Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Sokrateen puskumaali]

Vertailukohdat eivät ole varmaankaan esim. Etelän huippjengien näkökulmasta korkealla, mutta pointti onkin lähinnä se että miten hyvä vaatimustaso, intensiteetti ja tempo tunnistetaan? Miten seurat voivat tunnistaa tämän hetkisen tason ja miten tunnistavat tavoitetilan? Tässäkin asiassa tuntuu että mitään mittareita ei ole vaan jokainen vetää omalla mutullaan. Uskon kuitenkin että arjen laatu on se millä on todella iso vaikutus pelaajan ja joukkueen kehitykseen.

Ylipäätänsä termi "vaatia" on aivan eri asia Suomessa ja muualla päin maailmalla. Suomessa termi "vaatia" yleensä tarkoittaa, että opettaja, esimies, valmentaja sanoo, että näin asia pitää tehdä, minkä jälkeen oppilas, alainen tai urheilija tekee miten itse haluaa ja joskus vaatimustason alle ja kukaan ei sano mitään.

Vaatimustason mittari jalkapallossa voisi olla mitattavissa sillä tavoin, että missä kohtaa valmentaja puuttuu tekemiseen. Yksi löysä syöttö tai pelaaminen ilman välitöntä prässiä. Mitä valmentaja tekee? Antaako hän kaiken mennä läpilaskuna vai puuttuuko hän välittömästi asiaan ja teettää mahdollisesti asian uudelleen? Missä on hänen kynnyksensä puuttua? Riittääkö prässissä pelkästään se, että juoksee ykköspuolustajana pallollista kohti vai pitääkö sen olla täyden vauhdin suoritus?

Kova vaatimustaso tarkoittaa sitä, että valmentajat eivät jätä heikkoja tai hitaita suorituksia sillensä. Se näkyy sillä, että kovan vaatimustason valmentajan harjoituksissa se hieman pulska ja huonokuntoinen poika ei saa vain rullata omalla mukavuusalueellaan vaan hän joko juoksee tai siirtyy kentän laidalle pois harjoituksista ja ne kovakuntoiset nuoret urheilijanalut eivät vain taitavasti siirtele palloa lyhytsyöttöpelissä vaan kamppailevat toistensa kanssa kuin olisivat pienimuotoisessa sodassa keskenään. Kevyemmän vaatimustason valmentajalla pojat pelaavat, vievät harjoituksia eteenpäin omalla mukavuusalueellaan, niin kuin on aina totuttu harjoituksia viemään eteenpäin ja he saavat aina kehuja suorituksistaan, oli se sitten minkälaista tahansa, koska positiivinen palaute katsos kehittää paremmin kuin negatiivinen.

Toki mittaristo on hieman subjektiivinen, mutta se johtuu siitä, että harjoitusryhmät, ikäkaudet jne. ovat erilaisia. Vaatimustaso pitää pystyä asettamaan myös pelaajille oikeaan kohtaan, jotta se on kehittävä. Jos vaadit 8v pelaajilta samaa syötön kovuutta ja taitoa kuin 12v ikäisiltä ja laitat heitä tekemään kaiken koko ajan uusiksi, niin ne 8v eivät pääse harjoituksissa eteenpäin. Silti kaikki pelaajat ja valmentajat kyllä aistivat harjoitusten vaatimustason ja pystyvät sen melko hyvin tuntemaan objektiivisesti.

Se ongelma on tosiaan siinä, että linja voi olla yhteinen, mutta sieltä puuttuu yksityiskohdat. Sit ku otat parikymmentä vapaaehtosta mutsia/faijaa/jne tai seuran c-b-a -juniori-ikäisiä lapsia pitämään treenejä noista lähtökohdista, niin ei tuu valmennuslinjan mukaisia tai hyviä treenejä.

Vaatimustaso on myös avain siihen, että miten asiat suunnitelmien jälkeen toteutuvat. Minä voin kirjoittaa vaikka kuinka hienoja suunnitelmia ja tavoitteita, mutta jos niiden toteuttamista ei kukaan vaadi, niin ne jäävät aivan turhiksi korulauseiksi. Suomessa tehdään työelämässäkin monilla aloilla toimintasuunnitelmia ja ties mitä papereita siitä, että miten asioiden pitäisi olla, mutta ne niin usein jäävät pelkästään hienoiksi aikeiksi, suunnitelmien laatijan taitavuuden monumenteiksi ja käsien pesun instrumenteiksi.

Sama koskee valmennuslinjoja. Niiden toteutumista ei riittävästi vaadita. Vaikea niitä on pienemmissä seuroissa vaatiakaan, kun vastuunkantajia ei ole liikaa. Silti ne seuran suunnitelmat ja kulttuurin voisi yrittää luoda sellaisiksi, että kaikki sitoutuvat siihen ydinajatukseen ja vievät sitä eteenpäin.

[KVilho]

Ylipäätänsä termi "vaatia" on aivan eri asia Suomessa ja muualla päin maailmalla. Suomessa termi "vaatia" yleensä tarkoittaa, että opettaja, esimies, valmentaja sanoo, että näin asia pitää tehdä, minkä jälkeen oppilas, alainen tai urheilija tekee miten itse haluaa ja joskus vaatimustason alle ja kukaan ei sano mitään.

Vaatimustason mittari jalkapallossa voisi olla mitattavissa sillä tavoin, että missä kohtaa valmentaja puuttuu tekemiseen. Yksi löysä syöttö tai pelaaminen ilman välitöntä prässiä. Mitä valmentaja tekee? Antaako hän kaiken mennä läpilaskuna vai puuttuuko hän välittömästi asiaan ja teettää mahdollisesti asian uudelleen? Missä on hänen kynnyksensä puuttua? Riittääkö prässissä pelkästään se, että juoksee ykköspuolustajana pallollista kohti vai pitääkö sen olla täyden vauhdin suoritus?

Kova vaatimustaso tarkoittaa sitä, että valmentajat eivät jätä heikkoja tai hitaita suorituksia sillensä. Se näkyy sillä, että kovan vaatimustason valmentajan harjoituksissa se hieman pulska ja huonokuntoinen poika ei saa vain rullata omalla mukavuusalueellaan vaan hän joko juoksee tai siirtyy kentän laidalle pois harjoituksista ja ne kovakuntoiset nuoret urheilijanalut eivät vain taitavasti siirtele palloa lyhytsyöttöpelissä vaan kamppailevat toistensa kanssa kuin olisivat pienimuotoisessa sodassa keskenään. Kevyemmän vaatimustason valmentajalla pojat pelaavat, vievät harjoituksia eteenpäin omalla mukavuusalueellaan, niin kuin on aina totuttu harjoituksia viemään eteenpäin ja he saavat aina kehuja suorituksistaan, oli se sitten minkälaista tahansa, koska positiivinen palaute katsos kehittää paremmin kuin negatiivinen.

