Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Skylark]

"Itse taas näen asian niin, että juuri opetuslaitoksen kaltainen instituutio, joka on jakanut kaikille falskia sääliarmoa vuosikymmenet, on yksi pahimpia lasten motivaation tukahduttajia. Lapsille tekee mielestäni psykologisesti hyvää, kun heille antaa rehellistä palautetta. He näkevät suoran ja teot objektiivisesti arvosteltuna sellaisena, että joku uskoo siihen, että pystyisin parempaankin eikä vaan kehu kaikkea mitä teen. Nykyinen "motivointi" ja "rohkaisu" on pahimpia motivaation ja rohkeuden typistäjiä.

Pahimmillaan valmentaja vaatii kilpatason pelaajalta parempia suorituksia eikä ole ikinä tyytyväinen tämän suorituksiin ja harrastetason pelaajien kaikki surkeimmatkin potkaisut ovat loistavia yrityksiä, minkä lähes kaikki lapset oikeasti näkevät sellaisena, että valmentaja uskoo tähän kilpatason pelaajan kykyyn todella paljon ja pitää harrastetason pelaajaa umpisurkeana kun koko ajan kehuu tätä.

Tiedostan kyllä, että lasten motivointi ei ole yksinkertainen homma ja vaatii aika paljon yksilöiden ja joukkojen psykologian tuntemusta sekä vuorovaikutustaitoja, mutta minusta tämä itseään toteuttava ennuste on pienempi sudenkuoppa kuin falskin kehumisen sudenkuoppa, joka tekee tälläkin hetkellä tuhojaan Suomalaisessa yhteiskunnassa murentaen nuorten ihmisten itsetuntoa ja -varmuutta.

Tämä ei ollut sitten mitenkään tarkoitettu henkilökohtaiseksi kirjottajaa kohtaan kohdistuvaksi kritiikiksi. Minä en tunne sinua enkä tiedä, että miten sinä motivoit. Varmaan teet sen ihan hienosti. Moni ei kuitenkaan osaa ja yrittää lähinnä sanoa mukavia asioita vähemmän osaaville."

Minä en tarkoittanut väärää tai falskia kehumista vaan hyvän palautteen antamista silloin, kun siihen on aihetta. Olen itse opettanut myös erityislapsia, ja usein tilanne on se, että he saavat vain huonoa palautetta, kun on sen aika. Kun asiat menevät hyvin, palautetta ei tule lainkaan. Osalla heistä on kova huomion tarve, joten tuo malli saa aikaan sen, että he hakevat sitten aikuisen huomiota väärällä tavalla.

Jalkapallossa en tarkoita väärää kehumista vaan sitä, että valmentaja huomaa, jos lapsi on kovasti parantanut taitojaan, yrittää kovemmin kuin ennen, käyttäytyy paremmin. Enkä tarkoita, että siitä pitäisi erityisesti kehua vaan lähinnä huomata. Voisi esim. sanoa, että huomasin, että teit tänään ahkerasti töitä.

"Minä kävin kanssa sellaisen sekamuotoisen. Huomasin jälkikäteen vertaillessani kokemuksia näiden huippulukioissa opiskelleiden kanssa, että en kyllä todellakaan kehittänyt itseäni niinä vuosina. Jotkut ihan oikeasti opiskelivatkin niinä vuosina, minä pidin hauskaa kun kaikki oli niin helppoa. Olisi pitänyt tehdä enemmän."

Itse kirjoitin tuollaisesta lukiosta erittäin hyvät paperit, itse asiassa parhaat mahdolliset ja minulla oli lukioaikana kivaakin. Toisaalta luokalla oli monta erittäin kunnianhimoista ja lahjakasta oppilasta.

"Kyllä, kasvatus merkitsee tässä paljon. Toisaalta vanhemmat ovat koulujen, päiväkotien ja muiden perheiden kasvatuskulttuurien ristitulessa myös. Ei voi kasvattaa lastaan ihan eristyksissä vaan pitää mukautua. Et halua antaa kännykkää ensimmäiselle luokalle? Onnea yritykseen, sillä se ulkoinen paine on valtava. Sama pätee perheen yrityksille kasvattaa lapsistaan muissa asioissa."

Niin. Tarkoitin, että vanhempien olisi hyvä tiedostaa, että niin hyvä asia kuin harrastus onkin lapsen elämässä, harrastuksen valinnassa pitäisi miettiä lapsen luonnetta ja taipumuksia. Ja ottaa myös muut huomioon. Jalkapallo on joukkuelaji ja vastahakoisesti mukana oleva lapsi pilaa muidenkin treenit.

"Näin juuri. Valitettavasti meidän kulttuurissamme tuo säännöt ja rangaistus -juttu on vaikea implementoida, koska muut kasvatusinstituutiot eivät ylläpidä sitä. Se on tavallaan sääli, koska vaatii aika paljon karismaa valmentajalta saada homma toimimaan ja lasten valmentajaksi ei tarvitsisi olla niin isoja persoonallisuusvaatimuksia."

Minusta tuo sääntö ja rangaistus olisi mahdollista ja syytä tuoda juuri valmennukseen. Kouluissa tiukan linjan vetäminen on monesta syystä paljon vaikeampaa, vaikka monella opettajalla halua siihen olisikin.

[KVilho]

Ei nosta. Olen kanssasi samaa mieltä suurimmasta osasta pointteja. Yleisesti ottaen vaikuttaa, että ajatusta on vaikea valmentajien ottaa käytäntöön jo mainituista motivaatioon liittyvistä syistä. Siinäkin olet oikeassa, että oto-valmentajalta sellaista on vaikea edes pyytää, mutta palkatun valmentajan kanssa se onnistuisi, jos seura niin haluaisi organisoida. Pääosin ei vain halua vaan resurssit keskitetään vahvasti kehitystason yläpäähän. Tähänkin löytyy hyviä ja vähemmän hyviä perusteluja pitkin poikin tätä keskustelua. Aihetta on käsitelty paljon. Kannattaa lueskella keskustelua jo kauempaa, ei vain omasta aloituksesta lähtien.

Henk. koht. ajattelen, että joustavat tasoryhmät ovat parhaan oppimisen ja pelaajien motivaation kannalta välttämättömyys. Toisaalta taas lasten tasoryhmille ei ole minkäänlaista oikeutusta, mikäli kehittyneimmän ryhmän ulkopuolelle putoavat pelaajat jätetään kaikin tavoin heikompaan asemaan. Tämä tuntuu kuitenkin olevan - kauniista puheista huolimatta - maan tapa. Perusteluja voi tosiaan lueskella sen viitisentuhatta viestiä tästä keskustelusta.

Olen kyllä lukenut noita aikaisempiakin, mutta tämä paikallinen case vaan nosti asian itsellä pintaan.

Enpä jankuta enempää, eiköhän tässä enimmät ...

[00250]

Ei nosta. Olen kanssasi samaa mieltä suurimmasta osasta pointteja. Yleisesti ottaen vaikuttaa, että ajatusta on vaikea valmentajien ottaa käytäntöön jo mainituista motivaatioon liittyvistä syistä. Siinäkin olet oikeassa, että oto-valmentajalta sellaista on vaikea edes pyytää, mutta palkatun valmentajan kanssa se onnistuisi, jos seura niin haluaisi organisoida. Pääosin ei vain halua vaan resurssit keskitetään vahvasti kehitystason yläpäähän. Tähänkin löytyy hyviä ja vähemmän hyviä perusteluja pitkin poikin tätä keskustelua. Aihetta on käsitelty paljon. Kannattaa lueskella keskustelua jo kauempaa, ei vain omasta aloituksesta lähtien.

Henk. koht. ajattelen, että joustavat tasoryhmät ovat parhaan oppimisen ja pelaajien motivaation kannalta välttämättömyys. Toisaalta taas lasten tasoryhmille ei ole minkäänlaista oikeutusta, mikäli kehittyneimmän ryhmän ulkopuolelle putoavat pelaajat jätetään kaikin tavoin heikompaan asemaan. Tämä tuntuu kuitenkin olevan - kauniista puheista huolimatta - maan tapa. Perusteluja voi tosiaan lueskella sen viitisentuhatta viestiä tästä keskustelusta.

Missä vaiheissa näitä tasoryhmiä olisi hyvä olla ja niitä noudatta ihan absoluuttisesti?  Oma 8v. harrastaa HJK:ssa ja tällä hetkellä vielä alimmalla tasolla (kilpa - haaste - harraste), vaikka on kehittynyt siitä mistä lähdettiin paljonkin 2:ssa ja puolessa vuodessa (esim. potkutekniikka, pelirohkeus puolustaessa, harhautukset ja yleinen haastaminen), tykkää olla maalissa ja veskana pelaaminen näyttää periaatteessa siltä miltä oikeasti, eli dyykkaa rohkeasti vetoihin, "osaa" laittaa palloa nopeasti peliin ja vapaille pelaajille, pallo tarttuu kiinni näppeihin, ei seiso kantapäillä vaan päkiöillä astelemista, jotta ehtii niihin vetoihin jne.  


