Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[erno]

Katselin taas viikonloppuna internetissä suomalaisten junnujoukkueiden pelejä muutamastakin eri kv-turnauksesta ja imo tuo näyttääs siltä että suomalaiset ei häviä yksilötaitotasossa, vaikka tuolla toisella puolella internettiä tällaisia väitteitä esitetäänkin. Sen sijaan se missä suomalaiset häviää on tempo ja intensiteetti. 15 vuotiainakin suomalaiset näyttää pelkäävän rikkeitä siinä missä vihut kategorisesti pysäyttää hyökkäyksen keinolla millä hyvänsä jos pallo hävittiin. Lisäksi suomalaiset valitsevat noin 4 kertaa useammin "helppo taakse" -tyyppisen lähestymisen pallonriiston jälkeen kuin vihulaiset.

Esitän myöskin henkilökohtaisena mielipiteenä sen että tempo ja intensiteetti ei tule peliin sitä kautta, että kehitetään yksilöiden taitotasoa, vaan tuo tulee sitä kautta että kehitetään tempoa ja intensiteettiä. Suosittelen edelleen tutustumista vaikkapa saarien tai saksan alempiin sarjatasoihin. Tuolla on pelaajia jotka ovat yksilötaitotasollisesti paljon Veikkausliigapelaajia heikompia, mutta jotka kuitenkin saavat pelissä aikaan kovemman tempon. En ole varsinainen alan erityisasiantuntija, mutta minun silmiin tuo näyttää syntyvän siitä että tilanteisiin mennään 100 lasissa ja pallon kanssa tehdään ennakkoluulottomasti ja nopeasti ratkaisuja jotka saattavat päätyä myös epäonnistumiseen, mutta tästä viimeisestä ei liiemmin välitetä.

Lisäksi pelaajat näyttävät olevan fyysisesti hieman raakileita.

[jyrsija]

Katselin taas viikonloppuna internetissä suomalaisten junnujoukkueiden pelejä muutamastakin eri kv-turnauksesta ja imo tuo näyttääs siltä että suomalaiset ei häviä yksilötaitotasossa, vaikka tuolla toisella puolella internettiä tällaisia väitteitä esitetäänkin. Sen sijaan se missä suomalaiset häviää on tempo ja intensiteetti. 15 vuotiainakin suomalaiset näyttää pelkäävän rikkeitä siinä missä vihut kategorisesti pysäyttää hyökkäyksen keinolla millä hyvänsä jos pallo hävittiin. Lisäksi suomalaiset valitsevat noin 4 kertaa useammin "helppo taakse" -tyyppisen lähestymisen pallonriiston jälkeen kuin vihulaiset.

Esitän myöskin henkilökohtaisena mielipiteenä sen että tempo ja intensiteetti ei tule peliin sitä kautta, että kehitetään yksilöiden taitotasoa, vaan tuo tulee sitä kautta että kehitetään tempoa ja intensiteettiä. Suosittelen edelleen tutustumista vaikkapa saarien tai saksan alempiin sarjatasoihin. Tuolla on pelaajia jotka ovat yksilötaitotasollisesti paljon Veikkausliigapelaajia heikompia, mutta jotka kuitenkin saavat pelissä aikaan kovemman tempon. En ole varsinainen alan erityisasiantuntija, mutta minun silmiin tuo näyttää syntyvän siitä että tilanteisiin mennään 100 lasissa ja pallon kanssa tehdään ennakkoluulottomasti ja nopeasti ratkaisuja jotka saattavat päätyä myös epäonnistumiseen, mutta tästä viimeisestä ei liiemmin välitetä.

Lisäksi pelaajat näyttävät olevan fyysisesti hieman raakileita.

Tuo näkyy junnuissakin niin hyvin, vältetään riskejä mahd paljon ja pelataan taaksepäin. Pelistä tulee tosi tylsää ja sitten siihen opitaan. Jotenkin pitäisi saada tuo taaksepäin pelaaminen vähentymään myös junioritasolla

Riippuu hyvin paljon valmentajasta sanoisin mitä junnuille opetetaan esim pallonriiston jälkeen

[KVilho]

Katselin taas viikonloppuna internetissä suomalaisten junnujoukkueiden pelejä muutamastakin eri kv-turnauksesta ja imo tuo näyttääs siltä että suomalaiset ei häviä yksilötaitotasossa, vaikka tuolla toisella puolella internettiä tällaisia väitteitä esitetäänkin. Sen sijaan se missä suomalaiset häviää on tempo ja intensiteetti. 15 vuotiainakin suomalaiset näyttää pelkäävän rikkeitä siinä missä vihut kategorisesti pysäyttää hyökkäyksen keinolla millä hyvänsä jos pallo hävittiin. Lisäksi suomalaiset valitsevat noin 4 kertaa useammin "helppo taakse" -tyyppisen lähestymisen pallonriiston jälkeen kuin vihulaiset.

Esitän myöskin henkilökohtaisena mielipiteenä sen että tempo ja intensiteetti ei tule peliin sitä kautta, että kehitetään yksilöiden taitotasoa, vaan tuo tulee sitä kautta että kehitetään tempoa ja intensiteettiä. Suosittelen edelleen tutustumista vaikkapa saarien tai saksan alempiin sarjatasoihin. Tuolla on pelaajia jotka ovat yksilötaitotasollisesti paljon Veikkausliigapelaajia heikompia, mutta jotka kuitenkin saavat pelissä aikaan kovemman tempon. En ole varsinainen alan erityisasiantuntija, mutta minun silmiin tuo näyttää syntyvän siitä että tilanteisiin mennään 100 lasissa ja pallon kanssa tehdään ennakkoluulottomasti ja nopeasti ratkaisuja jotka saattavat päätyä myös epäonnistumiseen, mutta tästä viimeisestä ei liiemmin välitetä.

