Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[pallojalassa]

Kuten edellä kirjoitin mitä korkeammalla tasolla pelataan ja toimitaan sen vähemmän on aikaa havannoida-tehdä valintoja - toimia.
Riippuu tietenkin pelin vaiheesta paljonko aikaa on. Mitä lähemmäs vastustajan maalia ollaan sen vähemmän. Tämän takia haetaan automaatiota ja havannoidaan triggereitä joihin reagoidaan ennakkoon sovituilla toimintaketjuilla. Havannoinnista siirrytään välittömästi toimintaan. Kun sitten toimitaan maksimi paineen alla niin ratkaisut pitää tulla vaistopohjalta. Huippu akatemioissa harjoitteluun on jo tuotu näitä elementtejä.

Jos katsotaan veikkausliigaa niin on hyvin helppo nähdä hitaasen futikseen johtava havannoi-päätä-toimi mallin mukaista pelaamista.

Havannoinnista ja toiminnasta ei tietenkään päästä eroon, mutta se että kuvitellaan että pelaajalla olisi aikaa poimia 5-7 hyvää vaihtoehtoa(tarjoumaa) ja niistä sitten pitkällisen harkinnan tuloksena syntyy oivallus, että valitsenpa näistä vaihtoehdoista  Cn, on absurdi.

[KVilho]

Absurdi väite. Jos lähtee hakemaan esimerkkejä suomalaisille tutuimmista paikoista, niin Buendia & Pukki yhteistyö on sellainen minkä tutkimiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Molemmin puolin näistä kahdesta pelaajasta voi sanoa, että kolme kautta putkeen pelasivat niin, että aina ennen kuin saivat pallon katsoivat missä se toinen on menossa ja sen pohjalta päättivät mitä tekevät. Etenkin Emin toiminta oli täysin puhdasveristä havainnoin-päätöksenteko-toiminta mekanismia, jossa intuitiolla ei ollut minkäänlaista paikkaa. Sen sijaan Emillä oli päässään hyvin paljon dataa siitä miten ja mihin Pukki liikkuu oman päätöksentekonsa tueksi. Ja käytännössä Emi teki aina valinnan jossa pelasi joko suoraa läpisyöttöä Pukille, helppo omille tai kuljetus jotta saisi syöttöpaikan Pukille auki.

https://twitter.com/CastCanary/status/1359790344628555777

Näitä nähtiin kolmessa kaudessa satoja ja tuostakin maalista löytyy versio jossa näkee sen hetken kun Emi (ennenkuin saa pallon) skannaa missä Teemu on menossa.

Uskon että erilaisia variantteja ketjusta löytyy.

Tossa kuvaamassasi esimerkissähän tavallaan ollaan jonkinlainen päätös tehty jo etukäteen, tai ainakin päätetty minkä kautta ratkaisua lähdetään hakemaan (Pukin liikkeen ja sijainnin kautta), ja näin rajattu vaihtoehtoja / kavennettu havainnoinnin kohteita nopeamman päätöksen tekemiseksi. Voisiko tuon päässä olevan datan tulkita myös niiksi tuhansiksi toistoiksi, joiden pohjalta voidaan tehdä nopeita, ainakin osin intuitiolta vaikuttavia päätöksiä?

Jos taas katsoo esim. Messin parheiden vuosien suorituksia niin vaikuttaa siltä että ratkaisua ei kauheasti ole rajattu vaan vaihtoehtoja on vaikka ja kuinka, siis jopa siellä ylimmällä hyökkäysneljänneksellä.

[Sokrateen puskumaali]

Kuten edellä kirjoitin mitä korkeammalla tasolla pelataan ja toimitaan sen vähemmän on aikaa havannoida-tehdä valintoja - toimia.

Se on varmaan totta, mutta siinä puhutaan vähän eri asiasta. Kukaan ei varmaan kiistä sitä, etteikö aikaa olisi vähän. Silti sokea pelaaja on aika huono, kun se ei pysty havaitsemaan, joten havaitsemista tarvitaan ja päätökset voidaan kunnolla tehdä vasta jo on jotain empiiristä tietoa asioista.

Joku voi sanoa, että ei tarvita harjoitteita, joissa painotetaan havainnointia, koska sitä oppii pelaamalla. En ole täysin samaa mieltä, jotkut oppivat, mutta toisista tulee luonnostaan aika yksipuolisia pelaajia kun eivät näe kenttää kunnolla.

Riippuu tietenkin pelin vaiheesta paljonko aikaa on. Mitä lähemmäs vastustajan maalia ollaan sen vähemmän. Tämän takia haetaan automaatiota ja havannoidaan triggereitä joihin reagoidaan ennakkoon sovituilla toimintaketjuilla. Havannoinnista siirrytään välittömästi toimintaan. Kun sitten toimitaan maksimi paineen alla niin ratkaisut pitää tulla vaistopohjalta. Huippu akatemioissa harjoitteluun on jo tuotu näitä elementtejä.

Vaikka tämä on taas tavallaan totta, niin on parempi, jos pelaaja pystyy tekemään ne vaistonvaraiset ratkaisunsa havaintojen pohjalta eikä ilman niitä. Siitä on apua, että havainnoi kenttää paremmin. Minusta on kohtuullisen absurdia edes väittää jotain muuta.

Jos katsotaan veikkausliigaa niin on hyvin helppo nähdä hitaasen futikseen johtava havannoi-päätä-toimi mallin mukaista pelaamista.

Havannoinnista ja toiminnasta ei tietenkään päästä eroon, mutta se että kuvitellaan että pelaajalla olisi aikaa poimia 5-7 hyvää vaihtoehtoa(tarjoumaa) ja niistä sitten pitkällisen harkinnan tuloksena syntyy oivallus, että valitsenpa näistä vaihtoehdoista  Cn, on absurdi.

En tiedä, että mistä oikein otit tämän vaihtoehdon edes. Blogissa puhuttiin vähän eri asioista. Hidas tempo on yhteinen vihollisemme kyllä, mutta ei se hitaus tule siitä, että me opetamme pelaajiamme havaitsemaan. Päin vastoin se peli nopeutuu kun ne vaihtoehdot on ehditty sisäistää jo ennen kuin se pallo tulee itselle. Suomalaisten pelaajien ongelma on usein siinä, että mietintä tehdään vasta kun pallo on saatu haltuun koska havainnointia ei ole kunnolla tehty.

Minun ongelmani blogin suhteen on se, että siinä käsiterunouden kautta mukanokkelasti otetaan ja pyritään hämärtämään käsitteiden sisältöä. Tämä päätöksenteon hitaus on toinen juttu, mistä voidaan keskustella toki, mutta se ei ollut oikeastaan se pointti.

[KVilho]

Se on varmaan totta, mutta siinä puhutaan vähän eri asiasta. Kukaan ei varmaan kiistä sitä, etteikö aikaa olisi vähän. Silti sokea pelaaja on aika huono, kun se ei pysty havaitsemaan, joten havaitsemista tarvitaan ja päätökset voidaan kunnolla tehdä vasta jo on jotain empiiristä tietoa asioista.

...

Tuo on kyllä totta. Oli päätös intuitiivinen tai ei, niin havainnointi tarvitaan kuitenkin aina.

[Jortsukka]

Kuten edellä kirjoitin mitä korkeammalla tasolla pelataan ja toimitaan sen vähemmän on aikaa havannoida-tehdä valintoja - toimia.
Riippuu tietenkin pelin vaiheesta paljonko aikaa on. Mitä lähemmäs vastustajan maalia ollaan sen vähemmän. Tämän takia haetaan automaatiota ja havannoidaan triggereitä joihin reagoidaan ennakkoon sovituilla toimintaketjuilla. Havannoinnista siirrytään välittömästi toimintaan. Kun sitten toimitaan maksimi paineen alla niin ratkaisut pitää tulla vaistopohjalta. Huippu akatemioissa harjoitteluun on jo tuotu näitä elementtejä.

Jos katsotaan veikkausliigaa niin on hyvin helppo nähdä hitaasen futikseen johtava havannoi-päätä-toimi mallin mukaista pelaamista.

Havannoinnista ja toiminnasta ei tietenkään päästä eroon, mutta se että kuvitellaan että pelaajalla olisi aikaa poimia 5-7 hyvää vaihtoehtoa(tarjoumaa) ja niistä sitten pitkällisen harkinnan tuloksena syntyy oivallus, että valitsenpa näistä vaihtoehdoista  Cn, on absurdi.

Kyllä, pelissä on menty kokoajan enemmän automaation suuntaan kun puhutaan huipputasosta, mutta toisaalta taas automaatiokin usein perustuu johonkin havaintoon. Esim. tunnistetaan että vastustaja prässää nyt meitä kohti tätä aluetta, kun saan pallon pelaan sen tässä tilanteessa siis automaatiolla tiettyyn tilaan. Suomessa ei todellakaan ole ongelma että havainnointia harjoiteltaisiin liikaa, kun seuraa ihan vain Veikkausliigan joukkueita tai jopa Suomen maajoukkuetta, niin kyllä edelleen paljon suurempi ongelma on se että pelaajat eivät havainnoi riittävästi, riittävän ajoissa ja riittävän usein(eli kokoajan). Tämä taas aiheuttaa sitä, että usein vasta kun pallo saadaan aletaan havainnoida tai tehdä asioita tai havainnointikenttä suuntautuu vain kohti palloa jolloin ei tiedetä ympäristöstä riittävästi.

