FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
29.03.2024 klo 08:08:40 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 201 [202] 203 ... 268
 
Kirjoittaja Aihe: Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä  (Luettu 849652 kertaa)
1 Jäsen ja 3 vierasta katselee tätä aihetta.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #5025 : 11.10.2021 klo 08:50:06

Lisää olkiukkoja. Tai katkeria vanhempia. Tai katkeria olkiukkovanhempia, jotka eivät ymmärrä, että kyseessä on vain eriytetyn valmennussisällön luoma illuusio. Todellisuudessa huonommat olosuhteet, heikompi valmennus ja vähemmän harjoituksia osana harrasteryhmää on heidän lastensa omaksi parhaaksi. Tekisimme väärin, jos emme tällä tavalla lasten erilaisia tarpeita huomioisi.

Oliko tämä sinun oma kirjoituksesi? Vertaukset vähän ontuvat (Griezmann, salibandy?). Todellisuudessa joo, olen yhä sitä mieltä, että sitä mikä mielessäsi on nimikkeellä "heikompi valmennus" yms. on kyllä eduksi niille lapsille, jotka vähemmän ovat pallon kanssa tehneet mitään ja eivät pärjää kovemmassa kyydissä.

Ei se niin mene, että "höntsäporukassa täytyy hankkia samat taidot kuin akatemian puolella hankitaan asiantuntijoiden avulla", vaan pikemminkin niin, että akatemian puolella lapset ovat jo hankkineet ne taidot höntsäämällä, jotta ovat valmiita vähän haastavampaan valmennukseen ja vasta kun ne taidot on hankittu, niin on jotain mieltä olla siellä. Meinaatko oikeasti, että tasa-arvon nimissä resursseja pitää käyttää niin, että ne jotka osaisivat opettaa peliä, hienosäätää teknisiä suorituksia jne. pitäisi vähentää tästä ja ryhtyä enemmän toimimaan kerho-ohjaajina harrastepuolen lapsille? Pitääkö pallon perässä juokseminen ja sen potkaiseminen opettaa samoilla valmentajilla kuin monipuolisemmat asiat myöhemmin?

Tämän sanottuani, me olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että kaikille kannattaa järjestää mahdollisimman kehittävää toimintaa ja se ei välttämättä järjesty sillä, että 10% saa haasteellista valmennusta ja loput 90% saa kerhotoimintaa. Mielummin kolmannes kovaa, kolmannes vielä tavoitteellista ja kolmannes harrastustason toimintaa, riippuen vähän kulloisenkin ikäluokan lasten omista intresseistä. Samoin ei ole mitään mieltä pitää näitä rajoja millään muotoa tiukkoina vaan liikkuvuutta niiden välillä pitää olla vaikka väkisin. Keskikastia ei tosiaan kannata hukata sillä, että ei ole jotain välimuotoa näissä harrastuksen haastetasoissa. Eikö Oulussa kuitenkin ole useitakin seuroja? Luulisi, että siellä on vielä kohtuullisen helppoa löytää itselleen se optimaalisin haastetaso harrastuksessa.

Eli jos pääpaino kirjoituksessa on sillä, että ei saisi olla tiukkaan rajattuja kilparyhmiä, niin siitä 100% samaa mieltä. Veikkaan, että yksikään valmentaja ei tietoisesti halua rajata myöhemmin kehittyviä pelaajia pois ryhmästään ja haluaisi saada joukkueeseensa kehityskelpoisia yksilöitä lisää. Tiedostamattaan saattaa joku ajatella joukkueen sosiaalisia puolia ja pitää liian kauan jotain mukavaa poikaa ringissä vaikka tämä ei kehity samaa tahtia kuin haasteryhmissä höntsäävät (ei se ole niin tavatonta, yksi jalkapallosta innostunut ja omalla ajallaan pelaileva saattaa ihan hyvin mennä ohitse kaverista, joka ei jostain syystä kehity korkeamman tason valmennuksessa). Valmentaja haluaa antaa niitä mahdollisuuksia tämän pojan kehittymiseen eikä halua olla julma. Pitäisi olla kuitenkin "julmempi", koska yhtä tiputettua ja pettynyttä kohden on yksi joka saa kovalle työlleen palkinnon ja bonuksena koko joukkue harjoittelee kovemmin koska tietää, että oma pelipaikka ei ole itsestään selvä.

