Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[inclusionExclusion]

Tuosta Cruyff-kentästä pitäisi tehdä tänne periferiaan sopivampi miniversio (ehkä n. puolet tuosta) ja kylvää niitä joka paikkaan.

Koulujen pihoillehan onkin aika paljon ilmestynyt pieniä nurmia, mutta ovat monesti kyllä tosi kovia. Asfaltin päällä ohut matto varmaankin. Ehkä osasyynä se, että samoilla kentillä on myös koriskoreja. Pitää koripallon pompata. Onkohan tämä lie hyvä kompromissi kummankaan lajin kannalta.

[Thalian]

Tuosta Cruyff-kentästä pitäisi tehdä tänne periferiaan sopivampi miniversio (ehkä n. puolet tuosta) ja kylvää niitä joka paikkaan.

https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/tavoite-taynna-sata-assakenttaa-liikuttaa-suomalaisia-koululaisia

[Nuorenanätti]

Joo siis oikeastaan vähän oikoen kyllä sekä kyllä, vähän tämmöistä onkin viritteillä.

En tiedä tarkoititko kysymyksen retoriseksi, tyyliin että olishan näitä jos olis vetäjät.

En suoranaisesti tarkoittanut retoriseksi, vaikka niin se varmaankin vaikutti nyt kuin luin omat sanomiseni. Pointti on, että tällaisen harrasteryhmän saa aikaiseksi aktiivinen vanhempi, kun vain haluaa. Järjelliset vuorot voivat olla tiukassa.

Siinä olet kyllä erittäin oikeassa, että harrastejalkapallo ja innokkaat "vähemmän pelanneet" ovat isona massana jalkapallokulttuurin synnyn kannalta olennaisessa asemassa, mikä meillä aina välillä kilpailuorientoituneessa ajattelussa tuppaa jäämään vähälle huomiolle. Sen pudokkaan vanhemmat tuskin kovin helposti vievät lasta katsomaan edustuksen pelejä tai menevät kovin innokkaasti itsekään. Enkä oikein jaksa kuvitella, että varhainen muisto siitä, ettei lapsena päässyt joukkueeseen, kasvattaa kovin suurta kipinää aikuisena heittäytyä katsomoon fanittamaan joukkuetta tai alkaa yritysjohtajana sponsoroimaan niitä, joiden mielestä sinun pitäisi maksaa niiden pelaaminen, joiden kanssa et aikanaan kelvannut samalle kentälle. Jne.

[Schumacherinjalkatorjunta]

https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/tavoite-taynna-sata-assakenttaa-liikuttaa-suomalaisia-koululaisia

Tämähän oli sinänsä kohtuullinen avaus, mutta tuollainen monitoimipeliareena ei ole missään tapauksessa ideaali ratkaisu. Ehkä jollain vähäväkisellä pikkupaikkakunnalla menettelee. Omalla kotipaikkakunnallani tuollainen oli ja paikalliset nuuskahuulet valtasivat sen kesäisin aamusta iltaan koripallon "pelailuun". Enemmänkin areena näytti olevan mopoauto- ja mopoikäisten hengailupaikka missä sitten myös ryypättiin ja poltettiin ties mitä myöhään yöhön. Pienemmillä lapsilla ei ollut tuonne koulupäivien jälkeen eikä kesäisin oikein mitään asiaa. Kenttä oli öiden jäljiltä lähes aina täynnä lasinsiruja, erilaisia eritteitä ja roskaa ja maaliverkot poltettiin usein sytkärillä. Areena poistettiin kunnanisien toimesta mm. edellämainittujen ongelmien vuoksi kokonaan..

Koripallokorien siis pitäisi ehdottomasti olla futispelikentän ulkopuolella, maailmallahan tuollaiset 3x3 minikoriskentät ovat suosittuja ja uskoisin että ratkaisu olisi myös koripalloliiton mieleen. Samalla futisareenan puolen tekonurmi voitaisiin tehdä kunnolliseksi eikä pintamateriaalissa tarvitsisi huomioida marginaalilajeja, kuten aiempi kirjoittaja tuossa jo havainnoikin.

[inclusionExclusion]

En suoranaisesti tarkoittanut retoriseksi, vaikka niin se varmaankin vaikutti nyt kuin luin omat sanomiseni. Pointti on, että tällaisen harrasteryhmän saa aikaiseksi aktiivinen vanhempi, kun vain haluaa. Järjelliset vuorot voivat olla tiukassa.

Joo en ottanut mitenkään pahalla, tietty realismi on näissä kohtaa aina hyväksi. Olen ollut mukana järjestämässä harrastetoimintaa useammassakin lajissa, myös jalkapallossa. Kokonaan uusien joukkueiden synnyttäminen on monesti haasteellista, varsinkin jos tosiaan harkkavuorot eivät ole ihanteellisia. Mutta katsellaan! Minäpä raportoin sitten, kun on lisätietoa.

Niin ja joo. Tarkkaan ottaen lähtisin jopa siitä, että talvikauden toiminta on kiva bonus, suurin arvo ehkä siinä että pelaajat pysyvät paremmin kasassa seuraavaan kevääseen. Sinänsä jopa kesän mittaiset hankkeet bonusta. Toki hyvä pelaajienkin kannalta katsoa aina vähän pidemmälle tulevaisuuteen kuin ensi syksyyn.

[KVilho]

Vastuuta siis mistä? Ei kai valmentajilla tai seuroilla ole oikein muuta vastuuta kuin järjestää jalkapallotoimintaa haluaville ja tehdä se niin hyvin kuin osataan. Yksilöiden kehittyminen on pitkälti yksilöiden itsensä vastuulla, mikä on tavallaan ikävä asia varsin nuorille, jotka eivät sinällään pysty sitä vastuuta kantamaan, mutta jos nyt sattuu syystä tai toisesta ottamaan harrastuksen itselleen tärkeäksi asiaksi, niin sitä kehittyy ja sitä kehittymistä voi korkeintaan hienosäätää hyvällä valmennuksella.

