Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Pussikalja]

Budolajit opettavat toki vartalonhallintaa: miten esimerkiksi paini kuitenkaan on parempi kuin klassinen 1 vs. 1 -paini, jossa kaksi pelaajaa laitetaan neliöön, heitetään pallo sekaan ja pelataan tietty aika 1 vs. 1, ja sanotaan, että käsiä saa nyt käyttää. Meillä on valmis pystypainiottelu, missä on pallo mukana ja tilanne on pelinomainen.

Noo, molemmissa voittaja on ainakin se sama poika, joka on siellä painisalissa oikeasti oppinut kaksinkamppailuja voittamaan ja saanut siellä keskivartaloonsa voiman ne kaksinkamppailut viedä. Ja jos pojulla on pikkuisenkin lahjoja futikseen, niin se vie jokaisen pääpallon ja kaksinkamppailun myös futiksessa.

Ne lajit kun eivät ole toisiltaan mitään pois, vaan tukevat toisiaan. Painitreeneissä futista ja hämähäkkifutista melko usein kuitenkin pelataan ja siellä tuskin jalkapallon uskotaan tulevaa painin EM mitallin voittamista mitenkään estävän...Sinänsä lajit eivät samoista lahjakkuuksista kamppaile, niin paljon enemmän yksilölaji luonnetta vaatii. Minusta paini on loistava esimerkki lajista, joka on vapaaehtoisesti ollut mukana niin jääkiekon, futiksen kuin oman lajin kehittämisessä. Painiväestä futisporukoilla olisi paljon opittavaa nuorisotyöstä ja epäitsekkyydestä.

[Ricardo Leite]

Noo, molemmissa voittaja on ainakin se sama poika, joka on siellä painisalissa oikeasti oppinut kaksinkamppailuja voittamaan ja saanut siellä keskivartaloonsa voiman ne kaksinkamppailut viedä. Ja jos pojulla on pikkuisenkin lahjoja futikseen, niin se vie jokaisen pääpallon ja kaksinkamppailun myös futiksessa.

Tuota... ensinnäkin itselläni on tuollaisessa tapauksessa pyrkimys valita fyysisesti tasaväkiset parit. Meinasin laittaa esimerkiksi kenties vielä paremman vaihtoehdon, eli ns. pystypainiottelun, jossa jokaisella neliön sivulla on seinäpelaaja. Kontakteja syntyy edelleen, mutta vielä enemmän lajinomaisesti. Kelpaako nyt? Mitäs luulet: voittaako se painija edelleen. Jos siis vastavuoroisesti oletetaan, että toinen junnuista on painisalin sijaan tehnyt omatoimista taitoharjoittelua pallon kanssa?

Ne lajit kun eivät ole toisiltaan mitään pois, vaan tukevat toisiaan. Painitreeneissä futista ja hämähäkkifutista melko usein kuitenkin pelataan ja siellä tuskin jalkapallon uskotaan tulevaa painin EM mitallin voittamista mitenkään estävän...Sinänsä lajit eivät samoista lahjakkuuksista kamppaile, niin paljon enemmän yksilölaji luonnetta vaatii. Minusta paini on loistava esimerkki lajista, joka on vapaaehtoisesti ollut mukana niin jääkiekon, futiksen kuin oman lajin kehittämisessä. Painiväestä futisporukoilla olisi paljon opittavaa nuorisotyöstä ja epäitsekkyydestä.

Eivät ne toisiltaan ole pois, mutta ne ovat pois siitä omatoimisesta harjoittelusta pallon kanssa. Tai levosta. Molempi pahempi.

Entä konkreettiset esimerkit? Luuletteko, että Xavi, Zidane tai Messi ovat vääntäneet kreikkalaisroomalaista tullakseen huippupelaajiksi? Litmanen sentään höntsäsi kiekkoa, se myönnettäköön.

[SirLoser]

Litmanen sentään höntsäsi kiekkoa, se myönnettäköön.

Litmasen juoksutekniikkaa ja loukkaantumishistoriaa tarkastelemalla tulee pakosti mieleen, että tuo jäällä luikkiminen on voinut olla jopa suureksi haitaksi. Joka tapauksessa senkin ajan mitä tuo länkisäärinen jalkapalloilijan alku kyykki perse pystyssä jäällä kun olisi käyttänyt juoksutekniikan ja -asennon kuntoon laittamiseen, niin...

[Ricardo Leite]

Litmasen juoksutekniikkaa ja loukkaantumishistoriaa tarkastelemalla tulee pakosti mieleen, että tuo jäällä luikkiminen on voinut olla jopa suureksi haitaksi. Joka tapauksessa senkin ajan mitä tuo länkisäärinen jalkapalloilijan alku kyykki perse pystyssä jäällä kun olisi käyttänyt juoksutekniikan ja -asennon kuntoon laittamiseen, niin...

Höh. Odottelin, että joku olisi vahingossa tarttunut tuohon Litmasen kiekkoiluun ja olisin käyttänyt juuri tuota tekstiäsi lyömäaseena. Veit nyt mun vastapallon.

[janijee]

Eipä Litmanen paljoa kääkkää kerennyt fudiksen pelaamisiltaan harjoitella.

