FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
19.01.2021 klo 10:41:33 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 194 [195]
 
Kirjoittaja Aihe: Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä  (Luettu 560940 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
hansel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #4850 : 06.11.2020 klo 18:23:25

Mistä kannattaa hommata pallot joukkueelle? Pitäisi hommata 10-20 suht hyvää palloa.
Mahd. Hyvät ja mahdollisimman edullisesti tietenkin. Kyseessä 5 koon pallot.
Nuorenanätti

Poissa Poissa


Vastaus #4851 : 06.11.2020 klo 18:37:18

Meilläpäin tämä toimii niin, että pelaajat menevät kuplahalliin toisten joukkueiden treenien aikaan. Kun pallot sitten lentävät treeneissä reunoille, vierailevat pelaajat nappaavat pallon, kun kukaan ei huomaa. Jos pallossa on nimi, sutataan koko ruutu mustaksi niin, että nimeä ei näy. Sen jälkeen palloihin kannattaa laittaa oma nimensä moneen ruutuun, ettei kukaan vie. Jokainen pelajaa hankkii tällä tavalla oman pallonsa. Pallojen taso voi vaihdella, mutta kokemuksen mukaan joukkue saa näin aika hyvälaatuiset pallot aivan ilmaiseksi.

Toinen tapa on ostaa siitä kaupasta, jonka kanssa seuralla on sopimus.
« Viimeksi muokattu: 06.11.2020 klo 18:41:05 kirjoittanut Nuorenanätti »
Lammio

Poissa Poissa


Vastaus #4852 : 07.11.2020 klo 09:20:11


Junioriotteluissahan peli on suuren osaa sitä että kaikki kävelee ympäri kenttää, poikkeuksena eliittiottelut missä vauhti jo 9-10 vuotiaana on suht hyvä. Väitän että se johtuu jaksamisen puutteesta, eli aerobisesta kunnosta, ei siitä etteikö peli huvita


Niin pelaat kuin treenaat. Jos treeneissä seistään jonossa ja kierrellään tolppia ilman puolustajan painetta, ja loppupelissä hierotaan jokaista kulmaa, heittoa ja maalipotkua huolella, ja käytetään aikaa *juuri sen pelipallon* hakemiseen, ei peleissäkään voi odottaa tempoa.

En siis ole eri mieltä fyysisen kunnon tasosta. Huomautan vaan, että hyväkuntoinenkin lapsi pelaa matalalla temmolla, jos ei ole treeneissä tottunut jatkuvaan kovaan tempoon.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4853 : 31.12.2020 klo 13:53:20

Suunnanmuutos-blogissa keskustellaan juniorijalkapallon kehittämisestä. Ensin Jani Sarajärvi sohaisee nykymallia, johon Kyösti Lampinen vastaa julkisesti saman blogin kautta.

https://jalkapalloblogi.com/2020/12/28/suomen-palloliiton-ja-kyosti-lampisen-virheet-ja-miksi-meidan-ei-tulisi-jatkaa-niita/

https://jalkapalloblogi.com/2020/12/30/vieraskyna-sarajarven-harharetki-kyosti-lampisen-vastine-jani-sarajarven-kirjoitukseen/

Minusta Sarajärven kritiikki on lähes puhdasta käsiterunoilevaa sofismia, jossa on aika köykäinen rationaalinen pohja. En osaa SHA:n toiminnasta sanoa mitään omiin kokemuksiini perustuen, mutta Lampisen vastine vaikuttaa asiantuntevalta ja sellaiselta, jossa kuuluu pitkä kokemus valmennuksen kehittämisestä ja suomalaisen juniorijalkapallon tilasta (sekä melko selkeä ärtymys oman elämäntyön arvostelusta). Varmaan toiminnan organisoimisessa ja perusytimessä on aina parantamisen varaa ja konsepteja voidaan kehittää, mutta en ehkä ihan tajua Sarajärven kritiikin ydintä.

