Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Earl Godwin]

Hyvä juttu Belgian systeemistä. Siellä pikkuskidit pelaavat vain 2 vs 2 pienellä kentällä. Toista se on Suomessa jossa 20 kersaa ravaa pallon perässä. Sitten kun kerran 10 minuutissa pääsee palloon niin ei siinä kaaoksessa mitään pysty muuta kuin kengän kärjellä tyrkkäisemään. Kehityksessä jäädään jälkeen ihan pikkunappuloista alkaen.

https://yle.fi/urheilu/3-11250756

[rukkanen]

Jaarlilta päässyt taas vaihteeksi faktantarkistus unohtumaan? Vai ihanko tarkoituksella levität valheellista tietoa? Suomessa "20 kersaa ravaa pallon perässä" karkeastikin ottaen vasta 10-vuotiaista alkaen, siihen asti mennään 5v5-pelejä.

Ei tarkoita toki sitä, etteikö 10-vuotiaille voisi olla parempiakin vaihtoehtoja tarjolla kuin 8v8-pelaaminen (ja 6-vuotiaille parempia kuin 5v5), mutta suosittelen herättämään keskustelua vasta hieman paremmin asiaan perehtyneenä.

[Nuorenanätti]

Tuttua huttua ja olen samaa mieltä, meillä mennään säännönmukaisesti liian aikaisin liian isolle kentälle ja liian isoihin pelaajamääriin.

Yksi asia pisti silti jutussa silmään: "Viimeistely, kuljetus, ensimmäinen kosketus. Tässä on tämän hetken belgialaisen huippujalkapallon resepti. Se, mitä tapahtuu huipulla, kertoo, mihin pitää kasvattaa."

Tuossa kommentissa on aika hyvin riisuttu jalkapallo pelkästään tekniseksi suoritukseksi. Pelottaa hiukan, miten tätä luetaan. Juuri ennen tuota kommenttia on kerrottu tilanteista, joissa pallottoman liikkeellä ja pelin lukemisella on ollut maalin synnyssä erittäin keskeinen rooli. Se jäänee suurimmalle osalle lukijoista avautumatta ja tuskin belgeilläkään tilanne on valmennuksessa ihan kuvatunlaiseti pelkistetty.

Aikanaan Suomessa kaaduttiin tiki-takan kanssa, kun tuijoteltiin Barcelonan peliä ja alettiin junnuille opettamaan pienestä pitäen "helppo syöttö" -jalkapalloa ja taktiikkaa. Samoin on vaara kellahtaa nyt, kun todetaan, että viimeistely, kuljetus ja ensimmäinen kosketus ovat the jutut. Eipä aikaakaan, kun näitä treenataan ympäri Suomea tuntitolkulla teknisenä suorituksena sokeasti ja kyseenalaistamatta. Lahjakkuuksista kasvatetaan iso lauma juuri ja juuri Suomen kakkosdivaritason jalkapalloilijoita, jotka kuljettavat palloa kahdeksanvuotiaan pelikäsityksellä ja innolla tajuamatta, miksi maaleja ei enää tulekaan samalla tavalla kuin ala-asteikäisenä. En oikeasti usko, että näin käy, mutta pelottaa. Mikään ei ole kehittymiselle vaarallisempaa kuin tietämätön toimeliaisuus.

Kansainvälisen juniorijalkapallon keskeiset alkutahdit löytyvät kaikki Horst Weinin Developing youth footballplayers opuksesta vuodelta 2007. Jalkapallo ei ole vain tekninen suoritus vaan edellyttää paljon monipuolisempia taitoja, joista jopa sen kentän havainnoinnin ja pelikäsityksen kehittyminen alkaa (ja sen tulee alkaa) heti, kun jalkapalloa aletaan lapsille valmentaa. Tekninen suoritus ilman ymmärrystä ei vie kovin pitkälle. Weinin oppi ei millään tavalla lyö sormille Belgian tai Espanjan pelaajakasvatusta tai pieniä pelaajamääriä vaan täydentää sitä yksinkertaistettua kuvaa, mikä esimerkiksi tuosta Ylen jutusta jää. Esimerkiksi eri ikäisille soviteltuvat pelaajamäärät on jo Weinin kirjassa esitetty varsin osuvasti.

Elän toivossa, että meillä ymmärrys kokonaisuudesta saadaan haltuun, vaikka huippujalkapallon menestysresepti heittelehtiikin laidasta toiseen.