Minusta me puhumme vain jostain n. 10% osuudesta pelaajakehitykseen kun me mietimme, että mitkä harjoitemallit yms. valmentamisen liittyvät tekniset asiat toimivat parhaiten. 20% (jälleen oma karkea arvioini) on kilpailullisuuden kulttuuri, mikä on myös tavallaan aika pitkälti valmentajan ja seuran vastuulla, mutta myös muun ympäröivän yhteisön. 20% on jostain satunnaisista ympäristötekijöistä, mahdollisuus pelata paljon kavereidensa kanssa, vanhemmat mahdollistavat jne. 50% tulee sitten pelaajan omasta genetiikasta (niin fyysinen kuin henkinen puoli).

Tästä arviosta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta näin minä sen näen. Ei valmentaja voi tehdä ihmeitä. Hän voi vaan luoda oikeanlaisen pelaajia oikealla tavalla kannustavan ja kehittävän kulttuurin, opettaa peliä ja hioa teknisiä sekä fyysisiä asioita. Tarvitaan kuitenkin myös mahdollisuuksia luoda jalkapallosta sellainen lapsen oma juttu, josta saada muutenkin kuin harjoituksissa sisältöä elämään, jotta kehittyminen huomattavasti paranee. Siinä suhteessa tämä lähikenttäpohdinta on mielestäni ihan relevanttia tämän ryhtiliikkeen kannalta. Tuohon 30%, mihin voi vaikuttaa, kannattaa toki itse satsata mahdollisimman paljon valmentajana eikä vaan itkeä pelkästään olosuhteiden perään.

Minusta tuntuu, että suomalainen ruohonjuurivalmentaja on nykyään jo aika taitava teknisesti. Tässä on varmaan ollut aika mittava muutos. Kulttuurin luomisessa on vielä vaikeuksia, sama teknisesti rakennettu harjoite vaikuttaa aivan eri tasolla riippuen siitä, että mikä on johdonmukaisesti luotu vaatimustaso ja mikä on lasten kilpailullisuuden taso. Molemmissa on kuitenkin otettu varmaan isoja harppauksia viittaamanasi ajanjaksona.

En ole itse kokenut ulkomailla valmentamisessa, mutta en usko että tuossa valmennusteknisessä asiassa suomalaisilla on enää kuin marginaalisia etuja saavutettavissa verrattuna muihin ympäristöihin. Varmaan jalkapallokulttuuriltaan vahvemmissa maissa on yhä selkärangassa parempi käsitys niin valmentajilla kuin pelaajillakin, että mitä kuuluu tehdä eri tilanteissa vaikka sitä ei osattaisikaan niin analysoida. Siinä voi parantua varmasti, mutta en usko tämän olevan mikään viisasten kivi.

Mutta muualla on yhä paljon enemmän tekemistä. Meillä on yksinkertaisesti iso työ vieläkin saada toiminta riittävän vaativalle tasolle. Huono syöttö pitää vaatia tekemään paremmin ja uudestaan eikä antaa mennä lävitse niin, että harjoitteita voi tehdä puolivaloilla. On vaadittava kilpailemaan siitä pallosta niin, että pelikaverille tulee ehkä paha mieli kun niin rajusti taistelee pallosta.

Minusta se on vähän yleiseurooppalainen ongelma, että lapset eivät enää viitsi niin paljon pelata keskenään. Osa kyllä, mutta ei siinä määrin mitä ennen. Näkisin siinä kuitenkin yleistä lasten velttoutumista, jota ympäröivä kulttuuri tukee enkä niinkään syyllistäisi parempaa valmennusta. Lähellä olevien liikuntamahdollisuuksien lisääminen lapsille, jotka eivät vielä ihan pärjää kilometrien päässä kotoa on minusta ihan ok idea promotoida yhteiskunnallisesti.

Tästä täysin samaa mieltä.

Taas niin paljon hyvää juttua eri vastauksissa, että vaikea hallita vastausta ...

Vastuu oli ehkä väärä sana ja huonosti valittu. Tarkoitan sitä samaa toimintaa - signaaneja - taustoitusta, mikä saa junnarin pompottelemaan omalla ajalla. Väitän että aika paljon treeneissä valmentaja nostaa omatoimisen pompottelun tärkeyttä ylös (ei voi tulla hyväksi jos ei pompota niin ja niin paljon omalla ajalla ... "Xavikin ajoi polkupyörllä kouluun joka päivä niin että pomputti palloa päällään ...") , antaa ehkäpä jopa kotiläksyjä. Ihan pieninä ehkä niin ja niin monta riplaava tai jonkun tempun osaava saa jonkun palkinnon tai ihailevan tunnustuksen.

En kauheasti ole kuullut, enkä usko että muuallakaan pihapelien osalta nostetaan asiaa. "Treeniessä ei kuulkaa pysty millään saamaan niin montaa havainto-päätöksenteko-toteus - ketjua kuin niitä teidän iässä pitäisi saada, siis jos haluaa hyväksi jalkapalloilijaksi." "Vaikka olisitte kuinka taitavia, niin jos tämä asia ei ole kunnossa, niin ette pysty nopeatempoiseen peliin." Tottakai tämän asian mittaaminen / todentaminen on hankalampaa, mutta se ei saisi olla syy sen asian jäämiseen varjoon. "Peli seis! Näittekös kuinka Jari-Petteri hahmotti Niilon ja Teron liikkeen niin että Mikalla jäi tilaa ottaa pallo haltuun ja jatkaa peliä tehokkaasti ..." tjv. - en minä tiedä, kun en ole valmentaja.

Ehkäpä tämä asia otti kantaa myös tuohon vaativuusasiaan. Ei voida vaatia nopeampaa peliä, jos pää ei pysy mukana.

[Sokrateen puskumaali]

Minulla on muuten hämärä muistikuva, että viimeisimmän LIITU-tutkimuksen, tai jonkin muun ison selvityksen, kohdalla olisi jossain blogissa / foorumilla / lehdissä vedetty johtopäätös, että pihapelit selittäisivät koko lailla niukasti hyviä asioita. Olikohan nyt menestys aikuisena se, mitä tutkailtiin. Harmittaa kun en tuolloin pohtinut argumenttia kunnolla läpi enkä nyt enää löydä sitä. Muistaako kukaan muu nähneensä tällaista?

Lukaisin sitä tutkimusta juuri ja en huomannut kyllä mitään premissiä, mistä tuollaisiin johtopäätöksiin voisi edetä rikkomatta logiikan rajoja. Eikä siellä minun silmiini mitään menestystä aikuisena edes käytetty muuttujana.