Osaakohan joku avata minulle, että mistä kritiikissä on kyse tai selkeämmin avata minulle tätä SHA:n ja Palloliiton toiminnan kritiikkiä? Onko tässä jotain järkeä, jota en vaan osaa nähdä? Ymmärrän kyllä, että jos pelaajakehityksen nykymalli olisi se, että tehdään taitokisamaisia isoloituja teknisiä suorituksia, mitataan fyysisiä suoritusarvoja ja pelaajan laatua arvioitaisiin näiden kahden asian perusteella, niin silloin parantamisen varaa olisi rutkasti. Mutta eihän kai missään päin näin tehdä?
Bob Arctor

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: A Scanner Darkly


Vastaus #4854 : 31.12.2020 klo 14:48:01

Suunnanmuutos-blogissa keskustellaan juniorijalkapallon kehittämisestä. Ensin Jani Sarajärvi sohaisee nykymallia, johon Kyösti Lampinen vastaa julkisesti saman blogin kautta.

https://jalkapalloblogi.com/2020/12/28/suomen-palloliiton-ja-kyosti-lampisen-virheet-ja-miksi-meidan-ei-tulisi-jatkaa-niita/

https://jalkapalloblogi.com/2020/12/30/vieraskyna-sarajarven-harharetki-kyosti-lampisen-vastine-jani-sarajarven-kirjoitukseen/

Minusta Sarajärven kritiikki on lähes puhdasta käsiterunoilevaa sofismia, jossa on aika köykäinen rationaalinen pohja. En osaa SHA:n toiminnasta sanoa mitään omiin kokemuksiini perustuen, mutta Lampisen vastine vaikuttaa asiantuntevalta ja sellaiselta, jossa kuuluu pitkä kokemus valmennuksen kehittämisestä ja suomalaisen juniorijalkapallon tilasta (sekä melko selkeä ärtymys oman elämäntyön arvostelusta). Varmaan toiminnan organisoimisessa ja perusytimessä on aina parantamisen varaa ja konsepteja voidaan kehittää, mutta en ehkä ihan tajua Sarajärven kritiikin ydintä.

Osaakohan joku avata minulle, että mistä kritiikissä on kyse tai selkeämmin avata minulle tätä SHA:n ja Palloliiton toiminnan kritiikkiä? Onko tässä jotain järkeä, jota en vaan osaa nähdä? Ymmärrän kyllä, että jos pelaajakehityksen nykymalli olisi se, että tehdään taitokisamaisia isoloituja teknisiä suorituksia, mitataan fyysisiä suoritusarvoja ja pelaajan laatua arvioitaisiin näiden kahden asian perusteella, niin silloin parantamisen varaa olisi rutkasti. Mutta eihän kai missään päin näin tehdä?

Alla olevasta taitaa olla kyse:

https://barcainnovationhub.com/the-coadjuvant-training-methodology-used-by-fc-barcelona/

Lampinen, Forsman ja Inkilä edustavat perinteistä kartesiolaista, positivistista tieteenkäsitystä, joka on tiukkaa tieteellistä menetelmää käyttävä suuntaus, jossa kaikki käsitteelliset oletukset eivät ole sallittuja. Dynaaminen systeemiteoria, jota yllä linkattu Seiru-lo ajaa, taas taas pyrkii näkemään ihmisen dynaamisena kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Isoin ero, joka näissä kahdessa on, tulee Sarajärven kirjoituksessa esiin siinä, että hän ei pysty mitenkään esittämään mitään, millä ihmistä pystyisi dynaamisen ajattelumallin mukaan testaamaan. Ja jos tiukan tieteellisesti asiaa ajattelee, se on mahdotonta, jos ajatellaan, että ihminen on dynaaminen kokonaisuus, johon vaikuttaa moni eri asia. Sarjajärven holisistisesti ajateltuna ihmiseen myös vaikuttaa menneet asiat, jos ihan oikeasti ajattelee ihmistä dynaamisena kokonaisuutena eikä pelkästään hetkeen sidottuna dynaamisena kokonaisuutena, joten aina kun ihmistä tutkitaan tai testataan, testataan tilannetta ainoastaan siinä hetkessä. Dynaamisuuden näkökulmasta ongelmaksi myös muodostuu se, että ihmisten käyttäytyminen on osittain tiedostamatonta, joten siinä mielessä emme ikinä pysty ajattelemaan asiaa Sarajärven holisimin näkökulmasta, koska välttämättä testauksen kohde ei itse edes tiedä, miksi teki jossakin tilanteessa jotain.

Sinänsä Sarjajärvi ja Seiru-lo ovat oikeassa, mutta jos otetaan esimerkiksi pienpelit, ja niiden kautta taidon testaamista, ongelmaksi nousee se, että jokainen testitilanne on erilainen ellei testi ole jollakin tavalla suljettu, mitä se on Lampisen, Forsmanin ja Inkilän suljetuissa testeissä. Peli ei ikinä mene samalla tavalla, joten tällaisten testien perusteella on vaikea tehdä pysyviä johtopäätöksiä, vaan päädytään oletuksiin, koska tieteellistä faktaa asiasta ei ole. Tämä siis tieteen näkökulmasta. Toki voimme havaita, että esimerkiksi kuuluisa peliasento on jossakin tilanteessa väärä, mutta miksi se on sitä, siihen vaikuttaa yksittäisellä hetkellä niin monta muuttuvaa asiaa, että sitä ei voi pitää tieteellisenä faktana.