[Taktiikkapalaveri]

Tuttua huttua ja olen samaa mieltä, meillä mennään säännönmukaisesti liian aikaisin liian isolle kentälle ja liian isoihin pelaajamääriin.
...
Aikanaan Suomessa kaaduttiin tiki-takan kanssa, kun tuijoteltiin Barcelonan peliä ja alettiin junnuille opettamaan pienestä pitäen "helppo syöttö" -jalkapalloa ja taktiikkaa. Samoin on vaara kellahtaa nyt, kun todetaan, että viimeistely, kuljetus ja ensimmäinen kosketus ovat the jutut. Eipä aikaakaan, kun näitä treenataan ympäri Suomea tuntitolkulla teknisenä suorituksena sokeasti ja kyseenalaistamatta. Lahjakkuuksista kasvatetaan iso lauma juuri ja juuri Suomen kakkosdivaritason jalkapalloilijoita, jotka kuljettavat palloa kahdeksanvuotiaan pelikäsityksellä ja innolla tajuamatta, miksi maaleja ei enää tulekaan samalla tavalla kuin ala-asteikäisenä. En oikeasti usko, että näin käy, mutta pelottaa. Mikään ei ole kehittymiselle vaarallisempaa kuin tietämätön toimeliaisuus.
...
Elän toivossa, että meillä ymmärrys kokonaisuudesta saadaan haltuun, vaikka huippujalkapallon menestysresepti heittelehtiikin laidasta toiseen.

Tässä on tärkeitä huomioita. Jalkapallo on pelinä niin monisyinen ison kentän, ison pelaajamäärän ja pelin kompleksisuuden vuoksi, että olisi paha virhe lähestyä peliä ja ennen kaikkea valmennusta yhden hopealuodin pohjalta. Tällöin varmaa olisi ainoastaan se, että ko. hopealuoti menisi kohteestaan ohi.

Näkisin itse, että pelaajia pitäisi kasvattaa opettelemaan lajin moninaisuus ja sen pelaamisen eri tavat, koska ei ole yhtä oikeaa tapaa pelata futista. Jopa seurojen yksiniittiset valmennuslinjaukset voivat olla haitallisia, jos niissä koulutetaan pelaaja U7:sta U20:een pelaamaan vain tietyllä tavalla ja tietyssä taktisessa muodossa. 4-3-3-tikitakasta on pitkä henkinen matka 3-5-2-vastaiskupelaamiseen pitkillä palloilla.

Huuhkajissa ja Helmareissa ei taida olla ainuttakaan pelaajaa, joka olisi tullut läpi yhden joukkueen junioriputkesta. Kaikilla on useampia seuroja ja erilaisia pelaamisen konsepteja ja konteksteja, jotka on pitänyt ottaa haltuun. Se on tehnyt heistä parempia pelaajia. Kollektiivisen ja yksilötason toiminnan kesken joudutaan aina tekemään kompromisseja. Kun näiden optimaalista suhdetta ei tunneta tulevaisuuden suhteen, lienee järkevintä hajauttaa riski ja antaa yksittäisten seurojen ja valmentajien tehdä omat ratkaisunsa itse.

[Earl Godwin]

Tässä on tärkeitä huomioita. Jalkapallo on pelinä niin monisyinen ison kentän, ison pelaajamäärän ja pelin kompleksisuuden vuoksi, että olisi paha virhe lähestyä peliä ja ennen kaikkea valmennusta yhden hopealuodin pohjalta. Tällöin varmaa olisi ainoastaan se, että ko. hopealuoti menisi kohteestaan ohi.

Varmasti on monisyinen, mutta sen suuremmalla syyllä pitää tehdä tarkat suunnitelmat ja askelmerkit, mitä missäkin ikävaiheessa kannattaa opettaa. "Kun tää on niin kauhean moninutkaista niin mennään vaan fiilispohjalta ja opetetaan kaikkea kaikille" on taatusti häviävä strategia.

[Metsän poika]

 Miten eri seuroissa liikkuvuus- ja lihastasapainoharjoittelu ja palauttavat harjoitteet on järjestetty? Huuhkajaturnauksessa tipahti muutaman päivän aikana -07 ikäluokassa joka kymmenes pelaaja rosterista rasitusperäisten vammojen vuoksi. Onhan tuo nyt ihan täysin kestämätöntä, jos halutaan kehittää pelaajia huipulle.
 Osaako/tajuaako valmentajat arvioida liikkuvuutta ja kehonhallintaa? Mitään rakettitiedettähän tuo ei sinällään ole. Erilliseen fysiikkavalmentajaan taitaa harvassa paikassa resursseja olla? Vai mikä asian korjaamiseen auttaisi?