Lisäksi pelaajat näyttävät olevan fyysisesti hieman raakileita.

Olen samaa kuullut kanssa. Jos vastustaja menee ohi niin paidasta kiinni / muuten vauhti pois. Vaparilla jatketaan.

Sanoisin että kyllä valmentajilla tämä varmasti on tiedossa, tai ainakin yritys temmon nostoon (eli siis aikaa tehdä / toteuttaa ratkaisu pyritään saamaan mahdollisimman lyhyeksi) treeneissä tuntuu olevan jokaista harjoitetta ohjaava tekijä.

Jonkinlaiselle positiivisen kehän syntymisellehän tuossa olisi mahdollisuus.

Jos haluaa treenata pallollista pelaamista kovassa paineessa ja nopeassa temmossa, pitää treeneihin yrittää luoda semmoiset olosuhteet että tämä on mahdollista.

Uskon että joukkue joka treeneissä yrittää treenata pallollista pelaamista kovassa temmossa ja intensiteetissä tulee samalla harjoitelleeksi myös puolustusta jossa annetaan kova prässi ja mahdollisimman fyysinen paine.

Samalla tulisi harjotelluksi nopea vastaprässi, koska näin virheiden merktys ei myöskään korostuisi liikaa.

Sitten kun näin tehdään treeneissä, niin väittäisin että tyyli toistuisi myös sitten peleissä.

Suomalaiselle junnufutikselle tehdään suuri palvelus kun tarjotaan vastustajalle pelissä mahdollsimman kova prässi ja mahdollisiman vähän aikaa tehdä ratkaisuja. Jokainen syöttö taaksepäin vie pallollisen joukkeen selän lähemmäs seinää.

[Sokrateen puskumaali]

Katselin taas viikonloppuna internetissä suomalaisten junnujoukkueiden pelejä muutamastakin eri kv-turnauksesta ja imo tuo näyttääs siltä että suomalaiset ei häviä yksilötaitotasossa, vaikka tuolla toisella puolella internettiä tällaisia väitteitä esitetäänkin. Sen sijaan se missä suomalaiset häviää on tempo ja intensiteetti. 15 vuotiainakin suomalaiset näyttää pelkäävän rikkeitä siinä missä vihut kategorisesti pysäyttää hyökkäyksen keinolla millä hyvänsä jos pallo hävittiin. Lisäksi suomalaiset valitsevat noin 4 kertaa useammin "helppo taakse" -tyyppisen lähestymisen pallonriiston jälkeen kuin vihulaiset.

Epäilisin, että kyse on ensisijaisesti kulttuurisesta asiasta. Tietynlainen pehmeys tulee yleisestä suomalaisesta kulttuurista. Jalkapallo mielletään taitopeliksi, jota pitää pelata enemmän tavalla, josta puuttuu raaka vastustajan alistamisen halu, rohkeus ja riskinotto. On monessa maassa varmaan enemmän pelaajia, joilla on tekninen puoli paremmin hallussa kuin suomalaisilla, mutta luulen, että se on silti meidän suhteellinen vahvuutemme tällä hetkellä.

Intensiteetti on myös intensiivistä pallotonta liikettä kun on pallonhallinta. Jos se puuttuu, niin ei synny riittävän nopeasti syöttösuuntia, joiden kautta rakentaa peliä. Silloin jos halutaan säilyttää pallonhallinta, tulee paljon alaspäin syöttöjä. Intensiteetti käsitetään joskus liian paljon prässäämisen intensiteettinä, mutta sen puute näkyy hyvin myös tässä rakenteluvaiheessa. Liikkeet ovat liian vaisuja, jotta palloa päästäisiin siirtämään dynaamisesti eteenpäin.

Esitän myöskin henkilökohtaisena mielipiteenä sen että tempo ja intensiteetti ei tule peliin sitä kautta, että kehitetään yksilöiden taitotasoa, vaan tuo tulee sitä kautta että kehitetään tempoa ja intensiteettiä. Suosittelen edelleen tutustumista vaikkapa saarien tai saksan alempiin sarjatasoihin. Tuolla on pelaajia jotka ovat yksilötaitotasollisesti paljon Veikkausliigapelaajia heikompia, mutta jotka kuitenkin saavat pelissä aikaan kovemman tempon. En ole varsinainen alan erityisasiantuntija, mutta minun silmiin tuo näyttää syntyvän siitä että tilanteisiin mennään 100 lasissa ja pallon kanssa tehdään ennakkoluulottomasti ja nopeasti ratkaisuja jotka saattavat päätyä myös epäonnistumiseen, mutta tästä viimeisestä ei liiemmin välitetä.

Lisäksi pelaajat näyttävät olevan fyysisesti hieman raakileita.

Suomalaiset pelaajat? Olen samaa mieltä yleisellä tasolla esittämästäsi. Tempo kovaksi ja pehmeys pois. Tekniikka ei ole pullonkaula vaan fysiikka, tilannekovuus ja tempo.

Osittain se suomalaisten jalkapallovalmentajien "ylikoulutus" näkyy siinä, että miten me peliin suhtaudumme. Me luemme paljon hienoja kirjoituksia positionaalisen pelin systeemeistä ja harjoitusten muotoilusta oikeaoppisiksi tai siitä miten koulumaailman pedagogia on sovellettavissa jalkapalloon. Mietin, että jos olisimme säilyttäneet ennen kaikki pelaa -systeemin edeltäneen valmennuskokemuksen ja rakentaneet tätä nykyistä sen kovemman kulttuurin päälle, mikä loi kuitenkin meille varsin kelvollisia pelimiehiä, niin olisiko meillä paljon parempi yhdistelmä kun pohjalla olisi vanhan liiton urheilueetos ja sen päälle olisi tuotu nykyistä järkeä pelaamiseen.