Samoin jääkiekossa on ainakin omassa ympäristössäni runsaasti EasyHockey- ja pipolätkätarjontaa seurojen järjestämänä.

Minulla ei ole mitenkään kattavaa käsitystä jääkiekon harrastuskentästä, mutta tohtisin väittää, että jalkapallo tarjoaa kyllä paljon enemmän kansanliikunnallista toimintaa lasten kohdalla.

Kuulin eilen semmoisen jutustelun, että jalkapallossa olisivat korona-aikana harrastajamäärät kasvaneet, ja että selitys tähän olisi matalan kynnyksen toiminta, erilaiset harrasteryhmät. Tämä lausunto peräisin oikein viisailta ja osaavilta ihmisiltä eli uskon suorilta.

Niin siis ensin korona vei 6% harrastajista ja sitten viime vuonna, etenkin kesän jälkeen, kun ajateltiin, että nyt tämä oli onneksi tässä, nyt lapsi johonkin liikunnalliseen toimintaan, niin tuli paljon lapsia takaisin harrastuksen pariin. Erilaiset matalan kynnyksen harrastetapahtumat, jalkapallokoulut, kortteliliigat yms. ovat aina toimineet tietynlaisina porttitapahtumina harrastukseen, joten sitä en pitäisi ihmeenä.

Kuitenkin lähipiirissäni on pariinkin otteeseen etsitty huonolla menestyksellä harrasteryhmää junnuille. Tai siis löytyyhän niitä, mutta kun niissäkin pelataan pääosin piirisarjoja ja osittain talvellakin jotain liigoja, ja treenejä on kolmet viikossa. Harvemminkin voi tietysti käydä, mutta hintaan se ei vaikuta. Ainakin näissä lähipiirin tapauksissa tämänkin "harrastetoiminnan" kuormittavuus ja kustannukset ovat liikaa.

Voihan sitä käydä vaan kerta viikossa treenaamassa ja jättää pelit väliin. Toki jos kuukausimaksu on kolminumeroinen homma, niin sitten ymmärrän ettei toimi.

Esitänpä nyt tällaisen teesin: eikö lajin pariin saataisi paremmin osallistujia, jos olisi laajemmin tarjolla vielä selkeämmin matalan kynnyksen ryhmiä. Treenit kerran viikossa ja tuolloinkin voimakkaan pelipainotteisina? Osana toimintakulttuuria juurikin voimakas rohkaisu omatoimisiin palloiluihin ja junnujen keskenään sopimiin peleihin? No juu, tällä toimintamallilla ei varmasti kasvateta suoraan tulevia huippufutareita. Mutta ei kai tämän pitäisi haitata mitään? Ja olisi pihapeleihinkin enemmän sakkia tarjolla

No tiedän tosiasiassa muutaman kepeämmän ryhmän, ja katsotaan miten tarina jatkuu. Mutta mitäpä ajatuksia herättää?

Minusta ihan normaali jalkapallotoiminta 5v5 iässä on jo nyt tuollaista, saa käydä kerran tai kaksi viikossa treeneissä ja siellä pelataan aika paljon. Se on ihan hyvä polku huippufutariksi.

EDIT:

Ehkäpä tämä asia otti kantaa myös tuohon vaativuusasiaan. Ei voida vaatia nopeampaa peliä, jos pää ei pysy mukana.

Vaativuustason asettaminen joukkueen eri yksilöille oikeaan kohtaan on varmaan sitä valmentajan työn ydintä. Jokaiselta vaaditaan oman tason mukaisesti. Olen kuitenkin siinä samaa mieltä, että jos lapsilla on kova pohja itse pelattujen pelien kautta, niin heiltä pystyy vaatimaan paljon enemmän esim. noita pelitempoon liittyviä asioita. Mutta kuten joskus aikaisemminkin sanoin, niin välillä siellä opittuja huonoja automatismeja joudutaan dekonstruoimaan (välillä tuskastuttavan huonolla vaikuttavuudella) harjoituksissa.

[KVilho]

No tämä yritti olla omakin pointti. Ei suinkaan analysoida sitä, mitkä asiat ylittävät "uutiskynnyksen" ja miksi, vaan miksi puhutaan niinkuin puhutaan.

Toinen linkittämistäni jutuista oli kiekko-Ilveksen oma uutinen, jossa he olivat laittaneet pelaajat "markkinoimaan" ulkojäitä. Kun pohdin että onko se tietoista kulttuurin rakentamista vai sen toisintamista, niin melkein nyt väittäisin, että ennen kaikkea tietoista rakentamista. Kiekkopuolella nähdään ulkojäiden hyödyt ja merkitys pelaajakehitykselle, ja tehdään aktiivisia toimia kulttuurin ylläpitämiseksi.

Toinen juttu oli Aamulehden uutinen, jossa Roby Järventie kertoi, kuinka se oli harjoitellut hienoa kikkaa Sorsapuiston ulkojäillä (ja jossain aiemmissa jutuissa kertoo höntsänneensä paljon Koulukadulla). Ei tässäkään ole missään nimessä kyse "uutiskynnyksestä". Aivan samaan tyyliin Aamulehti kirjottaisi asiasta, jos Skyttä kertoisi pelin jälkeisessä haastattelussa, että jotain kikkaa on treenattu pihapeleissä.

Jalkapallon puolella ei ole tällaisia käsitteitä kuin Koulukatu tai Sorsapuisto. Jonkun verran höntsiä on tietysti siellä ja täällä, mutta ei tuollaista ikonista ja tunnustettua, jonka pelaaja kokisi haastattelussa mainitsemisen arvoiseksi. Tämä on sitä kulttuuria. Skytän haastattelussa puhutaan oman takapihan maalista ja autotallin keinonurmesta. Ne ovat yksilöllisiä asioita, ulkojäät ovat yhteisöllisyyttä.

En usko, että kyse on "huippu"valmennuksen ongelma sinänsä. Käsitykseni mukaan jääkiekon valmennuskulttuuri on Suomessa aika pitkälle vietyä ja silti siellä puolella ymmärretään ylläpitää ulkojääkulttuuria ja rohkaista pelaajia ulkojäille.

Tuo yhteisöllisyys on hyvä käsite. Väitän että jalkapallossa sen jääminen taustalle on yksi syy ongelmiin.