Se on toki aina helpommin sanottu kuin tehty. Ei ehkä pitäisi valmentaa samaa joukkuetta liian montaa vuotta, ettei pääse syntymään sellaisia emotionaalisia siteitä, jotka haittaavat lasten harrastusta.
Skylark

Poissa Poissa


Vastaus #5026 : 12.10.2021 klo 09:30:26

Iso ongelma on se, että monissa seuroissa on Die Mannschaft, eli kilpajoukkue ja toisaalta siihen kuulumattomat. Samassa haaste/harrastepuolen nipussa on motorisesti hyvin lahjattomia, keskittymiskyvyttömiä ja huonosti motivoituneita ja sitten toisaalta innostuneita, pitkään harrastaneita ja lähellä kilpatasoa olevia. Näitä poikia sitten harjoitetaan samoissa pienryhmissä, jolloin osa häiritsee toisten treeniä, osalle homma on liian vaikeaa, osa vaivautuu paikalle vain harvoin eikä ymmärrä rasteja, osa tuskastuu ja turhautuu. Kaikki on varmaan samaa mieltä siitä, että jako pitäisi tehdä n. kolmeen eri tasoon, eli kilpa, haaste ja harraste.  Ja näiden ryhmien välillä pitäisi oikeasti olla liikettä. Oman lapsen seurassa jako on vain kahtia, ja mitä näitä lähiseutujen seuroja katsoin, niin kaksi jengiä niissäkin vain on.

Kilparyhmä treenaa useammin, meidän seurassa ero on 2 h enemmän ohjattua. Pelejä kilparyhmällä on kolme kertaa enemmän. Olemme toivoneet lisää pelejä, mutta kun porukka on niin hajanainen. Osa ei tule paikalle, osa ei tiedä, että on peli, osa ei halua pelata, osa tulee paikalle mutta lopettaa pelaamisen jne. Osa taas toivoisi kovempia treenejä ja enemmän pelejä. Tästä asiasta on käyty kovasti keskustelua.

Oma lukunsa on sitten tuon kilparyhmän ulkopuolisen porukan toisarvoisuus, joka näkyy kaikessa ja kaikille. Valmentajat eivät näe näiden poikien pelejä ja treeneistäkin vain osan. Suuri osa menee isävalmennuksella, ja eri isät ohjaavat pelejä ja treenejä. Jos treenit on samaan aikaan, valmentaja valmentaa kilparyhmää aina. Ehkä tämä tuottaa huippujalkapalloilijoita, kukapa tietää. Mutta ainakin se tuottaa ison joukon surullisia lapsia, joiden usko omiin taitoihin, omiin kehittymismahdollisuuksiin ja omaan tulevaisuuteen pelaajana horjuu pahasti.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #5027 : 12.10.2021 klo 13:43:06

Iso ongelma on se, että monissa seuroissa on Die Mannschaft, eli kilpajoukkue ja toisaalta siihen kuulumattomat. Samassa haaste/harrastepuolen nipussa on motorisesti hyvin lahjattomia, keskittymiskyvyttömiä ja huonosti motivoituneita ja sitten toisaalta innostuneita, pitkään harrastaneita ja lähellä kilpatasoa olevia. Näitä poikia sitten harjoitetaan samoissa pienryhmissä, jolloin osa häiritsee toisten treeniä, osalle homma on liian vaikeaa, osa vaivautuu paikalle vain harvoin eikä ymmärrä rasteja, osa tuskastuu ja turhautuu. Kaikki on varmaan samaa mieltä siitä, että jako pitäisi tehdä n. kolmeen eri tasoon, eli kilpa, haaste ja harraste.  Ja näiden ryhmien välillä pitäisi oikeasti olla liikettä. Oman lapsen seurassa jako on vain kahtia, ja mitä näitä lähiseutujen seuroja katsoin, niin kaksi jengiä niissäkin vain on.

Organisointi on näissä aina vähän hankalaa, riippuu niin monesta muuttujasta, että miten asian voi tehdä. Oikeastaan vain pääkaupunkiseudulla on edes teoriassa mahdollista saattaa suurin piirtein samantasoiset harrastajat keskenään samoihin ryhmiin, muualla se on aina hankalampaa ja joku aina kärsii. Tuosta kahdesta jengistä sanoisin, että en tiedä että miten sen täsmälleen näet katsomalla, mutta toki useimmiten pelejä tarjotaan kilvalle ja haasteelle - harrastustason pelit ovat vähän haasteellisemmat järjestää koska into osallistumiseen usein myös heikompi.

Mutta periaatteessa samaa mieltä, ei kannata organisoida toimintaa niin, että motivoituneet ja vielä vähemmän oppineet turhautuvat.

Lainaus
Kilparyhmä treenaa useammin, meidän seurassa ero on 2 h enemmän ohjattua. Pelejä kilparyhmällä on kolme kertaa enemmän. Olemme toivoneet lisää pelejä, mutta kun porukka on niin hajanainen. Osa ei tule paikalle, osa ei tiedä, että on peli, osa ei halua pelata, osa tulee paikalle mutta lopettaa pelaamisen jne. Osa taas toivoisi kovempia treenejä ja enemmän pelejä. Tästä asiasta on käyty kovasti keskustelua.

Eikö tuosta pääse eroon vaan sillä, että laittaa peleihin ilmoittautumisen auki ja halukkaat ilmoittautuvat? Siitä sitten nopeasti näkee, että onko aitoa kiinnostusta. Jos ei riitä pelaajat peleihin, niin sitten se on vähän hankala järjestää. Sitten varmaan pitää miettiä, että onko jossain enemmän niitä oman tasoisia pelaajia, joilla riittää intoa myös pelaamiseen ja mennä heidän joukkoonsa. Jos taas on selvästi kiinnostusta aina enemmän kuin on pelejä, niin sitten on varmaan toivottavaa, että aikuisilla riittää aikaa ja tarmoa järjestää niitä pelejä.