Toisaalta treeneissä kilparyhmässä olevat ovat useimmiten yhdessä ja haastetta ja harrastetta sekoitellaan ja sitten on ne uran alkuvaiheessa olevat ovat vielä keskenään.  

Harrasteessa kuitenkin monia, jotka joko eivät osu palloon (ei pallosilmää), eivät osaa juosta syystä tai toisesta, ei oikein kiinnosta, ovat ADHD (eli kyky treeneihin keskittymiseen huono ja toiminnan keskiössä muu kuin harjoitteiden "hyvin" tekeminen ja vetäjät joutuu vetämään lastentarhaa välillä).  Tottakai koen sankarifutisfaijana, että lapsen pitäisi olla "paremmassa" ryhmässä, mutta varmasti kokee moni muukin ja valmentajien /JoJojen sähköpostilaatikot ja puhelimet tukkeessa tästä syystä, joten luotan vielä heidän näkemykseensä asiassa.  

Mutta missä vaiheessa kannattaa alkaa kyselemään, että josko promootio voisi olla aiheellinen, vai josko sitten Hesa-Cupissa tarpeeksi maaleja, joten ehkä huomataan tai kaikissa peleissä pystyy pitämään nollan siellä.  Meillä on myös apuvalmentajia eli joitakin vanhempia, jotka vetää sovitusti pelirasteja ja yllättäen näiden lapset pelaavat vähintään haasteessa, että josko tämä olisi nousu ylöspäin        

[Sokrateen puskumaali]

Kun itse muistelen toisen pojan jengin touhuja ihan silloin 6-7 vuotiaasta, niin kyllähän se tosiaan oli aika paljon sitä perseilyn hallintaa valmentajan näkökulmasta. Haastavaa varmasti jokaiselle "huippuyksiköiden" valmentajaksi itsensän lokeroineelle. Ja kyllä allekirjoitan senkin että osaa pojista treeneissä kuskattiin ihan muista syistä kuin pojan innosta hommaan. Toisaalta onpa niistäkin, jotka silloin olivat hankalimmasta päästä treenien kannalta, muutama vielä mukana.

...

Siksi sanoisinkin että tuo kuvattu malli mahdollistaisi sen että valmennuksesta saataisiin mahdollisimman laadukasta ilman että kustannukset nousisivat liian korkeaksi. Ammattivalmentaja voi vetää ja koordinoida helposti kahta tämmöistä 60 pelaajan porukkaa. Siitä tulee sen verran jäsemaksuja että kattaa valmentajan ja puolikkaan toisenkin.

Kattaako? Millä matematiikalla? 120 lasta ja työnantajamaksuineen puolitoista valmentajaa? 5000 euroa joka kuukausi siis? Tarkoittaa minun matematiikallani n. 40 euroa per lapsi joka kuukausi. Jossain päin Suomea tuo on kuukausimaksun suuruus kokonaisuudessaan. Saattaa onnistua siellä missä mediaanipalkat ovat korkeampia ja toimeentulotuella elävien perheiden määrät vähäisempiä.

Sanon vielä sen, että koulutuksen ja todellisuuden välinen suhde saattaa olla aloittavissa ikäluokissa iso. Helposti koulutuksen ja kiinnostuksen perusteella identifioituu joksikin muuksi kuin teemallisen kerhon ohjaajaksi ja sitten todellisuus lyö naamaan.

Minä en tarkoittanut väärää tai falskia kehumista vaan hyvän palautteen antamista silloin, kun siihen on aihetta. Olen itse opettanut myös erityislapsia, ja usein tilanne on se, että he saavat vain huonoa palautetta, kun on sen aika. Kun asiat menevät hyvin, palautetta ei tule lainkaan. Osalla heistä on kova huomion tarve, joten tuo malli saa aikaan sen, että he hakevat sitten aikuisen huomiota väärällä tavalla.

Hyvä, et varmaan tarkoittanutkaan. Halusin kuitenkin avautua aiheesta koska näen sen suurena ongelmana.

Niin. Tarkoitin, että vanhempien olisi hyvä tiedostaa, että niin hyvä asia kuin harrastus onkin lapsen elämässä, harrastuksen valinnassa pitäisi miettiä lapsen luonnetta ja taipumuksia. Ja ottaa myös muut huomioon. Jalkapallo on joukkuelaji ja vastahakoisesti mukana oleva lapsi pilaa muidenkin treenit.

Kyllä.

Minusta tuo sääntö ja rangaistus olisi mahdollista ja syytä tuoda juuri valmennukseen. Kouluissa tiukan linjan vetäminen on monesta syystä paljon vaikeampaa, vaikka monella opettajalla halua siihen olisikin.

Ymmärrän ja jonkinlaista selkeiden syy ja seuraus -ketjujen selkiyttämistä pyrin itse valmennuksessa ylläpitämään, mutta tarkoitin sitä, että sellaisten käsitteiden ja kulttuurin luominen ikään kuin irrallisena osana yhteiskuntaa on hankalampaa kuin jos tämä kulttuuri olisi luonnollinen osa laajempaa kulttuuriamme. Kärjistettynä ja vahvasti yleistettynä epäilisin, että aikaisemmin oli helpompi valmentaa lapsia, mutta tietoa asioista mitä valmentaa ei juuri ollut. Nyt kun tieto on vahvasti sekuntien päässä jokaisen ruudulta, on taas sen opettaminen lapsille huomattavasti vaikeampaa.

Missä vaiheissa näitä tasoryhmiä olisi hyvä olla ja niitä noudatta ihan absoluuttisesti? 

Minusta melkein aina, jotta kaikki kehittyisivät. Joku sanoo ettei koskaan. Toki se on ongelma, jos on vaan jämähtäneitä tasoryhmiä, joista kukaan ei koskaan siirry mihinkään.

Tottakai koen sankarifutisfaijana, että lapsen pitäisi olla "paremmassa" ryhmässä, mutta varmasti kokee moni muukin ja valmentajien /JoJojen sähköpostilaatikot ja puhelimet tukkeessa tästä syystä, joten luotan vielä heidän näkemykseensä asiassa. 

Mutta missä vaiheessa kannattaa alkaa kyselemään, että josko promootio voisi olla aiheellinen, vai josko sitten Hesa-Cupissa tarpeeksi maaleja, joten ehkä huomataan tai kaikissa peleissä pystyy pitämään nollan siellä.  Meillä on myös apuvalmentajia eli joitakin vanhempia, jotka vetää sovitusti pelirasteja ja yllättäen näiden lapset pelaavat vähintään haasteessa, että josko tämä olisi nousu ylöspäin          

Kannattaa kysyä valmentajalta, että missä pitäisi kehittyä, jotta pääsisi parempaan ryhmään ja sitten (toivottavasti rehellisen) vastauksen jälkeen treenata vaikka omalla ajalla niitä asioita. Se on ihan hyvä tiedostaa, että ei aina näe oman lapsensa kykyjä objektiivisesti.

Niiden apuvalmentajien tai -ohjaajien lapsia ei kyllä valita vähintään haasteeseen sen vuoksi, että vanhemmat tekevät jotain, vaan siinä on jotain korrelaatiota sen vanhemman innokkuudella toimintaa kohtaan ja lapsen innokkuudella jalkapalloa kohtaan. Siinä on joko geneettinen korrelaatio tai sitten vanhemmat saattavat haluta mahdollistaa oman innokkaan lapsensa harrastusta vähän isommalla tarmolla.

[KVilho]

Kattaako? Millä matematiikalla? 120 lasta ja työnantajamaksuineen puolitoista valmentajaa? 5000 euroa joka kuukausi siis? Tarkoittaa minun matematiikallani n. 40 euroa per lapsi joka kuukausi. Jossain päin Suomea tuo on kuukausimaksun suuruus kokonaisuudessaan. Saattaa onnistua siellä missä mediaanipalkat ovat korkeampia ja toimeentulotuella elävien perheiden määrät vähäisempiä.

Sanon vielä sen, että koulutuksen ja todellisuuden välinen suhde saattaa olla aloittavissa ikäluokissa iso. Helposti koulutuksen ja kiinnostuksen perusteella identifioituu joksikin muuksi kuin teemallisen kerhon ohjaajaksi ja sitten todellisuus lyö naamaan.
...

