Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Fillarikommari]

La Masia esimerkkien johtaminen Suomeen on aika riskaabelia. Samaan aikaan on taivaan tosi, että siellä on maailmanluokan valmentajia jotka treeniohjelmat suunnittelee, mutta pitää muistaa että siellä on myös maailmanluokan junnut jotka toimii niiden treeniohjelmien mukaan. Otan aiheen yhden esimerkin kautta, mutta La Masian U8 ikäisten keskiarvo pomputtelutestissä oli sellanen 750 pompautusta vuorojaloin. Arvioita kuinka moni suomalainen U8-ikäinen junnu tuohon pystyy? Arvioita siitä miten vaikuttaa treeniohjelmaan se, että lapset on saavuttanut jo tuon tason?

Kyllä, tätä juuri tarkoitin. Espanjan huippuakatemioissa ei tarvitse tehdä niin paljon työtä perustaitojen opettelussa, vaan voidaan laittaa melko vaativa rondo käyntiin jo hyvin pienillä. Ja toki sielläkin veivataan ball masterya, mutta ei niin paljon kuin noissa mainitsemissani maissa, jos olen oikein ymmärtänyt.

Kiinnostava tuo tieto pomputtelumääristä. Olisiko viitettä siihen? Voisin sitten käyttää samaa esimerkkiä eikä tarvitsisi sanoa, että tieto on peräisin foorumilta asiantuntevalta vaikuttavalta kirjoittajalta

Espanjassa lapset muuten pelaavat vapaa-ajalla futistennistä piirissä. Se laitetaan pystyyn aina, kun muulle ei ole tilaa. Ideana on, että "potkuvuoro" on sillä, jolle pallo tulee. Pallon täytyy osua kenttään eli piirin keskelle. Tarkoituksena on tietysti laittaa mahdollisimman hankalia matalia kierrepalloja, jotta saa kavereille virhepisteitä. Espanjassa peli toimii jo viimeistään 8-vuotiailla. Minkä ikäisillä mahtaa Suomessa onnistua taso 1:llä pelaavilla? 12-13-vuotiailla ehkä, pl. ihan parhaat joukkueet.

[KVilho]

Se tarkoittaa sitä että pelaaja on saavuttanut tason jossa pelaaja on kesyttänyt sekä pallon että oman vartalonsa. Ja siellä taustalla on useimmiten tuhansia tunteja vietettynä sen pallon kanssa. Mutta kun sulle tulee pelaajia jotka ei ole saavuttanut sitä tasoa jossa pallo ja oma vartalo on kesytetty, niin sä harjoittelet eri tavalla. Timo Soinina voisin siis todeta että sama lippalakki ei sovellu päärynöile ja vesimelooneille.

Kritiikki ei niinkään liitty mitenkään noihin vastauksesi asioihin vaan siihen mihin toimintaan / ajatteluun se että jossain muualla 8 vuotiaat näin osaa tehdä täällä meillä johtaa.

Vastaan kysymyksellä. Eli jos ihan lapsesta asti treenaat pompottelua (etkä juuri mitään muuta) ja onnistut 8 veenä vetämään sen 750 vuorojaloin, niin oletko silloin automaattisesti huippufutari? Miksi ylipäätään kannattaisi harjoitella mitään muuta jos tuota treenaamalla lapsi saavuttaisi kaikki nuo mainitsemasi asiat?

[Sokrateen puskumaali]

Itse asiassa nykyisin vähän ärsyynnyn kun katselen sinänsä ihan taitavien sanotaanko nyt noin 9-12 -vuotiaiden peliä jos nämä lähtevät aina syötöllä etenemään vaikka olisi tilaa omalle kuljetukselle (joka usein avaisi tilan paremmalle syötölle kun sillä saadaan omat ja vastustaja liikkumaan). Eli se 1 vs 1 ja tietynlaiseen röyhkeyteen kannustaminen pitää olla mukana koko ajan. Omasta mielestäni peleistäkin tulee keskimäärin kehittävämpiä kun yritetään mennä kovalla temmolla eteenpäin ja tulee paljon 1 vs 1 -tilanteita. Tämä siis erityisesti alle 12-vuotiaissa mutta toki myöhemminkin.