Tämmöistä tämä palstoille kirjoittelu on. Koittaa kirjoittaa selkeästi, mutta kun en vaan osaa. Eli nimenomaan koitin sanoa samaa eli huippuvalmennus ei automaattisesti aiheuta tämmöisiä ongelmia, mutta se miten se  tällä hetkellä toteutetaan, tuntuu aiheuttavan. Toisaalta kun tehdään toiminnassa isoja hyppäyksiä eteenpäin, saattaa joku asia unohtua ja se asia täytyy koittaa sitten korjata jälkijunassa. Vähän niin kuin junnujen kasvupyrähdys jossain vaiheessa aiheutta ongelmia vaikkapa kömpelyytenä.

[inclusionExclusion]

Lukaisin sitä tutkimusta juuri ja en huomannut kyllä mitään premissiä, mistä tuollaisiin johtopäätöksiin voisi edetä rikkomatta logiikan rajoja. Eikä siellä minun silmiini mitään menestystä aikuisena edes käytetty muuttujana.

Joo se ei ehkä ollut LIITU, tai sitten se oli joku sen johdannainen jossain muussa yhteydessä. Yritänpä etsiä koska tähän pihapeliteemaan liittyen siinä tekstissä taisi olla muutakin kiinnostavaa.

Minulla ei ole mitenkään kattavaa käsitystä jääkiekon harrastuskentästä, mutta tohtisin väittää, että jalkapallo tarjoaa kyllä paljon enemmän kansanliikunnallista toimintaa lasten kohdalla.

Tämä on mahdollista, mutta ks. alta vielä täsmennyksiä.

Voihan sitä käydä vaan kerta viikossa treenaamassa ja jättää pelit väliin. Toki jos kuukausimaksu on kolminumeroinen homma, niin sitten ymmärrän ettei toimi. [--] Minusta ihan normaali jalkapallotoiminta 5v5 iässä on jo nyt tuollaista

Joo täsmennänpä vähän. Tuosta 5v5-vaiheesta olen aika pitkälti samaa mieltä. Tosin valmennuksessa on isoja eroja ja jos homma muistuttaa lapsen näkökulmasta enemmän huipulle tähtäävää jalkapallon harjoittelua kuin pelin pelaamista, osalla lopahtaa mielenkiinto. Mutta mielestäni tuossa vaiheessa olisi vielä tärkeää pitää homma varsin leikkimielisenä ja siis allekirjoitan sen, että 5v5-vaiheen pitäisi olla myös kepeämpään harrasteluun sopivaa.

Sen sijaan vanhemmissa ikäluokissa mielestäni on jo monessa tapauksessa perusteltua erottaa ihan jo piirisarjatasonkin kilpapelaamiseen tähtäävä toiminta ihan puhtaasta harrastelusta. Tässä muutamia pointteja asiaan liittyen:

• Ei ole ihanteellista valmennuksen eikä pelaajien itsensä kannalta, jos osa osallistujista on mukana selvästi kepeämmin. "Jatketaan tätä samaaa treeniä mitä viimeksi tehtiin".
• Vaatimustaso: osa pelaajista varmasti haluaa, että toiminta kehittää futaajana maksimaalisesti, ja siis toivoo tiettyä vaatimustasoa. Harrastelija voi halutakin ottaa lunkimmin, ja mielestäni tämän pitäisi olla aivan OK.
• Maksujen suuruus ei välttämättä vielä muutamissa kympeissä / kk ole ongelma sinänsä. Mutta ihmiset kokevat myös helposti vähän mälsäksi sen, jos kk-maksuilla katetaan sarjatoiminnan kustannuksia ja turnausreissuja, vaikka pelaaja ei näihin osallistu.
• Edelleen maksuihin liittyen: jopa seuramaksujen tms. hallinnollisten kulujen kohdalla harrastelu aiheuttaa kysymyksiä. Viikoittainen peliryhmä voi ainakin parhaimmillaan toimia lähes täysin itsenäisesti. Palkkojen ja toimiston vuokrien maksattaminen täysimääräisesti myös harrastelijoilla voi olla jostain näkökulmasta tasapuolista, mutta voi myös herättää kysymyksiä siitä, kannattaako ko. ryhmän edes olla ko. seuran alaisuudessa.
• Vertaisin 10+-ikäisten harrasteryhmiä aikuisten työpaikkasählyihin, höntsäfutiksiin yms. Moni tykkää pelata, mutta ei ole silti menossa vitosdivariporukkaan tryoutille. Haluaisin, että mahdollistamme lapsille saman. Ja mukana olevien olisi hyvä voida tuntea olevansa täysivertaisia ryhmän jäseniä (vrt. ensimmäinen pallukka).

No ymmärrän sen, ettei seurojen intresseissä välttämättä ole tarjota "tuottamatonta" toimintaa johon vielä pahimmillaan osa kilpapelaajista valuisi. Ehkä toisaalta osittain ajattelenkin, että meillä pitäisi olla seuroja, jotka keskittyvät nimenomaan matalan kynnyksen harrastefutiksen tarjoamiseen. Korostan, että en ole vaatimassa keneltäkään mitään ja tiedostan sen, että jos tällaista toimintaa tarvitaan, sitähän voi esim. itse käynnistellä. Mutta tämä ehkä näin laajemmin keskusteluna siitä, mitä haluamme jalkapalloyhteisönä mahdollistaa.

[KVilho]

Taas niin paljon hyvää juttua eri vastauksissa, että vaikea hallita vastausta ...

Vastuu oli ehkä väärä sana ja huonosti valittu. Tarkoitan sitä samaa toimintaa - signaaneja - taustoitusta, mikä saa junnarin pompottelemaan omalla ajalla. Väitän että aika paljon treeneissä valmentaja nostaa omatoimisen pompottelun tärkeyttä ylös (ei voi tulla hyväksi jos ei pompota niin ja niin paljon omalla ajalla ... "Xavikin ajoi polkupyörllä kouluun joka päivä niin että pomputti palloa päällään ...") , antaa ehkäpä jopa kotiläksyjä. Ihan pieninä ehkä niin ja niin monta riplaava tai jonkun tempun osaava saa jonkun palkinnon tai ihailevan tunnustuksen.