Kaikki pelaa tavallaan resetoi koko setin ja nyt meillä ei ole kunnollista urheilueetosta, jonka päälle rakennamme tätä nykyistä systeemiämme vaan kaikki lähti liikuntakerhopohjilta ja kestää aikansa ennen kuin saamme sinne sen takaisin. Suomalaisen jalkapallon kokonaisuus keitoksena saattaa tarvita tällä hetkellä enemmän hyppysellisen Hannu Tourua kuin Jani Sarajärveä, jos tällainen kärjekäs kielikuva sallitaan.

Toisaalta taas koko suomalainen kulttuuri on läpikäynyt jo minun elinaikanani aivan mittaamattoman suuren arvomuutoksen postagraarisesta metsäläiskulttuurista moderniksi. Suhtautuminen kilpailemiseen on muuttunut aivan totaalisesti. En tiedä, olisiko urheilu voinut pysyä tästä muutoksesta erillisenä saarekkeena. Tavallaan se haasteellisin valmentajan työ on yrittää, melko yksin, urheilun avulla kouluttaa pojista sellaisia yksilöitä, että heillä olisi kykyjä ja henkistä resilienssiä pärjätä vaikka ulkomailla ammattilaisena, missä ei ole pehmeyden kulttuuria.

[Jortsukka]

Katselin taas viikonloppuna internetissä suomalaisten junnujoukkueiden pelejä muutamastakin eri kv-turnauksesta ja imo tuo näyttääs siltä että suomalaiset ei häviä yksilötaitotasossa, vaikka tuolla toisella puolella internettiä tällaisia väitteitä esitetäänkin. Sen sijaan se missä suomalaiset häviää on tempo ja intensiteetti. 15 vuotiainakin suomalaiset näyttää pelkäävän rikkeitä siinä missä vihut kategorisesti pysäyttää hyökkäyksen keinolla millä hyvänsä jos pallo hävittiin. Lisäksi suomalaiset valitsevat noin 4 kertaa useammin "helppo taakse" -tyyppisen lähestymisen pallonriiston jälkeen kuin vihulaiset.

Esitän myöskin henkilökohtaisena mielipiteenä sen että tempo ja intensiteetti ei tule peliin sitä kautta, että kehitetään yksilöiden taitotasoa, vaan tuo tulee sitä kautta että kehitetään tempoa ja intensiteettiä. Suosittelen edelleen tutustumista vaikkapa saarien tai saksan alempiin sarjatasoihin. Tuolla on pelaajia jotka ovat yksilötaitotasollisesti paljon Veikkausliigapelaajia heikompia, mutta jotka kuitenkin saavat pelissä aikaan kovemman tempon. En ole varsinainen alan erityisasiantuntija, mutta minun silmiin tuo näyttää syntyvän siitä että tilanteisiin mennään 100 lasissa ja pallon kanssa tehdään ennakkoluulottomasti ja nopeasti ratkaisuja jotka saattavat päätyä myös epäonnistumiseen, mutta tästä viimeisestä ei liiemmin välitetä.

Lisäksi pelaajat näyttävät olevan fyysisesti hieman raakileita.

Tempohan koostuu hirmu monesta asiasta. Alkaa siitä että juostaisiin kovaa(täysillä) ja usein. Sen jälkeen tulee sitten mm. että mennään tilanteisiin loppuun saakka riittävän kovaa ja että pystytään tuossa vauhdissa vielä toteuttamaan teknisesti oikeita suorituksia. Suomessa on paljon taitavia pelaajia, jotka eivät osaa kuitenkaan pelata kun tempo kasvaa. Tälläisestä taidostahan ei kauheasti ole hyötyä. Sitten jos taas olet oikeasti todella taitava, niin pystyt sopeutumaan kovempaan tempoonkin. Tällöin kuitenkin taito on muutakin kuin ns. taitokilpailutaitoa.

Yksi merkittävimmistä syistä miksi Suomessa näin, niin meidän Veikkausliigassa asti korostetaan pallon hallintaa ja sitä ettei vaan menetetä palloa. Tämä sitten aina kulkee alaspäin junnuihinkin. Sen sijaan että rohkaistaisiin pitämään palloa ja uskaltamaan ohittamaan, niin kannustetaan vaan syöttämään palloa.

[Thalian]

Yksi merkittävimmistä syistä miksi Suomessa näin, niin meidän Veikkausliigassa asti korostetaan pallon hallintaa ja sitä ettei vaan menetetä palloa. Tämä sitten aina kulkee alaspäin junnuihinkin. Sen sijaan että rohkaistaisiin pitämään palloa ja uskaltamaan ohittamaan, niin kannustetaan vaan syöttämään palloa.

Korkealla tasollahan on aivan validia, että "puolustetaan" pitämällä palloa. Se ei vain ole hirveän hyvä tapa kehittää pelaajia, joten ko. taktiikkaa ei ehkä kannattaisi adaptoida junnufutikseen.

[Jortsukka]

Korkealla tasollahan on aivan validia, että "puolustetaan" pitämällä palloa. Se ei vain ole hirveän hyvä tapa kehittää pelaajia, joten ko. taktiikkaa ei ehkä kannattaisi adaptoida junnufutikseen.