Katselin huvikseni joskus eräässä maaottelussa alkulämpöjä jossa pelattiin molemmilla puolilla (Suomi ja vastustaja) pallonhallintapeliä. Suomalaisten pelaajien havainnointi oli todella isosti puutteellista ja toimintasuunnat olivat rajoittuneita. Toisella puolella oltiin valtavasti tässä edellä. Ja nyt puhutaan Suomessa omien ikäluokkiensa aivan parhaista pelaajista, niistä jotka päässeet aina A-maajoukkueeseen saakka.

Tämä sitten korostuu jos menee katsomaan vaikka BSM peliä, niin siellä on todella vähän pelaajia jotka havainnoivat ympäristöstään muuta kuin sitä mikä tapahtuu pallon lähellä tai heidän suoran katseen(yleensä siis pallolinjan) lähellä. Tämä aiheuttaa hyökätessä juuri sitä että pelataan hitaasti, mutta myös puolustettaessa tämä aiheuttaa selkeitä ongelmia kun ei tunnisteta ketä pelaajaa vartioidaan ja miten sijoitutaan suhteessa tähän pelaajaan. Tämä osaltaan selittää miksi suomalaiset joukkueet ovat keskimäärin todella huonoja puolustamaan boxia, vaikka fyysiset ja henkiset ominaisuudet olisivat hyviä. Hyvänä esimerkkinä tästä nyt vaikka naisten maaottelu Ranska-Suomi viime viikolla.

[KVilho]

Kyllä, pelissä on menty kokoajan enemmän automaation suuntaan kun puhutaan huipputasosta, mutta toisaalta taas automaatiokin usein perustuu johonkin havaintoon. Esim. tunnistetaan että vastustaja prässää nyt meitä kohti tätä aluetta, kun saan pallon pelaan sen tässä tilanteessa siis automaatiolla tiettyyn tilaan. Suomessa ei todellakaan ole ongelma että havainnointia harjoiteltaisiin liikaa, kun seuraa ihan vain Veikkausliigan joukkueita tai jopa Suomen maajoukkuetta, niin kyllä edelleen paljon suurempi ongelma on se että pelaajat eivät havainnoi riittävästi, riittävän ajoissa ja riittävän usein(eli kokoajan). Tämä taas aiheuttaa sitä, että usein vasta kun pallo saadaan aletaan havainnoida tai tehdä asioita tai havainnointikenttä suuntautuu vain kohti palloa jolloin ei tiedetä ympäristöstä riittävästi.

Katselin huvikseni joskus eräässä maaottelussa alkulämpöjä jossa pelattiin molemmilla puolilla (Suomi ja vastustaja) pallonhallintapeliä. Suomalaisten pelaajien havainnointi oli todella isosti puutteellista ja toimintasuunnat olivat rajoittuneita. Toisella puolella oltiin valtavasti tässä edellä. Ja nyt puhutaan Suomessa omien ikäluokkiensa aivan parhaista pelaajista, niistä jotka päässeet aina A-maajoukkueeseen saakka.

Tämä sitten korostuu jos menee katsomaan vaikka BSM peliä, niin siellä on todella vähän pelaajia jotka havainnoivat ympäristöstään muuta kuin sitä mikä tapahtuu pallon lähellä tai heidän suoran katseen(yleensä siis pallolinjan) lähellä. Tämä aiheuttaa hyökätessä juuri sitä että pelataan hitaasti, mutta myös puolustettaessa tämä aiheuttaa selkeitä ongelmia kun ei tunnisteta ketä pelaajaa vartioidaan ja miten sijoitutaan suhteessa tähän pelaajaan. Tämä osaltaan selittää miksi suomalaiset joukkueet ovat keskimäärin todella huonoja puolustamaan boxia, vaikka fyysiset ja henkiset ominaisuudet olisivat hyviä. Hyvänä esimerkkinä tästä nyt vaikka naisten maaottelu Ranska-Suomi viime viikolla.

Pari kertta pojan treenejä käynyt pikaisesti katsomassa, nyt kun se taas on sallittua. Kovasti tuntuvat satsaavan tuohon hallintatreeniin erilaisilla variaatioilla. Coutsi sitten piiskaa koko ajan pallottomia prässäämään niin että aikaa ei jäisi. Toivotaan että auttaa asiaa. Parissa viime turnauksessa pojat olleet pulassa kovempia jengejä vastaan pelatessaan, kun prässi on kova, niin ei tahdo peli lähteä pyörimään.

Aika usein nähnyt teeveetä töllöttäessä semmoisen jutun noissa huippuliigojen peleissä että vähän ennen kuin tyyppi saa pallon (pari pallon liikutusta ennen), "skannaa" hän tilanteen, eli tavallaan ennakoi jo etukäteen havainnoimalla omaa päätöstään ja ratkaisuaan. Tämä on varmasti yksi syy miksi voidaan peleta nopeammin. Puolustettaessa vastaava ennakointi varmasti vähintään yhtä tärkeässä roolissa.

[Fillarikommari]

Harvoin ehtii kentän viimeisellä kolmanneksella merkityksessä tehdä pallon kanssa päätöksiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Havainnointi-päätöksenteko-toiminta-ketjun sijaan täytyy pystyä havainnointi-toiminta-ketjuun, jossa teko seuraa havaintoa ilman kognitiivsta prosessointia. Sitä ei ole vielä mainittu, että ajatusta nopeammat yhteispelit perustuvat havainnoin lisäksi usein harjoituskentällä jauhettuihin kombinaatioihin ja sopimuksiin, mitä liikkeitä tehdään missäkin tilanteissa. Tätä tapahtuu tietysti ihan kaikilla tasoilla. Vähänkään jalkapalloa pelanneen kanssa löytää nopeasti yhteisen sävelen eikä tarvitse erikseen katsoa, minkälaisen juoksun vaikkapa laituri tekee, kun itsellä on pallo ja jalka vapaana jossain tietyssä tilanteessa.

[erno]

Uskon että erilaisia variantteja ketjusta löytyy.

Tossa kuvaamassasi esimerkissähän tavallaan ollaan jonkinlainen päätös tehty jo etukäteen, tai ainakin päätetty minkä kautta ratkaisua lähdetään hakemaan (Pukin liikkeen ja sijainnin kautta), ja näin rajattu vaihtoehtoja / kavennettu havainnoinnin kohteita nopeamman päätöksen tekemiseksi.

Kyllä, Emi teki Norwichissa pelatessaan käytännössä aina ketjun osat havainnointi ja päätös ennenkuin koski palloon. Ja kuten todettu, molemmat Teemu ja Emi haki kentältä ensisijaisesti toista ja jos tuo ei ollut mahdollinen niin sitten jokin toinen valinta. Päätöksenteon aikaistaminen on asia mitä oon itte treenauttanut suhteellisen yksinkertaisilla harjoituksilla U8 ikäisestä eteenpäin. Esimerkiksi tilanteissa joissa laitapelaaja päättää pelata pallon alas topparille oon koittanut treenauttaa nuo niin että toppari olis mielellään tehnyt päätöksen jatkoratkaisusta kun pallo on matkalla kohti.

Voisiko tuon päässä olevan datan tulkita myös niiksi tuhansiksi toistoiksi, joiden pohjalta voidaan tehdä nopeita, ainakin osin intuitiolta vaikuttavia päätöksiä?

Tottakai tuollaiseen tarvitsee toistoja, mutta intuitiota terminä en lähtisi siihen millään tavalla sekoittamaan, koska Emin valinta pohjaa hyvin vahvaan ymmärrykseen Teemun liikesuunnasta ja nopeudesta. Samaten kuin Teemun liikesuunta ja nopeus pohjaa hyvin vahvaan ymmärrykseen siitä minkälaisista asennoista ja millä ruumiinosilla Emi pystyy sen pallon pelaamaan ja mihin. Sehän kuitenkin nakkeli noita samoja läpisyöttöjä myös selkä Teemuun päin katsottuaan ensin mihinpäin Teemu on hölkkäilemässä ja Teemu ei kuitenkaan koskaan näyttänyt yllättyneeltä siitä että paallo tippu suoraan jalkaan.

Intuitiolle itsessään on paikka jalkapallossa enkä väitä etteikö jalkapallossa tehtäisi päätöksiä myöskin intuitiolla. Otin ainoastaan siihen väitteeseen jossa sanottiin että huippujalkapallossa olisi paikkaa selkeälle havainnointi-päätös-toiminta -ketjulle.