Eli kyllä mielestäni haasteporukalla pitäisi olla melkein yhtä paljon pelejä kuin kilvalla. Harrastepuolen pojille saattaa riittää vähempi.

Lainaus
Oma lukunsa on sitten tuon kilparyhmän ulkopuolisen porukan toisarvoisuus, joka näkyy kaikessa ja kaikille. Valmentajat eivät näe näiden poikien pelejä ja treeneistäkin vain osan. Suuri osa menee isävalmennuksella, ja eri isät ohjaavat pelejä ja treenejä. Jos treenit on samaan aikaan, valmentaja valmentaa kilparyhmää aina. Ehkä tämä tuottaa huippujalkapalloilijoita, kukapa tietää. Mutta ainakin se tuottaa ison joukon surullisia lapsia, joiden usko omiin taitoihin, omiin kehittymismahdollisuuksiin ja omaan tulevaisuuteen pelaajana horjuu pahasti.

No ei sitä kannata ehkä ihan noin tehdä, mutta osittain se saattaa vaan näyttäytyä niin. Varsinkin omat lapset saavat meissä aikaan sellaisen primitiivitunteen. Olen itse läpikäynyt myös sen, että oma lapsi on laitettu heikoimpaan ryhmään harrastuksen alkuvaiheessa ja kuinka voimakkaasti se sattuikin sieluun. Samat tunteet valtaavat mielen, jos vain poikani saisi mahdollisuuden harjoitella niiden parempien kanssa, niin hänestä varmasti tulisi hyvä pelaaja. Jälkikäteen ajateltuna ja objektiivisemmin asiaan lähestyvänä se oli varmasti hänen kehittymisensä kannalta oikein hyvä. Ei kokemus häntä ole myöskään millään tavoin latistanut ja kuvaamasi kaltaiset tunteet lienevät enemmän aikuisen kokemia tunteita. Ikävältä tuntuu, jos harrastaminen tuottaa joukon surullisia lapsia. Toivottavasti näin vähemmistössä seuroista.

Mutta se on selviö, että jos ollaan samaa joukkuetta ja seuraa, niin ei kannata antaa sellaista vaikutelmaa, että valmentajat ovat vaan toisia varten. En näe suurta ongelmaa siinä, että koulutettu valmentaja keskittyy antamaan edistyneemmille opetusta, mutta suotavaa hänen olisi huomioida muutkin, jotta heille ei tule sellaista tunnetta, että ei oikeastaan olla samassa seurassa edes. Kyllä päävalmentaja, joka huomioi kaikki harrastajat, luo paremman ympäristön oppimiselle, kuin vain osaan keskittyvä. Ei pidä olla toisarvoisia.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #5028 : 12.10.2021 klo 16:03:56

Eiköhän nyt voi jo tuon keskustelun, mikä oikeastaan tuntuu olevan ainoa mistä enemmän keskustellaan jo laittaa pisteeseen. Siis ainoa isompi mitä kokoajan nyt nostetaan sivusta toiseen on tasojoukkueet vs tasojoukkueet.

Kaikki varmaan voivat olla samaa mieltä, että:

A) Eri kaupungeissa ja eri seuroissa toimii erilaiset joukkuemallit
B) Tasoryhmät/joukkueet huonosti toteutettuna ovat huono asia
C) Tasoryhmät/joukkueet hyvin toteutettuna ovat osissa seuroista ainakin ainoa vaihtoehto

Tämän asian kanssa varmasti saadaan painia jatkossakin, mutta ihmettelen jos näistä asioista ei olla samaa mieltä.

Itse olisin enemmän huolissani siihen, että vaikka on puhuttu, niin mitään toimia en ole nähnyt siihen että kalenterivuoden tai fyysisen kehityksen suhteen meillä valtavasti jää pois pieniä/nuoria pelaajia eri ikäluokissa. Tämän näkee hyvin kun tarkastelee esim. aluejoukkueita tai maajoukkueita. Suomi on pieni maa ja meillä ei ole varaa missata yhtään lahjakkuutta, mutta silti missaamme aika monta tällä hetkellä Suomessa(suurimman osan siis näistä loppu vuoden lapsista).
« Viimeksi muokattu: 12.10.2021 klo 16:08:58 kirjoittanut Jortsukka »
KVilho

Poissa Poissa


Vastaus #5029 : 13.10.2021 klo 10:58:15

Eiköhän nyt voi jo tuon keskustelun, mikä oikeastaan tuntuu olevan ainoa mistä enemmän keskustellaan jo laittaa pisteeseen. Siis ainoa isompi mitä kokoajan nyt nostetaan sivusta toiseen on tasojoukkueet vs tasojoukkueet.