Tämä 1v1 asia on vähän kaksipiippuinen homma. Jos haastoja ei koskaan ole, niin siinä ei pääse kehittymään jokin sellainen luonnollinen kaksinkamppailutaito, mitä pitää ehdottomasti olla. Jos niitä on ylikorostuneesti, niin se saattaa laskea koko joukkueen yleistä liikettä ja yleinen pelin kehittyminen surkastuu sillä mekanismilla, että hyökkääjäpelaajat eivät koe tarpeelliseksi hakea vapaata paikkaa ja puolustajat eivät tule tarvitsemaan muuta kuin kuljettajan sumputtamista usealla pelaajalla.

Sanoisin, että kyse on enemmän kehitysvaiheesta kuin puhtaasti iästä ja taitavien 10-12v ei pitäisi enää missään nimessä puskea vain yksin. Toisaalta ei sitä voi kokonaan kieltää tai opettaa pois, koska ilman ajoittaisia haastoja tulee liian varovaisia ja vaarattomia pelaajia, joilla ei riitä pelitaito koskaan riittävän pitkälle. Joku kultainen keskitie on fiksuinta mielestäni. Olen miettinyt, että pitäisikö harjoituksissa tehdä enemmän harjoitteita, missä puolustaminen on sääntöjen avulla pakotettu puhtaaseen miesvartiointiin, jotta liikettä ja kaksinkamppailutilanteita saadaan tuotettua. Liika aluevartiointi ja sen promotoiminen muotoineen on jossain määrin liian hyvä keino opettaa puolustamista ja tekee pelaamisesta usein liian passiivista.

Se on selvää, että paljon enemmän pitäisi uskaltaa kuljettaa palloa niin, että puolustava joukkue joutuu sitoutumaan pelaajan pysäyttämiseen, ja sen jälkeen sitten joko syöttöä tai jopa haastamista. Se on juuri noin kuten asian ilmaiset, liian usein näkee syöttämistä ilman ideaa vaikka toista joukkuetta haastava kuljetus olisi hyödyttävämpi ratkaisu.

Se tarkoittaa sitä että pelaaja on saavuttanut tason jossa pelaaja on kesyttänyt sekä pallon että oman vartalonsa. Ja siellä taustalla on useimmiten tuhansia tunteja vietettynä sen pallon kanssa. Mutta kun sulle tulee pelaajia jotka ei ole saavuttanut sitä tasoa jossa pallo ja oma vartalo on kesytetty, niin sä harjoittelet eri tavalla. Timo Soinina voisin siis todeta että sama lippalakki ei sovellu päärynöile ja vesimelooneille.

Olen tästä kyllä ihan samaa mieltä. Harjoituksissa on tasoja, jotka kehittävät pelaajia eri kehitysasteissa. Kyllä tietyn automaattisen perustekniikan pelaajia voi harjoituttaa ihan eri asioissa helpommin tai siitä on heille enemmän hyötyä kuin pelaajille, joiden perustekniikka ei vielä riitä. Ei kannata tuohon pomputteluun takertua itsessään, koska se on vain jonkin sortin indikaattori. En usko, että muualla käytetään yhtään sekuntia pomputtelun opettamiseen, mutta lapset itse hoitavat sen asian kuntoon.

[turkistarhaaja]

Tämä 1v1 asia on vähän kaksipiippuinen homma. Jos haastoja ei koskaan ole, niin siinä ei pääse kehittymään jokin sellainen luonnollinen kaksinkamppailutaito, mitä pitää ehdottomasti olla. Jos niitä on ylikorostuneesti, niin se saattaa laskea koko joukkueen yleistä liikettä ja yleinen pelin kehittyminen surkastuu sillä mekanismilla, että hyökkääjäpelaajat eivät koe tarpeelliseksi hakea vapaata paikkaa ja puolustajat eivät tule tarvitsemaan muuta kuin kuljettajan sumputtamista usealla pelaajalla.

Sanoisin, että kyse on enemmän kehitysvaiheesta kuin puhtaasti iästä ja taitavien 10-12v ei pitäisi enää missään nimessä puskea vain yksin. Toisaalta ei sitä voi kokonaan kieltää tai opettaa pois, koska ilman ajoittaisia haastoja tulee liian varovaisia ja vaarattomia pelaajia, joilla ei riitä pelitaito koskaan riittävän pitkälle. Joku kultainen keskitie on fiksuinta mielestäni. Olen miettinyt, että pitäisikö harjoituksissa tehdä enemmän harjoitteita, missä puolustaminen on sääntöjen avulla pakotettu puhtaaseen miesvartiointiin, jotta liikettä ja kaksinkamppailutilanteita saadaan tuotettua. Liika aluevartiointi ja sen promotoiminen muotoineen on jossain määrin liian hyvä keino opettaa puolustamista ja tekee pelaamisesta usein liian passiivista.

