Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Sokrateen puskumaali]

Kaikilla merkittävillä kasvattajaseuroilla ei taida olla ammattilaisjoukkuetta? Vai miten vaikka Käpa? Ei se kakkosen joukkue nyt varmaan hirveän ammattilaisjengi ole, joten pitäisikö sen kustantaa noita akatemioita?

Julkista rahaa taas on aika vaikea saada nimenomaan akatemiatoimintaan. Paljon helpompaa on saada sitä ihan alatasoille, jolloin sitä kohdennetaan siihen porukkaan, joka muuten helposti jäisi kotiin, mutta jo valmiiksi aktiivisten toimintaan rahan saaminen on erittäin haastavaa sillä parempi taso ei ole kriteeri, millä julkinen puoli jakaa rahaa.

Palloliitto voisi teoriassa olla jotenkin mukana tässä, mutta näen jo valmiiksi sen itkun, mikä tulee, kun joku seura saa Liiton tuen ja joku toinen ei.

Kuten tuossa edellä juuri sanoin, niin en ole varma siitä, että Suomessa on oikeita ammattilaisseuroja, joilla riittäisi hartiat. Sen vuoksi ajattelin, että meidän malliimme pitäisi rahan tulla jotain muuta kautta. Jos Veikkaus ei halua sponsoroida ammattilaisjoukkueita, niin se voisi suoraan laittaa rahaa kasvatustoimintaan. Muualla se on tehty niin, että korkeimpien sarjatasojen lisenssiin liittyy ehto, että ammattimainen akatemia pitää olla, ei se systeemi Käpan kaltaisia seuroja koskisi (toki heille taidettiin jotain tukea myöntää hiljan?).

Olen samaa mieltä siitä, että mitään rahaa on vaikea saada mihinkään tavoitteelliseen urheiluun, koska emme kulttuurisesti pidä kilpaurheilusta. Sitä pitäisi jotenkin pystyä muuttamaan tätä käsitystä. Minusta vain toimiva kansallinen ammattimainen urheilutoiminta voi mahdollistaa sellaiset esikuvat ja vision lapsille, mikä tuo liikunnallisuutta. Jos maailmasta loppuisi kaikki ammattimainen jalkapallo, niin kuinka pitkään me näkisimme lapsia jalkapalloilemassa tosissaan? Siksi minusta sijoitus aikuisten ammattiurheiluun säteilee alaspäin kaikkiin lapsiin ja nuoriin ja tekee heistä terveempiä, mikä tuo sijoitetut rahat aika moninkertaisesi takaisin, jos ei puhuta mistään poskettomista summista.

Itkua varmaan tulee aina, mutta jos se mahdollinen tuki on sidottu johonkin konkreettiseen sarjatasoon tai vastaavaan, niin en usko, että miten se niin paha olisi. Varsinkin kun se olisi lähinnä kompensaatiota siitä, että he eivät ottaisi joukkueellista enempää pelaajia rinkiinsä, mikä tarkoittaisi niille muille seuroille rahoittajavanhempia sekä kilpailukykyisiä pelaajia. En tiedä, että mikä on jonkun ELL-joukkueen vuosibudjetti, mutta rahoituksen pitäisi varmaan olla jotain puolet siitä, jotta se johtaisi tilanteeseen, missä voitaisiin yhä tarjota ammattimaista valmennusta ja voisi pitää pelaajamäärät maltillisena. Joku voinee laskea huvikseen, että mitä se tarkoittaisi vuodessa rahoitustarvetta. On se varmaan pari miljoonaa valtakunnallisesti, mutta tässä yhteiskunnallisessa konkurssia lähestyvässä tilanteessa näen monta muuta paljon suuremman kokoluokan rahareikää, joista rahaa voisi siirtää hyvään tarkoitukseen.

[jyrsija]

Kuten tuossa edellä juuri sanoin, niin en ole varma siitä, että Suomessa on oikeita ammattilaisseuroja, joilla riittäisi hartiat. Sen vuoksi ajattelin, että meidän malliimme pitäisi rahan tulla jotain muuta kautta. Jos Veikkaus ei halua sponsoroida ammattilaisjoukkueita, niin se voisi suoraan laittaa rahaa kasvatustoimintaan. Muualla se on tehty niin, että korkeimpien sarjatasojen lisenssiin liittyy ehto, että ammattimainen akatemia pitää olla, ei se systeemi Käpan kaltaisia seuroja koskisi (toki heille taidettiin jotain tukea myöntää hiljan?).

Olen samaa mieltä siitä, että mitään rahaa on vaikea saada mihinkään tavoitteelliseen urheiluun, koska emme kulttuurisesti pidä kilpaurheilusta. Sitä pitäisi jotenkin pystyä muuttamaan tätä käsitystä. Minusta vain toimiva kansallinen ammattimainen urheilutoiminta voi mahdollistaa sellaiset esikuvat ja vision lapsille, mikä tuo liikunnallisuutta. Jos maailmasta loppuisi kaikki ammattimainen jalkapallo, niin kuinka pitkään me näkisimme lapsia jalkapalloilemassa tosissaan? Siksi minusta sijoitus aikuisten ammattiurheiluun säteilee alaspäin kaikkiin lapsiin ja nuoriin ja tekee heistä terveempiä, mikä tuo sijoitetut rahat aika moninkertaisesi takaisin, jos ei puhuta mistään poskettomista summista.

Itkua varmaan tulee aina, mutta jos se mahdollinen tuki on sidottu johonkin konkreettiseen sarjatasoon tai vastaavaan, niin en usko, että miten se niin paha olisi. Varsinkin kun se olisi lähinnä kompensaatiota siitä, että he eivät ottaisi joukkueellista enempää pelaajia rinkiinsä, mikä tarkoittaisi niille muille seuroille rahoittajavanhempia sekä kilpailukykyisiä pelaajia. En tiedä, että mikä on jonkun ELL-joukkueen vuosibudjetti, mutta rahoituksen pitäisi varmaan olla jotain puolet siitä, jotta se johtaisi tilanteeseen, missä voitaisiin yhä tarjota ammattimaista valmennusta ja voisi pitää pelaajamäärät maltillisena. Joku voinee laskea huvikseen, että mitä se tarkoittaisi vuodessa rahoitustarvetta. On se varmaan pari miljoonaa valtakunnallisesti, mutta tässä yhteiskunnallisessa konkurssia lähestyvässä tilanteessa näen monta muuta paljon suuremman kokoluokan rahareikää, joista rahaa voisi siirtää hyvään tarkoitukseen.

Muista pohjoismaista pitäisi ottaa mallia. Varsinkin Islannissa on käsittääkseni aika mielenkiintoinen systeemi missä jalkapalloseurat ja koulut ovat yhdessä suunnitelleet tavoitteellisen jalkapalloharjoittelun sovittamisen lasten arkeen, niin että treenit ovat voineet esim olla keskellä päivää (tästä oli pitkä artikkelikin hesarissa muutama vuosi sitten)

Tanska pohjoismaista taitaa olla tällä hetkellä junioritoiminnassa aivan omaa luokkaansa. Sitten Ruotsi, Norja ja Islanti.

Miksi Suomi on tässä letkan perässä, johtuu minusta muistakin syistä kun siitä että veikkausliigassa liikkuu vähemmän rahaa kuin muissa kansallisissa liigoissa....

[Jortsukka]

Muista pohjoismaista pitäisi ottaa mallia. Varsinkin Islannissa on käsittääkseni aika mielenkiintoinen systeemi missä jalkapalloseurat ja koulut ovat yhdessä suunnitelleet tavoitteellisen jalkapalloharjoittelun sovittamisen lasten arkeen, niin että treenit ovat voineet esim olla keskellä päivää (tästä oli pitkä artikkelikin hesarissa muutama vuosi sitten)

Tanska pohjoismaista taitaa olla tällä hetkellä junioritoiminnassa aivan omaa luokkaansa. Sitten Ruotsi, Norja ja Islanti.

Miksi Suomi on tässä letkan perässä, johtuu minusta muistakin syistä kun siitä että veikkausliigassa liikkuu vähemmän rahaa kuin muissa kansallisissa liigoissa....

Islanti olisi kiva esimerkki, mutta vaatisi aika paljon isompaa panostusta valtiolta. Siellähän valtio maksaa kaikille valmentajille UEFA B koulutuksen, mutta samalla vaaditaan että kaikki valmentajat jotka ovat vastuussa joukkueista ovat vähintään tuota B:tä. On myös rakennettu 7 täysikokoista hallia, jne.

Eli siellä on valittu tietyt pallopelit mihin panostetaan ja sitten valtion apu on aika isoa näihin.

[jyrsija]

Islanti olisi kiva esimerkki, mutta vaatisi aika paljon isompaa panostusta valtiolta. Siellähän valtio maksaa kaikille valmentajille UEFA B koulutuksen, mutta samalla vaaditaan että kaikki valmentajat jotka ovat vastuussa joukkueista ovat vähintään tuota B:tä. On myös rakennettu 7 täysikokoista hallia, jne.

Eli siellä on valittu tietyt pallopelit mihin panostetaan ja sitten valtion apu on aika isoa näihin.

Jep, varmaan noin. Ei yritetä olla maailman "huippuja" jääkiekossa, koriksessa, käsipallossa, uinnissa, jääpallossa, keihäänheitossa, ampumahiihdossa ... ja tietty mäkihypyssä. Kaikki lajit tietysti haluavat julkisesti kustannettuja suorituspaikkoja koko suomen maahan.