[Nahtegal]

Miten eri seuroissa liikkuvuus- ja lihastasapainoharjoittelu ja palauttavat harjoitteet on järjestetty? Huuhkajaturnauksessa tipahti muutaman päivän aikana -07 ikäluokassa joka kymmenes pelaaja rosterista rasitusperäisten vammojen vuoksi. Onhan tuo nyt ihan täysin kestämätöntä, jos halutaan kehittää pelaajia huipulle.
 Osaako/tajuaako valmentajat arvioida liikkuvuutta ja kehonhallintaa? Mitään rakettitiedettähän tuo ei sinällään ole. Erilliseen fysiikkavalmentajaan taitaa harvassa paikassa resursseja olla? Vai mikä asian korjaamiseen auttaisi?

Tuo viittaa siihen, että treeni ei ole ollut riittävän ”kovaa” aiemmin. Kun rasitustaso nousee turnauksessa, niin kroppa ei pysy perässä. Tässä ollaan Suomessa takamatkalla.
Toinen näkökulma on se, että tuossa turnauksessa pelejä on kai paljon ja rasitusta tulee, ja kuitenkin 9/10 pysyivät kunnossa eli ehkä se fyysisesti heikoimmin harjoitellut kymmenesosa nyt putosi pois?

Jos aihe kiinnostaa, niin Ropsin talenttivalmentajan haastiksessa tästä fyysisen puolen heikosta tasosta Suomessa lisää: https://anchor.fm/rovaniemen-palloseura/episodes/Aamukahvilla-4-7-2021-Jari-Alamki-e13smg3

https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/yksilollinen-polku-kohden-huippua-jari-alamaki-vastaa-ropsn-talenteista

[Nuorenanätti]

Huuhkajaturnauksessa tipahti muutaman päivän aikana -07 ikäluokassa joka kymmenes pelaaja rosterista rasitusperäisten vammojen vuoksi.

Taidat vastata tuossa kysymykseen jo ihan itse. Nuoret ovat keskellä vauhdikkainta kasvupyrähdystä. Pituutta, painoa ja vauhtia tulee lisää. Raajat heiluvat missä sattuvat. Jalat nyt vain ovat pari senttiä pidemmät kuin kesän alussa. Lihakset, liikkuvuus, tasapaino ja kehonhallinta eivät pysy kasvun vauhdissa. Nivelet ja tukiranka ovat todella kovilla. Aika moni kuulee ensimmäistä kertaa nimiparin Osgood-Schlatter. Ja ei, se ei ole saksalainen suklaamunien valmistaja. Huuhkaja-turnauksessa pitäisi silti mennä täysiä, mielellään sitä ennekin. Elimistö vain ei tahdo pysyä mukana.

Suomalainen fysiikkavalmennus on jalkapallossa heikkoa, mutta en tuon ikäisten tasonmittausturnauksessa ilmenneitä rasitusvammoja pitäisi kaikkein hälyttävimpänä merkkinä. Enemmän pelaajia on keskimäärin poissa vaikkapa Veikkausliigajoukkueiden rosterista erilaisten hyvällä fysiikkaharjoittelulla vältettävissä olevien vammojen vuoksi. Joka kymmenes kasvuikäisistä nuorista on vähän, ehkä noinkin vähän, koska moni on vammojen takia sivussa jo ennen turnausta.

[Metsän poika]

 Mielenkiintoinen näkökulma kieltämättä tuo, että olisi ihan normaalia, että treenit plus 40-minuuttia peliä neljänä päivänä on sellainen rasitus ikäluokan parhaimmistolle, että kasvuun liittyvien kireyksien pitääkin muutamassa päivässä joka kymmenes rikkoa.
 Jos tuo on laajemminkin näkemys juniorivalmennuksen piirissä, niin ei ihme, että asiaa ei yritetä korjata.