En kauheasti ole kuullut, enkä usko että muuallakaan pihapelien osalta nostetaan asiaa. "Treeniessä ei kuulkaa pysty millään saamaan niin montaa havainto-päätöksenteko-toteus - ketjua kuin niitä teidän iässä pitäisi saada, siis jos haluaa hyväksi jalkapalloilijaksi." "Vaikka olisitte kuinka taitavia, niin jos tämä asia ei ole kunnossa, niin ette pysty nopeatempoiseen peliin." Tottakai tämän asian mittaaminen / todentaminen on hankalampaa, mutta se ei saisi olla syy sen asian jäämiseen varjoon. "Peli seis! Näittekös kuinka Jari-Petteri hahmotti Niilon ja Teron liikkeen niin että Mikalla jäi tilaa ottaa pallo haltuun ja jatkaa peliä tehokkaasti ..." tjv. - en minä tiedä, kun en ole valmentaja.

Ehkäpä tämä asia otti kantaa myös tuohon vaativuusasiaan. Ei voida vaatia nopeampaa peliä, jos pää ei pysy mukana.

Siis tämän lisäksi vielä tuo toinen asia minkä uskon liittyvän tuohon tarpeeseen korostaa kilpailua. Olen sitä mieltä että kilpailu on hyvä asia - oikein toteutettuna. Tässä tapauksessa on oman näkemykseni mukaan käynyt niin kuin aloittelijalle pontikan keitossa. Kirkkaalta näyttää mutta väärin tehtynä saattaa olla elimistölle myrkyllistä. Tämä näkyy sitten mm. tietynlaisena "toksisuutena" esim. pihapelikuviossa tai mahdottomuutena osallistua / hyötyä niistä.

[Sokrateen puskumaali]

Joo täsmennänpä vähän. Tuosta 5v5-vaiheesta olen aika pitkälti samaa mieltä. Tosin valmennuksessa on isoja eroja ja jos homma muistuttaa lapsen näkökulmasta enemmän huipulle tähtäävää jalkapallon harjoittelua kuin pelin pelaamista, osalla lopahtaa mielenkiinto. Mutta mielestäni tuossa vaiheessa olisi vielä tärkeää pitää homma varsin leikkimielisenä ja siis allekirjoitan sen, että 5v5-vaiheen pitäisi olla myös kepeämpään harrasteluun sopivaa.

Osalla voi myös lopahtaa mielenkiinto, jos se vaan on sellaista kerholäpsyttelyä. Optimaalisesti kaikille pystyy tarjoamaan sopivanlaista touhua, mikä vaatii harjoitusten varioimista niin, että siinä voi samalla monenlaisia motivaationaruja vedellä. Koskaan ei kuitenkaan pysty kaikille tarjoamaan soveltuvaa touhua, koska joidenkin intressit ovat ristiriidassa.

Sen sijaan vanhemmissa ikäluokissa mielestäni on jo monessa tapauksessa perusteltua erottaa ihan jo piirisarjatasonkin kilpapelaamiseen tähtäävä toiminta ihan puhtaasta harrastelusta. Tässä muutamia pointteja asiaan liittyen:

On kyllä, joskin myöhemmin kilpailuvietin saaville pitää mahdollistaa se nousu harrastelusta kilpailemaan ja toisinpäin.

Ehkä suurin kysymys on tuo maksujen suuruus. Jos toinen haluaa neljä kertaa viikossa treenit jne. urheilijan paketin ja toinen haluaa kerta viikossa lupsakkaa pelailua ilman hikeä, niin hinnan varmaan pitää olla eri. Toisaalta ilman urheilupuolta saattaa olla vaikeaa saada sitoutuneita toiminnan pyörittäjiä ja on tavallaan maksettava siitä kokonaisuudesta. Ellei sitten löydä sitä omaa seuraa, jossa toiminta puolittain rahoitetaan erilaisista liikuntarahoitusinstansseista ja maksut ovat kaiken kaikkiaan vähäisiä.

Eli tavallaan on ymmärrettävää, että herää kysymys, että miksi seuralle maksetaan niin paljon rahaa kun sen voisi varmaan ilmankin hoitaa, mutta sitten kun se pitäisi oikeasti järjestää ja niin ettei kuivu kokoon muutamassa kuukaudessa, niin huomataan ettei se ehkä niin helppoa ollutkaan. Urheilullisessa seuroissa taas on usein paljon aika intohimoisia ja itsensä likoon laittavia vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka raatavat ilman korvausta niiden urheilijoiden ja harrastelijoiden iloksi, mutta heillä pitää olla motivoivana tekijänä se urheilupuoli tai sitten se motivaatio lässähtää pahasti. Silloin harrastelijat joutuvat maksamaan sen seuran olemassaolosta, koska mikään muu ei välttämättä vaan toimi.

Mutta seurakenttä on siinä mielessä ihan vapaa toimintakenttä, että jos ajattelee, että pystyisi tarjoamaan sitä joillekin lapsille parempaa ja sopivampaa toimintaa, niin siihen on täysi vapaus ja näitä uusia seuroja joskus ihan menestyksekkäästi nouseekin. Siihen tarvitaan vaan tekijöitä. Usein vain höntsäämistä lapsille ajavat tahot eivät ole itse valmiita tekemään juuri mitään sen eteen, että lapset voisivat sellaista tehdä. Silloin kannattaa vaan lasten itse yrittää järjestää jotain.
 

No ymmärrän sen, ettei seurojen intresseissä välttämättä ole tarjota "tuottamatonta" toimintaa johon vielä pahimmillaan osa kilpapelaajista valuisi. Ehkä toisaalta osittain ajattelenkin, että meillä pitäisi olla seuroja, jotka keskittyvät nimenomaan matalan kynnyksen harrastefutiksen tarjoamiseen. Korostan, että en ole vaatimassa keneltäkään mitään ja tiedostan sen, että jos tällaista toimintaa tarvitaan, sitähän voi esim. itse käynnistellä. Mutta tämä ehkä näin laajemmin keskusteluna siitä, mitä haluamme jalkapalloyhteisönä mahdollistaa.

Minusta myös kaikkea pitää mahdollistaa. Seurojen eriytyminen olisi suotavaa. Fiksuin tapa eteenpäin tässä on rahoituksen saaminen kuntoon yhteiskunnan taholta. Puoli miljardia vuodessa lasten harrastustoiminnan järkevään mahdollistamiseen ja saataisiin lapsille toimintaa joka vähentäisi mielenterveyden sairauksia varmasti investointia enemmän.