Kaikki varmaan voivat olla samaa mieltä, että:

A) Eri kaupungeissa ja eri seuroissa toimii erilaiset joukkuemallit
B) Tasoryhmät/joukkueet huonosti toteutettuna ovat huono asia
C) Tasoryhmät/joukkueet hyvin toteutettuna ovat osissa seuroista ainakin ainoa vaihtoehto

Tämän asian kanssa varmasti saadaan painia jatkossakin, mutta ihmettelen jos näistä asioista ei olla samaa mieltä.

Itse olisin enemmän huolissani siihen, että vaikka on puhuttu, niin mitään toimia en ole nähnyt siihen että kalenterivuoden tai fyysisen kehityksen suhteen meillä valtavasti jää pois pieniä/nuoria pelaajia eri ikäluokissa. Tämän näkee hyvin kun tarkastelee esim. aluejoukkueita tai maajoukkueita. Suomi on pieni maa ja meillä ei ole varaa missata yhtään lahjakkuutta, mutta silti missaamme aika monta tällä hetkellä Suomessa(suurimman osan siis näistä loppu vuoden lapsista).

Kyllähän tietyissä ikäluokissa koko- ja voimaerot voi olla suuriakin. Oli tämän vuoden p14 SPL-lopputurnauksesta jokunen video juutuubissa ja kyllähän koolla pystyi sielläkin saamaan etua.

Sitä vaan mietin että miten tämä asia eroaa muista ominaisuuksista? Eri osa-alueet kehittyy eri tahtiin, niin henkiset kuin fyysisetkin emmekä sille oikein mitään voi.

Eikö tämänkin voi ratkaista toimivalla tasojoukkuemallilla? Vai pitäisikö homma hoitaa ikäluokkavaihdoksilla (isommat vanhempiin tai pienemmät nuorempiin)? Itsellä ei ole vastauksia - kysymyksiä vaan.
Nuorenanätti

Poissa Poissa


Vastaus #5030 : 13.10.2021 klo 11:35:52

Eikös meillä ole kahdeksanvuotiaista alkaen harrasteryhmät niitä varten, joita ei valita kilpajoukkueeseen...eriytettyä valmennussisältöä, pallo ja piha riittävät, jne? No joo, ehkä en nyt sitten kuitenkaan lähde tuolle tielle, vaikka ollaankin ongelman konkretisoitumisen alkulähteillä.

Tuon loppuvuonna syntyneiden dilemma on kansainvälinen joukkuelajien ongelma ja siitä on tutkimuksia ainakin NHL:n pelaajista, joissa alkuvuoden lapset korostuvat ihan yhtä lailla kuin Suomen futiksen nuorisomaajoukkueissakin. Pahoittelen, että ei ole lähdettä linkittää. Ero on siinä, että NHL:n ei tarvitse välittää tästä hittojakaan, mutta Suomen pitäsi.

Tätä ongelmaa on Suomessa taklattu tekemällä yli-ikäisyydet sarjoissa helpoksi niin, että pelkkä ilmoitus riittää kahden pelaajan osalle. Tuo pykälä on juuri näitä myöhään syntyneitä ja/ tai myöhään kasvavia varten tehty.

Ei ole enää Palloliiton vika, jos seurat eivät sääntöä ymmärrä tai järkevästi sovella vaan väärinkäyttävät pykälää raahaamalla kentälle parhaat saatavilla olevat yli-ikäiset menestyksen varmistamiseksi. Ne pienikokoiset  istuvat sitten vielä enemmän penkillä sellaisen pykälän takia, joka on heidän etunsa nimissä laadittu. Tästä omalle kohdalle osunut ehkä se kaikista hilpein esimerkki oli, kun B-junnujen Kakkosen ratkaisupeleihin tuli kentälle kaksi ison seuran ensisijaisesti miesten Kolmosta pelaavaa yli-ikäistä. Sääntöjä tulkiten oli ihan ok, koska eivät sitten pelanneet muita juniorisarjoja. Samaa näkyy joka vuosi esimerkiksi b-sm karsinnoissa, joka tulkitaan erilliseksi kilpailuksi itse sarjoista. Pallolitolla on siis tähän tarkoitukseen pohjimmiltaan hyvä sääntö, josta on monilla seuroilla sitten hölmöäkin hölmömmät tulkinnat. Minusta siis seuratasolla on riittävät työkalut biologisen kasvuvaiheen huomioimiseen, jos tahtoa ja älyä riittää.

