Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[hidas ja kankea]

Tämänkin takia itse kokoajan puhunut siitä että taito pallon kanssa, kuljettaminen ja 1vs1 ohittaminen korostuvat entisestään jatkossa. Ja ei, en tarkoita etteikö pelaajan pitäisi osata syöttää, havainnoida jne. Vaan ainoastaan sitä että pelaajan pitää myös osata kuljettaa, ohittaa ja suojata. Ja mitä nuorempi pelaaja sitä tärkeämpää ovat ne asiat, JOTTA pystyt alkaa opettelemaan muita asioita.

Samaa mieltä. Nuorimmissa olenkin alkanut pitää varsin tärkeänä coerver-tyyppisten harjoitteiden painottamista. Pienpelejä täytyy kuitenkin sisältyä aina harjoitteluun, 1v1-3v3 pienimmillä. 9-11 vuotiaana harjoittelun tulisi siirtyä hiljalleen pelinomaisempaan suuntaan. Huomiotavana tietysti pelaajien teknisten ominaisuuksien kehittyneisyyden taso.

[Sokrateen puskumaali]

Useampi syy tähän. Tilanteenvaihdot ovat korostuneet ja sen lisäksi joukkueet ovat oppineet puolustamaan kollektiivisesti niin hyvin, että sitä ei pystytä syöttämällä rikkomaan. Sen takia ne hetket kun pystyt ohittamalla ja kuljettamalla voittamaan oman pelaajasi/oman alueesi pelaajan sekä rikkomaan vastustajan muotoa/pakottamaan vastustajan puolustavien pelaajien liikkumaan kuljetuksen ansiosta on korostunut.

Tämänkin takia itse kokoajan puhunut siitä että taito pallon kanssa, kuljettaminen ja 1vs1 ohittaminen korostuvat entisestään jatkossa. Ja ei, en tarkoita etteikö pelaajan pitäisi osata syöttää, havainnoida jne. Vaan ainoastaan sitä että pelaajan pitää myös osata kuljettaa, ohittaa ja suojata. Ja mitä nuorempi pelaaja sitä tärkeämpää ovat ne asiat, JOTTA pystyt alkaa opettelemaan muita asioita.

Minusta tuntuu, että keskustelussa on jossain määrin eriäviä käsityksiä siitä, että mitä tarkoitetaan tällä 1v1 pelaamisella ja siitä johtuu erot mielipiteissä. Olen täysin samaa mieltä siitä, että mainitsemiasi taitoja pitää olla, mutta on hieman epäselvää, että miten oleellista on vastustajan ohittamiskyky kun vastustaja on hyvässä puolustusasennossa ja positiossa. Minusta nykyjalkapallossa pääsääntöisesti ohitetaan pelaajat syötöin ja positioin, ellei kyseessä ole selkeä tilanne, jossa A) pallonmenetyksestä ei seuraa isoja ongelmia, B) palloa hallitseva pelaaja omaa sellaisen taidon, että ohittaminen on realistinen mahdollisuus ja C) ohituksesta seuraa pelin kannalta iso etu.

Kuinka monta kertaa pelissä huippujoukkueen pelaaja yrittää päästä pelaajan ohitse kun tämä on oikeassa puolustusasennossa ja sijoittunut etenemisreitin kannalta oikein? Huippuohittajat ehkä kolme kertaa pelissä, Messin ja Neymarin tasoiset ehkä vähän enemmän. Toki voi sanoa, että taidot, joilla kykenee onnistuneisiin ohituksiin ovat essentiaalisia muussakin pelissä, enkä vastusta sitä ajatusta, mutta en silti pysty täysin hyväksymään ajatusta, että 1v1 ohittaminen olisi jotenkin yleisempi tapa ohittaa vastustajan pelaajia kuin syöttöpeli. Jos tutkii vaikka packing tilastojen sisältöä, niin kyllähän syöttö niissäkin korostuu.

Jos vastustajan ohittamiseksi lasketaan oikeaan paikkaan sijoittuminen ja syötöstä ekaa kosketusta hyödyntämällä tapahtuva kuljettaminen vastustajan linjan ylitse, niin se on mielestäni eri asia, mutta se voidaan myös määritellä tähän kuuluvaksi. Silloin olen varmaan aika samaa mieltä, joskin minun käsityksessäni tässäkin tarvitaan sijoittumista, syöttötaitoa ja syötön oikeanlaista vastaanottamista, joita harjoittamalla mahdollisuudet kuljetukseen syntyvät.

Varmaa on se, että jos pelaaja ei pysty syötön saatuaan kuljettamaan palloa määrätietoisesti kohti edullisempaa tilaa, on tällä vähän käyttöä jalkapallossa. Kaksinkamppailutaito on aina ollut jalkapallossa tärkeää, eikä se siitä ole mihinkään kadonnut. Sen vuoksi suojaamista, puolustamista ja kuljettamista on harjoiteltava paljon.

Siksi minusta tuntuu tällä hetkellä siltä, että johtopäätös coerver-tyyppisten harjoitteiden painoittamisesta on väärä. Se opettaa minusta liikaa jalkapalloon, jossa ei inhimillistä vastusta. Mutta miten nopeasti ja minkä tason jälkeen sijoittumista, syöttelyä ja muita joukkuepeliin liittyviä asioita, siihen en tiedä vastausta. Nyt ajattelen niin, että pienepeleillä ja rondoilla on syytä aloittaa joukkuepeliin liittyvien asioiden harjoittelu n. 7v iässä ja tekniikka kehittyköön siinä rinnalla.

[Jape77]

Siksi minusta tuntuu tällä hetkellä siltä, että johtopäätös coerver-tyyppisten harjoitteiden painoittamisesta on väärä. Se opettaa minusta liikaa jalkapalloon, jossa ei inhimillistä vastusta. Mutta miten nopeasti ja minkä tason jälkeen sijoittumista, syöttelyä ja muita joukkuepeliin liittyviä asioita, siihen en tiedä vastausta. Nyt ajattelen niin, että pienepeleillä ja rondoilla on syytä aloittaa joukkuepeliin liittyvien asioiden harjoittelu n. 7v iässä ja tekniikka kehittyköön siinä rinnalla.