No jos tähän nyt kuitenkin vielä kommentoisin ...

Jonkin verran oikaisin taas tässä rahakuviossa. Eli mietin juuri vähän vanhempia junnuja. Tämä kilpaileva seura minkä sekoilusta mulla asia nousi pintaan perii about saman verran kuussa minkä pojan seura. Sitä vasten lähinnä ajattelin tuota rahakuviota, eli voisivat ihan hyvin hoitaa homman kuvaamallani tavalla.

Sitä kuitenkin 12 000€ / kuukausi saa jo jotain (laskin niin että vetäisi kahta 60 pelaajan ikäryhmää akatemiassa). Toki talvella koko hallin vuokraaminen 4x viikko ei ole halpaa. Eikös näihin nuorten urheilun kanssa töitiä tekeviin saa edelleen jotain tukea? Ymmärsin että joku vuosi sitten se voisi olla aika tuntuvakin?

Vanhemmissa junnuissa yksi valmentaja ei ehkä oikein 2 ikäluokkaa enempää voi hoidella tai maksimissaan sitten autella / olla tuuraajana kolmannessa. Pikkukenttien junnuissa varmaan pystyy hoitamaan 3 joukkuetta kun ei ole sitä 5-6 kertaa viikossa treenjä niin kuin vanhemmissa ikäluokissa.

Kun siirrytään isommille kentille niin tilaa tarvitaan enemmän, niin hallimaksutkin nousee. Myös vääjäämätön poikien vähenemin mitä vanhemmaksi mennään tekee sen että maksut nousevat.

Tuo vähempivaraisten mahdollisuus harrastaa on todella tärkeä juttu. Se ei saisi olla rahasta kiinni että kaikki innokkaat pääsisivät mukaan ja  se vähän potentiaali mikä Suomessa on, saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman laajasti.

Täälläkin on onneksi useampi seura mistä valita ja muissa seuroissa homma pyörii oto-valmentajavoimin, mikä pitää kustannukset paljon pienempinä. Todella hyviä / osaavia tyyppejä vetämässä sielläkin, mutta poikkeuksiakin on. Toinen ongelma noissa on se, että jos se vastuuvetäjän poika lopettaa / vaihtaa seuraa, niin voi loppua koko homma.

Jotain stipendi / vähävaraisten tukea löytyy pojankin seurasta, mutta eihän se ole riittävää ja tällä rahoitusmallilla se tarkoittaa että vanhemmat maksaa senkin. Eihän sitä oikein tämmönen jonka taloudessa kuitenkin 2 keskituloista osaa nähdä tilannetta vähävaraisen perheen näkökulmasta. Toisaalta nyt koronakurimuksessa tuntuu jo omassakin taloudessa nuo pojan nousseet kausikustannukset.

Toisena tuo ihan pienten junnujen ryhmät. Pitäisikö olla samanlainen systeemi kuin kouluissa jossa 1. ja 2. luokkaan ovat usein erikoistuneet tietyt ohjaajat. Lapset kehittyvät henkisestikin hyvin eri tahtiin. Joku voi jo 6 vuotiaana osata keskittyä / vetää "täysillä", mutta osa voi vielä keräillä voikukkia kesken pelin. Silti sanoisin että oikein hoidettuna, voi molemmista tulla huippufutari, vaikka valmentaja jälkimmäisen kohdalla hiuksia päästää repiikin.

[Sokrateen puskumaali]

No jos tähän nyt kuitenkin vielä kommentoisin ...

Kommentoi ihmeessä, muuten on aika niukkaa keskustelu.

Jonkin verran oikaisin taas tässä rahakuviossa. Eli mietin juuri vähän vanhempia junnuja. Tämä kilpaileva seura minkä sekoilusta mulla asia nousi pintaan perii about saman verran kuussa minkä pojan seura. Sitä vasten lähinnä ajattelin tuota rahakuviota, eli voisivat ihan hyvin hoitaa homman kuvaamallani tavalla.

Sitä kuitenkin 12 000€ / kuukausi saa jo jotain (laskin niin että vetäisi kahta 60 pelaajan ikäryhmää akatemiassa). Toki talvella koko hallin vuokraaminen 4x viikko ei ole halpaa. Eikös näihin nuorten urheilun kanssa töitiä tekeviin saa edelleen jotain tukea? Ymmärsin että joku vuosi sitten se voisi olla aika tuntuvakin?

100 eur kuukausimaksulla varmaan saa jo enemmän. En ole näiden rahoituskuvioiden asiantuntija millään tavalla, mutta lienee mahdollista tuolla hinnalla jotain ainakin semipäätoimista valmennusta saada. Se ei ehkä sovi aloittelevan pään toiminnan järjestämiseen, mutta varmaan paremmin toimeentulevilla alueilla sopii vähän tavoitteellisemmin harrastukseen suhtautuville perheille. En tiedä mistään mittavista yhteiskunnan tuista työntekijöiden palkkaukseen alalle.

Vanhemmissa junnuissa yksi valmentaja ei ehkä oikein 2 ikäluokkaa enempää voi hoidella tai maksimissaan sitten autella / olla tuuraajana kolmannessa. Pikkukenttien junnuissa varmaan pystyy hoitamaan 3 joukkuetta kun ei ole sitä 5-6 kertaa viikossa treenjä niin kuin vanhemmissa ikäluokissa.

Treenit on varmaan se helpoin homma joukkueen pyörittämisessä. Kolmen joukkueen hallinnoiminen ei ole ihan mutkatonta. Kahden joukkueen operointi varmaan onnistuu, jos sitä saa tehdä päätoimisena työkseen. Toki jos joku muu hoitaa sen hallinnoimisen, niin treenit kyllä onnistuu. Ymmärrän, että jos sitä ei ole tehnyt, niin homma näyttäytyy vain pelkkänä treenien ja pelien vetämisenä, mutta se ei yleensä ihan riitä. Tuossa 120 pelaajan porukassa pitäisi pelejä järjestellä käytännössä kuudelle pelaavalle joukkueelle ja miettiä valinnat ja logistiikat yms. Siinä tulee kyllä helposti aika iso kuormitus. Toki se on aina vähän delegointikysymys.

Tuo vähempivaraisten mahdollisuus harrastaa on todella tärkeä juttu. Se ei saisi olla rahasta kiinni että kaikki innokkaat pääsisivät mukaan ja  se vähän potentiaali mikä Suomessa on, saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman laajasti.

Islannin mallin mukainen palveluseteli mahdollisimman nopeasti käyttöön. 500e per lukukausi, jonka voi viedä haluamaansa seuraan ja seura järjestää vaatimusten mukaista toimintaa. Se ei maksaisi edes miljardia tälle yhteiskunnalle ja olisi mielestäni parempi investointi nuorten tulevaisuuteen kuin ne miljardit joita pumpataan erilaisiin tukitoimiin, jotka toimivat vain pelkkinä oireiden lievittäjinä.

Toisena tuo ihan pienten junnujen ryhmät. Pitäisikö olla samanlainen systeemi kuin kouluissa jossa 1. ja 2. luokkaan ovat usein erikoistuneet tietyt ohjaajat. Lapset kehittyvät henkisestikin hyvin eri tahtiin. Joku voi jo 6 vuotiaana osata keskittyä / vetää "täysillä", mutta osa voi vielä keräillä voikukkia kesken pelin. Silti sanoisin että oikein hoidettuna, voi molemmista tulla huippufutari, vaikka valmentaja jälkimmäisen kohdalla hiuksia päästää repiikin.

Ehkä se helpottaisi. Haasteellista silti olettaa isävalmentajien hyppäävän johonkin muuhun ikäluokkaan jos silloin oma poika menee jossain toisessa joukkueessa ja pelimatkoja yms. ei voi synergiahyödyin yhdistää. Ei mahdotonta, mutta kuluttavaa.

[Thalian]

Eikös näihin nuorten urheilun kanssa töitiä tekeviin saa edelleen jotain tukea? Ymmärsin että joku vuosi sitten se voisi olla aika tuntuvakin?

Ei näihin mitään erityistukia ole tarjolla vaan ihan samojen kriteereiden mukaan mennään kuin muillakin elämän osa-alueilla. Urheiluseurat ovat vain olleet huonoja käyttämään näitä tukirakenteita, ja siksi niiden käyttöön on ollut erilaisia kampanjoita. Esimerkiksi Futisduuni ja Takaisin peliin olivat aikalailla pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen suuntautuneita projekteja ja sellaisenaan tehtävissä ihan missä tahansa duuniympäristössä.

[KVilho]

Kommentoi ihmeessä, muuten on aika niukkaa keskustelu.