Maajoukkuetasolla jollakin isolla maalla (olisiko ollut Belgia) oli ikäluokan maajoukkueen lisäksi loppuvuonna syntyneiden kakkosmaajoukkue, joka oli nimenomaan tarkoitettu näille joulupukin tuomille nuorille. Suomessa ei tällaiseen varmaankaan ole resursseja. Nuo aluejoukkueiden turnausleirit ovat meillä ehkä samaan pyrkivä vastaus. Valtakunnalliseen maajoukkuetoimintaan pääsee helpommin mukaan, koska pelaajia siellä on paljon. Eihän tämä tietysti poista sitä, että jos olet jolukuussa syntynyt ja normaalihaitarilla vaikkapa vuoden ikäluokan biologisesta kasvusta jäljessä, ei sinne alkuvuonna syntyneiden, vuoden kasvua edellä olevien maajoukkueeseen ole kolmen vuoden takamatkalta mitään asiaa. Ongelma tulisi kuitenkin ratkaista ensisijaisesti seuratasolla. Maajoukkuetoiminta on murunen siitä, mitä matkalla huipulle voi tehdä.

edit: Mainitaan vielä, että suomalaisesssa juniorijalkapalloilussa suurinta lahjakkuutta on syntyä alkuvuonna ja kasvaa aikaisin.
« Viimeksi muokattu: 14.10.2021 klo 06:49:02 kirjoittanut Nuorenanätti »
Takatasku

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: LFC


Vastaus #5031 : 13.10.2021 klo 16:59:50

Kyllähän tietyissä ikäluokissa koko- ja voimaerot voi olla suuriakin. Oli tämän vuoden p14 SPL-lopputurnauksesta jokunen video juutuubissa ja kyllähän koolla pystyi sielläkin saamaan etua.

Sitä vaan mietin että miten tämä asia eroaa muista ominaisuuksista? Eri osa-alueet kehittyy eri tahtiin, niin henkiset kuin fyysisetkin emmekä sille oikein mitään voi.

Eikö tämänkin voi ratkaista toimivalla tasojoukkuemallilla? Vai pitäisikö homma hoitaa ikäluokkavaihdoksilla (isommat vanhempiin tai pienemmät nuorempiin)? Itsellä ei ole vastauksia - kysymyksiä vaan.

Kyllä se pieni pelaaja voi olla voimakkaampi kuin se iso pelaaja. Sehän on vaan kiinni siitä mitä ja miten reenaa. Eräässä valmentamassani joukkueessa oli pienikokoinen pelaaja, joka oli painonnostossa SM-mitalisti ja pärjäsi kyllä hyvin isompien joukossa. Voimaa oli enemmän kuin yhdelläkään isommista pelaajista. Ja oli vielä lisäksi nopeakin. Olisi voinut päästä jalkapallossakin pitkälle, mutta valitsi päälajikseen toisen lajin.
Nuorenanätti

Poissa Poissa


Vastaus #5032 : 13.10.2021 klo 18:33:45

Eivät kasvu ja kehittyminen ole pelkkää pituutta. 168 senttinen jäbä voi olla vielä kasvupyrähdyksen alkupuolella ja kaikella tavalla enemmän lapsi kuin aikuinen tai sitten se voi olla kolmikymppinen maailman paras puolustava keskikenttäpelaaja. Ainakin teoriassa se voi olla jotain siltä väliltäkin.
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #5033 : 14.10.2021 klo 09:38:44

Tämän asian kanssa varmasti saadaan painia jatkossakin, mutta ihmettelen jos näistä asioista ei olla samaa mieltä.

Olen samaa mieltä, mutta tuntuu jatkuvasti nousevan isona huolenaiheena. Sellainen huolehtiminen karkottaa keskustelusta niitä, jotka toimivat kentällä, koska empiiriseen realismiin tuodaan välittömästi tämä suuri huoli lasten kehittymisen epätasa-arvosta.

Lainaus
Itse olisin enemmän huolissani siihen, että vaikka on puhuttu, niin mitään toimia en ole nähnyt siihen että kalenterivuoden tai fyysisen kehityksen suhteen meillä valtavasti jää pois pieniä/nuoria pelaajia eri ikäluokissa. Tämän näkee hyvin kun tarkastelee esim. aluejoukkueita tai maajoukkueita. Suomi on pieni maa ja meillä ei ole varaa missata yhtään lahjakkuutta, mutta silti missaamme aika monta tällä hetkellä Suomessa(suurimman osan siis näistä loppu vuoden lapsista).

Saisiko sen jotenkin paremmin hoidettua? En usko, että Belgiassakaan asia toimii täydellisesti. Syntymäpäivänä seuraavaan ikäryhmään aina? Puolivuosittain erottelu niin, että keväällä alkuvuoden pelaajat nuorempia ja syksyllä vanhempia ja toisinpäin? Espanjassa parin vuoden ikäluokat yhdessä malli? Senttimetreihin perustuvat sarjat? Tosi vaikea homma.

Mielellään sitä laittaa taitavimpia tai fyysisesti kehittyneempiä vuotta vanhempiin ja ottaa vuotta nuoremmista vastaavia tilalle, mutta sitten peleissä ja turnauksissa huomaa, että vastustajat eivät kyllä niin tee vaan pitäisi hakea ne aiemmin kehittyneemmät takaisin, jotta pärjättäisiin. Ehkä se pitkässä juoksussa silti kannattaa kehityksen kannalta.
Stürmer

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: YJPKKÄ & Suomen naiset.


Vastaus #5034 : 15.10.2021 klo 08:10:48


Meillähän on pitkään vallinnut tuo puusilmäinen ilmeisesti jääkiekosta tai potkunyrkkeilystä periytyvä näkemys, että futiksessa isompi on aina parempi. 