Huvittavinta koko tilanteessa on sekä Sarajärven että Lampisen ehdottomuus. Kummallakaan ei tunnu olevan minkäänlaista yritystä edes ymmärtää sitä, mistä keskustelussa oikeasti on kyse, vaan molemmat tuijottavat tilannetta tiukasti oman paradigmansa sisältä. Mekaaniset ja suljetut testit eivät taatusti kerro sitä, miten asiat menevät avoimessa ympäristössä, mutta kyllä ne jotain kertoo testattavista. Jos esimerkiksi Forsmanin tutkimus kertoo sen, että SHA-testeissä menestyminen on osoittanut, että näitä pelaajia on huomattavasti enemmän  nuorisomaajoukkueissa, kuin sellaisia jotka eivät testeissä ole menestyneet, jokainen valmentaja voi sen pohjalta jo tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä.
« Viimeksi muokattu: 31.12.2020 klo 14:50:26 kirjoittanut Bob Arctor »
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4855 : 31.12.2020 klo 15:18:21

Alla olevasta taitaa olla kyse:

https://barcainnovationhub.com/the-coadjuvant-training-methodology-used-by-fc-barcelona/

Lampinen, Forsman ja Inkilä edustavat perinteistä kartesiolaista, positivistista tieteenkäsitystä, joka on tiukkaa tieteellistä menetelmää käyttävä suuntaus, jossa kaikki käsitteelliset oletukset eivät ole sallittuja.

Luojan kiitos joku osaa vielä taivuttaa vanhan kunnon Cartesiuksen teoreettisen viitekehyksen oikein. Minulta on ollut mennä hermot kun koulutetut ihmiset viljelevät tuohon anglisistisesti väännetyn version. Mutta eihän mikään tietoteoreettinen järjestelmä voi sallia kaikkia käsitteellisiä oletuksia tai seurauksena on helposti mielettömyys.

Lainaus
Dynaaminen systeemiteoria, jota yllä linkattu Seiru-lo ajaa, taas taas pyrkii näkemään ihmisen dynaamisena kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Eihän nämä vielä tuolla tavoin määriteltynä ole millään muotoa toisensa poissulkevia joukkoja. Eihän tiukka tieteellinen menetelmä tai positivismi poissulje ajatusta, että ihminen olisi tuolla tavoin määritelty "dynaaminen kokonaisuus"? Täytynee perehtyä ensin tuohon viitteeseesi, että ymmärrän.

Lainaus
Isoin ero, joka näissä kahdessa on, tulee Sarajärven kirjoituksessa esiin siinä, että hän ei pysty mitenkään esittämään mitään, millä ihmistä pystyisi dynaamisen ajattelumallin mukaan testaamaan. Ja jos tiukan tieteellisesti asiaa ajattelee, se on mahdotonta, jos ajatellaan, että ihminen on dynaaminen kokonaisuus, johon vaikuttaa moni eri asia. Sarjajärven holisistisesti ajateltuna ihmiseen myös vaikuttaa menneet asiat, jos ihan oikeasti ajattelee ihmistä dynaamisena kokonaisuutena eikä pelkästään hetkeen sidottuna dynaamisena kokonaisuutena, joten aina kun ihmistä tutkitaan tai testataan, testataan tilannetta ainoastaan siinä hetkessä. Dynaamisuuden näkökulmasta ongelmaksi myös muodostuu se, että ihmisten käyttäytyminen on osittain tiedostamatonta, joten siinä mielessä emme ikinä pysty ajattelemaan asiaa Sarajärven holisimin näkökulmasta, koska välttämättä testauksen kohde ei itse edes tiedä, miksi teki jossakin tilanteessa jotain.

Miten niin ei voitaisi mitään testata? Miten se olisi mahdotonta? Minun tekee mieleni nostaa käteni Mooren tavoin ilmaan ja todeta, että voinhan minä testata vaikka sen 30m nopeuden ja vaikka siihen vaikutti moni asia, niin tulos tuli silti. Mitä se kertoo on sitten toinen asia. Onko Sarajärven olkiukko siis muotoa: "Kun testataan jotain fyysistä arvoa, niin se ei kerro pelaajan laadusta kaikkea."?