En puhunut siitä kun johdetaan peliä 1-0 ja peliä pelattu 60minuuttia, vaan puhuin yleisestä suuntauksesta Suomessa. Eli siis otteluissa on matala tempo ja korostetaan pallonhallintaa. Toinen ääripää sitten passiivinen matala blokki ja pitkää yhdelle onnettomalle kärjelle. Kuitenkaan liigassa ei tälläkään hetkellä ole sellaista seuraa joka pyrkisi profiloitumaan joukkueeksi joka A) prässää korkealta jatkuvasti ja kovaa(kun mahdollista) ja B) samalla pyrkisi etenemään pallon kanssa säännöllisesti todella kovalla temmolla (kuitenkin selkeiden mallien/tavoitteiden mukaan).

Esimerkkinä siis vaikka Bielsan eri joukkueet.

Tämä tarkoittaa että VL:ssa esim. juostaan valtavasti vähemmän kova tempoisia juoksuja kun edes muissa pohjoismaissa(pl. Islanti), puhumattakaan muu Eurooppa. Tämä ero on jo radikaali jos verrataan Suomen BSM vs muut maat U17 vaihe.

[erno]

Korkealla tasollahan on aivan validia, että "puolustetaan" pitämällä palloa. Se ei vain ole hirveän hyvä tapa kehittää pelaajia, joten ko. taktiikkaa ei ehkä kannattaisi adaptoida junnufutikseen.

Pep Guardiolamainen "puolustetaan" pitämällä palloa vaatii korkean intensiteetin ja pelitempon jos vastustajat osaa yhtään pelata jalkapalloa. Pelaajia jotka pystyy tuolla tavalla kontrolloimaan palloa on ihan absoluuttisella huipullakin hyvin vähän. Lisäksi pepmäinen "puolustetaan pitämällä palloa" pohjaa hyvin aggressiiviseen korkeaan prässiin pallottomana. Eli yritetään voittaa pallo heti menetyksen jälkeen takaisin (tai rikkoa).

[pallojalassa]

Pep Guardiolamainen "puolustetaan" pitämällä palloa vaatii korkean intensiteetin ja pelitempon jos vastustajat osaa yhtään pelata jalkapalloa. Pelaajia jotka pystyy tuolla tavalla kontrolloimaan palloa on ihan absoluuttisella huipullakin hyvin vähän. Lisäksi pepmäinen "puolustetaan pitämällä palloa" pohjaa hyvin aggressiiviseen korkeaan prässiin pallottomana. Eli yritetään voittaa pallo heti menetyksen jälkeen takaisin (tai rikkoa).

Jos väittää, ettei pallon kanssa puolustaminen  kehittäisi pelaajia ei kyllä ymmärrä jalkapallosta yhtään mitään.
Ihan vastaavasti voisi väittää, että hyökkääminen palloa pitämällä ei kehittäisi pelaajaa.
Jos joukkue ei pysty pitämään palloa, mikään taktiikka ei ole nykyfutiksen käsittein laadukasta jalkapalloa. Pallon pitäminen joukkueella vaatii korkeaa yksilötaitoa ja pelikäsitystä.

[KVilho]

Pep Guardiolamainen "puolustetaan" pitämällä palloa vaatii korkean intensiteetin ja pelitempon jos vastustajat osaa yhtään pelata jalkapalloa. Pelaajia jotka pystyy tuolla tavalla kontrolloimaan palloa on ihan absoluuttisella huipullakin hyvin vähän. Lisäksi pepmäinen "puolustetaan pitämällä palloa" pohjaa hyvin aggressiiviseen korkeaan prässiin pallottomana. Eli yritetään voittaa pallo heti menetyksen jälkeen takaisin (tai rikkoa).

Sepä siinä on. Pallolliselle joukkueelle todella vaikea toteuttaa käytännössä jos puolustava joukkue osaa prässätä ja paineistaa. Vaikka tuo onkin vaikeaa niin mun mielestä nimenomaan kehittävää harjoitella junnuillakin. Siinä laitetaan se pallollinen osaaminen testiin eikä niitä syöttösuuntia aina löydy vaan usein ainoaksi ratkaisuksi jää pallon kanssa liikkuminen tyhjään tilaan ja pallon suojaaminen tai harhautukset. Kaupanpäällisenä tulee tuo agressiivisen korkean prässin ja nopean vastaprässin harjoittelu, joka huomattavasti helpompaa toteuttaa kollektiivisesti kuin pallollinen osuus.

Käytönnössähän se menee niin että jos on vähääkään kovempi vastus niin tuo pallon nopea liikuttelu ei aina onnistu, mutta sen harjoittelun kautta opittu prässääminen ja intensiivinen paineistus jo ylhäällä taas tarjoaa porukalle hyvän aseen kovempiakin jengejä vastaan.

[Sokrateen puskumaali]

Pep Guardiolamainen "puolustetaan" pitämällä palloa vaatii korkean intensiteetin ja pelitempon jos vastustajat osaa yhtään pelata jalkapalloa. Pelaajia jotka pystyy tuolla tavalla kontrolloimaan palloa on ihan absoluuttisella huipullakin hyvin vähän. Lisäksi pepmäinen "puolustetaan pitämällä palloa" pohjaa hyvin aggressiiviseen korkeaan prässiin pallottomana. Eli yritetään voittaa pallo heti menetyksen jälkeen takaisin (tai rikkoa).