[Sokrateen puskumaali]

Muista pohjoismaista pitäisi ottaa mallia. Varsinkin Islannissa on käsittääkseni aika mielenkiintoinen systeemi missä jalkapalloseurat ja koulut ovat yhdessä suunnitelleet tavoitteellisen jalkapalloharjoittelun sovittamisen lasten arkeen, niin että treenit ovat voineet esim olla keskellä päivää (tästä oli pitkä artikkelikin hesarissa muutama vuosi sitten)

Tanska pohjoismaista taitaa olla tällä hetkellä junioritoiminnassa aivan omaa luokkaansa. Sitten Ruotsi, Norja ja Islanti.

Miksi Suomi on tässä letkan perässä, johtuu minusta muistakin syistä kun siitä että veikkausliigassa liikkuu vähemmän rahaa kuin muissa kansallisissa liigoissa....

Kulttuuri. Kilpaileminen on vähemmän arvostettua kuin muissa pohjoismaissa. Meillehän on tätä Islannin mallia yritetty ajaa sisään, mutta se upposi sellaisenaan julkisen sektorin kenttään ja tuloksista en ole hirveästi vielä kuullut. Todennäköisesti se vesittyy aika huomattavasti. Toki tässä tuli korona juuri päälle kun asiaa lähdettiin suunnittelemaan:

https://www.kuntaliitto.fi/blogi/2019/mista-suomen-islannin-mallissa-voisi-olla-kyse

Islanti olisi kiva esimerkki, mutta vaatisi aika paljon isompaa panostusta valtiolta. Siellähän valtio maksaa kaikille valmentajille UEFA B koulutuksen, mutta samalla vaaditaan että kaikki valmentajat jotka ovat vastuussa joukkueista ovat vähintään tuota B:tä. On myös rakennettu 7 täysikokoista hallia, jne.

Eli siellä on valittu tietyt pallopelit mihin panostetaan ja sitten valtion apu on aika isoa näihin.

Valinnanhan saivat tehdä lapset itse ja vanhemmat. Käsittääkseni sen (300eur?) palvelusetelin vuodessa saa laittaa vaikka shakkikerhon toimintaan, jos siltä tuntuu. Niin suuri osa vaan on valinnut jalkapallon, että sillä on ollut merkitystä.

Itse asiassa, jos luen internettiä oikein, niin Turussa ainakin on pientä pyrkimystä samansuuntaiseen ratkaisuun:

https://aamuset.fi/artikkeli/5667427

[hoc]

Minusta tuo on pelaajien kehittämisen kannalta huonompi rakenne kuin se, että kilpatason 11v11 joukkueissa olisi maksimirajana n. 20 pelaajan rekisteröity vahvuus.
…
Jos sitä soveltaisi vaikka ELL-tasolla pelaaviin joukkueisiin alkuun ja katsoisi, että mitkä on vaikutukset. Minusta sellainen argumentti, että se valmennuksen/harjoitusten mahdollisesti korkeampi taso jotenkin kehittäisi niitä 16-30 poikia enemmän kuin mitä hieman pienemmissä joukkueissa vastuullisemmissa rooleissa pelaaminen kehittäisi.

Jos puhutaan vaiheesta, jossa ylimmillä sarjatasoilla siirrytään pelaamaan 11v11 (liiga, ykkönen), niin tuollainen 22 pelaajaa on aikalaila optimi. Tuohon aikaan iskee kasvupyrähdys, minkä seurauksena kuormitukseen on kiinnitettävä huomiota ja siitä huolimatta ringistä on jatkuvasti pari-kolme pelaajaa sivussa.

Kehittyminen tapahtuu harjoituksissa, eikä peleissä. Itse ajattelen että esim 24 pelaajan ringin pelaajat 16-24 saavat paremmat edellytykset potentiaalinsa hyödyntämiseen ja kehittyvät paremmin ylemmän sarjatason joukkueen mukana harjoittelusta ja peliajasta kilpaillessaan kuin kakkosen/kolmosen jengin kuninkaina, mutta löysemmällä harjoittelun vaatimustasolla.

Yksi ikävä syy pitää monta pelajaa ns edustusjoukkueessa mukana on valmentajien palkat. Isolla pelaajamäärällä pystyy pitämään kk maksut pienempinä; mitä itse kuullut summia niin PK seudun kk maksut 11*11 eliittitasolla ovat ... isoja.

Edellä kirjoittamani jälkeen on pakko todeta että kieltämättä joissain joukkueissa on näitä ns pay-to-play -pelaajia, joitten kohdalla jo sen joka toisessa pelissä saadun 5-10min peliajan kohdalla käy ilmi että pelaaja on kaukana muun ringin tasosta. Tällöin päällimmäinen itselleni mieleen tuleva kysymys on, eivätkö vanhemmat kykene itse ymmärtämään näkemäänsä vai ovatko vain rakastuneita ajatuksen jälkikasvunsa seura- ja sarja-statuksesta. PK seudulla mutu-tuntumalla kustannukset ovat kyllä muuta maata korkeampia.

E: lisäyksenä aiempaan, koskien tuota ehdotusta pelaajarinkien rajaamista, että itse aloittaisin siitä ettei ylimmillä sarjatasoilla hyväksyttäisi yli-ikäisten käyttöä. Tuntuu naurertavalta että esim pääkaupunkiseudulla, jossa käytännössä jokaisessa kaupunginosassa on oma seura melko isotkin seurat ovat ryhtyneet peluuttamaan yli-ikäisiä pelaajia liigassa ja ykkösessä.

[hoc]

En tiedä, että mikä on jonkun ELL-joukkueen vuosibudjetti, mutta rahoituksen pitäisi varmaan olla jotain puolet siitä, jotta se johtaisi tilanteeseen, missä voitaisiin yhä tarjota ammattimaista valmennusta ja voisi pitää pelaajamäärät maltillisena. Joku voinee laskea huvikseen, että mitä se tarkoittaisi vuodessa rahoitustarvetta.

Mitä olen itse kartalla asiasta, niin ELL -joukkueen pyörittämisen kustannus on luokkaa 30-50k€/v riippuen siitä miten paljon on palkkavalkkuja, paljonko tulee vieraspelireissuja, leirejä/turnauksia, jne. Se miten tuo raha kerätään, on sitten toinen juttu. Jossain pidetään kk-maksu pienenä, mutta peritään kaikesta erillisiä maksuja. Toisaalla tehdään paljon varainkeruuta. Jne. Jne. Malleja on monia.

[Thalian]

Valinnanhan saivat tehdä lapset itse ja vanhemmat. Käsittääkseni sen (300eur?) palvelusetelin vuodessa saa laittaa vaikka shakkikerhon toimintaan, jos siltä tuntuu.

Seteli oli muistaakseni jotain 800e. Ja sen saa tosiaan käyttää mihin vain hyväksyttyyn harrastukseen. Harrastuksen tarjoajan pitää siis etukäteen hakeutua setelin käytön piiriin ja julkishallinto sitten katsoo, että kyse ei ole mistään vedätyksestä vaan ihan oikeasta toiminnasta.

[KVilho]

Jos puhutaan vaiheesta, jossa ylimmillä sarjatasoilla siirrytään pelaamaan 11v11 (liiga, ykkönen), niin tuollainen 22 pelaajaa on aikalaila optimi. Tuohon aikaan iskee kasvupyrähdys, minkä seurauksena kuormitukseen on kiinnitettävä huomiota ja siitä huolimatta ringistä on jatkuvasti pari-kolme pelaajaa sivussa.

Kehittyminen tapahtuu harjoituksissa, eikä peleissä. Itse ajattelen että esim 24 pelaajan ringin pelaajat 16-24 saavat paremmat edellytykset potentiaalinsa hyödyntämiseen ja kehittyvät paremmin ylemmän sarjatason joukkueen mukana harjoittelusta ja peliajasta kilpaillessaan kuin kakkosen/kolmosen jengin kuninkaina, mutta löysemmällä harjoittelun vaatimustasolla.

Edellä kirjoittamani jälkeen on pakko todeta että kieltämättä joissain joukkueissa on näitä ns pay-to-play -pelaajia, joitten kohdalla jo sen joka toisessa pelissä saadun 5-10min peliajan kohdalla käy ilmi että pelaaja on kaukana muun ringin tasosta. Tällöin päällimmäinen itselleni mieleen tuleva kysymys on, eivätkö vanhemmat kykene itse ymmärtämään näkemäänsä vai ovatko vain rakastuneita ajatuksen jälkikasvunsa seura- ja sarja-statuksesta. PK seudulla mutu-tuntumalla kustannukset ovat kyllä muuta maata korkeampia.

E: lisäyksenä aiempaan, koskien tuota ehdotusta pelaajarinkien rajaamista, että itse aloittaisin siitä ettei ylimmillä sarjatasoilla hyväksyttäisi yli-ikäisten käyttöä. Tuntuu naurertavalta että esim pääkaupunkiseudulla, jossa käytännössä jokaisessa kaupunginosassa on oma seura melko isotkin seurat ovat ryhtyneet peluuttamaan yli-ikäisiä pelaajia liigassa ja ykkösessä.