100 eur kuukausimaksulla varmaan saa jo enemmän. En ole näiden rahoituskuvioiden asiantuntija millään tavalla, mutta lienee mahdollista tuolla hinnalla jotain ainakin semipäätoimista valmennusta saada. Se ei ehkä sovi aloittelevan pään toiminnan järjestämiseen, mutta varmaan paremmin toimeentulevilla alueilla sopii vähän tavoitteellisemmin harrastukseen suhtautuville perheille. En tiedä mistään mittavista yhteiskunnan tuista työntekijöiden palkkaukseen alalle.

Treenit on varmaan se helpoin homma joukkueen pyörittämisessä. Kolmen joukkueen hallinnoiminen ei ole ihan mutkatonta. Kahden joukkueen operointi varmaan onnistuu, jos sitä saa tehdä päätoimisena työkseen. Toki jos joku muu hoitaa sen hallinnoimisen, niin treenit kyllä onnistuu. Ymmärrän, että jos sitä ei ole tehnyt, niin homma näyttäytyy vain pelkkänä treenien ja pelien vetämisenä, mutta se ei yleensä ihan riitä. Tuossa 120 pelaajan porukassa pitäisi pelejä järjestellä käytännössä kuudelle pelaavalle joukkueelle ja miettiä valinnat ja logistiikat yms. Siinä tulee kyllä helposti aika iso kuormitus. Toki se on aina vähän delegointikysymys.

Islannin mallin mukainen palveluseteli mahdollisimman nopeasti käyttöön. 500e per lukukausi, jonka voi viedä haluamaansa seuraan ja seura järjestää vaatimusten mukaista toimintaa. Se ei maksaisi edes miljardia tälle yhteiskunnalle ja olisi mielestäni parempi investointi nuorten tulevaisuuteen kuin ne miljardit joita pumpataan erilaisiin tukitoimiin, jotka toimivat vain pelkkinä oireiden lievittäjinä.

Ehkä se helpottaisi. Haasteellista silti olettaa isävalmentajien hyppäävän johonkin muuhun ikäluokkaan jos silloin oma poika menee jossain toisessa joukkueessa ja pelimatkoja yms. ei voi synergiahyödyin yhdistää. Ei mahdotonta, mutta kuluttavaa.

No kirjoitellaan sitten ...

Nimenomaan pelkkkään valmennukseen ajattelin tuon esimerkin. Sekin summa pienenee kun otoisävalmentajien, -joukkueenjohtajien, -talous- / -välinevastaavien kompensaatiot on poistettu (yleensä saavat joko osin tai kokonaan oman suojattinsa maksut pois).

Tarkotin tota ihan pienten hommaa niin että tottakai siinäkin olisi otona isää ja äitiä mukana eri rooleissa. Noiden muisen järkkäilyn kyllä pitiäisi onnistua.

Tuli tuosta rankaisusta mieleen pojan porukan tilanne vuosien takaa. Sekoilua tosiaan oli välillä eikä itse treenistä aina tullut mitään. Lopuksi jouduttiin vanhempainillassa sopimaan rangaistukseksi "jäähypenkki" ja sitten treenikielto. Tavallaan toimivat 2-ulotteisesti. Niille jotka eivät oikeasti halunneet käydä treeneissä eivät rangaistukset olleet rangaistuksia. Kun perseily jatkui, niin voitiin sopia treeniintulokielloista. Toisaalta vilkkaallekin luonteelle jäähyllä istuminen ja treenittä jääminen toimi usein hyvinkin rangaistuksena josta opittiin, ainakin hetkeksi.

Tämän joukkueen silloinen valmentaja ei ollut se paras pienten lasten kanssa toimija. Toisaalta niille jotka olivat motivoituneita hän tarjosi todella laadukasta toimintaa jo ihan 6-7 vuotiaasta lähtien, jopa valmennustyön ulkopuolella. Tämä aiheutti taas sen että dropouttia oli kohtuu paljon vs. pari muuta ikäluokkaa. Väitän että parin vuoden aika menetettiin montakin poikaa, jotka jollain toisella tavalla kohdattuna / ohjattuna olisivat voineet hyvinkin jatkaa. Omankin pojan kohdalla käytiin varmaan äärirajoilla pari kertaa, mutta onneksi osattiin vähän painaa jarrua ja antaa pojan ottaa oman aikansa kun siltä näytti.

Nyt tilanne rupeaa kääntymään. Pojat ovat vanhentuneet ja kasvaneet henkisesti niin, että valmennustyyli ei näyttäisi aiheuttavan kismaa. Toisaalta valmentajakin (siinä oli sen verran vanhempienkin osalta painetta että valmennusvastuita muutettiin toviksi) on kehittynyt tällä osa-alueella ja toisaalta isävalmentajia jotka osaavat paremmin käsitellä nuoria on myös mukana.

Ne pojat jotka ovat mukana ovat tottuneet kovaan ja välillä aika autoritääriseen tai ainakin välilä kohtuu voimakkaastikin artikuloituun valmennukseen Seuralla on palkattuna oma fysio / fysiikkavalmentajansa jota pidän melko erinomaisena lisänä nyt kun pojat kasvavat ja tarvitsevat tukea tässäkin pysyäkseen kunnossa.

Ja vaikka tunnustan että olen ollut mukana arvostelemassa toimintaa, varsinkin kun pojat olivat pienepiä, niin täytyy kyllä arvostaan sitä treeniarkea mikä pojilla on ollut käytössää koko "uransa". Jokaisella halukkaalla on kyllä varmasti ollut tarvittava tietototaito käytettävään, niin treeneissä kuin vapaa-ajallakin.

Myöskin sille pitää nostaa hattua että hyvin pitkälle samat pojat valmentajan "työstettävänä" ovat olleet alusta asti. Ei ole kaapattu mistään ketään eikä tryoutteja pidetty. Ja ehkä se on ihan hyväkin että valmentaja tietää että näillä on pärjättävä seuraavat 8-10 vuotta, kun porukka saapuu ensimmäisiin treeneihin 6 vuotiaina.

[Sokrateen puskumaali]

Nimenomaan pelkkkään valmennukseen ajattelin tuon esimerkin. Sekin summa pienenee kun otoisävalmentajien, -joukkueenjohtajien, -talous- / -välinevastaavien kompensaatiot on poistettu (yleensä saavat joko osin tai kokonaan oman suojattinsa maksut pois).

Siinä kaiketi syntyy verotettavaa tuloa verottajan mielestä, niin tuo maksujen poistaminen (vaikka pitkään ollut maan tapa) ei kai ole ihan se säntillisin tapa toimia. Minä maksan lasteni harrastukset valmennan tai en.

Tämän joukkueen silloinen valmentaja ei ollut se paras pienten lasten kanssa toimija. Toisaalta niille jotka olivat motivoituneita hän tarjosi todella laadukasta toimintaa jo ihan 6-7 vuotiaasta lähtien, jopa valmennustyön ulkopuolella. Tämä aiheutti taas sen että dropouttia oli kohtuu paljon vs. pari muuta ikäluokkaa. Väitän että parin vuoden aika menetettiin montakin poikaa, jotka jollain toisella tavalla kohdattuna / ohjattuna olisivat voineet hyvinkin jatkaa. Omankin pojan kohdalla käytiin varmaan äärirajoilla pari kertaa, mutta onneksi osattiin vähän painaa jarrua ja antaa pojan ottaa oman aikansa kun siltä näytti.

Se ei ole aina helppoa yrittää niin heterogeenistä porukkaa viedä eteenpäin.

Myöskin sille pitää nostaa hattua että hyvin pitkälle samat pojat valmentajan "työstettävänä" ovat olleet alusta asti. Ei ole kaapattu mistään ketään eikä tryoutteja pidetty. Ja ehkä se on ihan hyväkin että valmentaja tietää että näillä on pärjättävä seuraavat 8-10 vuotta, kun porukka saapuu ensimmäisiin treeneihin 6 vuotiaina.

En tiedä, että mitä hyvää tuossa on sinällään. Minusta se homma menee vaan niin, että lapsissa vanhemmat vievät lapsensa sinne, missä kokevat näiden saavan parasta harrastusta. Sitä valmentaa ihan ketä vaan kentälle kulloinkin juoksee. Jos juoksee uusia poikia, niin se on ihan hyvä, jos ei, niin sekin on ihan hyvä. Jos juoksee uusia poikia, niin se kertoo yleensä siitä, että tarjoaa jotain sellaista, mitä joku muukin haluaa kuin vain ne alussa aloittaneet. Kaappaus kuulostaa vähän dramaattiselta. Tryout on lähinnä markkinointitapahtuma, joka sitten poikii tai ei, mutta ei kai siinä ole mitään arvolatausta olemassa?