Oleellista on mielestäni tässä se, että suomalaisilta pelaajilla ja valmentajilla on vielä hieman puutteellinen käsitys jalkapallon lainalaisuuksista. Se vaikuttaa siten, että matkitaan tiettyjä asioita jalkapallosta eikä nähdä sitä, että mitkä periaatteet siellä taustalla on. Jos vaikka ko. valmentajan ensimmäisiä treenivideoita katsoo 15v takaa, niin yksi ensimmäisistä periaatteista on, että pitää katsoa onko mahdollisuus laittaa kärjelle pallo pitkällä syötöllä. Me näemme vain peliä, missä näitä vaihtoehtoja ei huippujoukkueiden puolustaessa ole paljon tarjolla ja näemme enemmän pallon siirtelyä kunnes paikka edetä tulee. Sitten sitä pallon siirtelyä meillä jäljitellään ja toteutetaan.

Toinen on se, että kun tempo on nuorempana liian kevyt, niin se ei pakota pelaajia pelityyliin, missä ensimmäisen kosketuksen on oltava mietitty ja erinomainen tai prässi osuu. Se johtaa ehkä pelaajaprofiileihin, jotka eivät ole niin taitavia pienessä tilassa ja tekee pelin dynaamisemman rakentamisen hankalammaksi.

Miksi nuoremmissa on sitten liian kevyt tempo? Yleinen lasten kulttuuri on varmaan aika kiltti ja valmentajat eivät riittävästi vaadi kovaa liikettä painottaen enemmän teknisiä ja taktisia asioita. Toisaalta myös oma kokemukseni 5v5 pelien loppuvaiheesta oli se, että moni joukkue pelaa jo pallonhallinnan prinsiippejä vahvasti hyödyntäen ja railakas, mutta lasten kyseessä ollessa liikaa pallon perässä juokseva, prässi oli niillä keinoin helppo voittaa. Voittavat metodit taas nopeasti leviävät kentällä. 8v8 vaiheessa taas huomaa, että moni niistä, jotka vain juoksivat pallon perässä kovaa aiemmin, on oikeastaan edellä niitä, jotka opettelivat kierrättämään palloa laidalta toiselle nuorempana.

Miksi Veikkausliigassa on kevyt tempo kun niin suuri osa pelaajista on koulutettu muualla? Osittain varmaan yleinen kulttuuri vaan muokkaa. Se on tavallaan harmi, koska kyllähän se tapa pelata heijastuu muualle suomalaiseen jalkapallokulttuuriin.

Jos väittää, ettei pallon kanssa puolustaminen  kehittäisi pelaajia ei kyllä ymmärrä jalkapallosta yhtään mitään.
Ihan vastaavasti voisi väittää, että hyökkääminen palloa pitämällä ei kehittäisi pelaajaa.
Jos joukkue ei pysty pitämään palloa, mikään taktiikka ei ole nykyfutiksen käsittein laadukasta jalkapalloa. Pallon pitäminen joukkueella vaatii korkeaa yksilötaitoa ja pelikäsitystä.

Tavallaan joo, mutta tavallaan ei. Jos kyetään pallonhallintaan, mutta sitä ei pystytä toteuttamaan muuten kuin pelaamalla U-kuviota takana, niin sitten se ei kehitä eikä ole kauhean tehokasta eikä ole minusta erityisen hyvää. Peliteoreettisesti pitää pystyä näkemään, että missä kulkee oikea riskinottotaso ja tavallaan haaskata osa pallonhallinnasta, jotta voi saada sille omalle pallonhallinnalleen paremmat todennäköisyydet maalien tekoon (ilman että se lisää liian paljon vastustajan todennäköisyyksiä tehdä omia). Optimi ei millään voi olla 100% pallonhallintaa, koska se tarkoittaisi niin varmoja syöttövalintoja, että välttämättä hyökkäysalueelle ei koskaan päästäisi ja 0-0 peleillä ei sarjaa voiteta.

Toisaalta olet siinä oikeassa, että kyky säilyttää mahdollisimman hyvin pallohallinta, oikeat riskit ottaen, on varmasti hyvän jalkapallon yksi vaatimuksista. Nyt me ehkä pohdimme sitä, että onko tätä pallonhallintaa korostettu liialti niin, että pelaajien selkärangassa on liian vähän peliä hyödyttävää riskinottohalua ja liian paljon pallonhallintaan itseisarvona suhtautuvaa ajattelumallia.

[jyrsija]

Eikös kyse ole pitkälti siitä että virheiden välttäminen ja otteluiden voittaminen vaikka vain yhdellä maalilla on niin syvällä junnuvalmennuksessa?

- Ylöspäin pelaaminen pitäisi olla se eka vaihtoehto aina kun on pallo mutta tuntuu että se ei ole niin.
- Samaten vetäytyminen kokonaan omalle puolelle jos on vähänkään alakynnessä. Miksi näin?
- Liikkuminen sinne minne pallo TULEE, ei sinne minne pallo on menossa. Tosi iso asia saada junnuille opetettua että liike pitää alkaa ennen syöttöä

[kumikameli]

Juu ja lopetetaan se liian tarkka pelinohjaaminen siel kentän laidalla. Kyl se Turo osaa iteki liikkuu vaikka sille ei koko ajan huuda mihin sen pitää mennä tai mihin sen pitää syöttää. Peliin reagointi on varmaan yksi ongelma. Ei siis ymmärretä mitä pitää tehdä ja miksi. Sekunninkin miettimisaika on jo joissain tilanteissa liikaa. Keskikentällä ne pelit monesti ratkeaa.

[Sokrateen puskumaali]

Eikös kyse ole pitkälti siitä että virheiden välttäminen ja otteluiden voittaminen vaikka vain yhdellä maalilla on niin syvällä junnuvalmennuksessa?