[Mapeli]

En nyt kommentoi sen enempää kuin että jos treenataan vain jalkapalloa, se on liian yksipuolista - vaikka nykyäänhän ei saa harrastaa useampaa kuin yhtä lajia ja pitää erikoistua nuorena, niin sitten sen lajin sisällä pitää sitten harjoitella monipuolisesti ja ottaa mukaan oheisharjoittelua (esim. telinevoimistelua, ehkä vähän oikeanlaista voimatreeniä, matalatehoisia loikkia jne).

Valmentajien pitää myös osata lukea tilanteita, tiedän yhden nuorisomaajoukkueessa myöhemmin pelanneen kaverin, jolla oli niin kovat kasvukivut polvissa, että yksi kausi (esi)murrosiässä jäi väliin pelien osalta, mutta treenasi koko ajan valmentajan ohjeiden mukaisesti, koordinaatiota jne, mutta EI mitään tehotreenejä.

[Nuorenanätti]

Mielenkiintoinen näkökulma kieltämättä tuo, että olisi ihan normaalia, että treenit plus 40-minuuttia peliä neljänä päivänä on sellainen rasitus ikäluokan parhaimmistolle, että kasvuun liittyvien kireyksien pitääkin muutamassa päivässä joka kymmenes rikkoa.
 Jos tuo on laajemminkin näkemys juniorivalmennuksen piirissä, niin ei ihme, että asiaa ei yritetä korjata.

Ei tarvitse. Veikkaan silti, että vähintään yksi kymmenestä kovaa treenaavasta tuon ikäisestä nuoresta kärsii rasitusvammoista muuallakin kuin Suomessa tai Huuhkaja-turnauksessa. Noista sivuun hypänneistä ei välttämättä ihan jokainen ole "mennyt rikki" Huuhkaja-turnauksen treenien aikana vaan rasitusvamman rasitus on pidemmältä ajalta ja luultavasti jo aiemminkin vaatinut lepoa ja kuntoutusta. Siksi rasitusvammaa leikkisästi kutsutaan rasitusvammaksi.

Minusta se taas on mielenkiintoinen näkemys, että rasitusvamma olisi syntynyt vain Huuhkaja-turnauksen tapahtumista, kuten esität. Jos tuo on laajempikin käsitys rasitusvammoista niin ei kumma, että rasitusvammojen määrä kummastuttaa.

Voidaanko suomalainen jalkapallovalmennus sitten kehittää laajalti niin hyväksi, että kasvupyrähdyksen aikaisia rasitusvammoja pystytään laskemaan alle kansainvälisen keskiarvon, on ihan hyvä kysymys. Yksi kymmenestä ei silti minusta ole mikään sietämätön tilanne eikä erityisesti kerro mitenkään poikkeuksellisen huonosta fysiikkavalmennuksesta vaan siitä, että nuoret ovat kasvuiässä, jolloin erilaisten rasitusvammojen riski on moninkertainen lapseen tai täyskasvuiseen aikuiseen verrattuna. Tuo on jatkuvaa tasapainoilua riittävän kovan harjoittelun ja liian kovan rasituksen välillä. Fysiikkaharjoittelulla voidaan ehkäistä osa vammoista, mutta ei kokonaan poistaa iän ja kasvun mukanaan tuomaa lisääntynyttä riskiä.

Mutta eipä siinä. Haistan jo edellisen kirjoituksen sävystä, että tässä ollaan menossa kohti hyödytöntä nimimerkkien kikkelimiekkailua ja jätän aiheen tähän.

[Mapeli]

Oikealla fysiikkatreenillä voidaan kyllä ehkäistä kaikki rasitusvammat kaikilta, joskus se voi johtaa koko kauden jäämiseen väliin, joskus tilapäiseen fyysisen tason laskuun. Niistä selvitään, mutta se vaatii myös henkistä valmennusta, pelaajan pitää ymmärtää mistä tämä tilapäinen tilanne johtuu ja että se ei pilaa mitään. Väärä treeni voi jopa rampauttaa loppuiäksi.

Toki valmentaja ei voi kontrolloida kaikkea, ei esim. sitä mitä omalla ajalla tehdään, on sitäkin nähty, että kunnianhimoinen vanhempioletettu on ajanut lapsensa treenaamaan itsensä rikki (muissakin lajeissa kuin futis, ja ihan kansallisella huipulla ellei jopa kv. huipun kynnyksellä).

Minusta oikeastaan nollatoleranssi on oikea mittari - tai no, annetaan 0,1 promillea. 10 % on sietämätön tilanne. Jos lasketaan synnynnäiset ongelmat pois, niitäkin on nähty, esim. joku polven rusto on liian pehmeä tai nivelet yliliikkuvat.