Jotenkin tuntuisi ettei aivan huono systeemi ole sekään että semmoisella 25 pelaajan rosterilla pelataan kahta 11v11 sarjaa. PSLn avausporukka on 1 divaripeleissä edustettuna vastustajan tason ja loukki/poissaolotilanteen mukaan ja 1 divaria pääsäänötisesti pelaavat sitten saavat peliaikaa PSL:ssä / jonkinlaista kilpailua pelipaikoista voidaan järjestää. Jos molempien tasojen pelit samana päivänä niin sitten kyvykkäimpiä vuotta nuorempia mukaan. Tuota vuotta vanhempien peluutusta en kyllä ymmärrä, muuta kuin ihan pikkupaikkakunnilla ja silloinkin näkisin että myös vuotta nuorempia pitäisi olla mukana.

Tällä systeemillä pystyy kokeilemaan vähän eri pelipaikkojakin. PSL-pelejä avauksessa vääntävälle topparille voi antaa vähän hyökkäävämpää roolia ykkösen viimeiselle 20 minuutille ja 1 divarissa alempana pelaavalle sen vartin verran PSL pelissä vaikka kärkenä. Itse olen ollut huomaavani että tämmöinen raikas vaihtelu on mukavaa myös pelaajien mielestä.

Tätä laadukas treeniarki vs. kovat pelit - kuviota olen pohtinut. Itse ehkä kallistuisin kanssa sen laadukkaan arjen puolelle (siis jos pitää valita), mutta mitään konkreettista perustetta en tällekään voi kertoa.

edit: niin ja sanoisin että kyllä se yksi ammattivalmentaja + yksi isäapucoutsi tommosen 20 - 30 pelaajan treeniarjen pystyy kohtuu laadukkaasti vetämään. Vaikka jengin sisällä on jonkin verran kontrastia, niin enpä sanoisi että se niin mahdottomasti arjen toiminnan tasoa laskee. Luulisi että etelän huomattavasti leveämmällä laadulla toimisi vielä paremmin, kun olen ymmärtänyt että siellä 1 divarikin on kohtuu kova. Tietysti se ihan terävin kärki HJK etc. ei saa niitä kovia pelejä tarpeeksi, mutta arjen varmasti saisi noinkin laadukkaaksi ja maksajatkin olisivat tyytyväisempiä.

[Sokrateen puskumaali]

Kehittyminen tapahtuu harjoituksissa, eikä peleissä. Itse ajattelen että esim 24 pelaajan ringin pelaajat 16-24 saavat paremmat edellytykset potentiaalinsa hyödyntämiseen ja kehittyvät paremmin ylemmän sarjatason joukkueen mukana harjoittelusta ja peliajasta kilpaillessaan kuin kakkosen/kolmosen jengin kuninkaina, mutta löysemmällä harjoittelun vaatimustasolla.

En ole tästä täysin samaa mieltä. Minusta pallopeleissä on nähtävissä, että kehittyminen on molempien tekijöiden summa tai tulo. On varmaan tilanteita, joissa pelaaja x hyötyisi kovempaan harjoitusrinkiin siirtymisestä, mikäli se oman joukkueen harjoitusympäristö olisi ei-kehittävä. Minä kuitenkin ajattelen tässä tilanteessa asiaa niin, että vaihtoehtona on olla top 3 joukkueen penkillä ilman kunnon pelejä tai sitten top 8 joukkueen avauksessa. En usko, että näiden joukkueiden harjoitteluympäristön ero on niin iso, että se merkitsisi enemmän kuin kunnon peliaika.

Lisäksi, alkuperäinen ongelmani nimenomaan oli tuo sama, että niitä hyviä pelaajia on sen top 3 seuran kakkostasolla, pelaamassa alemman tason pelejä ja harjoittelemassa liian kevyissä treeneissä ja heitä ei aktiivisesti rekrytoida näihin top 8 joukkueisiin, koska suomalaisessa kulttuurissa pelaajien rekrytointi on rumaa ja he kokevat ehkä ensi vuonna pääsevänsä sinne 16-24 positioon kunhan vaan ovat tarpeeksi kingejä siinä kakkosjengissä. Jos käsitykseni on siinä määrin väärä, että todellisuudessa isoilla teini-iän juniorijoukkueilla ei ole liikaa hyviä potentiaalisia pelaajia, enemmän kuin mitä pystyvät peliaikaa kunnolla tarjoamaan, niin sitten tämä huoleni on turha. Minusta joka tapauksessa pelaajien rekrytoinnin pitäisi olla muita maita vastaavalla tasolla, pelaajarinkien sopivan tiukkoja ja kulttuuri sellainen, että luonnollinen pelaajakierto on kaikkia kehittävä.

E: lisäyksenä aiempaan, koskien tuota ehdotusta pelaajarinkien rajaamista, että itse aloittaisin siitä ettei ylimmillä sarjatasoilla hyväksyttäisi yli-ikäisten käyttöä. Tuntuu naurertavalta että esim pääkaupunkiseudulla, jossa käytännössä jokaisessa kaupunginosassa on oma seura melko isotkin seurat ovat ryhtyneet peluuttamaan yli-ikäisiä pelaajia liigassa ja ykkösessä.

Tähän pitäisi saada joku fyysiseen kehitykseen liittyvä rajaus. Olisi hyvä, että jos on myöhään kypsyviä pelaajia, niin näille olisi mahdollisuus pelata sarjatasoa alempana. Jos on liian hankalaa määritellä sitä lääketieteellisen täsmällisesti, niin laitettakoon sitten vaikka senttimetrirajat joka sarjaan, jonka yli meneviä yli-ikäisiä ei voida käyttää.

[KVilho]

Kuten tuossa edellä juuri sanoin, niin en ole varma siitä, että Suomessa on oikeita ammattilaisseuroja, joilla riittäisi hartiat. Sen vuoksi ajattelin, että meidän malliimme pitäisi rahan tulla jotain muuta kautta. Jos Veikkaus ei halua sponsoroida ammattilaisjoukkueita, niin se voisi suoraan laittaa rahaa kasvatustoimintaan. Muualla se on tehty niin, että korkeimpien sarjatasojen lisenssiin liittyy ehto, että ammattimainen akatemia pitää olla, ei se systeemi Käpan kaltaisia seuroja koskisi (toki heille taidettiin jotain tukea myöntää hiljan?).

Olen samaa mieltä siitä, että mitään rahaa on vaikea saada mihinkään tavoitteelliseen urheiluun, koska emme kulttuurisesti pidä kilpaurheilusta. Sitä pitäisi jotenkin pystyä muuttamaan tätä käsitystä. Minusta vain toimiva kansallinen ammattimainen urheilutoiminta voi mahdollistaa sellaiset esikuvat ja vision lapsille, mikä tuo liikunnallisuutta. Jos maailmasta loppuisi kaikki ammattimainen jalkapallo, niin kuinka pitkään me näkisimme lapsia jalkapalloilemassa tosissaan? Siksi minusta sijoitus aikuisten ammattiurheiluun säteilee alaspäin kaikkiin lapsiin ja nuoriin ja tekee heistä terveempiä, mikä tuo sijoitetut rahat aika moninkertaisesi takaisin, jos ei puhuta mistään poskettomista summista.

Itkua varmaan tulee aina, mutta jos se mahdollinen tuki on sidottu johonkin konkreettiseen sarjatasoon tai vastaavaan, niin en usko, että miten se niin paha olisi. Varsinkin kun se olisi lähinnä kompensaatiota siitä, että he eivät ottaisi joukkueellista enempää pelaajia rinkiinsä, mikä tarkoittaisi niille muille seuroille rahoittajavanhempia sekä kilpailukykyisiä pelaajia. En tiedä, että mikä on jonkun ELL-joukkueen vuosibudjetti, mutta rahoituksen pitäisi varmaan olla jotain puolet siitä, jotta se johtaisi tilanteeseen, missä voitaisiin yhä tarjota ammattimaista valmennusta ja voisi pitää pelaajamäärät maltillisena. Joku voinee laskea huvikseen, että mitä se tarkoittaisi vuodessa rahoitustarvetta. On se varmaan pari miljoonaa valtakunnallisesti, mutta tässä yhteiskunnallisessa konkurssia lähestyvässä tilanteessa näen monta muuta paljon suuremman kokoluokan rahareikää, joista rahaa voisi siirtää hyvään tarkoitukseen.

Näen kanssa että se ammattilaisurheilu tarvitaan siellä junnutouhun "yläpuolella", koska muuten on vaikea nähdä se mekanismi millä tarvittava määrä rahaa saataisiin junioritoimintaan. Pienemmille junnuille rahaa saadaan ilmeisesit jollain tasolla mutta mitä lähemmäs ammattilaisuutta/kilpailutoimintaa mennään, sitä vähemmän rahaa on odotettavissa mistään ulkopuolelta.

Itse näen tilanteen kypsyystason kautta. Tällä hetkellä meidän on turha puhua jostain ammattimaisista akatemioista, joihin valitaan junnut ja joissa viulut maksaa joku muu kuin vanhemmat. Ennen tähän pääsyä vaaditaan pari väliaskelta. En ikävä kyllä osaa hahmottaa tarkemmin mitä nämä väliaskeleet olisivat.

Jollain lailla siis tarvittaisiin rahaa junioriseuroille. Se raha voisi tulla ylempää olevalta ammattilaisporukalta / mahdollisista junnujen myynnistä. Tuosta junnujen myynnistä ja siitä miten se voisi rahaa tuottaa en tiedä yhtään mitään. Valaiskoon joku.

Pojan seurassa on tällä hetkellä käytössä jonkinlainen tukisysteemi vähävaraisille perheille. No sehän tietysti tarkoittaa sitä että me muut vanhemmat sekin maksetaan, mutta eipä ole kuitenkaan rutinaa tuosta kuulunut, eli ilmeisesti suurin osa vanhemmista hyväksyy käytännön.