[Nuorenanätti]

Ymmärränkö oikein, että osa on sitä mieltä, että jalkapalloilijoiden pallolliset suoritukset ovat huipputasolla enemmän refleksinomaisia tapahtumia, joissa elimistössä käsky lihaksistolle ei kulje pään kautta vaan refleksinä selkäytimestä eli varsinaista päätöksentekoa ei tapahdu? Vain silloin tapahtumaketjusta jää tietoinen päätös pois ja toiminta perustuu automaatioon. Tällainen on esimerkiksi maalivahdin reaktiotorjunta. Puhutaan sekunnin murto-osista.

Vai tarkoitetaanko sitä, että tietyt joukkueen toiminnot ovat niin hyvin harjoiteltuja, että jokin laukaiseva tekijä käynnistää useiden ennalta sovittujen tapahtumien ketjun niin, ja se vain vaihtoehdottomana suoritetaan ilman, että välillä sen kummemmin mitään itse havainnoi tai päättää? Nyt puhutaan jo sekunneista.

Kumpikin on sinänsä hetkittäin mahdollista, mutta jos huippu jalkapalloilijalta poistetaan tapahtumaketjusta kokonaan päätöksenteko, puhutaan jo siitä, että jalkapalloilijasta olisi onnistuttu pelikentällä hukkaamaan kokonaan ajattelu, joka on koko ihmisyyden ydin. Hän olisi aivotoiminnaltaan vaistojensa varassa elävän villieläimen tasolla. Kyseessä olisi kokonaan uusi ihmislaji homo soccerus, futaava ihminen. Kiehtova ajatus sinänsä. Silti uskon, että havainnointi-päätöksenteko-toiminta on vielä pääosassa niin kauan kuin ihmiset jalkapalloa pelaavat. Vaikka vaihtoehtoja olisi vain yksi, päätös suorittaa toiminta on silti yleensä tietoinen päätös, ei refleksi.

Joukkueen automaatioon uskon jossain määrin. Jo 1980-luvulla puhuttiin Neuvostoliittolaisten pelaamasta konejalkapallosta, jossa pelaajat olivat enemmän ohjelmoidun järjestelmän osia kuin ajattelevia ihmisiä. Pienemmässä mitassa automatisoituja elementtejä on nykyjalkapallossa varmasti jonkin verran ja esimerkiksi huippuvuosien Barcelonan tiki-takassa niitä oli ymmärtääkseni melko paljonkin. Esitetyssä Buendia-Pukki akselissa voisi tällaisen ajatella olevan vaikka tilanne, kun Buendia sai pallo. Silloin Pukki aloitti oman liikkeensä. Tämän voisi kuvitella olleen jopa niin automaatio, ettei Pukki sitä erikseen päättänyt vaan keskittyi jo havainnoimaan ja päättämään tulevaa tilannetta. Muutuvissa tilanteissa tästä eteenpäin se ei enää mene mitenkään automaationa vaan edellyttää kummaltakin pelaajalla havainnointia, ajattelua ja päätöksentekoa. Mitä enemmän pelaat ja toistat tilanteita, sen nopeammin, varmemmin ja ennakoivammin päätöksen pystyt tekemään, mutta havainnointia ja päätöksentekoa se edellyttää silti.

*

Minä pidän suomalaisen jalkapallon pelillisen hitauden syynä pääosin vääräaikaista ja riittämätöntä havainnointia. Havainnoinnin pitäisi tapahtua mitä suurimmassa määrin ennen kuin pelaaja saa pallon. Suomessa tuntuu paljon yhä tapahtuvan sitä, että pelaaja saa pallon-havainnoi-tekee päätöksen-toimii. Kun suositeltavampi järjestys olisi ennakoivasti havainnoi-tee päätös-saa pallo-toimi. Tähän kun sitten yhdistää enemmän pallonhallinnan ja pelinrakentelun kautta lähtevän ja riskejä välttävän lähestymistavan jalkapalloon, on hidas kansallinen pelitapa valmis.

*

Seurasin aikanaan sivusta yhtä suomalaista pelaajaa, joka kävi ulkomaillakin näytillä. Oli ikäluokkansa junnupeleissä jopa ylivoimaisen hyvä (vahva, tekninen, nopea). Ulkomailta sain yhden vinkin. Pitäisi kuulemma vähän tietää, mitä muualla kentällä tapahtuu. Juuri se paljon puhutta havainnointi-päätöksenteko ketju oli pelaajan ongelma. Kaikki fyysiset ominaisuudet ja tekniset taidot olivat olemassa, mutta pelaajatyyppinä hän oli lopulta täysin hyödytön ravihevonen, jollaiselle ei huippujalkapallossa juurikaan ole sijaa.

[pallojalassa]

Ymmärränkö oikein,..

Lyhyesti: et ymmärtänyt.

Vastauksia (ei totuuksia) löytyy usean eri kirjoittajan viesteistä. Kirjoittajien oman taustan kautta asioita painotetaan eri tavalla, eikä mitään ole kategorisesti pois suljettu havainto-päätös-toiminta-ketjussa.

[KVilho]

Ymmärränkö oikein, että osa on sitä mieltä, että jalkapalloilijoiden pallolliset suoritukset ovat huipputasolla enemmän refleksinomaisia tapahtumia, joissa elimistössä käsky lihaksistolle ei kulje pään kautta vaan refleksinä selkäytimestä eli varsinaista päätöksentekoa ei tapahdu? Vain silloin tapahtumaketjusta jää tietoinen päätös pois ja toiminta perustuu automaatioon. Tällainen on esimerkiksi maalivahdin reaktiotorjunta. Puhutaan sekunnin murto-osista.

Vai tarkoitetaanko sitä, että tietyt joukkueen toiminnot ovat niin hyvin harjoiteltuja, että jokin laukaiseva tekijä käynnistää useiden ennalta sovittujen tapahtumien ketjun niin, ja se vain vaihtoehdottomana suoritetaan ilman, että välillä sen kummemmin mitään itse havainnoi tai päättää? Nyt puhutaan jo sekunneista.

Kumpikin on sinänsä hetkittäin mahdollista, mutta jos huippu jalkapalloilijalta poistetaan tapahtumaketjusta kokonaan päätöksenteko, puhutaan jo siitä, että jalkapalloilijasta olisi onnistuttu pelikentällä hukkaamaan kokonaan ajattelu, joka on koko ihmisyyden ydin. Hän olisi aivotoiminnaltaan vaistojensa varassa elävän villieläimen tasolla. Kyseessä olisi kokonaan uusi ihmislaji homo soccerus, futaava ihminen. Kiehtova ajatus sinänsä. Silti uskon, että havainnointi-päätöksenteko-toiminta on vielä pääosassa niin kauan kuin ihmiset jalkapalloa pelaavat. Vaikka vaihtoehtoja olisi vain yksi, päätös suorittaa toiminta on silti yleensä tietoinen päätös, ei refleksi.

Joukkueen automaatioon uskon jossain määrin. Jo 1980-luvulla puhuttiin Neuvostoliittolaisten pelaamasta konejalkapallosta, jossa pelaajat olivat enemmän ohjelmoidun järjestelmän osia kuin ajattelevia ihmisiä. Pienemmässä mitassa automatisoituja elementtejä on nykyjalkapallossa varmasti jonkin verran ja esimerkiksi huippuvuosien Barcelonan tiki-takassa niitä oli ymmärtääkseni melko paljonkin. Esitetyssä Buendia-Pukki akselissa voisi tällaisen ajatella olevan vaikka tilanne, kun Buendia sai pallo. Silloin Pukki aloitti oman liikkeensä. Tämän voisi kuvitella olleen jopa niin automaatio, ettei Pukki sitä erikseen päättänyt vaan keskittyi jo havainnoimaan ja päättämään tulevaa tilannetta. Muutuvissa tilanteissa tästä eteenpäin se ei enää mene mitenkään automaationa vaan edellyttää kummaltakin pelaajalla havainnointia, ajattelua ja päätöksentekoa. Mitä enemmän pelaat ja toistat tilanteita, sen nopeammin, varmemmin ja ennakoivammin päätöksen pystyt tekemään, mutta havainnointia ja päätöksentekoa se edellyttää silti.

*

Minä pidän suomalaisen jalkapallon pelillisen hitauden syynä pääosin vääräaikaista ja riittämätöntä havainnointia. Havainnoinnin pitäisi tapahtua mitä suurimmassa määrin ennen kuin pelaaja saa pallon. Suomessa tuntuu paljon yhä tapahtuvan sitä, että pelaaja saa pallon-havainnoi-tekee päätöksen-toimii. Kun suositeltavampi järjestys olisi ennakoivasti havainnoi-tee päätös-saa pallo-toimi. Tähän kun sitten yhdistää enemmän pallonhallinnan ja pelinrakentelun kautta lähtevän ja riskejä välttävän lähestymistavan jalkapalloon, on hidas kansallinen pelitapa valmis.