No tavallaan, mutta ehkä enemmänkin kyse on siitä, että mikä nähdään virheeksi ja mikä ei. Jos virheiksi katsotaan vain suoraan maaliin johtaneet huonot peliteot, niin sitten kannattaa varmaan laittaa palloa varmasti tyhjään tilaan ja mielellään varmasti alaspäin. Jos virheiksi katsotaan myös ne tilanteet, missä ei olla uskallettu ottaa riskiä, niin sitten tilanne olisi jo eri. Harva pelaaja näkee asiaa niin graavina virheenä kun ei sentään tullut tilanteesta omiin maalia. Pelaajien kannalta kaiketi vain silmitön voitonhimo, halu olla toista parempi niin vahvasti, tuo tarvittavasti sitä aggressiivisuutta peliin, että pallon siirtely ei enää kiinnosta.

Juu ja lopetetaan se liian tarkka pelinohjaaminen siel kentän laidalla. Kyl se Turo osaa iteki liikkuu vaikka sille ei koko ajan huuda mihin sen pitää mennä tai mihin sen pitää syöttää. Peliin reagointi on varmaan yksi ongelma. Ei siis ymmärretä mitä pitää tehdä ja miksi. Sekunninkin miettimisaika on jo joissain tilanteissa liikaa. Keskikentällä ne pelit monesti ratkeaa.

Ei Turo välttämättä osaa. Mutta oppiiko hän huutamatta vai ei? Toisaalta parhaiten oppii itse tekemällä ja niin, että pitää itse ne päätökset tehdä, mutta toisaalta, jos mitään liikettä ei koskaan tapahdu ja pelaaja luulee pelanneensa hyvin oltuaan hyvin passiivinen, niin pitäisikö välillä vähän herätellä pelin aikanakin? Luulen, että maailman parhaille pelaajillekin on välillä huudettu lapsuusvaiheessa aika yksityiskohtaisia neuvoja ja aika kovallakin äänellä, mutta heistä on silti tullut aika hyviä.

[Jortsukka]

No tavallaan, mutta ehkä enemmänkin kyse on siitä, että mikä nähdään virheeksi ja mikä ei. Jos virheiksi katsotaan vain suoraan maaliin johtaneet huonot peliteot, niin sitten kannattaa varmaan laittaa palloa varmasti tyhjään tilaan ja mielellään varmasti alaspäin. Jos virheiksi katsotaan myös ne tilanteet, missä ei olla uskallettu ottaa riskiä, niin sitten tilanne olisi jo eri. Harva pelaaja näkee asiaa niin graavina virheenä kun ei sentään tullut tilanteesta omiin maalia. Pelaajien kannalta kaiketi vain silmitön voitonhimo, halu olla toista parempi niin vahvasti, tuo tarvittavasti sitä aggressiivisuutta peliin, että pallon siirtely ei enää kiinnosta.

Ei Turo välttämättä osaa. Mutta oppiiko hän huutamatta vai ei? Toisaalta parhaiten oppii itse tekemällä ja niin, että pitää itse ne päätökset tehdä, mutta toisaalta, jos mitään liikettä ei koskaan tapahdu ja pelaaja luulee pelanneensa hyvin oltuaan hyvin passiivinen, niin pitäisikö välillä vähän herätellä pelin aikanakin? Luulen, että maailman parhaille pelaajillekin on välillä huudettu lapsuusvaiheessa aika yksityiskohtaisia neuvoja ja aika kovallakin äänellä, mutta heistä on silti tullut aika hyviä.

Jos on käynyt kv-turnauksissa tai pelannut kv-pelejä, niin useimmiten niiden valmentajat huutavat keskimääräistä suomalaista valmentajaa selvästi enemmän asioita kentälle. Toki se on eri asia mitä huutavat ja milloin, mutta ei siellä tuppisuuna valmentajat istu ja akatemian pelaajat vain maagisesti opi asioita tyhjästä.

[pallojalassa]

Jos on käynyt kv-turnauksissa tai pelannut kv-pelejä, niin useimmiten niiden valmentajat huutavat keskimääräistä suomalaista valmentajaa selvästi enemmän asioita kentälle. Toki se on eri asia mitä huutavat ja milloin, mutta ei siellä tuppisuuna valmentajat istu ja akatemian pelaajat vain maagisesti opi asioita tyhjästä.

Muistuu mieleen eräs kutsuturnaus, jossa suomalainen valkku ohjeisti pelaajaa "kuseta, kuseta" voittamaan metrin vaparin antamis paikassa.
Atleticon valkku antoi maltillisia taktisia ohjeita läpi ottelun.

Sama valkku höpötti läpi turnauksen tuloksen tekemisen tärkeyttä, että saadaan taas uusi kutsu jonnekin." Ei ne siellä tiedä miten tulokset tehtiin"

Turnauksen finaalissa sitten koko valkkurinki sopivan krapulassa etteivät jaksaneet otteluita enää seurata...

[Sokrateen puskumaali]

Jos on käynyt kv-turnauksissa tai pelannut kv-pelejä, niin useimmiten niiden valmentajat huutavat keskimääräistä suomalaista valmentajaa selvästi enemmän asioita kentälle. Toki se on eri asia mitä huutavat ja milloin, mutta ei siellä tuppisuuna valmentajat istu ja akatemian pelaajat vain maagisesti opi asioita tyhjästä.

Tämä on se, mitä olen muitakin kanavia pitkin saanut kuulla. Minusta siinä on joku järkevä välimuoto niiden välillä, että pakottaa kaiken aikaa oman tahdon mukaiseen peliin ilmoittaen aina syöttösuunnat ja mitä pitää tehdä kentällä tai sitten on vaan hiljaa ja korkeintaan kyselee jotain kryptistä pelaajilta kesken pelin. Joku kultainen keskitie.

