Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Sokrateen puskumaali]

Tuolloin pelaaja vaan toteuttaa valmentajan ohjetta.
Pallollinen pelaaja on prosessoimassa tilannetta ja jos siihen päätöksentekoon vielä saadaan valmentajan 'ohje' joka pelaajalle on kuin Jumalansana, niin loppuu se vähäinenkin havainnointi-päätöksenteko prosessi.

Toki tarkoitan nyt pelaajia, jotka ovat iältään valmiita tekemään valintoja, havannoimaan pelitapahtumia, jotka perustuvat tilanteiden tunnistamiseen, verbaaliseen ja non-verbaaliseen kommunikointiin.

Paljon parempi tapa toimia on tehdä vaikka video klippejä ja sitten keskustella pelaajan kanssa mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut.

Riippuu kyllä joo pelaajan kypsyydestä. Mielestäni tässä puhutaan koko valmentamisen kirjosta, mikä tarkoittaa myös alakouluikäisiä, joiden kohdalla nuo videoklipit ovat vähän huono ratkaisu niin tehokkuuden kuin perillemenon kannalta. Silloin pelaajien ohjaaminen em. hengessä saattaa olla pelaajakehityksen kannalta paljon tehokkaampi metodi.

Enkä tiedä, että onko noilla kypsemmillä tapauksilla enää sellaista näkemystä, että valmentajan sana vastaa jonkun omnipotentin sanaa. Mielestäni se näkemys kyllä karsiutuu sen kognition kypsymisen myötä. Mutta vanhempia valmentaneet osaavat paremmin tähän vastata, että mikä on pelaajakehityksen kannalta fiksumpi siihen. Varmaan ehdottamasi videoiden kautta keskusteleminen on ainakin isommassa roolissa.

Kannattaa myös muistaa, ettei jokainen pelaaja edes halua tulla messiksi vaan kokee, että helppo syöttö omille on pallollisena se minkä kokee omimmaksi. Voi olla, että pelaaja nauttii enemmän puolustamisesta ja kokee onnistumiset sitä kautta.

En tiedä, että pitääkö tämänkaltaiseen mentaaliakrobatiaan mennä valmentajana. Voi olla niinkin tai sitten voi olla niin, että rohkaisulla ja valmentamisella pelaajalle tuleekin ihan eri tason ambitiot kun huomaa osaavansa lajia. Minä en ainakaan tee päätöstä, että tuota pelaajaa en yritä kehittää koska hän nyt ei varmaan halua tulla messiksi vaan kunhan pelailee.

Lisäksi nyt käsittääkseni puhutaan enemmän sellaisista tilanteista, missä arka pelaaja antaa turhaan vaikean syötön (lähinnä vaan luopuu pallosta ja yrittää tyrkätä sitä jonnekin geneeriseen suuntaan) isolla todennäköisyydellä suoraan vastustajalle sen sijaan, että ottaisi tyhjät pois ja syöttäisi sen helpon syötön omille. Jälkimmäiseen tarvitsee askeleen verran rohkeutta ja ensimmäinen on aremman pelaajan ratkaisu. Ja vaikka ei tarkoittaisi, olisi jo sen verran kyvykäs pelaaja, että kykenisi antamaan sen syötön alaspäin ja vielä omalle pelaajalle, niin silti syytä olisi rohkaista tätä edistämään peliä paremmin.

Jos sitten puhutaan todellisista talenteista niin valmentajan on hyvä ottaa pari askelta taaksepäin oppiakseen itse mitä parempia ratkaisuja pelaaja löytää kuin hän.

En ole vielä nähnyt sellaista talenttia, joka vaikka 8v iässä näyttää johdonmukaisesti valmentajalle, että miten peliä pelataan paremmin, mutta sekin on toki mahdollista ajoittain. Jos puhutaan 16v pelaajasta, niin sitten tämä koko keskustelu on tavallaan täysin eri asiasta. Siinä tuskin on hirveästi tarvetta kertoa lahjakkaalle pelaajalle, että mitä kannattaa tehdä, ellei kyse ole jostain hänen kehitykseensä, joukkueen pelitapaan tms. liittyvästä asiasta.

[Sokrateen puskumaali]

AC Oulun kannattajien uusimmassa Raatin Kutossauna Podcastissa oli vieraana Mika Nurmela ja hän siellä kertoi mielipiteitään suomalaisen junnufutiksen tilasta. Yhtenä huolena Nurella oli, että hän näkee mielestään ihan liian "aikuismaista futista" junnujen peleissä. Nure toivoi junnupeleihin enemmän kaaosta, joka nostaa tempoa ja kehittää pelaajien yksilötaitoja. Nyt peleissä seisotaan muodossa ja puolustetaan pallolla, kuten aikuisten peleissä.

Niin se tavallaan on. Mutta asian muuttaminen on vaikea homma. Kun yrittää pelata kovalla prässillä, niin fiksumpaan pelijärjestelmään oppineet joukkueet syö vastahyökkäyksillä elävältä, koska ei se prässi pienillä ole ihan niin hirveän järjestelmällistä ja joukkueena taitavaa. Tappiot syö moraalia ja karkottaa taitaviakin lapsia lajin parista.

Miksi peli Suomessa menee niin aikuisissa kuin lapsissakin siihen muodossa passiiviseen hölkkään? Se on varmaan se isompi kysymys. Kyllä varmaan joka puolella aikuisten pelityyli heijastuu lasten peleihin. Miksi meillä syntyy varovaista hölkkäilyä ja jossain muualla sähäkkää koko kentän prässiä, sitä on vaikea täysin tietää.

Ehkä niiden aikuisjoukkueiden pitäisi ensin tehdä muutoksia pelikulttuuriinsa, niin se sama kyllä valuu lapsiin.

[Fillarikommari]

AC Oulun kannattajien uusimmassa Raatin Kutossauna Podcastissa oli vieraana Mika Nurmela ja hän siellä kertoi mielipiteitään suomalaisen junnufutiksen tilasta. Yhtenä huolena Nurella oli, että hän näkee mielestään ihan liian "aikuismaista futista" junnujen peleissä. Nure toivoi junnupeleihin enemmän kaaosta, joka nostaa tempoa ja kehittää pelaajien yksilötaitoja. Nyt peleissä seisotaan muodossa ja puolustetaan pallolla, kuten aikuisten peleissä.