Lainaus
Sinänsä Sarjajärvi ja Seiru-lo ovat oikeassa, mutta jos otetaan esimerkiksi pienpelit, ja niiden kautta taidon testaamista, ongelmaksi nousee se, että jokainen testitilanne on erilainen ellei testi ole jollakin tavalla suljettu, mitä se on Lampisen, Forsmanin ja Inkilän suljetuissa testeissä. Peli ei ikinä mene samalla tavalla, joten tällaisten testien perusteella on vaikea tehdä pysyviä johtopäätöksiä, vaan päädytään oletuksiin, koska tieteellistä faktaa asiasta ei ole. Tämä siis tieteen näkökulmasta. Toki voimme havaita, että esimerkiksi kuuluisa peliasento on jossakin tilanteessa väärä, mutta miksi se on sitä, siihen vaikuttaa yksittäisellä hetkellä niin monta muuttuvaa asiaa, että sitä ei voi pitää tieteellisenä faktana.

Näyttää olevan, jos tämä on päättelyketju. Ei kai mitään pysyviä johtopäätöksiä kukaan väitä testeille voitavan saada? Siis muusta asiasta kuin testin tuloksesta. Toisaalta, jos meillä on vaikkapa kiistatonta tilastollista tietoa jostain testeistä, että ammatikseen urheileva ihminen pystyy fyysisesti mitattuna tuloksiin n, niin kaiketi ne voivat toimia jonkinlaisena post quem -benchmarkkina, johon olisi päästävä. Ei kai kukaan ole esittänyt sitä, että testeistä voi lukea pelaajan tason jalkapalloilijana?

Lainaus
Huvittavinta koko tilanteessa on sekä Sarajärven että Lampisen ehdottomuus. Kummallakaan ei tunnu olevan minkäänlaista yritystä edes ymmärtää sitä, mistä keskustelussa oikeasti on kyse, vaan molemmat tuijottavat tilannetta tiukasti oman paradigmansa sisältä. Mekaaniset ja suljetut testit eivät taatusti kerro sitä, miten asiat menevät avoimessa ympäristössä, mutta kyllä ne jotain kertoo testattavista. Jos esimerkiksi Forsmanin tutkimus kertoo sen, että SHA-testeissä menestyminen on kertonut sen, että näitä pelaajia on huomattavasti enemmän  nuorisomaajoukkueissa, kuin sellaisia jotka eivät testeissä ole menestyneet, jokainen valmentaja voi sen pohjalta jo tehdä jonkinlaisia johtopäätöksiä.

Minusta Lampinen vaikuttaa ymmärtävän kyllä kokonaisuutta, mutta minä en varmaan ymmärrä tätä dynaamista kokonaisuutta täysin ennen kuin perehdyn asiaan. Sen verran olen varmaan normaalin rationalismin paradigman sisällä. Mutta suoraan sanottuna tuo holistinen dynamiikka vaikuttaa tässä vaiheessa vielä aika huteralta systeemiltä.
Bob Arctor

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: A Scanner Darkly


Vastaus #4856 : 31.12.2020 klo 16:18:01

Lainaus
Eihän nämä vielä tuolla tavoin määriteltynä ole millään muotoa toisensa poissulkevia joukkoja. Eihän tiukka tieteellinen menetelmä tai positivismi poissulje ajatusta, että ihminen olisi tuolla tavoin määritelty "dynaaminen kokonaisuus"? Täytynee perehtyä ensin tuohon viitteeseesi, että ymmärrän.

Enemmänkin tuossa viittaan Herra Lampiseen, jonka ajattelu pohjautuu tiukkoihin faktoihin eli hänen tapauksessaan ne taitavat olla perinteisiä testejä, mutta henkilökohtaisesti en ymmärrä Sarajärven ajatusta siitä, että SHAn testit eivät lähesty urheilijaa holistisesti. Tässä ongelmana taitaa olla paradigmojen ero. Toinen tutkii luonnontieteellisellä metodilla ja toisen metodit ovat enemmänkin ihmistieteistä tai humanistisista tieteistä lainattuja.