Se on selvää, että paljon enemmän pitäisi uskaltaa kuljettaa palloa niin, että puolustava joukkue joutuu sitoutumaan pelaajan pysäyttämiseen, ja sen jälkeen sitten joko syöttöä tai jopa haastamista. Se on juuri noin kuten asian ilmaiset, liian usein näkee syöttämistä ilman ideaa vaikka toista joukkuetta haastava kuljetus olisi hyödyttävämpi ratkaisu.

Joo, ehkä 1 vs 1 oli liian kapea termi mutta juurikin kuljettamista ja sitä kautta vastustajan muodon haastamista soisi olevan enemmän. Karsemillaan olen tänäkin vuonna nähnyt ihan liian monta kertaa kuinka valmentajat 6-vuotiaiden pelissä joka kerta huutavat alimmalle pelaajalle "syötä" (eli käytännössä potkaise pallo vaan nopeasti vittuun) vaikka tilaa kuljetukselle olisi vaikka millä mitalla. Sitten tästä kelataan muutama vuosi eteenpäin ja hienosti syötellään vastustajan muodon ulkopuolella.

[erno]

Jep, pomputtelu on tosiaan indikaattori eikä asia mitä tarvitsisi erikseen grindata. Mut jos sulla on pelaaja jolla on kontrolli pelivälineeseen ja vartaloon niin tossa(kin) lajissa tulee hyvät tulokset. Ja kontrolli pelivälineeseen ja omaan vartaloon on kuitenkin perusedellytys siihen että jalkapalloa voi pelata. Vähän sama ku fysiikan puolella: en laittas pelaajia koskaan harjottelemaan koopperin-testiin, mut jos nyt hyvät pelaajat jostain syystä ton juoksee niin kyllähän siinäkin pitäisi saavuttaa ihan hyvä tulos.

[Jortsukka]

Jos pomputtelu ennätys on yli 100, niin aivan sama onko se 101 vai 1001. Ei kerro enää mitään pelaajan tasosta tai potentiaalista. Pomputtelu lähinnä kuvaa pelaajien omatoimisen harjoittelun motivaatiota, koska pomputtelussa menee hyvin pitkään alusta siihen että pomputtelu lähtee vähänkin sujumaan. Sitten kun pomputtelee kokoajan yli 50, niin käytännössä pomputtelee niin pitkään kun huvittaa.

Outoa kyllä jos Barcelonassa on tuollaisia mitattu tai edes testattu. Omat kokemukset kun on tuoltapäin maailmaa että pomputtelua ei edes harjoitella juurikaan samalla tavalla kuin Suomessa.

Itse asiassa nykyisin vähän ärsyynnyn kun katselen sinänsä ihan taitavien sanotaanko nyt noin 9-12 -vuotiaiden peliä jos nämä lähtevät aina syötöllä etenemään vaikka olisi tilaa omalle kuljetukselle (joka usein avaisi tilan paremmalle syötölle kun sillä saadaan omat ja vastustaja liikkumaan). Eli se 1 vs 1 ja tietynlaiseen röyhkeyteen kannustaminen pitää olla mukana koko ajan. Omasta mielestäni peleistäkin tulee keskimäärin kehittävämpiä kun yritetään mennä kovalla temmolla eteenpäin ja tulee paljon 1 vs 1 -tilanteita. Tämä siis erityisesti alle 12-vuotiaissa mutta toki myöhemminkin

Täysin samaa mieltä. Kuljettaminen, ohittaminen ja suojaaminen on suomalaisilla pelaajilla todella heikolla tasolla suhteessa siihen missä se pitäisi. Liika syöttämisen korostaminen ja varsinkin vielä niin että syöttäminen on usein vain "potkaistaan pallo pois itseltä" on aivan liian yleistä Suomessa.

[erno]

Tuollapäin maailmaa pelataan paljon pelejä joissa ponnauttelu on tavallaan osa harjoitusta. Sekä ryhmässä niin, että palloa pidetään ilmassa että esim. jo mainittua futistennistä. Mutta toi futistenniskin on lajina vähän sellanen, että sulla saa olla pohjalla jo aika hyvä taitotaso että siinä on harjoitteena mitään järkeä.