*

Seurasin aikanaan sivusta yhtä suomalaista pelaajaa, joka kävi ulkomaillakin näytillä. Oli ikäluokkansa junnupeleissä jopa ylivoimaisen hyvä (vahva, tekninen, nopea). Ulkomailta sain yhden vinkin. Pitäisi kuulemma vähän tietää, mitä muualla kentällä tapahtuu. Juuri se paljon puhutta havainnointi-päätöksenteko ketju oli pelaajan ongelma. Kaikki fyysiset ominaisuudet ja tekniset taidot olivat olemassa, mutta pelaajatyyppinä hän oli lopulta täysin hyödytön ravihevonen, jollaiselle ei huippujalkapallossa juurikaan ole sijaa.

Kyllä mä sen ajattelun yhdistän myös jollain lailla intuitiiviseenkin prosessiin. Itsekin näen futiksen nimenomaan älypelinä, jossa liikkeet joudutaan tekemään joskus todellakin nopeasti.

Itse pidän siis futiksen pelaamista ilman älyä, pelkillä reflekseillä ja "liskoaivoilla" yhtä todennäköiseksi kuin että shakissa näin pärjäisi. Toisaalta monet menestyvät shakissa (varsinkin pikaversiossa) intuitiolla. En sen paremmin osaa selittää. Osaahan joku "lukea" / sisäistää kirjan sivunkin yhdellä vilkaisulla.

edit: muistan nähneeni jonkun dokumentin missä testattiin Ronaldon taitoja. "Laboratorio-olosuhteissa" keskitettiin palloja maalille jossa Rolle oli. Valot sammutettiin aina josssain vaiheessa pallon lentorataa, niin että mitään ei enää nähnyt. Rolle osui jokaiseen palloon. Jopa viimeinen keson, jossa valot sammutettiin juuri ennen kuin keskittäjän jalka osui edes palloon, Rolle ohjasi maaliin. Taustalla ei voi siis olla informaatiota siitä mitä sillä hetkellä tapahtuu, mutta taustalla on informaatiota miten asia tapahtuu todennäköisemmin siinä tilanteessa. Ajattelun pohjalla ei siis käytetä tietoa siitä nimenomaisesta tilenteesta, vaan vastaavista tilanteista ennen tätä tapahtumaa. Siinä ei riitä pelkkä "Intuitio" vaan sun täytyy henkisesti olla todella varma siitä että se asia tapahtuu niin kuin sä sen ajattelet tapahtuvan. Taas liian vaikea asia mun selitettäväksi ....

[Nuorenanätti]

Toisaalta monet menestyvät shakissa (varsinkin pikaversiossa) intuitiolla.

Shakin pelaajien aivotoimintaa on tutkittu pelin aikana. Aivotoiminnan painotus on ensisijaisesti  aivolohkoissa, joissa käsitellään muistia ja paljon vähemmässä määrin lohkoissa, joissa tehdään päättelyä. Se, mitä sanot intuitiiviseksi pelaamiseksi, on itse asiassa opeteltua ja muistettua tietoa. Pelaajat eivät siinä hetkessä välttämättä mieti sitä, mikä on juuri siinä hetkessä tehokkain siirto tai, mikä on vastustajan seuraava siirto, vaan millaiseen lopputilanteeseen opeteltujen siirtojen ketju lopulta johtaa.

Kukaan ei pelitilanteessa pysty päättelemään kaikkia vaihtoehtoja viittä siirtoa eteenpäin. Muistin avulla tilanteet kuitenkin voi pelkistää niin, että jäljelle jäävät vain ns. hyvät polut. Huippupelaaja osaa paitsi monipuolisesti hyvät pelit ulkoa, myös osaa tulkita poikkeavat siirrot  niiden pelien ulkopuolelta ja reagoida niihin tai laatia jo etukäteen strategioita vastustajan kaatamiseen.

Täytyy kuitenkin tuntea säännöt, ennen kuin niitä voi taitavasti rikkoa ja siksi pelaaminen perustuu ensisijaisesti muistiin ja vasta sen jälkeen päättelyyn.

Jalkapallossa vastaava tilanne on sitten vaikka pyöräilevän sosialistin esimerkki laitalinkin juoksusta, jossa keskikenttäpelaajan tilanteen tulkinta perustuu vakiintuneisiin tai opittuihin toistuviin malleihin, niihin shakin "hyviin peleihin". Reunaan ei tarvitse edes vilkaista, koska Hemmo keskikentällä jo tietää  että Jonne laidassa lähtee näissä tilanteissa juoksemaan. Päätöksen toiminnasta voi siis tavallaan tehdä ilman havainnointia, oletuksella siitä, että se Jonne siellä todellakin jo juoksee.

Ehkä tällaista tiedon sisäistämistä ja soveltamista voidaan kutsua intuitioksi.

[KVilho]

Shakin pelaajien aivotoimintaa on tutkittu pelin aikana. Aivotoiminnan painotus on ensisijaisesti  aivolohkoissa, joissa käsitellään muistia ja paljon vähemmässä määrin lohkoissa, joissa tehdään päättelyä. Se, mitä sanot intuitiiviseksi pelaamiseksi, on itse asiassa opeteltua ja muistettua tietoa. Pelaajat eivät siinä hetkessä välttämättä mieti sitä, mikä on juuri siinä hetkessä tehokkain siirto tai, mikä on vastustajan seuraava siirto, vaan millaiseen lopputilanteeseen opeteltujen siirtojen ketju lopulta johtaa.

Kukaan ei pelitilanteessa pysty päättelemään kaikkia vaihtoehtoja viittä siirtoa eteenpäin. Muistin avulla tilanteet kuitenkin voi pelkistää niin, että jäljelle jäävät vain ns. hyvät polut. Huippupelaaja osaa paitsi monipuolisesti hyvät pelit ulkoa, myös osaa tulkita poikkeavat siirrot  niiden pelien ulkopuolelta ja reagoida niihin tai laatia jo etukäteen strategioita vastustajan kaatamiseen.

Täytyy kuitenkin tuntea säännöt, ennen kuin niitä voi taitavasti rikkoa ja siksi pelaaminen perustuu ensisijaisesti muistiin ja vasta sen jälkeen päättelyyn.

Jalkapallossa vastaava tilanne on sitten vaikka pyöräilevän sosialistin esimerkki laitalinkin juoksusta, jossa keskikenttäpelaajan tilanteen tulkinta perustuu vakiintuneisiin tai opittuihin toistuviin malleihin, niihin shakin "hyviin peleihin". Reunaan ei tarvitse edes vilkaista, koska Hemmo keskikentällä jo tietää  että Jonne laidassa lähtee näissä tilanteissa juoksemaan. Päätöksen toiminnasta voi siis tavallaan tehdä ilman havainnointia, oletuksella siitä, että se Jonne siellä todellakin jo juoksee.

Ehkä tällaista tiedon sisäistämistä ja soveltamista voidaan kutsua intuitioksi.

Mä olen ymmärtänyt tuon shakki-intuition vähän eri lailla, mutta en tosiaan ole mikään shakinkaan pelaaja, eli lienen ymmärtänyt väärin. Intuitio on mun mielestä tilanne jossa sä et varsinaisesti mieti mitään, vaan saat tunteen siitä että jokin ratkaisu on oikein. Toki sen tunteen muodostuminen vaatii sitten taustalle todella paljon informaatiota vastaavista tilanteista. Futiksessahan ei varsinaisesti mikään tilanne voi koskaan olla samalla tasolla "samanlainen" kuin shakissa. Niiltä osin vähän haastan tota sun shakkiesimerkkiä intuitiosta, koska jonkun jutun luin että intuitio on ainut ihmisen "ase" tietokonetta vastaan. Tuo kuvaamasi esimerkki on mielestäni juuri "konemaista" toimintaa.

[Sokrateen puskumaali]

Mä olen ymmärtänyt tuon shakki-intuition vähän eri lailla, mutta en tosiaan ole mikään shakinkaan pelaaja, eli lienen ymmärtänyt väärin. Intuitio on mun mielestä tilanne jossa sä et varsinaisesti mieti mitään, vaan saat tunteen siitä että jokin ratkaisu on oikein. Toki sen tunteen muodostuminen vaatii sitten taustalle todella paljon informaatiota vastaavista tilanteista. Futiksessahan ei varsinaisesti mikään tilanne voi koskaan olla samalla tasolla "samanlainen" kuin shakissa. Niiltä osin vähän haastan tota sun shakkiesimerkkiä intuitiosta, koska jonkun jutun luin että intuitio on ainut ihmisen "ase" tietokonetta vastaan. Tuo kuvaamasi esimerkki on mielestäni juuri "konemaista" toimintaa.

Minustakaan automatismit eivät ole intuitiota. Toisaalta katsoisin, että shakissa ja jalkapallossa voi olla paljonkin samaa havainnon ja päätöksenteon kannalta. Minusta tässä on paljon hyvää tavaraa, mistä voidaan saada kiinni. Yritän jäsentää.