Niinpä esimerkiksi nyt vaikka Messi 169, Modric 172, Iniesta 171, Lahm 170, Ribery 170, Maradona 165, Xavi 169, Silva 173, Pele 173, Snaijder 170, Salah 15 ja Griezmann 176 olisi jossain takavuosien Ilves-vetoisessa piirijoukkuekatsastuksessa taatusti passitettu kaupparipeleihin kasvamaan ja tilalle olisi valittu isokokoisimmat koheltajat, joilla piirijoukkueturnaus varmimmin voitetaan.

En tiedä miten suomalainen pelaajatarkkailu nykyisin menee, mutta haluaisin uskoa, että näistä pelaajan kokoon liittyvstä ääliömäisyyksistä olisi edes jo päästy.  Ylöjärven lahja suomifutikselle Naatan Skyttä 170 cm toimikoon tässä uuden ajan airuena.  Onneksi ainakin Toulousessa ymmärrettiin paremmin.
Skylark

Poissa Poissa


Vastaus #5035 : 15.10.2021 klo 09:29:31

Toimisiko jalkapallossa jonkinlainen opetussuunnitelma, joka velvoittaisi seuroja toimimaan tietyllä tavalla, esim. noiden paljon puhuttujen tasoryhmien ja -joukkueiden, pelaajavalintojen, viestinnän ym. osalta? Nykyisin eroja on aika paljon jopa seuran sisälläkin.

Tämä syntymäkuukausiasia on ongelma koulussakin, osa ekalle tulevista on ekan luokan jälkeenkin vielä nuorempia kuin toiset ovat tullessaan. Ja kyllä se ikä usein näkyy lasten kehityksessä, koossa ym. Tähänkin asiaan hyvin toimivat tasoryhmät olisivat varmaan jonkinlainen ratkaisu, eli muunkin ryhmän valmennuksen pitäisi olla hyvää kuin edustusjoukkueen. Se, että moni täällä ei välttämättä ymmärrä, millainen tilanne jossain muualla voi olla, kertoo toivottavasti siitä, että monissa seuroissa tämä toimiikin hyvin. 
Sokrateen puskumaali

Poissa Poissa


Vastaus #5036 : 15.10.2021 klo 13:20:32

Meillähän on pitkään vallinnut tuo puusilmäinen ilmeisesti jääkiekosta tai potkunyrkkeilystä periytyvä näkemys, että futiksessa isompi on aina parempi. 

Onko? Onko suomalaiset joukkueet olleet jotenkin isompia kuin Euroopassa? Millä tavoin se on näyttäytynyt? Onko itse asiassa ketään suomalaista, joka ajattelisi, että futiksessa isompi on aina parempi? Tunnustaako joku?

Nuorten puolella on kaikkialla varmaan osittain ongelmana se, että varhaisemmin kehittyneet yksinkertaisesti pärjäävät pelissä paremmin fyysisten parempien ominaisuuksiensa avulla. Mitä sille pitäisi tehdä, sehän on se ongelma.

Lainaus
Niinpä esimerkiksi nyt vaikka Messi 169, Modric 172, Iniesta 171, Lahm 170, Ribery 170, Maradona 165, Xavi 169, Silva 173, Pele 173, Snaijder 170, Salah 15 ja Griezmann 176 olisi jossain takavuosien Ilves-vetoisessa piirijoukkuekatsastuksessa taatusti passitettu kaupparipeleihin kasvamaan ja tilalle olisi valittu isokokoisimmat koheltajat, joilla piirijoukkueturnaus varmimmin voitetaan.

Samaa on tehty muuallakin kuin Suomessa. Tavallaan kaikki sellainen "kasvamaan lähettäminen" ei ole väärin. Voi olla todella lahjakas, mutta fyysisesti vielä liian hento kaveri, jota ei pidä traumatisoida peluuttamalla teini-ikäisten Lukakujen kanssa. Toki joku 140cm supertaitava saattaa pärjätä sellaisessakin ympäristössä, mutta se on aina vähän tapauskohtaista. Ei se ole välttämättä sen lahjakkaan pelaajan ainut keino kehittyä, että pääsee siihen piirijoukkueturnaukseen juuri sillä kertaa.

Lainaus
En tiedä miten suomalainen pelaajatarkkailu nykyisin menee, mutta haluaisin uskoa, että näistä pelaajan kokoon liittyvstä ääliömäisyyksistä olisi edes jo päästy.  Ylöjärven lahja suomifutikselle Naatan Skyttä 170 cm toimikoon tässä uuden ajan airuena.  Onneksi ainakin Toulousessa ymmärrettiin paremmin.

Pelaajatarkkailu millä tavoin? Aika vähäistä se suomalainen scouttaus on käsittääkseni. En usko, että kukaan valmentaja lähtee kehittämään vain lapsuudessa isokokoisia pelaajia vaan yrittää kehittää kaikkia ja on aidosti kiinnostunut kaikista taitavista, urheilullisista ja kilpailullisista pelaajista.