Toki mittaristo on hieman subjektiivinen, mutta se johtuu siitä, että harjoitusryhmät, ikäkaudet jne. ovat erilaisia. Vaatimustaso pitää pystyä asettamaan myös pelaajille oikeaan kohtaan, jotta se on kehittävä. Jos vaadit 8v pelaajilta samaa syötön kovuutta ja taitoa kuin 12v ikäisiltä ja laitat heitä tekemään kaiken koko ajan uusiksi, niin ne 8v eivät pääse harjoituksissa eteenpäin. Silti kaikki pelaajat ja valmentajat kyllä aistivat harjoitusten vaatimustason ja pystyvät sen melko hyvin tuntemaan objektiivisesti.

Vaatimustaso on myös avain siihen, että miten asiat suunnitelmien jälkeen toteutuvat. Minä voin kirjoittaa vaikka kuinka hienoja suunnitelmia ja tavoitteita, mutta jos niiden toteuttamista ei kukaan vaadi, niin ne jäävät aivan turhiksi korulauseiksi. Suomessa tehdään työelämässäkin monilla aloilla toimintasuunnitelmia ja ties mitä papereita siitä, että miten asioiden pitäisi olla, mutta ne niin usein jäävät pelkästään hienoiksi aikeiksi, suunnitelmien laatijan taitavuuden monumenteiksi ja käsien pesun instrumenteiksi.

Sama koskee valmennuslinjoja. Niiden toteutumista ei riittävästi vaadita. Vaikea niitä on pienemmissä seuroissa vaatiakaan, kun vastuunkantajia ei ole liikaa. Silti ne seuran suunnitelmat ja kulttuurin voisi yrittää luoda sellaisiksi, että kaikki sitoutuvat siihen ydinajatukseen ja vievät sitä eteenpäin.

Hyviä pointteja. Tuossa kuvaamassasi alainen-esimerkissä voi syitä olla 2. Toinen on motivaatio, joka sinällään jo kertoo karun tilanteen. Toinen on se että alainen kokee että hän tekee niin kuin sovitaan. Valmentaja voi myös kokea että vaatimustaso on korkea vaikka se ei ehkä olekaan.

Motivoitunut pelaaja joka käy tovin 2 eri joukkueen treeneissä pystyy tämän kohtuu luotettavasti tämän kokemaan. Vertailullisesti ei absoluuttisesti. Tämän takia nostin tuon HJK-esimerkin hyvänä oppimisen paikkana.

Sansoisin että tämä asia vaatii aina ns. 3. osapuolen näkemyksen. Jonkinlaisen laatujärjestelmän vaikka sitten liiton puolesta. Tottakai seuran tavoitetason täytyy myös määrittää haluttua tasoa.

Tossa viimeksi linkitettyssä jutussa (vierailijat mitjyllandissa) pisti silmään se että inhimillisesti meikäläiset valmentajat eivä löytäneet ongelmia valmennuksesta, mutta uhrheilutoimen johtamisesta niitä löytyi kyllä. Olisikohan mennyt toisinpäin jos liikkeellä olisivat olleet urheilutoimenjohtajat

Yksi ongelma meillä on yhteistyö ja yhteisöllisyys - tai sen puute. Jonkinlaista suhteellista vertailua ja tietojen keräämistä tarvittaisiin laajemmin. Yksi mitä olen pidemmän aikaa ihmetellyt on se että valmennuksen laadun osalta ei oteta huomioon suhteellisia faktoja. Minkälaiset ovat valmennuksen tulokset suhteessa esimerkiksi pelaajamateriaaliin? En ole kertaakaan törmännyt kommentteihin / ajatukseen jossa seuran valmennuksen tuloksia arvioidaan käytettävää juniorimassaan nähden. Jos ajatellaan että vertaillaan 2 jengiä joissa toisessa taustalla on 60 pelaajan massa vs. jos käytössä on ollut ikäluokan 1200 pelaajaa.

Esimerkin kontrasti on niin suuri, että vertailu on lähinnä absurdia, mutta voidaanko valmennuksen laatua miettiä suhteessa tähän?

Uskon että osa tuota Tanskan yhteisöllisyyttä on se, että jos joku noista 120 yhteistyöjengeistä tekee suhteellisesti mitattuna poikkeuksellisen hyvää työtä, on se aina jonkinlaisen benchmarkkaamisen paikka. Meillähän ei kulttuurissa ole semmoista että voitaisiin hyväksyä pienemmän tai sivummalla olevan seuran hyvä työ. Jos semmoine sattuu pärjäämään niin kauhealla kiireellä haetaan syitä jostain muusta, että vaan kukaan ei luulisi että pikkuporukassa olisi tehty jotain oikein tai jopa paremmin.

Uskon myös että jokainen näistä 120 hyötyy jollain lailla hyvätasoisen juniorityön tekemisestä. Suomessahan vain tokaistaan että "Tuntekaa ylpeyttä!" samalla kun se hyvä junnu viedään.

[Sokrateen puskumaali]

Hyviä pointteja. Tuossa kuvaamassasi alainen-esimerkissä voi syitä olla 2. Toinen on motivaatio, joka sinällään jo kertoo karun tilanteen. Toinen on se että alainen kokee että hän tekee niin kuin sovitaan. Valmentaja voi myös kokea että vaatimustaso on korkea vaikka se ei ehkä olekaan.

Kyllä, ongelma on se suomalainen moderni kulttuuri, missä johtaja/valmentaja/opettaja ei usein uskalla vaatia ja toisaalta myös alaiset/urheilijat/oppijat kokevat helposti vaatimisen jonkinlaisena kiusaamisena tai valta-aseman väärinkäyttönä.

Tossa viimeksi linkitettyssä jutussa (vierailijat mitjyllandissa) pisti silmään se että inhimillisesti meikäläiset valmentajat eivä löytäneet ongelmia valmennuksesta, mutta uhrheilutoimen johtamisesta niitä löytyi kyllä. Olisikohan mennyt toisinpäin jos liikkeellä olisivat olleet urheilutoimenjohtajat

Niin se helposti menee. Parempi olisi kuitenkin vertailla suomalaisia seuroja ja näitä yhteistyöseuroja. Luulen ettei se ole niin helppoa jossain pienessä vapaaehtoistoiminnalla pyörivässä Jyllantilaisessa seurassa laittaa jotain valmennussuunnitelmaa täytäntöön.

Yksi ongelma meillä on yhteistyö ja yhteisöllisyys - tai sen puute. Jonkinlaista suhteellista vertailua ja tietojen keräämistä tarvittaisiin laajemmin. Yksi mitä olen pidemmän aikaa ihmetellyt on se että valmennuksen laadun osalta ei oteta huomioon suhteellisia faktoja. Minkälaiset ovat valmennuksen tulokset suhteessa esimerkiksi pelaajamateriaaliin? En ole kertaakaan törmännyt kommentteihin / ajatukseen jossa seuran valmennuksen tuloksia arvioidaan käytettävää juniorimassaan nähden. Jos ajatellaan että vertaillaan 2 jengiä joissa toisessa taustalla on 60 pelaajan massa vs. jos käytössä on ollut ikäluokan 1200 pelaajaa.