Minusta kotimaisen pelaajan ongelma on se, että hänellä ei ole tavallaan äidinmaidossa, tuhansien jalkapallopelien seuraamisen ja pelaamisen jälkeen selkeitä "oikeita vastauksia" erilaisiin tilanteisiin. Siinä missä korkeamman jalkapallokulttuurin maassa kasvanut pelaaja vilkaisee nopeasti kenttää ja saa omasta pelikirjastostaan nopeasti se oikean vastauksen ja toimii miltei vaistonvaraisesti sillä tavoin. Ikään kuin se shakinpelaaja vie peliä eteenpäin juuri muistilohkojen avulla, tässä kohtaa ja tässä tilanteessa tämä siirto vie peliä oikeaan.

Havainnointia tarvitaan, mutta tarvitaan selkeä käsitys kulloisenkin tilanteen varalta. Ei miettimistä, että mikä nyt mahtaisi olla oikea teko. Jos joudut miettimään, olet jo myöhässä. Pallon siirtäminen, pallon puolustaminen, kaikki peliteot tarvitsee toteuttaa lähes selkärangasta.

Suomessa valmentajaa koulutetaan antamaan aina vain kysymyksiä pelitilanteisiin. Mitä olisi voinut tehdä. Ulkomainen valmentaja, vaikka kertookin aina vain kyselevänsä pelaajilta, antaa tosiasiallisesti niitä selkeitä vastauksia pelaajilleen, jos jollekin on jotenkin epäselvä, että mikä on kulttuurin vastaus siihen tilanteeseen. Kaikkeen on selkeät pelikulttuurin mukaiset oikeat vastaukset. Meillä ei ole niitä niin paljon antaa ja se tavallaan joskus näkyy kentällä. Ulkomainen valmentaja saattaa kommentoida, että kukaan ei maassa x olisi tehnyt tuota valintaa. Syy siihen on niin selkeät kulttuuriset pelikirjaston oikeaksi koetut siirrot.

Meillä minusta jääkiekossa on ne selkeät oikeat vastaukset pelaajilla. Meidän pelissä siinä ja siinä tilanteessa tehdään niin. Kenenkään ei tarvitse pähkäillä luovuuden tms. nimissä, että mitä tehdään. Ne paikat, joissa on vaihtoehtoja on olemassa, mutta nekin näyttäytyvät parin kolmen selkeän vaihtoehdon valossa, joista todennäköisyydet ovat pelaajilla ja valmentajilla aika selkeästi tiedossa. Jalkapallossa meillä on pitkä matka siihen, että niin valmentajat ymmärtävät eri pelitilanteiden todennäköisyydet/oikeat vastaukset kuin että se valuisi vielä siitä pelaajille.

Esimerkkinä, minun nuoret poikani ampuvat usein hyvin pienestä kulmasta, syöttöalueelta, hyvin epätoivoisia vetoja vaikka maalintekosektorilla on omia. He vaan tekevät niin vaikka asiaa käydään lävitse. Se ei ole selkärangassa 10v pojilla, että siinä tilanteessa tehdään oikea peliteko. Meneehän se pallo heikkojen maalivahtien vuoksi välillä sisään. He eivät silti näe riittävästi aikuisten pelejä tai ole pelanneet itse niitä tarpeeksi lävitse sellaisten poikien kanssa, jotka luovat sitä oikeanlaista kulttuuria. He eivät näe sitä tilannetta ja selkärangasta jo näe oikean ratkaisun vaihtoehtoa siihen tilanteeseen vaan joutuvat hieman miettimään. Vastaavia esimerkkejä, esim. tuen tarjoamisesta, syöttövarjoista liikkumisen suhteen voisi luetella useita, joissa uskon monen muun kulttuurin pelaajan toimivan automaattisesti eri tavoin.

Eli havainnointi ei riitä, jos ei ole tarjota selkeitä oikeita malleja sen ratkaisunteon avuksi.

[KVilho]

Minustakaan automatismit eivät ole intuitiota. Toisaalta katsoisin, että shakissa ja jalkapallossa voi olla paljonkin samaa havainnon ja päätöksenteon kannalta. Minusta tässä on paljon hyvää tavaraa, mistä voidaan saada kiinni. Yritän jäsentää.

Minusta kotimaisen pelaajan ongelma on se, että hänellä ei ole tavallaan äidinmaidossa, tuhansien jalkapallopelien seuraamisen ja pelaamisen jälkeen selkeitä "oikeita vastauksia" erilaisiin tilanteisiin. Siinä missä korkeamman jalkapallokulttuurin maassa kasvanut pelaaja vilkaisee nopeasti kenttää ja saa omasta pelikirjastostaan nopeasti se oikean vastauksen ja toimii miltei vaistonvaraisesti sillä tavoin. Ikään kuin se shakinpelaaja vie peliä eteenpäin juuri muistilohkojen avulla, tässä kohtaa ja tässä tilanteessa tämä siirto vie peliä oikeaan.

Havainnointia tarvitaan, mutta tarvitaan selkeä käsitys kulloisenkin tilanteen varalta. Ei miettimistä, että mikä nyt mahtaisi olla oikea teko. Jos joudut miettimään, olet jo myöhässä. Pallon siirtäminen, pallon puolustaminen, kaikki peliteot tarvitsee toteuttaa lähes selkärangasta.

Suomessa valmentajaa koulutetaan antamaan aina vain kysymyksiä pelitilanteisiin. Mitä olisi voinut tehdä. Ulkomainen valmentaja, vaikka kertookin aina vain kyselevänsä pelaajilta, antaa tosiasiallisesti niitä selkeitä vastauksia pelaajilleen, jos jollekin on jotenkin epäselvä, että mikä on kulttuurin vastaus siihen tilanteeseen. Kaikkeen on selkeät pelikulttuurin mukaiset oikeat vastaukset. Meillä ei ole niitä niin paljon antaa ja se tavallaan joskus näkyy kentällä. Ulkomainen valmentaja saattaa kommentoida, että kukaan ei maassa x olisi tehnyt tuota valintaa. Syy siihen on niin selkeät kulttuuriset pelikirjaston oikeaksi koetut siirrot.

Meillä minusta jääkiekossa on ne selkeät oikeat vastaukset pelaajilla. Meidän pelissä siinä ja siinä tilanteessa tehdään niin. Kenenkään ei tarvitse pähkäillä luovuuden tms. nimissä, että mitä tehdään. Ne paikat, joissa on vaihtoehtoja on olemassa, mutta nekin näyttäytyvät parin kolmen selkeän vaihtoehdon valossa, joista todennäköisyydet ovat pelaajilla ja valmentajilla aika selkeästi tiedossa. Jalkapallossa meillä on pitkä matka siihen, että niin valmentajat ymmärtävät eri pelitilanteiden todennäköisyydet/oikeat vastaukset kuin että se valuisi vielä siitä pelaajille.

Esimerkkinä, minun nuoret poikani ampuvat usein hyvin pienestä kulmasta, syöttöalueelta, hyvin epätoivoisia vetoja vaikka maalintekosektorilla on omia. He vaan tekevät niin vaikka asiaa käydään lävitse. Se ei ole selkärangassa 10v pojilla, että siinä tilanteessa tehdään oikea peliteko. Meneehän se pallo heikkojen maalivahtien vuoksi välillä sisään. He eivät silti näe riittävästi aikuisten pelejä tai ole pelanneet itse niitä tarpeeksi lävitse sellaisten poikien kanssa, jotka luovat sitä oikeanlaista kulttuuria. He eivät näe sitä tilannetta ja selkärangasta jo näe oikean ratkaisun vaihtoehtoa siihen tilanteeseen vaan joutuvat hieman miettimään. Vastaavia esimerkkejä, esim. tuen tarjoamisesta, syöttövarjoista liikkumisen suhteen voisi luetella useita, joissa uskon monen muun kulttuurin pelaajan toimivan automaattisesti eri tavoin.

Eli havainnointi ei riitä, jos ei ole tarjota selkeitä oikeita malleja sen ratkaisunteon avuksi.

Tässä tullaan taas seuraavaan asiaan mitä joskus miettinyt.

Eli voiko jalkapalloa katselemalla kehittää juurikin havainnointitaitoja tai vaikka oppia ratkaisumalleja? Olisiko ollut Eremenkon isännästä joku juttu jossain lehdessä missä mainittiin se, että jalkapalloa tuli teeveestä koko ajan ja taukoamatta

Jos voi niin mites nämä Fifat ja muut futispelit? Tiedän että pleikan hakkaaminen on aina pois oikeasta treenistä, mutta sitä tuntuvat nuoret futaritkin paljon tekevän ja vähän vanhemmatkin. Siinähän tavallaan päästään havainnoinista päätöksentekoon ja toteutukseenkin. Taitavat olla jo niin kehittyneitä että myös onnistumiset tulevat vain oikeankin pelin kannalta järkevillä toteutuksilla.

Itse  monessa asiassa karsastan jalkapallon ja jääkiekon vertaamista. Siis jossain tapauksissa ok, mutta monessa ei. Sanoisin että jääkiekon ja futiksen taktiikan/kompleksisuuden/ratkaisujen vertaaminen on vähän sama kuin vertaisi jätkänshakkia ja shakkia.