[KVilho]

...

En tiedä, että mitä hyvää tuossa on sinällään. Minusta se homma menee vaan niin, että lapsissa vanhemmat vievät lapsensa sinne, missä kokevat näiden saavan parasta harrastusta. Sitä valmentaa ihan ketä vaan kentälle kulloinkin juoksee. Jos juoksee uusia poikia, niin se on ihan hyvä, jos ei, niin sekin on ihan hyvä. Jos juoksee uusia poikia, niin se kertoo yleensä siitä, että tarjoaa jotain sellaista, mitä joku muukin haluaa kuin vain ne alussa aloittaneet. Kaappaus kuulostaa vähän dramaattiselta. Tryout on lähinnä markkinointitapahtuma, joka sitten poikii tai ei, mutta ei kai siinä ole mitään arvolatausta olemassa?

Totta. Itse näkisin tuon niin että tommosessa tilanteessa valmentaja näkee parhaiten oman osaamisensa, hyvässä ja pahassa. Tiedän että tuosta ollaan eri mieltä, mutta itse uskon näin. Jotkut valmentaja vaan onnistuu sen oman sakkinsa kanssa ja jotkut ei oikein koskaan. Todennäköisyys kuitenkin on että intoa / ei-intoa, lahjakakkuutta / lahjattomuutta, hyviä perheitä / huonoja perheitä jne. on suurinpiirtein aina sama määrä kunkin ikäluokan alottavassa porukassa. Jos valmentajalta kysyy miksi ei onnistu, niin harvemmin syy on että "Olen valmentanut huonosti."

[Sokrateen puskumaali]

Totta. Itse näkisin tuon niin että tommosessa tilanteessa valmentaja näkee parhaiten oman osaamisensa, hyvässä ja pahassa. Tiedän että tuosta ollaan eri mieltä, mutta itse uskon näin. Jotkut valmentaja vaan onnistuu sen oman sakkinsa kanssa ja jotkut ei oikein koskaan. Todennäköisyys kuitenkin on että intoa / ei-intoa, lahjakakkuutta / lahjattomuutta, hyviä perheitä / huonoja perheitä jne. on suurinpiirtein aina sama määrä kunkin ikäluokan alottavassa porukassa. Jos valmentajalta kysyy miksi ei onnistu, niin harvemmin syy on että "Olen valmentanut huonosti."

Se riippuu vähän tilastollisista asioista, eli mitä pienempi aloittava ikäluokka on, sitä mahdollisempaa se variaatio on. Aina kaikille ei jaeta samoja kortteja ja jotkin voivat keskittyä valmentamaan vaikka aloittavan ikäluokan parhaimmistoa siinä missä joku ottaa sen normijakauman.

Normijakaumasta puheen ollen olen huomaavinani jossain määrin samaa kuin mitä kouluissa opettajat muiden ominaisuuksien kanssa, että otanta ei enää välttämättä noudata tätä normaalia Gaussin käyrää. Jossain määrin on enemmän niitä kärkipäitä suhteessa keskivertoon, mikä on ehkä aikamme kuva.

Nämä sanottuani, niin minä varmaan olen valmentanut huonommin kuin jotkut pojistani olisivat ansainneet. Parhaani olen aina yrittänyt, mutta ei se ole aina niin helppoa. Peleissä onnistumisen ja kehittymisen välinen korrelaatio ei ole kuitenkaan aina niin lineaarinen, että ehkä lopulliset arviot tulevat joskus myöhemmin. Enkä usko, että tämä on mitenkään harvinainen kanta suomalaisten juniorivalmentajien mielessä.

[Skylark]

Tilanne on aika lailla eri kuin silloin, kun itse olin koulussa. Silloin yhteiskunta oli paljon homogeenisempi kuin nyt. Nykyisin on enemmän ääripäitä, luokan keskinäiset tasoerot osaamisessa ovat hyvin suuria. Samoin on suuria eroja eri luokkien välillä, toinen luokka on tasoltaan korkeampi kuin toinen. Kokeiden keskiarvo voi olla toisella luokalla 8,5 ja rinnakkaisella 7.
Täytyy sanoa, että joskus mietin, onko peruskoulu tullut tiensä päähän, ja systeemiä pitäisi kehittää jotenkin nyky-yhteiskuntaan paremmin sopivaksi. Se, miten paljon yksi opettaja pystyy luokan sisällä eriyttämään, on aika rajallista.

[Sokrateen puskumaali]

Tilanne on aika lailla eri kuin silloin, kun itse olin koulussa. Silloin yhteiskunta oli paljon homogeenisempi kuin nyt. Nykyisin on enemmän ääripäitä, luokan keskinäiset tasoerot osaamisessa ovat hyvin suuria. Samoin on suuria eroja eri luokkien välillä, toinen luokka on tasoltaan korkeampi kuin toinen. Kokeiden keskiarvo voi olla toisella luokalla 8,5 ja rinnakkaisella 7.
Täytyy sanoa, että joskus mietin, onko peruskoulu tullut tiensä päähän, ja systeemiä pitäisi kehittää jotenkin nyky-yhteiskuntaan paremmin sopivaksi. Se, miten paljon yksi opettaja pystyy luokan sisällä eriyttämään, on aika rajallista.

Sanoisin, että miltei sanasta sanaan tuo pätee myös jalkapallon kohdalla. Ehkä siinä on myös monien meidän tälläkin palstalla käymiemme kiistojen alkusyy siinä mielessä, että moni ei ehkä näe tätä polarisoitumista ja katsoo, että sitä eriyttämistä ei niin paljon tarvitse ja ne jotka sitä näkevät ajattelevat, että on hyvin tärkeää saada riittävän eriyttävää jalkapallovalmennusta myös eri taitotasoille.

[Fillarikommari]

Missä vaiheissa näitä tasoryhmiä olisi hyvä olla ja niitä noudatta ihan absoluuttisesti?  Oma 8v. harrastaa HJK:ssa ja tällä hetkellä vielä alimmalla tasolla (kilpa - haaste - harraste), vaikka on kehittynyt siitä mistä lähdettiin paljonkin 2:ssa ja puolessa vuodessa (esim. potkutekniikka, pelirohkeus puolustaessa, harhautukset ja yleinen haastaminen), tykkää olla maalissa ja veskana pelaaminen näyttää periaatteessa siltä miltä oikeasti, eli dyykkaa rohkeasti vetoihin, "osaa" laittaa palloa nopeasti peliin ja vapaille pelaajille, pallo tarttuu kiinni näppeihin, ei seiso kantapäillä vaan päkiöillä astelemista, jotta ehtii niihin vetoihin jne.  


Toisaalta treeneissä kilparyhmässä olevat ovat useimmiten yhdessä ja haastetta ja harrastetta sekoitellaan ja sitten on ne uran alkuvaiheessa olevat ovat vielä keskenään.  

Harrasteessa kuitenkin monia, jotka joko eivät osu palloon (ei pallosilmää), eivät osaa juosta syystä tai toisesta, ei oikein kiinnosta, ovat ADHD (eli kyky treeneihin keskittymiseen huono ja toiminnan keskiössä muu kuin harjoitteiden "hyvin" tekeminen ja vetäjät joutuu vetämään lastentarhaa välillä).  Tottakai koen sankarifutisfaijana, että lapsen pitäisi olla "paremmassa" ryhmässä, mutta varmasti kokee moni muukin ja valmentajien /JoJojen sähköpostilaatikot ja puhelimet tukkeessa tästä syystä, joten luotan vielä heidän näkemykseensä asiassa.  

Mutta missä vaiheessa kannattaa alkaa kyselemään, että josko promootio voisi olla aiheellinen, vai josko sitten Hesa-Cupissa tarpeeksi maaleja, joten ehkä huomataan tai kaikissa peleissä pystyy pitämään nollan siellä.  Meillä on myös apuvalmentajia eli joitakin vanhempia, jotka vetää sovitusti pelirasteja ja yllättäen näiden lapset pelaavat vähintään haasteessa, että josko tämä olisi nousu ylöspäin        

Sanoisin kolme asiaa tähän. 1) Kysele lapseltasi, mitä hän toivoo jalkapallolta. Mieti sen jälkeen, toteutuuko lapsesi toiveet nykyisellään. 2) On ihan aito huoli, jos motivoitunut ja nopeasti kehittyvä lapsi joutuu harjoittelemaan vasta-alkaneiden ja kaikkeen muuhun kuin jalkapalloon keskittyvien kanssa. 3) Jos nykyinen tilanne ei ole lapsesi kannalta hyvä, niin juttele asiasta valmentajan kanssa. Lähesty asiaa sitä kautta, mitä lapsesi toivoo eikä sitä kautta, että hän on paljon parempi kuin nämä kaikki muut. Bonuksena sanon vielä, että valmentajille on aikamoinen moka olla bongaamatta motivoituneita ja nopeasti kehittyviä lapsia ja olla tarjoamatta heille hyvät olosuhteet. En tiedä, onko lapsesi kohdalla näin, mutta jos sinusta siltä näyttää, niin kyllä asia on hyvä ottaa esiin, minkä voi tosiaan tehdä positiivisesti ja ilman räyhäämistä.