Siis tämän lisäksi vielä tuo toinen asia minkä uskon liittyvän tuohon tarpeeseen korostaa kilpailua. Olen sitä mieltä että kilpailu on hyvä asia - oikein toteutettuna. Tässä tapauksessa on oman näkemykseni mukaan käynyt niin kuin aloittelijalle pontikan keitossa. Kirkkaalta näyttää mutta väärin tehtynä saattaa olla elimistölle myrkyllistä. Tämä näkyy sitten mm. tietynlaisena "toksisuutena" esim. pihapelikuviossa tai mahdottomuutena osallistua / hyötyä niistä.

Minusta taas kilpailun pelkääminen ja sen evääminen lapsilta on toksista jos mikä. Hirveintä toksisuutta yhteiskunnan taholta on tämä tukahduttava nykytila, mikä on rakennettu täysin kilpailuun ahdistuneesti suhtautuvia ihmisten toimesta.  

[inclusionExclusion]

(Koko viesti.)

Kyllä ensinnäkin laajalti justiinsa näin.

... herää kysymys, että miksi seuralle maksetaan niin paljon rahaa kun sen voisi varmaan ilmankin hoitaa, mutta sitten kun se pitäisi oikeasti järjestää ja niin ettei kuivu kokoon muutamassa kuukaudessa, niin huomataan ettei se ehkä niin helppoa ollutkaan

Tässä ollaan aivan asian ytimessä monestakin näkökulmasta. Kun seurat / ihmiset käynnistelevät uusia toimintoja tai haikailevat sellaisten perään, tämän ymmärtäminen on keskiössä.

Minusta taas kilpailun pelkääminen ja sen evääminen lapsilta on toksista jos mikä. Hirveintä toksisuutta yhteiskunnan taholta on tämä tukahduttava nykytila, mikä on rakennettu täysin kilpailuun ahdistuneesti suhtautuvia ihmisten toimesta.  

Ei kai koko nykytila ole niin rakennettu ja paljon on ihan tervettä kisailua?

Mutta se on totta, että jonkin verran tuota ahdistuneisuutta on. Täsmennän myös tuohon harrastelukontekstiin liittyen: minusta harrastepelaajienkin on aivan OK ja toivottavaa pelailla muita vastaan. Itselleni harrastepuolen erottaa kilpatoiminnasta ennen kaikkea se, että harrastepelaaja hyväksyy sen ettei ole kehittymässä huippupelaajaksi tai tekemässä riittävästi töitä sellaisen eteen, mutta haluaa kuitenkin pelailla.

[KVilho]

...

Minusta taas kilpailun pelkääminen ja sen evääminen lapsilta on toksista jos mikä. Hirveintä toksisuutta yhteiskunnan taholta on tämä tukahduttava nykytila, mikä on rakennettu täysin kilpailuun ahdistuneesti suhtautuvia ihmisten toimesta.  

Varmaan toimintaympäristöt tässäkin asiassa erilaisia ja mun näkemys tosiaan todella kapea. Todennäköisempää siis on että sinulla on laajempi otos ja näin ollen myös todellisempi kuva.

Lähinnä ehkä vaan haen sitä, että aivan yhtä tyhmää on pitää kilpailullisuutta hopealuotina kaikkeen, kuin sanoa että kilpailu olisi absoluuttisesti paha juttu. Kilpailullisuuskin täytyy toteuttaa oikein.

[Sokrateen puskumaali]

Varmaan toimintaympäristöt tässäkin asiassa erilaisia ja mun näkemys tosiaan todella kapea. Todennäköisempää siis on että sinulla on laajempi otos ja näin ollen myös todellisempi kuva.

Ei sitä kukaan tiedä, että mikä on totuus varmasti. Nämä on kaikki vain mielipiteitä.

Lähinnä ehkä vaan haen sitä, että aivan yhtä tyhmää on pitää kilpailullisuutta hopealuotina kaikkeen, kuin sanoa että kilpailu olisi absoluuttisesti paha juttu. Kilpailullisuuskin täytyy toteuttaa oikein.

Ehkä näinkin, mutta se on minusta itsestäänselvyys, että ei pyritä toteuttamaan väärin. Voidaan täsmentää sitä mielipidettäni esim. muotoon, että kilpailullisuus oikein toteutettuna on tie kohti merkittävästi parempaa mielenterveyttä yhteiskunnassa.

Sitä voi yrittää kiistää esimerkiksi väittämällä, että kilpaurheiluun osallistuneiden paremmat mielenterveyslukemat perustuvat vaan korrelaatioon, terveemmät pystyvät kipailemaan tms. tai että kovan kilpailukulttuurin maissa on myös paljon ahdistusta (mielestäni vähän toiset syyt), mutta vasta-argumenteista huolimatta minulla on tähän vakaa usko.

[erno]

Omat lapset on olleet nyt parissa eri seurassa mukana ja mun nähdäkseni ainoa sellanen konkreettinen ongelma joka suht pienten lasten (alle 10v molemmat) seurojen kilpailullisuudessa on ollut liittyy siihen, että kilpailullisissa ryhmissä valmennus on ollut merkittävästi parempaa. Toki tässä on varmaan suuria seurakohtaisia eroja, mutta näissä parissa seurassa missä omat lapset on ollut kilparyhmissä on ollut palkatut ja koulutetut ammattivalmentajat ja jo haastetasolla on tiputtu siihen että treenejä vetää joku faija tai junnu. Vaikka treeniohjelmat itsessään on ammattilaisten käsialaa, niin siinä on ihan valtava ero vetääkö vaikka jotain ekkonotreeniä kentän laidalta sekaan tullut faija vai joku sellanen joka tietää mit äon tekemässä. Ja toki tämä ei varsinaisesti ole "kilpailullisuuden" aiheuttama haaste, vaan haaste joka tulee yhdistelmänä rajallista resurssia, epätäydellistä organisointia ja kilpailullisuutta.

[KVilho]

... epätäydellistä organisointia ...

Itse sanoisin että kyse on tästä ... ja asioiden priorisoinnista. Jos yhteisöllisyys (joukkueen ja joukkuehengen) nostettaisiin edes jonkinlaiseen asemaan, niin kuvaamiasi asetelmia ei tulisi.