Lainaus
Miten niin ei voitaisi mitään testata? Miten se olisi mahdotonta? Minun tekee mieleni nostaa käteni Mooren tavoin ilmaan ja todeta, että voinhan minä testata vaikka sen 30m nopeuden ja vaikka siihen vaikutti moni asia, niin tulos tuli silti. Mitä se kertoo on sitten toinen asia. Onko Sarajärven olkiukko siis muotoa: "Kun testataan jotain fyysistä arvoa, niin se ei kerro pelaajan laadusta kaikkea."?

Näyttää olevan, jos tämä on päättelyketju. Ei kai mitään pysyviä johtopäätöksiä kukaan väitä testeille voitavan saada? Siis muusta asiasta kuin testin tuloksesta. Toisaalta, jos meillä on vaikkapa kiistatonta tilastollista tietoa jostain testeistä, että ammatikseen urheileva ihminen pystyy fyysisesti mitattuna tuloksiin n, niin kaiketi ne voivat toimia jonkinlaisena post quem -benchmarkkina, johon olisi päästävä. Ei kai kukaan ole esittänyt sitä, että testeistä voi lukea pelaajan tason jalkapalloilijana?

Kuten linkkasin, Sarajärven ajatukset lähtevät Iberian niemimaalta. En tiedä onko hän suorittanut Barca Innovation Hubissa valmentajien osioa, mutta siellä käydään läpi dynaamista ajatusta ja ajatusta siitä, että sen sijaan, että tehdään yksittäinen testi, meidän pitää miettiä asioiden dynaamisia suhteita. Mikä vaikuttaa mihinkin. Jos taas asiaa lähestyy puhtaasti eksistentialisfenomenologisen psykiatrian näkökulmasta, jossa korostetaan, että ihminen on holistinen kokonaisuus, jonka elämä on situaatiosidonnaista, siinä mielessä emme ikinä pysty ymmärtämään ihmistä täysin, koska näemme hänet aina tietyssä situaatiossa, mutta emme ikinä kaikissa situaatiossa, joissa hän on ollut, ja jotka vaikuttavat siihen, mitä hän on nyt. Jos tuohon vielä lisää sen, että ihminen itsekkään ei ikinä pysty ymmärtämään itseään täysin, koska osa ihmisen toiminnasta on tahdosta riippumatonta. Jos taas lähtisimme dynaamisen holismin kautta selvittämään asioita, se ei ikinä onnistuisi täydellisesti, koska emme mitenkään pysty mittaamaan luotettavasti asioiden syy-seuraussuhteita. Toki voimme olettaa ja vetää pitkällekkin vietyjä johtopäätöksiä, mutta ovatko ne faktoja vai päätelmiä on toinen juttu. Tämä siis puhtaasti hypoteettisesti. Minulle itselle ei ole ongelma tehdä mitä erilaisimpia testejä, suljettuja ja avoimia, ja niiden pohjalta tehdä päätelmiä. Sinänsä en näiden pohjalta voi mennä mitään väittämään, koska ne eivät välttämättä täytä tieteellisen argumentaation vaatimuksia.


Lainaus
Minusta Lampinen vaikuttaa ymmärtävän kyllä kokonaisuutta, mutta minä en varmaan ymmärrä tätä dynaamista kokonaisuutta täysin ennen kuin perehdyn asiaan. Sen verran olen varmaan normaalin rationalismin paradigman sisällä. Mutta suoraan sanottuna tuo holistinen dynamiikka vaikuttaa tässä vaiheessa vielä aika huteralta systeemiltä.

Minun mielestä Lampisen holismi on vähintäänkin yhtä hyvää holismia kuin Sarajärven ellei parempaa. Ehkäpä ongelmaa kuvaa hyvin anekdootti, jonka Veijo Hietala aikoinaan eräällä luennolla kertoi. Turussa oli pidetty iso poikkitieteellinen seminaari, jonka aiheena oli "postmodernismi" tai jotain muuta yleistä. Seminaarin aikana osallistujat olivat huomanneet, että oikeastaan he kaikki puhuivat eri asiasta. Ehkäpä tämä selittää sen, miksi luonnontieteestä kumpuava holismi eroaa ihmistieteiden holismista, kuten tässä tapauksessa on käynyt ilmi.
koera

Poissa Poissa


Vastaus #4857 : 31.12.2020 klo 17:45:34

Tuo Sarajärven kirjoitus on siitä outo, että taustaoletuksena on se, että testaaminen ja ilmiöiden pilkkominen osiin olisi jotenkin pois holistisesta valmennuksesta. Minusta on aivan ilmeistä että testaaminen on vain mittari ja apuväline. Treenikentillä valmentajan työ on väistämättä holistista ja monilta osin vaistonvaraista, eikä asioiden mittaaminen muuta sitä miksikään.