[Pussikalja]

Eivät ne toisiltaan ole pois, mutta ne ovat pois siitä omatoimisesta harjoittelusta pallon kanssa. Tai levosta. Molempi pahempi.

Entä konkreettiset esimerkit? Luuletteko, että Xavi, Zidane tai Messi ovat vääntäneet kreikkalaisroomalaista tullakseen huippupelaajiksi? Litmanen sentään höntsäsi kiekkoa, se myönnettäköön.

Lepo rasituksesta ei liene ongelma vaan ajanpuute, koska junnujen on kokoajan istuttava autossa joko menemässä treeneihin, tai treeneistä kotiin. Lapset liikkuvat alle 10h viikossa ja se on liian vähän. Toinen ongelma on lapsien kato futiksesta joko lopettaen ja muiden lajien pariin ja näiden lahjakkuuksien sitominen tuskin pakolla onnistuu.

Jos futiksen peruskoulu kestää n. 12 vuotta olisi sen joukkuetreeneissä oltava nousujohteista, kun ikää karttuu. Nykyjunnut ovat kehitykseltään jyrkimmässä nousussa 8-12 vuotiaana ja kehitys pysähtyy ja käyrä tasaantuu. Se käyrä pitäisi saada järkevästi pidetyä nousevana ihan aikuisikään ja sen pitäisi nousta korkeammalle. Tähän pikkulasten tehojalostukseen liian nuorena en usko, vaan pitäisin lasten pikkujunnuiän tärkeinpänä urheilullisena kehittäjänä monipuolisuutta. Jos lapsi on kunnossa, jaksaa sitä taitoakin hieroa.

Jossain suurseuran junnutehtaassa lapsille on tarjota se 20h treeniä ja vielä olosuhteet omaehtoiseen harjoitteluun päälle. Näkisin vastaavan suomessa aika mahdottomana yhtälönä, niin tärkeänä vanhemmat myös koulutusta ja muita elämän arvoja jalkapallon rinnalla suomessa pitävät. Zidanesta väittäisin lukeneeni jotain budotaustaa lapsuudessa, mutta sanotaan nyt vastavetona esim. Nanin tuuletus täysvoltilla kerien, lienee suomalaisilta futisvalmentajilta lapsille opettamaton paikka.

[Jortsukka]

Tämän(kin) keskustelun perusteella koen yhdeksi suureksi ongelmaksi sen, että Suomessa edelleen ilmeisesti usea valmentaja mieltää että vain se oma totuus on se oikea totuus. Ja ennnenkaikkea että jokainen pelaaja tulisi jollain tietyllä optimaalisella tavalla huipuksi. Siis niin että on se joku tietty yksittäinen tapa miten tehdään huippupelaaja. Jokainen on yksilö. Niin vahvasti yksilö, että toiselle voi toimia hyvin se useamman lajin harrastaminen. Toiselle taas vain se yhden(toki hyvin valmennetun). Samoin toiselle voi toimia toisenlainen ja toiselle toisenlainen.

Ainoa mitä voi pitää jonkunlaisena kiveen hakattuna faktana, on se että toistoja(ja käyttää aikaa aikaa) pitää kauheasti tehdä omalla ajalla.

Tuntuu että nyt haetaan ns. "oikotietä onneen", kun puhutaan harjoitusmäärien nostoista. Tämä siis juuri seuraharjoitteluna. Tottakai niissä on useissa seuroissa korjaamista, mutta merkittävin tekijä on se että miten saada se poika(tai tyttö) leikkimään ja harjoittelemaan pallon kanssa. Jos sisäistä paloa ei siihen ole, niin vaikea sitä on sytyttääkkään ja siihen ei silloin oikeastaan kukaan voi mitään. Toisaalta jos se on, niin silloin aivan yhtä tärkeää kuin hyvän joukkueharjoitusmäärän&-laadun on se että pidetään yllä tuota intoa. Maailman huipulle tullaan VAIN oman harjoittelun kautta. Hyvä seuraharjoittelu tukee tätä, mutta se on vain pieni osa kehitystä.

Toki on tärkeä saada aikaiseksi laadukas juoniorijärjestelmä Suomeen, mutta sen suhteen tärkein asia on siis juuri antaa ne mallit ja opastus mitä nuoren/lapsen pitää itse tehdä. Ja ennenkaikkea saada se työ maistumaan hyvin ja ahkeraan.

On siis sinänsä irrelevanttia tehdäänkö sitä fyysistä treeniä fudisharkoissa, fudisjoukkueessa, vai esim. painisalilla painiseurassa. Paljon tärkeämpää olisi miettiä miten lapset/nuoret saataisiin olemaan sen pallon kanssa tekemisissä paljon nykyistä enemmän. Eli millaiset olosuhteet ja miten kannustaa siihen.