Ihan kiinnostavaa. Osuu aikalailla kohdilleen. Esim. pk-seudulla Klubi opettaa pitämään timantin lähes tilanteessa kuin tilanteessa, Honka opettaa selvät pelinavausmallit ja niistä hyökkäykseen etenemisen ihan pienestä lähtien ja KäPalla on joustamaton vaikkakin sinänsä todella fiksu tapa pelata 5v5 (pelinavaus lähtökohtaisesti lyhyenä, maalivahdin kanssa yhteispelillä tai 1v1-voittamisella ylivoiman luominen tai jos ei onnistu niin laidat alas hakemaan jne). Tehokasta ja hyvin organisoitua pelaamista kaikilla. Ihan hyvä kysymys, onko se paras tapa kehittää pelaajia, ehkä ei.

[Jortsukka]

Tuolloin pelaaja vaan toteuttaa valmentajan ohjetta.
Pallollinen pelaaja on prosessoimassa tilannetta ja jos siihen päätöksentekoon vielä saadaan valmentajan 'ohje' joka pelaajalle on kuin Jumalansana, niin loppuu se vähäinenkin havainnointi-päätöksenteko prosessi.

Toki tarkoitan nyt pelaajia, jotka ovat iältään valmiita tekemään valintoja, havannoimaan pelitapahtumia, jotka perustuvat tilanteiden tunnistamiseen, verbaaliseen ja non-verbaaliseen kommunikointiin.

Paljon parempi tapa toimia on tehdä vaikka video klippejä ja sitten keskustella pelaajan kanssa mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut.

Kannattaa myös muistaa, ettei jokainen pelaaja edes halua tulla messiksi vaan kokee, että helppo syöttö omille on pallollisena se minkä kokee omimmaksi. Voi olla, että pelaaja nauttii enemmän puolustamisesta ja kokee onnistumiset sitä kautta.

Jos sitten puhutaan todellisista talenteista niin valmentajan on hyvä ottaa pari askelta taaksepäin oppiakseen itse mitä parempia ratkaisuja pelaaja löytää kuin hän.

Sokrateen puskumaali tuossa jo vastailikin, mutta nyt on vähän hukassa kyllä ajatus tai ehkä ei osata ihan hahmottaa valmennusmaailman eri spekterejä. Aiemmin vastaus tai vastauksen vastaus käsitteli aloittelevaa valmentajaa ja hänelle annettavaa ohjetta. Oletan että aloittelevia valmentajia toimii paljon enemmän esim. U10 vaiheessa(tai nuoremmissa) kuin vaikka U14 vaiheessa. Samoin ns. haaste/harraste-ryhmissä näitä on enemmän kuin vaikka U15 EL-ryhmissä.

Jos mietitään sitä toka luokkalaista Peppiä tai Petriä, joka ei uskalla pitää palloa vaan luopuu siitä nopeasti. Tähän vielä vanhemmat tai jopa valmentajat rohkaisevat sillä että ainoa ohje kentälle on ollut "syötellään pojat/tytöt" tai "Pallo liikkuu", niin ujo ja arka luonne varmasti toteuttaa tätä. Eli kun saa pallon niin nopeasti pistää sen vain johonkin. Joskus kun se vielä menee omalle, niin saa siitä todennäköisesti aploodit. Nyt kuitenkin jos valmentaja haluaisi rakentaa joukkueensa pelaajiksi jotka uskaltavat pitää pallon tiukassa tilanteessa prässin alla ja ilman että tarvitsee pelätä virheitä, niin valmentajan tehtävä on rohkaista pitämään sitä palloa myös itsellä.

Nyt tietenkin pelaajan luonteesta voi jotain jo osata sanoa, jos on pidempään heitä valmentanut, mutta taas jos on aloitteleva valmentaja, niin tuskin on kauheasti ehtinyt vielä ryhmän kanssa toimia. Tällöin on turha jo 8-10vuotiaasta päätellä että "tuo haluaa vaan puolustaa ja ei halua palloa". Koska todennäköisesti syy miksi "ei halua palloa" liittyy siihen että pelkää menettävänsä tai pelkää ettei osaa sille tehdä mitään fiksua. Valmentajan tehtävä on siis rakentaa itseluottamusta ja kyllä pelaajan kehittyessä voidaan sitten miettiä prosessia "milloin helppo syöttö ja milloin pidän pallon". Mutta jos uskallusta pitää palloa ei ole, niin sitä on kyllä todella vaikea enää kasvattaa myöhemmin.

Ja varmaan turha edes puhua nyt videoklippien käytöstä kuitenkin suurimmassa osassa aloittelevia valmentajia, kun puhutaan vaikka U10 tai nuoremmista pelaajista. Toki niitä hyvä käyttää tukena, mutta eivät korvaa missään tapauksessa pelissä tai harjoituksessa käytävää valmentamista.

Ja toki yleisesti pelaajille hyvä antaa tilaa ja antaa heidän löytää ratkaisuja, mutta en ole toistaiseksi löytänyt urallani yhtään pelaajaa jota valmentaja ei voisi auttaa, vaikka nyt puhutaan pelaajista jotka ovat lähteneet ulkomaille ja tehneet mukavaa uraa siellä.