[KVilho]

Kysymys treenimetodeista.

Oli jonkun syyn takia aikuisten kakkosjengin valmentaja vetämässä poikkeuksellisesti poikien treenit.

Muutaman minuutin siinä kurkin hommaa. Näytti jotenkin erilaiselta ja sitten hoksasin että eihän pojille ole oman muistini mukaan ollut vuosiin vastaavaanlaista treeniä. En taaskaan tiedä oikeita käsitteitä, mutta semmoista vähän perinteisempää tötsätreeniä vetivät.

Se kuva mikä mulle on tullut, niin tuommoista eri tötsäsijaintien kautta tapahtuvaa, tarkasti määriteltyä treeniä ei ole tosiaan pojilla normaalisti. Ainoastaan erilaisia aluepelijuttuja jäänyt mieleen ja muita vastaavia. Nyt kun mietin niin ei myöskään niitä perinteisiä tötsältä tötsälle syöttelyä ei ole ollut.

Liittyykö tuo erilaisiin valmennus ideologioihin, vai siihen että tietyssä iässä treenataan tiettyjä juttua? Aasinsilta aikaisempaan keskusteluun voisi olla vaikka se, että periaatteessahan tommosessa tarkassa "putkessa" kulkeva tötsätreeni ei tue havainnointia, koska kullakin tötsällä toimitaan tietyn sovitun mallin mukaan. Ko. treeni tukee sitten varmasti jotain muita tärkeitä osa-alueita.

Voisiko siinä olla nimenomaan taustalla tuon automaation hakeminen?

...no vaihtelu kuulemma virkisti ...

[Fillarikommari]

Suomalaisella pelaajalla on puutteita joka osa-alueella, jotta pärjättäisiin kansainvälisessä pelinopeudessa: tekninen taito (erit. ensimmäinen kosketus), fyysiset ominaisuudet (motoriikka, voima, nopeus) ja pelikäsitys (havainnointi pallollisena, liike pallottomana). On vähintään puutteellinen diagnoosi, että tilanne paranisi opettamalla päätöksentekoa havainnointi-päätöksenteko-toiminta-jäsennyksen avulla. Minusta junnumaajoukkueiden pelit eivät ole näyttäneet siltä, että ongelma olisi pallollisen pelaajan päätöksenteossa, vaan ennen kaikkea siinä, että vaadittavia tekoja ei vaan pystytä paineen alla tekemään.

Joka tapauksessa, nyt kun on todettu, että suomalainen peli on jäljessä ennen kaikkea pelinopeuden ja paineen alla pelaamisen suhteen, niin voidaanko palata siihen keskusteluun, että Suomen suurin junnuseura ei opeta yhteispeliä kuin vasta 8-9-vuotiaista eteenpäin. Jos täällä foorumilla pyörii ulkomailla akatemioissa valmentavia, niin kiinnostaa tietää, onko tämä tällä hetkellä todella valtavirtaa myös ulkomailla. Kaikesta päätellen pelin havainnointia, syöttämistä ja ensimmäistä kosketusta harjoitellaan ulkomaisissa akatemioissa ihan alusta lähtien. Katse ylös ja syöttö omalle, jalkapallon aivan perustava teko, mitä tapahtuu suomalaisessa junnufutiksessa 6-8-vuotiailla lähinnä aivan satunnaisesti, systemaattisesti ei koskaan.

[KVilho]

Suomalaisella pelaajalla on puutteita joka osa-alueella, jotta pärjättäisiin kansainvälisessä pelinopeudessa: tekninen taito (erit. ensimmäinen kosketus), fyysiset ominaisuudet (motoriikka, voima, nopeus) ja pelikäsitys (havainnointi pallollisena, liike pallottomana). On vähintään puutteellinen diagnoosi, että tilanne paranisi opettamalla päätöksentekoa havainnointi-päätöksenteko-toiminta-jäsennyksen avulla. Minusta junnumaajoukkueiden pelit eivät ole näyttäneet siltä, että ongelma olisi pallollisen pelaajan päätöksenteossa, vaan ennen kaikkea siinä, että vaadittavia tekoja ei vaan pystytä paineen alla tekemään.

Joka tapauksessa, nyt kun on todettu, että suomalainen peli on jäljessä ennen kaikkea pelinopeuden ja paineen alla pelaamisen suhteen, niin voidaanko palata siihen keskusteluun, että Suomen suurin junnuseura ei opeta yhteispeliä kuin vasta 8-9-vuotiaista eteenpäin. Jos täällä foorumilla pyörii ulkomailla akatemioissa valmentavia, niin kiinnostaa tietää, onko tämä tällä hetkellä todella valtavirtaa myös ulkomailla. Kaikesta päätellen pelin havainnointia, syöttämistä ja ensimmäistä kosketusta harjoitellaan ulkomaisissa akatemioissa ihan alusta lähtien. Katse ylös ja syöttö omalle, jalkapallon aivan perustava teko, mitä tapahtuu suomalaisessa junnufutiksessa 6-8-vuotiailla lähinnä aivan satunnaisesti, systemaattisesti ei koskaan.

Miten perustelet / mihin perustat ajatuksen että kyse on nimenomaan siitä että taito ei riitä valitun ratkaisun toteuttamiseen (ilman sarvia ja hampaita)?

Kun pelejä (niin junnu kuin aikuistenkin) katsoo, niin usein näkee että itse suorite on todella yksinkertainen. Esimerkiksi pallon ottaminen haltuun johonkin sopivaan tilaan. Kun kentälle laitetaan tötsä jolla pelaaja seisoo ja tehdään toisista tötsistä neliö, johon pelaajan tulee syöttö ottaa haltuun, niin taitava pelaaja onnistuu siinä vähintään 8-9 / 10 kerrasta, vaikka syöttö olisikin kova ja aika jolla suorite tehdään, todella pieni.

Peleissä kuitenkin näkee tilanteita joissa suorite epäonnistuu kerta kerran jälkeen, vaikka teknisesti suorite ko. pelaajalle on kävely puistossa.

Itse päättelen tämän niin että se vika on jossain muussa kuin tekniikassa. Kun pelaajalla on kyky hahmottaa tilanne niin että oikea ratkaisu on tiedossa enne pallon saamista, tai heti sen jälkeen aiheuttaa sen että teknisesti helppo suorite pystytään tekemään. Pelaaja joka ei ole varma ratkaisusta, hahmota tilannetta tai on jopa häkeltynyt tilanteen sekavuudesta ei haltuunotossa onnistu. Lopputulos taas näyttää siltä että tekniikka ei riitä, vaikka taustalla on ihan muu ongelma. Vähän samaan tapaan kuin autokoululainen joka kyllä osaa veivata vaihdekeppiä , jarruttaa / kaasuttaa ja laittaa vilkun päälle ei osaa ajaa liikenteen seassa / keskittää huomiotaan oikeisiin asioihin.

Palataaan vaikka ontuvaan shakkiesimerkkiin. Kun perinteisestä shakista, jossa aikaa hahmottaa tilanne ja miettiä ratkaisu, siirryttään pelaamaan aikaa vastaan (pikashakki vai mikä lie), niin harvalla pelaajalla ongelmaksi muodostuu se että ei sorminäppäryys riitä nopeisiin siirtoihin vaan joku muu.

... siis tämä on mun näkemys ja onneton perustelu siihen...

[Jortsukka]

Joka tapauksessa, nyt kun on todettu, että suomalainen peli on jäljessä ennen kaikkea pelinopeuden ja paineen alla pelaamisen suhteen, niin voidaanko palata siihen keskusteluun, että Suomen suurin junnuseura ei opeta yhteispeliä kuin vasta 8-9-vuotiaista eteenpäin. Jos täällä foorumilla pyörii ulkomailla akatemioissa valmentavia, niin kiinnostaa tietää, onko tämä tällä hetkellä todella valtavirtaa myös ulkomailla. Kaikesta päätellen pelin havainnointia, syöttämistä ja ensimmäistä kosketusta harjoitellaan ulkomaisissa akatemioissa ihan alusta lähtien. Katse ylös ja syöttö omalle, jalkapallon aivan perustava teko, mitä tapahtuu suomalaisessa junnufutiksessa 6-8-vuotiailla lähinnä aivan satunnaisesti, systemaattisesti ei koskaan.

Riippuu paljon mihin akatemiaan menee. Jos puhutaan siis syöttämisen korostamisesta niin esim. Espanjassa tämä on isossa roolissa jo 8-vuotiailla ja nuoremmillakin, mutta taas jos menee esim. Belgiaan, Hollantiin tai vaikka Tanskaan niin sitten tuo on aika sivuosassa vielä tuossa vaiheessa.