Jos puhutaan siitä, että ketkä laitetaan kentällä samassa iässä kilpajoukkueen peliin, niin se on sitten taas toinen juttu. Pitääkö siellä peluuttaa vain esim. pallotekniikaltaan taitavimpia vai kokonaisuutena voittavimpia (ja sillä tavoin pelitaitavimpia) pelaajia? En usko itse, että kannattaa vain varmimmin voittavilla pelaajilla aina mennä vaan pitää yrittää ajaa sisään niitäkin potentiaalisesti lahjakkaita pelaajia, jotka eivät ainakaan vielä kykene sitä peliä voittamaan yhtä hyvin, mutta ei valinnoissa voi mennä täysin sokeana lasten koon suhteen.

Mielelläni siirtäisin merkittävästi isokokoisemmat vuotta vanhempiin ja merkittävästi pienikokoiset vuotta nuorempiin, mutta asiassa olisi aina sosiaalisetkin aspektit mietittävänä.
Imatran_Ketterä

Poissa Poissa


Vastaus #5037 : 15.11.2021 klo 19:41:56

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008009097.html

50 tuntia viikossa?!? Miten tämä voi olla mahdollista? Eikö hän käynyt koulua ollenkaan lapsena? Luulisin että esim. 12 vuotiaalla on koulua yli 30 tuntia viikossa, matkat päälle ja 9-10 tunnin yöunet niin loppuu jo tunnit kesken. 
naumanen

Poissa Poissa


Vastaus #5038 : 15.11.2021 klo 19:54:08

Eikös se ollut "jopa yli 30 tuntia viikossa harjoittelevalle"?
Imatran_Ketterä

Poissa Poissa


Vastaus #5039 : 15.11.2021 klo 20:04:58

Eikös se ollut "jopa yli 30 tuntia viikossa harjoittelevalle"?

Ok, luin vaan otsikon ” Pikkupoika harjoitteli yli 50 tuntia viikossa kesät talvet ”. 30 tuntiakin kuullostaa kovalta näin suomalaisen silmin: yli 4tuntia keskim. päivässä. Viimeistään ylä-asteella jossei aikaisemmin alkaa koulupäivät loppua neljältä, pitäisi tehdä läksyt, käydä kotona syömässä ja levätäkin.
Ricardo Leite

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Ylimieliset


Vastaus #5040 : 15.11.2021 klo 21:12:08

Viikkoon kuuluu myös viikonloput ja lauantain ja sunnuntain Oliver paineli varmasti 12 tuntisia päiviä.

Sanoisin ettei tuossa 50 tunnissa ole edes paljoa paskapuhetta.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #5041 : 15.11.2021 klo 21:25:16

Kaikissa tutkimuksissa mitkä tehty jalkapallon osalta niin minimi on yli 20+ h viikko. Tämä siis niin että 1/3 liikuntaa 1/3 joukkuetoimintaa ja 1/3 omatoimista. Sitten jos mennään ihan huippuihin niin puhutaan jo 30h:sta tai suuremmasta tuntimäärästä. Jos nyt tuon jakaa viikolle niin eihän se ole "kuin" reilu 4h päivä. Jos miettii että harjoituksia ja pelejä olisi vaikka 5x2h niin siitä tulisi 10h, sitten loput 20h tulisi aika helposti jos viikonloppuna la&su tekisi 5h päivä eli 10h siitä ja loput 10h sitten jakaa 5 päivään viikossa.
Linkki

Poissa Poissa


Vastaus #5042 : 15.11.2021 klo 21:51:33

Aika moni ala-asteikäinen saa 5 h viikossa jo välituntipeleissä.
Stürmer

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: YJPKKÄ & Suomen naiset.


Vastaus #5043 : 15.11.2021 klo 22:06:40


Kun täytetään junnujen viikot joukkuetreeneillä, niihin matkustamisella ja pelireissuilla bussissa istumisella, niin viedään mahdollisuus tällaisiin henk. koht. viikkotuntimääriin.
Nuorenanätti

Poissa Poissa


Vastaus #5044 : 16.11.2021 klo 11:30:53

minimi on yli 20+ h viikko.
Minulla on tunne, että tämä on aika hyvin tiedossa teoriatasolla, mutta ohjenuoraa noudattaa vain harva. Meillä huippu tekee minimin, muut vähemmän. Tästä yhtälönä sitten päädytään siihen, että maailmalla huiput ovat huippuja ja suomalaiset sitä massaa, joilla on tehtynä minimi.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #5045 : 16.11.2021 klo 15:26:08

Minulla on tunne, että tämä on aika hyvin tiedossa teoriatasolla, mutta ohjenuoraa noudattaa vain harva. Meillä huippu tekee minimin, muut vähemmän. Tästä yhtälönä sitten päädytään siihen, että maailmalla huiput ovat huippuja ja suomalaiset sitä massaa, joilla on tehtynä minimi.