[Jalkapalloministeri]

Tämä on se, mitä olen muitakin kanavia pitkin saanut kuulla. Minusta siinä on joku järkevä välimuoto niiden välillä, että pakottaa kaiken aikaa oman tahdon mukaiseen peliin ilmoittaen aina syöttösuunnat ja mitä pitää tehdä kentällä tai sitten on vaan hiljaa ja korkeintaan kyselee jotain kryptistä pelaajilta kesken pelin. Joku kultainen keskitie.

Siinäkin on aika iso ero, keskittyykö ohjaus pallolliseen vai pallottomaan pelaajaan.

[pallojalassa]

Siinäkin on aika iso ero, keskittyykö ohjaus pallolliseen vai pallottomaan pelaajaan.

Valmentajan ei pidä koskaan antaa pallolliselle ohjeita. Ei koskaan.

[hoc]

Valmentajan ei pidä koskaan antaa pallolliselle ohjeita. Ei koskaan.

Jos aloittavalle valmentajalle saisi antaa vain yhden ohjeen, se voisi olla tämä.

[Nuorenanätti]

Valmentajan ei pidä koskaan antaa pallolliselle ohjeita. Ei koskaan.

Tämä pitää hyvin pitkälle paikkansa. Olen jopa koko valmentaja-aikani seurannut tätä ohjenuoraa, vieläkin pääosin. Parina viime vuonna olen kuitenkin poikennut ohjeesta vähintään kahdesta syystä.

Ensinnäkin minulla on pelaajia, jotka syöttävät pallon tilanteesta riippumatta. Tähän ei ole auttanut harjoittelu, pelipaikan vaihto tai keskustelu. Haluan muuttaa tätä käytöstä ja saada pelaajat myös kuljettamaan, ohittamaan ja laukomaan pelitilanteissa. Kyse ei ole siitä, että eivät osaisi. Kyse on itseluottamuksen puutteesta ja siitä, ettei osata vielä havainnoida ja tulkita pelitilanteita. Nämä pelaajat kuulevat minulta ajoittain ohjeen "havainnoi", "uskalla" tai "vie". Kyllä, ihan pelitilanteissa kentän reunalta annan pallolliselle ohjeita ja koen silti tekeväni oikein. Toivottuja muutoksiakin olen nähnyt ja pelaajien tekeminen kentällä on rohkaistunut ja monipuolistunut.

Toiseksi, minun pelaajani puhuvat kentällä aivan liian vähän. Välillä, aika useinkin, pelaan heidän kanssaan. Porisen kentällä kuin papupata, välillä pallottomille, välillä pallollisille. "Käänny" ei ole ollenkaan harvinainen ohje antaa pallolliselle syötön jälkeen. Tarkoitus on antaa pelaajille pelin kautta esimerkki siitä, kuinka paljon, mitä, missä tilanteissa ja kenelle kentällä pitäisi puhua. Puhumisesta myös puhun treeneissä ja kannustan siihen. Pieni voitto on, kun kentältä alkaa näitä puheita kuulua, vaikka istuisin reunalla, kiskoisin taskumatista lämmintä ja polttelisin filtterittömiä mentholsavukkeita.

Olen siis vahvasti sitä mieltä, että valmentajan tulee ohjata ensisijaisesti pallottomia. Ei koskaan ohjeesta olen luopunut, vaikka pelin joystickaaminen kentän reunalta on minusta edelleen vihoviimeisin asia, mitä joukkueelle voi tehdä.

[Sokrateen puskumaali]

Jos aloittavalle valmentajalle saisi antaa vain yhden ohjeen, se voisi olla tämä.

Kenties, mutta onko tällä ohjeella korrelaatiota hyvän pelaajakehityksen kannalta? Olen kuullut tätä ohjetta toistettavan useaan otteeseen suomalaisessa kontekstissa ja nähnyt sitä myös aika hyvin noudatettavankin suomalaisissa peleissä, mutta minusta jotenkin näyttää siltä, että tätä ei toteuteta samalla pieteetillä muualla. Muualla valmentajat vaikuttavat välillä valmentavan lapsia peleissä niin kuin olisivat jonkin miesten joukkueen johdossa. Välillä ohjaavia huutoja satelee myös pallolliselle. En tiedä, että tulisiko ulkomailla pelaavista sitten vieläkin parempia, jos heidän valmentajansa lopettaisivat sen. Epäilen, että asialla ei ole niin suurta merkitystä.

Tämä pitää hyvin pitkälle paikkansa. Olen jopa koko valmentaja-aikani seurannut tätä ohjenuoraa, vieläkin pääosin. Parina viime vuonna olen kuitenkin poikennut ohjeesta vähintään kahdesta syystä.

Ensinnäkin minulla on pelaajia, jotka syöttävät pallon tilanteesta riippumatta. Tähän ei ole auttanut harjoittelu, pelipaikan vaihto tai keskustelu. Haluan muuttaa tätä käytöstä ja saada pelaajat myös kuljettamaan, ohittamaan ja laukomaan pelitilanteissa. Kyse ei ole siitä, että eivät osaisi. Kyse on itseluottamuksen puutteesta ja siitä, ettei osata vielä havainnoida ja tulkita pelitilanteita. Nämä pelaajat kuulevat minulta ajoittain ohjeen "havainnoi", "uskalla" tai "vie". Kyllä, ihan pelitilanteissa kentän reunalta annan pallolliselle ohjeita ja koen silti tekeväni oikein. Toivottuja muutoksiakin olen nähnyt ja pelaajien tekeminen kentällä on rohkaistunut ja monipuolistunut.