[Nuorenanätti]

Kun Barcelona eli suurinta tiki-takan kulta-aikaa, mitään muuta ei pikkujunnujen kanssa tehtykään, kun pelattiin rondoja. Ajatus oli, että kun hakataan syöttämistä aamusta iltaa, pelataan isona kuin Barcelona. Yllättäen lopputuloksena saatiin pelaajia, jotka eivät osaa vielä B-junnunakaan kuljettaa palloa ja joiden pelikäsitys ja kyky havainnoida mahtuu pelkistettynä yhteen timantin muotoiseen rondoon. Kun nämä pelaajat sitten olivat aikuisia ja parhaassa peli-iässä, Huuhkajia kasattaessa ihmeteltiin ääneen, että miten Suomessa ei ole ollenkaan nopeita ja taitavia laitapelaajia. Oli aika kysyä, että miten meni? Niin kuin omasta mielestä?

Reagoitiin. Nyt eletään sen vastareaktion aikaa. Juniorivalmennuksen ydinviisaudet ovat kuljettaminen, ensimmäinen kosketus ja viimeistely. Asiasta keskusteltiin täälläkin tämän artikkelin https://yle.fi/urheilu/3-11250756 yhteydessä. Viimeksi Suomessa kävivät espanjalaiset valmentajat kertomassa syöttämisen ihanuudesta. Nyt kertovat belgialaiset vaihtoehtoisen totuuden. Jos Ruotsi voittaisi maailmanmestaruuden ja joku sieltä sanoisi, että voittivat siksi, että siellä kaikki syövät tunnbrödiä, se olisi uusi totuus. Valmennuskursseilla olisi tunnbröd-kursseja ja junnujen ruokavalioksi kautta koko Suomen niemen tulisi tunnbröd.

Ei se homma toki ihan noin mustavalkoista ole, mutta kyllä nuo kansainväliset suuntaukset heittelevät suomalaisen jalkapallovalmennuksen virtauksia edes takaisin. Pikkujunnuissa syöttämisen, syöttöharjoittelun ja havainnoinnin vähäistä määrää on selitetty myös kasvuvaiheen narsistisella luonteella, lapsen silmän kehittymättömyydellä ja vaikka millä. Kaikki se on ihan totta, mutta ne ovat vain osatotuuksia. Ehkä meillä joskus on läpi junnuvalmennuksen jonkinlainen kokonaiskuva siitä, mitä halutaan tehdä, sen sijaan, että keksitään parin vuoden välein uusi osatotuus, jota aletaan taas innokkaasti jahtaamaan.

Kaikesta kuljettamisesta pikkujunnuissa ajattelen kyllä kuten kommarin esimerkkinä kertoma Suomen suurin junnuseura. Syöttäminen voi toki olla ja sen tulisi olla vaihtoehtona harjoituksissa läsnä, mutta ei sitä erityisesti tarvitse tuossa iässä korostaa tai opettaa. Havainnointi ja päätöksenteko nyt kuuluu jo kuljettamiseenkin ja sen kyllä tulisi olla mukana treeneissä.

No miksi sitten Barcelonassa? No siksi, että syöttäminen on espanjalaisen jalkapallovalmennuksen uskonto. Lisäksi harjoittelun tulisi olla sidottua kehitysvaiheeseen, ei ikään. Barcelonassa on jotakuinkin sen maan kehittyneimmät junnut valittuina, mikä takoittaa, että akatemian 7-vuotiaan junnun kehitysvaihe on likimain sama kuin suomalaisen 9-vuotiaan kilpapelaajan.

No, miksi sitten ei Belgiassa, Hollannissa tai Tanskassa? Koska he uskovat erilaiseen pelaajakasvatukseen.

Vain Kummola tietää, kuka on oikeassa.

[fingerström]

Kun Barcelona eli suurinta tiki-takan kulta-aikaa, mitään muuta ei pikkujunnujen kanssa tehtykään, jne hyvä mielipide kasvatus- ja pelin filosofiasta,  jota ei tarvinne tähän sen enempää lainata.

Tähän jatkoksi, että vuoden -58 MM-kisojen jälkeen, joissa siis Ruotsi voitti hopeaa, analysoivat sikäläiset futistoimijat laajalla kentällä tilannetta ja totesivat sen olevan surkea ja että just voitettu MM-hopea vain jatkaa surkeutta ja myöhentää välttämätöntä uudistusta. Tämän debatin tuloksena Ruotsissa sitten laadittiin uudistuslinja, jonka ytimessä oli ruotsalaisen peli-identiteetin muodostaminen. Sillä samalla tiellä Ruotsi on ollut siitä lähtien ja aika hyvällä menestyksellä.

Olennainen pointti oli ruotsalainen pelitapa ja sitä kautta seurojen omaan-napaan-tuijottamisen -diktatuurin tappaminen. Se oli lukuisten tekstien mukaan ollut tuhoisaa ruotsalaiselle futikselle.

Samalla vahvistettiin seurojen asemaa kasvatuksessa, mikä on johtanut siihen, että pelaajat ovat identifioituneet seuraan, mikä puolestaan on näkynyt muun muassa siirtomaksuissa ja niiden kohdentumisena myös pienseuroille, joiden kanssa pelaajat ovat saattaneet tehdä sopimuksia tietäessään miljoonasiirron olevan tulossa. Miljoonasiirtoja on tullut, koska ruotsalaisen pelaajan hankkiessaan ostava seura on tiennnyt, mitä on hankkimassa. Pelaajat ovat taas sopeutuneet monenlaisiin olosuhteisiin, koska ovat osanneet kunnolla yhden pelitavan = jalkapalloilullisen äidinkielensä, minkä päälle on ollut hyvä opetella uusia kieliä. Loppujen lopuksi on syntynyt itseään vahvistava kierre.

PS EDIT: Toki tässä on takana myös se, että sosialidemokraattisessa kansankodissa ihmiset tottuivat toimimaan yhdessä ja kantamaan vastuuta paitsi itsestään myös toisista. Hedelmällinen lähtökohta seuratoiminnalle. Suomessahan kymmenet tuhannet yhdistykset toimivat pääosin yhden vetäjän voimin. Toki kansankoti on murentunut 90-luvun alusta lähtien ja sitä myöten myös futisympäristö on muuttunut, mutta ei niitä perinteitä niin vain tapeta.

[pallojalassa]

Kun Barcelona eli suurinta tiki-takan kulta-aikaa, mitään muuta ei pikkujunnujen kanssa tehtykään, kun pelattiin rondoja. Ajatus oli, että kun hakataan syöttämistä aamusta iltaa, pelataan isona kuin Barcelona.
........
No miksi sitten Barcelonassa? No siksi, että syöttäminen on espanjalaisen jalkapallovalmennuksen uskonto. Lisäksi harjoittelun tulisi olla sidottua kehitysvaiheeseen, ei ikään. Barcelonassa on jotakuinkin sen maan kehittyneimmät junnut valittuina, mikä takoittaa, että akatemian 7-vuotiaan junnun kehitysvaihe on likimain sama kuin suomalaisen 9-vuotiaan kilpapelaajan.

Barcelona ei ole sama kuin Espanja. Espanjassa hyvin harva seura perustaa metodinsa rondoihin. Rondot eivät ole syöttötreeniä. Suurin osa espanjalaista seuroista ei pelaa tiki-takaa.....

[KVilho]

Idea tuossa käsittääkseni yhdistää aiemmin erilliset toiminnot eli SHA:n tapahtumat, huuhkaja-/helmaripäivät ja mini vastaaavat. Ideana siis että kaikki nuo olisi tavallaan saman yläotsikon alla. Tätä kautta sitten ei SHA-joukkueetkin voisi päästä pelaamaan noita kv-turnauksia missä nyt ollut vain SHA seuroja ja toisaalta että myös SHA tapahtumat olisi myös pelaajatarkkailutapahtumia, jne. Ihan hyvä idea, vaikka kommunikaatio tuosta toiminnasta on ollut aika sekavaa ja esim. se yksi A4 paperin kokoinen esite aiheesta oli tasoa "migreeni". Keskiössä tässä siis saada paremmin seurat samoihin tapahtumiin jotta pelaajatarkkailu ja valmennuskoulutus olisi myös pienempiä seuroja paremmin tukevaa. Nythän aiemmissa malleissa SHA on ollut tavallaan oma "eliittikerhonsa" ja sitten taas alueellisesti moni seura jäänyt kokonaan tarkkailun ja koulutuksen ulkopuolelle.

Täälläpäin 1. alueellinen Huuhkajaliigaturnaus ollut ja vähän rupeaa aukeamaan mistä kysymys.

Jollain kriteerillä valittu 5 jengiä (ilmeisesti tason 1-3 kriteerit täyttyy tmv.) tältä alueelta ja sitten koottu yksi porukka jossa pienemmistä jengeistä pelaajie mukana. Ilmeisesti joukkueiden valmentajat saaneet ilmoittaa / jopa pelaajat itse poikia mukaan.

1 puoliaika on yksi peli josta erillinen tulos ja pisteet. Näin kahdessa 3 joukkueen lohkossa tavalaan 4 "peliä" per lohko. Siitä sitten sijoitus lohkojen 1, 2 ja 3 vastakkain. Turnauksen voittanut jatkoon ja muilla jengeillä homma jää siihen.