Hyvä että keskustelua käydään näistäkin asioista, mutta olisi tärkeä muistaa aina se yksilöllisyys ja ennenkaikkea se miten ruokkia pallonälkää. Suomessa on valtava työ valmennuksessa ja olosuhteissa, mutta suurin on juuri siinä kuinka paljon enemmän muissa maissa pallon kanssa ollaan tekemisissä ja miten panostetaan jalkapalloon. Mielestäni hyvin tätä kuvaa se kuinka Suomen nuorisomaajoukkueissa on suhteessa valtavan isot osuudet ollut viime vuosina kosovon albaaneita. Ei se ole johtunut siitä että ovat olleet tietyn seuran valmennuksessa, vaan puhtaasti siitä kuinka paljon ovat olleet tekemisissä pallon kanssa ja toki asenteesta jalkapalloon.

[Ricardo Leite]

Jortsukalta lähes koko viesti täyttä asiaa. Täsmälleen samaa, itsenäistä harjoittelua, olen itsekin pyrkinyt tässä korostamaan. Kuten sanottua: mielestäni toisen lajin harrastaminen jossain toisessa seurassa on pois joko siitä tai levosta. Ja kuten todettua, molempi pahempi.

Viikkotunteja seurajoukkueissa on myös varaa kasvattaa ja useissa tapauksissa siihen on suorastaan huutava tarvekin, mutta esimerkiksi yhdellä lisätyllä treenillä viikossa ei tee juuri mitään, elleivät juniorit samalla leiki ja höntsää omatoimisesti pallon kanssa.

On siis sinänsä irrelevanttia tehdäänkö sitä fyysistä treeniä fudisharkoissa, fudisjoukkueessa, vai esim. painisalilla painiseurassa.

Tähän kuitenkin eri. Ei se ole sama missä sitä fysiikkaa tehdään ja miten. Kun fyysistä pohjaa rakennetaan, voidaan samalla pelata jalkapalloa. Jalkapallo on täysin (tai lähes täysin) uniikki yhdistelmä anaerobista ja aerobista suorituskykyä, koordinaatiota, ketteryyttä, taitoa ja taitavuutta vaativa laji, jonka fyysiset edellytykset saavutetaan parhaiten liikkumalla lajinomaisesti. Siis kun puhutaan junioripelaajan fyysisestä harjoittelusta. Vanhemmille pelaajille voi sitten harkita enemmän kohdistettua harjoittelua.

edit: Siis on melko irrelevanttia tapahtuuko fyysinen harjoittelu seurajoukkueessa vai pihapelihöntsässä kunhan se tapahtuu lajinomaisesti ja lajin parissa. Siis noin keskimäärin. Pehmennetään nyt sen verran, että poikkeustapauksia toki on olemassa.

[Pussikalja]

Tämän(kin) keskustelun perusteella koen yhdeksi suureksi ongelmaksi sen, että Suomessa edelleen ilmeisesti usea valmentaja mieltää että vain se oma totuus on se oikea totuus. Ja ennnenkaikkea että jokainen pelaaja tulisi jollain tietyllä optimaalisella tavalla huipuksi. Siis niin että on se joku tietty yksittäinen tapa miten tehdään huippupelaaja. Jokainen on yksilö. Niin vahvasti yksilö, että toiselle voi toimia hyvin se useamman lajin harrastaminen. Toiselle taas vain se yhden(toki hyvin valmennetun). Samoin toiselle voi toimia toisenlainen ja toiselle toisenlainen.

Yllä realistista tekstiä..

Pitää muistaa, että meillä on pienet ikäluokat, josta yhä isompi osa on kokonaan liikunnan ulkopuolella. Meillä on valtava lajivalikoima, jonka seassa lahjakkuudet liikuntaa harrastaa. Pitäisi muistaa, että ne pihapelit ja oman ajan treenit,  ovat vain liikunnallisten lapsien ajanviettotapoja. Siksi kaikki liikunta mitä lapsille tarjotaan, tukee myös jalkapallon kehittymistä tässä maassa. Meillä on iso osa jalkapallon sisäpiiriläisiä liikkeellä ajatuksella, jossa ei nähdä kuin oma laji ja oma tekeminen. Eristäytyminen lienee typerintä mitä näin pienen maan futisväki voisi tehdä.

Mitä sitovampi ja ahdasmielisempi jalkapallon seuraväki ja sitä kautta seuratyö on, sen harvemmalla verkolla lajia edes nuorisolle saadaan vaihtoehtona esiteltyä. Vaatimus ihan lapsena sitoutumisesta vain omaan lajiin ja muiden saastutukselta suojaaminen, on todella lapsellista. Tämä on todellakin laji joka ei vaadi kuin intoa ja pallon, joten seuratyöllä "laatua" ei voi omistaa. Kuka tahansa innokas jamppa voi seurojenkin ulkopuolella omalla työllä huippufutaajaksi kehittyä. Täytyy muistaa, että kun suljet omat junnut omaan lajiin, suljet nuo innokkaat jampat samalla oman lajin  ulkopuolelle. Liikunnan pitäisi perustua kuitenkin vapaaehtoisuuteen.

Meillä joku muuan Zidane olisi jalkapallokeskuksissa jäänyt lajifanaatikkojen toimesta koko lajista sivuun, kun poika vasta 10 vanhana seuraan päätti liittyä.

[Ricardo Leite]

Kun ikäluokat ovat pienet ja lajivalikoima suuri ei junnuja ole, kuudennentoista kerran, mitään mieltä tarkoituksenmukaisesti ohjata muiden lajien pariin. Siis ainakaan seuratoimintaan. Useampaa lajia harrastamalla saadaan toki kasvatettua liikunnallisia ja urheilullisia nuoria miehiä, mutta tässä olisi kuitenkin tarkoitus kasvattaa myös jalkapalloilijoita. Jo pelkästään lajin säilyminen nykyisellä kansallisella tasollaan vaatii yhä enemmän panostusta juuri jalkapalloon.

Ja uskaliaimmat puhuvat, että vielä eteenpäinkin pitäisi mennä. Pussikaljan teeseillä sellainen on sula mahdottomuus, mutta mikäli tavoitetta kehittymiseen ei ole ja tarkoitus on vain kasvattaa nuorista terveitä liikkujia, niin silloin ne ovat ok.

[defcon1]

Luuletteko, että Xavi, Zidane tai Messi ovat vääntäneet kreikkalaisroomalaista tullakseen huippupelaajiksi?

Luuletko sinä, että Suomessa jokin seura valmentaa samalla tasolla ja samoilla resursseilla millä Xavi ja Messi La Masiassa valmennettiin?
Zidanesta Pussikalja jo kuittaskin - ja hän on hiukan eri aikakauden tuote.

[...]
Ainoa mitä voi pitää jonkunlaisena kiveen hakattuna faktana, on se että toistoja(ja käyttää aikaa aikaa) pitää kauheasti tehdä omalla ajalla.
[...]
On siis sinänsä irrelevanttia tehdäänkö sitä fyysistä treeniä fudisharkoissa, fudisjoukkueessa, vai esim. painisalilla painiseurassa.[...]

Tuo eka on äärimmäisen tärkeä pointti - erityisesti kun miettii että a) pitäisi keksiä konsteja millä lapsia siihen innostetaan ja b) pitäisi tehdä se mahdolliseksi ympäri vuoden.
Ehdotuksia, anybody?

Jälkimmäiseen, käytännön juttuja pohtivana, eri: nykytilanteessa helpoin tapa saada riittävä monipuolisuus on harrastaa useampaa lajia.
Lisää realismia: meillä rinki on aika pieni, ja se pienenee edelleen jos ilmoitetaan lapsille/perheille, että nyt harrastetaan sitten vain ja ainoastaan futista.

tässä kohtaa täysi hajoaminen ja lopetin lukemisen

Tuo lause ja sen sisältämä asenne osoittaa, ettet tiedä yhtään mitään tanssissa tarvittavasta (ja sen tuomasta) koko kropan koordinaatiosta ja lihasvoimasta. Olis ehken kannattanut lopettaa kirjoittaminenkin... Mutta pistä se joukkueesi talvella vaikka zumbaan kahdesti viikossa, ja tsekkaa huomaako jotain eroa ensi kaudella. Tai käsipalloon, jos pelinluku on ongelma.

[Ricardo Leite]

Luuletko sinä, että Suomessa jokin seura valmentaa samalla tasolla ja samoilla resursseilla millä Xavi ja Messi La Masiassa valmennettiin?

En. Mitkä ne "resurssit" olivat? Sellaiset, jotka eivät ole tavoiteltavissa? Kenties täällä kammoksutut joukkueharjoitusmäärät? Vai puhuttiinko nyt jo niistä steroideista?

a) pitäisi keksiä konsteja millä lapsia siihen innostetaan ja b) pitäisi tehdä se mahdolliseksi ympäri vuoden.
Ehdotuksia, anybody?

a) vaikeaa ja yksilöllistä
b) annetaan junnulle pallo. Mitä muuta ympärivuotiseen treenaamiseen tarvitaan?

Lisää realismia: meillä rinki on aika pieni, ja se pienenee edelleen jos ilmoitetaan lapsille/perheille, että nyt harrastetaan sitten vain ja ainoastaan futista.

Tässä on rakenteilla nyt hyvä olkiukko. Näihin syyllistytään toki jatkuvasti puolin ja toisin, mutta itse en ainakaan ole missään vaiheessa sanonut, että muiden lajien harrastaminen tulee kieltää, mikäli junnu haluaa muutakin harrastaa. Itse olen ainakin sanonut vain, ettei muihin lajeihin, etenkään niiden seuratoimintaan, ole mitään järkeä ketään aktiviisesti kannustaa liittymään.

[drone]

Tuohan on dronelta ihan hyvä in a perfect world -visio.

Mutta kysymys >> jiibster, Kaihlamo, Ricardo. Mikä siinä monipuolisessa liikunnassa pelottaa - sekö, että lapset karkaavat muihin harrastuksiin?
Todellisessa maailmassa kun tällä hetkellä hyvin harva futisseura pystyy tarjoamaan riittävän monipuolista treeniä huippu-urheilijan=huippufutarin kehittämiseksi - ja aika monessa seurassa edelleen talvikin on hiukka eri asia kuin kesä...

Edit: RL kerkesi väliin. Kommentti edelliseen on, että "monipuolinen liikkuminen jalkapallon parissa" on samalla tavalla visio kuin tuo dronenkin ajatelma, ei tämän hetken todellisuutta.

Myönnän, että tämä on eräänlainen "idealisoitu" seuramalli erityisesti, kun sitä ajatellaan toimintamallina mille tahansa kasvattajaseuralle. Olen silti kieltämättä hämmästynyt ja yllättynyt keskusteluketjua eteenpäin lukiessani.

Odotin, että joku kirjoittaa: meidän seurassa toimitaan pääsääntöisesti juuri tähän tyyliin.
Onko tällainen malli kovinkin harvinainen Suomessa?

Olen toisaalta yllättynyt, miten paljon keskustelua herätti tuo muiden liikuntamuotojen harrastaminen.
(Varmasti aiheellinen kysymys. Epäilemättä oikein sekin, että tuo "monipuolinen liikkuminen" tapahtuu pitkälti jalkapallon kanssa.)

Tarkoitus olisi kuitenkin herättää keskustelua nimenomaan seurojen toiminnan kehittämisestä.
Huippupelaajathan eivät kehity väkipakolla, vaan he tarvitsevat ympärilleen olosuhteet, jotka mahdollistavat suotuisan kehityksen.

Jatkokysymys kuuluu: miten ajaa sisään hyviä toimintamalleja suomalaisiin kasvattajaseuroihin?

[mtontola]

Mielestäni jalkapallossa erityisesti nappulaikäisille pelaajille pitäisi pystyä mallintamaan huomattavasti tehokkaammin jalkapalloilijan liike, johon kuuluu erityisesti peliasento ja liikkuminen erilaisissa pelitilanteissa. Tätä ei ainakaan sopisi ollenkaan vähätellä. Yhtälailla kun jääkiekossa ymmärretään nykyään aivan eri tavalla oikean luisteluasennon merkitys siihen melkein mielipuolisesti pienempien junnujen kanssa erilaisin harjoittein panostaen, aivan samalla tavalla oikean peliasennon löytyminen ja jalkapalloilijan liike pitäisi löytyä nappulavaiheessa harjoittelua kehittämällä.

Sellaisia suhteellisen näppäriä omahöntsä pelaajia alkaa Suomesta löytyä, mutta pelaajia joiden liike näyttää jalkapalloilijan liikkeeltä, vaikka nyt ihan pallottomana juostessa, vähemmän. Aivan kuten jääkiekon puolella oikean peliasennon löytyminen ja jalkojen liikkeen rytmittäminen harjoittelun avulla on valmennuksen tehtävä, samalla tavalla oikean peliasennon löytyminen ja askeltaminen jalkapallon puolella pitäisi olla valmennuksen tehtävä. Näkisin, että tässä mennään jalkapallossa siinä missä jääkiekossa oltiin parikymmentä vuotta sitten: todettiin, että paljon pitäisi luistella, mutta ei osattu opettaa miten pitäisi luistella. Väärä tyyli kun vie nykyään melko lailla mahdollisuudet kehittyä huipputasolle. Juoksutikkailla saadaan toki jotain aikaan, mutta pelitilannevalmentaminen liikkumiseen liittyen nappuloissa jää käsittääkseni melko usein vaille mitään huomiota.

Lisäksi esim. vahva jääkiekon luisteluasentoon panostaminen saattaa hyvinkin olla jotain pois lajinomaisesta jalkapalloilijan liikkeestä. Tällä en halua ollenkaan väheksyä useamman lajin harrastamisen mahdollista positiivista merkitystä, mutta en nyt lähtisi myöskään suoralta kädeltä tuomitsemaan varhaisen panostuksen jalkapalloon tuomia mahdollisia hyötyjä. En tiedä onko tämä totta, mutta joskus on käynyt mielessä, että jääkiekko ja jalkapallo tämän peliasennon ja ”puhtaan” lajinomaisen liikkeen suhteen saattavat sulkea toisensa ennen pitkää pois kuvioista. Toki on sitten myös huomioitava, että jalkapalloilijoille ei ole yhtä kanadalaista muottia mitä toteutetaan, vaan pelaajatyyppejä on paljon erilaisia ja joskus myös hyvin kulmikkaalla liikkeellä voi tulla toimeen, mutta tämä vaatii sitten muita poikkeuksellisia avuja. Joitain peliasentoon liittyviä harjoitteita taisi jotkut myös Suomessa kehitelleet, mutta melko lapsenkengissä taitaa tämän systemaattinen kouluttaminen vielä olla?

Joka tapauksessa, jos yksi keskeinen kriteeri maailmalla on, kun katsotaan pelaajan potentiaalia nousta huipulle, että tämä näyttää jalkapalloilijalta liikkeessään, niin tällöin tämä varmaan kannattaa valmennuksessa ottaa vakavasti pohtien miten tätä todella voidaan valmentaa ilman että kaikki juoksuun liittyvä on annettu yleisurheiluvalmentajille, jotka osaavat osittain kyllä auttaa, mutta joiden lähtökohdat ja tavoitteet ovat toiset kuin jalkapallovalmentajalla.

Summa summarum, nopeuteen ja ketteryyteen on kyllä kiinnitetty kiitettävästi huomiota ja pitää kiinnittää lajista riippumatta, mutta haaste jalkapallossa voisi olla yhä vahvemmin, miten saada tietyistä perusominaisuuksista aikaan nimenomaan jalkapalloilijan liikettä jo nappulavaiheessa? Tässä toki auttaisi paljon, jos nappulat pääsisivät matkimaan vaikka jonkun erinomaisesti liikkuvan vanhemman pelaajan liikettä, mutta myös valmentajalla pitäisi olla tietotaito ohjata tätä kohti. Nyt puhun siis nimenomaan nappulavalmentajista kautta linjan.

[defcon1]

a) vaikeaa ja yksilöllistä
b) annetaan junnulle pallo. Mitä muuta ympärivuotiseen treenaamiseen tarvitaan?

a) Totta. Käytännössä joku junnu nytkin treenaa pallon kanssa omalla ajallaan, useimmat kuitenkin liian vähän tai ei lainkaan.
b) Ai niinku Miklu joka veteli kerrostalon rappukäytävässä seinäpalloja..? Herätys ja tervetuloa tähän päivään - pallo niillä junnuilla jo on. Onko paikkoja missä treenata (tyyliin kaupungin työntekijät ajaa junnut pois kentältä ettei nurmikko mene pilalle...), ja erityisesti talvella? Täälläpäin parina viime vuonna oli lunta aika paljon...

Pohdiskelin joskus noiden 3Bold-juttujen perusteella ideaa tämmösestä:
Vapaata peliaikaa treenikentälle/halliin: vaikka lauantaiaamupäivisin parin tunnin höntsäturnauksia nuorille, minipelejä 3v3/4v4, aikuiset vain avaamassa ovia tai enintään jakamassa ikä/tasoryhmiin, kivipaperisakset tuomarina ja silleen. Ei löytynyt seurasta kannatusta. Onneksi sentään saatiin aikaan yhteinen päätös, että kentällä on aina joukkueharjoitusten aikana oltava tilaa omalla ajallaan treenaaville.

Tässä on rakenteilla nyt hyvä olkiukko. Näihin syyllistytään toki jatkuvasti puolin ja toisin, mutta itse en ainakaan ole missään vaiheessa sanonut, että muiden lajien harrastaminen tulee kieltää, mikäli junnu haluaa muutakin harrastaa. Itse olen ainakin sanonut vain, ettei muihin lajeihin, etenkään niiden seuratoimintaan, ole mitään järkeä ketään aktiviisesti kannustaa liittymään.

Olkiukko my ass. Jos futis monopolisoi liian monta päivää viikossa, se käytännössä estää useamman lajin harrastamisen - tulos on ihan sama kuin lainaamassasi.

Mutta jääköön tästä, asiaan:

miten ajaa sisään hyviä toimintamalleja suomalaisiin kasvattajaseuroihin?

[Ricardo Leite]

b) Ai niinku Miklu joka veteli kerrostalon rappukäytävässä seinäpalloja..? Herätys ja tervetuloa tähän päivään - pallo niillä junnuilla jo on. Onko paikkoja missä treenata (tyyliin kaupungin työntekijät ajaa junnut pois kentältä ettei nurmikko mene pilalle...), ja erityisesti talvella? Täälläpäin parina viime vuonna oli lunta aika paljon...

No vaikka kuten Miklu. Tai kuten äsken jalkapalloseurojen ulkopuolella kymmenkesäiseksi palloillut Zizou kelpasi esimerkiksi: onkohan Marseillesin slummissa ollut kliinisen otolliset olosuhteet omatoimiseen treenaamiseen? Voi olla, että on. Voi olla, että Suomessa on paremmat. Ei siihen ihan oikesti tarvita kuin se pallo. Lumikaan ei ole este. Jos siis se motivaatio on onnistuttu juurruttamaan junnuun.

No oikeasti: tietenkin tulee pyrkiä luomaan junnuille myös optimaaliset olosuhteet omatoimiseen treenaamiseen, mutta ei siihen oikeasti kukaan koskaan ole mitään henkilökohtaista valmennuskeskusta tarvinnut.

Olkiukko my ass. Jos futis monopolisoi liian monta päivää viikossa, se käytännössä estää useamman lajin harrastamisen - tulos on ihan sama kuin lainaamassasi.

No niin estääkin, mutta positiivisen tarjonnan, eikä negatiivisen kiellon kautta. Onko se pois jalkapallolta tai lopulta edes nuorelta, joka tahtoo pelata jalkapalloa? Siksi kai ne usein mukana futiksessa ovat? En vieläkään ymmärrä miten "suomalaisen juniorivalmennuksen ryhtiliike" onnistuu ulkoistamalla lasten liikunnallinen kasvatus muille instansseille. Olen saanut luettavaksi muutamia perusteluja muiden lajien autuaaksitekevistä vaikutuksista, mutta on pakko sanoa, etten ole alkuunkaan vakuuttunut.

Onko typerää verrata tuota ajatusmallia siihen, että vanhemmat ulkoistavat yhä useammin lapsen kasvatuksen kouluille ja urheiluseuroille? Ok, vertaus on takuulla osaltaan typerä, mutta jotain samaa siinä on.

Pohdiskelin joskus noiden 3Bold-juttujen perusteella ideaa tämmösestä:
Vapaata peliaikaa treenikentälle/halliin: vaikka lauantaiaamupäivisin parin tunnin höntsäturnauksia nuorille, minipelejä 3v3/4v4, aikuiset vain avaamassa ovia tai enintään jakamassa ikä/tasoryhmiin, kivipaperisakset tuomarina ja silleen.

Erinomainen ajatus, eikä tuosta tule luopua, jos joku sen typeryyttään ensimmäisellä kerralla tyrmää.

[Pussikalja]

Otetaan nyt RL:lle ihan rautalangasta esimerkki.

Ajatellaan esimerkiksi potkutekniikkaa. Se voidaan sopivan tukijalan etäisyyden, saaton, osumakohdan ja rentouden osalta ihan kädestä pitäen ohjeistaa myös jalkapallolla. Potkutekniikkaan liittyy oleellisesti myös pallon "lukeminen" eli kierteet, pomput jne. Rintapotku nousevaan pomppuun, laskevaan pomppuun, volleypalloon jne, vaatii samankaltaisen, mutta kuitenkin hieman erilaisen kosketuksen palloon. Ero ei ole suuri, mutta tulos on joko ajoväylällä maalintakana tai siellä maaliverkossa. Näiden asioiden läpikäyminen ja opettaminen sekä harjoittelu, ei tapahdu viikossa, ei kuukaudessa eikä kaudessa vain jalkapallotreenejä hyväksi käyttäen. Väittäisin pelkästään jalkapallolla pallon käyttäytymisen ymmärtämisen olevan lähes mahdotonta opettaa, koska niin nopeasti painava iso ilmanvastuksesta kuoleutuva futis, pallon käyttäytymistä juniorin silmissä "piilottaa".

Jalkapallossa niin oleellisen pallon liikeradan ymmärtämiseen on olemassa myös mukavia ajanvietepelejä kuten tennis, pingis, salibandy yms... Pingispöydällä samat pallon pomppujen ja kierteiden vaikutukset ovat selkeästi havaittavissa ja toistoja tulee kierteisiin reagoimisessa muutamassa minuutissa enemmän, kuin futistreeneissä kauden aikana. Et voi olla hyvä jalkapalloilija, jos et ymmärrä mitä eroa pallon liikeradassa tapahtuu, kun potkaset hieman pallon alle, tai hieman keskipisteen yläpuolelle. Saati jos pallossa itsessään on jo potkuhetkellä kierrettä ja pomppua mukana. Variaatioita kierteiden käyttäytymisestä potkuhetkellä on paljon.  Tämän selittäminen, näyttäminen  merkityksen perustelu on futistreeneissä hankalaa, mutta melkein joka junnulle niitä joutuu vielä C-junnuna opettamaan. Onneksi joskus salitreeneissä pingispöytä on ollut tarjolla, jolloin kosketuksen ja kierteen merkitys on helppo nuorille havainnollistaa.

[Ricardo Leite]

Normaalisti yritän olla kuittaamatta muiden tekstejä nauramalla, mutta nyt taidan vähän lipsua periaatteistani. Ei jumalauta .

[Ganea]

Tuskin uskon lukemaani... Ei jumalauta

Sama.

Btw, Teemu Pukkikaan ei ole harrastanut mitään muuta lajia kuin futista.

[lepa]

Ehdotuksia, anybody?

Suomessa on viheralueita tai puistoja jne paljon enemmän kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Niihin vaan pystyyn sellaisia 20x10 metrisiä metallihäkkejä, joissa on maalit päädyissä. Suomessa niitä kannattaa eurooppalaisista versioista jalostaa sen verran, että rakentaa niihin katoksen, johon voi vielä jonkunlaisen valaistuksen laittaa. Sellaisia kun on ympäri kaupunkia useampia tai pienemmissä paikoissa edes yksi, voi kulmakunnan nuoriso kokoontua mittelemään taitojaan riittävissä olosuhteissa lähes ympäri vuoden. Alustaksi vaikka hiekkakenttä tai joku muu helppohoitoinen ratkaisu, joka pysyy kuivana katoksen alla. Paikka on aina auki, jos joku haluaa palloa potkia ja kenenkään ei tarvitse junnuja kuskata vaan nämä löytävät paikalle omin avuin. Toinen asia olisi sellainen, että jokaiselle leikkikentälle pitäisi standardina rakentaa maali tai kaksi, johon minit voivat palloa potkia jo lastentarhaiässä. Maali kuuluisi perusvarustukseen siinä missä keinu tai kiipeilyteline.

[mtontola]

Suomessa on viheralueita tai puistoja jne paljon enemmän kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Niihin vaan pystyyn sellaisia 20x10 metrisiä metallihäkkejä, joissa on maalit päädyissä. Suomessa niitä kannattaa eurooppalaisista versioista jalostaa sen verran, että rakentaa niihin katoksen, johon voi vielä jonkunlaisen valaistuksen laittaa. Sellaisia kun on ympäri kaupunkia useampia tai pienemmissä paikoissa edes yksi, voi kulmakunnan nuoriso kokoontua mittelemään taitojaan riittävissä olosuhteissa lähes ympäri vuoden. Alustaksi vaikka hiekkakenttä tai joku muu helppohoitoinen ratkaisu, joka pysyy kuivana katoksen alla. Paikka on aina auki, jos joku haluaa palloa potkia ja kenenkään ei tarvitse junnuja kuskata vaan nämä löytävät paikalle omin avuin. Toinen asia olisi sellainen, että jokaiselle leikkikentälle pitäisi standardina rakentaa maali tai kaksi, johon minit voivat palloa potkia jo lastentarhaiässä. Maali kuuluisi perusvarustukseen siinä missä keinu tai kiipeilyteline.

Hienoa! Maalit jokaiselle leikkikentälle. Ei paljoa maksa. Kannatetaan.

[BrDead]

Hienoa! Maalit jokaiselle leikkikentälle. Ei paljoa maksa. Kannatetaan.

Ennen vanhaan maalit tehtiin repuista tai muista paikalta löytyvistä objekteista. Ei maalien puute leikkikentiltä ole syynä siihen, ettei pihapelejä enää nykyään pelata. Ja tuskin ratkaisuna niitä lisäävät. Ongelma on syvemmällä.

[mtontola]

Ennen vanhaan maalit tehtiin repuista tai muista paikalta löytyvistä objekteista. Ei maalien puute leikkikentiltä ole syynä siihen, ettei pihapelejä enää nykyään pelata. Ja tuskin ratkaisuna niitä lisäävät. Ongelma on syvemmällä.

jumpers for goalposts. Rush goalie.

Kyllä sellaisten minikenttien (juuri nämä 10X20 m) lisääntyminen auttaisi pelaamista. Riittää kun on kiinteät maalit, alusta voi olla betoni. Leikkipuistot sopiva paikka. Se kyllä on totta, että ongelmat ovat syvällä. Mutta kyllä ne lapset tykkää jalkapalloa myös pelata. Kiinteät maalit tuo hommaan myös ihan selkeästi ”aitouden” tunnetta pienille. Koulun hiekkakentällä joka välitunti tapeltiin ketkä saa ne puiset maalit, mitään verkkoja niissä ei ollut. Kun kellot soi, yksi lähti ryntäämään luokasta maaleille, pallon käyttäminen yläriman päällä varasi sen välitunniksi. Ne kaksi luokkaa jotka onnistuivat maalin saamaan, pelasivat, muut eivät hiekalle pelejä reppuihin viritelleet, vaikka käytännössä ihan sama juttu olisi ollut kyseessä. Kyllä nyt tolpat pitää olla, psykologinen juttu.

[A.I.Virtanen]

Eivät ne toisiltaan ole pois, mutta ne ovat pois siitä omatoimisesta harjoittelusta pallon kanssa. Tai levosta. Molempi pahempi.

Minkähän ikäisistä junioreista nyt on puhe? Suurimmalla osalla on liikkumattomuus suurempi ongelma kuin se, että liikuttaisiin liikaa. Jos muun lajin ohjattu harrastaminen sopii aikatauluun, niin ei siitä voi olla haittaa. Siinä kuluu se max. 2 tuntia riippuen matkoista, joten pallon kanssa leikkimiseen jää vielä aikaa.

Otetaan nyt kuvitteellinen esimerkki. 8-vuotias futarinalku, talvi, tammikuu, Lapin sivukylä, ulkona lunta 3 metriä, -27 astetta pakkasta, isä lappalainen, jota kiinnostaa vain porot. Lähimmät ohjatut futisharjoitukset 330 kilometrin päässä Rovaniemellä kerran viikossa. Omalla kylällä ohjattuja hiihtoharjoituksia 3 krt/vkossa. Alle 8-vuotiaiden futisjoukkueen valmentajana kiellätkö osallistumasta noihin hiihtoharjoituksiin?

[Yourworstnightmare]

Mielenkiinnosta...

- Kuinka olette onnistuneet siinä, että nuoret/lapset leikkisivät enemmän omalla aikaa ja nimenomaan pallon kanssa?
- Jos näin on onnistuttu niin miten? Itsekin miettinyt, että kuinka tässä onnistuisi paremmin...

- Onko tästä pidetty kirjaa mitenkään, että kuinka paljon lapset liikkuvat(pelaavat futista) ulkopuolella joukkueharjoittelun ja onko siihen saatu todistetusti minkäänlaista nousua joillakin keinoilla?

Vaikea laji. Monesti sanoisin että helpompi ratkaisu (perheissä) että lapsi menee toisen lajin pariin vapaa-ajallaan ja saa lisää liikkunnallisuutta/urheilullisuutta sitä kautta. Ei se voi haitaksi olla joskaan ei myöskään lisää lajitaitoa. Jos tykkää harjoitella jalkapalloa, niin tykkää siitä myös siksi että on joukkueurheilija (useimmiten) ja siksi yksin harjoitteleminen on niinkin vastenmielistä. Siksi mennää jääkiekkoon, salibandyyn....