Yleisesti, ei vain liittyen tähän vastaukseen, Suomessa tuntuu olevan aika vahvasti mallilla kahta koulukuntaa valmennuksessa, joissa mielestäni molemmissa mennään metsään:

1) Joukkue organisoidaan yli korostetusti ja valmentaja on joukkueen "tähti"
2) Valmentaja tulee harjoituksiin ja heittää pallon peliin ja katselee treenejä sivusta kun pelaajat pelaavat

Totuushan löytyy jostain näiden välimaastosta. Valmentajan tehtävä on auttaa pelaajaa kehittymään. Tämä vaatii niin vapautta löytää oma reittinsä, kuin myös apua auttaa asioissa missä pelaajaa voidaan tukea. Toiselle pelaajalle tuki voi olla esim. sitä että valmentaja kannustaa pelaajaa rohkeammaksi, toiselle se voi olla että käydään niitä videoklippejä ja kolmannelle vaikka miten voisi kehittyy juoksemista, jne. Valmentajan tehtävä on juuri tämän takia todella vaativa ja monimutkainen eikä sen takia pidä liikaa rajata asioita ulos/sisälle tekemällä ehdottomuuksia valmentamiseen.

[erno]

AC Oulun kannattajien uusimmassa Raatin Kutossauna Podcastissa oli vieraana Mika Nurmela ja hän siellä kertoi mielipiteitään suomalaisen junnufutiksen tilasta. Yhtenä huolena Nurella oli, että hän näkee mielestään ihan liian "aikuismaista futista" junnujen peleissä. Nure toivoi junnupeleihin enemmän kaaosta, joka nostaa tempoa ja kehittää pelaajien yksilötaitoja. Nyt peleissä seisotaan muodossa ja puolustetaan pallolla, kuten aikuisten peleissä.

Kiinnittin tähän huomion kun kävin katsomassa HJK Cuppia (vai mikä se oli?) viime viikonloppuna Töölössä. Etenkin Klubin U10 Sinisen, joka turnauksen taisi voittaa, peli oli hyvin monilta osin hyvin aikuismaista. Tuo Klubin jengi oli materiaalillisesti aika ylivoimainen turnaukseen, mutta silti pelasivat kahdessa katsomassani pelissä hieman sellasta pelokasta jalkapalloa. Vaikka laitapelaajat oli vastustajia taitavampia, niin ohituksia nähtiin aika vähän ja enemmän nähtiin ratkaisuja joissa tempojuoksu pysäytetään kun vihulaisen pakki on lähellä ja pelataan pallo supporttiin, josta sitten haetaan uutta lähestymistä hyökkäykseen.

Minun mielestä tämän ikäisten pelaajien pitäisi vielä lähtökohtaisesti pyrkiä lähes aina laidalla 1v1 tilanteessa ohi ja prässin pitäisi irrota lähimpään pelaajaan refleksinä.

[KVilho]

Ihan kiinnostavaa. Osuu aikalailla kohdilleen. Esim. pk-seudulla Klubi opettaa pitämään timantin lähes tilanteessa kuin tilanteessa, Honka opettaa selvät pelinavausmallit ja niistä hyökkäykseen etenemisen ihan pienestä lähtien ja KäPalla on joustamaton vaikkakin sinänsä todella fiksu tapa pelata 5v5 (pelinavaus lähtökohtaisesti lyhyenä, maalivahdin kanssa yhteispelillä tai 1v1-voittamisella ylivoiman luominen tai jos ei onnistu niin laidat alas hakemaan jne). Tehokasta ja hyvin organisoitua pelaamista kaikilla. Ihan hyvä kysymys, onko se paras tapa kehittää pelaajia, ehkä ei.

Tässä on todennäköisesti lapsijoukkuiden kanssa suuria eroja. Varmaan myös materiaali vaikuttaa siihen miten voi valmentaja yrittää organisoida tai edes unelmoida organisoivansa.

Kun miettii pojan jengin 5v5 ja 8v8 vaihetta ja Fillarikommarin kertomusta muutamasta etelän porukasta niin sanoisin että tuskin olisi vielä edes onnistunut vaikka olisi yritetty. Mentiinkö sitten valmentajan valitsemalla tiellä juuri sen takia että näki turhaksi edes yrittä organisoida, vai että näki muut asiat tärkeämmäksi tässä vaiheessa.

Vuoden verran oli toinen valmentaja vetämässä 5v5 ja 8v8 vaiheen vaihtumiskohdissa. Me aikuiset ihaillen katseltiin yhdessä turnauksessa vuotta vanhempien 8v8 pelin finaalia (pari etelän jengiä pelasi vastakkain) ihaillen, kun se jo näytti ihan jalkapallolta. Tämä valmentaja meille sanoi että "Kyllä hän voi laittaa pojat noin pelaamaan, mutta ei kannata vielä." En tiedä olisiko vuodessa onnistunut, mutta me vanhemmat ei siihen ainakaan uskottu

Jos oikein muistan, niin nuoremman pojan jengissä ei 5v5 vaiheessa ollut mitään organisointia poislukien se, että avauksessa ja aloituksessa piti olla about omalla paikalla. Pitkää ei saanut laittaa.

Treenien pääpaino oli 1v1 ja 2v2. Niitä sitten veivattiin oikein huolella ja väitän että se näkyi peleissäkin niin, että paljon ei syötelty vaan koitettiin kukin vuorollaan puskea läpi. Kuokkaan tuli useinkin, varsinkin kun piti tunkea vuotta vanhempien sarjoihin. Pienemmiltä kyläjengeiltäkin tuli turpaan, usein rumastikin. Meidän vanhempienkin puolelta saattoi myös tulla vähän kommenttia valmentajille, että pitäisikö sitä syöttämistä opettaa.

8v8 mentäessä se peli vasta sekaisin olikin. Sanoisin että jonkinlaiset tapailut pelitapaan otettiin silloin ja siitä eteenpäin onkin organisoinnin taso noussut.

11v11 kun pari vuotta pelanneet, niin varsinkin alakerrassa ja keskialueella aika aikuismaista ainakin välillä. Nyt kuin mietin niin eipä tuo pitkään tehty 1v1 ja 2v2 kovin voimakkaasti enää näy. Mitään silmiinpistävää ohittamistaitoa ei näy, kuin ehkä muutaman tyypin kohdalla. Ehkä jonkinlaista pelirohkeutta välillä. Enää ei kyllä millekään pikkukyläjengeille hävitä. Toki ei olla ihan Suomen terävimmänkään kärjen tasolla, vaikka materiaaliin nähden hyvin pärjätäänkin.