Liiton porukkaa tarkkailemassa ja ilmeisesti jonkinlaista valmentajien koulutusta samalla.

Tippuneista alueen porukoista kootaan taas sitten jengi seuraavan alueelliseen turnaukseen, ilmeisesti 1. turnauksen näyttöjen perusteella. Sama sitten 3. kierrokselle joka on sitten jo valtakunnallinen turnaus. Sieltä sitten parhaiten pärjänneet jengit Huuhkajaliigan ylä- / alaloppusarjaan.  5 ja 4 -korin jengit pelanneet ilmeisesti keskenään omat turnaukset joista sitten pärjäyksen mukaan joko ylä- tai alaloppusarjaan.

Tästä turnauksesta sitten vielä jollain systeemillä KV-turnaukseen porukat.

Sekavana näyttäytyy ainakin mulle. Toisaalta tällä systeemillä pääsee porukka todella hyvin "näyttäytymään" vaikkei oma jengi olisikaan mukana tarkkailtavissa seuroissa / liiton kermaosastolla, niin kuin Jortsukka kirjoittikin.

En kyllä tiedä miten tarkalleen aikaisemmin on toimittu, mutta ainakin tilaisuuksia tarkkailla ja valkata pelaajie riittää. Ilmeisesti näiden näyttöjen pohjalta kootaan myös aluejoukkueet?

Vähän menee ohi otsikon, paitsi jos kysyn että mitä mieltä porukka on tästä uudesta systeemistä? Tuoko jotain uutta / parempaa? Antaako aidosti kaikille enemmän mahdollisuuksia näyttää taitonsa, vai onko piirakat jo kuitenkin jaettu etukäteen?

Itse pidän ainakin tuosta mallista jossa noita koontijoukkueita tehdään ihan pikkuseurojenkin pelaajista. Saa useampi kokea semmoista meininkiä mitä yleensä vain harvat ja valitut kokee. Tuskin siitä pelistä kummoisia tulee kun pari tuntia ennen peliä nähdään / kokoonnutaan, mutta hyvää vaihtelua ja kokemusta kuitenkin.

[Nuorenanätti]

Ehdottomasti hyvä juttu. Voi vaikuttaa alkuun tosiaan hiukan sekavalta, mutta eiköhän se siitä tasoitu. Tuohan on ikään kuin karsintalohkot  jatkolohkot ja lopputurnaus pienellä yj-joukkue tvistillä.

Pelaajatarkkailu on tietysti yksi juttu, mutta nuorimpien Huuhkaja- ja Helmariturnausten osalta se ei liene ihan niin olennainen osa toimintaa. Isommissa varmasti koko ajan enemmän ja enemmän korostuu.

Tuo pienempien, "eliittiseurojen" ulkopuolisten seurojen ja niiden pelaajien mukaan nosto Palloliiton tapahtumiin sen sijaan versoo ruohonjuuritasolle valtavasti positiivisia vaikutuksia.

Ensinnäkin, vaikka tie on pitempi kuin 4-5 tason seurojen pelaajilla, tuossa on teoriassa mahdollista puskea sinne kv-turnaukseen vaikka Taivalkoskelta, jos hartiat ja rintakarvat siihen riittävät. "Me näytetään niille" -asenne voi olla melkoinen voimavara noiden kärkiseurojen ykköskokoonpanon takana.

Aikaisemmin tuonne SHA:n tapahtumiin lähetettiin muutaman äijän valintana noin se 12 yhden seuran parasta pelaajaa tai valmentajan lasta. Ulos jäivät muut seurat, saman seuran melkein parhaat pelaajat sekä ne, jotka eivät olleet toimihenkilöille sukua.

Tuon etenemisen ja kovien pelien mahdollisuuden pitäisi lisätä harjoittelumotivaatiota sekä pienissä että isoissa seuroissa. Pienissä siksi, että on mahdollisuus edetä ja näyttää olevansa niin kovia jätkiä kuin mitä kehutaan. Isoissa siksi, että on ainakin vähän noloa koko seuralle olla vaikkapa Tampereen Ilveksen edarissa, pudota alaloppusarjaan ja hävitä NoPS:lle. Ainakin noin niin kuin teoriassa näin voisi käydä. Kyllä tämän jälkeen Hevonkorpi joutuisi Vallalle selittämään, että mitäs **ttua nyt taas? Saman motivaatioboostin pitäisi koskettaa sekä pelaajia, valmentajia että seuroja.

On myös todella hyvä, ettei joka äijän tarvitse vaihtaa seuraa, jotta saa sen epätodennäköisen mahdollisuuden mahtua 12 valitun joukkoon, vaan Palloliiton pelit ovat mahdollisia heikomminkin rankatuille seuroille.

Pidän siis hommaa kaikin puolin hyvänä ideana, vaikka turnauskaavio vaatiikin luonnontieteistä  ylemmän korkeakoulututkinnon, että siitä jotain ymmärtää. Humanistit älkööt siis vaivautuko.

Oletan, että homma vielä jatkossa kehittyy ja saa seurojen turnaussuunnitelmissa isomman statuksen.

E: Lisätään vielä, että tämä on loogista kehitystä eikä Palloliiton tapahtumien ole alunperinkään ollut tarkoitus jäädä vain eliittiseurojen toiminnaksi, vaikka niillä kaikkea on pilotoitukin.

[KVilho]

Ehdottomasti hyvä juttu. Voi vaikuttaa alkuun tosiaan hiukan sekavalta, mutta eiköhän se siitä tasoitu. Tuohan on ikään kuin karsintalohkot  jatkolohkot ja lopputurnaus pienellä yj-joukkue tvistillä.

Pelaajatarkkailu on tietysti yksi juttu, mutta nuorimpien Huuhkaja- ja Helmariturnausten osalta se ei liene ihan niin olennainen osa toimintaa. Isommissa varmasti koko ajan enemmän ja enemmän korostuu.

Tuo pienempien, "eliittiseurojen" ulkopuolisten seurojen ja niiden pelaajien mukaan nosto Palloliiton tapahtumiin sen sijaan versoo ruohonjuuritasolle valtavasti positiivisia vaikutuksia.

Ensinnäkin, vaikka tie on pitempi kuin 4-5 tason seurojen pelaajilla, tuossa on teoriassa mahdollista puskea sinne kv-turnaukseen vaikka Taivalkoskelta, jos hartiat ja rintakarvat siihen riittävät. "Me näytetään niille" -asenne voi olla melkoinen voimavara noiden kärkiseurojen ykköskokoonpanon takana.

Aikaisemmin tuonne SHA:n tapahtumiin lähetettiin muutaman äijän valintana noin se 12 yhden seuran parasta pelaajaa tai valmentajan lasta. Ulos jäivät muut seurat, saman seuran melkein parhaat pelaajat sekä ne, jotka eivät olleet toimihenkilöille sukua.

Tuon etenemisen ja kovien pelien mahdollisuuden pitäisi lisätä harjoittelumotivaatiota sekä pienissä että isoissa seuroissa. Pienissä siksi, että on mahdollisuus edetä ja näyttää olevansa niin kovia jätkiä kuin mitä kehutaan. Isoissa siksi, että on ainakin vähän noloa koko seuralle olla vaikkapa Tampereen Ilveksen edarissa, pudota alaloppusarjaan ja hävitä NoPS:lle. Ainakin noin niin kuin teoriassa näin voisi käydä. Kyllä tämän jälkeen Hevonkorpi joutuisi Vallalle selittämään, että mitäs **ttua nyt taas? Saman motivaatioboostin pitäisi koskettaa sekä pelaajia, valmentajia että seuroja.

On myös todella hyvä, ettei joka äijän tarvitse vaihtaa seuraa, jotta saa sen epätodennäköisen mahdollisuuden mahtua 12 valitun joukkoon, vaan Palloliiton pelit ovat mahdollisia heikomminkin rankatuille seuroille.

Pidän siis hommaa kaikin puolin hyvänä ideana, vaikka turnauskaavio vaatiikin luonnontieteistä  ylemmän korkeakoulututkinnon, että siitä jotain ymmärtää. Humanistit älkööt siis vaivautuko.

Oletan, että homma vielä jatkossa kehittyy ja saa seurojen turnaussuunnitelmissa isomman statuksen.

E: Lisätään vielä, että tämä on loogista kehitystä eikä Palloliiton tapahtumien ole alunperinkään ollut tarkoitus jäädä vain eliittiseurojen toiminnaksi, vaikka niillä kaikkea on pilotoitukin.

Vähän samantyyppisiä etiäisiä itsellekin, vaikka en tosiaan täysin oikein kuviota vielä hahmotakkaan. Ilmeisesti tuossa on mukana vielä valmentajienkin kouluttaminen ... tai näin olen ymmärtänyt?

Jännä kyllä nähdä miten nuo koontijengit pystyy pelaamaan. Jollain 3. kierroksella taitaa olla jo melko isolta alueelta koottuja porukoita, jotka ei koskaan edes treenanneet yhdessä saatika pelanneet.