[Nuorenanätti]

Täytyy sanoa, että joskus mietin, onko peruskoulu tullut tiensä päähän, ja systeemiä pitäisi kehittää jotenkin nyky-yhteiskuntaan paremmin sopivaksi.

Voisiko mallia katsoa juniorijalkapallon puolelta?

Jaetaan lapset kolmeen ryhmään suhteessa 15+30+30. Jos on enemmän lapsia, kasvatetaan kolmosryhmää. Ykkösryhmä on siis kehittyneimmät, innokkaimmat ja potentiaalisimmat. Kakkosessa ovat normaalit lapset. Kolmoseen laitetaan innokkaat, mutta vähälahjaiset adhd jonnet. Välillä (aika usein) saattaa käydä niin, että vähälahjaisten adhd jonnejen ryhmään lipsahtaa kymmenkunta normaalia lasta tai ykkösryhmästä jää ulos vaikkapa loppuvuonna syntyneitä tai muita myöhemmin kehittyviä lapsia, mutta se kuuluu pienenä vikana systeemiin.

Ykkösryhmään palkataan kaksi opettajaa ja vanhemmista apuopettajia. Lisäksi ryhmälle on alakohtaisia erityisopettajia ja muita asiantuntijoita. Kakkosryhmään palkataan opettaja ja otetaan apuopettajia, jos saadaan. Kolmonen pärjää vanhemmista valittavien apuopettajien ohjauksessa. Ykkösryhmällä on viikossa viisi koulupäivää, kakkosryhmällä kolme ja kolmosryhmällä yksi.

Tämä olisi koulumaailmassa kaikella tavalla järkevää eriyttämistä ja resurssien käyttöä. Resursseja ei ole tarpeeksi kaikille ja on vain järkevää, että parhaat opettajat käyttävät aikansa lahjakkaimpien ja kehittyneimpien kanssa, joilla on myös eniten koulupäiviä. Näin saadaan varmimmin suomalaisen yhteiskunnan huipulle kehitettyä kansainvälisen tason huippuyksilöitä. Kakkosryhmäkin oppii hyvin perusteet ja he pystyvät parhaimmillaan vielä jatko-opiskeluissa suoriutumaan lukiosta ja ammattikorkeakoulutasoisista opinnoista.

Kolmostasoa ei juurikaan kukaan opettaja halua opettaa eikä heitä voida siihen pakottaa. Kolmosryhmän kehitys ei myöskään ole olennaista. He ovat siellä enemmänkin harrastamassa opiskelua kuin oikeasti oppimassa mitään. Vanhemmatkaan eivät odota tuloksia vaan tuovat lapset päivähoitoon, koska haluavat vetää rauhassa päiväkännit. Riittää, että tätä ryhmää vahtii yksi vanhemmista. Jos ei vapaaehtoisia löydy, voidaan ryhmä lopettaa, koska oikeasti sen paremmin lapsia kuin vanhempiakaan ei kiinnosta.

Tässä välissä on hyvä muistuttaa, että kouluaitos ei ole se, joka opettaa huiput huipuiksi, vaan kaikki tulee omasta kiinnostusesta ja omaehtoisesta opiskelusta. Siksi kolmosryhmästäkin on vielä erinomaiset mahdollisuudet nousta ykkösryhmään tai kehittyä vaikka ydinfyysikoksi saakka, kunhan opiskelee omalla ajallaan ahkerasti.

Ongelmaksi koko järjestelmässä tulee se, että suomalaisten lasten kasvatus on nykyään sellaista, ettei lapsia voida opettaa. Erityisesti kolmosryhmän vanhemmilla saattaa olla vaikea ymmärtää, että oppilasaines on niin polarisoitunutta ja kolmosryhmä liikkeellä niin heikoilla lähtökohdilla, että on vain lasten parhaaksi, ettei heitä aseteta monta kertaa viikossa ammattiopettajien perin stressaavien vaatimusten alaisiksi vaan opiskelu sujuu rennosti kerran viikossa ylisuuressa ryhmässä yhden vapaaehtoisen kouluttamattoman vanhemman vahtiessa. Sanotaan sitä vaikka eriytetyksi opetukseksi, joka pienentää ryhmien välisiä oppimiseroja, kun jokaiselle on sopiva määrä omia lahjoja ja kehitysvaihetta vastaavaa opetusta tarjolla. Joku vanhemmista voi ehdottaa, että voisiko tähänkin ryhmään palkata ammattiopettajan ja opetusta lisätä, koska se voisi olla lasten oppimisen ja motivaation kannalta hyväksi. Mutta jokainen toki ymmärtää, ettei se ole mahdollista, koska kaikilla ei ole rahaa ja siksi on tärkeää, että kaikki kolmosryhmän lapset saavat yhtä huonoa anteeksi, samalla tavalla eriytettyä opetusta. Sitä paitsi, ei näitä puupäitä kukaan kuitenkaan halua opettaa, joten ei ammattiopettajia olisi hommaan edes saatavissa.

Miltä kuulostaisi? Minusta aika hyvältä. Normipäivä juniorijalkapallossa, voisiko toimia uutena ohjenuorana myös uudistetussa peruskoulussa?

*

Ehkä siinä on myös monien meidän tälläkin palstalla käymiemme kiistojen alkusyy siinä mielessä, että moni ei ehkä näe tätä polarisoitumista ja katsoo, että sitä eriyttämistä ei niin paljon tarvitse ja ne jotka sitä näkevät ajattelevat, että on hyvin tärkeää saada riittävän eriyttävää jalkapallovalmennusta myös eri taitotasoille.

Se akateeminen paskapuhe nyt vain on akateemista paskapuhetta, vaikka sitä kuinka kuorruttaisi sivistyssanoilla. Kyse ei ole missään vaiheessa ollut kenenkään kohdalla siitä, etteikö tasoeroja tunnustettaisi vaan siitä, että tätä eriyttävän opetuksen liirumlaarumia käytetään perustelemaan sitä, että kahdeksanvuotiaista tehdään eliittiryhmiä, joille keskitetään maksimiresurssit ja ne ynnämuut jätetään selviämään selvästi heikommalla.

Ehkä monien kiistojen alkusyy on se, että tuollainen narsistinen, yliviikarimainen, näennisälyllinen jeesustelu ja termikikkailu, jolla peitellään huonoa ja moraalitonta toimintatapaa, on joidenkin keskustelijoiden mielestä täysin sietämätöntä ja jalkapallovalmennuksen kannalta turmiollista.

Fillarikommarilta hyvä vastaus.

[Skylark]

Juu, ei tuohon suuntaan kyllä, vaikka tuota juniorifutis taitaa pahimmillaan olla.

Itse ajattelisin opettajien yhteistyön lisäämistä niin, että tietyllä luokka-asteella luokanopettajat yhdistäisivät toisinaan voimavaransa ja jakaisivat lapsia siten, että joskus vaikkapa A- ja B-luokkien opettajat ottavat yhteisesti tehotreeniin ne lapset, joille jakolaskut ovat hankalia, C-luokan opettaja ottaa lapset, joilla asia menee aika OK ja D-luokan opettaja ottaa semmoiset, joille jakolaskut ovat helppoja ja antaa heille vaikka sitten vähän vaikeampia juttuja. Eikä niin, että näissä eri luokissa A, B, C ja D kukin opettaja taistelee yksin ja koittaa hiki hatussa eriyttää opetustaan, tukea heikompia ja tarjota haastetta niille, jotka jo osaavat. Jotain tämmöistä olen pyöritellyt. Jossain tätä taidetaan tehdäkin jo.

[Sokrateen puskumaali]

Voisiko mallia katsoa juniorijalkapallon puolelta?

Miltä kuulostaisi? Minusta aika hyvältä. Normipäivä juniorijalkapallossa, voisiko toimia uutena ohjenuorana myös uudistetussa peruskoulussa?[/quote]

Vähän dystooppinen käsitys nykyjalkapallosta. Mutta jos otetaan pohdintaa peruskoulun puolelle, niin minusta nykyistä paremmin toimisi varmaan Saksalainen malli, missä 10-12v iässä lähdetään eriyttämään lasten opetusta tavoitteiden ja kykyjen mukaan. En tiedä, että onko nykyisenkaltainen peruskoulu enää millään tavoin toimiva homma nykyisellään.