Eiköhän kaikki vähänkään kokeneet valmentajat ymmärrä, että väestöpohja ja pelaajamassa vaikuttavat paljon. Se jos seuran 20 pelaajan ikäluokka pystyy kamppailemaan edes jollain tasolla kilpailullisesti seuran kanssa, jossa ikäluokka on 200 tai enemmän, on sen joukkueen valmentaja tehnyt aika paljon oikeita asioita tai hänellä on käynyt aika hyvä tuuri ikäluokkansa kanssa. Sama koskee tuota 60/1200 vertailua.

Esimerkin kontrasti on niin suuri, että vertailu on lähinnä absurdia, mutta voidaanko valmennuksen laatua miettiä suhteessa tähän?

Totta kai, mutta on myös selvää, että em. esimerkin valmentajilta vaaditaan vähän eri asioita. Pienemmän ryhmän valmentajaksi tarvitaan yksilö, joka kykenee motivoimaan ja tekemään hyvin erilaisten lasten kanssa valmennusta siinä missä isommasta ryhmästä seulotun porukan valmentaminen vaatii taas vähän eri tavoin painottuneita taitoja. Laatu näyttäytyy ehkä vähän eri tavalla näissä tilanteissa.

Uskon että osa tuota Tanskan yhteisöllisyyttä on se, että jos joku noista 120 yhteistyöjengeistä tekee suhteellisesti mitattuna poikkeuksellisen hyvää työtä, on se aina jonkinlaisen benchmarkkaamisen paikka. Meillähän ei kulttuurissa ole semmoista että voitaisiin hyväksyä pienemmän tai sivummalla olevan seuran hyvä työ. Jos semmoine sattuu pärjäämään niin kauhealla kiireellä haetaan syitä jostain muusta, että vaan kukaan ei luulisi että pikkuporukassa olisi tehty jotain oikein tai jopa paremmin.

Miksi näin ajateltaisiin? En minä tunnista tätä ilmiötä. Usein kuitenkin on hyvin hyvin vaikeaa kovin pitkään antaa lahjakkaille pelaajille heille sopivia harjoitusympäristöjä ja enemmän näkee surullisia tilanteita maaseudulla kun kyläseurojen liikunnallisesti lahjakkaat kaverit taantuvat kun eivät saa kovaa vastusta. Sama fiilis on varmaan pääkaupunkiseudulla maakuntien kaupunkien pelaajien kohdalla. Mutta kyllä minun mielestäni ensisijainen kysymys valmentajan taidoista puhuttaessa on se, että miten paljon harrastajia alueella on ja miten siihen suhteutettuna joukkueen taitotaso näyttäytyy.

Uskon myös että jokainen näistä 120 hyötyy jollain lailla hyvätasoisen juniorityön tekemisestä. Suomessahan vain tokaistaan että "Tuntekaa ylpeyttä!" samalla kun se hyvä junnu viedään.

On siinä varmaan jotain hyötyä, en tiedä onko mitään merkittävää taloudellista hyötyä kuitenkaan. Itse en osaa olla mustasukkainen pelaajistani vaan koen, että jos vaan mitenkään olen pystynyt auttamaan ketään pääsemään isommille tasoille, niin se on aina vaan positiivista.

[KVilho]

Kyllä, ongelma on se suomalainen moderni kulttuuri, missä johtaja/valmentaja/opettaja ei usein uskalla vaatia ja toisaalta myös alaiset/urheilijat/oppijat kokevat helposti vaatimisen jonkinlaisena kiusaamisena tai valta-aseman väärinkäyttönä.

Niin se helposti menee. Parempi olisi kuitenkin vertailla suomalaisia seuroja ja näitä yhteistyöseuroja. Luulen ettei se ole niin helppoa jossain pienessä vapaaehtoistoiminnalla pyörivässä Jyllantilaisessa seurassa laittaa jotain valmennussuunnitelmaa täytäntöön.

Eiköhän kaikki vähänkään kokeneet valmentajat ymmärrä, että väestöpohja ja pelaajamassa vaikuttavat paljon. Se jos seuran 20 pelaajan ikäluokka pystyy kamppailemaan edes jollain tasolla kilpailullisesti seuran kanssa, jossa ikäluokka on 200 tai enemmän, on sen joukkueen valmentaja tehnyt aika paljon oikeita asioita tai hänellä on käynyt aika hyvä tuuri ikäluokkansa kanssa. Sama koskee tuota 60/1200 vertailua.

Totta kai, mutta on myös selvää, että em. esimerkin valmentajilta vaaditaan vähän eri asioita. Pienemmän ryhmän valmentajaksi tarvitaan yksilö, joka kykenee motivoimaan ja tekemään hyvin erilaisten lasten kanssa valmennusta siinä missä isommasta ryhmästä seulotun porukan valmentaminen vaatii taas vähän eri tavoin painottuneita taitoja. Laatu näyttäytyy ehkä vähän eri tavalla näissä tilanteissa.

Miksi näin ajateltaisiin? En minä tunnista tätä ilmiötä. Usein kuitenkin on hyvin hyvin vaikeaa kovin pitkään antaa lahjakkaille pelaajille heille sopivia harjoitusympäristöjä ja enemmän näkee surullisia tilanteita maaseudulla kun kyläseurojen liikunnallisesti lahjakkaat kaverit taantuvat kun eivät saa kovaa vastusta. Sama fiilis on varmaan pääkaupunkiseudulla maakuntien kaupunkien pelaajien kohdalla. Mutta kyllä minun mielestäni ensisijainen kysymys valmentajan taidoista puhuttaessa on se, että miten paljon harrastajia alueella on ja miten siihen suhteutettuna joukkueen taitotaso näyttäytyy.

On siinä varmaan jotain hyötyä, en tiedä onko mitään merkittävää taloudellista hyötyä kuitenkaan. Itse en osaa olla mustasukkainen pelaajistani vaan koen, että jos vaan mitenkään olen pystynyt auttamaan ketään pääsemään isommille tasoille, niin se on aina vaan positiivista.

Itse olen koittanut tunnistaa toimintaa jossa näkyisi tämä valmennuksen taso vs. pelaajamäärä - ymmärrys käytännössä. Eipä ole vielä tullut vastaan. Enemmän tuntuu ajatuksena olevan että tuurilla tulee.

Niin kuin esimerkissä sanoin, puhutaan niin todella merkittävästi huonommista lähtökohdista, että toistuvan sattuman mahdollisuus jää pieneksi. Sanoisin että tämmöisiä ilmiöitä / "sattumia" löytyy ja benchmarkkaus olisi paikallaan, mutta en ole tosiaan semmoiseen törmännyt. Itse näen että puheet eivät ole mitään, vaan toiminta osoittaa mikä se asenne oikeasti on.