[pallisti89]

Arvon foorumilaiset! Onko seuroissanne jotain tiettyä rajaa / määrää / olla harjoituksia takana tai osata perusteet, jotta pääsee pelaamaan (harjoitus)pelejä?. Puhun alle 10-vuotiaista, joista osa on treenannut jo usean vuoden ajan. Heille on kertynyt tekniikkaa ja pelikokemusta mukavasti. Seuraan on tullut uusi poika, joka ollut mukana muutamia kuukausia. Kuten arvata saattaa tekniikkaa ja pelisilmää ei luonnollisesti ole karttunut vielä. Taitotasosta sen verran, että esimerkiksi sisäsyrjäsyöttö hädin tuskin onnistuu paikallaan ollessa. Poika osallistuu harjoituksiin noin 50% läsnäoloaktiivisuudella, mutta peleihin osallistuu lähes 100 %:sti.

Kun peleihin osallistutaan, niin olisi kait suotavaa osata perusteita, jotta se peli olisi mukavaa hänelle itselle ja joukkuekavereille, sillä tilanteet vaihtuvat nopeasti, pallokosketuksia on vähemmän kuin harjoituksissa ym ym..Eihän autokoulussakaan lähdetä heti tien päälle kurvailemaan, vaan käydään teoriaa alussa läpi. Peleissä hän on lähinnä muiden tiellä ja kentällä ollessa joukkue pelaa "yhden pelaajan alivoimalla" kun hän ei tiedä mitä tehdä kentällä ja on aivan hukassa. Miten suhtaudutte asiaan? jatkaisitteko nykyisellä tyylillä, eli annatte pelata vaikka ymmärrystä ei ole ja oppii pelin ohessa vai tekisitte pelisäännöt vanhemman kanssa ja hänen olisi syytä vielä treenata, jotta olisi "valmis" kentälle saaden pelistä irti nykyistä enemmän, kiitos mielipiteistänne

[Sokrateen puskumaali]

Miten suhtaudutte asiaan? jatkaisitteko nykyisellä tyylillä, eli annatte pelata vaikka ymmärrystä ei ole ja oppii pelin ohessa vai tekisitte pelisäännöt vanhemman kanssa ja hänen olisi syytä vielä treenata, jotta olisi "valmis" kentälle saaden pelistä irti nykyistä enemmän, kiitos mielipiteistänne

Yrittäisin löytää eri tasoisia pelejä niin, että hänelle olisi pelejä, joihin mennä vaikka ihan vaan kentällä olevaksi katselijaksi ja sitten pelejä, joihin hänellä ei vielä ole syytä osallistua. Jos joukkue on pieni, kaikki muut jo aivan toisella tasolla ja ko. pelaaja on ainoa joka hyötyisi sellaisista peleistä, niin sitten käsissä on tavallaan pieni ongelma, koska tämän pelaajan on vaikea saada millään tavalla edes osavastuullista roolia peleissä kun muut olisivat niin paljon edellä.

[Jape77]

Osaako joku sanoa mikä tämä huuhkajaliiga on? Aika nuorille myös tarkoitettu.

[KVilho]

Osaako joku sanoa mikä tämä huuhkajaliiga on? Aika nuorille myös tarkoitettu.

Tämmösen linkin löysin:

https://eerikkila.fi/urheilu/jalkapallo/huuhkaja-ja-helmaripolku/

Tuolla mainitaan myös huuhkajaliiga.

Ilmeisesti joku uusi kuvio jossa yhdistetty tapahtumia saman otsikon alle. Saa joku paremmin tietävä tarkentaa.

[Jortsukka]

Idea tuossa käsittääkseni yhdistää aiemmin erilliset toiminnot eli SHA:n tapahtumat, huuhkaja-/helmaripäivät ja mini vastaaavat. Ideana siis että kaikki nuo olisi tavallaan saman yläotsikon alla. Tätä kautta sitten ei SHA-joukkueetkin voisi päästä pelaamaan noita kv-turnauksia missä nyt ollut vain SHA seuroja ja toisaalta että myös SHA tapahtumat olisi myös pelaajatarkkailutapahtumia, jne. Ihan hyvä idea, vaikka kommunikaatio tuosta toiminnasta on ollut aika sekavaa ja esim. se yksi A4 paperin kokoinen esite aiheesta oli tasoa "migreeni". Keskiössä tässä siis saada paremmin seurat samoihin tapahtumiin jotta pelaajatarkkailu ja valmennuskoulutus olisi myös pienempiä seuroja paremmin tukevaa. Nythän aiemmissa malleissa SHA on ollut tavallaan oma "eliittikerhonsa" ja sitten taas alueellisesti moni seura jäänyt kokonaan tarkkailun ja koulutuksen ulkopuolelle.

[inclusionExclusion]

Arvon foorumilaiset! Onko seuroissanne jotain tiettyä rajaa / määrää / olla harjoituksia takana tai osata perusteet, jotta pääsee pelaamaan (harjoitus)pelejä? [Ja muutenkin koko teksti.]

Kieltämättä tämä voi aiheuttaa kimurantteja tilanteita. Sokrateen puskumaali tuossa vastailikin asillisesti. Lisäisin pari huomiota:

• Pääsääntö mielestäni, että jos joukkueeseen liittyminen on avointa, tuossa iässä kaikkien tulee vielä päästä pelaamaan ihan samalla tavalla kuin muidenkin. Pelaamistahan varmasti harjoitellaan treeneissä myös, ja jos pelaajalla on intoa, kyllä ne taidot siitä nopeasti karttuvat.
• Mielestäni 50% harjoitteluaktiivisuus on aivan hyvä ryhmissä, joihin voi vapaasti tulla uusia pelaajia (valikoiduissa jengeissä voi ehkä suhtautua tiukemmin). Itse pitäisin kolmasosaa jonkinlaisena keskustelukynnyksenä, mutta siis siinäkin kohtaa vasta jutustelu.

Ylipäänsä tärkein seurattava asia on tuossa tilanteessa mielestäni se, viihtyykö pelaaja joukkueessa ja onko itse OK sen asian kanssa, että suoriutuminen peleistä vaatii vielä harjoittelua. Valmentajan tehtävä on myös kannustaa muita pelaajia hyväksymään tulokas ja tsemppaamaan tätä.