[Nuorenanätti]

Minusta oikeastaan nollatoleranssi on oikea mittari.

Tämä on oikein hyvä tavoite.

[Metsän poika]

Ei tarvitse. Veikkaan silti, että vähintään yksi kymmenestä kovaa treenaavasta tuon ikäisestä nuoresta kärsii rasitusvammoista muuallakin kuin Suomessa tai Huuhkaja-turnauksessa. Noista sivuun hypänneistä ei välttämättä ihan jokainen ole "mennyt rikki" Huuhkaja-turnauksen treenien aikana vaan rasitusvamman rasitus on pidemmältä ajalta ja luultavasti jo aiemminkin vaatinut lepoa ja kuntoutusta. Siksi rasitusvammaa leikkisästi kutsutaan rasitusvammaksi.

Minusta se taas on mielenkiintoinen näkemys, että rasitusvamma olisi syntynyt vain Huuhkaja-turnauksen tapahtumista, kuten esität. Jos tuo on laajempikin käsitys rasitusvammoista niin ei kumma, että rasitusvammojen määrä kummastuttaa.

Voidaanko suomalainen jalkapallovalmennus sitten kehittää laajalti niin hyväksi, että kasvupyrähdyksen aikaisia rasitusvammoja pystytään laskemaan alle kansainvälisen keskiarvon, on ihan hyvä kysymys. Yksi kymmenestä ei silti minusta ole mikään sietämätön tilanne eikä erityisesti kerro mitenkään poikkeuksellisen huonosta fysiikkavalmennuksesta vaan siitä, että nuoret ovat kasvuiässä, jolloin erilaisten rasitusvammojen riski on moninkertainen lapseen tai täyskasvuiseen aikuiseen verrattuna. Tuo on jatkuvaa tasapainoilua riittävän kovan harjoittelun ja liian kovan rasituksen välillä. Fysiikkaharjoittelulla voidaan ehkäistä osa vammoista, mutta ei kokonaan poistaa iän ja kasvun mukanaan tuomaa lisääntynyttä riskiä.

Mutta eipä siinä. Haistan jo edellisen kirjoituksen sävystä, että tässä ollaan menossa kohti hyödytöntä nimimerkkien kikkelimiekkailua ja jätän aiheen tähän.

Jos jollain on oireileva rasitusvamma olemassa, hän ei turnaukseen luonnollisestikaan lähde (no joo, on niitä niinkin tyhmiä/innokkaita, mutta ei kyllä mitenkään noin paljoa).
 Minusta 10% on ihan helvetisti tuollaiselle tarkastelujaksolle. Oletettavasti huomattavan paljon suuremmalla osalla on noita vaivoja, mutta ne eivät vain neljän päivän aikana tule ilmi niin pahoina, että pelaamiseen vaikuttaisi.

 Toivottavasti palloliitto joskus julkaisee noita testituloksiakin, esimerkiksi valakyykkyyn menosta - jota vissiin kuitenkin vuosittain testataan. Ehkä se avaisi silmiä puutteista. Toki oletettavasti mielestäsi kasvuiässä olevien nuorien ei tarvitsekaan valakyykkyyn puhtaasti päästä.

[Nuorenanätti]

Haistan jo edellisen kirjoituksen sävystä, että tässä ollaan menossa kohti hyödytöntä nimimerkkien kikkelimiekkailua ja jätän aiheen tähän.

Toki oletettavasti mielestäsi kasvuiässä olevien nuorien ei tarvitsekaan valakyykkyyn puhtaasti päästä.

Parry.
Dodge.
Riposte.

[Jape77]

Tulevana to-su olisi taas Hjk cup. Siellä on useita joukkueita esim. Ruotsista.
Tässä hyvä tilaisuus katsoa missä juniori jalkapallo menee.

[Jortsukka]

Tulevana to-su olisi taas Hjk cup. Siellä on useita joukkueita esim. Ruotsista.
Tässä hyvä tilaisuus katsoa missä juniori jalkapallo menee.

