amatöörijuttu, ihan vain käsitemerkityksessä. Amatööri tarkoittaa taiteen, siis tekemisen rakastajaa eli kaveria, joka pelkästä intohimosta opiskelee lajin. Se ei siis tarkoita harrastelijaa. Harrastajasarjat ovat esimerkin vuoksi Italiassa diletanttisarjoja, eivät amatöörisarjoja. Amatööri voi tehdä mainiosti työtä ammattimaisesti muttei ammattilaisesti. Tämä tarkoittaa, että amatööri voi maniosti (ja näillä spekseillä useimmiten tekeekin) duuninsa paremmin kuin ammattilainen. Kyse on vain siitä, mistä me näitä amatööreja rekrytoidaan. Veikkaan, että ongelma ei ole loppujen lopuksi niinkään ratkaisematon vaan kyse on yhteiskunnan arvoperustasta. Jos nähdään, että yhteiskunnan arvoperusta ei nykypäivänä siedä amatööritoimintaa, niin me voidaan saman tien vetää myös viiva seuratoiminnan yli.

Nyt en tietenkään vastusta henkilökunnan palkkaamista, kunhan siinä pidetään järki päässä. Pitää myös muistaa, että seuran ensimmäinen päätoiminen työntekijä ei 100% varmuudella saa aikaan mitään radikaalia hyppäystä, koska jos toiminta on ollut niin laadukasta, että ollaan kyetty nousemaan tilanteeseen, jossa voidaan palkata päätoiminen heppu, hän tulee korvaamaan suuren osan näitten amatöörien tähän mennessä liiaksi työltä vaikuttaneesta tekemisestä. Toisaalta hän antaa täten mahdollisuuksia näille amatööreille nousta ikäänkuin tekemisen seuraavalle tasolle. Pitää vain pitää huolta siitä, ettei tämä päätoiminen pala loppuun, koska palkkatyössä niin käy 100 % varmuudella aiemmin kuin intohimolla tekevälle ja omaa riittämättömyyttään tunnistamattomalle amatöörille.

[Tommy Tykki]

Ok. Kerrotko minulle, mikä ero korvauksella ja palkalla on?

Vero.fi

[Lenko]

-

[joks11]

Arvaan, että vastaukseksi tulee, että kaikkien pitää saada hyvää valmennusta. Mutta eiköhän tämä jaottelu ole just olemassa sen takia, että "paras" valmennus menee edustukselle?

Enpä jaksanut lukea pidemmälle.

[nollaykskolme]

Oletetaan, että vanhemmista ei ole valmentajiksi. Oletetaan, että valmentaja ottaa 20€/lähtö. Halvemmallakin, noin puolella, voi valmentajan saada, mutta otetaan tällä kertaa valmentaminen ja valmentaja vakavasti. Viikossa on kolmet treenit ja peli, yhteensä neljä lähtöä. Kuukaudessa lähtöjä tulee 16. Työnantajakulut ovat noin 25%. Joukkueessa on tavanomaiset 20 poikaa. Valmentajia tarvitaan kaksi. Vuodessa pidetään kuukauden tauko.

1,25 x 20€ x 16 lähtöä x 11 kuukautta x 2 valmentajaa / 20 poikaa = 440€/vuosi/poika tai noin 37€/kk tämän lisäksi kenttävuorot ja seuran hallinnon toimistomaksut maksavat noin 20€/kk/poika. Sillä rahalla saadaan kaksi valmentajaa ja järkevä määrä harjoituksia yhdelle joukkueelle. Seurassa, jossa on junioripäällikkö, toimistotyöntekijä ja palkalliset valmentajat, joukkueen kuukausimaksuksi muodostuu noin 60€-70€/kk/poika. Ei vielä ihan mahdoton maksettava ja tällöin joukkue toimisi vielä omillaan, organisoidussa seurassa, kahdella palkatulla valmentajalla, ilman ulkopuolista tukea. Jalkapalloa on kuitenkin totuttu pitämään halpana, liki ilmaisena eivätkä vanhempien tahdistimet pystyisi pitämään pumppuja käynnissä kuukausimaksusta ilmoittamisen jälkeen.

Noin suurinpiirtein ehkä jotain tuollaista.

tämän päälle turnausmatkakulut niin sitten ollaankin ihan eriluokan kuukausimaksuissa.

esim. 5 turnausta vuodessa, keskimäärin 100€/pelaaja/turnaus, tekee 500€/pelaaja/vuosi tai 42€/kk

eli kokonais kk-kustanus alkaa olemaan siellä 110-150€/kk, tässä ei ole yhtään ulkomaankeikkaa mukana

[Tommy Tykki]

Miksi aiemmin esittämäni 20€/kerta on korvaus eikä palkka tai palkkio? Jos treenit ovat tunnin ja siitä saa 20€, tulee peruskoulun matematiikalla tuntipalkaksi 20€/tunti. Jos tunteja tekee 4 päivässä ja 21,5 päivää kuukaudessa, ....