Niin onhan eri asia asia tietää ja toisaalta tiedostaa/tehdä näin. Itse valmentanut ~10 pelaajaa junnuna, jotka ovat ammattilaisena pelanneet ulkomailla/kotimaassa, niin kaikkien taustalla on kyllä noita tunteja vähintään tuon verran keskimäärin viikossa. Muutama muu yhteinen tekijä myös, mutta näitähän nyt esim. Hannele Forsman on ansiokkaasti ottanut esiin ja niistä nettiinkin kirjoittanut.

e: Ja ettei kukaan luule niin en ota kunniaa noiden ammattilaisuudesta(oma merkitys keskimäärin tasoa kärpäsen paska) vaan otin vain esimerkkinä ihan omakohtaisesti näin todennut tuon yleisen tutkimuksen lisäksi.
_rok

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tampere United - Jämsänkosken Ilves


Vastaus #5046 : 22.11.2021 klo 08:23:55

Eikös se ollut "jopa yli 30 tuntia viikossa harjoittelevalle"?

Meillä on vanhin ekalla nytten. Viime viikolla:
Maanantai 1h jääkiekko
Tiistai: 1h liikuntakerho + 1h jalkapallo
Keskiviikko: 2 1/2h kentällä jalkapalloa kaverien kans
Torstai: 2 1/2h kentällä jalkapalloa kaverien kans
Perjantai: 2h kentällä jalkapalloa kaverien kans
Lauantai: 1h oheisia + 1h jääkiekkoa
Sunnuntai 1h jalkapalloa

Eli 13h tuli laskettua pelkästään ohjauttuihin sekä tossa lähikentällä tapahtuviin pelailuihin.

Tähän sit vielä leikit, pyöräilyt kouluun/kentälle/kavereille ja koululiikunnat päälle, 20h meni varmasti rikki. Varjopuolena että noin 2 1/2h oltiin koko viikon aikana autossa matkalla kiekko- ja futistreeneihin.

Kun futiskenttä menee kiinni niin toivotaan että pulkkamäet yms aukee nopeasti niin päästään pitään saldo samoissa.
« Viimeksi muokattu: 22.11.2021 klo 08:27:06 kirjoittanut _rok »
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #5047 : 22.11.2021 klo 12:52:14

Tähän sit vielä leikit, pyöräilyt kouluun/kentälle/kavereille ja koululiikunnat päälle, 20h meni varmasti rikki. Varjopuolena että noin 2 1/2h oltiin koko viikon aikana autossa matkalla kiekko- ja futistreeneihin.

Tässähän tämä isoin ongelma tulee, siis tuo autossa istuminen. Varsinkin jos lajeja on useampia(2-3) niin nopeasti viikosta voi mennä 3-5h jopa autossa, minkä olisi voinut käyttää liikuntaan. Tämän takia aina miettinytkin että hyvä kun olisi yksi ns. päälaji ja sitten joku toinen harraste tukemassa(tyylin 1 krt viikko). Esim. itse tiedän muutamiakin pelaajia jotka pelaa vain jalkapalloa, mutta silti autossa istutaan viikossa jopa 6h.
pallisti89

Poissa Poissa


Vastaus #5048 : 23.11.2021 klo 09:27:04

Millaiset ajat teillä on tapahtumiin (treenit,pelit) ilmoittautumisien suhteen? Onko miten paljon eroa esimerkiksi alle ja yli 10- vuotiaiden kohdalla?

Salikaudella taas sama vanha ongelma, kun lapsilla on useita harrastuksia niin ei meinaa saada joukkuetta kasaan esim. harkkapeleihin, josta kärsii taas ne jotka panostaa ja on innoissaan futikseen. Muilla kyläseuroilla sama ongelma?
Skylark

Poissa Poissa


Vastaus #5049 : 24.11.2021 klo 08:13:05

Näissä viikottaisissa liikunnoissa koulu voisi auttaa paljon. Kouluissa on yleensä liikuntasali, jota lapset saavat välillä käyttää itsenäisesti esim. koulun jälkeen tai välitunneilla. Tätä voisi minusta lisätä, mutta se tietysti vaatii valvontaa myös sille alueelle. Oman lapsen koulussa opettaja on aktiivinen ja on mm. haastanut pari naapurikoulua säbään. Heillä on tarkoituksena järjestää pienimuotoinen turnaus lähiaikoina.
 
Olen myös kuullut tempauksista, joissa yläkouluille on lahjoitettu palloja. Isommatkin lapset ovat innostuneet välituntiliikunnasta sen ansiosta. Nykyisin yläkouluissa moni nuori istuu välkät sisällä. Tässä olisi paljon parantamisen varaa.

Tuossa ylempänä sivuttiin pituuskasvuakin. Miten te valmentajat suhtaudutte kasvupyrähdykseen? Lapsi saattaa venyä pituutta yli 10 cm vuodessa, mikä saattaa tuoda mukanaan kömpelyyttä, voi vaikuttaa nopeuteen, voimaan ym. Heitättekö alempaan tasoryhmään vai ymmärrätte?

 
Sivuja: 1 ... 201 [202] 203 ... 268
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa