Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[KVilho]

Ei ole, ei lapsille. Pelit ovat harjoitustapahtuma siinä missä harjoituksetkin. Kaikki eivät pelaa kaikissa peleissä ja pelejä pyritään järjestämään kunkin lapsen aktiivisuuden ja tason mukaan. Penkillä istuttaminen tai kokoonpanoista ulosjättäminen pidemmäksi ajaksi, "kunnes tarpeeksi osaa" on yksiselitteisesti väärä tapa toimia.

Lähes jokaisessa lasten joukkueessa törmätään tähän haasteeseen. Yleensä ongelma hoidetaan pistämällä pystyyn kilpajoukkue, johon ei puujalkoja oteta.

Tulkitsen että olen tästä samaa mieltä.

Eikö kaikki riipu siitä lapsesta. Jos se nauttii niin sitten antaa palaa vaan. Rakastuminen jalkapalloon on käynistynyt. Samalla valmennus saa mahdollisuuden tarkastella muita asioita. Kanssapelaajien reagointi tilanteeseen paljastaa kuspiät ja reilut fairplay-tyypit, jotka ovat liikkeellä oikeasta syystä.

[pallisti89]

Kiitoksia asiallisista  vastauksista. Seura on tosiaan pieni ja hankala löytää oman tasoisia pelejä, sillä ympärillä on joukkueita, joissa treenattu jo pidemmän aikaa.

Valmentajat ovat antaneet aikaa tälle pelaajalle normaalia enemmän ja kannustaneet tekemään kotona pallon kanssa saamien kirjallisten ohjeiden mukaan. Lisäksi valkut ovat jutelleet lapsen vanhempien kanssa, että olisi suotavaa treenailla ekstraa kotona, jotta olisi helpompaa harjoitella itse treeneissä ja "pääsisi lähemmäksi muita"

Valmentajien mielestä lapselle ei ollut kehitystä tapahtunut mitä oli odotettu ja kävi ilmi, että perhe ei ollutkaan kotona harjoitelleet yhtään saamien ohjeiden mukaan, kertoo varmaan jostain tämäkin... Uskon, että lapsi viihtyy seurassa ihan vain siksi että mukana on kavereita, mutta en näe ulkopuolisen silmin, että hänellä suurta paloa itse futikseen on. Toivottavasti olen väärässä.

Tarkoitus ei ole ketään syrjiä eikä penkillä istuttaa, vaan halutaan jokaisen mukaan tulevan jatkavan harrastusta mahdollisimman pitkään. Kaikessa tasapuolisuudessaan ei ole myöskään reilua muita kohtaan se, että peleihin saavutaan käymättä harjoituksissa ja jos paloa lajiin on nii uskon että lapsi myös harjoituksissa käy.

[Nuorenanätti]

...ei ole myöskään reilua muita kohtaan se, että peleihin saavutaan käymättä harjoituksissa...

Ei ole. Minulla on pyrkimys, että peleihin nimetään suhteessa harjoitusaktiivisuuteen. Sama koskee kaikkia pelaajia, myös esimerkiksi niitä kehittyneempiä kahden-kolmen lajin harrastajia, jotka käyvät 50% tai alle harjoituksissa. Sitoutumisen ja innostuksen pitäisi minusta olla pelimäärissä määräävä kriteeri, ei sen, missä kehitysvaiheessa lapsi on.

Ymmärrän myös tuon dilemman, jossa joku porukka on pelannut jo jonkin aikaa yhdessä ja osaa alkeet. Mukaan ei vältämättä ole ihan helppoa istuttaa lasta, joka on kehityksessä tavalla tai toisella pahasti jäljessä. Kyseessä voi olla vaikka myöhäinen kasvu, jota ei edes saa kurottua kiinni ennen kuin murrosiän myötä. Pelaaja voi siis hyvin olla joukkueelle riippakivi seuraavat kymmenen vuotta, jopa enemmän, jos luontainen liikunnallisuus osoittautuu vielä murrosiässäkin olevan tasolla "olematon".

Valmentajien kirjalliset kotitreeniohjeet ja treeneissä huomioiminen kuulostaa siltä, että ainakin he tuntuvat tekevän parhaansa asian eteen.

Minulla ei ole lähdettä linkittää, mutta muistan jostain pappa-Eremenkon haastattelusta, että ensimmäinen  junnuvalmentaja oli alussa sanonut Romanin olevan "seuran huonoin junioripelaaja ikinä".

Niin paljon kuin se intohimoista juniorivalmentajaa ja superjunnun vanhempaa kismittääkin, pitäisi näiden lasten päästä pelaamaan siinä missä muidenkin. On mahdollista, että lapsi ei ole koko ikäänsä keskittymishäiriöinen smurffi. Tai sitten on. Ei voi tietää.

[KVilho]

Pakko laittaa tämä juttu: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008566313.html tännekin osioon, vaikka muualla foorumissa juttu myös linkattuna.

Oli tosisaan, ainakin omaan silmään, hyvä juttu.

Paria kohtaa jäin miettimään vs. aikaisempi keskustelu tässä säikeessä. Miten tulkitsette tämän:

Mentan mukaan suomalaispelaajat ovat kovaa työtä tekeviä, fyysisesti vahvoja ja nuoremmissa ikäluokissa myös erittäin teknisiä pelaajia.

”Yhdistelmä fyysisyyttä ja teknisyyttä kiinnostaa minua Suomessa.”

Tämä Menta siis joku analytiikkajohtaja Venezia FC:n jengissä.

Kun oma mielikuvani on että täällä foorumissa nimenomaan fysiikka olisi ollut kompastuskivi. Myös tekniikka on tuon mukaan nuoremmissa ikäluokissa kunnossa. Täällä taas tullut semmoinen kuva että se ei nimenomaan ole kunnossa (ja tekniikka nähdään ongelmaksi siihen että ettei nopea peli ja ratkaisut onnistu).

Eli haen vaan sitä että voisiko ne ongelmat kuitenkin olla jossain muualla kuin staattisessa pomputtelussa?

[Sokrateen puskumaali]

Pakko laittaa tämä juttu: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000008566313.html tännekin osioon, vaikka muualla foorumissa juttu myös linkattuna.

Oli tosisaan, ainakin omaan silmään, hyvä juttu.

Paria kohtaa jäin miettimään vs. aikaisempi keskustelu tässä säikeessä. Miten tulkitsette tämän:

Mentan mukaan suomalaispelaajat ovat kovaa työtä tekeviä, fyysisesti vahvoja ja nuoremmissa ikäluokissa myös erittäin teknisiä pelaajia.

”Yhdistelmä fyysisyyttä ja teknisyyttä kiinnostaa minua Suomessa.”

Tämä Menta siis joku analytiikkajohtaja Venezia FC:n jengissä.

Hyvä artikkeli, enpä ollut vielä huomannut.

Minusta se hyvin kertoo siitä, että suomalainen jalkapallo on menossa eteenpäin. Fyysisesti vahva saattaa tarkoittaa vähän eri asioita, riippuen kontekstista. Tarkoitetaanko vain vahvuusominaisuuksia vai kaikkia fyysisiä ominaisuuksia?

Kun oma mielikuvani on että täällä foorumissa nimenomaan fysiikka olisi ollut kompastuskivi. Myös tekniikka on tuon mukaan nuoremmissa ikäluokissa kunnossa. Täällä taas tullut semmoinen kuva että se ei nimenomaan ole kunnossa (ja tekniikka nähdään ongelmaksi siihen että ettei nopea peli ja ratkaisut onnistu).

Minusta fysiikka on kokonaisvaltaisesti ongelma yhä, mutta ehkä enemmän liittyen intensiivisen liikkeen aikaansaamisessa. En osaa sanoa muista puolista niin. Italialaisilla on myös käsittääkseni sellainen kulttuurinen käsitys itsestään, että he eivät ole isoja ja vahvoja vaan heidän on pärjättävä asenteella ja juonilla, mikä saattaa vaikuttaa tähän lausuntoon vahvoista pohjoismaalaisista.

Puhdas tekninen taitavuus on minusta kehittynyt tasolle, missä se ei ole merkittävä puute. Enemmän puutteita on juuri nimenomaan siinä pelinopeudessa, minkä johdosta se tekniikka ei ole hioutunut nopeaan peliin niin paljon.

Eli haen vaan sitä että voisiko ne ongelmat kuitenkin olla jossain muualla kuin staattisessa pomputtelussa?

Luulen, että kun näitä 15v suomalaisia laittaa ympäristöön, missä heidät opetetaan kovempaan kilpailuun, nopeampaan peliin ja määrätietoiseen ammattilaisuuden tavoitteluun, niin mahdollisuudet on ihan hyvään. Minusta ongelmat on tiedostettu, niitä on lähdetty ihan hyvin korjaamaan ja parempaan on päästy. Miten tehdä se vielä paremmin, niin ettei vain marginaalisesti paranneta asioita, niin siihen vaaditaan ehkä muunkin yhteiskunnan heräämistä ja resurssien allokoimista paremmin.

[KVilho]

Hyvä artikkeli, enpä ollut vielä huomannut.

Minusta se hyvin kertoo siitä, että suomalainen jalkapallo on menossa eteenpäin. Fyysisesti vahva saattaa tarkoittaa vähän eri asioita, riippuen kontekstista. Tarkoitetaanko vain vahvuusominaisuuksia vai kaikkia fyysisiä ominaisuuksia?

Minusta fysiikka on kokonaisvaltaisesti ongelma yhä, mutta ehkä enemmän liittyen intensiivisen liikkeen aikaansaamisessa. En osaa sanoa muista puolista niin. Italialaisilla on myös käsittääkseni sellainen kulttuurinen käsitys itsestään, että he eivät ole isoja ja vahvoja vaan heidän on pärjättävä asenteella ja juonilla, mikä saattaa vaikuttaa tähän lausuntoon vahvoista pohjoismaalaisista.

Puhdas tekninen taitavuus on minusta kehittynyt tasolle, missä se ei ole merkittävä puute. Enemmän puutteita on juuri nimenomaan siinä pelinopeudessa, minkä johdosta se tekniikka ei ole hioutunut nopeaan peliin niin paljon.

Luulen, että kun näitä 15v suomalaisia laittaa ympäristöön, missä heidät opetetaan kovempaan kilpailuun, nopeampaan peliin ja määrätietoiseen ammattilaisuuden tavoitteluun, niin mahdollisuudet on ihan hyvään. Minusta ongelmat on tiedostettu, niitä on lähdetty ihan hyvin korjaamaan ja parempaan on päästy. Miten tehdä se vielä paremmin, niin ettei vain marginaalisesti paranneta asioita, niin siihen vaaditaan ehkä muunkin yhteiskunnan heräämistä ja resurssien allokoimista paremmin.

Vähän samantyyppistä mietin itsekin, eli puhutaan voimasta ja koosta, eikä ehkä niinkään siitä miten se osataan tuoda pelitilanteisiin.

Tuosta tekniikasta vielä. Jos meillä on jon se asia kunnossa johonkin ikään asti, mutta sitten ei ehkä enää (niin kuin lainauksesta voisi päätellä), niin silloinhan se tarkoittaisi että asia on kunnossa junnuna muttei enää vanhempana.

Tiedän jankuttavani asiasta, mutta mun mielestä tämä todistaisi sen että tekniikka ei vielä mahdollista pelinopeutta, vaan se vaatii harjoittelua nopeasta havainnoinnista, päätöksestä ja toteutuksesta. Eli jos tekniikka on kunnosa, muttei silti pystytä nopeaan peliin, niin mun logiikalla se tarkoittaisi sitä etä tekniikka ei ole ongelma. Pitää tehdä jotain muuta ongelman ratkaisemiseksi. Väitän että se jokin muu on ne katupelit ja vastaavat, joita mielestäni nykyvalmennuksessa ei arvosteta tarpeeksi. Siis puheissa arvostetaan, muttei käytännössä.

Toinen "looginen" näkökulma. Jos tekniikka on vastaus nopeampaan peliin ja tekniikka on meillä junnuilla kunnossa, niin eikö silloin pelin pitäisi olla jo kotomaassa niin nopeaa ettei ongelmia ulkomaille mentäessä pitäisi edes tulla?

En sen kummemmin osaa selittää ... lupaan etten änkytä asiasta enää

[Sokrateen puskumaali]

Tuosta tekniikasta vielä. Jos meillä on jon se asia kunnossa johonkin ikään asti, mutta sitten ei ehkä enää (niin kuin lainauksesta voisi päätellä), niin silloinhan se tarkoittaisi että asia on kunnossa junnuna muttei enää vanhempana.

Tarkoitin ehkä, että minun mielestäni suomalaisten nuorten tekninen osaaminen on yleisellä tasolla kohtuullisen hyvää, mutta sen soveltaminen tilanteisiin, missä aikaa ei ole, on puutteellista. Tätä voi kutsua myös teknisen osaamisen puutteeksi, minkä määrittelyn voin hyväksyä, mutta jota en usko italialaisen haastateltavan käyttävän. Uskoisin, että juuri artikkelissa kuvatulla tavoin kun suomalaisen pelaajan opettaa niihin järkeviin valintoihin, mitä kovassa temmossa pitää tehdä ja totuttaa siihen, on tämä puute mahdollista saada korjattua nuorena.

Miksi vanhempana asia vaikuttaa olevan toisenlainen, niin siihen en osaa ehkä sanoa tarkkaa vastausta. Minusta osittain asia on havaitsijasta ja kontekstista riippuvainen ja osaksi valikoitumisesta kiinni.

Tarkoitan tällä sitä, että jos ja kun vertaillaan suomalaisten pelaajien toimintaa heille hieman vieraassa peliympäristössä, eli kansainvälisessä temmossa ja aika tavalla täysammattilaisten tai sinne kiivaasti pyrkivien rinnalla, niin se havainnointikyvyn, päätösnopeuden ja pallokosketuksen kyky ei yksinkertaisesti riitä siinä vaaditussa nopeusympäristössä. Ero on mielestäni pienenemään päin, mutta lisää töitä pitää tehdä sen eteen, että lasten ja nuorten harjoitukset olisivat kiivasta taistelua pallosta.

Valikoitumisella tarkoitan sitä, että minusta vaikuttaa siltä, että kansalliselle tasolle ei välttämättä valikoidu vain se teknisesti kaikkein kirkkain kärki vaan sinne päästään kun kokonaispaketti on voittavin ja myös muut asiaan vaikuttavat asiat ovat kunnossa. Minusta tuntuu siltä, että kehittämisvaiheessa suomalainen teknisesti taitava nuori päästetään liian helpolla fysiikan, taktisen osaamisen ja henkisen resilienssin kehittämisen osalta, koska tavallaan ajatellaan että se riittää kun onhan se niin hyvä. Ne jotka joutuvat vähän vähemmän taitavina, mutta melkein yhtä hyvinä, ajattelemaan muidenkin ominaisuuksien kehittämistä, saattavat 20 korvilla olla kokonaisuuksina parempia pelaajia. Sitten havaitaan, että eihän nämä meidän aikuisiän pelaajat niin teknisesti taitavia olleetkaan.

Tämä on kuitenkin pelkkää spekulointia puolestani, en voi väittää olevani mikään suomalaisten aikuispelaajien tilanteen asiantuntija. Korjatkaa jos olen väärässä.

Tiedän jankuttavani asiasta, mutta mun mielestä tämä todistaisi sen että tekniikka ei vielä mahdollista pelinopeutta, vaan se vaatii harjoittelua nopeasta havainnoinnista, päätöksestä ja toteutuksesta. Eli jos tekniikka on kunnosa, muttei silti pystytä nopeaan peliin, niin mun logiikalla se tarkoittaisi sitä etä tekniikka ei ole ongelma. Pitää tehdä jotain muuta ongelman ratkaisemiseksi. Väitän että se jokin muu on ne katupelit ja vastaavat, joita mielestäni nykyvalmennuksessa ei arvosteta tarpeeksi. Siis puheissa arvostetaan, muttei käytännössä.

Minä taas epäilen, että ei se mahdollisesti löysä katupelikään sitä oikein kasvata. Toki se kasvattaa jotain luonnollista pelin ymmärrystä. Katupelien olemassaolo voi kuitenkin kertoa yhteisön kilpailullisuuden arvostamisesta - on kivaa kamppailla - ja siten toimia korreloivana ilmiönä.

Uskon paljon enemmän, että kyse on yksinkertaisesti vaatimustasosta. Lapset päästetään liian helpolla ja siten luodaan löntystelevä harjoittelu- ja sitä kautta myös pelikulttuuri. Olen joitain ulkomailla valmentaneiden suomalaisten valmentajien kokemusraportteja kuullut ja usein toistuva narratiivi ruohonjuuritasolla on ulkomaisista valmentajista, jotka eivät tee suomalaisen mittakaavan mukaan oikein mitään erityisen fiksua tai rakentavaa, mutta jotka suomalaiseen kulttuuriin vertailtuna hävettävällä tavoin huutavat ja suorastaan pyrkivät lietsomaan voimakasta energiaa pelaajiinsa.

Meillä ei lietsota mitään sellaista, koska kulttuurimme ei sitä siedä. Ehkä se on kuitenkin se puuttuva elementti, mikä meiltä nykyään puuttuu. En ole varma.

Toinen "looginen" näkökulma. Jos tekniikka on vastaus nopeampaan peliin ja tekniikka on meillä junnuilla kunnossa, niin eikö silloin pelin pitäisi olla jo kotomaassa niin nopeaa ettei ongelmia ulkomaille mentäessä pitäisi edes tulla?

En sen kummemmin osaa selittää ... lupaan etten änkytä asiasta enää

Änkytä vaan, niin minäkin teen. Pelin nopeus ei ole tekniikasta kiinni vaan on monen asian tekijä. Tärkein minusta on vaan kulttuuri. Pelaajat pitäisi opettaa siihen, että se nyt vaan on ainoa tapa olla kentällä. Siitä kulttuurista pitäisi seurata kunto ja tekniikka sen toteuttamiseen kunhan vaan sitä vaaditaan joka ikinen kerta kun pelaaja on jalkapallokentällä tekemässä mitä tahansa. Riittävästi lepotaukoja alussa, jotta ei kunnon loppuminen johda siihen, että peli muuttuu leppoisaksi. Mielummin tauko, palautetaan hengitys tasaiseksi ja sitten taas raivolla peliä.

[Fillarikommari]

Pelinopeudesta kun on puhe, niin minusta 5v5-kentän suomalainen suosituskoko (40x30m) on mallia lentokenttä. On aikaa ja tilaa, etenkin 7-8-vuotiailla mutta myös 9-vuotiailla. Myös 30x20m 4v4-pelissä 6-vuotiailla vaikuttaa aika suurelta kentältä, vaikka sellaista peliä ei ole tullut vielä nähneeksi. Ja toki ylöspäin mennessä 8v8-kentän suosituskoko (63x45m) on todella suuri ainakin 10-vuotiaille, jotka nuorimpina vääntää tuota pelimuotoa.

[Jortsukka]

Pelinopeudesta kun on puhe, niin minusta 5v5-kentän suomalainen suosituskoko (40x30m) on mallia lentokenttä. On aikaa ja tilaa, etenkin 7-8-vuotiailla mutta myös 9-vuotiailla. Myös 30x20m 4v4-pelissä 6-vuotiailla vaikuttaa aika suurelta kentältä, vaikka sellaista peliä ei ole tullut vielä nähneeksi. Ja toki ylöspäin mennessä 8v8-kentän suosituskoko (63x45m) on todella suuri ainakin 10-vuotiaille, jotka nuorimpina vääntää tuota pelimuotoa.

Näissä kaikissa olisi fiksua kun olisi eri koot eri ikävaiheessa. Esim. tuo 63x45 alkaa olemaan aika pieni 12 tai 13-vuotiaille. Tai ei ainakaan liian iso. Samoin 5vs5 8-vuotiaille voi olla isokin kenttä, mutta 9-vuotiaalle 40x30m on jo aika pieni. Tai toki riippuu mitä haetaan. Jos haetaan pienen tilan selviytymistä, niin silloin ei, mutta jos halutaan että juostaan pidempiä matkoja ja osataan myös tempokuljettaa pidempiä kuljetuksia, niin silloin tilaakin pitää olla enemmän.

[KVilho]

Tarkoitin ehkä, että minun mielestäni suomalaisten nuorten tekninen osaaminen on yleisellä tasolla kohtuullisen hyvää, mutta sen soveltaminen tilanteisiin, missä aikaa ei ole, on puutteellista. Tätä voi kutsua myös teknisen osaamisen puutteeksi, minkä määrittelyn voin hyväksyä, mutta jota en usko italialaisen haastateltavan käyttävän. Uskoisin, että juuri artikkelissa kuvatulla tavoin kun suomalaisen pelaajan opettaa niihin järkeviin valintoihin, mitä kovassa temmossa pitää tehdä ja totuttaa siihen, on tämä puute mahdollista saada korjattua nuorena.

Miksi vanhempana asia vaikuttaa olevan toisenlainen, niin siihen en osaa ehkä sanoa tarkkaa vastausta. Minusta osittain asia on havaitsijasta ja kontekstista riippuvainen ja osaksi valikoitumisesta kiinni.

Tarkoitan tällä sitä, että jos ja kun vertaillaan suomalaisten pelaajien toimintaa heille hieman vieraassa peliympäristössä, eli kansainvälisessä temmossa ja aika tavalla täysammattilaisten tai sinne kiivaasti pyrkivien rinnalla, niin se havainnointikyvyn, päätösnopeuden ja pallokosketuksen kyky ei yksinkertaisesti riitä siinä vaaditussa nopeusympäristössä. Ero on mielestäni pienenemään päin, mutta lisää töitä pitää tehdä sen eteen, että lasten ja nuorten harjoitukset olisivat kiivasta taistelua pallosta.

Valikoitumisella tarkoitan sitä, että minusta vaikuttaa siltä, että kansalliselle tasolle ei välttämättä valikoidu vain se teknisesti kaikkein kirkkain kärki vaan sinne päästään kun kokonaispaketti on voittavin ja myös muut asiaan vaikuttavat asiat ovat kunnossa. Minusta tuntuu siltä, että kehittämisvaiheessa suomalainen teknisesti taitava nuori päästetään liian helpolla fysiikan, taktisen osaamisen ja henkisen resilienssin kehittämisen osalta, koska tavallaan ajatellaan että se riittää kun onhan se niin hyvä. Ne jotka joutuvat vähän vähemmän taitavina, mutta melkein yhtä hyvinä, ajattelemaan muidenkin ominaisuuksien kehittämistä, saattavat 20 korvilla olla kokonaisuuksina parempia pelaajia. Sitten havaitaan, että eihän nämä meidän aikuisiän pelaajat niin teknisesti taitavia olleetkaan.

Tämä on kuitenkin pelkkää spekulointia puolestani, en voi väittää olevani mikään suomalaisten aikuispelaajien tilanteen asiantuntija. Korjatkaa jos olen väärässä.

Minä taas epäilen, että ei se mahdollisesti löysä katupelikään sitä oikein kasvata. Toki se kasvattaa jotain luonnollista pelin ymmärrystä. Katupelien olemassaolo voi kuitenkin kertoa yhteisön kilpailullisuuden arvostamisesta - on kivaa kamppailla - ja siten toimia korreloivana ilmiönä.

Uskon paljon enemmän, että kyse on yksinkertaisesti vaatimustasosta. Lapset päästetään liian helpolla ja siten luodaan löntystelevä harjoittelu- ja sitä kautta myös pelikulttuuri. Olen joitain ulkomailla valmentaneiden suomalaisten valmentajien kokemusraportteja kuullut ja usein toistuva narratiivi ruohonjuuritasolla on ulkomaisista valmentajista, jotka eivät tee suomalaisen mittakaavan mukaan oikein mitään erityisen fiksua tai rakentavaa, mutta jotka suomalaiseen kulttuuriin vertailtuna hävettävällä tavoin huutavat ja suorastaan pyrkivät lietsomaan voimakasta energiaa pelaajiinsa.

Meillä ei lietsota mitään sellaista, koska kulttuurimme ei sitä siedä. Ehkä se on kuitenkin se puuttuva elementti, mikä meiltä nykyään puuttuu. En ole varma.

Änkytä vaan, niin minäkin teen. Pelin nopeus ei ole tekniikasta kiinni vaan on monen asian tekijä. Tärkein minusta on vaan kulttuuri. Pelaajat pitäisi opettaa siihen, että se nyt vaan on ainoa tapa olla kentällä. Siitä kulttuurista pitäisi seurata kunto ja tekniikka sen toteuttamiseen kunhan vaan sitä vaaditaan joka ikinen kerta kun pelaaja on jalkapallokentällä tekemässä mitä tahansa. Riittävästi lepotaukoja alussa, jotta ei kunnon loppuminen johda siihen, että peli muuttuu leppoisaksi. Mielummin tauko, palautetaan hengitys tasaiseksi ja sitten taas raivolla peliä.

Kiitos ja hatunnosto taas vastauksesta.

Olen samaa mieltä oikeastaan kaikesta. Eri mieltä ainoastaan siitä onko nostetut asiat riittäviä tuloksen saamiseen.

Jos potkutekniikkaa ja pallonhiplaamista pitää treeanta omalla ajalla, kun treeneissä aika ei riitä, niin miksi ei havoinnointi-päätös-toteutus-ketjuakin? Toisaalta tämä on ainut asia mihin mielestäni ei aidosti lapsia samalla lailla innosteta ja ohjata esim. valmentajien toimesta. Pahoittelut mutta mun mielestä tuo "löysä katupelit" tavallaan tuki tätä näkökulmaa.

Henk.koht. uskon että jokainen kosketus palloon, jossa ei ole mukana havainnointi-päätös-toteutus-osuutta on lähestulkoon turha, siis pelinopeuden oppimisen kannalta, oli se sitten kuinka vaatimattomassa tilanteessa tahansa. Toisaalta mitä lähempänä se on pelinomaisuutta, sen parempi, koska mikä tahansa "katupelitilanne" on parempi kuin johonkin tiukkaan muottiin rajattu harjoite.

Missä tätä asiaa treenataan, koska harjoituksissa ei tosiaankaan tule tarpeeksi näitä asioita? En usko että asialla on mitään tekemistä kilpailemisen kanssa, vaan pelkästään siitä että treenataksemme korvienväliä, meidän pitää käyttää korvienväliä.

edit: tulipa tässä vanhan matikanmaikan kommentti mieleen aikoinaan lukiosta, kun oli taas jääneet tehtävät tekemättä. "Aivotkin on lihas. Ei puntillakaan riitä että tietää mitä pitää tehdä." Eli aivotkin tarvitsee niitä tuhansia toistoja oppiakseen, ei riitä että jalka saa kosketuksia, vaan mukana pitää olla koko ketju.

[John Rambo]

Jos potkutekniikkaa ja pallonhiplaamista pitää treeanta omalla ajalla, kun treeneissä aika ei riitä, niin miksi ei havoinnointi-päätös-toteutus-ketjuakin? Toisaalta tämä on ainut asia mihin mielestäni ei aidosti lapsia samalla lailla innosteta ja ohjata esim. valmentajien toimesta.

Siis missä ja kenen toimesta pelaajia ei innosteta ja ohjata pelaamaan jalkapalloa omalla ajallaan? Masentavaa kuulla, jos tosiaan näin. Olet tosin tuonut tämän asian muutamaan kertaan jo esille, joten toivottavasti olet vain ymmärtänyt väärin.

[KVilho]

Siis missä ja kenen toimesta pelaajia ei innosteta ja ohjata pelaamaan jalkapalloa omalla ajallaan? Masentavaa kuulla, jos tosiaan näin. Olet tosin tuonut tämän asian muutamaan kertaan jo esille, joten toivottavasti olet vain ymmärtänyt väärin.

Toivottavasti olen. Täällä on varmasti paljon valmentajia. Miten ko. asian hoidatte? Niin kuin tossa pari kirjoitusta sitten koitin huonoin esimerkein kuvata, niin mitkä on ne signaalit / motivoinnit mitä näiltä osin käytätte? Oman kokemuksen mukaan ne jäävät olemattomiin vs. esim. kotona pompotelu.

[Sokrateen puskumaali]

Pelinopeudesta kun on puhe, niin minusta 5v5-kentän suomalainen suosituskoko (40x30m) on mallia lentokenttä. On aikaa ja tilaa, etenkin 7-8-vuotiailla mutta myös 9-vuotiailla. Myös 30x20m 4v4-pelissä 6-vuotiailla vaikuttaa aika suurelta kentältä, vaikka sellaista peliä ei ole tullut vielä nähneeksi. Ja toki ylöspäin mennessä 8v8-kentän suosituskoko (63x45m) on todella suuri ainakin 10-vuotiaille, jotka nuorimpina vääntää tuota pelimuotoa.

Ei se minusta siitä ole kiinni. Ei suomalaiset kenttäkoot tai pelaajamäärät minusta poikkea mitenkään erityisesti muista eurooppalaisista ja jossain vedetään heti 7-8 ikäisissä 7v7 puolikkaalla kentällä. Melkein epäilisin, että suurempi kentän koko korreloi intensiivisemmän pelitavan kanssa vanhempana.

Jos potkutekniikkaa ja pallonhiplaamista pitää treeanta omalla ajalla, kun treeneissä aika ei riitä, niin miksi ei havoinnointi-päätös-toteutus-ketjuakin? Toisaalta tämä on ainut asia mihin mielestäni ei aidosti lapsia samalla lailla innosteta ja ohjata esim. valmentajien toimesta. Pahoittelut mutta mun mielestä tuo "löysä katupelit" tavallaan tuki tätä näkökulmaa.

Ei tarvitse pahoitella. Annoin varmaan väärän kuvan, minusta kaikki pelaaminen on positiivista kehityksen kannalta, mutta löysä katupeli ei kasvata intensiteetin kasvattamiseen. Sitä pitää jalostaa joko kovissa katupeleissä tai mielellään vielä valmentajan johdolla joukkueharjoituksissa muiden samantasoisten kavereiden kanssa.

Henk.koht. uskon että jokainen kosketus palloon, jossa ei ole mukana havainnointi-päätös-toteutus-osuutta on lähestulkoon turha, siis pelinopeuden oppimisen kannalta, oli se sitten kuinka vaatimattomassa tilanteessa tahansa. Toisaalta mitä lähempänä se on pelinomaisuutta, sen parempi, koska mikä tahansa "katupelitilanne" on parempi kuin johonkin tiukkaan muottiin rajattu harjoite.

Tavallaan, mutta toisaalta jos on mahdollista yhdistää se luonnollinen peli tähän isoloituun tekniikan hiomiseen, niin on siitäkin hyötyä. Se, että palloon on syvempi suhde kuin se mikä syntyy näissä luonnollisissa peleissä, auttaa joskus myös peliympäristössä.

Missä tätä asiaa treenataan, koska harjoituksissa ei tosiaankaan tule tarpeeksi näitä asioita? En usko että asialla on mitään tekemistä kilpailemisen kanssa, vaan pelkästään siitä että treenataksemme korvienväliä, meidän pitää käyttää korvienväliä.

Minusta konsensus voisi olla ihan vaan propositio: "Käy harjoituksissa säännöllisesti, pelaa kavereiden kanssa aina kun voit ja kesytä palloa omalla ajallasi ahkerasti." Kaikki nämä puolet harjoittavat jotain sellaista elementtiä kasvavasta lapsesta, jota ei voi täysin kompensoida keskittymällä johonkin toiseen asiaan näistä. Kilpailuvietti ihmisessä on se katalyytti tai tekijä, mikä antaa yksilölle sen arvon, mitä kilpailun voittamisella sille yksilölle on. Mitä suurempi arvo, sitä tärkeämpi ja motivoivampi se asia on. Näin yksinkertaista se minusta pitkälti on.

Toivottavasti olen. Täällä on varmasti paljon valmentajia. Miten ko. asian hoidatte? Niin kuin tossa pari kirjoitusta sitten koitin huonoin esimerkein kuvata, niin mitkä on ne signaalit / motivoinnit mitä näiltä osin käytätte? Oman kokemuksen mukaan ne jäävät olemattomiin vs. esim. kotona pompotelu.

Kyllä minä kyselen pojilta, että pelailevatko koulussa yms. ympäristöissä ja yritän luoda ajatusta, että se on mukava vapaa-ajan yhdessäolon muoto. Monet pienet lapset ovat vaan niin aikuisten kiireiden sitomia (koska niitä lähikenttiä ei ole), kouluissa ei saa pelata kun siinä on tullut huutoa ja opettajille ahdistusta jne. Välillä käy sääliksi nykyajan lapsia, kuinka sidottuja heidän elämänsä on ja vapausasteet vähissä.

[KVilho]

..

Kyllä minä kyselen pojilta, että pelailevatko koulussa yms. ympäristöissä ja yritän luoda ajatusta, että se on mukava vapaa-ajan yhdessäolon muoto. Monet pienet lapset ovat vaan niin aikuisten kiireiden sitomia (koska niitä lähikenttiä ei ole), kouluissa ei saa pelata kun siinä on tullut huutoa ja opettajille ahdistusta jne. Välillä käy sääliksi nykyajan lapsia, kuinka sidottuja heidän elämänsä on ja vapausasteet vähissä.

Mutta entäs pompottelu? Teetkö haasteita joita sitten testaatte treeneissä? Kerrotko että ilman pompottelua ei voi tulla hyväksi? Nostatteko "parrasvaloihin" tyypin joka onnistuu jossain kikassa / saavuttaa jonkun rajapyykin pomputtelussa?

Onko siis signaalin vahvuus ja voima sama? Kun aikaa on vähän niin kumman lapsi valitsee tekemisen siihen pieneen aikaikkunaan joka hänellä on?

[Sokrateen puskumaali]

Mutta entäs pompottelu? Teetkö haasteita joita sitten testaatte treeneissä? Kerrotko että ilman pompottelua ei voi tulla hyväksi? Nostatteko "parrasvaloihin" tyypin joka onnistuu jossain kikassa / saavuttaa jonkun rajapyykin pomputtelussa?

Onko siis signaalin vahvuus ja voima sama? Kun aikaa on vähän niin kumman lapsi valitsee tekemisen siihen pieneen aikaikkunaan joka hänellä on?

En tee enkä kerro. En mielelläni käytä vähäistä kenttäaikaa noiden läpikäyntiin vaan yritän käyttää sen mielestäni paremmin. En tiedä, että auttaisiko minun promootioni pomputtelun suhteen yhtään. Ehkä voisi. Toisaalta se voisi tehdä siitä jotain muuta kuin spontaania ja luoda siitä ikään kuin "kotitehtävän", joka muuttuu mielessä velvollisuudeksi. Yritin vanhinta poikaani joskus motivoida pomputteluun erilaisin palkinnoin, mutta ei se johtanut oikein mihinkään ja seuraava on varmaan pomputellut palloa ihan itsekseen ilman mitään ulkoista motivaatiota paljon enemmän. Voi olla vaan persoonallisuuskysymys.

Toki taidokkaita suorituksia yritetään positiivisesti nostaa esille, mutta minulle se voi olla ihan yhtä hyvin loistava 1v1 puolustaminen, peliälyn käyttäminen tai joku muu pelitaitoon liittyvä suoritus kuin jonkun pallonhallintaan liittyvän kikan onnistuminen. Toisaalta jos joku poika on oppinut omalla ajallaan jonkun teknisen suorituksen, niin kyllä minä sitä positiivisena pidän ja annan positiivista palautetta. Minusta me kuitenkin kulttuurisesti liikaa annamme arvoa puhtaan teknisille asioille emmekä juhlista oikeita asioita, koska jalkapallo ei ole niin syvällä ymmärryksessämme, että osaisimme antaa arvoa niille oikeille asioille.

En tiedä ihan varmasti mistä dikotomiasta puhut tässä viimeisessä. Jos lapsella on harjoitukset mahdolliset, niin sitten se on prioriteetiltaan tärkeämpi kehittymisen kannalta kuin kaksi muuta. Jos itsekseen neppailu ja kavereiden kanssa pelaaminen ovat molemmat mahdollisia, niin sitten kavereiden kanssa pelaaminen on minusta parempi jo sen vuoksi, että niitä tilanteita on vähemmän kuin omaa aikaa kokonaisuudessaan.

[KVilho]

En tee enkä kerro. En mielelläni käytä vähäistä kenttäaikaa noiden läpikäyntiin vaan yritän käyttää sen mielestäni paremmin. En tiedä, että auttaisiko minun promootioni pomputtelun suhteen yhtään. Ehkä voisi. Toisaalta se voisi tehdä siitä jotain muuta kuin spontaania ja luoda siitä ikään kuin "kotitehtävän", joka muuttuu mielessä velvollisuudeksi. Yritin vanhinta poikaani joskus motivoida pomputteluun erilaisin palkinnoin, mutta ei se johtanut oikein mihinkään ja seuraava on varmaan pomputellut palloa ihan itsekseen ilman mitään ulkoista motivaatiota paljon enemmän. Voi olla vaan persoonallisuuskysymys.

Toki taidokkaita suorituksia yritetään positiivisesti nostaa esille, mutta minulle se voi olla ihan yhtä hyvin loistava 1v1 puolustaminen, peliälyn käyttäminen tai joku muu pelitaitoon liittyvä suoritus kuin jonkun pallonhallintaan liittyvän kikan onnistuminen. Toisaalta jos joku poika on oppinut omalla ajallaan jonkun teknisen suorituksen, niin kyllä minä sitä positiivisena pidän ja annan positiivista palautetta. Minusta me kuitenkin kulttuurisesti liikaa annamme arvoa puhtaan teknisille asioille emmekä juhlista oikeita asioita, koska jalkapallo ei ole niin syvällä ymmärryksessämme, että osaisimme antaa arvoa niille oikeille asioille.

En tiedä ihan varmasti mistä dikotomiasta puhut tässä viimeisessä. Jos lapsella on harjoitukset mahdolliset, niin sitten se on prioriteetiltaan tärkeämpi kehittymisen kannalta kuin kaksi muuta. Jos itsekseen neppailu ja kavereiden kanssa pelaaminen ovat molemmat mahdollisia, niin sitten kavereiden kanssa pelaaminen on minusta parempi jo sen vuoksi, että niitä tilanteita on vähemmän kuin omaa aikaa kokonaisuudessaan.
...
Tavallaan, mutta toisaalta jos on mahdollista yhdistää se luonnollinen peli tähän isoloituun tekniikan hiomiseen, niin on siitäkin hyötyä. Se, että palloon on syvempi suhde kuin se mikä syntyy näissä luonnollisissa peleissä, auttaa joskus myös peliympäristössä.

Sepä tässä kun en oikein varmaan itsekään tiedä mitä yritän selittää. Mutta tohon sun vastauksen 2 viimeiseen pilkun jälkeisiin asioihin sen jotenkin liitän.

Katotaan osasinko liittää lainauksen toisesta kohdasta...

Niin ja toinen pointti se että tuon eristetyn tekniikkatreenin hyötyä kokonaisussuoritukseen on vahvasti liioiteltu.

[KVilho]

Tämmönen oli linkattuna facen puolella aiheeseen:

https://vastaprassi.com/2022/02/16/mita-ovat-havainnointi-ja-paatoksenteko-ekologinen-lahestyminen-kysymykseen/?fbclid=IwAR1-tNZ_cB9Cy2mNETumeeG_l-1A9CPqxqfT35e0fDClIz4dxWrxWWcK3DQ

En voi sanoa juurikaan ymmärtäneeni, mutta semmoinen olo tuli että liittyy nimenomaan pelinopeuteen ja siihen liittyviin juttuihin.

Vai mitä tuosta nyt pitäisi ymmärtää?

edit: tuo tarjoumien valinta oli yksi mikä mietitytti. eikö kyse ole tarjoumien havainnoinista? mitä enemmän vaihtoehtoja näkee/hahmottaa ja mitä enemmän tapahtumia pystyy ennakoimaan/laskemaan "siirtoja" eteenpäin, sitä parempia ratkaisuja pystyy tekemää ...

[pallojalassa]

Onkohan tekstin kirjoittaja osittain(tai kokonaan) käyttänyt googlea kääntäessään tieteellistä tekstiä?

[Sokrateen puskumaali]

Eihän tuossa ollut oikein kunnolla logiikkaa. Kyllä sen ymmärtää, mutta erilaisia argumentaatiovirheitä siinä vilisee. Esimerkkinä järkeily:

Havainnointi ja toiminta ovat tiukassa vuorovaikutuksessa ja syklisiä, jolloin käytännössä mitään ei voi tehdä ilman havainnointia – mihin siis tarvitaan ”havainnointiharjoitteita”?

Tuota voisi vertailla lauseeseen, jossa termi "havainnointi" on vaihdettu "lihastoimintaan" ja havaitaan, että lause on vähän kaukaa haettu. Totta kai lihasten harjoittamista voidaan tehdä erillään jalkapallotoiminnasta vaikka lihasten toiminta ja palloilutoiminta ovat "tiukassa vuorovaikutuksessa" ja mitään ei voi tehdä ilman lihasten toimintaa.

Ylipäätänsä koko artikkelin premissi on mielestäni aivan tarpeetonta problematisointia. Havaitseminen ja päätöksenteko on minusta ihan yksiselitteisiä käsitteitä, joiden kanssa ei tarvitse sen ihmeemmin tuskailla. Minä aion harjoittaa pelaajieni havainnointikykyä aivan kuten aion harjoittaa heidän fyysisiä ominaisuuksiakin, jotta he olisivat parempia pelaajia tulevaisuudessa.

Havainnon ja päätöksenteon taidot voi aivan hyvin analysoida ja niistä voi puhua erikseen vaikka kukaan ei kenenkään pään sisälle pääse sitä tarkastelemaan. Joku pelaaja nyt vaan havaitsee pelikenttää paremmin ja joku toinen huonommin sekä vastaavasti toiset pelaajat pystyvät parempiin valintoihin kuin toiset. Joskus on pelaajia, jotka pystyvät hienoihin ratkaisuihin, mutta eivät pysty havainnoimaan kenttää niin hyvin ja heidän taitavuuttaan voidaan kyllä kehittää opettamalla havainnointia. Samoin on pelaajia, jotka kyllä havaitsevat aika hyvin kenttää, mutta he eivät oikein tajua, että miten peliä voidaan paremmin edistää oikeilla valinnoilla.

Kaikkien kohdalla ominaisuudet eivät ole niin selkeästi epätasapainossa ja pikemminkin käyvät käsi kädessä. Pelaaja, joka näkee enemmän usein kykenee parempiin valintoihin, koska tällä on enemmän informaatiota käytössä, jonka pohjalta se ratkaisu tehdä. Ei ne silti ole mitenkään yhteneväisiä automaattisesti. Ehkä tämä on kuitenkin blogin kirjoittajan pääpointtina, että jos jalkapalloa harjoittelee, niin todennäköisesti molemmat kognitiiviset taidot kehittyvät yhdessä ja siksi hänestä tuntuu hassulta eriyttää näiden harjoittamista.

Toisaalta samaa voisi sanoa sen lihastoiminnan kanssa. On pelaajia, jotka hyötyvät fysiikan kehittämisestä enemmän kuin toiset. Aina se ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Tavallaan voisi sanoa, että pelaamalla ne lihaksetkin kehittyvät ja turhaa kaikki, mutta itse näkisin, että on ihan järkevää yrittää kaikkia näitä pelitaidon elementtejä nostaa eri harjoitteiden painopisteiksi, jotta harjoittelu olisi riittävän stimuloivaa kaikille.

Yleisenä loppukaneettina sanoisin, että tässä kyllä näkyy se aikaisemmin joskus mainitsemani suomalaisen jalkapallovalmennuksen yleinen tarve keskittyä valmennuksen älylliseen puoleen. Eihän tällaista pohdintaa kentällä tarvita vaan tarvitaan sitä intensiivistä liikettä. Toisaalta ketään ei varmaan haittaa, että internetissä on kirjoituksia tällaisestakin. Kunhan vaan muistetaan, ettei näissä ole se valmentamisen ydin vaan ihan jossain muualla.

[Jortsukka]

Yleisenä loppukaneettina sanoisin, että tässä kyllä näkyy se aikaisemmin joskus mainitsemani suomalaisen jalkapallovalmennuksen yleinen tarve keskittyä valmennuksen älylliseen puoleen. Eihän tällaista pohdintaa kentällä tarvita vaan tarvitaan sitä intensiivistä liikettä. Toisaalta ketään ei varmaan haittaa, että internetissä on kirjoituksia tällaisestakin. Kunhan vaan muistetaan, ettei näissä ole se valmentamisen ydin vaan ihan jossain muualla.

Mielestäni isompi ongelma kuin "älyllinen pohdinta" on se että ns. termikikkaillaan ja pyritään tekemään asioista liian monimutkaisen kuuloisia. Asiat olisi kuitenkin aina hyvä esittää sellaisessa muodossa, että sitä pystyisi ns. kuka vain tulkitsemaan. Muutamassa seurassa Suomessakin on yritetty keksiä jalkapallo uudestaan ja luoda oma metodologia, vaikka voisi käyttää jo olemassa olevaa metodologiaa ja keskittyä juurikin siihen ydin asiaan eli toimintojen laatuun kentällä.

[Nuorenanätti]

...termikikkaillaan..

Yleisesti, mitä pätevämpi ihminen, sen paremmin hän osaa ilmaista vaikeankin asian niin, että muutkin ymmärtävät.

Toisessa ääripäässä ovat ihmiset, jotka ovat esimerkiksi ammatillisesti epävarmoja ja haluavat vaikuttaa pätevämmiltä kuin ovatkaan. He heittelevät joukkoon ammattitermistöä, sivistyssanoja ja latinaa, minkä vain ehtivät, ja ilmaisemat asiat muutenkin koukeroisemmin kuin on tarpeen tajuamatta, että samalla he antavat itsestään juuri päinvastaisen kuvan kuin luulevat.

Minulla jäi tekstistä vähän sellainen fiilis, että kirjoittaja kuului jälkimmäiseen ihmisyyppiin.

Sinänsä hyvä, että kirjoitetaan.

[Sokrateen puskumaali]

Mielestäni isompi ongelma kuin "älyllinen pohdinta" on se että ns. termikikkaillaan ja pyritään tekemään asioista liian monimutkaisen kuuloisia. Asiat olisi kuitenkin aina hyvä esittää sellaisessa muodossa, että sitä pystyisi ns. kuka vain tulkitsemaan. Muutamassa seurassa Suomessakin on yritetty keksiä jalkapallo uudestaan ja luoda oma metodologia, vaikka voisi käyttää jo olemassa olevaa metodologiaa ja keskittyä juurikin siihen ydin asiaan eli toimintojen laatuun kentällä.

Joo, ajattelin, että se termikikkailu kuuluisi tämän alle. Samaa mieltä. Toki joskus on ihan hyvä miettiä jopa termejä uudelleen, jos niiden käytöstä seuraa jotain hyötyä kommunikaation kannalta.

Yleisesti, mitä pätevämpi ihminen, sen paremmin hän osaa ilmaista vaikeankin asian niin, että muutkin ymmärtävät.

Toisessa ääripäässä ovat ihmiset, jotka ovat esimerkiksi ammatillisesti epävarmoja ja haluavat vaikuttaa pätevämmiltä kuin ovatkaan. He heittelevät joukkoon ammattitermistöä, sivistyssanoja ja latinaa, minkä vain ehtivät, ja ilmaisemat asiat muutenkin koukeroisemmin kuin on tarpeen tajuamatta, että samalla he antavat itsestään juuri päinvastaisen kuvan kuin luulevat.

Minulla jäi tekstistä vähän sellainen fiilis, että kirjoittaja kuului jälkimmäiseen ihmisyyppiin.

Sinänsä hyvä, että kirjoitetaan.

Pitkälti samaa mieltä, joskin on olemassa asioita, jotka ovat niin monimutkaisia, että niistä kirjoittaminen on sangen hankalaa niin, että ne olisi kenen tahansa ymmärtää. Jalkapallo ei mielestäni mene näin vaikeiden asioiden alle. Sivistyssanojen ja erilaisten termistöjen käyttäjästä yleensä myös helposti erottaa, että kuka käyttää niitä ilman ymmärrystä ja kenelle ne ovat vaan sivistyksen mukanaan tuomaa kielirekisterin laajuutta. Asiat pitää pystyä kuitenkin kommunikoimaan ja sitä rekisteriä pitää pystyä kontekstin mukaan säätämään.

[pallojalassa]

Mielestäni isompi ongelma kuin "älyllinen pohdinta" on se että ns. termikikkaillaan ja pyritään tekemään asioista liian monimutkaisen kuuloisia. Asiat olisi kuitenkin aina hyvä esittää sellaisessa muodossa, että sitä pystyisi ns. kuka vain tulkitsemaan. Muutamassa seurassa Suomessakin on yritetty keksiä jalkapallo uudestaan ja luoda oma metodologia, vaikka voisi käyttää jo olemassa olevaa metodologiaa ja keskittyä juurikin siihen ydin asiaan eli toimintojen laatuun kentällä.

Tätä 'älyllistä pohdintaa' ja yksinkertaisten asioiden monimutkaistamista ovat viime aikoina harrastaneet portugalin-klikki. Remmelin vanavedessa, lahkolaiset, joilla harvalla, jos kellään, on takana yliopisto-opintoja, yrittävät kirjoittaa asioista joita eivät ymmärrä tai ainakaan osaa avata ja liittää osaksi konkreettista valmennusta.

Kokemattomat nuoret valmentajat voivat mennä näissä pohdinnoissa täysin metsään

Varsinainen juttu ikäänkuin kuvaa jalkapallon pelaamista täysin kaottisena ympäristössä jossa pelaajat havannoivat sattumanvaraisia tapahtumia.

Muutenkin havannointi-päätöksenteko ketju on vanhentunut absoluuttisella huipputasolla.

Kymmenisen vuotta sitten automaatio oli se mitä painotettiin harjoittelussa. Tämäkään suuntaus ei jostain syystä päätynyt suomeen asti. Ehkä syy oli siinä, että havannointi-päätöksenteko ketju on niin syvällä suomalaisessa valmennuksessa.

Havannointi-päätöksenteko-toiminta on yksinkertaisesti liian hidas tapa huippujalkapallossa.

[KVilho]

Tätä 'älyllistä pohdintaa' ja yksinkertaisten asioiden monimutkaistamista ovat viime aikoina harrastaneet portugalin-klikki. Remmelin vanavedessa, lahkolaiset, joilla harvalla, jos kellään, on takana yliopisto-opintoja, yrittävät kirjoittaa asioista joita eivät ymmärrä tai ainakaan osaa avata ja liittää osaksi konkreettista valmennusta.

Kokemattomat nuoret valmentajat voivat mennä näissä pohdinnoissa täysin metsään

Varsinainen juttu ikäänkuin kuvaa jalkapallon pelaamista täysin kaottisena ympäristössä jossa pelaajat havannoivat sattumanvaraisia tapahtumia.

Muutenkin havannointi-päätöksenteko ketju on vanhentunut absoluuttisella huipputasolla.

Kymmenisen vuotta sitten automaatio oli se mitä painotettiin harjoittelussa. Tämäkään suuntaus ei jostain syystä päätynyt suomeen asti. Ehkä syy oli siinä, että havannointi-päätöksenteko ketju on niin syvällä suomalaisessa valmennuksessa.

Havannointi-päätöksenteko-toiminta on yksinkertaisesti liian hidas tapa huippujalkapallossa.

Loistava näkökulma. Itse asiassa vähän samansuuntaista miettinyt, mutta en ole sitä tohtinut nostaa esille, kun muutenkin vähän siinä ja tässä nämä mun jutut. En tiedä miten nimimerkki pallojalassa selittää toiminnan ilman päätöksentekoa, tilanteessa jossa aikaa siihen ei ole.

Taustaksi se, että mä näen futiksen enemmän "reaaliaikastrategiana" kuin fyysisenä suorituksena. Toki molempia pelissä tarvitaan mutta painopiste vihreän veran shakki - näkökulmassa.

Oikeassa shakissa puhutaan usein intuitiivisista pelaajista. En nyt sen tarkemmin koita asiaa avata, mutta uskon että huippufutarit toimivat vähän samaan tapaan.

Juju on kuitenkin se että taustalla täytyy olla todella paljon laskelmoituja - ei intuitiivisiä toistoja, samankaltaisia tilanteita, jotka myöhemmin tunnistetaan ja ratkaistaan intuition avulla.

Tämän takia uskon että havannointi-päätöksenteko-toiminta ketjun haastavuudella tai nopeudella ei ole niin suurta merkitystä (puhuttiin aikaisemmin tästä "pikkusiskon kanssa pelaamisesta), vaan sillä että niitä tulee paljon. Samalla lailla uskon jankkaamani mind-setin vaikuttavan asiaan, koska intuitiivisuus ei onnistu "suorittamalla".

... taisin kyllä jo luvata että en palaa enää tähän

[erno]

Havannointi-päätöksenteko-toiminta on yksinkertaisesti liian hidas tapa huippujalkapallossa.

Absurdi väite. Jos lähtee hakemaan esimerkkejä suomalaisille tutuimmista paikoista, niin Buendia & Pukki yhteistyö on sellainen minkä tutkimiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Molemmin puolin näistä kahdesta pelaajasta voi sanoa, että kolme kautta putkeen pelasivat niin, että aina ennen kuin saivat pallon katsoivat missä se toinen on menossa ja sen pohjalta päättivät mitä tekevät. Etenkin Emin toiminta oli täysin puhdasveristä havainnoin-päätöksenteko-toiminta mekanismia, jossa intuitiolla ei ollut minkäänlaista paikkaa. Sen sijaan Emillä oli päässään hyvin paljon dataa siitä miten ja mihin Pukki liikkuu oman päätöksentekonsa tueksi. Ja käytännössä Emi teki aina valinnan jossa pelasi joko suoraa läpisyöttöä Pukille, helppo omille tai kuljetus jotta saisi syöttöpaikan Pukille auki.

https://twitter.com/CastCanary/status/1359790344628555777

Näitä nähtiin kolmessa kaudessa satoja ja tuostakin maalista löytyy versio jossa näkee sen hetken kun Emi (ennenkuin saa pallon) skannaa missä Teemu on menossa.