Ensimmäisessä kirjoituksessasi mainitset, että on 16 lähtöä / kuukausi ja palkka/korvaus/palkkio/ "you name it"  on EUR 20/lähjtö.
Siitä tulee EUR 320.

[drone]

Tässä siis valmentajan kuukausipalkka:
20 EUR/h x 8 h/d x 20 d/kk = 3200 EUR/kk

Tähän päälle henkilösivukulut, joiden suuruudesta minulla ei ole käsitystä.
Oletus: kokonaiskustannukset 4000 EUR/kk x 12 kk/a = 48000 EUR/a -> pyöristys n. 50000 EUR/a

Ammattivalmentajat kaikkiin ikäluokkiin (A, B, C, D):
4 x 50000 EUR/a = 200000 EUR/a

Tuotto-odotus: Pelaajamyynti 1000000 EUR/a.

Tilikauden tulos ennen muita kuluja: 1000000 EUR/a - 200000 EUR/a = 800000 EUR/a!

Kääntäen: mahdolliset muut kulut pyrittäessä nollatulokseen ovat 800000 EUR.

[defcon1]

Täällä annetaan pelaajien maksuista aika ruusuista kuvaa. Heitän jonniimoisella kokemuksella veikkauksena, että ihan tavallisen junnuikäisen vuosikustannus - jo ilman palkkavalmentajaa - on luokkaa 1000 € ja siitä ylöspäin, ulkomaanturnaus lätkäisee tuohon helposti 400-800 € lisää/pelaaja. D-junnu voi mennä halvemmalla, B-junnulla nuo on alakanttiin.
Tämä kaikki ei tietenkään ole suoraa rahaa vanhemmilta seuralle, osa koostuu talkootöistä, kuljetuksista, varustehankinnoista yms. 

Mun mielipiteet on hyvinkin erilaisia defconin kanssa. Tärkeimmät kehityspaikat junioripelaajille ovat A: omalla ajalla harjoittelu ja B: seurajoukkueharjoitukset. Maajoukkue nyt on jonkinmoinen marginaalipaikka, miksi juuri siellä pitäisi olla palkallisia valmentajia, saati aluejoukkueissa?

En ole väittänyt etteivät oma treeni ja seuravalmennus olisi tärkeitä. Nyt on puhuttu mahdollisesta palkkavalmennuksesta, joten tämän perusteeksi:
1. Esimerkki lähtee ylhäältä.
2. Jos olet sattunut huomaamaan, piiri/alue/majujen homma on muuttunut ja muuttumassa, samoin piiri/alue/majuvalkkujen tehtäväkenttä on laajentunut/laajentumassa. Se kattaa enemmän tapahtumia, pelaaja-aikaa yms. kuin ennen - suosittelen tutustumaan vaikka lajiprosessirapsaan ja sen perustella tehtyihin liiton tuotoksiin. Ideaalina olisi, että tehtäväkentässä pelaajiin yksilöinä pystyttäisiin keskittymään laajemmin, jolloin ks. kohta 3.
3. Näillä p/a/mj-pelaajilla on jo pohjana verrattaen OK valmennus, jolla ovat päässeet tälle tasolle. Näiden pelaajien jalostamista huippupelaajiksi auttaisi osaltaan myös p/a/mj-valmentajien taso ja täyspäiväisyys.
4. Täyspäiväiset p/a/mj-valmentajat voisivat toimia myös seuravalmentajien tukena pelaajatarkkailutehtäviä hoitaessaan.
5. Liittotasolta tällaiselle löytyy (=täytyy löytyä, kohdennus on pielessä jos ei) rahoitusta. Seuratasolla se on vaikeampaa.

Onko muuten kokeiltu pallon käsittelyä musiikin tahdissa harjoitusmuotona?

Varmaan joku ihan musankin kautta, mutta todennäköisesti useimmat käyttää ainakin musiikin perustaa = rytmiä jossain muodossa.

e. Tämä siis pienille kasvattiseuroille, joista on tarkoitus nousta isoihin seuroihin suunnilleen 11- vuoden ikäisenä.

Boldasin tosta sen peikon mikä mua näissä uudistushankkeissa mättää. Ymmärränkö taas jotain väärin jos tulkitsen että tämän mukaan pikkuseuroista kupataan hyvät tuossa 11-vuotiaana, ja loput saa jäädä höntsäämään?

BTW, noihin vammajuttuihin: lämmittelyn merkitys on aika iso. Nais/tyttöpuolella perustaa löytyy googlaamalla vaikka 'ACL PEP program', josta kannattaa lainata sopivia juttuja.
BTW2, Henkilösivukulut101

[Lenko]

-

[Pussikalja]

Tämä harjoitusmäärien lisäys alkaakin onneksi olemaan suuntaus. Kehoitan tutustumaan esim. Harri Hakkaraisen lausuntoihin lasten ja varhaisnuorten aivan liian vähäisestä + usein myös vääränlaisesta harjoittelusta, jos pyrkimyksenä on tuottaa huippu-urheilijoita.

Tämä kannattaa kaikkien kyllä käydä vilkasemassa, todella paljon hyvin tutkittua asiaa.
Itse ymmärsin tutkimuksen viestin sen suuntaisena, että liikunta on nuorisolla keskittynyt vapaa-ajan sijaan urheiluseuroille ja lajiharjoittelu ei vastaa tarpeeseen kokonaisvaltaisesta kehonhallinnasta ja tasapainosta. Nykyurheilijat eivät ole hyvässä kunnossa. Hassua, että puuhunkiipeäminen oli tuollakin esimerkkinä luonnollisesta liikunnasta...

Tarkoitushan tässä kaikilla kirjoittajilla on hyvä. Jos riisuisi lajisilmälasit pois, voisi resurssejakin kohtuullisilla kustannuksilla olla olemassa. Kyse on ammattivalmentajien hommaamisessa lähinnä riittävän suuren rahoittajamassan järjestämisestä, jotta kustannukset eivät perhekohtaisesti nouse liian korkeaksi. Jos miettii esim. voimistelua, niin onhan se tärkeä tukilaji kaikille muillekin lajeille. Kyllähän kyky suorittaa puolivoltti olisi hyödyksi niin jalka, jääpallo, pesäpallo kuin pingiksen pelaajille jos miettii kehonhallintaa. Jonkun päätoimisen voimisteluvalmentajan palkkaus voisi ollakin mahdollista, jos sen palvelun ostaisivat kaikki alueen urheiluseurat yhdessä.

Jos ajatellaan jalkapallossa tärkeintä, eli ihan sitä pelin ymmärtämisen opettamista, niin siihen ei kykene kuin aniharva valmentaja. Eikös se riittäisi, että seuralla on yksi sellainen hallussa  jos sen taitoja käytettäisiin kaikissa seuran joukkueissa? Eihän pelitaktisia harjoituksia tarvitse vetää kuin kerran yhdessä/kahdessa viikossa, koska opin sisäistäminen vie aikansa ja se hioutuu kaikissa pelinomaisissa harjoituksissa. Samalla se perusvalkkukin idean ehkä oppisi. Sama pätee myös telinevoimisteluun. Kerta tai kaksi kuussa, voisi hyvinkin riittää, jos steppien välillä yhden kärrynpyörän normitreeneissä vetäisi..

Siis spesialisteja voisi ehkä palkata, kunhan heidän kustannukset hajautetaan riittävän ison massan maksettavaksi. Tähän ratkaisuna näkisin suomalaisissa pikkukaupungeissa lajiyhteistyön ja isommissa keskuksissa eri jalkapalloseurojen välisen yhteistyön. Tosin tuskin tulee ikinä toteutumaan....

Tässä on vain nyt sellainen perustavaa laatua oleva näkemysero. Itse kannatan mahdollisimman suuren massan monipuolista liikuttamista laadukkaasti, jotta sieltä enemmän lahjakkuuksia jalkapalloon eksyisi. Toiset erityisryhmiin panostamista, jossa treenaus on jalkapallokeskeistä ja vain "lahjakkaiden" ulottuvilla. Vinkkaisin googlettamaan Barcaa ja Realia seuroina, jolloin huomaatte, että ne on palloilujen yleisseuroja. Vaikea olisi uskoa, etteivät he hyödyntäisi eri lajien hyötyjä kokonaisvaltaisesti ja valmentajaresursseja yli lajirajojen urheilukeskuksissaan.

[drone]

On todettu, että suomalainen valmentaja on yllättävän kallis. Pitäisikö valmennustyövoimaa haalia kansainvälisiltä markkinoilta?
Tarkoitan tässä yhteydessä maita, joilla ei mene lujaa valtiontaloudessa, mutta jalkapallossa sitäkin lujempaa.
Tekisikö sikäläinen juniorivalmentaja saman työn vaikkapa puoleen hintaan? Juurruttaisi kenties seuraan uudenlaista harjoitelukulttuuria jne.?

No, tiedän että tällaisella ehdotuksella astutaan joidenkin varpaille, joten ajatus on heitetty puolitosissaan.

[Rino]

Mitä se käytännössä, drone, tarkoittaisi? Kiinalaisia valmentajia, 1000 kuukausipalkka ja he asuisivat pukuhuoneessa? Kuinka he kommunikoisivat 10-vuotiaiden kanssa?

[Kaihlamo]

Tässä on vain nyt sellainen perustavaa laatua oleva näkemysero. Itse kannatan mahdollisimman suuren massan monipuolista liikuttamista laadukkaasti, jotta sieltä enemmän lahjakkuuksia jalkapalloon eksyisi. Toiset erityisryhmiin panostamista, jossa treenaus on jalkapallokeskeistä ja vain "lahjakkaiden" ulottuvilla. Vinkkaisin googlettamaan Barcaa ja Realia seuroina, jolloin huomaatte, että ne on palloilujen yleisseuroja. Vaikea olisi uskoa, etteivät he hyödyntäisi eri lajien hyötyjä kokonaisvaltaisesti ja valmentajaresursseja yli lajirajojen urheilukeskuksissaan.

Porto on samanlainen yleisseura kuin Real M. tai Barca ja tämän seuran yksilövalmennuksesta vastaava johtaja ei ainakaan tälläisestä asiasta kertonut kun asiaa kysyttiin. Pelaajatkin pelaavat vain jalkapalloa - miksi? Sen takia, että ne pelaajat haluavat pelata vain jalkapalloa - siis yli kaiken. Eivät siis koripalloa tai käsipalloa. Kaiken vapaa- ja harjoitteluajan haluavat käyttää jalkapalloon liittyviin juttuihin. Tämän Porton kaverin vastauksessa lähinnä naurettiiin ajatukselle siitä, että pelaajat harrastaisivat useita lajeja.

Ja mitä tuohon valmentajan palkkaan tulee niin itse ainakin olisin täysin valmis tekemään päätoimisena valmennusta pienemmällä palkalla kuin "siviiliduunia". Se että tulee toimeen riittäisi hyvin.

[janijee]

Hyvä pointti. Myös Zenitistä oli joku valmennuspäällikö tjsp puhumassa Suomessa ja hän kertoi, että jo 8- vuotiaat pojat pelaavat vain jalkapalloa. Vapaa-aika käytetään pelkästään pallon kanssa. Hauskinta tässä oli se, että siellä kuulemma ihmetellään kavereita, jotka eivät tule pelaamaan jalkapalloa aina, kun mahdollista. Muut pelaajat, siis nämä 8- vuotiaat ihmettelevät.

[Pussikalja]

Kiitos Kaihlamo korjauksesta Porton suhteen. Olen asiassa nähtävästi väärässä.

Niin, voin olla hyvinkin väärässä, muiden lajien hyödystä futikseen nähden. Itse olen ajatellut sen lähinnä niin, että esim. sähly ja kiekko ovat teknisesti niin paljon helpompia hallita, että voi keskittyä havaitsemaan pelaajien liikkeitä, syöttöhetkiä yms. pelaamiseen liittyvää. Minusta se kehittää pelisilmää todella paljon ja mukavalla tavalla. Pelaaminen on hauskaa.

 Futiksessa harjoitellaan paljon varsinkin joukkueena liikkumista "käsipallolla", juuri siitä syystä, että pallonhallinta jaloin on niin paljon vaikeampaa. Tekniikan jalkapallossa voi omaksua vain valtavilla toistomäärillä, mutta pelaamaan oppii vain pelaamalla. Pitääkö sen pelin olla juuri jalkapalloa, paha sanoa. Suomesta läpilyöneet pelaajat antavat taustoistaan huomata, ettei välttämättä tarvitsisi.

 En tiedä, itselle on jäänyt pitkistä talvista lähinnä mieleen mukavina muistoina jotkut 2 divarin säbä tai kaukkispelit, joita pelattiin jos futistreeneiltä ehdittiin. Siis vielä ihan aikuisenakin. Oliko ne sitten haitaksi tai hyödyksi, en tiedä. Ei niitä ois pystynyt treenaamatta pelailemaan, jos ei lapsena olisi tullut kentillä asuttua ja kaikkea pelattua..