Ja kyllä, ymmärsin sen kohdan myös, että muiden pelaajien pelaaminen kärsii tästä uudesta pelaajasta. Kaikki tämä siitä huolimatta. Tiukemmat keskustelut pelaajan ja vanhempien kanssa vain siinä tapauksessa, jos pelaaja itse näyttää kärsivän tilanteesta.

Edit: lisätään siis tosiaan se, että en edes yritä ottaa kantaa siihen, miten tulisi toimia kunnianhimoisemmissa ryhmissä. Tämä koskee nyt kokonaan porukoita, joihin kaikki ovat tervetulleita. Tästä voisi periaatteessa lähteä tangentin suuntaan uusi keskustelu siitä, missä kohtaa on OK sulkea esim. puolivakavia ryhmiä tulokkailta, mutta eipä mennä nyt siihen.

Edit 2: Itse toimin useammassa ryhmässä ympäristössä, jossa on tietoinen valinta hyväksyä kaikki mukaan. Kokeneemmilta edellytetään muiden huomiointia. Kilpailullisesti ja kehittymisen kannalta tämä tarkoittaa kompromisseja, eivätkä nämä ole kaikille oikeita porukoita. Uusien tulokkaiden ujuttaminen mukaan toimintaan joudutaan tällaisissa ympäristöissä huomioimaan alusta pitäen niin yleisissä toimintatavoissa kuin esim. valmennusisällöissä ja niiden rytmityksissä.

[Nuorenanätti]

Onko seuroissanne jotain tiettyä rajaa / määrää / olla harjoituksia takana tai osata perusteet, jotta pääsee pelaamaan (harjoitus)pelejä?.

Ei ole, ei lapsille. Pelit ovat harjoitustapahtuma siinä missä harjoituksetkin. Kaikki eivät pelaa kaikissa peleissä ja pelejä pyritään järjestämään kunkin lapsen aktiivisuuden ja tason mukaan. Penkillä istuttaminen tai kokoonpanoista ulosjättäminen pidemmäksi ajaksi, "kunnes tarpeeksi osaa" on yksiselitteisesti väärä tapa toimia.

Lähes jokaisessa lasten joukkueessa törmätään tähän haasteeseen. Yleensä ongelma hoidetaan pistämällä pystyyn kilpajoukkue, johon ei puujalkoja oteta.

[erno]

Riippuu lasten iästä jne, mutta mä oon käynyt menneisyydessä muutaman lapsen vanhemman kanssa keskusteluja siitä onko sellaista lasta järkevää laittaa mihinkään peleihin joka ei esim. harjoitusten sisällä käydyissä peliharjoituksissa juokse lainkaan tai yritä missään tilanteessa koskea palloon. Ja tällaisiahan on U6-U10 ikäisissä lapsissa vielä jonkun verran siellä vähemmän pelanneiden puolella. Kategorisesti ajattelen, että harkkapeleihin pitäisi ottaa (melkein) kaikki, mutta sitten on sellainen osa pelaajia joihin tuo ei ihan päde. Käytännössä tuossa voi siis kysyä onko se harkkapeliin tuleminen millään tasolla pelaajan etu jos ei tee kentällä yhtään mitään. Ja jos vastaus tuohon on, että "nej", niin sitten on varmaan parempi ettei pelaaja peleihin vielä tule.

Vihaan käyttää termiä normaali kun puhutaan ihmisistä, mutta en keksi tässä kohtaa mitään muutakaan termiä aiheelle. Eli sellaiset normaalit pikkulapset jotka juoksee pallon perässä, yrittää potkasta palloa ja yrittää juosta kohti omaa maalia kun vihulaisella on pallo voi tulla vaikka heti ensimmäisten treenien jälkeen mukaan harkkapeleihin.

[KVilho]

Näinhän se olisi hyvä. Tässä esimerkin tapauksessa tuskin ihan sellaiseen tarvitsee mennä. Onneksi omastakin jengistä löytyy muutama muukin vastaavassa tilanteessa oleva tyyppi ja ihan riittävästi on vastusta.

Ei taaskaan varsinaisesti mitään lisäarvoa tuottavaa juttua, mutta todiste oman tiedon ja ajatusmaailman rajallisuudesta taas.

Tämä vanhemmissa pelaaminen ajatuksena ollut vähän semmoinen että en oikein tiedä. Varsinkin kun viime kaudella vuotta vanhempien sarjassa pelatessa joukkueen hommasta ei tullut mitään eikä pojatkaan tuntuneet siihen syttyvän ja tosiaan jättivät vapaaehtoisesti pari peliä pelaamatta kun koronan takia siihen mahdollisuus annettiin.

Nyt sitten valmentaja pisti alkuvuodesta syntyneet, biologisesti kehittyneimmät pojat treenaamaan vuotta vanhempiin, heidän pelipainotteisiin treeneihinsä. Totta puhuen en pitänyt koko ajatuksesta, varsinkin kun poikakaan en oikein tuntunut ajatuksesta pitävän. Onneksi oli useampi lähempi kaveri omasta jengistä mukana, niin lähti kuitenkin kokeilemaan. Ajattelin että miksi tämä nyt sujuisi yhtään paremmin kun pelit vanhempien sarjassa olivat olleet suurimmalle osalle vastenmielisiä (köniin tuli pelillisesti ja käytännössäkin ).

Kun varovasti 1. kerran jälkeen kyselin, niin poika olikin lähinnä innostunut ja tyytyväinen. Vähän ihmettelin, mutta sitten kun tarkemmin kyselin niin asia avautui minulle. Olikin aivan eri asia kun ne vanhemmat olivat olleet samalla puolella. "Tarjoilu" oli ollutkin parempaa kuin omassa porukassa. Vanhempien kypsemmät pelilliset ratkaisut olivatkin saaneet pojan tuntemaan itsensä myös paremmaksi ja lisäsivät itsevarmuutta. Varmasti jäi fysiikan osalta jalkoihin, niin kuin jäivät tässä surullisessa vuotta vanhempien sarjassa, mutta sepä ei enää haitannutkaan.

Tämä on varmaan valmenttajille selvää kuin pläkki ja nyt kun itsekin miettii niin selvä juttuhan se on, mutta eipä vaan tajunnut aikaisemmin. Aina vaan yhdistänyt tarpeen treenata vanhemien kanssa fyysisyyteen tai tekniseen taitoon.