Jotenkin toivoisi että jos nyt vaikka täältä päin saataisin joku peluri rahasarjoihin, niin hän voisi perustaa jonkun rahaston tukemaan vaikka stipendeillä lahjakkaisen, mutta vähävaraisista perheistä tulevia junnuja. Tähän voisi ehdoksi vaikka jonkun pelinohjaajan homman ottamisen / edustuksen peleissä duunissa olemisen ... en tiedä.

Toinen vaihtoehto olisi että jos ammattilaisjoukkue saisi myytyä peelajan / pelaajia eteenpäin (oman kasvatin tai ei), niin se perustaisi jollain osalla tätä rahaa vastaavanlaisen säätiön tukemaan toimintaa. Toki tässä pitäisi edustusjoukkueen nähdä myös hyöty, eli semmoisia junnuja pitäisi tulla jotka voidaan oikeasti ottaa mukaan edustuksen toimintaan. Jos esim. edes puolet kustannuksista voitaisiin maksaa seuran puolesta oltaisiin jo lähempänä oikeaa akatemiatohua jossa junnuja voitaisiin ajatella "tuotteina" eikä maksavina asiakkaina. Taustalla pitäisi tietysti jäädä myös nykyinen tomintamalli jolle voitaisiin osoittaa että he eivät maksa tämän akatemian toimintaa. Näin ko. toiminnan ulkopuolelle jäänti ei automaattisesti tarkoittaisi tippumista laadukkaan valmennuksen ulkopuolelle.

Sitten vaihtoehtona olisi se että junnutoiminta saisi tuloja siitä että nuori lupaus siirtyisi jonnekin. En tosiaan tiedä miten käytännössä toimii. Mietin vaan sitä että jos junnuseura saisi tämmöisestä oikeasti jotain tuloja, niin voisiko ajatella että se olisi OK, että saadut rahat ohjattaisiin tämmöiseen akatemiatoimntaan, jossa hyöty tulisi vain harvoille ja valituille.

Voisihan rahat jonkinlaiselle säätiölle tulla muutaki kautta (perintö, "sponssaus" tai vaikka lahjoitus)

Se mitä itse pitäisi suurimpana riskinä olisi se miten seurat osaisivat järkevästi tämmöistä touhua pyörittää. Veikkaan että suuruudenhulluus iskisi hyvin helposti. Pian olisi kaikenlaista guppea hommissa ja akatemia joukkue huitelisi pitkin maailmaa pelaamassa treenipelejä. Ei välttämättä maltettaisi pitää matalaa profiilia ja satsata laadukkaaseen arkeen, joka ei välttämättä aivan kauhean kallista ole.

Sanoisin että semmoisella tonnilla per junnu per vuosi pääsisi jo aika pitkälle.

Tämmäisiä käytännön toteutuksia tuli mieleen. Jollain paremmin tietävällä varmasti parempia.

[KVilho]

...

Tähän pitäisi saada joku fyysiseen kehitykseen liittyvä rajaus. Olisi hyvä, että jos on myöhään kypsyviä pelaajia, niin näille olisi mahdollisuus pelata sarjatasoa alempana. Jos on liian hankalaa määritellä sitä lääketieteellisen täsmällisesti, niin laitettakoon sitten vaikka senttimetrirajat joka sarjaan, jonka yli meneviä yli-ikäisiä ei voida käyttää.

Tuomari sitten mittaa aina enne peliä yli-ikäisen tai sitten vastustaja pyytää tuomaria mittaamaan

Samaa mieltä kuitenkin, että jotain ehtoja tarvitaan ja koko tottakai yksi semmoinen.

Tämän lisäksi lähtisin kyllä vielä lisäämään ehdoksi sen että jos ko. pelaa on pelannut kuluvalla / edelliskaudella vuotta vanhempien sarjoissa, valittu huuhkajaturnaukseen tmv. ja ehkäpä jopa pelannut psl tai ell sarjaa, niin epäilisin kyllä motiiveja yli-ikäsyysluvan osalta.

Eilen olin katsomassa ykkäsdivarin peliä jossa oli vuotta nuorempia pelaamassa vastustajaa vastaan jossa oli mukana yli-ikäisiä. Olihan se hurjan näköistä, mutta sinnillä koittivat pysyä 2 vuotta vanhemman, yli 2 päätä pidemmän ja 20 kiloa painavamman mukana. Tuskimpa pääsivät dominoimaan vaikka oman ikäisissään näin ehkä olisikin, mutta hyvää uskon tämänkin tekevän.

[Sokrateen puskumaali]

Jollain lailla siis tarvittaisiin rahaa junioriseuroille. Se raha voisi tulla ylempää olevalta ammattilaisporukalta / mahdollisista junnujen myynnistä. Tuosta junnujen myynnistä ja siitä miten se voisi rahaa tuottaa en tiedä yhtään mitään. Valaiskoon joku.

Tartun nyt tähän yksittäiseen. Minä luulen, että on aika vaikea Suomessa pelaajilla tehdä rahaa, koska rahaa ei ole ammattilaisurheilussa. Joku agentti tai urheilutoimenjohtaja on varmaan paremmin kartalla tästä, mutta jos ajattelen asiaa ihan yleisellä peliteoreettisella mietinnällä (ja usean tunnin FM-managerin kokemuksella), niin tämä on varmaan isoin ongelma.

Ei tuolla Euroopassakaan varmaan voida olettaa, että ruohonjuuritason juniorityötä tekevä joukkue pystyy juuri mitään pelaajistaan pyytämään, jos heillä ei ole varaa tehdä mitään pitkiä sopimuksia pelaajan kanssa. Ihan turha odottaa mitään Tanskan tai Ruotsin tasoisia pelaajasiirtokorvauksia, jos pelaajien sopimukset on vuoden kahden mittaisia ja ei ole varaa tehdä niitä sopimuksia kaikille vähänkään potentiaalia omaaville ja jos sillä sopimuksen palkalla ei oikeasti elä kunnolla. Sillä eihän yhdelläkään lupaavalla pelaajalla ole juuri mitään insentiiviä tehdä pitkää sopimusta Suomalaisen ammattilaisseuran kanssa.

Eli rahaa liigaan, niin se saattaisi tehostaa siirtokorvauksia. Nyt jos on lupaava pelaaja juniorituotannossa, niin siirto ulkomaille tapahtuu kun pääsee ilmaiseksi tulemaan. Isolla seuralla on kyllä aikaa odottaa vuosi ellei puhuta jostain ihan poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Kotimaisen seuran pitäisi pystyä tarjoamaan nuorelle lahjakkuudelle selkeä pitkä sopimus edes suomalaisella mediaanipalkalla (n. 50k vuodessa kustannus), jotta tällä olisi joku järki allekirjoittaa se. Jos katsoo Tanskan isoja seuroja, niin he pystyvät teinipelaajilleen näitä sopimuksia tekemään ja sen jälkeen jos joku heidät haluaa seurasta ulos, niin se tarkoittaa yleensä enemmän kuin investoidut palkkakustannukset ja muut kulut. Kaikkia ei varmaan pystytä myymään, mutta voittoa pystytään tekemään pienemmälläkin määrällä.

Nykyisellä systeemillä Suomi on pelkkä Saksan ja pohjoismaiden akatemioiden ruohonjuuritason kasvualusta. Meillä ei ole mahdollisuuksia kasvaa siitä asemasta isommaksi tekijäksi, jollei rahaa saada tähän järjestelmään jollakin tavoin. Nyt kun meillä on kasvamassa paljon potentiaalisempi nuoriso, niin voisi olla kohtuullisen hyvä hetki yrittää muuttaa tätä systeemiä, mutta vaikea nähdä, että tähän maahan kertyisi sellaisia pääomia, joilla asiaa muuttaa. Ulkomailta sitä investointia ei varmaan ole tulossa.

[KVilho]

...
Nykyisellä systeemillä Suomi on pelkkä Saksan ja pohjoismaiden akatemioiden ruohonjuuritason kasvualusta. Meillä ei ole mahdollisuuksia kasvaa siitä asemasta isommaksi tekijäksi, jollei rahaa saada tähän järjestelmään jollakin tavoin. Nyt kun meillä on kasvamassa paljon potentiaalisempi nuoriso, niin voisi olla kohtuullisen hyvä hetki yrittää muuttaa tätä systeemiä, mutta vaikea nähdä, että tähän maahan kertyisi sellaisia pääomia, joilla asiaa muuttaa. Ulkomailta sitä investointia ei varmaan ole tulossa.

Mulla vaan perstuntuma sanoo että sitä rahaa ei ole odotettavissa ulkoapäin, vaan jotenkin se pitäisi järjestelmän sisältä löytyä. Jollakin laila pitäisi saada raha näkemään meikäläisen junnutoiminnan potentiaali, jos sitä nyt oikeasti edes on, ja satsaamaan "etupeltoon" / riskillä.¨

Ulkomailta rahaa tuskin tulee kun saavat haluamansa ilman rahaakin, niin kuin tuossa kirjoittelit.

Uskon että yksikin esim. etelän pään joukkue (HJK?) jossa tämä onnistuisi, olisi jo hyvä edistysaskel.

Melkeinpä se lottovoiton vaatii. Todennäköisimpänä pitäisin jonkun perinnön / lahjoituksen kautta syntyvää säätiökuviota.