Oliko siis järkevää jättää organisointi myöhemmälle vai ei? Minä en ainakaan osaa sanoa.

[Valonheitin]

Itse käytin 5v5 peleissä timanttia, sillä sen avulla on mielestäni helpoin pitää joukkueessa syvyys ja leveys. Samalla lapset oppivat hieman eri pelipaikkojen merkityksiä ja roolituksia. Toki mitenkään tiukkaa timantin noudattamista en vaatinut, mutta lähtökohta aina avatessa tuo oli. Ohjeistukseksi en antanut juuri muuta, kuin avaus lyhyellä ja hyökkääjä liikkui pallolliseen laitaan. Avauksen jälkeen annoin pelaajien tehdä omat ratkaisunsa. Pelitavan tukemiseksi harjoituksissa pääpaino oli 1v1 harjoitteissa, sekä pienpeleissä. Pelaajia kannustettiin haastamaan peleissä ja kokeilemaan omia taitojaan. Tuon ikäiset lapset ovat oman kokemuksen mukaan "minä ja pallo" vaiheessa ja yritin pitää harjoituksetkin sellaisina. Tuohon vielä lisänä maalintekoa, niin harjoitukset olivat mielestäni vauhdikkaita ja lasten mieleen.

Jossain koulutuksessa mainittiin, että osalla lapsista lonkan rakenne kehittyy aika myöhään siten, että sisäsyrjäsyöttö onnistuisi teknisesti oikein ja muutamilla pelaajilla suorite olikin enemmän sellainen minigolfin tapainen lakaisu. Syöttöharjoitteita toki meillä oli jonkin verran, mutta pääpaino oli kuitenkin toisaalla.

Muutamalta vanhemmalta tuli hieman kritiikkiä syöttöjen vähyydestä, mutta siihen auttoi keskustelu lasten kehitysvaiheista ja siitä, että pienemmille junnuille on vielä luontaista yrittää itse. Mielestäni tuota vaihetta ei saa lian aikaisin kitkeä pois, vaan kentän parempi havainnointi ja syöttöpeli tulee sitten myöhemmin. Toki näiden vanhempien lapset olivat yleensä niitä, jotka eivät oikein halunneet haastaa ja jäivät mielellään maalille odottamaan palloa.

En tosin osaa sanoa, mikä sitten on oikea tapa valmentaa lapsia, mutta itse en kokenut liiallista ohjaamista kovin mielekkääksi. Eikä sitä välttämättä lapsetkaan haluaisi.

[erno]

Me vedetään tällä hetkellä 5v5:ssä U8 -ikäisissä 1-3 formaatiolla. Ollaan kokeiltu timanttia, laatikkoa ja fluidia, mutta ollaan päädytty siihen että toi 1-3 -formaatio on riittävä. Pelaajat alkavat tässä hiljalleen tunnistamaan sitä vapaata tilaa niin, että vaikka pelipaikkoja ei oo fiksattu niin pelijärjestelmä monessa tilanteessa näyttää timantilta tai laatikolta. Lähimmältä pallottomalta aggressiivinen prässi jos vihulla pallo ja pallollisena pyritään ohittamaan vihulainen 1v1

[jyrsija]

5 vs 5 pelithän on pitkälti semmoisia että kanalaumat juoksetat ryhmänä sen pallon perässä ja muutamat lahjakkaat ratkaisevat ne pelit sitten lopulta. Aika vapaata se pelitapa saisi olla ja on useinkin, senverran nuoria ovat ettei kannata mitään kovin vaikeita kuvioita miettiä. Ja IMO tässä iässä peliaika kaikille on tosi tärkeää, ei tulokset

8 vs 8 pelissä pitäisi jo oppia pitämään omat paikkansa, ja vähän miten eri pelaajat liikkuu kentällä, koska kenttä niin suuri ettei voi suhata edestakaisin. Mutta onhan se eka kasi*kasi vuosi aika suhaamista ja "kanalauman jatke" suurimmalle osalle joukkueita, ehkä ihan top 10 joukkueita lukuunottamatta (=joukkueet mitkä järjestään neljän parhaan joukossa joka turnauksessa). 8 vs 8 pelit ovat kyllä ne kaikista hauskimmat junnufutiksessa; paljon joukkueita edelleen mukana ja nopeaa laidasta laitaan peliä. Kenttäkoko ei vielä vaadi niin paljon kuntoa

>>>8*8 - 11*11 siirtymä on sitten kyllä iso, paljon isompi kuin edellinen. Kenttäkoko ja peliaika kasvaa rutkasti.

jotain mitä suomalaisessa valmentamisessa en aina ymmärrä on nuo fläppitaulut alle 10 vuotiaille, mitä näkee kentän laidalla. toki sillä on paikkansa mutta kyllä hyvä valmentaja saa pojat ja tytöt pelaamaan ilman sitä

[Sokrateen puskumaali]

Minun mielestä tämän ikäisten pelaajien pitäisi vielä lähtökohtaisesti pyrkiä lähes aina laidalla 1v1 tilanteessa ohi ja prässin pitäisi irrota lähimpään pelaajaan refleksinä.

Jos pelaajia kouluttaa alusta lähtien kunnolliseen 1v1 puolustamiseen, niin 10v korvilla kilpapelaajat ovat siinä jo niin hyviä, että vaatii aika ison laatueron, että pääsee johdonmukaisesti ohitse pelaajista laidalla. Joukkueen peli saattaa kärsiä tällaisesta tyylistä, jossa pyritään vaan puskemaan lävitse jos se hyökkäys lähes aina käytännössä pysähtyy siihen, että pelaaja yrittää ohitse 1v1 tilanteissa.

Mutta jos pallo ja pelaajat liikkuvat aktiivisesti, niin pystytään osana peliä tilanteisiin, missä ahtaassa tilassa pystytään kuljettamaan palloa ja etenemään linjojen lävitse. Se ei ole mielestäni samaa kuin 1v1 ohittaminen klassisessa laitureiden kohtaamisessa, mutta hyvin tärkeää tuon prässin kanssa. Eli mielummin syöttö kaverille ja aktiivisesti puolustajasta pallottomana ohitse ja pallo taas jalkaan. Nyt ongelma on se, että kun kuljetuksessa tullaan paikkaan, missä ei järkevää ohittaa, niin pallo vaan syötetään varmasti jollekin toiselle ja jäädään paikalleen varmistelemaan ja katsomaan, että mitä toiset keksivät.