[KVilho]

Jep, pomputtelu on tosiaan indikaattori eikä asia mitä tarvitsisi erikseen grindata. Mut jos sulla on pelaaja jolla on kontrolli pelivälineeseen ja vartaloon niin tossa(kin) lajissa tulee hyvät tulokset. Ja kontrolli pelivälineeseen ja omaan vartaloon on kuitenkin perusedellytys siihen että jalkapalloa voi pelata. Vähän sama ku fysiikan puolella: en laittas pelaajia koskaan harjottelemaan koopperin-testiin, mut jos nyt hyvät pelaajat jostain syystä ton juoksee niin kyllähän siinäkin pitäisi saavuttaa ihan hyvä tulos.

Mun mielestä koopperi on lähempänä juoksemista kun pomputtelu jalkapalloa, eli sinänsä ei mun mielestä lähellekkään sama asia.

Itse uskon että pomputtelu onnistuu siksi että pelaaja on taitava ja motivoitunut, mutta kumpikaan näistä ominaisuuksista ei johdu siitä että pomputtelee tuhat vaan syitä siihen. Motivaation ja taidon voi osoittaa monella muullakin tavalla. Onhan noita taitavia freestylepomputtelijoita kovissa peleissä nähty, mutta ovat yleensä esiintyjinä erätauoilla.

Jotenkin tämä pomputtelun yli-ihannointi ihmetyttää edelleen. Toki sitä omatoimihiplausta tarvitaan, mutta väitän että kun vähän vaivaudutaan tonkimaan niin noiden Barcelonankin huippujen taitojen taustalla eivät ole futistennikset tmv. vaan ne tuhannet tunnit piha- ja katupelejä. Voi kun tämä herättäisi valmennuspiireissä yhtä paljon intohimoa ja tohinaa kuin pomputtelu.

[Fillarikommari]

Jotenkin tämä pomputtelun yli-ihannointi ihmetyttää edelleen. Toki sitä omatoimihiplausta tarvitaan, mutta väitän että kun vähän vaivaudutaan tonkimaan niin noiden Barcelonankin huippujen taitojen taustalla eivät ole futistennikset tmv. vaan ne tuhannet tunnit piha- ja katupelejä. Voi kun tämä herättäisi valmennuspiireissä yhtä paljon intohimoa ja tohinaa kuin pomputtelu.

Rautalangasta vääntäen: pomputtelu on junnulla indikaattori pallokosketukselle ja kehon koordinaatiolle. Ei ole hyvää pelaajaa, joka ei osaisi pomputella, vaikka toki on huonoja, jotka osaavat pomputella. Totta kai pihapeleihin kannustetaan enemmän kuin pomputtelemaan, mutta pomputtelua pitää kannustaa tekemään harjoitteiden ja pelien välillä eli ns. välitoimintana. Pomputtelu on loistava pallokosketusta ja koordinaatiota kehittävä harjoite, vaikka tuskin kenenkään mielestä on järkevää mennä kentälle pelkästään pomputtelemaan. On ihan selvää, että ne, jotka aina pomputtelee kentän laidalla harjoitusten alkamista odotellessa, kehittyvät paremmin kuin ne, jotka aina odotellessa seisovat pallo kädessä ja kantapäät maassa. Pomputteleminen on yksinkertaisesti yksi osa jalkapalloilijuutta. Sama pätee ihan huipulla. Luke Shaw sanoi Englannin majussa jollekin Man Cityn pelaajalle, että Cityn pelaajat tunnistaa siitä, että niillä on aina pallo mukana ja leikkivät jaloilla pallon kanssa. Sellaisen kulttuurin luominen on ollut tietoista ja sillä on merkitystä.

[KVilho]

Rautalangasta vääntäen: pomputtelu on junnulla indikaattori pallokosketukselle ja kehon koordinaatiolle. Ei ole hyvää pelaajaa, joka ei osaisi pomputella, vaikka toki on huonoja, jotka osaavat pomputella. Totta kai pihapeleihin kannustetaan enemmän kuin pomputtelemaan, mutta pomputtelua pitää kannustaa tekemään harjoitteiden ja pelien välillä eli ns. välitoimintana. Pomputtelu on loistava pallokosketusta ja koordinaatiota kehittävä harjoite, vaikka tuskin kenenkään mielestä on järkevää mennä kentälle pelkästään pomputtelemaan. On ihan selvää, että ne, jotka aina pomputtelee kentän laidalla harjoitusten alkamista odotellessa, kehittyvät paremmin kuin ne, jotka aina odotellessa seisovat pallo kädessä ja kantapäät maassa. Pomputteleminen on yksinkertaisesti yksi osa jalkapalloilijuutta. Sama pätee ihan huipulla. Luke Shaw sanoi Englannin majussa jollekin Man Cityn pelaajalle, että Cityn pelaajat tunnistaa siitä, että niillä on aina pallo mukana ja leikkivät jaloilla pallon kanssa. Sellaisen kulttuurin luominen on ollut tietoista ja sillä on merkitystä.