Tämä. Milestäni näitä juttuja pitäisi tehdä omalla ajalla ja joukkue treeneissä harjoitella enemmän pelinomaisia treenejä.
Jotenkin tuntuu että että esim. Espanjassa akatemioissa näitä ei tarvi opetta kun lapset harjoittelee näitä jo omalla ajalla. Näin jää aikaa enemmän harjoitella pelinomaisia treenäjä (esim. 3vs2, aluepelejä yms.) harjoituksissa ja tästä syystä heillä on parempi pelikäsitys.

Kyllä meilläkin on joukkueessa muutamia kavereita jotka treenaa näitä coever treeniä omalla ajalla ja sen kyllä huomaa, mutta osalla heistä tämä "jää" päälle ja kuljettaa myös treeneissä esim 3vs2 harjoituksessa ja yrittää paljon yksin ja menettää. 

[Kaihlamo]

Kyllä meilläkin on joukkueessa muutamia kavereita jotka treenaa näitä coever treeniä omalla ajalla ja sen kyllä huomaa, mutta osalla heistä tämä "jää" päälle ja kuljettaa myös treeneissä esim 3vs2 harjoituksessa ja yrittää paljon yksin ja menettää.  

Näissä olis hyvä aina laittaa pelaajien ikä, kun muuten aika vaikea kenenkään kommentoida mitään.

Kuinka moni tänne kommentoivista on eläessään edes nähnyt espanjalaisen hyvän nappulajoukkueen treenaavan tai pelaavan? Siis omin silmin eikä vain youtubesta klippejä

[Jortsukka]

Näissä olis hyvä aina laittaa pelaajien ikä, kun muuten aika vaikea kenenkään kommentoida mitään.

Kuinka moni tänne kommentoivista on eläessään edes nähnyt espanjalaisen hyvän nappulajoukkueen treenaavan tai pelaavan? Siis omin silmin eikä vain youtubesta klippejä

Jeps ja iän lisäksi vielä pitäisi pystyä tietämään vähän tasosta. Kun saman ikäisetkin voivat olla täysin eri tasolla.

Tuskin kovinkaan moni. Itse olen nähnyt harjoituksia vähemmän, mutta pelejä enemmän. Kun harjoitukset näin niin vähän mietin että pitäisikö lopettaa vain oma valmentaminen koska "me on hävitty tää peli". Mutta tosiaan harva on nähnyt ja vielä harvempi ymmärtää sitä maailmaa, kuinka täysin erilainen se on. Siksikin vaikea aina vertailla ja jos joku yrittää suoraan kopioida asian sieltä, niin onnea vaan yritykseen.

[Jape77]

Näissä olis hyvä aina laittaa pelaajien ikä, kun muuten aika vaikea kenenkään kommentoida mitään.

Kuinka moni tänne kommentoivista on eläessään edes nähnyt espanjalaisen hyvän nappulajoukkueen treenaavan tai pelaavan? Siis omin silmin eikä vain youtubesta klippejä

Puhun 10v pojista ja kilpatasosta. En ole treenejä nähnyt muuten kuin youtubesta, mutta ihan erilaisia ne on ja silti pojat on taitavia 1v1 ja ohittajia vaikkei niitä siellä niinpaljon harjotella kuin meillä.

[Sokrateen puskumaali]

En omaa omin silmin nähtyä kokemusta. Olisi mukavaa, jos ne joilla sitä on, kykenisivät johtamaan tällaista keskustelua ja kertomaan, että mitkä ovat sen kokemuksen pohjalta ne johtopäätökset, joihin meidän kannattaa päätyä.

En tiedä, vaikea sitä on muodostaa oikeita käsityksiä tällaisista isommista systeemeistä vaikka olisi omia empiirisiä havaintoja. Pitäisi olla parin vuosikymmenen kokemus ja sittenkään ei välttämättä kykene näkemään objektiivisesti asiaa. Saman kulttuurin sisällä saattaa syntyä vääriä ja oikeita uskomuksia omasta systeemistä.

Joku voi luulla kehittävänsä pelaajia painottaen ominaisuutta X, mutta tarkemmin tarkasteltuna kehityksessä on paljon isommassa roolissa Y, mutta yksilö on tullut tälle perusasialle sokeaksi, koska luulee sen olevan aivan itsestäänselvä asia koko touhua. Jossain toisessa kulttuurissa asia X on isompi ja Y pienempi, mutta kehitys on heikompaa, mutta näille kerrotaan em. paremmin menestyvän porukan toimesta, että keskittykää ehdottomasti asiaan X ja kehitys menee aina vaan huonompaan suuntaan, kun asian Y tärkeyttä ei huonosti menestyvä porukka oivalla.

Siksikin vaikea aina vertailla ja jos joku yrittää suoraan kopioida asian sieltä, niin onnea vaan yritykseen.

Se lienee itsestään selvää, että mitään kopiointia ei voi tehdä. Voi vaan yrittää parantaa omaa systeemiään sellaisilla muutoksilla, jotka tuovat parempia tuloksia. Jotain muutoksia varmaan voidaan suomalaiseenkin jalkapallovalmentamiseen tehdä, jotka parantaisivat toimintaa?

Nyt yritimme mielestäni käydä keskustelua siitä, että mikä on suomalaisessa järjestelmässä kehittävintä alle 12v ikäisissä, pitäisikö antaa vaan itsekkäästi pitää palloa, sooloilla ja tarjota mahdollisuus sellaiseen kehittävään toimintaan pääsääntöisesti vai pitäisikö jossain vaiheessa ennen 12v ikää yrittää suunnata kollektiivisempaan toimintaan ilman että se tuhoaa yksilön kehitystä. Jos pitää, niin missä iässä tai missä kehityksen vaiheessa? Ja kai myös vähän modernin pelin ominaisuuksista, joita tarvitaan.

[Kaihlamo]

Jos vaikka lähdettäisiin siitä, että 1v1 on osa peliä eikä irrallinen osa pelistä kun harjoitellaan. Sama koskee esim. 2v1-tilanteita.

Nyt yritimme mielestäni käydä keskustelua siitä, että mikä on suomalaisessa järjestelmässä kehittävintä alle 12v ikäisissä, pitäisikö antaa vaan itsekkäästi pitää palloa, sooloilla ja tarjota mahdollisuus sellaiseen kehittävään toimintaan pääsääntöisesti vai pitäisikö jossain vaiheessa ennen 12v ikää yrittää suunnata kollektiivisempaan toimintaan ilman että se tuhoaa yksilön kehitystä. Jos pitää, niin missä iässä tai missä kehityksen vaiheessa? Ja kai myös vähän modernin pelin ominaisuuksista, joita tarvitaan.