Harmi että tänä vuonna pelit eivät keskity vain Bolliksen ympärille, vaan pelataan ainakin Talissa. Ei pääse yhdellä reissulla siis katselemaan kaikkia. Harmi myös että alkuperäisesti mukana olleita ulkomaalaisia joukkueita jäi pois. Tänä vuonna esim. Zenit ei ollenkaan mukana. Ollut kuitenkin perinteisesti selvästi kovin seura joka mukana. Toki kiva että tänä vuonna Bromma ja Hammarby taisivat olla yhdessä ikäluokassa mukana molemmat.

[Jape77]

Taisi kaikissa sarjoissa olla suomalainen voittaja?
Kuitenkin Ruotsista hyviä joukkueita. Hyvä suomalainen juniori jalkapallo

[Jortsukka]

Taisi kaikissa sarjoissa olla suomalainen voittaja?
Kuitenkin Ruotsista hyviä joukkueita. Hyvä suomalainen juniori jalkapallo

Bromma voitti U13(finaalissa täysin suvereeni ja HJK:lla ei mitään saumaa). Eihän tuolla nyt kauheasti ollut kovia ulkomaalaisia kuin tuo Bromma ja pari Hammarbyn ryhmää. Esim. aiempina vuosina mukana ollut Zenit ei ollenkaan mukana. Harmi turnauksen tason kannalta, koska nyt mukana muutamia todella heikkoja suomalaisiakin joukkueita.

[TapioV]

Harmi että tänä vuonna pelit eivät keskity vain Bolliksen ympärille, vaan pelataan ainakin Talissa. Ei pääse yhdellä reissulla siis katselemaan kaikkia. Harmi myös että alkuperäisesti mukana olleita ulkomaalaisia joukkueita jäi pois. Tänä vuonna esim. Zenit ei ollenkaan mukana. Ollut kuitenkin perinteisesti selvästi kovin seura joka mukana. Toki kiva että tänä vuonna Bromma ja Hammarby taisivat olla yhdessä ikäluokassa mukana molemmat.

The tournament arrangements are well on their way. Sadly the covid situation and risks in traveling are causing changes to the team lineups – we wish to welcome Norwich City Academy, PSV Eindhoven, Zenit and other international teams traveling from further away in 2022 as it turned out impossible this year 😢



Lainaus turnauksen sivuilta. Sääli, Norwich olisi ollut mielenkiintoinen.

[Jortsukka]

The tournament arrangements are well on their way. Sadly the covid situation and risks in traveling are causing changes to the team lineups – we wish to welcome Norwich City Academy, PSV Eindhoven, Zenit and other international teams traveling from further away in 2022 as it turned out impossible this year 😢



Lainaus turnauksen sivuilta. Sääli, Norwich olisi ollut mielenkiintoinen.

Juuh ymmärrän toki syyt, mutta kunhan totesin että tämän vuoden turnaus jäi vähän valjuksi kun kuitenkin Zenit tosiaan ollut monena vuonna peräkkäin kaikiss aikäluokissa, jne. Norwichin akatemia nyt ei mikään kummoinen, mutta olisi toki ollut mielenkiintoista nähdä. Toivottavasti ensi vuonna.

[Jape77]

Bromma voitti U13(finaalissa täysin suvereeni ja HJK:lla ei mitään saumaa). Eihän tuolla nyt kauheasti ollut kovia ulkomaalaisia kuin tuo Bromma ja pari Hammarbyn ryhmää. Esim. aiempina vuosina mukana ollut Zenit ei ollenkaan mukana. Harmi turnauksen tason kannalta, koska nyt mukana muutamia todella heikkoja suomalaisiakin joukkueita.

Hammarby kuitenkin aika kovaa tasoa Ruotsissa ja nyt eivät päässeet edes finaaleihin. Zenit on ollut kyllä kova aikasempina vuosina muutamissa ikäluokissa. Toisaalta taas jossain ikäluokassa jäänyt sijoille ym.

[Kaihlamo]

Hammarby kuitenkin aika kovaa tasoa Ruotsissa ja nyt eivät päässeet edes finaaleihin. Zenit on ollut kyllä kova aikasempina vuosina muutamissa ikäluokissa. Toisaalta taas jossain ikäluokassa jäänyt sijoille ym.

Tasan kerran tainneet jäädä ulos mitalipeleistä, kun ovat pelanneet omaikäisten sarjassa. 2019 jäivät alkulohkossa 3. 2008-syntyneiden sarjassa kun Ilves ja TPS meni jatkoon.