Suurinpiirtein näin. Siellä Englannissa kannustetaan enemmän pihapeliin kuin pomputteluun, mutta mitään siihen viittaavaa en ole esim. näissä keskusteluissa nähnyt täällä meillä. Asia todetaan, mutta toimenpiteisiin en ole törmännyt.

Itse olen sitä mieltä niitä jotka harjoitusten alkamista odotellessa pelaa keskenään höynää tmv. kehittyy huomattavasti enemmän kuin se pompottelija. En edelleenkään sano että pompottelu on turhaa tai tarpeetonta, mutta se mitä tässä on seuraillut, niin se nousee meillä aivan liian suureen osaan jättäen huomattavasti tärkeimpiä asioita varjoonsa.

Pomputtelu on yksi osa jalkapalloilijuutta, mutta vain pieni osa. Suomessa se nähdään liian suurena osana.

[KVilho]

...

Teema jossa Mandart on minun mielestä täsmälilsen oikeassa. PK-seudulla on monet organisaatiot liikkunut ekologisen dynamiikan ja ekkonon nimissä pois henkilökohtaisesta taitoharjoittelusta. Ääriesimerkissä olen jutellut U9 vastuuvalmentajan kanssa, jonka mielestä U9-ikäisien pelaajien kohdalla ei pitäisi tehdä minkäänlaista mittausta siitä miten pelaajat kuljettaa, kääntyy, syöttää, laukaisee tai liikkuu. Sen sijaan pitäisi mitata onnistuneita havainnointeja, supportteja ja päätöksentekoja. Lopputuloksena on kasvatettu ikäluokallinen pelaajia jotka on ihan paskoja jalkapallossa. Ja joilla ei ole tullut parin vuoden harrastamisen aikana kertaakaan hiki. Tähän teemaan on herännyt täällä PK-seudulla useampia "nuoremman sukupolven" valmentajalurkkeja ja esim. Halmin Antti on kirjoitellut myös aikamoisin voimasanoin teemasta jo ihan julkisesti ja omissa nimissään, vaikka on tiennyt että seurassaan joku saattaa vetää hernekset nokkaan.

Käytännössä toi seurojen liikkuminen pois taitoharjoittelusta on johtanut myös siihen, että vastuulliset vanhemmat on alkaneet hankkimaan lapsilleen perustekniikkaharjoituksia yksilövalmentajilta. Tein tämän ratkaisun myös itse tyttäreni (u8) kohdalla, kun hänellä ei ole ollut kohta 9 kuukauteen sellasia lapsi+pallo -harjoitteita, kun kaikki treenit pyritään tekemään vähintään 3v3 -moodissa.

Henkisten kykyjen hahmottelu alta U12 ikäisistä pelaajista on yhtä tyhjän kanssa.

En kauheasti ole valmentajien jutuissa huomannut lasten hyvin erilaisten tempperamenttien ja hyvin eritahtista henkistä kehitystä huomioitavan, mutta jossain vaiheessa noissa keskusteluissa Mandart sen nosti esille. Tämä voisi olla yksi syy miksi mahdollisesti tulokset on suhteellisesti mitattuna hyviä. Siis jos tämän huomioiminen toteutuu myös käytännön toiminnassa.

Nyt kun tutustuin hieman tuohon ekologiseen dynamiikan periaatteeseen, niin paremmin ymmärrän ton "parin vuoden aikana ei kertaakaan hiki" - kommentin. Mun mielestä on hyvä, että valmentajat ymmärtävät periaatteen asiat, mutta miten niiden pohjalta rakennetaan hyvää treeniä 5-9 vuotiaille onkin sitten eri juttu.

Vähän epäilen, että tätä periaatteen mukaiset kuviota voidaan mitenkään opettaa lapsille. Itse kuulun siihen koulukuntaan (mikä lie), että tärkein oppiminen tapahtuu juuri tuossa iässä. Jos en nyt väärin muista niin vähän samaan tapaan kuin jalkojen hermotus kehittyy jossain iässä, niin aivojen kehittyminen tapahtuu ihan samalla tavalla (synapseja ja hermoratoja tai jotain sen tapaista).