Mielestäni kiinnostus ja kunnioitus muiden toiminnasta ja siitä oppimisesta on osa tätä yhteisöllisyyttä. Tämä pätee myös toiseen suuntaan eivätkä pienet / periferian seuratkaan ole sen parempia.

[Jortsukka]

Jos/kun tätä miettii puhtaasti nyt tuloksellisesta näkökulmasta, niin kyllähän HJK:n pitäisi jokaisessa ikäluokassa viedä sarjat junioreissa täysin. Nyt kun katsoo esim. EL sarjatasoja poikien puolelta, niin ainoastaan P2009 HJK on viemässä/vienyt sarjan kärkipaikan. Tästä voisi suoraan jo siis vetää johtopäätöksen että ainakaan HJK:ssa vaatimustaso ei ole riittävällä tasolla. Eikä varmasti monessa muussakaan seurassa, mutta jos HJK:ssakaan se ei sitä ole, niin mitä voi muualtakaan odottaa.

Suomessa parhaissa seuroissa pelaajien kilpailullisuus ja halu kehittyä luovat ympäristöön vaatimustason. Näin esim. HJK:ssa varmasti vaatimustaso on Suomen mittakaavassa korkea. Nyt kuitenkin jos aletaan peilaamaan kv-vaatimustasoon, niin ongelma tulee sitten siitä että osaako valmentaja nähdä tuon ulkopuolelle vai onko valmentaja vain sen lumossa että on "parhaat pelaajat Suomesta".

Ulkomailla kilpailu pelipaikoista on paljon kovempaa kuin Suomessa, mutta myös siellä valmennus tietoisesti ja järjestelmällisesti seuran tukemana luo sitä vaatimustasoa. Suomessa sitä harvassa seurassa osataan tehdä. Tämä lähtee ihan siitä U8 pelaajasta jolta ei vaadita terävyyttä kun pitäisi tempokuljettaa tai takaprässiä kun vastustaja ohittaa hänet, jne. Ja se heijastuu sitten aina ylöspäin ja ero KV-tasoon kasvaa kokoajan vähän.

[KVilho]

Jos/kun tätä miettii puhtaasti nyt tuloksellisesta näkökulmasta, niin kyllähän HJK:n pitäisi jokaisessa ikäluokassa viedä sarjat junioreissa täysin. Nyt kun katsoo esim. EL sarjatasoja poikien puolelta, niin ainoastaan P2009 HJK on viemässä/vienyt sarjan kärkipaikan. Tästä voisi suoraan jo siis vetää johtopäätöksen että ainakaan HJK:ssa vaatimustaso ei ole riittävällä tasolla. Eikä varmasti monessa muussakaan seurassa, mutta jos HJK:ssakaan se ei sitä ole, niin mitä voi muualtakaan odottaa.

Suomessa parhaissa seuroissa pelaajien kilpailullisuus ja halu kehittyä luovat ympäristöön vaatimustason. Näin esim. HJK:ssa varmasti vaatimustaso on Suomen mittakaavassa korkea. Nyt kuitenkin jos aletaan peilaamaan kv-vaatimustasoon, niin ongelma tulee sitten siitä että osaako valmentaja nähdä tuon ulkopuolelle vai onko valmentaja vain sen lumossa että on "parhaat pelaajat Suomesta".

Ulkomailla kilpailu pelipaikoista on paljon kovempaa kuin Suomessa, mutta myös siellä valmennus tietoisesti ja järjestelmällisesti seuran tukemana luo sitä vaatimustasoa. Suomessa sitä harvassa seurassa osataan tehdä. Tämä lähtee ihan siitä U8 pelaajasta jolta ei vaadita terävyyttä kun pitäisi tempokuljettaa tai takaprässiä kun vastustaja ohittaa hänet, jne. Ja se heijastuu sitten aina ylöspäin ja ero KV-tasoon kasvaa kokoajan vähän.

Yksittäiset pelit on yksittäisiä pelejä, mutta tietysti pitkässä sarjassa voisi olettaa näin. Toisaalta jalkapallo on semmoinen laji ettei sijoitus / tulos aina kerro kaikkea.

Tottakai varmasti se, että Suomen parhaat pelaa ja treenaa samassa jengissä lisää mainittuja elementtejä myös treeniin, mutta mielestäni se ei automaattisesti tarkoita sitä.

Mielestäni ei myöskään ole automaatio, että vaikka siellä pikkujengissä tuskin niitä maan parhaita junnuja pyöriikään, ettei arki voisi olla laadukasta ja vaatimustaso +  intensiteetti voisi olla hyvää.

Samalla lailla kun varmasti laadukkaasti johdettu iso seura (esim. HJK) voisi tarjota malleja pienemmille, voisivat pienemmissä joukkueissa esiin nousseet "ilmiöt" olla tutkimisen ja pysähtymisen paikka. Sanoisin myös että nämä ilmiöt eivät myökään saa ansaittua huomiota.

Olen Jortsukan kanssa samaa mieltä että kyllä HJK:n arjen pitäisi olla malli ja tavoitetila kaikille muille. Onko se sitä tällä hetkellä? Onko Jortsukan havaintoihin muita selityksiä, vai onko menestys suhteessa käytössä oleviin resursseihiin riittävä. Voisiko tämän arjen jotenkin "auditoida"? Ollaanko valmiita hyväksymään että puutteita saattaa olla tai että jokin asia voitaisiinkin benchmarkata jostain muualta.

HJK:n kuitenkin pitää olla se esimerkki, joka käytännössä osoittaa muille tavoitetilan jota pyritään tavoittelemaan. Tähän sitten päälle erilaisten ilmiöiden ja esilletulojen hyödyntäminen sekä niistä oppiminen.

[Sokrateen puskumaali]

Itse olen koittanut tunnistaa toimintaa jossa näkyisi tämä valmennuksen taso vs. pelaajamäärä - ymmärrys käytännössä. Eipä ole vielä tullut vastaan. Enemmän tuntuu ajatuksena olevan että tuurilla tulee.

Niin kuin esimerkissä sanoin, puhutaan niin todella merkittävästi huonommista lähtökohdista, että toistuvan sattuman mahdollisuus jää pieneksi. Sanoisin että tämmöisiä ilmiöitä / "sattumia" löytyy ja benchmarkkaus olisi paikallaan, mutta en ole tosiaan semmoiseen törmännyt. Itse näen että puheet eivät ole mitään, vaan toiminta osoittaa mikä se asenne oikeasti on.

Mielestäni kiinnostus ja kunnioitus muiden toiminnasta ja siitä oppimisesta on osa tätä yhteisöllisyyttä. Tämä pätee myös toiseen suuntaan eivätkä pienet / periferian seuratkaan ole sen parempia.

Tuuri pelkästään ei riitä vaan tarvitsee olla hyvä valmentaja ja oikeanlaiset lasten yhteisöllisyyden tähdet oikeassa asennossa. Hyvä esimerkki kai siitä on Tim Sparvin Norvalla FF, josta U15 iässä oli neljä maajoukkueen ovea kolkuttelevaa poikaa. Siinä oli varmaan hyvä valmennus, hyviä yksilöitä ja pojat muodostivat yhteisön, missä jalkapallolla oli selkeästi tärkeä osa.

Mutta onko seura pystynyt johdonmukaisesti samanlaiseen pelaajatuotantoon, ymmärtääkseni ei. Valmennustyön vaikuttavuus ei välttämättä ole niin iso kuin mitä me haluamme uskoa. Se on välttämätöntä, mutta vain yksi tekijä. Uskoisin pelaajan taitotason olevan suurin piirtein yhtälö: fyysisiin ominaisuuksiin vaikuttavat geenit x henkisiin ominaisuuksiin vaikuttavat geenit x valmennus (tai ehkä oikeammin harjoitusympäristö) x muut olosuhteet.

Kaikkien noiden tekijöiden pitää olla lähellä kouluarvosanaa 9-10, jotta tulos on riittävän iso ammattilaisuuteen tänä päivänä. Joskus se onnistuu jopa pienemmissä seuroissa, mutta Sparvinkin piti käydä vielä vähän kovemmassa harjoitusympäristössä.

Mitä tulee HJK:n tulokseen, niin on se minusta aika hyvää kuitenkin. En usko, että junioritasolla päästään mihinkään 100% voittoihin vaikka kuinka olisi se seura, joka kerää ison osan parhaimmista lupauksista teinivuosina. En ainakaan itse pysty millään tavoin arvostelemaan valmennusta ilman, että olen itse sitä nähnyt. Hyvä, että on tasaisempaa kilpailua, se on minusta hyvä koko lajin kannalta.

[KVilho]

Tuuri pelkästään ei riitä vaan tarvitsee olla hyvä valmentaja ja oikeanlaiset lasten yhteisöllisyyden tähdet oikeassa asennossa. Hyvä esimerkki kai siitä on Tim Sparvin Norvalla FF, josta U15 iässä oli neljä maajoukkueen ovea kolkuttelevaa poikaa. Siinä oli varmaan hyvä valmennus, hyviä yksilöitä ja pojat muodostivat yhteisön, missä jalkapallolla oli selkeästi tärkeä osa.

Mutta onko seura pystynyt johdonmukaisesti samanlaiseen pelaajatuotantoon, ymmärtääkseni ei. Valmennustyön vaikuttavuus ei välttämättä ole niin iso kuin mitä me haluamme uskoa. Se on välttämätöntä, mutta vain yksi tekijä. Uskoisin pelaajan taitotason olevan suurin piirtein yhtälö: fyysisiin ominaisuuksiin vaikuttavat geenit x henkisiin ominaisuuksiin vaikuttavat geenit x valmennus (tai ehkä oikeammin harjoitusympäristö) x muut olosuhteet.

Kaikkien noiden tekijöiden pitää olla lähellä kouluarvosanaa 9-10, jotta tulos on riittävän iso ammattilaisuuteen tänä päivänä. Joskus se onnistuu jopa pienemmissä seuroissa, mutta Sparvinkin piti käydä vielä vähän kovemmassa harjoitusympäristössä.

Mitä tulee HJK:n tulokseen, niin on se minusta aika hyvää kuitenkin. En usko, että junioritasolla päästään mihinkään 100% voittoihin vaikka kuinka olisi se seura, joka kerää ison osan parhaimmista lupauksista teinivuosina. En ainakaan itse pysty millään tavoin arvostelemaan valmennusta ilman, että olen itse sitä nähnyt. Hyvä, että on tasaisempaa kilpailua, se on minusta hyvä koko lajin kannalta.

Onko realistista odottaa että Norvallasta tulisi jatkuvalla syötöllä neljää tai edes yhtä majua kolkuttelevaa pelaajaa? Onko valmennus huonoa jos ei tule? Sanotaan että jos joltain about 10 000 ihmisen alueelta tuulee edes yksi majupelaaja niin se tarkoittaisi sitä että etelän alueelta niitä pitäisi tulla 150 kertaa enemmän (sananlaatuisella valmentamisella). Mainitsemasi esimerkki on juuri tätä "ilmiö" sarjaa, joka ansaitsisi ehkäpä pienen mietinnän. En ole kuullut että kukaan olisi tätäkään missään huomioinut. Vastaavia varmasti löytyy muualtakin. Kohautamme olkapäitä ja toteamme että tuuria (ei tule jatkuvasti neljää). Sitten kuitenkaa seuran jolla on sataviiskytkertaa enemmän materiaalia jolla geenit kohdillaan, toiminnan tasoa ei voida kyseenalaistaa ennen tarkempaa tutkimista. Mielestäni hieman ristiriitaista.

... hetkinen ... vai olikos se kuitenkin Kraft Närpiöstä ... eikös niilläkin ollut nolleseiskoissa ihan mukavasti pelaajia ainakin alueturnausessa? Voin kyllä muistaa väärinkin.

[Sokrateen puskumaali]

Onko realistista odottaa että Norvallasta tulisi jatkuvalla syötöllä neljää tai edes yhtä majua kolkuttelevaa pelaajaa? Onko valmennus huonoa jos ei tule?

Sitä yritin tuossa juuri sanoa, että sitä valmennuksen tasoa ei voi mitata sillä mittarilla, koska asiassa on monta muuta muuttujaa.

Mainitsemasi esimerkki on juuri tätä "ilmiö" sarjaa, joka ansaitsisi ehkäpä pienen mietinnän. En ole kuullut että kukaan olisi tätäkään missään huomioinut. Vastaavia varmasti löytyy muualtakin. Kohautamme olkapäitä ja toteamme että tuuria (ei tule jatkuvasti neljää). Sitten kuitenkaa seuran jolla on sataviiskytkertaa enemmän materiaalia jolla geenit kohdillaan, toiminnan tasoa ei voida kyseenalaistaa ennen tarkempaa tutkimista. Mielestäni hieman ristiriitaista.

Saat sinä kyseenalaistaa. Minä itse kaipaan kuitenkin aina vähän parempaa tietoa ennen kuin kyseenalaistan. Ei se ole yhtään varmaa, että sama valmennus olisi siirrettynä isompiin ympyröihin toiminut siinä toisessa ympäristössä paremmin.

Minusta siinä ilmiössä saattoi olla ehkä jotain sellaista, että ennen kännyköiden tuloa saatiin tiettyyn paikkaan voimakas, lähes etelä-eurooppalainen jalkapalloyhteisöllisyys luotua, missä sattumoisin yhden pelaajan lahjakkuus vielä kannatteli joukkuetta ja saatiin onnistumisen hetkiä, mitkä kannattelivat hieman vähemmän lahjakkaita pelaajia yrittämään kaikkensa. Niillä eväillä voi päästä pitkälle.

Nykyään todella paljon vaikeampi toisintaa, koska lapset saavat ensimmäiset älypuhelimensa Suomessa 6-7 vuotiaina ja muualla Euroopassa 10-11 vuoden iässä ja lapsien kehitys siten ihan erilainen. Jos lapsella on dopamiinikapula jatkuvasti käsissä, niin voi olla, että sitä elämän sisältöä ei samassa mittakaavassa tule mistään jalkapallosta.

... hetkinen ... vai olikos se kuitenkin Kraft Närpiöstä ... eikös niilläkin ollut nolleseiskoissa ihan mukavasti pelaajia ainakin alueturnausessa? Voin kyllä muistaa väärinkin.

Sillä ei minusta aiheen kannalta ole ihan hirveästi merkitystä. Ollaan samaa mieltä siitä, että valmennuksen laatu ei ole suoraan verrannollinen absoluuttiseen menestykseen vaan siinä on kyse myös "materiaalin" laadusta. Eikä tämä ole mikään vallankumouksellinen idea vaan ihan vaan tervettä järkeä.

[KVilho]

Sitä yritin tuossa juuri sanoa, että sitä valmennuksen tasoa ei voi mitata sillä mittarilla, koska asiassa on monta muuta muuttujaa.

Saat sinä kyseenalaistaa. Minä itse kaipaan kuitenkin aina vähän parempaa tietoa ennen kuin kyseenalaistan. Ei se ole yhtään varmaa, että sama valmennus olisi siirrettynä isompiin ympyröihin toiminut siinä toisessa ympäristössä paremmin.

Minusta siinä ilmiössä saattoi olla ehkä jotain sellaista, että ennen kännyköiden tuloa saatiin tiettyyn paikkaan voimakas, lähes etelä-eurooppalainen jalkapalloyhteisöllisyys luotua, missä sattumoisin yhden pelaajan lahjakkuus vielä kannatteli joukkuetta ja saatiin onnistumisen hetkiä, mitkä kannattelivat hieman vähemmän lahjakkaita pelaajia yrittämään kaikkensa. Niillä eväillä voi päästä pitkälle.

Nykyään todella paljon vaikeampi toisintaa, koska lapset saavat ensimmäiset älypuhelimensa Suomessa 6-7 vuotiaina ja muualla Euroopassa 10-11 vuoden iässä ja lapsien kehitys siten ihan erilainen. Jos lapsella on dopamiinikapula jatkuvasti käsissä, niin voi olla, että sitä elämän sisältöä ei samassa mittakaavassa tule mistään jalkapallosta.

Sillä ei minusta aiheen kannalta ole ihan hirveästi merkitystä. Ollaan samaa mieltä siitä, että valmennuksen laatu ei ole suoraan verrannollinen absoluuttiseen menestykseen vaan siinä on kyse myös "materiaalin" laadusta. Eikä tämä ole mikään vallankumouksellinen idea vaan ihan vaan tervettä järkeä.

Ei voi tosiaan tietää, mutta se ihmetyttää ettei näitä asioita pyritä selvittämään ja sitä kautta hyödyntämään.

Tahtoo näistä mun kirjoituksista aina se punainen lanka välillä hukkua, mutta ehkä se narunpätkä tässä on juuri se, että puheessa kyllä puhutaan että kaikki ymmärtää tämän materiaali-tilanteen, mutta mun mielestä käytännön tekemiseset / tekemättä jättämiset ja kommentit viittaavat siihen ettei sitä oikeasti ymmärretä tai edes haluta ymmärtää.

Esimerkiksi tässä tapauksessa lähdetään siitä että on sattumalta syntynyt jonkinlainen poikkeuksellinen jalkapalloa tukeva ympäristö. Keksitään taustalle syitä jotka selittäisivät asian kaikella muulla mahdollisella tavalla niin että se ei asettaisi omaa osaamista kyseenalaiseksi ja nostaisi jonkun toisen osaamista ylemmäksi. Voi olla että tautalla on myös muitakin syitä kuin valmennus, mutta se ei selvittämättä varmistu. Oppia ei kuitenkaan saada, kun ketään ei oikesti kiinnosta.

Lapsia joilla ei ole kännykkää on varmasti etelässä ihan samassa suhteessa kuin muuallakin. Siellä niitä keskittymiä vasta luulisi syntyvänkin. Jos yhden pelaajan lahjakkuus kantaa noin hyvin, niin silloinhan isommissa kaupungeissahan sitä kantavuutta vasta pitäisikin olla. Kuitenkin ollaan sitä mieltä että lahjakkuudet menevät pienissä kaupengeissa hukkaan, kun eivät saa tasoistaan peliseuraa.

Minusta nämä on vain hätäisesti keksittyjä syitä ettei tarvitsisi kyseenalaistaa omaa toimintaa. Enkä nyt vain Sokrateen puskumaalin kirjoitukseen viittaa, siinä nyt vaan sattui olemaan näitä selityksiä lähellä.

[erno]

Klubin 12 syntyneet oli kairannu voiton tanskassa pelatussa turnauksessa häviämättä peliäkään. FCN, Köpis, Bromma jne ollut vastassa. Toki tossa nimenomaisessa joukkueessa taitaa olla se tilanne, että kaikki käy akatemian lisäksi yksilövalmennuksessa ja taitaa sieltä pelaajien vanhemmista löytyä jokunen entinen huippu-urheilijakin.

[Jortsukka]

Klubin 12 syntyneet oli kairannu voiton tanskassa pelatussa turnauksessa häviämättä peliäkään. FCN, Köpis, Bromma jne ollut vastassa. Toki tossa nimenomaisessa joukkueessa taitaa olla se tilanne, että kaikki käy akatemian lisäksi yksilövalmennuksessa ja taitaa sieltä pelaajien vanhemmista löytyä jokunen entinen huippu-urheilijakin.

Ja joukkue taitaa koostua aikalailla koko pk-seudun parhaista pelaajista. Näistä pelaajista siis aika iso osa siirtynyt siis jostain muualta kuin Klubin omista ryhmistä tuonne akatemian perustamisvaiheessa.

[erno]

Ja joukkue taitaa koostua aikalailla koko pk-seudun parhaista pelaajista. Näistä pelaajista siis aika iso osa siirtynyt siis jostain muualta kuin Klubin omista ryhmistä tuonne akatemian perustamisvaiheessa.

Ymmärtääkseni noin puolet on tullut muualta kun akatemia laitettiin kasaan. Muutama Gnistanista, yks Granista ja yks Kirkkonummelta, mutta puolet on sit oman kylän poikia. Yhden näistä tunnen siis itse ja tuossa on osunut koulussa samalle luokalle useampi ihan hyvä nuori jalkapalloilija ja treenailevat paljon yhdessä. Yhden luokan kundeista löytyy Klubin akatemian, Hongan akatemian ja EPS:n akatemian pelaajia 6 tai 7 kappaletta (en tiedä yhden tämän hetken tasoa). Tohon päälle vielä muutama kilpatason pelaaja eri seuroista siinä samassa porukassa. Välituntien pihapeleissäkin saadaan siis melkoinen laatu aikaan.

[jyrsija]

Ihan kivahan se on voittaa kv turnauksia nuorena mutta voitot jotka tulee 16-18v iässä ovat paljon isompia kuin mitä 10v voitot.

Oma tuntuma on että täällä suomessa aletaan kilpailemaan tavoitteellisesti aika nuorena mutta into sitten lopahtaa teini-iän kynnyksellä. Toki liaan aikaisin aloitettu ns verinen kilpailu on vain yksi potentiaalinen syy pelaajakatoon teini-iässä.

Liittyen HJK:n junioritoimintaan niin aika ristiriitaisia mielipiteitä siitä on. Fakta on että heillä on melkein joka ikäluokissa 10v-15v suomen parhaat tai toiseksi parhaat akatemiajoukkue tulosten perusteella, se millä tavalla siihen päästään on sitten aivan toinen femma ja miten se kehittää pelaajia pitemmällä tähtäimellä. Toivottavaa olisi että HJK siirtymiset olisivat pääasiassa pelaajalähtöisiä, ei aktiivisen houkuttelun tulosta...

[KVilho]

Ihan kivahan se on voittaa kv turnauksia nuorena mutta voitot jotka tulee 16-18v iässä ovat paljon isompia kuin mitä 10v voitot.

Oma tuntuma on että täällä suomessa aletaan kilpailemaan tavoitteellisesti aika nuorena mutta into sitten lopahtaa teini-iän kynnyksellä. Toki liaan aikaisin aloitettu ns verinen kilpailu on vain yksi potentiaalinen syy pelaajakatoon teini-iässä.

Liittyen HJK:n junioritoimintaan niin aika ristiriitaisia mielipiteitä siitä on. Fakta on että heillä on melkein joka ikäluokissa 10v-15v suomen parhaat tai toiseksi parhaat akatemiajoukkue tulosten perusteella, se millä tavalla siihen päästään on sitten aivan toinen femma ja miten se kehittää pelaajia pitemmällä tähtäimellä. Toivottavaa olisi että HJK siirtymiset olisivat pääasiassa pelaajalähtöisiä, ei aktiivisen houkuttelun tulosta...

Kyllähän HJK lähes kaikilla mittareilla on Suomen paras junioriseura. Mun mielestä laadun tai hyvien tulosten mittaaminen pitää sisällään myös panoksen. Onko HJK:n panos-tuotto tarpeeksi hyvä. Heillä on kuitenkin käytössään vähintään  1,5 miljoonan asukkaan alueen juniorit.

Se on enemmän kuin 1/4 koko Suomen asukkaista. Onko HJK:n tulokset hyviä mm. suhteessa tähän faktaan?

[jyrsija]

Kyllähän HJK lähes kaikilla mittareilla on Suomen paras junioriseura. Mun mielestä laadun tai hyvien tulosten mittaaminen pitää sisällään myös panoksen. Onko HJK:n panos-tuotto tarpeeksi hyvä. Heillä on kuitenkin käytössään vähintään  1,5 miljoonan asukkaan alueen juniorit.

Se on enemmän kuin 1/4 koko Suomen asukkaista. Onko HJK:n tulokset hyviä mm. suhteessa tähän faktaan?

Ei ole minusta. Eikä se saisi dominoida enempää mitä se nyt tekee, koska se tappaa terveen kilpailun

Jos katsoo maajoukkueessa pelaavien taustoja niin erittäin harva viettänyt koko junioriaikansa HJK:ssä, pikemminkin niin että ovat piipahtaneet siellä jossain vaiheessa

Jos puhutaan ihan suoraan vielä asioista niin HJK ei nauti kovin suurta arvostusta junioripiireissä, johtuen heidän toimintatavoista.

[KVilho]

Ei ole minusta. Eikä se saisi dominoida enempää mitä se nyt tekee, koska se tappaa terveen kilpailun

Jos katsoo maajoukkueessa pelaavien taustoja niin erittäin harva viettänyt koko junioriaikansa HJK:ssä, pikemminkin niin että ovat piipahtaneet siellä jossain vaiheessa

Jos puhutaan ihan suoraan vielä asioista niin HJK ei nauti kovin suurta arvostusta junioripiireissä, johtuen heidän toimintatavoista.

Kysymys kuuluukin että johtuuko verrattaen kevyt dominointi siitä että juniorieettisistä syistä se ei hyödynnä näitä käytössäolevia resursseja vai siitä että se ei pysty hyödyntämään näitä resursseja tarpeeksi hyvin?

Tuo jälkimmäinen kommentti on juuri sitä, että siinä mittjylland-jutussa mainitussa yhteisöllisyydessä ja sen luomisessa on epäonnistuttu.

[Jortsukka]

Ei ole minusta. Eikä se saisi dominoida enempää mitä se nyt tekee, koska se tappaa terveen kilpailun

Jos katsoo maajoukkueessa pelaavien taustoja niin erittäin harva viettänyt koko junioriaikansa HJK:ssä, pikemminkin niin että ovat piipahtaneet siellä jossain vaiheessa

Jos puhutaan ihan suoraan vielä asioista niin HJK ei nauti kovin suurta arvostusta junioripiireissä, johtuen heidän toimintatavoista.

Hyvänä esimerkkinä voisi ottaa vaikka nyt vain yhden ikäluokan, jossa HJK:n siirtynyt kahden viimeisen vuoden aikana 17 pelaajaa. Joukkueessa siis 25 pelaajaa... siinä sitten voi miettiä että miten tuo vaikuttaa muihin joukkueisiin tai millainen fiilis tulee pelaajille jotka tulevat joukkueeseen ja vuodessa pistetään pihalle. Ei voida myöskään puhua kauheasti pitkäjänteisyydestä tai pelaajien kehittämisestä.

[KVilho]

Hyvänä esimerkkinä voisi ottaa vaikka nyt vain yhden ikäluokan, jossa HJK:n siirtynyt kahden viimeisen vuoden aikana 17 pelaajaa. Joukkueessa siis 25 pelaajaa... siinä sitten voi miettiä että miten tuo vaikuttaa muihin joukkueisiin tai millainen fiilis tulee pelaajille jotka tulevat joukkueeseen ja vuodessa pistetään pihalle. Ei voida myöskään puhua kauheasti pitkäjänteisyydestä tai pelaajien kehittämisestä.

Kummelia lainataksensi "Siellä on alajuoksulla omakotilan verran kultaa!" (tai sinnepäin), siis kun oli koko kyykkypashapaikka vaskoolattu eikä vaskoolin pohjalla ollut kuin pari kultahippua.

Tuleeko siis kultaa tarpeeksi suhteessa siihen valtavaan hiekkaläjään joka on käytössä? Naapuri valtauksella kultaa tulee puolta vähemmän, mutta santaa ei ole kuin kottikärryllinen. Kumpi toiminta on laadukkaampaa?

[Jape77]

Katselin palloliiton sivulta 08,09 ja 10 syntyneiden osallistumiset palloliiton järjestämään kv turnaukseen ja Ilves on ainut seura jolla on joka ikäluokassa edustus.
Tämä on siis huuhkaliigan "finaali" jossa on joka ikäluokan 6 parasta suomalaista joukkuetta

[KVilho]

Katselin palloliiton sivulta 08,09 ja 10 syntyneiden osallistumiset palloliiton järjestämään kv turnaukseen ja Ilves on ainut seura jolla on joka ikäluokassa edustus.
Tämä on siis huuhkaliigan "finaali" jossa on joka ikäluokan 6 parasta suomalaista joukkuetta

Tämä on varmaan yksi asia millä panos-tuottoa voidaan mitata. Näkisin kuitenkin että jokainen suurempi seura löytää aina jonkun yksityiskohdan jonka pohjalta voidaan paukuttaa rintaa ja huutaa että hyvää työtä tehdään. Niin kuin tuolla tiedolla-johtamisen-säikeessä jo kirjoitelin, niin tarvitaan etukäteen sovitut ja tarpeeksi laajat mittarit sen asian määrittämiseen.

Tampereen alue (jos käytetään suurinpiirtein samoja perusteita kuin Helsingin alueella) on noin 500 000 asukkaan kokoinen. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Ilves on ottanut hoteisiinsa aika lailla kaikki futisjunnut, ainakin poikein puolella. Varmaan jotain pikkuseuroja on, mutta voisin kuvitella että niistäkin ne lahjakkaimmat vaihtaa Ilvekseen hyvin nopeasti.

Jos ottaa huomioon Helsingin alueen kilpailun (jos semmoista aidosti edes on akselilla HJK-Honka-Käpä) niin Ilvekselle riittäisi n. 30% menestys näiden sovittujen mittarien perusteella. Toki harrastuksen aloittaneiden määrä kertoisi tästä vielä paremmin.

Itse mietin niin, että Helsingin -, Tampereen - ja Turun alueilla on oikeasti mahdollisuudet saada kasaan jonkinlaista esim. mittlylland-jutussa kuvattua toimintaa. Näiden aluiden vaikutuspiirissä on kuitenkin lähes puolet Suomen asukkaista.

Alueiden ykkösjengien menestyksen tulee myös olla näiden lukujen mukaista. Majussa se tarkoittaisi että noin puolet pelaajissa olisi näiden alueiden ykkösjengeistä. Lopputurnauksissa Vähintään puole jengeistä pitäisi olla tältä alueelta jne.

[Fillarikommari]

Katselin palloliiton sivulta 08,09 ja 10 syntyneiden osallistumiset palloliiton järjestämään kv turnaukseen ja Ilves on ainut seura jolla on joka ikäluokassa edustus.
Tämä on siis huuhkaliigan "finaali" jossa on joka ikäluokan 6 parasta suomalaista joukkuetta

Löysitkö näiden turnausten sivut jo jostain, siis osallistujat ym.?

Tämä on varmaan yksi asia millä panos-tuottoa voidaan mitata. Näkisin kuitenkin että jokainen suurempi seura löytää aina jonkun yksityiskohdan jonka pohjalta voidaan paukuttaa rintaa ja huutaa että hyvää työtä tehdään. Niin kuin tuolla tiedolla-johtamisen-säikeessä jo kirjoitelin, niin tarvitaan etukäteen sovitut ja tarpeeksi laajat mittarit sen asian määrittämiseen.

Ainoat mittarit ovat joukkueiden pärjääminen ja yksilöiden kehittyminen, jonka täytyy tietysti olla ensisijainen tavoite jokaisella junioriseuralla. Ensin mainitun seuraaminen on helppoa, koska se näkyy tulostaululla. Toisen mittaamisesta voidaan keskustella, mutta junnumaajoukkueisiin päässeiden määrä on varmaankin hyvä mittari. Ulkomaisiin akatemioihin lähteneiden määrä on varmaan myös hyvä mittari - ehkä jopa parempi, koska kv-kentillä aikuisena menestyäkseen täytyy juniorina päästä ulkomaiseen akatemiaan.

[Jape77]

Löysitkö näiden turnausten sivut jo jostain, siis osallistujat ym.?

https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/P12HL!spljphhl22/group/42/
https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/P13HL!spljphhl22/group/39/
https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/P14HL!spljphhl22/group/39/

Tuossa on joka ikäluokan A lohko, B lohkoon pääsee sivun yläosasta

[KVilho]

https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/P12HL!spljphhl22/group/42/
https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/P13HL!spljphhl22/group/39/
https://tulospalvelu.palloliitto.fi/category/P14HL!spljphhl22/group/39/

Tuossa on joka ikäluokan A lohko, B lohkoon pääsee sivun yläosasta

Kiitos linkistä. Tutkiskelin pikaisesti tilannetta ton viimeisen linkin takaa enkä nyt aivan ymmärrä mikä se onnisuminen / suoritus on, joka esim. tässä tapauksessa Ilveksen on oikeuttanut valikoitumaan tuohon turnaukseen?

Koitin seurailla taaksepäin niitä polkuja josta näkee mitä suorituksia joukkueelta on vaadittu tähän todella mahtavalta kuulostavan turnaukseen pääsemiseen.

Ilves oli voittanut Hongan 2 kertaa, joka näytti olevan 9. (mitalisarjassa kuusi ja jatkosarjassa 10 joukkuetta) liiga etelän loppusijoituksissa. Ilves oli pelannut TPS:n (ei näkynyt etelän liigassa ollenkaan, lie 1 divarissa)  kanssa 2 kertaa tasurin. Käpä (12. liiga etelässä) oli näissä ilmeisesti lyhyissä puoliajan mittaisissa peleissä kaatunut 2 kertaa. Kupsilta (8. sijalla 10 joukkueen liiga pohjoisessa) yksi peli köniin ja toinen tasan.

Koitin tuota pitkää tulosluetteloa linkin takana tihrustaa, enkä löytänty Ilvekselle mitää muuta suorituksia. Voidaanko oikeasti sanoa että Ilves on raivannut tiensä kovatasoiseen lopputurnaukseen? Epäilemättä Ilves on yksi maamme parhaista, mutta millä hemmetillä tuon perusteella voi vetää mitään johtopäätöksiä. Sama tilanne HJK:n ja Hongan kanssa.

Onko tuolla taustalla joku logiikka jossa aikaisemmat sijoitukset jossain sarjassa tmv. oikeuttavat tuohon Taso 5 - oikoreittiin?

VJS, OLS ja Etelä 6 (ilmeisesti joku koottu jengi?) kuitenkin oikeasti joutuivat raivaamaan tiensä tuonne. Kumpikaan ei ollut oman liigansa ykkönen (VJS 8. ja OLS 2.) , eli kovia päänahkoja siellä on pitänyt ottaa että on tuo paikka ansaittu. Onnittelut VJS:lle ja OLS:ille.

edit: sitä vaan, että "I rest my case"

[Jape77]

Jos ymmärsin oikein, niin kevään huuhkaja turnauksesta pääsi 2 parasta, ja ylä loppusarjasta 2 parasta.