5 vs 5 pelithän on pitkälti semmoisia että kanalaumat juoksetat ryhmänä sen pallon perässä ja muutamat lahjakkaat ratkaisevat ne pelit sitten lopulta. Aika vapaata se pelitapa saisi olla ja on useinkin, senverran nuoria ovat ettei kannata mitään kovin vaikeita kuvioita miettiä. Ja IMO tässä iässä peliaika kaikille on tosi tärkeää, ei tulokset

Loppuvaiheen 5v5 pelissä ei kyllä nykyään juosta pallon perässä kuin ehkä harrasteturnauksissa. Olen samaa mieltä, ettei liikaa kuvioita, mutta jotain pelin periaatteita on kyllä hyvä käydä lävitse niin kauan kuin se ei hidasta pelaamista liialla miettimisellä.

jotain mitä suomalaisessa valmentamisessa en aina ymmärrä on nuo fläppitaulut alle 10 vuotiaille, mitä näkee kentän laidalla. toki sillä on paikkansa mutta kyllä hyvä valmentaja saa pojat ja tytöt pelaamaan ilman sitä

Valmentajat on kanssa siellä oppimassa. Ne on ehkä enemmän niille tarpeen. Ei voi tietää, että tarvitseeko sellaista ennen kun on kokeillut. Toisaalta myös jos se fläppitaulu antaa jollekin kasvavalle lapselle tärkeyden kokemusta tai kasvattaa sen intoa pelaamiseen, niin sitten se fläppitaulu on myös hintansa väärti. Itse en ole hirveästi jaksanut käyttää, mutta en paheksu toisilla.

[drone]

YLE tehnyt juttua Suomen pelaajakehityspolkujen tilasta pohjoismaisiin kilpailijoihin nähden. Surullista luettavaa lauantai-iltaan.

https://yle.fi/urheilu/3-12625881?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

[pallojalassa]

YLE tehnyt juttua Suomen pelaajakehityspolkujen tilasta pohjoismaisiin kilpailijoihin nähden. Surullista luettavaa lauantai-iltaan.

https://yle.fi/urheilu/3-12625881?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Erinomainen artikkeli, joka ei jätä selittelylle sijaa.

[fingerström]

YLE tehnyt juttua Suomen pelaajakehityspolkujen tilasta pohjoismaisiin kilpailijoihin nähden. Surullista luettavaa lauantai-iltaan.

https://yle.fi/urheilu/3-12625881?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp

Loistava artikkeli. Muistetaan vielä joskus 2003 tms tapahtuneet siirrot, joissa suomalainen huippunuori Alexei Eremenko lähti 300 000 siirtosummalla ja ruotsalainen vastaavan tason pelaaja (ainakin silloin) Kim Källström 3 miljoonalla. Källström oli vielä tehnyt ennen siirtoaan sopimuksen kasvattajaseuransa kanssa taatakseen, että se saa fyrkat kun taas suomalaisten tapa oli vältellä sopimuksia, jotta saisi oman siirtonsa toteutettua (tjeu Miklu Forssell).

Olen vahvasti sitä mieltä, että tämä on pitkällä tähtäimellä itsetuntokysymys. Aivan samoin kuin nuo esitellyt katsojaluvutkin. Valheellinen bisnesmeininki vittuun ja perinteinen, röyhkeydellä ryyditetty seuratoiminta pinnalle. Seurat keskiöön, ei joukkueet eivätkä "huippuyksilöt" vaan oikeat, ihmisten hallitsemat ja ihmisten asuinpaikoilla toimivat seurat.

[Jortsukka]

Ilman vahvaa seurakulttuuria ei ole seuroista kiinnostuneita ihmisiä riittävästi. Ja jos ei ole heitä, niin ei kukaan mene peleihinkään. Ei Suomessa koskaan pelin taso tule olemaan lähellä mestareiden liigan huippupelejä. Ei se ole Ruotsissa tai edes Tanskassa, mutta silti siellä käy yleisöä.

Se mitä tuossa artikelissa vähän sivuttiin, mutta itse nostaisin myös agenttien ja pelaajien oman aseman jatkossa. Jos nyt mietitään että suomalaiset nuoret ovat lähteneet agenttiensa/perheidensä johdolla sille linjalle vahvasti että ei tehdä sopimuksia kotimaahan että päästään helposti pois halvalla ulkomaille, niin sitten se on tehty ratkaisu. Kuitenkin jos sitä tarkastellaan isommin, niin pitäisi ymmärtää että jos seura joka ostaa/hankkii pelaajan ei joudu pelaajasta juuri maksamaan, niin myös helposti ei silloin myöskään pelaajaan niin paljoa panosteta. Viime vuosina esim. Italiaan on mennyt iso määrä suomalaisia junioreita, joista kukaan ei ole ainakaan toistaiseksi lyönyt siellä lävitse. Miksi sitten Italiassa on suomalaisia hommattu? Varmasti juuri siitä syystä että oma pelaajakehitys ollut heikkoa ja suomalaisia saa lähes ilmaiseksi. Eli ilmaisia ns. lottokuponkeja. Eli jos joku lyö läpi, niin hienoa, mutta jos ei niin ei väliä kun pelaaja oli lähes ilmainen.

Tämän takia olisi hyvä myös miettiä aina sitä, että mitä enemmän se hankkiva seura sinuun panostaa rahallisesti, niin varmasti myös sitä isompi halu on myös panostaa mahdollisuuksien, valmennuksen, jne. suhteen. Välttämättä siis se helpoin siirto ei kuitenkaan ole pitkässä juoksussa paras siirto.