[hoc]

Minusta pallopeleissä on nähtävissä, että kehittyminen on molempien tekijöiden summa tai tulo. On varmaan tilanteita, joissa pelaaja x hyötyisi kovempaan harjoitusrinkiin siirtymisestä, mikäli se oman joukkueen harjoitusympäristö olisi ei-kehittävä. Minä kuitenkin ajattelen tässä tilanteessa asiaa niin, että vaihtoehtona on olla top 3 joukkueen penkillä ilman kunnon pelejä tai sitten top 8 joukkueen avauksessa. En usko, että näiden joukkueiden harjoitteluympäristön ero on niin iso, että se merkitsisi enemmän kuin kunnon peliaika.

Ympäristöjä on toki paljon, eikä asia siten ole ihan mustavalkoinen. Paljon vaikuttaa myös mistä sarjatasoista ja alueesta on kyse. Etelässä liigan ja ykkösen ero tuskin on harjoitusympäristön osalta ratkaisevan merkittävä, mutta ei myöskään ole selvää että liigan penkkiveikko menisi ykkösen avaukseen tai saisi siellä merkittävästi enemmän peliaikaa. Liigan ja kakkosen välillä ero vaikuttaisi monesti olevan jo melko suuri. Pohjoisen ykkösen kingi-pelaajalle voi olla kova paikka kun etelään muuttaessa taso riittääkin enää kakkoseen. Erot ovat isoja pelitempossa, fyysisyydessä, pelin perusteiden ymmärryksessä, valmennuksen ja joukkuekavereiden odotuksissa, jne.  Nuo ovat asioita, joiden kehittäminen tapahtuu mielestäni ensisijaisesti harjoituksissa eikä peleissä.   

Jotenkin tuntuisi ettei aivan huono systeemi ole sekään että semmoisella 25 pelaajan rosterilla pelataan kahta 11v11 sarjaa. PSLn avausporukka on 1 divaripeleissä edustettuna vastustajan tason ja loukki/poissaolotilanteen mukaan ja 1 divaria pääsäänötisesti pelaavat sitten saavat peliaikaa PSL:ssä / jonkinlaista kilpailua pelipaikoista voidaan järjestää.

Tässä on ilmeisesi sääntöihin (tai niiden tulkintoihin) liittyviä aluekohtaisia eroja. Etelässä pelaajia voi siirtää sarjatasolta alemmalle max 4. Eli edellisen pelinsä Liigan kokoonpanossa olleita voi olla max 4 ykkösen pelin kokoonpanossa. (Kokoonpano => pelaaja on pöytäkirjalla.) Lisäksi viimeiset kierrokset (olikohan 4 viimeistä?) ei pelaajia saa sirrellä sarjatasojen välillä enää lainkaan. Tällöin 25 pelaajan ringillä ei mitenkään pysty pelaamaan kahta 11v11 sarjaa. Käytännössä tarvitaan vähintäänkin kolmisenkymmentä pelaajaa ja tällöinkin voidaan olla ongelmissa jos rinkiin iskee loukkaantumisia tai joku flunssa-aalto kesken sarjakauden.   

Aiemmin ollut sääntö siitä että ylimmällä sarjatasolla (Liiga) yli-ikäisiä ei sallittu ja että alemmissa sarjatasoissa (ykkönen, kakkonen) yli-ikäisen peluuttaminen tarkoitti sitä ettei joukkue ole nousukelpoinen oli hyvä ja tehokas keino karsia ikä-dopingia. En edelleenkään ymmärrä miksi tuosta luovuttiin.

Toinen parannusta kaipaava asia on nykykäytäntö jossa niissä sarjoissa jossa on karsinnat, katsotaan karsinta ja itse sarja eri kilpailuiksi. Nuo pitäisi käsitellä samoina sarjoina, jolloin päästään eroon nykyilmiöstä jossa karsintoihin osallistuu monesti käytännössä eri joukkue kuin itse sarjaan.

[teinityttö]

Tartun nyt tähän yksittäiseen. Minä luulen, että on aika vaikea Suomessa pelaajilla tehdä rahaa, koska rahaa ei ole ammattilaisurheilussa. Joku agentti tai urheilutoimenjohtaja on varmaan paremmin kartalla tästä …

https://jalkapalloblogi.wordpress.com/category/mielipide/

Tuossa on agentin näkökulma.

[KVilho]

https://jalkapalloblogi.wordpress.com/category/mielipide/

Tuossa on agentin näkökulma.

Olipas hyvää juttua. En muista olenko lukenut aikaisemmin - todennäköisesti en.

Taas todella 0-tietämyspohjalta ääneen ajattelua. Voisiko tuo agenttiasia olla yksi osa-alue mitä pitäisi parantaa? Onko agenttitoiminta tällä hetkellä semmoista että agentit scouttaavat ja ovat tavallaan suoraan yhteydessä pelaajiin eikä niinkään seuraan? Tottakai seurakin on mukana, mutta en osaa paremmin selittää.

Jos ajatellaan että agentti/scoutti on yksi pakollinen välipysäkki siinä tapauksessa jos junnuista halutaan saada rahaa, niin onko dialogi seurojen ja agenttien välillä tarpeeksi hyvää? Jos agentit ovat pakollinen paha (ajavat tottkai omaa taloudellista etuaan) niin pitäisikö seurojen tehdä enemmän yhteistyötä agenttien kanssa. Heidän työhönsähän kuuluu tietää mitä raha nuorilta pelaajilta haluaa.

Olisiko mahdollista että seuroilla olisi yhteistyöagentti / -agentteja? Voisin kuvitella että jollain HJK:lla jo näin onkin, mutta pienemmiläkin seuroilla? Vaikka seurasta tuliskaan mitään "myytävää" niin ainakin olisi tiedossa että miksi ei tule tai mitä pitäisi tapahtua että tulisi. Agenttia voisi tästä hyötyä sitten vaikka jonkinlaisina "etuosto-oikeuksina" tai vaikka saada suoran korvauksen tekemistään tunneista seuran eteen. Varmaan siellä muitakin mahdollisuuksia löytyy.

Voisiko ajatella että kun painaa netissä seuran sivuilla "Yhteyshenkilöt" tai "Yhteystiedot" nappulaa, niin yhtenä listalla olisi myös seuran agentin nimi? Voisin kuvitella että meikäläiseen menttaliteettiin ei välttämättä istahda oman pojan tai tytön kaupittelu / mainostaminen kenellekkään. Asia luonnistuisi varmaan paremmin jos se olisi osa seuran perustoimintaa.

Tämä kohta oli mielenkiintoinen. "Vaikka Islantiin on jopa vielä työläämpää matkustaa kuin Suomeen, scoutit menevät useammin sinne, koska sikäläisessä pääsarjassa näkee 16-18-vuotiaita pelaajia paljon enemmän kuin kotoisessa sarjassa." Onko Islannin sarjan taso kovempi kuin täkäläisen liigan, vai ovatko scoutit kiinnostuneita juuri tämän korkeamman junnuprosentin takia? Täkäläisessä ykkösjengissa on pikkuhiljaa ruvennut näkymään enemmän omia junnuna ja kysyinkin junnujen pomolta, että johtuuko se siitä että "putkesta" tulee laadukkaampaa tavaraa vai onko edustuksen valmennuslinja muutunut? Vastaus oli että molempia.

Olisiko mahdollista että jotenkin saataisiin muutos esim. veikkausliigajoukkuiden valmennuslinjoihin, niin että koutsille olisi kannatavampaa ottaa se lupaava oman seuran junnu edes testiin, ennen kuin ottaa se ulkomainen kaveri rinkiin. Ei kyllä hajuakaan miten tämmöisen muutoksen saisi aikaan.

[KVilho]

Ympäristöjä on toki paljon, eikä asia siten ole ihan mustavalkoinen. Paljon vaikuttaa myös mistä sarjatasoista ja alueesta on kyse. Etelässä liigan ja ykkösen ero tuskin on harjoitusympäristön osalta ratkaisevan merkittävä, mutta ei myöskään ole selvää että liigan penkkiveikko menisi ykkösen avaukseen tai saisi siellä merkittävästi enemmän peliaikaa. Liigan ja kakkosen välillä ero vaikuttaisi monesti olevan jo melko suuri. Pohjoisen ykkösen kingi-pelaajalle voi olla kova paikka kun etelään muuttaessa taso riittääkin enää kakkoseen. Erot ovat isoja pelitempossa, fyysisyydessä, pelin perusteiden ymmärryksessä, valmennuksen ja joukkuekavereiden odotuksissa, jne.  Nuo ovat asioita, joiden kehittäminen tapahtuu mielestäni ensisijaisesti harjoituksissa eikä peleissä.   

Tässä on ilmeisesi sääntöihin (tai niiden tulkintoihin) liittyviä aluekohtaisia eroja. Etelässä pelaajia voi siirtää sarjatasolta alemmalle max 4. Eli edellisen pelinsä Liigan kokoonpanossa olleita voi olla max 4 ykkösen pelin kokoonpanossa. (Kokoonpano => pelaaja on pöytäkirjalla.) Lisäksi viimeiset kierrokset (olikohan 4 viimeistä?) ei pelaajia saa sirrellä sarjatasojen välillä enää lainkaan. Tällöin 25 pelaajan ringillä ei mitenkään pysty pelaamaan kahta 11v11 sarjaa. Käytännössä tarvitaan vähintäänkin kolmisenkymmentä pelaajaa ja tällöinkin voidaan olla ongelmissa jos rinkiin iskee loukkaantumisia tai joku flunssa-aalto kesken sarjakauden.   