Lainaus käyttäjältä: Sarajärvi
Ihminen ei kuitenkaan ole palapeli vaan dynaaminen ja kompleksinen. Kompleksista ilmiötä tarkastellessa pitää pyrkiä kaikkien mahdollisten osien tutkimisen sijaan ennemminkin ymmärtämään osien välistä vuorovaikutusta ja koko systeemin dynaamista toimintaa ympäristönsä kanssa

Itseoppiva neuroverkko DeepMind päihitti maailman parhaat shakinpelaajat neljän tunnin opiskelun jälkeen, mutta tuosta dynaamisesta oppimisprosessista ei oikein osata sanoa mitään. Vaikuttaisi siis siltä että dynaamiset kompleksiset ilmiöt eivät oikein taivu analyysin alle, edes niinkin rajatussa ympäristössä kuin tietokoneshakki.
Bob Arctor

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: A Scanner Darkly


Vastaus #4858 : 31.12.2020 klo 23:06:14

Tuo Sarajärven kirjoitus on siitä outo, että taustaoletuksena on se, että testaaminen ja ilmiöiden pilkkominen osiin olisi jotenkin pois holistisesta valmennuksesta. Minusta on aivan ilmeistä että testaaminen on vain mittari ja apuväline. Treenikentillä valmentajan työ on väistämättä holistista ja monilta osin vaistonvaraista, eikä asioiden mittaaminen muuta sitä miksikään.

Itseoppiva neuroverkko DeepMind päihitti maailman parhaat shakinpelaajat neljän tunnin opiskelun jälkeen, mutta tuosta dynaamisesta oppimisprosessista ei oikein osata sanoa mitään. Vaikuttaisi siis siltä että dynaamiset kompleksiset ilmiöt eivät oikein taivu analyysin alle, edes niinkin rajatussa ympäristössä kuin tietokoneshakki.

Niin. Jos asiaa pohtii puhtaasti filosofisesta, Descartes ja kartesiolaisuus, lähtökohdasta, ensimmäisenä tulee mieleen se, että minkä takia koko kartesiolaisuus on vedetty mukaan dynaamiseen systeemiteoriaan. En tiedä millaisia tieteen peruskursseja Hollannissa ja Espanjassa käydään, mutta jostain kumman syystä Verheijenit ja seiru-lollit lähtevät siitä ajatuksesta, että Descartes on suurin syntipukki siihen, millaista jalkapallovalmennus on. En tiedä, että onko nämä sankarit ymmärtäneet sitä, että Descartes eli 1600-luvulla, eikä Rene puhunut mistään antiholismista, vaan hän heitti ilmoille ajatuksen apriori, että epäily on ainoa todiste siitä, että ihminen on, teoriassa, olemassa. Sarajärvi heittää kirjoituksessaan kartesiolaisuuden. Humanistina tekisi mieli heittää Sarajärvelle, että mitä helvetin tekemistä Descartesilla ja kartesiolaisuudella on jalkapallovalmennuksen kanssa. Filosofisesta näkökulmasta meni rapiat 300 vuotta ennen kuin tuli Hussler, Heidegger ja Sartre, jotka fenomenologian ja eksistentialismin kautta ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa, omilla teorioillaan pyrkivät todistamaan, että ihminen on olemassa myös arkitodellisuudessa, ei ainoastaan kartesiolaisessa metafysiikassa.

Joo. Lampisen tiedemaailmassa tällaisia ajatusketjuja ei ole olemassa, mutta jos Sarajärvi on sitä mieltä, että kartesiolainen ajattelu on täyttä paskaa, hän varmaakin osaa kertoa, että miten Desartes asiaan liittyy ja miten me ollaan menty eteenpäin Descartesin 1600-luvun metafyysisistä ajatuksista.
koera

Poissa Poissa


Vastaus #4859 : 31.12.2020 klo 23:49:06

Joo. Lampisen tiedemaailmassa tällaisia ajatusketjuja ei ole olemassa, mutta jos Sarajärvi on sitä mieltä, että kartesiolainen ajattelu on täyttä paskaa, hän varmaakin osaa kertoa, että miten Desartes asiaan liittyy ja miten me ollaan menty eteenpäin Descartesin 1600-luvun metafyysisistä ajatuksista.