Toiseksi, minun pelaajani puhuvat kentällä aivan liian vähän. Välillä, aika useinkin, pelaan heidän kanssaan. Porisen kentällä kuin papupata, välillä pallottomille, välillä pallollisille. "Käänny" ei ole ollenkaan harvinainen ohje antaa pallolliselle syötön jälkeen. Tarkoitus on antaa pelaajille pelin kautta esimerkki siitä, kuinka paljon, mitä, missä tilanteissa ja kenelle kentällä pitäisi puhua. Puhumisesta myös puhun treeneissä ja kannustan siihen. Pieni voitto on, kun kentältä alkaa näitä puheita kuulua, vaikka istuisin reunalla, kiskoisin taskumatista lämmintä ja polttelisin filtterittömiä mentholsavukkeita.

Olen siis vahvasti sitä mieltä, että valmentajan tulee ohjata ensisijaisesti pallottomia. Ei koskaan ohjeesta olen luopunut, vaikka pelin joystickaaminen kentän reunalta on minusta edelleen vihoviimeisin asia, mitä joukkueelle voi tehdä.

Tämän kirjoituksen kohdalla olen monessakin kohtaa samaa mieltä. Ei sellaisia ohjeita, että "nyt syötä pelaajalle x" vaan juuri tällaisia tavallaan rohkaisevia ja pelaajaminää tukevia ohjeita tai rohkaisuja. Monella tapaa ensisijainen rooli peliin reagoimisessa on minusta se, että opetetaan pelaajille tietynlaista oikeanlaista reagoimista pelikontekstiin, ettei peli mene vain rutiininomaiseksi suorittamiseksi ja toisaalta siinä voidaan myös yksilöille niitä asioita, joita he juuri tarvitsevat kehittyäkseen. Toki näitä asioita voi ja pitää myös harjoituksissa käydä lävitse, mutta kovat pelit ovat kuitenkin yksi harjoitusympäristö, mitä saattaa olla vaikea simuloida harjoituksissa kun kaikki tuntevat toisensa ja kyse on vaan harjoituspeleistä pelaajien mielessä.

Minusta joukkueelle voi tehdä monia asioita, jotka olisivat listallani vihoviimeisempiä kuin joystickaaminen peleissä, mutta onhan sille paljon parempia vaihtoehtoja.

[Jortsukka]

Olen kategorisesti aika vahvasti sitä mieltä ettei kannata valmennuksessa tehdä mitään ehdottomuuksia. Esim. tämä että ehkä joskus on hyvä myös auttaa pallollista. Varsinkin jos pelaajilla on esim. tuo yllä mainittu tapa että eivät tee muuta kuin syöttävät nopeasti pallon johonkin. Esim. voi siis rohkaista pallollista tai aktivoida pallollista tekemään oikeasti päätöksenteko prosessia pallon kanssa.

[pallojalassa]

Olen kategorisesti aika vahvasti sitä mieltä ettei kannata valmennuksessa tehdä mitään ehdottomuuksia. Esim. tämä että ehkä joskus on hyvä myös auttaa pallollista. Varsinkin jos pelaajilla on esim. tuo yllä mainittu tapa että eivät tee muuta kuin syöttävät nopeasti pallon johonkin. Esim. voi siis rohkaista pallollista tai aktivoida pallollista tekemään oikeasti päätöksenteko prosessia pallon kanssa.

Tuolloin pelaaja vaan toteuttaa valmentajan ohjetta.
Pallollinen pelaaja on prosessoimassa tilannetta ja jos siihen päätöksentekoon vielä saadaan valmentajan 'ohje' joka pelaajalle on kuin Jumalansana, niin loppuu se vähäinenkin havainnointi-päätöksenteko prosessi.

Toki tarkoitan nyt pelaajia, jotka ovat iältään valmiita tekemään valintoja, havannoimaan pelitapahtumia, jotka perustuvat tilanteiden tunnistamiseen, verbaaliseen ja non-verbaaliseen kommunikointiin.

Paljon parempi tapa toimia on tehdä vaikka video klippejä ja sitten keskustella pelaajan kanssa mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut.

Kannattaa myös muistaa, ettei jokainen pelaaja edes halua tulla messiksi vaan kokee, että helppo syöttö omille on pallollisena se minkä kokee omimmaksi. Voi olla, että pelaaja nauttii enemmän puolustamisesta ja kokee onnistumiset sitä kautta.

Jos sitten puhutaan todellisista talenteista niin valmentajan on hyvä ottaa pari askelta taaksepäin oppiakseen itse mitä parempia ratkaisuja pelaaja löytää kuin hän.

[Kossi Agassa]

Korkealla tasollahan on aivan validia, että "puolustetaan" pitämällä palloa. Se ei vain ole hirveän hyvä tapa kehittää pelaajia, joten ko. taktiikkaa ei ehkä kannattaisi adaptoida junnufutikseen.

AC Oulun kannattajien uusimmassa Raatin Kutossauna Podcastissa oli vieraana Mika Nurmela ja hän siellä kertoi mielipiteitään suomalaisen junnufutiksen tilasta. Yhtenä huolena Nurella oli, että hän näkee mielestään ihan liian "aikuismaista futista" junnujen peleissä. Nure toivoi junnupeleihin enemmän kaaosta, joka nostaa tempoa ja kehittää pelaajien yksilötaitoja. Nyt peleissä seisotaan muodossa ja puolustetaan pallolla, kuten aikuisten peleissä.