Toisaalta vertailu on siinä mielessä huono yksittäisten harrastusten ja koululaitoksen kanssa, että meillä ei ole suurta tarvetta kouluttaa kaikista lapsista taitavia trumpetinsoittajia tai jalkapalloilijoita, mutta meidän pitää yrittää saada kaikista lapsista edes jossain määrin funktionaalisia kansalaisia.

Se akateeminen paskapuhe nyt vain on akateemista paskapuhetta, vaikka sitä kuinka kuorruttaisi sivistyssanoilla. Kyse ei ole missään vaiheessa ollut kenenkään kohdalla siitä, etteikö tasoeroja tunnustettaisi vaan siitä, että tätä eriyttävän opetuksen liirumlaarumia käytetään perustelemaan sitä, että kahdeksanvuotiaista tehdään eliittiryhmiä, joille keskitetään maksimiresurssit ja ne ynnämuut jätetään selviämään selvästi heikommalla.

Aika vähän minä jaksan sivistyssanoja käyttää näissä keskusteluissa. Olen siitä samaa mieltä, että asioiden nimityksillä ei ole mitään väliä. En ole vieläkään varma, vaikka kuinka kiukulla sen minulle sanoo, että lapsia jätetään selvästi heikommalle sillä, että se jalkapallon asiantuntija opettaa niitä, jotka sitä opetusta voivat ottaa vastaan ja ne jotka eivät sitä pysty ottamaan vastaan opastetaan muiden toimesta.

Ehkä monien kiistojen alkusyy on se, että tuollainen narsistinen, yliviikarimainen, näennisälyllinen jeesustelu ja termikikkailu, jolla peitellään huonoa ja moraalitonta toimintatapaa, on joidenkin keskustelijoiden mielestä täysin sietämätöntä ja jalkapallovalmennuksen kannalta turmiollista.

Se on ainakin käynyt selväksi, että sinusta se on hyvin moraalitonta, sietämätöntä ja turmiollista. Sääli että se kaikki peittyy sillä tavoin kiukun valtaan, ettet pysty asiasta mielestäni käymään minkäänlaista kunnollista dialogia. Toisaalta se lienee ihan ymmärrettävää, koska kuka nyt ei suuttuisi, jos kokisi, että lapsia moraalittomasti kohdellaan. Minä ainakin tuntisin voimakasta mielipahaa niin kuin tunnen erilaisia tasapäistämispyrkimyksiä kohtaan, jotka koen lasten kannalta moraalittomiksi ja turmiollisiksi.

En ole samaa mieltä tästä nykytoiminnan turmiollisuudesta, mutta minä en myöskään näe nykyistä toimintaa tuollaisena kuin mitä viestissäsi kuvailit. Oletko jollain tavoin osallistunut toiminnan järjestämiseen vai oletko vain ollut tämän hirmuisuuden aktiivisena tarkkailijana? Joka tapauksessa vaikuttaa olevan turhaa yrittää kuvata sitä omaa ajatusmaailmaa asian suhteen, sillä muistaakseni olen sitä yrittänyt ja saanut lähinnä yhtä myrkylliseen sävyyn puettuja vastauksia tai passiivisaggressiivista mykkäkoulua. Saattaa olla, että olen liikaa yrittänyt näkemyksiäni valottaa, mikä on sitten mennyt jankuttamisen puolelle.

Itse ajattelisin opettajien yhteistyön lisäämistä niin, että tietyllä luokka-asteella luokanopettajat yhdistäisivät toisinaan voimavaransa ja jakaisivat lapsia siten, että joskus vaikkapa A- ja B-luokkien opettajat ottavat yhteisesti tehotreeniin ne lapset, joille jakolaskut ovat hankalia, C-luokan opettaja ottaa lapset, joilla asia menee aika OK ja D-luokan opettaja ottaa semmoiset, joille jakolaskut ovat helppoja ja antaa heille vaikka sitten vähän vaikeampia juttuja. Eikä niin, että näissä eri luokissa A, B, C ja D kukin opettaja taistelee yksin ja koittaa hiki hatussa eriyttää opetustaan, tukea heikompia ja tarjota haastetta niille, jotka jo osaavat. Jotain tämmöistä olen pyöritellyt. Jossain tätä taidetaan tehdäkin jo.

Ja entä jos on vaan yksi opettaja ja neljä luokkaa, mitä tehdään? Tuo olisi kyllä hyvä tilanne, jos olisi koulutettuja opettajia jalkapallossa 1 per 20 pelaajaa ja voitaisiin tuolla tavoin jakaa osaamisen kautta luokkiin tuolla tavoin.

[Nuorenanätti]

Sääli että se kaikki peittyy sillä tavoin kiukun valtaan, ettet pysty asiasta mielestäni käymään minkäänlaista kunnollista dialogia.

Niin se kaiku vastaa, kuinka sinne huudetaan. Jos tapasi käydä dialogia on toistuva ylimielinen toisten vähätteleminen, reaalielämän esimerkkien nimeäminen olkiukoiksi, kirjoittajien kutsuminen pussikaljaksi, lässyttäminen lapsellisilla esimerkeillä keihäänheiton metrimääristä, kirjoittaminen toisista kirjoittajista ohi minkään käsiteltävän aiheen, jne. voit olla melkoisen varma, että keskustelu joko loppuu tai saat samaa paskaa niskaasi vähän isommalla kauhalla. Ei siis ole mitään syytä ihmetellä sitä, että pidän sinua jonkinlaisena oman elämänsä itserakkaana messiashahmona, jonka umpimielinen omahyväisyys ja kyvyttömyys ymmärtää lukemaansa ovat kaiken rakentavan dialogin esteenä. Älykkään kanssa väittely on vaikeaa, tyhmän kanssa mahdotonta.

Tätä loanheittoa voidaan sitten jatkaa vaikka sivu toisensa jälkeen, jos katsot tarpeelliseksi. Futisforum on kuitenkin tarkoitettu jalkapalloaiheiseen keskusteluun, ei siihen, että kaksi ihmistä, jotka eivät voi sietää toisiaan, arvioivat toistensa persoonia tai kyvykkyyttä käydä keskustelua.

Oletko jollain tavoin osallistunut toiminnan järjestämiseen vai oletko vain ollut tämän hirmuisuuden aktiivisena tarkkailijana?

Futisforumilla pitäisi minusta keskustella jalkapallosta ja merkittävää olla se, mitä sanoo, ei se, kuka sen sanoo.

Olen kuitenkin kysymykseesi vastannut jo useammankin kerran. Teille kolmoskorin lapsille tuntuu vain on luetun ymmärtäminen olevan joskus vaikeaa.

[Sokrateen puskumaali]

Niin se kaiku vastaa, kuinka sinne huudetaan.

Se on kyllä yleinen totuus. En kuitenkaan jaksa nyt huutaa kanssasi samalla mitalla. Olen pahoillani siitä, että olen näin pahasti sinut vihastuttanut. En pidä itseäni erityisenä messiashahmona enkä muutenkaan oikein saa kiinni tästä luonnehdinnasta, jonka olet tehnyt vain kirjoitusten perusteella. Parempi olisi varmaan joskus ihan ihmisenä nähdä sen sijaan, että tekee näitä kirjoituksista syntyviä diagnooseja.

Tätä loanheittoa voidaan sitten jatkaa vaikka sivu toisensa jälkeen, jos katsot tarpeelliseksi. Futisforum on kuitenkin tarkoitettu jalkapalloaiheiseen keskusteluun, ei siihen, että kaksi ihmistä, jotka eivät voi sietää toisiaan, arvioivat toistensa persoonia tai kyvykkyyttä käydä keskustelua.

Minä siedän sinua ihan hyvin. Tunne ei ole molemminpuolinen. Minulla ei ole erityistä halua jatkaa mitään loanheittoa. Mielestäni olet ihan riittävän kyvykäs käymään keskustelua.

Futisforumilla pitäisi minusta keskustella jalkapallosta ja merkittävää olla se, mitä sanoo, ei se, kuka sen sanoo.

Olen kuitenkin kysymykseesi vastannut jo useammankin kerran. Teille kolmoskorin lapsille tuntuu vain on luetun ymmärtäminen olevan joskus vaikeaa.