[dtUnaM]

Hammarby kuitenkin aika kovaa tasoa Ruotsissa ja nyt eivät päässeet edes finaaleihin. Zenit on ollut kyllä kova aikasempina vuosina muutamissa ikäluokissa. Toisaalta taas jossain ikäluokassa jäänyt sijoille ym.

Mistä näistä tietää mikä ryhmä sieltä oli mukana. Ihan sama se Suomessakin on pienemmillä seuroilla kun kohdataan ns. nimiseura. Juhlitaan voittoa ymmärtämättä, että kyseessä oli 3 tai 4 ryhmä.

[dtUnaM]

Tuttua huttua ja olen samaa mieltä, meillä mennään säännönmukaisesti liian aikaisin liian isolle kentälle ja liian isoihin pelaajamääriin.

Yksi asia pisti silti jutussa silmään: "Viimeistely, kuljetus, ensimmäinen kosketus. Tässä on tämän hetken belgialaisen huippujalkapallon resepti. Se, mitä tapahtuu huipulla, kertoo, mihin pitää kasvattaa."

Tuossa kommentissa on aika hyvin riisuttu jalkapallo pelkästään tekniseksi suoritukseksi. Pelottaa hiukan, miten tätä luetaan. Juuri ennen tuota kommenttia on kerrottu tilanteista, joissa pallottoman liikkeellä ja pelin lukemisella on ollut maalin synnyssä erittäin keskeinen rooli. Se jäänee suurimmalle osalle lukijoista avautumatta ja tuskin belgeilläkään tilanne on valmennuksessa ihan kuvatunlaiseti pelkistetty.

Aikanaan Suomessa kaaduttiin tiki-takan kanssa, kun tuijoteltiin Barcelonan peliä ja alettiin junnuille opettamaan pienestä pitäen "helppo syöttö" -jalkapalloa ja taktiikkaa. Samoin on vaara kellahtaa nyt, kun todetaan, että viimeistely, kuljetus ja ensimmäinen kosketus ovat the jutut. Eipä aikaakaan, kun näitä treenataan ympäri Suomea tuntitolkulla teknisenä suorituksena sokeasti ja kyseenalaistamatta. Lahjakkuuksista kasvatetaan iso lauma juuri ja juuri Suomen kakkosdivaritason jalkapalloilijoita, jotka kuljettavat palloa kahdeksanvuotiaan pelikäsityksellä ja innolla tajuamatta, miksi maaleja ei enää tulekaan samalla tavalla kuin ala-asteikäisenä. En oikeasti usko, että näin käy, mutta pelottaa. Mikään ei ole kehittymiselle vaarallisempaa kuin tietämätön toimeliaisuus.

Kansainvälisen juniorijalkapallon keskeiset alkutahdit löytyvät kaikki Horst Weinin Developing youth footballplayers opuksesta vuodelta 2007. Jalkapallo ei ole vain tekninen suoritus vaan edellyttää paljon monipuolisempia taitoja, joista jopa sen kentän havainnoinnin ja pelikäsityksen kehittyminen alkaa (ja sen tulee alkaa) heti, kun jalkapalloa aletaan lapsille valmentaa. Tekninen suoritus ilman ymmärrystä ei vie kovin pitkälle. Weinin oppi ei millään tavalla lyö sormille Belgian tai Espanjan pelaajakasvatusta tai pieniä pelaajamääriä vaan täydentää sitä yksinkertaistettua kuvaa, mikä esimerkiksi tuosta Ylen jutusta jää. Esimerkiksi eri ikäisille soviteltuvat pelaajamäärät on jo Weinin kirjassa esitetty varsin osuvasti.

Elän toivossa, että meillä ymmärrys kokonaisuudesta saadaan haltuun, vaikka huippujalkapallon menestysresepti heittelehtiikin laidasta toiseen.

Paljon itse huomioinut sitä, että hyvin hyvin harvassa on ne koutsit, jotka oikeasti ymmärtävät miksi joku seura pelaa jollakin tavalla ja joku toinen toisella tai varsinkaan sitä miten nämä liittyvät lasten ja nuorten valmennukseen. Tuon asian ymmärtäminen vaatii vuosien opiskelun ja yleensä suurin osa koutseista on siinä vaiheessa heittänyt jo pyyhkeen kehään. Sitten kun sitä ymmärrystä ei ole, on lopputuloksena juuri päämäärättömiä rondoja, joissa palloa vaan siirrellään ilman tarkoitusta.