Jos pitäisi veikata, niin varmaan liittyy kartesiolaisen mieli/keho -dualismiin, jossa ihmismieli on osa metafyysistä maailmaa ja siten pohjimmiltaan täysin erillinen ruumista. Nykyään tietysti ymmärretään että asia on juuri päinvastoin, mutta en kyllä itsekään näe että mitä ihmeen tekemistä tuolla on jalkapallovalmentamisen kanssa.
Valonheitin

Poissa Poissa


Vastaus #4860 : 01.01.2021 klo 11:15:05

Eikö kaiken teoreettisen pyörittelyn keskeltä Sarajärveltä löydy se kritiikin ydin, eli SHA ei ehkä tällä hetkellä toimi siten kuten mainostetaan.

Yksilöiden kehittämisen sijaan seuroille tarjotaankin pelaajien massatestejä ja toiminnasta iso osa onkin glorifioitua taitokisan jatketta. Eli onko isohkot resurssit oikeassa käytössä?

Toki itsellä on hyvin vähäiset tiedot SHA:n toiminnasta, mutta tällaisen kuvan Sarajärven kritiikistä sain.
Mendes

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Rakastan kaikkia.


Vastaus #4861 : 01.01.2021 klo 15:09:35

Eikö kaiken teoreettisen pyörittelyn keskeltä Sarajärveltä löydy se kritiikin ydin, eli SHA ei ehkä tällä hetkellä toimi siten kuten mainostetaan.

Yksilöiden kehittämisen sijaan seuroille tarjotaankin pelaajien massatestejä ja toiminnasta iso osa onkin glorifioitua taitokisan jatketta. Eli onko isohkot resurssit oikeassa käytössä?

Toki itsellä on hyvin vähäiset tiedot SHA:n toiminnasta, mutta tällaisen kuvan Sarajärven kritiikistä sain.

Keskustelusta ehkä unohtuu kaikki muu mitä SHA:ssa taoahtuu. Testit ovat näkyvä, mutta lopulta kohtalaisen pieni osa kokonaisuutta. Verkkoalusta testituloksile ja kehittymisenseurannalle, pelit, videot, valmennuskoulutukset jne. jäävät usein mainitsematta.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #4862 : 01.01.2021 klo 16:11:10

Joudun vähän karsimaan lainauksia, menemään sivupoluille rationalismin ja empirismin maailmaan, mutta en näemmä ole ainoa. Hyvää ja sivistynyttä keskustelua ilman turhaa antagonisaatiota, kiitos siitä.

Tässä ongelmana taitaa olla paradigmojen ero. Toinen tutkii luonnontieteellisellä metodilla ja toisen metodit ovat enemmänkin ihmistieteistä tai humanistisista tieteistä lainattuja.

Positivismi jos mikä on humanistista. Luonnontiedettä on hankala tehdä löysän käsiterunouden kautta, joskin onhan sitäkin yritetty.

Lainaus
Kuten linkkasin, Sarajärven ajatukset lähtevät Iberian niemimaalta.

Luin linkin ja se mielestäni näytti vain silti selvältä perusajatukselta, että itse valmennusta ei voi tehdä vain yrittäen jotain tällaisia mitattavia suureita kasvattaa koska kokonaisuus on isompi ja voidaan kokonaisuutta valmentamalla saada parannuksia paremmin kaikkiin yksittäisiin asioihin. Olen samaa mieltä. Se on oikeastaan tällä tavoin kompleksisessa asiassa selviö. Asioiden mittaus on sitten taas hyvä kuva saada yksittäisiä viitearvoja. Vähän sama kuin vaikka se, että valtiontalous on aika kompleksinen asioiden summa, mutta gdp/capita antaa jonkinlaisen kohtuullisen mittaustuloksen siitä taloudesta.

Lainaus
Minun mielestä Lampisen holismi on vähintäänkin yhtä hyvää holismia kuin Sarajärven ellei parempaa. Ehkäpä ongelmaa kuvaa hyvin anekdootti, jonka Veijo Hietala aikoinaan eräällä luennolla kertoi. Turussa oli pidetty iso poikkitieteellinen seminaari, jonka aiheena oli "postmodernismi" tai jotain muuta yleistä. Seminaarin aikana osallistujat olivat huomanneet, että oikeastaan he kaikki puhuivat eri asiasta. Ehkäpä tämä selittää sen, miksi luonnontieteestä kumpuava holismi eroaa ihmistieteiden holismista, kuten tässä tapauksessa on käynyt ilmi.

Sofistien käsitteet ovat levällään, kuka olisi voinut uskoa?