Huomioida lapset yksilöinä eikä kollektiivina - vaikka sitten harjoiteltaisiinkin kollektiivisia asioita.

Noin ylipäätään omien kokemusten perusteella Espanja on ehkä viimeisin maa, josta lähtisin kopioimaan asioita tänne. Ollaan niin eri lähtökohdissa ja kaukana toisistamme kaikilla tasoilla, vaikka unohdettaisiin jalkapallo kokonaan. Vuosi sitten meidän jojo  pelin jälkeen Espanyolia vastaan totesi, että "ei raveissakaan lämminveriset ja kylmäveriset kilpaile samoissa lähdöissä" ja se kyllä oli mullakin pelin jälkeen fiilis

[Jortsukka]

En omaa omin silmin nähtyä kokemusta. Olisi mukavaa, jos ne joilla sitä on, kykenisivät johtamaan tällaista keskustelua ja kertomaan, että mitkä ovat sen kokemuksen pohjalta ne johtopäätökset, joihin meidän kannattaa päätyä.

En tiedä, vaikea sitä on muodostaa oikeita käsityksiä tällaisista isommista systeemeistä vaikka olisi omia empiirisiä havaintoja. Pitäisi olla parin vuosikymmenen kokemus ja sittenkään ei välttämättä kykene näkemään objektiivisesti asiaa. Saman kulttuurin sisällä saattaa syntyä vääriä ja oikeita uskomuksia omasta systeemistä.

Asioita mitä kannattaa espanjalaisesta fudiksesta pyrkiä imemään tänne:

- Jalkapallo on kompleksinen peli jossa tarvitaan paljon eri taitoja
- Niiden opettaminen olisi syytä pystyä pilkkomaan niin että pelaajat saavat mahdollisimman hyvää valmennusta
- Jalkapallopelissä on kollektiivi jonka sisällä yksilöt toimivat
- Pelissä pitää pystyä havainnoimaan erilaisia tilanteita
- Pelin sisällä pitää pystyä sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin

Asioita mitä ei kannata Espanjasta kopioida(ja miksi):

- Ulkoistaa lähes kokonaan pallollinen perustaitoharjoittelu (koska meillä ei ole riittävän taitavia pelaajia riittävän paljoa)
- Miettiä että Espanjassa harjoitellaan x kertaa, joten meilläkin on niin tehtävä (Espanjassa pelaajat osaavat asiat mitä meillä pitää harjoituksissa opettaa, kun puhutaan huipputasosta)
- Pyrkiä pelaamaan samalla tavalla kuin esim. Barcelona (ei riitä taaskaan taitavia pelaajia vastaavaan tapaan)
- Pyrkiä pelaamaan/harjoittelemaan samalla tavalla vain (taas sama syy)

Meidän pitäisi ensin löytää liitossa ja seuroissa se millaisia pelaajia haluamme tuottaa ja sen jälkeen miettiä miten siihen päästään. Nyt asia on mietitty varmaankin alle 5 seurassa Suomessa. Toki on hienoja valmennussuunitelmia, OPS:a, metodeita tai muita, mutta sitten todellinen käytännön valmennus on täysin toisenlaista.

Itse lähden siitä että kun profiili on valmis meidän pitää panostaa nuorimmissa ikäuokissa siihen että:
- Pelaajat ovat mahdollisimman urheilullisia
- Pelaajat pystyvät hallitsemaan pallon mahdollisimman hyvin eri tilanteissa (tähän liittyen kuljettaminen, 1.kosketus, pallon suojaaminen, jne.)
- Pelaajat pystyvät liikkumaan pallon kanssa saaden katseen irti pallosta
- Pelaajat osaavat puolustaa pallollista pelaajaa

Tämän jälkeen sitten stepit ovat:
- Pelaajien kyky liikkua pallottomana
- Pelaajien kyky valita kuljettamisen tai syöttämisen välillä
- Pelaajat osaavat puolustaa pallotonta pelaajaa(vartiointi)

Tähän päälle sitten kollektiivi ja pelaaminen. Nyt meillä liian monessa asiassa annetaan tasoitusta/unohdetaan kokonaan. Enkä lähde itse valmennuksesta nyt edes puhumaan.

[Kaihlamo]

- Pyrkiä pelaamaan samalla tavalla kuin esim. Barcelona (ei riitä taaskaan taitavia pelaajia vastaavaan tapaan)
- Pyrkiä pelaamaan/harjoittelemaan samalla tavalla vain (taas sama syy)

Niin ja kun se Barcan nappula/junnujoukkue ei edes pelaa samanlaista futista kuin mitä aikuiset pelaa. Meillä valmentajat katsoo ihaillen esim. Barcan aikuisten pelitapaa ja lähtee kopioimaan sitä maailmaa lapsille. Mä olen U11 Barcan joukkueen (ei Escola hassuttelu) nähnyt pelaavan ja oli kaukana tiki-takasta. Hanakasti haastoivat 1v1 jos paikka, koko ajan pyrkivät hyökkäämään nopeasti kohti vastustajan maalia. Palloa pelattiin ilmassa yllätävänkin paljon eteenpäin. Ei todellakaan ollut tietoakaan mistään 20-30 syötön syöttöketjuista tai vastustajan muodon liikuttamisesta tai tilojen etsimisestä.  Kaasu oli koko pelin pohjassa molemmissa peleissä mitkä viime vuonna niiltä näin (Barca - Espanyol ja Barca - Real Madrid) ja muutenkin peli meni päästä päähän ilman että oikeastaan kummallakaan joukkueella olisi ollut pidempiä pallonhallintajaksoja.

[Sokrateen puskumaali]

Jos vaikka lähdettäisiin siitä, että 1v1 on osa peliä eikä irrallinen osa pelistä kun harjoitellaan. Sama koskee esim. 2v1-tilanteita.

Kuulostaa hyvältä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ei koskaan isoloituja 1v1 tai 2v1 harjoitteita vaan niiden on aina tultava jossain muussa isomman pelin kontekstissa? Vai tarkoittaako se sitä, että ne on harjoitettava pelinä?

Huomioida lapset yksilöinä eikä kollektiivina - vaikka sitten harjoiteltaisiinkin kollektiivisia asioita.

Tämä kuulostaa minusta vähän liian yksioikoiselta ohjeelta. Minusta taitava vuorovaikutuksen osaaja kykenee huomioimaan yksilöitä ja joukkoja tilanteesta riippuen oikealla tavalla. Joskus on myös mielekästä huomioida yhteisöjä vaikka harjoiteltaisiinkin yksilöllisiä asioita. Mutta jos tällä tarkoitetaan vain sitä, että pyritään yksilöllisesti räätälöimään lapselle ympäristö tämän kehitysvaiheen mukaan, niin sitten ostan ajatuksen.

Kysymys vaan on, että tunnistammeko me sen ympäristön, missä yksilö kehittyisi parhaiten. Odotammeko liian pitkään ennen kuin vaadimme pelin kannalta parhaita vaihtoehtoja? Opettaisiko sellainen vaativampi metodi pelaajia enemmän kuin sooloilu jo aiemmassa kehitysvaiheessa?

Minä tiedän, että valmentajana tuntuu hölmöltä kun on laatinut harjoitteen, missä mennään jo asteen verran monimutkaisempiin asioihin ja huomaat, että pelaajat eivät saa jutun juonesta kiinni. Silloin tuntuu hölmöltä ja luonnollinen ajatus on, että tämä harjoite ei vielä edistä mitään koska pelaajat eivät ole vielä valmiita siihen. Sitä siirtää sen myöhempään aikaan silloin. Mutta mitä jos se monimutkainen harjoite vaatii viisi kertaa harjoittelua ennen kuin se alkaa luistaa ja tuottaa sitä positiivista oppimiskokemusta? Milloin pitää vaan vaatia ja toistaa harjoitusta, jotta sen saa rullaamaan ja milloin se on vain ajanhukkaa? Varmasti vahvemmissa valmennuskulttuureissa nämä asiat ovat itsestäänselviä, mutta meillä ehkä ei tai sitten minä vaan olen yksin tämän asian kanssa hukassa.

Noin ylipäätään omien kokemusten perusteella Espanja on ehkä viimeisin maa, josta lähtisin kopioimaan asioita tänne. Ollaan niin eri lähtökohdissa ja kaukana toisistamme kaikilla tasoilla, vaikka unohdettaisiin jalkapallo kokonaan. Vuosi sitten meidän jojo  pelin jälkeen Espanyolia vastaan totesi, että "ei raveissakaan lämminveriset ja kylmäveriset kilpaile samoissa lähdöissä" ja se kyllä oli mullakin pelin jälkeen fiilis

Pois se minusta, että tätä ehdottaisin. Ei se minustakaan ole mikään erityisen hedelmällinen ajatus enkä sitä tässä keskustelussa peräänkuuluta. On syytäkin olla allerginen ihmelääkkeille ja jonkun yhden tavan apinoinneille. Luulen, että Espanja valikoitui esimerkiksi vain koska haettiin jotain esimerkkiä ympäristöstä, jossa pelitapa ja kulttuuri olisi vähemmän soolo-orientoitunut. Mutta jos kuitenkin yritetään miettiä jotain, millä omaa toimintaympäristöä voitaisiin parantaa?

Jos meillä ei ole geeneissä niin merkittäviä eroja, että suomalainen kasvaisi samassa ympäristössä samanlaiseksi pelaajaksi, niin kaiketi se ympäristön ominaispiirteet aiheuttavat ne erot kehityksessä, jotta tilanne vaikuttaa lämminveristen ja kylmäveristen kohtaamiselta. Jos harjoittelumetodeissa on jotain, millä voitaisiin tehdä kylmäverisistä lämminverisiä, niin ehkä niistä voitaisiin omia hyviä piirteitä.

Kärjistettynä, joko meillä ei ole tietoa siitä, että miten me etenemme kohtaan, jossa voimme opettaa kollektiivisempaa peliä tai sitten tiedämme, mutta eteneminen tapahtuu ekstrakurrikulaarisin menetelmin, johon vaikuttaa lähinnä kulttuuri ja muu ympäristö kuin jalkapalloympäristö. Uskoisin, että vastaus jotain siltä väliltä. Meillä pitäisi olla mahdollisuus nopeuttaa lasten kehitystä valmennuksella, mutta vaikka tekisimme asiat täydellisesti, niin emme pääsisi samaan koska em. tekijät puuttuisivat.

Ainakin minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että monesti suomalaisessa keskustelussa esiintyvä väite (joka täälläkin tuli esille) siitä, että lapsen on saatava mahdollisimman pitkään sooloilla pallon kanssa pelikentällä jotta kehittyisi yksilönä, tuntuu lähtökohtaisesti väärältä. Koska jos näin olisi, niin me emme näkisi niin kypsää peliä eurooppalaisilta joukkueilta.

En toki ole ollut katsomassa näitä pelejä, joten minun uskomukseni perustuvat kerrottuun ja videoihin, internetin ihmeelliseen lähteeseen. Jos sinulla tai teillä on parempia havaintoja, niin kertokaa ihmeessä niitä meille muille, jotta pääsemme niitä pohtimaan. Minusta se on ihan validi tapa yrittää parantaa jalkapalloa, että kokeneet ihmiset tuovat havaintojaan esille, niistä keskustellaan ja tehdään kentällä muutoksia hypoteesien pohjalle ja sitten havainnoidaan, että mitkä niistä toimivat tai eivät toimi.

Se mitä kerrot U11 joukkueen pelityylistä ei tule minusta suurena yllätyksenä, uskon kyllä. Minusta on ollut jo selvää pidemmän aikaa, että eurooppalaisissa juniorijoukkueissa pelataan tietyllä tapaa rohkeammin ja suoraviivaisemmin. Hyvä silti että tuot sen esille.

[Jape77]

Asioita mitä ei kannata Espanjasta kopioida(ja miksi):

- Ulkoistaa lähes kokonaan pallollinen perustaitoharjoittelu (koska meillä ei ole riittävän taitavia pelaajia riittävän paljoa)
- Miettiä että Espanjassa harjoitellaan x kertaa, joten meilläkin on niin tehtävä (Espanjassa pelaajat osaavat asiat mitä meillä pitää harjoituksissa opettaa, kun puhutaan huipputasosta)
- Pyrkiä pelaamaan samalla tavalla kuin esim. Barcelona (ei riitä taaskaan taitavia pelaajia vastaavaan tapaan)
- Pyrkiä pelaamaan/harjoittelemaan samalla tavalla vain (taas sama syy)

Meidän pitäisi ensin löytää liitossa ja seuroissa se millaisia pelaajia haluamme tuottaa ja sen jälkeen miettiä miten siihen päästään. Nyt asia on mietitty varmaankin alle 5 seurassa Suomessa. Toki on hienoja valmennussuunitelmia, OPS:a, metodeita tai muita, mutta sitten todellinen käytännön valmennus on täysin toisenlaista.

Itse lähden siitä että kun profiili on valmis meidän pitää panostaa nuorimmissa ikäuokissa siihen että:
- Pelaajat ovat mahdollisimman urheilullisia
- Pelaajat pystyvät hallitsemaan pallon mahdollisimman hyvin eri tilanteissa (tähän liittyen kuljettaminen, 1.kosketus, pallon suojaaminen, jne.)
- Pelaajat pystyvät liikkumaan pallon kanssa saaden katseen irti pallosta
- Pelaajat osaavat puolustaa pallollista pelaajaa

Tämän jälkeen sitten stepit ovat:
- Pelaajien kyky liikkua pallottomana
- Pelaajien kyky valita kuljettamisen tai syöttämisen välillä
- Pelaajat osaavat puolustaa pallotonta pelaajaa(vartiointi)

Tähän päälle sitten kollektiivi ja pelaaminen. Nyt meillä liian monessa asiassa annetaan tasoitusta/unohdetaan kokonaan. Enkä lähde itse valmennuksesta nyt edes puhumaan.

Olisi ihan mielenkiintoista nähdä minkalaisia pelaajia tulisi jos kopioitaisiin kaikki Espanjasta?
Uskon, että meillä on useampia (50-100) poikia joka ikäluokassa jotka harjoittelee taitoa omalla ajalla yhtä paljon kuin Espanjassa.
Kasvaisiko meille oikeita tähtiä ja pelaajia jotka pelaa ISOISSA seuroissa vastuu roolissa?
Ainakaan nykyiset metodit eivät niitä ole tuoneet.

[Jortsukka]

Olisi ihan mielenkiintoista nähdä minkalaisia pelaajia tulisi jos kopioitaisiin kaikki Espanjasta?
Uskon, että meillä on useampia (50-100) poikia joka ikäluokassa jotka harjoittelee taitoa omalla ajalla yhtä paljon kuin Espanjassa.
Kasvaisiko meille oikeita tähtiä ja pelaajia jotka pelaa ISOISSA seuroissa vastuu roolissa?
Ainakaan nykyiset metodit eivät niitä ole tuoneet.

Eivät ole tuottaneet, mutta ei meillä oikein selkeitä metodeja ole ollutkaan. Mitä tulee tuohon että "uskon että meillä useampi harjoittelee taitoa omalla ajalla yhtä paljon kuin Espanjassa". Niin uskoahan voi vaikka Joulupukkiin. Selvää on kuitenkin että millä vain mittareilla, oli se taito tai joku muu, niin Espanjassa on noin 500 saman tasoista pelaajaa ikäluokassa kun Suomessa on 10.

Sitten jos aletaan puhua ihan faktoista, niin hyvä jutella joidenkin maiden akatemioiden päättävien henkilöiden kanssa. Esim. voi kysäistä miksi Tanskassa ei yritetä kopioida Espanjan mallia. Vastaus on muutamasta seurasta ainakin ollut "ei meillä riitä siihen massa eikä taidot". Sen sijaan sitten seurat ovat löytäneet oman juttunsa ja miettineet miten voivat kilpailla maailmalla. Samoin kun esim. Islanti aikanaan ja vaikka Belgia myös. Ovat miettineet missä asioissa voivat kilpailla ja miten tuottaa pelaajia.

Aina kun katsoo näitä seuroja/joukkueita jotka ovat yrittäneet suoraan matkia asioista vaikka Espanjasta, niin lopputulos ei ole ollut kaunis. Olosuhteet ovat kaikessa mielessä täysin erilaiset. Pelaajia on valtavasti enemmän, valmentajien taso on valtavasti parempi, seuroilla on valtavasti enemmän resursseja, olosuhteet suosivat jalkapalloa, koko maan kulttuuri ja valtiota myöden jalkapallo on ykkös asia koko maassa, jne. Suomessa ei ole mitään näistä asioista, joten kopioimalla suoraan asioita ymmärtämättä syytä tai ajattelematta vaihtoehtoja voimme kyllä varmasti tehdä asiat toisin kuin nyt, mutta eri asia tehdäänkö yhtään paremmin.

Edelleen pitäisi miettiä mitkä ovat Suomessa ne potentiaaliset vahvuudet, millaisia pelaajia haluamme että meiltä tulee. jne.

[Jape77]

Eivät ole tuottaneet, mutta ei meillä oikein selkeitä metodeja ole ollutkaan. Mitä tulee tuohon että "uskon että meillä useampi harjoittelee taitoa omalla ajalla yhtä paljon kuin Espanjassa". Niin uskoahan voi vaikka Joulupukkiin. Selvää on kuitenkin että millä vain mittareilla, oli se taito tai joku muu, niin Espanjassa on noin 500 saman tasoista pelaajaa ikäluokassa kun Suomessa on 10.

Niin kellä ei ole ollut selkeitä metodeita ja suunnitelmaa? Kyllä suurimmilla seuroilla on suunitelmat ja motodit ja myös ammattivalmentajat. Se ettei meillä ole massaa niin ihmittelen miksei ainakin joskus näitä tähtiä tulisi, jos Espanjansta niitä tulee 100 kertainen määrä.

Minusta ei pitäisi miettiä mitkä ovat meidän vahvuudet vaan olla avarakatseisia ja kopioida hyväksi havaittuja metodeita muualta. Ei jokaisen tarvi keksiä polkypyörää aina uudestaan.

[pallojalassa]

Parasta mitä suomen futikselle on tapahtunut on soccerservicen myötä tullut tietotaito.
Lähes poikkeuksetta kaikki nuoret valmentajakyvyt hakevat oppia joko Espanjasta tai Portugalista. Puheet siitä että meidän pitää keksiä oma pelaaja profiili on ihan vitsi.
Samaa pallopeliä pelataan Suomessa vieläpä samoin säännöin. Itse peli ja sen logiikka on ihan sama. Ilmasto ja sen mukana tuomat haasteet on se suurin asia mikä pitäisi huomioida.
Espanjalainen pelaaja on kasvanut kulttuurissa jossa jalkapallo on kaiken aikaa läsnä. Miljoonasta pelaajasta kuitenkin hyvin pieni osa päätyy ammattilaiseksi. Ei edes näistä barçan ja espanyolin U11 pelaajista päädy monikaan ammattilaiseksi.
Kaiken ydin on valmentajakoulutus. Siihen pitää panostaa entistä enemmän.

[Kaihlamo]

Jos se suoraan kopioiminen olis se juttu niin Kiina olis jo maailmanmestari.

Suomessa on muutenkin kopioitu välillä liikaakin juttuja. Kertoo varmaan meidän futisitsetunnosta ja -kulttuurista se, että otetaan joku yks juttu maailmalta, hurahdetaan siihen täysillä ja sen jälkeen se on se uusi ihana ja ainut pyörä - samalla unohdetaan että kokonaisuus ratkaisee eikä yksittäiset jutut. Kopioimalla jotain pitäisi muutenkin olla isompi ymmärrys asioista - pelkkä kopioiminen yleensä ei toimi. Mä koen, että esim. itselläni on vahva oma "valmennusfilosofia" perustana, johon olen valmis ottamaan kokoajan muualta vaikutteita mutta ainoastaan jos ne jutut sopii mun "filosofiaan". Ja tätä kautta se filosofia myös muovautuu koko ajan. Näin on myös Ekkonon kohdalla. En mä itse ole ns. Ekkono-valmentaja, mutta on paljon asioita joita olen sieltä poiminut. Ja osa niistä asioista on ollut jo ennen Ekkonoa - jotka ovat tulleet esim. Horst Weinin kautta tai esim. muiden suomalaisten valmentajien tai koulutusten yms. kautta. Ihan samalla tavalla mulla on juttuja coerverista, Tanokesta, "Belgian mallista", Saksasta, Ajaxista, Brommasta yms yms...

Havainnointi on suomalaisten uusin hurahdus. Ihan liian usein törmään keskusteluun, jossa keskustellaan niin kuin se olisi nyt se ainut juttu jalkapallossa. Hyvällä havainnoinnilla ei tee jalkapallossa mitään jos ei a) ehdi, b) jaksa, c) halua tai d) pysty teknisesti suoriutumaan. Jos olisin diktaattori niin määräisin keskittymään pienimmissä junnuissa (alle U10) ainoastaan viiteen asiaan 1) motoriset liikuntataidot, 2) nopeusominaisuudet (suunnanmuutos ja frekvenssi), 3) pallonkäsittelytaidot, 4) liikkumaan pallottomana pelattavaksi diagonaaliin sekä 5) potkutaito. Tällöin meillä olisi mahdollisimman paljon 10v pelaajia, jotka ehtivät ja pystyvät kamppailemaan pallosta, pystyvät voittamaan vastustajan pallottomana ja pallollisena, saavat otettua ekan kosketuksen haluttuun suuntaan, osaavat tarjota tuen pallolliselle sekä pystyvät syöttämään sekä tekemään maalin.

Pienpelit kun rantautui Suomeen niin jokapaikassa alettiin pelaamaan postimerkinkokoisilla alueilla ja tätä tapahtuu edelleen. Ei ymmärretty, että pienpelejä voidaan pelata myös aluekoilla, jotka vastaavat ison pelin mittasuhteita. Kun pelejä tai harjoitteita suunnitellaan pitäisi mun mielestä olla teknistaktisten asioiden lisäksi olla aina myös fyysinen näkökulma mukana. Ja samalla muistaa että jalkapallo on peli, jolloin sen ison pelin vaatimukset ja lainalaisuudet pitäisi olla myös mukana.

[Jortsukka]

Parasta mitä suomen futikselle on tapahtunut on soccerservicen myötä tullut tietotaito.
Lähes poikkeuksetta kaikki nuoret valmentajakyvyt hakevat oppia joko Espanjasta tai Portugalista. Puheet siitä että meidän pitää keksiä oma pelaaja profiili on ihan vitsi.
Samaa pallopeliä pelataan Suomessa vieläpä samoin säännöin. Itse peli ja sen logiikka on ihan sama. Ilmasto ja sen mukana tuomat haasteet on se suurin asia mikä pitäisi huomioida.
Espanjalainen pelaaja on kasvanut kulttuurissa jossa jalkapallo on kaiken aikaa läsnä. Miljoonasta pelaajasta kuitenkin hyvin pieni osa päätyy ammattilaiseksi. Ei edes näistä barçan ja espanyolin U11 pelaajista päädy monikaan ammattilaiseksi.
Kaiken ydin on valmentajakoulutus. Siihen pitää panostaa entistä enemmän.

Kumma juttu että maailmalla kaikkialla muualla mietitään sitä millaisia pelaajia pystytään kasvattamaan ja millainen on seuran identiteetin mukainen pelaaja. Sinun mukaasi siis tuo on vitsi, vaikka sadat seurat maailmalla ja useat maat maailmalla ovat määritelleet hyvin tarkasti millaisia pelaajia haluavat kehittää ja kasvattaa. Tässä on mietitty sitten millaiset ovat maan olosuhteet(vaikka mainitut Islanti ja Belgia), millainen on pelaajamassa(esim. Tanskassa vs Espanjassa).

Ja juuri siinä näkyy ne erot, että Espanjassa sieltä Barcelonan tai Espanoylin akatemian U11 joukkueesta ei kuin 1-2 pelaa joskus edustuksessa ja toiset 2-3 sitten max Espanjan tai Euroopan korkeimmilla tasoilla. Miksi? Koska siellä on se valtava massa.

Nyt esimerkkinä Espanjassa voidaan hukata valtava määrä pelaajia sen takia että ovat vaikka myöhäisin syntyneitä tai kehittyvät myöhemmin, koska silti sieltä tulee niin hyviä pelaajia lävitse. Mutta esim. Belgiassa on tajuttu että näin ei voida tehdä. Onko Suomessa varaa siihen? Ei, mutta silti tällä hetkellä niin käy.

Samoin esimerkkinä Espanjassa voidaan ulkoistaa taitoharjoittelu lähes kokonaan joukkueharjoittelusta, koska jos pelaaja X ei osaa jotain eikä opettele, niin siellä on ovella 100 uutta pelaajaa valmiina ottamaan pelaajan X paikan. Onko Suomessa näin? No ei ole.

Meinasin vastata tuohon Japen viestiin vielä, mutta Kaihlamo ehti ensin. Emme voi suoraan kopioida asioita mitä emme A) ymmärrä täysin B) omaamme täysin erilaiset lähtökohdat. Tämä oli se pointti. Voimme sen sijaan tottakai kokoajan imeä muualta vaikutteita ja sulauttaa hyviä käytäntöjä omaan toimintaamme.

Valmentajakoulutuksen merkitystä ei voi tosiaan väheksyä. Nythän Suomi on jo valtavasti kasvattanut ns. ammattivalmentajien määrää, mutta merkittävä osa ammatikseen valmentamista valmentajista ei ole A) kouluttautunut B) vaikka onkin kouluttautunut niin ei osaa valmentaa kovin hyvin.

Jos se suoraan kopioiminen olis se juttu niin Kiina olis jo maailmanmestari.

Suomessa on muutenkin kopioitu välillä liikaakin juttuja

Havainnointi on suomalaisten uusin hurahdus.

Kun pelejä tai harjoitteita suunnitellaan pitäisi mun mielestä olla teknistaktisten asioiden lisäksi olla aina myös fyysinen näkökulma mukana.

Tässä lyhentelin tekstiä, kun nämä niitä ydinasioita mitä yrittänyt nyt aika paljon täälläkin tuoda esiin. Ajatellaan että kopioidaan joku asia niin sillä maagisesti kaikki alkaa toimimaan ja ollaan maailman parhaita.

Eräs Suomen suurimmista junioriseuroistahan jossain ikäluokissa lopetti fyysisen valmennuksen lähes kokonaan tässä muutama vuosi sitten. Totesivat että "kaiken voi tehdä pallon kanssa". Noh tulokset oli aika surullisia ja edelleen tuon seuran pelaajista näkee usein että urheilullisuus on heikohkoa keskimäärin. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Sitä että vaikka pelaajat olisivat pallon kanssa taitavia ja ymmärtäisivät peliä, niin eivät jaksa pelata peliä-> eivät pysty käyttämään noita taitojaan yhtään vähänkin kovemmassa temmossa.

[Jape77]

Meinasin vastata tuohon Japen viestiin vielä, mutta Kaihlamo ehti ensin. Emme voi suoraan kopioida asioita mitä emme A) ymmärrä täysin B) omaamme täysin erilaiset lähtökohdat. Tämä oli se pointti. Voimme sen sijaan tottakai kokoajan imeä muualta vaikutteita ja sulauttaa hyviä käytäntöjä omaan toimintaamme.

Tätä juuri tarkoitan. Ei meidän tarvitse keksiä uudestaan toimivia juttuja, kun voimme katsoa ja kopioida niitä muualta. Ei välttämättä kaikkea.
Ihan puhtaasta mielenkiinnosta olisi mukava katsoa kristallipallosta mitä tapahtuisi jollekkin HJK,Käpa tai Ilves ikäluokalle, jos heille vedettäisiin samoja treenä kuin esim siellä Barsassa? Olisiko se hitti vai huti?
Ja sitten vielä kommentti Kaihlamolle.
En ainakaan tunne tiedä yhtään eliittitasolla kilpailevaa seuraa joka keskittyisi muihin osa-alueisiin kuin noihin joita listatasit.

[Kaihlamo]

Tätä juuri tarkoitan. Ei meidän tarvitse keksiä uudestaan toimivia juttuja, kun voimme katsoa ja kopioida niitä muualta. Ei välttämättä kaikkea.
Ihan puhtaasta mielenkiinnosta olisi mukava katsoa kristallipallosta mitä tapahtuisi jollekkin HJK,Käpa tai Ilves ikäluokalle, jos heille vedettäisiin samoja treenä kuin esim siellä Barsassa? Olisiko se hitti vai huti?
Ja sitten vielä kommentti Kaihlamolle.
En ainakaan tunne tiedä yhtään eliittitasolla kilpailevaa seuraa joka keskittyisi muihin osa-alueisiin kuin noihin joita listatasit.

Mä taas tiedän faktana että keskitytään paljon muuhunkin myös "eliittiseuroissa". Ja jos puhutaan muista seuroista niin pääosin perustojen luominen on aivan laiminlyötyä. Ja mä en ole lippulaivaseuroista niin paljoa huolissani kuin sen ulkopuolisista seuroista, joissa massat kuitenkin on. Ollaan kyllä pelattu postimerkillä 2v2 tai 3v3 ja hoettu "havannoi, havannoi" - sen kyllä huomaa. Mutta samalla ollaan unohdettu perusasioiden tekeminen.

Oletko lukenut seurojen valmennuslinjauksia, nähnyt kausi-, jakso-, ja viikkosuunnitelmia? Nähnyt harjoituksissa miten ne linjaukset jalkautuu kentälle? Aika harvinaista edelleen on se, että oltais tehty selkeitä valintoja asioiden rajaamiseksi ja aukaistu ne vähemmät valitut asiat atomitasolle. Mä olen useasti esittänyt oman seuran valmennuspäällikölle kysymyksen: voitaisko olla jossain asiassa huonompia, jos se tarkoittais sitä et oltais jossain toisessa asiassa paljon parempia? Ja puhun nyt tietyn ikävaiheen pelaajista - en edustusjoukkuetasolle nousevista.

Varmaan jokaisessa seurassa on esim. nopeuden kehittäminen linjauksissa, mutta harvassa seurassa tehdään asioita edes vähän sinnepäin että se nopeus oikeasti kehittyisi. Ja tämä esimerkiksi on ihan suoraan SHA-keskusteluista nostettu puheenaihe. Jos se on painopiste niin silloin se ei vaan voi olla käytännön harjoittelussa pelkästään välihippa tai sukkulaviesti, jolla sitä kehitetään. Tai pahimmat esimerkit, että treenataan nopeutta treenin päätteeksi. Ja kehdataan ihan pokkana kutsua sitä nopeusharjoitteluksi. Pitäisi myös ymmärtää mitkä kaikki asiat vaikuttaa nopeuteen. Tämä toki myös vahvasti koulutuskysymys. Ongelma vaan että koulutuksissa ylipäätään käy aina samat naamat ja valtaosa valmentajista ei kuulu tähän joukkoon. On kyse sitten seuratason, alueellisista tai valtakunnallisista koulutuksista.

[Jortsukka]

Tätä juuri tarkoitan. Ei meidän tarvitse keksiä uudestaan toimivia juttuja, kun voimme katsoa ja kopioida niitä muualta. Ei välttämättä kaikkea.
Ihan puhtaasta mielenkiinnosta olisi mukava katsoa kristallipallosta mitä tapahtuisi jollekkin HJK,Käpa tai Ilves ikäluokalle, jos heille vedettäisiin samoja treenä kuin esim siellä Barsassa? Olisiko se hitti vai huti?

Niin itse olen katsonut läheltä ulkomaalaisten akatemioiden harjoituksia, jotka ovat sisällöltään ja ns. suunnitelultaan selvästi heikompia kuin suomalaisten kärkipään seurojen harjoitukset. Silti noista akatemioista tulee valtavasti parempia pelaajia. Miksi? Ensinnäkin siellä keskitytään siihen että pelaajat kilpailevat jatkuvasti, intensiteetti on tapissa ja siellä on selkeä profiili millaisia pelaajia sekä scoutataan että halutaan kehittää.

Nyt vaikka tuossa aiemmin mainittu Ekkono-metodi, jossa paljon samaa kuin Barcankin harjoitteluideologiassa, on hyvä esimerkki siitä että huonosti toteutettuna vaan mennään huonompaan suuntaan. Eli voidaan suunnitella erinomainen harjoitus paperilla, mutta kun ei osata sitä valmentaa oikein niin mennään täysin reisille.

[Jortsukka]

Kuten Zidane taisi aikanaan suunnilleen sanoa:

Eurooppa on täynnä pelaajia, joiden taitotaso ja fysiikka riittäisivät huippupelaajiksi reilustikin, mutta ne kaksi asiaa noiden ihan perusjuttujen lisäksi tekevät pelaajasta huipun ovat pelikäsitys ja paineensietokyky.

Eli jos näet junnupelaajan, jolla on hyvä pelikäsitys, niin siinä on toivoa. Paineensietokykyhän on sitä, että juuri sinun ("Zidanen") harteilla on koko joukkueen menestys, ja kappas, mitäs se Zidane aikaan ratkaisikaan seura- ja maajoukkueissa? Kaikki muu on vaan raakaa työtä.

Toisaalta Suomi on täynnä pelaajia joilla on hyvä pelikäsitys, mutta ei riittävää fysiikkaa. Siis kun puhutaan fysiikasta joka vaaditaan huipulle. Nykyisin ei ole enää pelaajia joilla on isoja puutteita juuri ollenkaan. Sellainen fyysinen taso mikä Suomessa on huippuominaisuus esim. on maailmalla perusominaisuus/perusvaatimus. Suomessa nopea pelaaja on ulkomaisen akatemian rivipelaaja nopeuden puolesta, jne.

Samaa mieltä toki että huipun sitten erottaa pelikäsitys tai joku muu huippuominaisuus. Esim. Arjen Robben varmaankin voi olla kategoriassa huippupelaaja, vaikka pelikäsitys oli todella puutteellinen.

[Kaihlamo]

Toisaalta Suomi on täynnä pelaajia joilla on hyvä pelikäsitys, mutta ei riittävää fysiikkaa. Siis kun puhutaan fysiikasta joka vaaditaan huipulle. Nykyisin ei ole enää pelaajia joilla on isoja puutteita juuri ollenkaan. Sellainen fyysinen taso mikä Suomessa on huippuominaisuus esim. on maailmalla perusominaisuus/perusvaatimus. Suomessa nopea pelaaja on ulkomaisen akatemian rivipelaaja nopeuden puolesta, jne.

Tästä mulla ihan omakohtainen kokemus viime vuodelta. Meidän nopein pelaaja on myös taitavin pelaaja, mutta ei kertaakaan pelkällä nopeudellaan mennyt vastustajasta ohi Espanyolia vastaan. Ne oli kaikki yhtä nopeita tai nopeampia. Ja täällä pelatessa pääsee ihan liian usein pelkällä tempokuljetuksella ohi. Siellä oli poika vähän ihmeissään, että mikä juttu Ja siis vetää nopeustestit ja ketteryystestit SHA:ssa viidellä timantilla, joten voidaan kai laskea tosi nopeaksi pelaajaksi ikäluokassaan...

[pallojalassa]

Ja siis vetää nopeustestit ja ketteryystestit SHA:ssa viidellä timantilla, joten voidaan kai laskea tosi nopeaksi pelaajaksi ikäluokassaan

Me ollaan hävitty tää peli, jos edes viiden timantin suomi Talentti ei ohita u11 espanyolin pakkia.

[Jortsukka]

Me ollaan hävitty tää peli, jos edes viiden timantin suomi Talentti ei ohita u11 espanyolin pakkia.

En ota kantaa tuohon, mutta totean että Kaihlamon havainto on oikea. Siis se että se 5 timantin SHA-pelaaja nopeudellaan edustaa ulkomailla standardia eikä erityisominaisuutta. Vähän aikaa sitten juuri tutustuin ulkomaiden akatemioiden tilastoihin nopeudesta ja tämä oli siis havainto.

[Triangelikostaja]

No, mitäs tälle voidaan tehdä? Nopeus esim on aika rajallinen kehityksen kohde. Kuten muutenkin fysiikka, se nyt vaan pitää saada RIITTÄVÄLLE tasolle, sillä ei enää mitään etua voi saada. Eli noihin sopiva satsaus, että ei anneta liikaa tasoitusta ja fokus muualle?

Eiköhän nopeus ole aika hyvä esimerkki ominaisuudesta joka on aika pitkälle sitä lahjakkuutta myös. Suomessa edelleen jalkapallon valitsee ykköslajikseen aika harva urheilullisesti lahjakas nuori.