Saattaa olla. En kuitenkaan muista vastausta enkä jaksanut lähteä tarkastamaan viestejäsi sitä selvittääkseni. Tarkoitukseni ei ollut mitenkään mitätöidä näkemystäsi kysymyksellä, koska sellainen olisi mielestäni typerää. Kysyin ihan vaan mielenkiinnosta koska se vaikutti sellaiselta, että ihminen joka on itse sitä toimintaa lapsille järjestämässä ei pystyisi sitä näkemään tuollaiselta kantilta ja olisin halunnut tietää, että voiko näin kuitenkin olla. Ymmärrän luettua kohtuullisen hyvin, mutta muistin kanssa on joskus hankalampaa.

[Nuorenanätti]

Olen pahoillani siitä, että olen näin pahasti sinut vihastuttanut.

En ole vihainen. Käyn dialogia tyylilajilla, jota ajattelen sinun ymmärtävän. Niin sanottu normaali keskustelu johti hyvin äkkiä vähättelyyn ja ylimielisiin vastauksiin. Oletan, että tämä pahoittelusi on vilpitön ja koetan jatkossa keventää ulosantia.

...ihminen joka on itse sitä toimintaa lapsille järjestämässä ei pystyisi sitä näkemään tuollaiselta kantilta ja olisin halunnut tietää, että voiko näin kuitenkin olla...

Minusta taas on käsittämätöntä, että ihminen, joka sanoo valmentavansa jalkapallossa lapsia, voisi olla täysin sokea tuolle ilmiölle varsinkin kun koko keskustelu alkoi tuon kaltaisesta esimerkistä (ei minun esittämäni). Vaihtoehtoina ovat joko täydellinen ymmärtämättömyys; vankkumaton usko siihen, että elite juniors in elite training and fck the rest on ainoa oikea tapa toimia tai halu pestä perustelemalla musta valkoiseksi, jotta voi elää omatuntonsa kanssa ja jatkaa niin kuin ennenkin, vaikka alitajuisesti tietääkin toimivansa koneen osana väärin. Vaihtoehdot eivät ole toisistaan irrallisia ja joku voi suloisesti olla sekasotku kaikkia.

Itse ajattelisin opettajien yhteistyön lisäämistä niin, että tietyllä luokka-asteella luokanopettajat yhdistäisivät toisinaan voimavaransa ja jakaisivat lapsia siten, että joskus vaikkapa A- ja B-luokkien opettajat ottavat yhteisesti tehotreeniin ne lapset, joille jakolaskut ovat hankalia, C-luokan opettaja ottaa lapset, joilla asia menee aika OK ja D-luokan opettaja ottaa semmoiset, joille jakolaskut ovat helppoja ja antaa heille vaikka sitten vähän vaikeampia juttuja. Eikä niin, että näissä eri luokissa A, B, C ja D kukin opettaja taistelee yksin ja koittaa hiki hatussa eriyttää opetustaan, tukea heikompia ja tarjota haastetta niille, jotka jo osaavat. Jotain tämmöistä olen pyöritellyt. Jossain tätä taidetaan tehdäkin jo.

Minulla on vanhempana kokemus kahdesta luokasta, jossa opettajat ja erityisavustajat toimivat juuri noin. Luokissa on tietoisesti ääripäiden jakauma ja keskiryhmä oppilaita puuttuu lähes kokonaan. Luokissa on ongelmalapsia, jotka esimerkiksi syövät koulussa kuin hevoset, koska kotona ei saa ruokaa, kun vanhemmalla jää ryyppy päälle, jne. Toisessa päässä ovat sitten sosioekonomisesti tasapainottavat lapset (ei ole minun keksimäni termi), joilla menee hyvin sekä koulussa että muuten elämässä. Välillä luokat on jaettu niin, että suurin osa resursseista on keskitetty heikommille oppilaille ja 2/3 porukan tekemistä valvoo yksi avustaja. Välillä ollaan omissa luokissa, välillä kaikki yhdessä ja niin edelleen. Olen ymmärtänyt, että opetusresurssia jaetaan varsin notkeasti kahden luokan kesken.

Koulun rehtori muuten on oto-valmentaja, joka ei ole katsonut tarpeelliseksi erottaa jalkapallossa ikäluokan tähtisikermää omaan joukkueeseensa vaan valmentaa muiden oto-vanhempien kanssa sujuvasti koko U12-ikäluokkaa yhdessä. Myönnetään, että koko ikäluokkaa ei enää olisi, jos alussa olisi lähdetty jakamaan.

[Valonheitin]

Laitetaan nyt tänne, vaikka muistelin Neurotanokesta/tanokesta olevan jossain keskustelua.

Onko joku tutustunut tarkemmin tähän konseptiin? Muutamia harjoitteita nähneenä, en ihan löydä sitä punaista lankaa tai syytä, mikä tekisi tästä jotenkin poikkeuksellisen mallin. Lisäksi mainostamisessa käytetyt pelaajat ovat poikkeuksetta olleet innokkaita ja harjoitelleet aina myös omalla ajalla. Eli onko mitään todistetta NT:n olleen se ratkaiseva tekijä kehityksessä?

 Eli väkisin tulee mieleen, että onko Neurotanoke vain tuotteistettu valmennuspaketti, jonka avulla myydään lähes perusharjoitteita hyvään hintaan.

Toki taustalla olevien henkilöiden osaamista ja intohimoa en ole kiistämässä.

[pallojalassa]

Eli väkisin tulee mieleen, että onko Neurotanoke vain tuotteistettu valmennuspaketti, jonka avulla myydään lähes perusharjoitteita hyvään hintaan.

Ei tämän konseptin omistaa Soccer Service

[Valonheitin]

Ei tämän konseptin omistaa Soccer Service

Eikö Soccer service omista Ekkonon? Vaikka näillä yhteys ilmeisesti onkin, niin Neurotanoken sivuilla ei ole mitään viitteitä Ekkonoon.

[Lortto]

Eikö Soccer service omista Ekkonon? Vaikka näillä yhteys ilmeisesti onkin, niin Neurotanoken sivuilla ei ole mitään viitteitä Ekkonoon.

Tuossa varmaan viitattiin seuraavaan lauseeseen: "onko Neurotanoke vain tuotteistettu valmennuspaketti". Tuotteistettuja valmennuspaketteja ovat siis muun muassa:

Ekkono
Neurotanoke
Coerver method

Tuotteistamiseen tarvitaan selkeästi jäsennelty paketti, jotta maksaja(t) ymmärtävät suurinpiirtein mistä maksavat. Noista kolmesta ekkono jäsentelee itse pelin hyvin ymmärrettävästi. Tanoke sit yhdistelee coerveria, kehonhallintaa, nopeutta,pelejä ja henkistä puolta (ainakin nettisivujen mukaan) ja tanokellakin on jäsennelty kokonaisuutta varsinkin taitojen oppimisen näkökulmasta.

"Lisäksi mainostamisessa käytetyt pelaajat ovat poikkeuksetta olleet innokkaita ja harjoitelleet aina myös omalla ajalla."

- Jos pelaaja ei harjoittele omalla ajalla, niin olipa mikä metodi tahansa valmennuksen takana, niin hypoteesina uskallan väittää, että on mahdotonta tulla hyväksi jalkapallon pelaajaksi. Voit miettiä miten hyväksi tulet jos harjoittelet 1krt/viikkoon (1-2h) mitä tahansa lajia? Tuskin kovin hyväksi. En myöskään mielelläni käyttäisi mainostamiseen pelaajaa, joka pelaa 8 - vuotiaana vuonna 2020, vaikka hjk:n kaupingosan alimmassa ryhmässä, ja vuonna 2021 edelleen samassa ryhmässä, sillä oletettavaa on, ettei pelaaja silloin ole harjoitellut säännöllisesti. Tällöin myöskään ei voida näyttää, että harjoittelu tuottaa tulosta. Enemmänkin kertoo siitä, että ilman harjoittelua, ei ole tulosta

Coerverit ja tanoket ovat erinomaisia lisiä harjoitteluun ja kotihaasteiksi. Pelkällä tanokeharjoittelulla on toki vaikeaa tulla älyttömän hyväksi jalkapalloilijaksi, vaikkakin koordinatiivinen taito varmasti onkin hyvä. Pelkällä ekkonolla sitten on myöskin vaikeaa tulla kovaksi futaajaksi. Siihen tarvitaan usein myös niitä coervereita ainakin kotihaasteiksi.

[pallojalassa]

Eli väkisin tulee mieleen, että onko ekkono vain tuotteistettu valmennuspaketti, jonka avulla myydään lähes perusharjoitteita hyvään hintaan.

Boldattu se olennaisin.

Hyvä business kopioida katalonian liiton matskut itselle ja brändata omaksi tuotteeksi.