Tuo Sarajärven kirjoitus on siitä outo, että taustaoletuksena on se, että testaaminen ja ilmiöiden pilkkominen osiin olisi jotenkin pois holistisesta valmennuksesta. Minusta on aivan ilmeistä että testaaminen on vain mittari ja apuväline. Treenikentillä valmentajan työ on väistämättä holistista ja monilta osin vaistonvaraista, eikä asioiden mittaaminen muuta sitä miksikään.

Juuri niin. Tässä on hyvin kiteytettynä se ristiriita. Lisäksi minulla on epäilys siitä (varmaan epäreilusti johtuen Sarajärven omista valmennusansioista), että Sarajärvi edustaa valmentajajoukkoa, joka suhtautuu jalkapalloon vähemmän fyysisenä tahtolajina, ja jonka ajattelussa fyysinen suorituskyky ei paina ihan niin paljon kuin Lampisen edustaman joukon ajatuksissa ja siksi tällaiset Vo2 mittaukset yms. eivät anna niin hyvää kuvaa pelitehoista.

Niin. Jos asiaa pohtii puhtaasti filosofisesta, Descartes ja kartesiolaisuus, lähtökohdasta, ensimmäisenä tulee mieleen se, että minkä takia koko kartesiolaisuus on vedetty mukaan dynaamiseen systeemiteoriaan. En tiedä millaisia tieteen peruskursseja Hollannissa ja Espanjassa käydään, mutta jostain kumman syystä Verheijenit ja seiru-lollit lähtevät siitä ajatuksesta, että Descartes on suurin syntipukki siihen, millaista jalkapallovalmennus on.

Epäilisin heidän tarkoittavan sitä, että tiedon hankkiminen rationaalisuuden perusteella on se ongelma. Descartes edusti mannermaista rationalismia, jossa järki ja päättely tuovat tiedon, mikä helposti johtaa sitten tieteelliseen metodiin kuten me sen olemme tottuneet ymmärtämään.

Lainaus
En tiedä, että onko nämä sankarit ymmärtäneet sitä, että Descartes eli 1600-luvulla, eikä Rene puhunut mistään antiholismista, vaan hän heitti ilmoille ajatuksen apriori, että epäily on ainoa todiste siitä, että ihminen on, teoriassa, olemassa.

Niin siis hän lähestyi antiikin skeptikkojen ongelmaa ja yritti löytää edes jonkun ankkurin tai todistuksen sille, että edes jotain voitaisiin tietää.

Lainaus
Sarajärvi heittää kirjoituksessaan kartesiolaisuuden. Humanistina tekisi mieli heittää Sarajärvelle, että mitä helvetin tekemistä Descartesilla ja kartesiolaisuudella on jalkapallovalmennuksen kanssa. Filosofisesta näkökulmasta meni rapiat 300 vuotta ennen kuin tuli Hussler, Heidegger ja Sartre, jotka fenomenologian ja eksistentialismin kautta ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa, omilla teorioillaan pyrkivät todistamaan, että ihminen on olemassa myös arkitodellisuudessa, ei ainoastaan kartesiolaisessa metafysiikassa.

Empirismi oli koko ajan olemassa, ei tarvitse mennä ajassa noin eteenpäin.

Eikö kaiken teoreettisen pyörittelyn keskeltä Sarajärveltä löydy se kritiikin ydin, eli SHA ei ehkä tällä hetkellä toimi siten kuten mainostetaan.

Yksilöiden kehittämisen sijaan seuroille tarjotaankin pelaajien massatestejä ja toiminnasta iso osa onkin glorifioitua taitokisan jatketta. Eli onko isohkot resurssit oikeassa käytössä?

Tämä on jo kerrassaan toinen kysymys. Minusta kuitenkin Lampinen on minun mielestäni johdonmukaisesti aina ilmoittanut, että isoin ongelma suomalaisessa jalkapallossa on ollut se, että valmentajat eivät osaa opettaa peliä, mihin tarkoitukseen Ekkono hankittiin. Sekundaarisina havaintoina ovat olleet se, että pelaajat ovat liian vähän kilpailuorientoituneita ja huonoja fyysisesti. Holismia on minusta se, että kaikkia näitä yritettäisiin parantaa hyvällä valmennuksella ja kulttuurinmuutoksella. Kuten arvon Mendes tuossa ylempänä huomauttaa, niin SHA on kai muutakin kuin ote testituloksia.

 
Sivuja: 1 ... 194 [195]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines