Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Jortsukka]

Tämä on kyllä tosi vaarallinen reitti, jonka lopputuloksena on tosiaan pääosin paskaa. Liian nuorille ei kannata opettaa liian monimutkaisia asioita, sillä nämä eivät kykene niitä käsittelemään. Sisäsyrjäsyöttö on yksinkertainen juttu, jonka treenaamista voi tehdä vaikka 3v kanssa, mutta jonkun tukemisen tai kentän havainnoinnin kanssa se herkkyys on paljon myöhemmin. Tässä mennään nyt siihen samaan ansaan kuin koululaitoksessa, eli että on tunnistettu tärkeitä ideaaleja, mutta ei ole ymmärretty, että niitä ei voida opettaa keskivertolapselle.

Itseasiassa 3-vuotiaan kanssa vaikea käydä sisäsyrjäsyöttöä, koska nilkan toiminta on vielä tuossa vaiheessa todella puutteellista. Sinänsä asiasta samaa mieltä toki ja nythän esim. Suomessa on paljon pelaajia jotka eivät ole teknisesti, eivät fyysisesti eivätkä taktisesti/pelitaidollisesti hyviä vaan kaikessa ollaan heikkoja/keskivertoja.

Edit: Ja vielä lisättäköön se että U9 ryhmällä, noin esimerkkinä, voi myös olla täysin erilaiset lähtökohdat teknisesti, joten hyvä huomioida myös se että aina pitäisi teknisessä(ja muussakin harjoittelussa) pystyä huomioimaan ryhmän taso eikä liikaa miettiä ikää.

[erno]

Minä en ole nähnyt tuota Mandartin joukkuetta koskaan pelaamassa, enkä tule myöskään sitä näkemään. Olen nähnyt ainoastaan granin 2011-2015 syntyneitä. Ja itselle siis Mandart edustaa persoonana hahmoa jonka juttuja luen mielläni, jonka kanssa mielellään vaihdan kommentteja jos nähdään kentän laidalla, mutta jonka jutuista osa on huonompia kuin jotkut toiset. Eli käytännössä kuten lähes kuka tahansa muukin.

[Jortsukka]

Minä en ole nähnyt tuota Mandartin joukkuetta koskaan pelaamassa, enkä tule myöskään sitä näkemään. Olen nähnyt ainoastaan granin 2011-2015 syntyneitä. Ja itselle siis Mandart edustaa persoonana hahmoa jonka juttuja luen mielläni, jonka kanssa mielellään vaihdan kommentteja jos nähdään kentän laidalla, mutta jonka jutuista osa on huonompia kuin jotkut toiset. Eli käytännössä kuten lähes kuka tahansa muukin.

Hyvä suodattaa vain näiden ihmisten juttuja, jotka julistavat tietävänsä kaiken jalkapallosta ja joilla on täysi kyvyttömyys hyväksyä muiden mielipiteitä.

[Ben]

Noissa potentiaali-diskursseissa menee jotenkin aina kokonaan ohi se, että esim. pallonkäsittelytaito on vaan yksi osa jalkapallossa tarvittavaa settiä. Jos katsotaan Suomen A-maajoukkuetta ja unohdetaan hetkeksi FC Barcelonan ja Manchester Cityn pelaajat ja katsotaan ihan kotoisaan Suomeen niin vaikkapa Paulus Arajuures, Markus Heikkinen ja Toni Kallio ei koskaan kuulunut Suomessa edes top-150:n pallonkäsittelytaidoissa, mut silti olivat kukin omalla tavallaan elintärkeitä pelaajia maajoukkueelle ja tekivät kunnioitettavan uran jalkapallossa. En usko hetkeäkään, että yhdenkään näistä pelaajista potentiaalia on huomattu U5/U6 -ikävaiheessa, missä Mandart lähtisi noita omia talenttejaan tunnistamaan.

En tiedä olisiko valtakunnallisesti potentiaalia huomattu, mutta kyllä Kaltsu Kalliosta ainakin Kangasalla kohistiin kakaroiden keskuudessa jo ainakin 7-8-vuotiaana, että siitä tulee todella kova pelaaja. Pelasi TPV:ssä alusta alkaen vanhempien ikäluokkien kanssa ja takoi silti maaleja (Kalliohan oli hyökkääjä pitkälle aikuisikään asti) jne.

[KVilho]

Höynä on tietynlaisena harjoitteena varmasti erinomainen, mutta onhan höynässä myös ongelmia, kuten se että pelillä ei ole suuntaa eikä pelissä ole tarkoitus edetä mihinkään. Liikkuminen neliön muotoisella alueella niin että kaikilla pallollisen joukkueen pelaajilla on rintamasuunta samaan suuntaan ei myöskään ole kauhean lajinomaista. Itse siis kuitenkin peluutan höynää eri muodoissaan säännöllisesti treeneissä, koska siinä tulee tosiaan intensiivistä liikettä, syöttöjä ja haltuunottoja suht paljon suhteessa käytettyyn aikaan.

Esim tossa Liverpoolin videossa Mane liikkuu alle 7 metriä yhteensä sinä aikana kun on mukana pallollisessa joukkueessa.

Kyllä. Tuosta suunnan puuttumisesta johtuvasta liikkeiden "pelinedistävyydestä" minitsinkin.

Pitääpä katsoa jos löytyy jotain pelinomaisempia rondoja jostain juutuubista. Väitän kuitenkin että tuo mittarointiperiaate toimii niiissäin, ainakin jossain määrin.

[KVilho]

Yksi juttu mikä tuolla jossain vastauksessa mainittiin on tärkeää ymmärtää "tarina" taustalla:

"Lahjakkuuden määrittelyssä pitää ottaa huomioon se aika, jota asiaan on käytetty. Jos vaikka futiskouluun tulee 5-vuotias lapsi, joka on ihan pienestä asti pelannut isänsä ja vaikka isonveljensä kanssa, hän on hyvin todennäköisesti paljonkin edellä toista lasta, joka on futiksessa ihan vasta-alkaja."

Mielestäni tämä on jonkinlainen tabu tai ainakin semmoinen asia mitä ei nähdä koskaan tästä näkökulmasta. Esim. jonkun lapsi on voinut saada henkilökohtaista valmennusta jo taaperosta lähtien. Tottakai se näkyy, mutta määritteleekö se lahjakkuuden?

[Susa80]

Toi on oikeesti hyvä pointti.

Siellä joku kirjoitti, että lapset pitää laittaa juoksemaan takaperin. Ne, jotka osaa on sitten hyviä ja ne jotka kaatuu on huonoja. Mistä hemmetistä toi valmentaja voi tietää, jos ne hyvät on vaikka treenanneet takaperin juoksemista vuosia ja toiset tekee sitä ekaa kertaa ikinä.

Urheiluseurat ei pahemmin kerro millaista valmennus on. Perheet voi tuoda lapsen futikseen ja ajatella, että siellä se oppii. Osa perheistä o valmentanut lastaan itse jo pitkän aikaa kun tietää, että hyvät ja huonot erotetaan jo aikaisin.

[KVilho]

...

Teema jossa Mandart on minun mielestä täsmälilsen oikeassa. PK-seudulla on monet organisaatiot liikkunut ekologisen dynamiikan ja ekkonon nimissä pois henkilökohtaisesta taitoharjoittelusta. Ääriesimerkissä olen jutellut U9 vastuuvalmentajan kanssa, jonka mielestä U9-ikäisien pelaajien kohdalla ei pitäisi tehdä minkäänlaista mittausta siitä miten pelaajat kuljettaa, kääntyy, syöttää, laukaisee tai liikkuu. Sen sijaan pitäisi mitata onnistuneita havainnointeja, supportteja ja päätöksentekoja. Lopputuloksena on kasvatettu ikäluokallinen pelaajia jotka on ihan paskoja jalkapallossa. Ja joilla ei ole tullut parin vuoden harrastamisen aikana kertaakaan hiki. Tähän teemaan on herännyt täällä PK-seudulla useampia "nuoremman sukupolven" valmentajalurkkeja ja esim. Halmin Antti on kirjoitellut myös aikamoisin voimasanoin teemasta jo ihan julkisesti ja omissa nimissään, vaikka on tiennyt että seurassaan joku saattaa vetää hernekset nokkaan.

Käytännössä toi seurojen liikkuminen pois taitoharjoittelusta on johtanut myös siihen, että vastuulliset vanhemmat on alkaneet hankkimaan lapsilleen perustekniikkaharjoituksia yksilövalmentajilta. Tein tämän ratkaisun myös itse tyttäreni (u8) kohdalla, kun hänellä ei ole ollut kohta 9 kuukauteen sellasia lapsi+pallo -harjoitteita, kun kaikki treenit pyritään tekemään vähintään 3v3 -moodissa.

Henkisten kykyjen hahmottelu alta U12 ikäisistä pelaajista on yhtä tyhjän kanssa.

En varmaankaan ymmärrä kaikkia käsitteitä oikein mutta mahdollisesti tähän liittyen havaitsin yhden asian kun katselin tähtitarhan pelejä juutuubista.

Kaikki pelaajat siellä jo aika lailla taitavia vs. huuhkajaturnaus. Muutaman pelaajan kohdalla huomasin että olivat todella taitavia, mutta jostain syystä ratkaisut eivät juuri koskaan olleet peliä edistäviä. Mun mielestä pakkoliike on pakkoliike, oli se kuinka taitoa vaativa hyvänsä.

Hyökkäys loppui aina siihen samaan näyttävään käännökseen alaspäin. Toki pallo pysyi hienosti omilla, mutta hyökkäys tyssäsi siihen. Joukkuekaverit teki mun silmään oikea-aikaisia ja muutenkin hyviä aloitteita, mutta palloa niihin ei koskaan saatu.

Sanoisin että tässä on tämän asian toinen ääripää. Kun suoritteita treenataan irrallisena, pään sisällä, ei niiden tuominen peliin oikein tahdo onnistua, vaan niistä tulee näyttäviä pakkoliiikkeitä.

[Ben]

Osa perheistä o valmentanut lastaan itse jo pitkän aikaa kun tietää, että hyvät ja huonot erotetaan jo aikaisin.

No ehkä tuo tieto siitä, että hyvät ja huonot erotetaan jo aikaisin, ei ole syynä sille, että jotain alle 5-vuotiasta "valmennetaan kotona". Ainakin meillä huomasi tuosta nuoremmasta jo 2-vuotiaana että tykkää palloa potkiskella, niin siinä sitten epäreilusti "valmennettiin" ensin vuosi kotona ja sitten vähän alle 4-vuotiaana ekaan mahdolliseen pallokouluun.

[erno]

Kyllä. Tuosta suunnan puuttumisesta johtuvasta liikkeiden "pelinedistävyydestä" minitsinkin.

Pitääpä katsoa jos löytyy jotain pelinomaisempia rondoja jostain juutuubista. Väitän kuitenkin että tuo mittarointiperiaate toimii niiissäin, ainakin jossain määrin.

Minkä lisäarvon rondo tuo siihen nähden että pelaisitte 2v2, 3v3 tai 4v4 pienemmällä kentällä?

Jos aattelet rondojen ongelmia suhteessa huippujalkapalloon, niin omiin silmiin Xavi oli kautta-aikain paras jalkapalloilija pienessä tilassa. Tuossa on yleispätevä klippi Xavin pelaamisesta:
https://www.youtube.com/watch?v=7yuEt7GzbiU&t=156s

Jos katsotaan yleisimpiä tapoja joilla Xavi ratkoo tilanpuutteeseen liittyvät ongelmat, niin tuolta löytyy seuraavanlaisia suorituksia:
- Haltuunotto + harhautus (tai harhautus + haltuunotto)
- Liike kohti omaa maalia tyhjään tilaan (aina ei tartte pyrkiä eteenpäin)
- Syöttö ykkösellä
- Käännös
- Kuljetus

Sinänsä tuossa ei ole mitään yllättävää, koska tuossa on pitkälti lista asioista mitä pelaaja voi tehdä ja Xavi hallitsi ne kaikki. Mut hyvin monissa rondoharjoitteissa halutaan kuitenkin sulkea pois useammat pallokosketukset ja harhautukset, vaikka jalkapallopeleissä sinänsä ei ole mitään syytä vältellä noita. Ja sit valmentajana pitäs pystyä perustelemaan itselleen se et miksi joku monimutkainen pelillinen rondo olis parempi kuin esim. pelkkä peli. Jos haluaa fokusoitua pieneen tilaan, niin tekee pienen tilan.

[KVilho]

Minkä lisäarvon rondo tuo siihen nähden että pelaisitte 2v2, 3v3 tai 4v4 pienemmällä kentällä?

Jos aattelet rondojen ongelmia suhteessa huippujalkapalloon, niin omiin silmiin Xavi oli kautta-aikain paras jalkapalloilija pienessä tilassa. Tuossa on yleispätevä klippi Xavin pelaamisesta:
https://www.youtube.com/watch?v=7yuEt7GzbiU&t=156s

Jos katsotaan yleisimpiä tapoja joilla Xavi ratkoo tilanpuutteeseen liittyvät ongelmat, niin tuolta löytyy seuraavanlaisia suorituksia:
- Haltuunotto + harhautus (tai harhautus + haltuunotto)
- Liike kohti omaa maalia tyhjään tilaan (aina ei tartte pyrkiä eteenpäin)
- Syöttö ykkösellä
- Käännös
- Kuljetus

Sinänsä tuossa ei ole mitään yllättävää, koska tuossa on pitkälti lista asioista mitä pelaaja voi tehdä ja Xavi hallitsi ne kaikki. Mut hyvin monissa rondoharjoitteissa halutaan kuitenkin sulkea pois useammat pallokosketukset ja harhautukset, vaikka jalkapallopeleissä sinänsä ei ole mitään syytä vältellä noita. Ja sit valmentajana pitäs pystyä perustelemaan itselleen se et miksi joku monimutkainen pelillinen rondo olis parempi kuin esim. pelkkä peli. Jos haluaa fokusoitua pieneen tilaan, niin tekee pienen tilan.

Syy miksi tätä mietin on se että jos suomifutiksen yksi ongelma on pelaaminen pienessä tilassa niin mitä asialle voisi tehdä? Tämä meidän skene tuntuu olevan sellainen että millään yhteisöllisyyden menetelmällä se ei ratkea. Vaihtoehtona voisi olla kylmät mittarit joita ei kateudella tai kyräilyllä muuksi muuteta.

Näin sillai kiteytettynä.

[Susa80]

No ehkä tuo tieto siitä, että hyvät ja huonot erotetaan jo aikaisin, ei ole syynä sille, että jotain alle 5-vuotiasta "valmennetaan kotona". Ainakin meillä huomasi tuosta nuoremmasta jo 2-vuotiaana että tykkää palloa potkiskella, niin siinä sitten epäreilusti "valmennettiin" ensin vuosi kotona ja sitten vähän alle 4-vuotiaana ekaan mahdolliseen pallokouluun.

Juu en siis tarkoita että ei saisi lapsen kanssa mitään harrastaa tai harjoitella. Ajattelen enemmän niin että seurojen pitäisi paremmin viestiä millaista toiminta on. Että se olisi kaikilla tiedossa kun tulevat lajin pariin.

[erno]

Syy miksi tätä mietin on se että jos suomifutiksen yksi ongelma on pelaaminen pienessä tilassa niin mitä asialle voisi tehdä? Tämä meidän skene tuntuu olevan sellainen että millään yhteisöllisyyden menetelmällä se ei ratkea. Vaihtoehtona voisi olla kylmät mittarit joita ei kateudella tai kyräilyllä muuksi muuteta.

Näin sillai kiteytettynä.

No sillai kiteytettynä ja olemassa olevan tieteen valossa tarvitaan seuraavat asiat:
1. pelaajilla tarvitsee olla tarvittavat liikemallit yksilötasolla
2. pelaajille tarvitsee luoda harjoituksia joissa liikemalleja pääsee soveltamaan

Kylmät mittarit on siitä hankalat, että taitotason määrittäminen jalkapallossa on pirullisen vaikeaa.

[Sokrateen puskumaali]

Miten valmentajat näkevät tämmöiset ominaisuudeta? Toki pelaajat kuten vaikka Haaland on helppo tunnistaa fyysisiten ominaisuuksiensa takia, mutta entä ne henkiset ominaisuudet? Väitän että huipulla on paljon pelaajia joilla fyysinen erikoisuus ei ole näin korkealla, mutta joiden henkiset kyvyt voivat olla samaa luokkaa, ja ne näkyvät kentällä eri lailla kuin mainituilla.

Minusta henkisiä ominaisuuksia voi nähdä jo melko pienestä pitäen, kunhan vaan ymmärtää sen, että osalla saattaa jotkin ominaisuudet  tulla pintaan vasta vähän myöhemmin eikä mitään definitiivistä voi tämän ikäisistä varmuudella aistia. Minusta henkiset ja fyysiset ominaisuudet ovat aika lailla yhtä merkittäviä, kun puhutaan lopputuloksesta.

Kuitenkin jo se, että kuinka totaalisesti lapsi pystyy heittäytymään peliin, vihaa häviämistä ja taistelee voitosta kykyjensä äärirajoilla, kertoo mielestäni paljon yleisestä lahjakkuudesta. Fyysiset ominaisuudet tai tekninen taito on helpommin mitattavissa objektiivisemmin mittarein, mutta eiköhän jokainen valmentaja myös näe pelaajistaan henkisiä ominaisuuksia. Aina on pelaajia, jotka kykenevät suoriutumaan peleissä paremmin kuin mitä puhtaasti fyysisten ja taidon perusteella voisi arvioida ennen kuin aloitetaan pelaamaan.

Valitettavasti huipulle yleensä tarvitsee molempia. Ei se todellakaan haittaa, että dominointiin valmiilla olevalla mielellä on myös ruumis, joka kykenee sellaisiin pelinopeuksiin, missä toiset eivät pysy mukana. Joskus nämä menevät käsi kädessä, mutta ei ihan aina. Joskus loistavat peliin sopivat henkiset ominaisuudet puhkeavat kukkaan jossain muussa lajissa, harrastuksessa tai työelämässä. Sellaiset luonnonvoima-tapaukset yleensä löytävät jonkinlaisen polun elämässään, missä hämmästyttävät muita vaikka se ei heille jalkapallo sitten olisikaan.

Joskus näkee tapauksia myös, jossa henkiset avut olisivat isot, fysiikka lähes täydellinen, mutta jokin kiinnostuksessa tai henkisessä rakenteessa ei vaan lyö kipinää ja valmius työntekoon omalla ajalla puuttuu. Pelaaja haluaa jäädä jonkinasteisen luonnonlahjakkuuden tasolle ja se riittää. Siitä on vaikea myöskin työstää mitään valmista. En tiedä onko sellaista valmentajavelhoa, kuka pystyy aivan kaikista kaivamaan sen optimaalisen motivaation esille, mutta onhan sekin tärkeä aspekti valmennusta, että kykenee alakouluiässä saamaan pelaajistaan sellaisia, jotka ovat itse sitoutuneita oman pelinsä kehittämiseen.

[Sokrateen puskumaali]

Siellä joku kirjoitti, että lapset pitää laittaa juoksemaan takaperin. Ne, jotka osaa on sitten hyviä ja ne jotka kaatuu on huonoja. Mistä hemmetistä toi valmentaja voi tietää, jos ne hyvät on vaikka treenanneet takaperin juoksemista vuosia ja toiset tekee sitä ekaa kertaa ikinä.

Urheiluseurat ei pahemmin kerro millaista valmennus on. Perheet voi tuoda lapsen futikseen ja ajatella, että siellä se oppii. Osa perheistä o valmentanut lastaan itse jo pitkän aikaa kun tietää, että hyvät ja huonot erotetaan jo aikaisin.

Osasyy tässä saattaa olla se, että tuota 1-5 ikävuosien välissä tapahtunutta liikkumista ei välttämättä pysty enää vanhempana koskaan korvaamaan. En väitä olevani valmis väittelemään kädellisten herkkyyskausista, mitä tulee motoriikan kehittymiseen (tiede tuntuu olevan aiheesta vähän eripurainen), mutta asia voi myös olla niin, että jos sitä lasta ei ole tuolloin "treenauttanut" tai ihan vaan antanut fyysisesti stimuloivaa varhaislapsuutta, saattaa kehittyminen myöhemmin olla paljon hankalampaa. Tai sitten ylipäätänsä kyse on sellaisesta geneettisestä taipumuksesta, mikä ilmenee jo varhain haluna ottaa "treeniä" vastaan ja se toimii indikaattorina myös myöhemmälle kehittymiselle.

Jotkin lapset myös kykenevät täysin ilman harjoittelua juoksemaan vaikka takaperin miltei täydellisesti heti ensimmäisellä kerralla, siinä missä jotkin kaatuvat vaikka isä olisi harjoituttanut tätä vuosikaudet. Jostain syystä toisille asiat luonnistuvat automaattisesti siinä missä toiset eivät kykene vaikka harjoittelisivat. En silti usko, että mikään yleismotorinen testi voisi toimia jonain lasten jalkapallokyvykkyyden hyvänä mittarina potentiaalille vaan tarvitaan juuri niitä henkisiä ominaisuuksia yms. joiden pohjalta sitten se lopullinen kyvykkyys sitten tulee. Ajattelen sillä tavalla mullistavasti, että antaa lasten vain pelata ja parhaat sitten aina voittavat.

Eli en usko, että perheille on mahdollista jotenkin hankkia kultaista passia harrastukseen tällä tavoin. Vaikka liikunnallinen varhaislapsuus auttaa lapsen motoriikan kehittymiseen, niin silti on vaikea lapsen geneettisiä taipumuksia jotenkin täysin ohittaa millään vanhemmuuden peliliikkeillä.

[Fillarikommari]

Höynä on tietynlaisena harjoitteena varmasti erinomainen, mutta onhan höynässä myös ongelmia, kuten se että pelillä ei ole suuntaa eikä pelissä ole tarkoitus edetä mihinkään. Liikkuminen neliön muotoisella alueella niin että kaikilla pallollisen joukkueen pelaajilla on rintamasuunta samaan suuntaan ei myöskään ole kauhean lajinomaista. Itse siis kuitenkin peluutan höynää eri muodoissaan säännöllisesti treeneissä, koska siinä tulee tosiaan intensiivistä liikettä, syöttöjä ja haltuunottoja suht paljon suhteessa käytettyyn aikaan.

Esim tossa Liverpoolin videossa Mane liikkuu alle 7 metriä yhteensä sinä aikana kun on mukana pallollisessa joukkueessa.

Riippuu tietysti mitä höynällä tarkoittaa. Esimerkiksi Barcelonan akatemiassa pallonhallintaan perustuvat pienpelit jaotellaan kolmeen harjoitetyyppiin. Rondo vastaa suomalaista höynää, jossa ollaan melko staattisesti paikallaan ja pidetään palloa hallussa yleensä hyvin pienellä alueella. Possession game on harjoite, jossa pelaajat pitävät palloa ja liikkuvat aktiivisesti. Alue on suurempi ja hyökkääviä pelaajia on suhteessa puolustaviin enemmän kuin rondossa. Positional game on harjoite, jossa liikutaan melko aktiivisesti ja pelissä on suunta siten, että tavoitteena on pelata pallo tietyltä pelaajalta toiselle tietylle pelaajalle. Pelissä on usein tietysti muitakin sääntöjä, kuten keskijokeri, laitajokerit, kaksi aluetta ja vaatimus syöttää x-määrä ennen syöttöä toiselle alueelle jne. Positional game on La Masian perusharjoitetyyppi, jota rullataan jokaikisissä harjoituksissa. Vertailun vuoksi Real Madridissa on samantyyppisiä pelejä erilaisissa säännöillä, mutta maaleilla (usein neljä) luodaan pelille suunta.

Rondot, positional gamesit (mikä tämä on suomeksi?) ja erilaiset pienpelit ovat nykyjalkapallon perusta. It's all about triangles, kuten Ten Hag valisti ManUn pelaajia ensimmäisinä päivinään managerina, eikä pelaajien välille ala muodostua kolmioita ilman harjoitteita, joiden kautta niitä alkaa muodostua. Siis ne ei tule opettamalla ja selittämällä, vaan nimenomaan erilaisten pallonhallinta ja pienpelien kautta. Palloliiton koulutusmateriaalit tätä koskevasta "teknis-taktisesta" pelin osasta ovat teorian tasolla ihan hyvät, mutta kuka alkaa juniorille selittämään diagonaalisesta syöttösuunnasta ja kuka sen jälkeen odottaa, että juniori ehtii kentällä miettiä että mites mä nyt tähän tulen että tulee diagonaalinen suunta suhteessa palloon ja kenttään? No, voi sitä jossain vaiheessa alkaa käydä läpi, mutta ei ensimmäisenä. Jalkapallossa asiat opitaan tekemällä. Tätä ideaa toteuttaa myös espanjalaisen jalkapallon nojautuminen ekologiseen dynamiikkaan.

Mutta olen samaa mieltä, että pelkästään peliä ei voi harjoitella. Sarajärvi ja Savolainen nojautuu espanjalaiseen perinteeseen vetäessään nupit kaakkoon ekologisen dynamiikan kanssa, mutta ehkä unohtuu, että siellä akatemioihin löytyy lapsia, jotka ovat kävelemään opittuaan olleet pallo jalassa aamusta iltaan. Lisäksi ehkä on jäänyt huomaamatta, että espanjalainen jalkapallo on heikko nimenomaan 1v1-tilanteissa erinomaisten pelaajien kehittämisessä. Suurten akatemioiden päälinja näyttää olevan, että ball masterya ja siinä opeteltujen taitojen soveltamista 1v1-tilanteeseen opetetaan hyvinkin lineaarisesti, ainakin Englannissa, Hollannissa, Kroatiassa, Saksassa ja Portugalissa. Akatemioiden välillä on toki varmasti eroja. Se vähän ihmtetyttää, että Sarajärvi opiskelee Portugalissa, jossa metodologinen 1v1-harjoittelu on olennainen osa jalkapallokulttuuria.

[KVilho]

Riippuu tietysti mitä höynällä tarkoittaa. Esimerkiksi Barcelonan akatemiassa pallonhallintaan perustuvat pienpelit jaotellaan kolmeen harjoitetyyppiin. Rondo vastaa suomalaista höynää, jossa ollaan melko staattisesti paikallaan ja pidetään palloa hallussa yleensä hyvin pienellä alueella. Possession game on harjoite, jossa pelaajat pitävät palloa ja liikkuvat aktiivisesti. Alue on suurempi ja hyökkääviä pelaajia on suhteessa puolustaviin enemmän kuin rondossa. Positional game on harjoite, jossa liikutaan melko aktiivisesti ja pelissä on suunta siten, että tavoitteena on pelata pallo tietyltä pelaajalta toiselle tietylle pelaajalle. Pelissä on usein tietysti muitakin sääntöjä, kuten keskijokeri, laitajokerit, kaksi aluetta ja vaatimus syöttää x-määrä ennen syöttöä toiselle alueelle jne. Positional game on La Masian perusharjoitetyyppi, jota rullataan jokaikisissä harjoituksissa. Vertailun vuoksi Real Madridissa on samantyyppisiä pelejä erilaisissa säännöillä, mutta maaleilla (usein neljä) luodaan pelille suunta.

Rondot, positional gamesit (mikä tämä on suomeksi?) ja erilaiset pienpelit ovat nykyjalkapallon perusta. It's all about triangles, kuten Ten Hag valisti ManUn pelaajia ensimmäisinä päivinään managerina, eikä pelaajien välille ala muodostua kolmioita ilman harjoitteita, joiden kautta niitä alkaa muodostua. Siis ne ei tule opettamalla ja selittämällä, vaan nimenomaan erilaisten pallonhallinta ja pienpelien kautta. Palloliiton koulutusmateriaalit tätä koskevasta "teknis-taktisesta" pelin osasta ovat teorian tasolla ihan hyvät, mutta kuka alkaa juniorille selittämään diagonaalisesta syöttösuunnasta ja kuka sen jälkeen odottaa, että juniori ehtii kentällä miettiä että mites mä nyt tähän tulen että tulee diagonaalinen suunta suhteessa palloon ja kenttään? No, voi sitä jossain vaiheessa alkaa käydä läpi, mutta ei ensimmäisenä. Jalkapallossa asiat opitaan tekemällä. Tätä ideaa toteuttaa myös espanjalaisen jalkapallon nojautuminen ekologiseen dynamiikkaan.

Mutta olen samaa mieltä, että pelkästään peliä ei voi harjoitella. Sarajärvi ja Savolainen nojautuu espanjalaiseen perinteeseen vetäessään nupit kaakkoon ekologisen dynamiikan kanssa, mutta ehkä unohtuu, että siellä akatemioihin löytyy lapsia, jotka ovat kävelemään opittuaan olleet pallo jalassa aamusta iltaan. Lisäksi ehkä on jäänyt huomaamatta, että espanjalainen jalkapallo on heikko nimenomaan 1v1-tilanteissa erinomaisten pelaajien kehittämisessä. Suurten akatemioiden päälinja näyttää olevan, että ball masterya ja siinä opeteltujen taitojen soveltamista 1v1-tilanteeseen opetetaan hyvinkin lineaarisesti, ainakin Englannissa, Hollannissa, Kroatiassa, Saksassa ja Portugalissa. Akatemioiden välillä on toki varmasti eroja. Se vähän ihmtetyttää, että Sarajärvi opiskelee Portugalissa, jossa metodologinen 1v1-harjoittelu on olennainen osa jalkapallokulttuuria.

Kiitoksia. Tässä tuli hyvää tietoa taas. Noilla eri treenityyppien nimilä hakemalla varmasti löytyy juuri näitä muita höynämäisiä harjoitteita. Se mitä nopeasti aiheeseen tutustuin, niin ymmärsin kanssa että nämä eivät ole vain jotain kivaa hassuttelua ennen kunnon treenejä vaan tärkeitä treenimuotoja, siis jopa isojen jengien valmentajien mielestä.

Pitää varmaan tuosta ekoloogisesta dynamiikasta myös vähän googletella. Monesti täälläkin noussut tuo käsite esiin, mutta ihan täysin ei ole avautunut mulle. Osin kuulostaa järkevältä.

Harvemmin pelissä puhtaita 1v1 tilanteita tulee, mutta tärkeää hommaa sekin. Siinä treenissä on tavallaan jo tehty päätös että edetään harhauttamalla / ohittamalla ja puolustajan kannalta sama juttu. Hyvä tapa nähdä onko niistä yksi tehdyistä kikkailuista mitään hyötyä vai onko ne vaan hienoja mutta täysin ympäristöstä irrallisia pakkoliikkeitä. Itse en siis ilmeisesti ole ekologisen dynamiikan koulukuntaa ainakaan

edit: Tämmösen linkin löysin aiheesta, https://www.jalkapalloakatemia.fi/ekologinen-malli-jalkapallossa/ siis jos jollain muullakin tuo käsite ja näkemykset sen taustalla kiinnostaa. En kyllä tiedä onko se paras linkki siihen.

[Fillarikommari]

Piti kirjoittaa, että possession gamesissa hyökkääviä pelaajia on suhteessa puolustajiin vähemmän kuin rondossa.

Kuuntele Progressao-podcastia. Siitä saa selvyyden, mitä ekologinen dynamiikka ja sen mukainen harjoittelu on.

[Sokrateen puskumaali]

Rondot, positional gamesit (mikä tämä on suomeksi?)

Eikö tätä kuvata yleensä termillä "aluepeli", tyyliin kolmen alueen peli tms.? Toki se pitää erottaa käsitteenä aluepelistä puolustuksessa.

Palloliiton koulutusmateriaalit tätä koskevasta "teknis-taktisesta" pelin osasta ovat teorian tasolla ihan hyvät, mutta kuka alkaa juniorille selittämään diagonaalisesta syöttösuunnasta ja kuka sen jälkeen odottaa, että juniori ehtii kentällä miettiä että mites mä nyt tähän tulen että tulee diagonaalinen suunta suhteessa palloon ja kenttään? No, voi sitä jossain vaiheessa alkaa käydä läpi, mutta ei ensimmäisenä. Jalkapallossa asiat opitaan tekemällä. Tätä ideaa toteuttaa myös espanjalaisen jalkapallon nojautuminen ekologiseen dynamiikkaan.

Pikku hiljaa näitä konsepteja tuodaan. Ei niin, että se hidastaa peliä tai kuormittaa kognitiota liikaa, mutta välillä ja pelaajien kehittyessä enemmän.

Mutta olen samaa mieltä, että pelkästään peliä ei voi harjoitella. Sarajärvi ja Savolainen nojautuu espanjalaiseen perinteeseen vetäessään nupit kaakkoon ekologisen dynamiikan kanssa, mutta ehkä unohtuu, että siellä akatemioihin löytyy lapsia, jotka ovat kävelemään opittuaan olleet pallo jalassa aamusta iltaan. Lisäksi ehkä on jäänyt huomaamatta, että espanjalainen jalkapallo on heikko nimenomaan 1v1-tilanteissa erinomaisten pelaajien kehittämisessä. Suurten akatemioiden päälinja näyttää olevan, että ball masterya ja siinä opeteltujen taitojen soveltamista 1v1-tilanteeseen opetetaan hyvinkin lineaarisesti, ainakin Englannissa, Hollannissa, Kroatiassa, Saksassa ja Portugalissa. Akatemioiden välillä on toki varmasti eroja. Se vähän ihmtetyttää, että Sarajärvi opiskelee Portugalissa, jossa metodologinen 1v1-harjoittelu on olennainen osa jalkapallokulttuuria.

En ehkä luonnehtisi asiaa näin kategorisesti vaikka siinä ehkä jotain perää onkin.

[turkistarhaaja]

Kiitoksia. Tässä tuli hyvää tietoa taas. Noilla eri treenityyppien nimilä hakemalla varmasti löytyy juuri näitä muita höynämäisiä harjoitteita. Se mitä nopeasti aiheeseen tutustuin, niin ymmärsin kanssa että nämä eivät ole vain jotain kivaa hassuttelua ennen kunnon treenejä vaan tärkeitä treenimuotoja, siis jopa isojen jengien valmentajien mielestä.

Pitää varmaan tuosta ekoloogisesta dynamiikasta myös vähän googletella. Monesti täälläkin noussut tuo käsite esiin, mutta ihan täysin ei ole avautunut mulle. Osin kuulostaa järkevältä.

Harvemmin pelissä puhtaita 1v1 tilanteita tulee, mutta tärkeää hommaa sekin. Siinä treenissä on tavallaan jo tehty päätös että edetään harhauttamalla / ohittamalla ja puolustajan kannalta sama juttu. Hyvä tapa nähdä onko niistä yksi tehdyistä kikkailuista mitään hyötyä vai onko ne vaan hienoja mutta täysin ympäristöstä irrallisia pakkoliikkeitä. Itse en siis ilmeisesti ole ekologisen dynamiikan koulukuntaa ainakaan

Tässä pitäisi nyt vähän erotella että minkä ikäisten valmentamisesta puhutaan. Ihan pienten kanssa on nähdäkseni ihan turha systemaattisesti edes miettiä kauheasti mitään syöttämistä kun lapsen fokus on vielä niin vahvasti omassa itsessään. Eli tässä iässä niitä pallonkäsittelytaitoja ja 1 vs 1 pelaamista. Pallottomasta pelaamisesta oman joukkueen hyökätessä tärkeää lähinnä se että osaa liikkua pois alta ja tekee kuljettavalle pelaajalle tilaa. Puolustaessa sitten sen havainnointi että lähin pelaaja menee lähtökohtaisesti riistämään palloa. Aika simppeliä?

Itse asiassa nykyisin vähän ärsyynnyn kun katselen sinänsä ihan taitavien sanotaanko nyt noin 9-12 -vuotiaiden peliä jos nämä lähtevät aina syötöllä etenemään vaikka olisi tilaa omalle kuljetukselle (joka usein avaisi tilan paremmalle syötölle kun sillä saadaan omat ja vastustaja liikkumaan). Eli se 1 vs 1 ja tietynlaiseen röyhkeyteen kannustaminen pitää olla mukana koko ajan. Omasta mielestäni peleistäkin tulee keskimäärin kehittävämpiä kun yritetään mennä kovalla temmolla eteenpäin ja tulee paljon 1 vs 1 -tilanteita. Tämä siis erityisesti alle 12-vuotiaissa mutta toki myöhemminkin.

Mitä sitten tulee keskusteluun opetuspelit vs. drillit niin nähdäkseni molempia tarvitaan. Drillit ovat oman kokemukseni mukaan tärkeitä juuri niille keskitason pojille ja tytöille joilla ei vielä 6-vuotiaana ole täydellinen pallokontrolli vaan sitä pitää harjoitella. Drillejähän haukutaan tylsiksi ja kaavamaisiksi mutta niihin voi tuoda erilaisilla ärsykkeillä (värit, muodot, huudot jne) vähän lisämaustetta. Tämä mitenkään opetuspelejä väheksymättä, jotka nekin ovat tärkeitä.

[erno]

La Masia esimerkkien johtaminen Suomeen on aika riskaabelia. Samaan aikaan on taivaan tosi, että siellä on maailmanluokan valmentajia jotka treeniohjelmat suunnittelee, mutta pitää muistaa että siellä on myös maailmanluokan junnut jotka toimii niiden treeniohjelmien mukaan. Otan aiheen yhden esimerkin kautta, mutta La Masian U8 ikäisten keskiarvo pomputtelutestissä oli sellanen 750 pompautusta vuorojaloin. Arvioita kuinka moni suomalainen U8-ikäinen junnu tuohon pystyy? Arvioita siitä miten vaikuttaa treeniohjelmaan se, että lapset on saavuttanut jo tuon tason?

[KVilho]

La Masia esimerkkien johtaminen Suomeen on aika riskaabelia. Samaan aikaan on taivaan tosi, että siellä on maailmanluokan valmentajia jotka treeniohjelmat suunnittelee, mutta pitää muistaa että siellä on myös maailmanluokan junnut jotka toimii niiden treeniohjelmien mukaan. Otan aiheen yhden esimerkin kautta, mutta La Masian U8 ikäisten keskiarvo pomputtelutestissä oli sellanen 750 pompautusta vuorojaloin. Arvioita kuinka moni suomalainen U8-ikäinen junnu tuohon pystyy? Arvioita siitä miten vaikuttaa treeniohjelmaan se, että lapset on saavuttanut jo tuon tason?

Mitä tasoa pompottelu kuvaa? Itse näen että se että pomputtelee 750 ei ole syy vaan seuraus. Siellä on taustalla juttuja jotka ovat mahdollistaneet sen että voi sen 750 8 veenä pistellä, mutta se että pistelee 8 veenä 750 ei vielä tarkoita varsinaisesti yhtään mitään.

Suomessa sitten pompotellaan ja luullaan että sitä kautta tulee samanlaista pelaajaa kuin espanjalaisten taloista. Aikaisemmin sanoinkin että se on mun mielestä vähän sama kuin yrittäisi tehdä tuulta puita heiluttelemalla.

[erno]

Se tarkoittaa sitä että pelaaja on saavuttanut tason jossa pelaaja on kesyttänyt sekä pallon että oman vartalonsa. Ja siellä taustalla on useimmiten tuhansia tunteja vietettynä sen pallon kanssa. Mutta kun sulle tulee pelaajia jotka ei ole saavuttanut sitä tasoa jossa pallo ja oma vartalo on kesytetty, niin sä harjoittelet eri tavalla. Timo Soinina voisin siis todeta että sama lippalakki ei sovellu päärynöile ja vesimelooneille.

[Thalian]

mutta se että pistelee 8 veenä 750 ei vielä tarkoita varsinaisesti yhtään mitään.

Kuten erno tuossa vähän kommentoi, niin 750 pomputtaminen 8v kyllä tarkoittaa (keskimäärin) sitä, että lapsen valmiudet futikseen ovat erittäin hyvät. Ja tämä on nimenomaan ero keskiverto 8v junnuun, jolla ei ole lähellekään tuollaisia valmiuksia ja treenaaminen on siis täysin erilaista.

[Ben]

Vedetäänkö siellä La Masiassa oikeasti jotain pompauttelutestejä, että kuka saa 700 ja kuka 800? Mitä merkitystä sillä on about sadan jälkeen, että riittääkö keskittyminen tekemään vielä 100, 500, 1 000 vai vaikka 10 000? Luulisi olevan täysin hukkaan heitettyä aikaa tuollainen testi.

Eiköhän n. 100 jo todista, että niitä pompautteluja vuorojaloin pystyy tekemään käytännössä loputtomasti.