[pilkku seiska]

Tämän takia olisi hyvä myös miettiä aina sitä, että mitä enemmän se hankkiva seura sinuun panostaa rahallisesti, niin varmasti myös sitä isompi halu on myös panostaa mahdollisuuksien, valmennuksen, jne. suhteen. Välttämättä siis se helpoin siirto ei kuitenkaan ole pitkässä juoksussa paras siirto.

Tämä on juuri näin. Sitten edelleen voisi miettiä, kuinka suuri tekijä suoritettava asevelvollisuus on näissä siirroissa. Mikäli ulkomainen seura ostaa nuoren pelaajan ja solmii muutaman vuoden sopimuksen, tämän jälkeen pelaajan on suoritettava ase-/ siviilipalvelus tai haettava lykkäystä. Palvelus katkaisee pelaamisen ja lykkäys siirtää ongelmaa myöhemmäksi. Tämän voisi olettaa vaikuttavan siihen, millaisia summia pelaajista maksetaan ensi vaiheessa, kun asevelvollisuusmörkö voi vaikuttaa jatkosiirtoihin pelaajan markkina-arvon ja yleisen kiinnostavuuden myötä.

[Sokrateen puskumaali]

Se mitä tuossa artikelissa vähän sivuttiin, mutta itse nostaisin myös agenttien ja pelaajien oman aseman jatkossa. Jos nyt mietitään että suomalaiset nuoret ovat lähteneet agenttiensa/perheidensä johdolla sille linjalle vahvasti että ei tehdä sopimuksia kotimaahan että päästään helposti pois halvalla ulkomaille, niin sitten se on tehty ratkaisu.

Tätä aihetta mielestäni käsiteltiin jossain toisessa ketjussa. Mielestäni tuo ero selittyy yksinkertaisesti sillä, että Suomessa ei ole seuroilla varaa kiinnittää lupaavia nuoria pidempiin ja suomalaisen mediaanitason palkkoihin. Jos olisi, niin nuorella pelaajalla olisi jokin järki allekirjoittaa se sopimus.

Nyt kun ei ole varaa, niin ei ole mitään erityistä järkeä. Jotta sopimus olisi kannattava pelaajalle, pitää sen olla parempi kuin mitä tämä saisi vaikkapa työskennellessään perustyöntekijänä jossain tavallisessa työssä, jonne ei suuria vaatimuksia.

Jos pelaaja on 16-18v tilanteessa, että hänestä saattaa tulla pelaaja tai sitten ei ja seura tarjoaa 5v sopimusta, jossa kuukausipalkka 3000 euroa kuukaudessa, niin silloin se sopimus ehkä kannattaa tehdä, koska jos hänestä ei tule pelaajaa, niin tuo sopimus silti takaa hänelle kohtuulliset tulot nuorena. Jos taas tarjous on 5v ja 1250 euroa kuukaudessa, niin sitä sopimusta ei kannata tehdä. Silloin mennään vuosi kerrallaan ja jos breikkaa pelaajana, niin sitten pääsee parempiin rahoihin kiinni helpommin kun ei ole sidottu mihinkään sopimukseen pitkäaikaisesti.

Muissa pohjoismaissa seurojen taloudellinen tilanne mahdollistaa sen, että nuorille lupaaville pelaajille voi tarjota sopimuksia, jotka sitovat heidät muutaman vuoden mittaisiin työsuhteisiin ja sitä kautta heidät pitää ostaa rahalla, jos heidät haluaa omaan seuraansa. Meillä se ei taloudellisesti ole samassa mittakaavassa mahdollista.

Tästä johtuen suomalaiset lahjakkaat nuoret ovat tilanteessa, että heidän kannattaa siinä 16-18 kieppeillä siirtyä akatemiaan, jossa heistä ehkä saattaa tulla ammattilaisia. Niistä akatemioista voi saada sen seuraavan askeleen, eli sen pidemmän sopimuksen. Siellä he ovat edes tarjolla siihen putkeen. Suomessa ne vähäiset rahat käytetään mielummin pariin valmiiseen pelimieheen, jotka ovat sillä hetkellä parempia.

[Jortsukka]

Tätä aihetta mielestäni käsiteltiin jossain toisessa ketjussa. Mielestäni tuo ero selittyy yksinkertaisesti sillä, että Suomessa ei ole seuroilla varaa kiinnittää lupaavia nuoria pidempiin ja suomalaisen mediaanitason palkkoihin. Jos olisi, niin nuorella pelaajalla olisi jokin järki allekirjoittaa se sopimus.

Nyt kun ei ole varaa, niin ei ole mitään erityistä järkeä. Jotta sopimus olisi kannattava pelaajalle, pitää sen olla parempi kuin mitä tämä saisi vaikkapa työskennellessään perustyöntekijänä jossain tavallisessa työssä, jonne ei suuria vaatimuksia.

Jos pelaaja on 16-18v tilanteessa, että hänestä saattaa tulla pelaaja tai sitten ei ja seura tarjoaa 5v sopimusta, jossa kuukausipalkka 3000 euroa kuukaudessa, niin silloin se sopimus ehkä kannattaa tehdä, koska jos hänestä ei tule pelaajaa, niin tuo sopimus silti takaa hänelle kohtuulliset tulot nuorena. Jos taas tarjous on 5v ja 1250 euroa kuukaudessa, niin sitä sopimusta ei kannata tehdä. Silloin mennään vuosi kerrallaan ja jos breikkaa pelaajana, niin sitten pääsee parempiin rahoihin kiinni helpommin kun ei ole sidottu mihinkään sopimukseen pitkäaikaisesti.

Muissa pohjoismaissa seurojen taloudellinen tilanne mahdollistaa sen, että nuorille lupaaville pelaajille voi tarjota sopimuksia, jotka sitovat heidät muutaman vuoden mittaisiin työsuhteisiin ja sitä kautta heidät pitää ostaa rahalla, jos heidät haluaa omaan seuraansa. Meillä se ei taloudellisesti ole samassa mittakaavassa mahdollista.

Tästä johtuen suomalaiset lahjakkaat nuoret ovat tilanteessa, että heidän kannattaa siinä 16-18 kieppeillä siirtyä akatemiaan, jossa heistä ehkä saattaa tulla ammattilaisia. Niistä akatemioista voi saada sen seuraavan askeleen, eli sen pidemmän sopimuksen. Siellä he ovat edes tarjolla siihen putkeen. Suomessa ne vähäiset rahat käytetään mielummin pariin valmiiseen pelimieheen, jotka ovat sillä hetkellä parempia.

Ymmärrän tämän ja olen samaa mieltä, että tämä on ongelma. Kuitenkin tiedän monta tapausta missä agentti/pelaaja/vanhemmat ovat kategorisesti kokonaan torjuneet neuvottelut seuran kanssa. Perustelut ovat että "helpompi päästä maailmalle" tai "emme kuitenkaan halua täällä olla pitkään". Mielestäni näissä tapauksissa sinänsä ymmärrän että jos pelaajan tahto on lähteä maailmalle, niin ok. Mutta agentin ja vanhempien olisi hyvä aina miettiä yhdessä pelaajan kanssa kehitystä. Esim. jos miettii että pelaaja voisi 16-17vuotiaana pelata täällä Veikkausliigassa, niin se tuskin on peliympäristönä huono vaihtoehto. Kuitenkin fakta on että suomalaisista juniori-ikäisistä (alle 19-vuotiaat nyt vaikka referenssinä) ei ulkomailla taida pelata edustusjoukkueessa säännöllisesti kuin ihan muutama tapaus. Suomessa parhaimmillaan siis nämä pelaajat olisivat voineet pelata jo 2-3 vuotta aikuisten pelejä ja 1-2 vuotta liigassa. Se ei toki tarkoita että Suomi olisi parempi vaihtoehto, mutta ei myöskään automaattisesti huonompi. Nyt kun tuntuu että ainakin agenttien tahtotila on saada mahdollisimman nopeasti pelaajat ulkomaille, niin tuntuu että väliä ei ole minne ulkomaille. Jos itse mietin niin viime vuosina esim. Tanska on vaikuttanut ihan hyvältä suunnalta. Siellä selvästi nuoriin panostetaan ja nuorille annetaan vastuuta. Toki sitä mietitään talouden kautta, mutta syyllä nyt ei isosti väliä. Sitten taas esim. Italiaan lähteneet pelaajat ovat pääsääntöisesti olleet suoraan tai epäsuorasti kovinkin tyytymättömiä valintoihinsa. Joten varsinkin jos lähtee ns. ilmaiseksi, niin olisi tosi hyvä olla ihmisiä oikeasti jotka antavat nuorille tietoja että "minne kannattaa" ja "minne ei ehkä kannata" lähteä.

[Sokrateen puskumaali]

Ymmärrän tämän ja olen samaa mieltä, että tämä on ongelma. Kuitenkin tiedän monta tapausta missä agentti/pelaaja/vanhemmat ovat kategorisesti kokonaan torjuneet neuvottelut seuran kanssa. Perustelut ovat että "helpompi päästä maailmalle" tai "emme kuitenkaan halua täällä olla pitkään". Mielestäni näissä tapauksissa sinänsä ymmärrän että jos pelaajan tahto on lähteä maailmalle, niin ok. Mutta agentin ja vanhempien olisi hyvä aina miettiä yhdessä pelaajan kanssa kehitystä. Esim. jos miettii että pelaaja voisi 16-17vuotiaana pelata täällä Veikkausliigassa, niin se tuskin on peliympäristönä huono vaihtoehto. Kuitenkin fakta on että suomalaisista juniori-ikäisistä (alle 19-vuotiaat nyt vaikka referenssinä) ei ulkomailla taida pelata edustusjoukkueessa säännöllisesti kuin ihan muutama tapaus. Suomessa parhaimmillaan siis nämä pelaajat olisivat voineet pelata jo 2-3 vuotta aikuisten pelejä ja 1-2 vuotta liigassa. Se ei toki tarkoita että Suomi olisi parempi vaihtoehto, mutta ei myöskään automaattisesti huonompi. Nyt kun tuntuu että ainakin agenttien tahtotila on saada mahdollisimman nopeasti pelaajat ulkomaille, niin tuntuu että väliä ei ole minne ulkomaille. Jos itse mietin niin viime vuosina esim. Tanska on vaikuttanut ihan hyvältä suunnalta. Siellä selvästi nuoriin panostetaan ja nuorille annetaan vastuuta. Toki sitä mietitään talouden kautta, mutta syyllä nyt ei isosti väliä. Sitten taas esim. Italiaan lähteneet pelaajat ovat pääsääntöisesti olleet suoraan tai epäsuorasti kovinkin tyytymättömiä valintoihinsa. Joten varsinkin jos lähtee ns. ilmaiseksi, niin olisi tosi hyvä olla ihmisiä oikeasti jotka antavat nuorille tietoja että "minne kannattaa" ja "minne ei ehkä kannata" lähteä.

Ihan hyvä täsmennys. Ajattelin vain, ettei jollekin tulisi väärää käsitystä siitä, että minkä vuoksi ne pelaajat lähtevät eikä siirtorahoja valu pohjolaan. Kyse ei sinänsä ole vain tyhmien pelaajien ja agenttien päähänpistosta.

Ymmärrän kyllä, että agenttien ja pelaajien intressi on päästä ammattilaisseuraan nopeasti kun täältä ei helposti nousta aikuisiällä enää Eurooppaan. Käsittääkseni agentti ajattelee asiaa niin, että tänne Suomeen ei juuri tulla katsomaan pelaajia ulkomaisten scouttien taholta, koska pelattava peli on tavallaan eri (hitauden vuoksi). Siksi jos haluaa edes joskus rahaa, pitää pelaaja saattaa nopeasti ulkomaiseen ympäristöön, missä pelataan eurooppalaista nopeaa jalkapalloa ja scoutit tarkkailevat niitä pelaajia.

Samaa mieltä kuitenkin siitä, että Tanska voisi olla parempi suunta. Mutta ehkä joskus vaihtoehto on joko se Italia nyt tai sitten laittaa koko homma pakettiin ja ryhtyä opiskelemaan johonkin ammattiin, missä voi ansaita leveämmän leivän.

[Jortsukka]

Ihan hyvä täsmennys. Ajattelin vain, ettei jollekin tulisi väärää käsitystä siitä, että minkä vuoksi ne pelaajat lähtevät eikä siirtorahoja valu pohjolaan. Kyse ei sinänsä ole vain tyhmien pelaajien ja agenttien päähänpistosta.

Ymmärrän kyllä, että agenttien ja pelaajien intressi on päästä ammattilaisseuraan nopeasti kun täältä ei helposti nousta aikuisiällä enää Eurooppaan. Käsittääkseni agentti ajattelee asiaa niin, että tänne Suomeen ei juuri tulla katsomaan pelaajia ulkomaisten scouttien taholta, koska pelattava peli on tavallaan eri (hitauden vuoksi). Siksi jos haluaa edes joskus rahaa, pitää pelaaja saattaa nopeasti ulkomaiseen ympäristöön, missä pelataan eurooppalaista nopeaa jalkapalloa ja scoutit tarkkailevat niitä pelaajia.

Samaa mieltä kuitenkin siitä, että Tanska voisi olla parempi suunta. Mutta ehkä joskus vaihtoehto on joko se Italia nyt tai sitten laittaa koko homma pakettiin ja ryhtyä opiskelemaan johonkin ammattiin, missä voi ansaita leveämmän leivän.

Syy on myös siinä että ulkomaalainen seura maksaa yleensä agentille isomman summan kuin suomalainen. Ja varmaan voidaan vielä sopia että agenttia kompensoidaan enemmän kun siirtomaksua ei tarvitse maksaa...

[erno]

Oman tuotteen päälle kuseminen ei ole kuitenkaan ollut toimiva ratkaisu pidemmällä aikajänteellä koskaan missään ikinä. Mutta ilmeisesti Suomessa tarvitsee tehdä samoja virheitä mitä esim. Ruotsissa ja Norjassa tehtiin 15-20 vuotta sitten. Vaadittu väliaihe että voidaan liikkua järkevämpään suuntaan.

[KVilho]

Tuli käynnissä olevasta keskustelusta irrallaan mieleen tuo treenien vaatimuustaso ja tempo, mikä usein nousee esille esim. ulkomaille siirtyneiden nuorten kommenteissa muutoksesta.

Muutama uusi kaveri tullut mukaan pojan jengiin ja tavalla tai toisella vanhempien kanssa jutellessa esille noussut kommentti siitä, että intensiteetti ja vaativuus on nyt selvästi kovempi.

Vertailukohdat eivät ole varmaankaan esim. Etelän huippjengien näkökulmasta korkealla, mutta pointti onkin lähinnä se että miten hyvä vaatimustaso, intensiteetti ja tempo tunnistetaan? Miten seurat voivat tunnistaa tämän hetkisen tason ja miten tunnistavat tavoitetilan? Tässäkin asiassa tuntuu että mitään mittareita ei ole vaan jokainen vetää omalla mutullaan. Uskon kuitenkin että arjen laatu on se millä on todella iso vaikutus pelaajan ja joukkueen kehitykseen.

Tässähän isona apuna olisi juuri nämä seurasta ulkomaille lähtevät lupaukset. Seuralla olisi tälläisissa tilanteissa tosi hyvä mahdolilsuus tunnistaa järjestämänsä arjen puutteet. Joku aika sitten oli HJK:sta lähteneen 15-16 kesäisen junnun haastattelu sitä miten homma erosi uudessa seurassa vs. HJK. Mainitsi juuri nämä em. asiat. Tässä olisi hyvä mahdollisuus kehittää omaa valmennustoimintaa ja varmaan esim. HJK tätä höydyntääkin.

Tottakai materiaalikin vaikuttaa asiaan, mutta sen taakse ei voida kokonaan piiloutua.

[Hurten]

Me Suomessa olemme tosi hyviä tekemään suunnitelmia ja valmennuslinjoja. Meillä seuroilla on melkein yhtä hyvät suunnitelmat kuin Tanskassa, mutta olemme tosi huonoja pitämään niistä kiinni

.

 https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/uefa-elite-youth-a-kurssilaiset-vierailivat-fc-midtjyllandissa-suomessa-eniten

Kuulostaa melko käsittämättömältä, että suurin haaste on sooloilu yhdessä sovitusta linjasta.

[Qwertyn Näppis]

Kuulostaa melko käsittämättömältä, että suurin haaste on sooloilu yhdessä sovitusta linjasta.

Ei yllätä yhtään siihen nähden, millaisen kuvan olen suomalaisesta junnufutiksesta saanut jo vuosien takaa. Luulen, että ylhäältä annettua (”käskettyä”) linjaa vastaan on edelleen kyräilyä tai suoraa vastustusta perisuomalaiseen tapaan ja ongelma on varmaankin myös siinä, että linjaa ei saada vakuuttavasti myytyä ruohonjuuritoimijoille.

[Jortsukka]

Tuossa on useampi syy mielestäni. Ei pelkästään valmentajien sooloilua, vaan myös sitä ettei ole seurassa tekijöitä jotka oikeasti tuota veisi sinne valmentajille. Siis avaisi mitä joku asia tarkoittaa tai miten se joku tietty asia pitäisi opettaa. Aika monella siis silloin ongelmana voi olla ihan vain ettei osaa/ymmärrä tuota. Toki löytyy myös niitä jotka tietävät paremmin asiat kuin seurassa tai eivät ole edes kiinnostuneet seuran valmennuslinjasta.

[erno]

Se ongelma on tosiaan siinä, että linja voi olla yhteinen, mutta sieltä puuttuu yksityiskohdat. Sit ku otat parikymmentä vapaaehtosta mutsia/faijaa/jne tai seuran c-b-a -juniori-ikäisiä lapsia pitämään treenejä noista lähtökohdista, niin ei tuu valmennuslinjan mukaisia tai hyviä treenejä.