Aiemmin ollut sääntö siitä että ylimmällä sarjatasolla (Liiga) yli-ikäisiä ei sallittu ja että alemmissa sarjatasoissa (ykkönen, kakkonen) yli-ikäisen peluuttaminen tarkoitti sitä ettei joukkue ole nousukelpoinen oli hyvä ja tehokas keino karsia ikä-dopingia. En edelleenkään ymmärrä miksi tuosta luovuttiin.

Toinen parannusta kaipaava asia on nykykäytäntö jossa niissä sarjoissa jossa on karsinnat, katsotaan karsinta ja itse sarja eri kilpailuiksi. Nuo pitäisi käsitellä samoina sarjoina, jolloin päästään eroon nykyilmiöstä jossa karsintoihin osallistuu monesti käytännössä eri joukkue kuin itse sarjaan.

Mitä pienempi paikkakunta on (ja pohjoisessa se voi tarkoittaa että seuraava edes saman tason seura löytyy lähimmillään 100 kilsan päästä) sitä suurempi kontrasti pelaajien välillä on. Sanoisin että ihan pienemmiltäkin paikkakunnilta löytyy hyviä pelaajia, mutta kun jokaiselle pelipaikalle ei saada tarpeeksi hyvää pelaajaa, ei koko paletti voi millää pyöriä häävisti. Juurikin oli katsomassa yhtä peliä jossa oli todella pienen paikkakunnan porukka vastassa. Muutama oikein hyvä kaveri heillä. Kun peli pyöri alueella joissa nämä tyypit häärivät näytti touhu oikein hyvältä, mutta eipä se paljon auta kun muuten olivat kusessa lähes joka osa-aluuella. Varmasti turhauttavaa. Olen samaa mieltä siitä että kyseinen tilanne näkyy myös harjoituksissa eikä välttämättä sitä parasta mahdollista arkea saada näiden muutaman tyypin näkökulmasta.

Vaikka pohjoisen sarjoissa taso ei ole samaa kuin etelässä näkisin kuitenkin että tekemisen arki on laadukasta suurimmaksi osaksi myös täällä pohjoisessa. Meiltä jokunen pelaaja muuton takia siirtynyt etelän suurempiin kaupunkeihin ja ainakin ne muutaman keneen olen törmännyt pelaavat omissa ELL - porukoissaan isossa roolissa.

Toivotaa että nämä erot säännöissä eivät ole tulkintaa vaan Palloliiton pelisilmää otta huomioon alueelliset erot (vähän kyllä epäilen liiton pelisilmää). Tuo 4 pelaajan sääntö olisi kyllä helposti kuolinisku molemmille joukkueille, tai ainakin johtaisi siihen että 1-divariin ei aina riittäisi pelaajia kun tahtoo vuotta nuorempienkin pelit olla samaan aikaan.

Vähän semmoiselta porsaanreijältähän se kuulostaa että karsintaa ei lasketa samaksi sarjaksi. Ilmeisesti lopputurnaukset on kanssa tätä osastoa, kun ainakin me saatiin ottaa vuotta nuoremmista semmoinen pelaaja mukaan, joka ei pohjoisen liigassa saa käydä tuuraamassa. Tämmöisessä pikkuseurassa saattaa kyllä olla tarpeellinen sääntö, että saadaan edes joukkue, jos loukkeja / sairastumisa sattuu ikävästi kasaantumaan. Luulisi että tuo porsaanreikä olisi helppo tukkia jotenkin.

[Jortsukka]

Viikonloppuna on SPL 13 vuotiaiden lopputurnaus Eerikkilässä. Siellä on mahdollista nähdä 2009 syntyneiden tämänhetkistä tasoa.

Oliko kukaan katsomassa? Olisi kiva kuulla missä mennään ja miltä näytti. Onko tällä ikäluokalla vielä toivoa vai onko sekin jo menetetty.

[Sokrateen puskumaali]

Ympäristöjä on toki paljon, eikä asia siten ole ihan mustavalkoinen. Paljon vaikuttaa myös mistä sarjatasoista ja alueesta on kyse. Etelässä liigan ja ykkösen ero tuskin on harjoitusympäristön osalta ratkaisevan merkittävä, mutta ei myöskään ole selvää että liigan penkkiveikko menisi ykkösen avaukseen tai saisi siellä merkittävästi enemmän peliaikaa. Liigan ja kakkosen välillä ero vaikuttaisi monesti olevan jo melko suuri. Pohjoisen ykkösen kingi-pelaajalle voi olla kova paikka kun etelään muuttaessa taso riittääkin enää kakkoseen. Erot ovat isoja pelitempossa, fyysisyydessä, pelin perusteiden ymmärryksessä, valmennuksen ja joukkuekavereiden odotuksissa, jne.  Nuo ovat asioita, joiden kehittäminen tapahtuu mielestäni ensisijaisesti harjoituksissa eikä peleissä.

Variaatiota on varmasti. Tuo kuulostaa enemmän tilanteelta, missä pelaaja on kasvanut ihan toisenlaisessa ympäristössä. En ole ihan samaa mieltä siitä, että nuo asiat syntyisivät ensisijaisesti harjoituksissa. Uskoisin, että kyseessä on pitkälti aika kokonaisvaltainen feedback-prosessi, missä kovat pelit ja harjoitusympäristö on aika tiiviissä vuorovaikutuksessa. Jos kyse olisi vain harjoituksista, niin ei olisi mikään vaikea paikka laittaa pohjoista ja etelää samalle viivalle tai ne todennäköisesti olisivat ihan samalla tasolla. Ero tulee kehittävien pelien puutteesta, siitä että joukkueissa on liian heterogeeninen pelaajamateriaali jne.

En usko, että vaikka kuinka kovaa treenaisit pelaajia, mutta sinulla ei olisi kovia pelejä, että saisit aikaan kovan pelitemmon, fyysisyyden ja niin edelleen. Toki se jotain auttaa, että pelaaja harjoittelee ryhmässä, missä muut pelaavat näitä kovia pelejä - opettaahan se harjoituksissa johonkin - mutta olen silti sitä mieltä, että jotain puuttuu kehittämisen kannalta.

Itse en näe niin, että olisi mitenkään hyvän pelaajan kannalta järkevää laittaa hänet huonoon ympäristöön. Ajattelin vain, että joillekin pelaajille olisi hyödyksi tulla värvätyksi hyvään joukkueeseen, missä saa paljon omaan tasoonsa nähden kehittäviä pelejä ja harjoitusympäristö on yhtä hyvä kuin joukkueessa, josta lähti. Värväämisen näkeminen jonkinlaisena peikkona on tätä prosessia hidastava tekijä ja vaikuttaa siihen, että meillä on liian vähän kehittäviä pelejä kaikille, myös niille parhaille pelaajille. Ei voi olla suomalaisen jalkapallon kannalta hyvä asia, jos hyvän teini-ikäisen pojan kovimmat pelit käydään joukkueen omissa harjoituksissa.

Jos ajatellaan että agentti/scoutti on yksi pakollinen välipysäkki siinä tapauksessa jos junnuista halutaan saada rahaa, niin onko dialogi seurojen ja agenttien välillä tarpeeksi hyvää? Jos agentit ovat pakollinen paha (ajavat tottkai omaa taloudellista etuaan) niin pitäisikö seurojen tehdä enemmän yhteistyötä agenttien kanssa. Heidän työhönsähän kuuluu tietää mitä raha nuorilta pelaajilta haluaa.

Mitä sinä nyt oikein tarkoitat? Oli agenttia tai ei, niin jos nuorta pelaajaa ei ole kiinnitetty pitkään sopimukseen, niin ei siitä rahaa tule kuin kasvattirahat. Pitkää sopimusta taas ei tule, jos se ei ole selvästi pelaajan intresseissä, eli palkkio yli kansallisen mediaanin. Seurat taas eivät investoi nuoriin pelaajiin, koska koko toiminta niin veitsenterällä, että mielummin ottavat vähillä rahoillaan samalla rahalla kolme 27v afrikkalaista, jotka ovat taatusti ainakin sen vuoden parempia kuin tämä yksi nuori lupaus, josta tulee 1/10 todennäköisyydellä seuralle jotain muuta kuin pelkkä hukkainvestointi.

Tämä kohta oli mielenkiintoinen. "Vaikka Islantiin on jopa vielä työläämpää matkustaa kuin Suomeen, scoutit menevät useammin sinne, koska sikäläisessä pääsarjassa näkee 16-18-vuotiaita pelaajia paljon enemmän kuin kotoisessa sarjassa." Onko Islannin sarjan taso kovempi kuin täkäläisen liigan, vai ovatko scoutit kiinnostuneita juuri tämän korkeamman junnuprosentin takia? Täkäläisessä ykkösjengissa on pikkuhiljaa ruvennut näkymään enemmän omia junnuna ja kysyinkin junnujen pomolta, että johtuuko se siitä että "putkesta" tulee laadukkaampaa tavaraa vai onko edustuksen valmennuslinja muutunut? Vastaus oli että molempia.

Sen junnuprosentin takia.

Olisiko mahdollista että jotenkin saataisiin muutos esim. veikkausliigajoukkuiden valmennuslinjoihin, niin että koutsille olisi kannatavampaa ottaa se lupaava oman seuran junnu edes testiin, ennen kuin ottaa se ulkomainen kaveri rinkiin. Ei kyllä hajuakaan miten tämmöisen muutoksen saisi aikaan.

Rekisteröintisääntöjä muuttamalla ja siten pakottamalla. Ottelukokoonpanoon pitää nimetä x-määrä kotimaassa kasvatettuja pelaajia jne. Monissa kasvattajaliigoissa on pelaajien kansallisuuksiin ja ikään asetettu selkeitä vaatimuksia. Suomessa niitä on sovellettu niin, että käytännössä ne eivät suojele nuoria suomalaisia pelaajia kehittymisessä. Joku voi aina sanoa, että säännöillä ei saa rajoittaa työvoiman vapaata kilpailua tms. mutta käsittääkseni kaikki nämä rajoitukset ovat ihan arkipäivää monissa eurooppalaisissa kasvattajasarjoissa.

Luulen, että nämä erilaiset Europeleistä saatavat rahalliset korvaukset ja niistä haaveilu on tavallaan vienyt suomalaista jalkapalloa väärään suuntaan. Havitellaan pikavoittoja hankkimalla parhaat mahdolliset vahvistukset, jotta päästäisiin vähän pidemmälle. Nuorta porukkaa ei kasvateta koviin peleihin ja sillä tavoin koko perusta mädäntyy. Pitäisi ehkä ottaa lapio kauniiseen käteen, todeta yhdessä, että Suomalainen liiga pitää olla kasvattajaliiga, jossa nuoria pelaajia kasvatetaan eteenpäin ja kaikki mahdollinen eurooppamenestys tulee vasta sitten kun suomalaiset tai suomessa kasvatetut pelaajat ovat pääasiallisia vastuunkantajia.

Pelillisesti se varmaan tarkoittaisi taaksepäin menoa toistaiseksi, mutta toivottavasti siinä luotaisiin jotain tulevaisuuteen.

[KVilho]

Variaatiota on varmasti. Tuo kuulostaa enemmän tilanteelta, missä pelaaja on kasvanut ihan toisenlaisessa ympäristössä. En ole ihan samaa mieltä siitä, että nuo asiat syntyisivät ensisijaisesti harjoituksissa. Uskoisin, että kyseessä on pitkälti aika kokonaisvaltainen feedback-prosessi, missä kovat pelit ja harjoitusympäristö on aika tiiviissä vuorovaikutuksessa. Jos kyse olisi vain harjoituksista, niin ei olisi mikään vaikea paikka laittaa pohjoista ja etelää samalle viivalle tai ne todennäköisesti olisivat ihan samalla tasolla. Ero tulee kehittävien pelien puutteesta, siitä että joukkueissa on liian heterogeeninen pelaajamateriaali jne.

En usko, että vaikka kuinka kovaa treenaisit pelaajia, mutta sinulla ei olisi kovia pelejä, että saisit aikaan kovan pelitemmon, fyysisyyden ja niin edelleen. Toki se jotain auttaa, että pelaaja harjoittelee ryhmässä, missä muut pelaavat näitä kovia pelejä - opettaahan se harjoituksissa johonkin - mutta olen silti sitä mieltä, että jotain puuttuu kehittämisen kannalta.

Itse en näe niin, että olisi mitenkään hyvän pelaajan kannalta järkevää laittaa hänet huonoon ympäristöön. Ajattelin vain, että joillekin pelaajille olisi hyödyksi tulla värvätyksi hyvään joukkueeseen, missä saa paljon omaan tasoonsa nähden kehittäviä pelejä ja harjoitusympäristö on yhtä hyvä kuin joukkueessa, josta lähti. Värväämisen näkeminen jonkinlaisena peikkona on tätä prosessia hidastava tekijä ja vaikuttaa siihen, että meillä on liian vähän kehittäviä pelejä kaikille, myös niille parhaille pelaajille. Ei voi olla suomalaisen jalkapallon kannalta hyvä asia, jos hyvän teini-ikäisen pojan kovimmat pelit käydään joukkueen omissa harjoituksissa.

Mitä sinä nyt oikein tarkoitat? Oli agenttia tai ei, niin jos nuorta pelaajaa ei ole kiinnitetty pitkään sopimukseen, niin ei siitä rahaa tule kuin kasvattirahat. Pitkää sopimusta taas ei tule, jos se ei ole selvästi pelaajan intresseissä, eli palkkio yli kansallisen mediaanin. Seurat taas eivät investoi nuoriin pelaajiin, koska koko toiminta niin veitsenterällä, että mielummin ottavat vähillä rahoillaan samalla rahalla kolme 27v afrikkalaista, jotka ovat taatusti ainakin sen vuoden parempia kuin tämä yksi nuori lupaus, josta tulee 1/10 todennäköisyydellä seuralle jotain muuta kuin pelkkä hukkainvestointi.

Sen junnuprosentin takia.

Rekisteröintisääntöjä muuttamalla ja siten pakottamalla. Ottelukokoonpanoon pitää nimetä x-määrä kotimaassa kasvatettuja pelaajia jne. Monissa kasvattajaliigoissa on pelaajien kansallisuuksiin ja ikään asetettu selkeitä vaatimuksia. Suomessa niitä on sovellettu niin, että käytännössä ne eivät suojele nuoria suomalaisia pelaajia kehittymisessä. Joku voi aina sanoa, että säännöillä ei saa rajoittaa työvoiman vapaata kilpailua tms. mutta käsittääkseni kaikki nämä rajoitukset ovat ihan arkipäivää monissa eurooppalaisissa kasvattajasarjoissa.

Luulen, että nämä erilaiset Europeleistä saatavat rahalliset korvaukset ja niistä haaveilu on tavallaan vienyt suomalaista jalkapalloa väärään suuntaan. Havitellaan pikavoittoja hankkimalla parhaat mahdolliset vahvistukset, jotta päästäisiin vähän pidemmälle. Nuorta porukkaa ei kasvateta koviin peleihin ja sillä tavoin koko perusta mädäntyy. Pitäisi ehkä ottaa lapio kauniiseen käteen, todeta yhdessä, että Suomalainen liiga pitää olla kasvattajaliiga, jossa nuoria pelaajia kasvatetaan eteenpäin ja kaikki mahdollinen eurooppamenestys tulee vasta sitten kun suomalaiset tai suomessa kasvatetut pelaajat ovat pääasiallisia vastuunkantajia.

Pelillisesti se varmaan tarkoittaisi taaksepäin menoa toistaiseksi, mutta toivottavasti siinä luotaisiin jotain tulevaisuuteen.

Kyllä molemmat vaikuttaa, mutta jos pitää nämä kaksi asiaa vastakkain laittaa niin itse ainakin kallistuisin laadukkaan arjen suuntaan.Kovissa peleissä ei pärjää jos ei ole pelannut kovia pelejä, tosin laadukas arki (treenit jossa vaaditaan fyysiikkaa ja tempoa voidaan jollain tasolla järjestää vaikkei kovia vastustajia vastaan pelejä tarpeeksi saataisikaan) tukee nopeampaa adaptoitumista haastavampaan tilanteeseen.

Mun pitää vähän opiskella lisää tuota agentti / scoutti / sopimus kuviota. Uskon että vähän liikaa "out of the box" ideoin.

[KVilho]

...
Sen junnuprosentin takia.

Rekisteröintisääntöjä muuttamalla ja siten pakottamalla. Ottelukokoonpanoon pitää nimetä x-määrä kotimaassa kasvatettuja pelaajia jne. Monissa kasvattajaliigoissa on pelaajien kansallisuuksiin ja ikään asetettu selkeitä vaatimuksia. Suomessa niitä on sovellettu niin, että käytännössä ne eivät suojele nuoria suomalaisia pelaajia kehittymisessä. Joku voi aina sanoa, että säännöillä ei saa rajoittaa työvoiman vapaata kilpailua tms. mutta käsittääkseni kaikki nämä rajoitukset ovat ihan arkipäivää monissa eurooppalaisissa kasvattajasarjoissa.

Luulen, että nämä erilaiset Europeleistä saatavat rahalliset korvaukset ja niistä haaveilu on tavallaan vienyt suomalaista jalkapalloa väärään suuntaan. Havitellaan pikavoittoja hankkimalla parhaat mahdolliset vahvistukset, jotta päästäisiin vähän pidemmälle. Nuorta porukkaa ei kasvateta koviin peleihin ja sillä tavoin koko perusta mädäntyy. Pitäisi ehkä ottaa lapio kauniiseen käteen, todeta yhdessä, että Suomalainen liiga pitää olla kasvattajaliiga, jossa nuoria pelaajia kasvatetaan eteenpäin ja kaikki mahdollinen eurooppamenestys tulee vasta sitten kun suomalaiset tai suomessa kasvatetut pelaajat ovat pääasiallisia vastuunkantajia.

Pelillisesti se varmaan tarkoittaisi taaksepäin menoa toistaiseksi, mutta toivottavasti siinä luotaisiin jotain tulevaisuuteen.

Kyllähän sen ymmärtää että liigajengin valmentaja keskittyy joukkueen pärjäämiseen eikä siitä voi häntä syyttää. Enemmän näkisin että esim. seura pyrkisi sopimusta valmentajan kanssa tehdessään rohkaisemaan oman maalaisten / omien junnujenj käyttöön. Jotenkinhan siitä riskinotosta pitäisi palkita.

Muutenkin itse haluisin enemmän porkkanoita kuin keppejä. Porkkanat sitten tarkoittavat yleensä rahaa, jota ei taasen ole.

Joku vastaava kuvio missä valtio tukee nuoria ensimmäisten työpaikan saannissa esimerkiksi. Eikös futa-ammattilainen ole ammatti siinä missä muutkin?

Voisiko liigan maksut mennä jotenkin sen mukaan kuinka paljon junnuja on mukana / saavat peliaikaa?

Itse tunnustan ainakin sen, että oman seuran junnujen mukana olo lisää edustuksen kiinnostavuutta.

[KVilho]

...

Mitä sinä nyt oikein tarkoitat? Oli agenttia tai ei, niin jos nuorta pelaajaa ei ole kiinnitetty pitkään sopimukseen, niin ei siitä rahaa tule kuin kasvattirahat. Pitkää sopimusta taas ei tule, jos se ei ole selvästi pelaajan intresseissä, eli palkkio yli kansallisen mediaanin. Seurat taas eivät investoi nuoriin pelaajiin, koska koko toiminta niin veitsenterällä, että mielummin ottavat vähillä rahoillaan samalla rahalla kolme 27v afrikkalaista, jotka ovat taatusti ainakin sen vuoden parempia kuin tämä yksi nuori lupaus, josta tulee 1/10 todennäköisyydellä seuralle jotain muuta kuin pelkkä hukkainvestointi.

...

Yksinkertaistan asian itselleni näin:

Junnuseurat tarvii rahaa, koska vanhempien rahoilla ei aitoa akatemiamallia saada. Pelaajamyynnistä / kasvatusrahoista taas ei tahdo tällä mallilla rahaa tulla ja jalkapallon ulkopuolelta sitä on turha odottaa.

Suuremmat seurat, joilla on rahaa, kyllä maksavat pelaajista, mutta onko heillä tietoa siitä mitä meikäläisillä junnutehtailla on tarjota? Tuleeko seurojen tietoon mitä haluaisivat tai mitä osa-alueita pitäisi viedä eteenpäin että junnuseuroilla olisi tarjota kiinnostavia pelaajia.

Ilman scoutteja ja agentteja ei taas käsittääkseni oikein taas saada näitä kahta edellistä toimijaa yhdistettyä? Scoutit ei ilmeisesti pahemmin Suomeen asti vaivaudu?

Agentit taas haluavat ottaa siipiensä suojiin mahdollisimman paljon sellaisia pelaajia joista arvioivat saavansa mahdollisimman paljon rahallista hyötyä (eli siis sellaisia pelaajia joiden tietää rahaseuroja kiinnostavan).

Jos nyt ymmärsin oikein, niin pelaajasta jolla ei ole sopimusta esim. junnuseuransa kanssa ei saada kuin kasvatusraha, jos pelaaja myydään rahakkaampaan seuraan? Tässä tilanteessa agentti on jo saattanut haistaa rahan ja tehdä agenttisopimuksen pelaajan kanssa. Mutta mistä agentti saa rahansa jos vain kasvatusraha liikkuu?

Onko tässä kuviossa asetelmat kuvattu yhtään sinnepäin?

[Sokrateen puskumaali]

Suuremmat seurat, joilla on rahaa, kyllä maksavat pelaajista, mutta onko heillä tietoa siitä mitä meikäläisillä junnutehtailla on tarjota? Tuleeko seurojen tietoon mitä haluaisivat tai mitä osa-alueita pitäisi viedä eteenpäin että junnuseuroilla olisi tarjota kiinnostavia pelaajia.

Tietoa kyllä tulee tänä päivänä. Ei niitä rahoja makseta huvikseen vaan mielummin säästetään rahat sinne minne pitää, jos ja kun pelaajat on Suomesta saatavilla ilmaiseksi. Miksi maksaa pelaajista, joiden kanssa voi vaan tehdä sopimuksen? Säästät miljoonan siellä, niin voit maksaa tanskalaisesta lupauksesta miljoonan ja saat molemmat lupaukset itsellesi. Miksi antaa miljoona suomalaisesta  kun sen saa ilmaiseksi ja rahat säästyvät?

Vaikka Suomessa olisi Messin toinen tuleminen, joka sattumalta löydettäisiin 18v korvilla ulkomaisten seurojen toimesta, niin tämä Messi ei olisi tehnyt mitään verkkarit + taskuraha -sopimusta oman junioriseuransa kanssa kuin vuodeksi kerrallaan ja tästä käytäisiin isojen seurojen kanssa kilpailu puhtaasti sopimusneuvottelujen pohjalta.

Jotta tämän Messin kannattaisi sopia viiden vuoden sopimus 16v, niin tämä sopimus pitäisi olla 16v pelaajan intresseissä. Mitä jos en kehitykään niin paljon, jään pelkästään Suomen tasoiseksi pelaajaksi? Silloin mediaanipalkka on vähimmäistaso, mikä kannattaa sopia, koska jotain alle sen on jo niin vähän, että lopettamalla jalkapallon ja opiskelemalla pystyy parempaan elämässä. Mediaanipalkalla toimeentuloni on turvattu myös tässä skenaariossa ja voin hyvin pelata uran Suomessakin. Jos taas kehityn ja paranen, niin sitten minut ostetaan pois tai lähden sopimukseni päätyttyä ja palkkani nousee huimasti. Sellainen sopimus olisi jollain tavoin lahjakkaan nuoren pelaajan järkevä allekirjoittaa. Näin minä sen itse näen.

Ilman scoutteja ja agentteja ei taas käsittääkseni oikein taas saada näitä kahta edellistä toimijaa yhdistettyä? Scoutit ei ilmeisesti pahemmin Suomeen asti vaivaudu?

Kyllä niitä tulee ja internet on mielenkiintoinen instrumentti nykyaikana. En ole ollut siinä työssä, mutta se mitä lukee ja kuulee asiasta, kertoo, että erilaiset tietokannat ja tilastot täydentävät aika hyvin omin silmin tapahtuvaa tarkkailua.

Jos nyt ymmärsin oikein, niin pelaajasta jolla ei ole sopimusta esim. junnuseuransa kanssa ei saada kuin kasvatusraha, jos pelaaja myydään rahakkaampaan seuraan? Tässä tilanteessa agentti on jo saattanut haistaa rahan ja tehdä agenttisopimuksen pelaajan kanssa. Mutta mistä agentti saa rahansa jos vain kasvatusraha liikkuu?

Pelaajan mahdollisesta palkasta? Siirtosumma ei ole ainut kohta, missä pelaajan ympärillä liikkuu rahaa. Itse näkisin, että suomalaisen pelaajan auttaminen pääsemään Suomesta agentin ominaisuudessa lienee enemmän investointi mahdolliseen tulevaisuuteen kuin mikään rahastuspaikka.

[jyrsija]

Otan tähän keskuteluun vähän toisen näkökulman muutaman vihjeen kera junnuvalmentajille ja jojoille, miten kannattaa organisoida junnujoukkueiden toimintaa (subjektiivisia mutta uskon että suurin osa allekirjoittaa nämä):

- mahd pitkään ainakin kaksi joukkuetta/ikäluokka, mieluummin useampi vielä (8*8 peleissä onnistuu useimmille pienillekkin seuroille)
- ideaali määrä vaihtopelaajia per peliryhmä matseissa: 5*5 - 1-2+mokke, 8*8 - 2-3 plus mokke, 11-11, 4-6 plus mokke. Ajatuksena että penkillä istumisesta ei opi mitään, eikä kasva kuntokaan
- Kilpatasolla (Liiga ja ykkönen, kakkonen(?)...) YJ joukkue lähiseudun muiden seurojen kanssa jos muuten ei saa kasaan kilpailukykyistä joukkuetta (kts kohta vaihtopelaajien lukumäärästä). Varsinkin etelän liiga ja ykkönenkin täynnä kovia joukkeita
- Ainakin 1 harjoittelu viikossa niin että eri peliryhmät harjoittelee yhdessä siinä vaiheessa kun joukkueet ns erotetaan erillisiksi teini-iän kynnysellä. Parempi olisi pitää ikäluokat mahd pitkään yhtenäisenä ryhmänä tietysti (pienryhmät harjoituksissa) - 11*11 systeemiin siirryttäessä ongelma toteuttaa; jos joutuu lainaamaan alemmista joukkeista pelaajia matseihin, pitää katsoa että he saavat harjoitella isoa kenttää tarpeeksi paljon

Harjoittelusta:

- Jos joukkueella harjoittelukertoja on yli 4 kertaa viikossa, yksi harjoittelukerta olisi hyvä olla muualla kuin kentällä. Ei tarkoita kevyttä harjoitusta vaan vaihtelua siihen nurmikenttään. En ymmärrä miksei tätä voisi toteuttaa jo esim 11 vuotiailla vaan yleensä vasta teini-iässä. Voi olla lihaskuntoa, koordinaatiota, lenkkejä yms mitä keksitään. Monen futaajan ylävartalovoimat, juoksutekniikka ja koordinaatio ei ole vielä kovin hyvä 11-12 vuotiaana
- Maalivahdit kentällä matseissakin mahdollisuuksien mukaan myös 8*8 peleissä, mieluiten myös 11*11 matseissa. Nähnyt mitä siitä seuraa jos maalivahti siirtyy liian aikaisin pelkästään byyriin, ei kehity jalkatyöskentely tai kunto.
- Pelipaikkojen kierrätys vielä 8*8 peleissä, vasta 11*11 peleissä tarvii alkaa ns erikoistumaan IMO

Vain minun 5 senttiä kuten sanovat isossa maailmassa ja useat asiat itsestäänselviä.