Onneksi ei ole tullut vielä kovin vahvasti tänne susirajalle tuo periaate, tai ei ainakaan pojan seuraan. Ei myöskään tarvinnut mitään lisätunteja hommata vaan seuran talenttivalmentaja tarjosi niin paljon ylimääräistä treeniä kuin vaan halusi (taisi olla lähes päivittäin). Tai ei olisi tarvinnut hommata. Ainakaan omalla pojalla ei henkinen puoli riittänyt vielä tuossa iässä (5-8) mihinkään ohjattuun kuin maks. sen muutaman tunnin viikossa.

Ekologisen dynamiikan osalta kaikki muu on mun mielstä OK, mutta perustavaa laatua oleva ongelma on se, että kun lapsen aivot kehittyvät eniten (tämä ikkuna sulkeutuu jopa ennen jalkojen hermotuksen ikkunaa) ei lapsen kyky ottaa vastaan opetusta ole kovin hyvä. Lapsi voi toki pyrkiä toistamaan näytettyä, mutta sitä kautta tapahtuva oppiminen ei ole kovin tehokasta.

Mielestä ainut tapa on vain tarjota lapselle mahdollisuus oppia nuo asiat. Se tarkoittaa erilaisia piha-, pien-, ja leikkipelejä niin paljon kuin mahdollista. Noissa lapsi oppii yrityksen ja erehdyksen kautta parhaiten ekologisen dynamiikan kuvaamat asiat ja antava aivojen kehitykselle parhaat mahdollisuudet kehittyä semmoisiksi, jotka palvelevat jalkapallon pelaamista ja kehittymistä mahdollisimman hyväksi jalkapalloiijaksi. Kun aivojen kehittyessä tehdään jalkapallon näkökulmasta tärkeitä asioita, kehittyvät aivot vastaamaan näihin juttuihin, samalla lailla kun jalkojen hermotus kehittyy tietyllä iällä vastaamaan jalkapalloilijan tarpeisiin.

Tämmöiseen huuhaahan uskon itse, ainakin tällä hetkellä ....

edit: ehkä tämä Mark Twainin lausahdus kuvaa jollain lailla mitä tarkoitan: ”Jos oppisimme kävelemään ja puhumaan niin kuin opimme kirjoittamaan ja lukemaan, jokainen meistä linkuttaisi ja änkyttäisi.”

[Mandart]

Hyvä Jortsukka!  Kommenttisi kielii siitä että ei ole iso kuva hallussa.  

Vedettiin koko syksykausi ilman sitä pelaajaa jonka mainitsit ja säilyttiin ELL vaikka oli muitakin puuttumisia.  Ei mulla "majupoikia" ole kuin 2 jotka siellä voisi pelata nyt mutta aluevalmentaja esim sanoi yhdestä pienestä pojasta että aivan loistava.  Minä en ole saanut valita materiaaliani.  Silti ollaan ELL vaikka kaikki avainpelaajat kaupunginosajoukkueesta.  Se vaan kertoo siitä miten se materiaali on kehittynyt paremmin suhteessa toisiin.  Ei tuolla ELL pelaa yhtään kaupunginosajoukkuetta.  Sit mun pojat vielä harjoitelleet omalla ajalla todella vähän ja silti ovat taidoissa suomen kärkeä.  Esim majussa nyt teknisesti heikompia pelaajia kun mun top 4-5.  Mutta ei ne yhden pelin perusteella tule esiin jos ei myös fyysisesti/psyykkisesti ole edellä.  Siksi se 1 loistaa.  Hauskaa että se pisti silmään.  Kertoo ehkä mitä seuraat peleissä.  Enkä tiedä minkä pelin olet nähnyt.  Voi olla että on ollut heikko peli josta puuttunut poikia.  Pääsosin saan palautetta että mulla taitavia poikia niiltä jotka seuranneet ikäluokkaa pitkään.

[Sokrateen puskumaali]

Suurinpiirtein näin. Siellä Englannissa kannustetaan enemmän pihapeliin kuin pomputteluun, mutta mitään siihen viittaavaa en ole esim. näissä keskusteluissa nähnyt täällä meillä. Asia todetaan, mutta toimenpiteisiin en ole törmännyt.

Itse olen sitä mieltä niitä jotka harjoitusten alkamista odotellessa pelaa keskenään höynää tmv. kehittyy huomattavasti enemmän kuin se pompottelija. En edelleenkään sano että pompottelu on turhaa tai tarpeetonta, mutta se mitä tässä on seuraillut, niin se nousee meillä aivan liian suureen osaan jättäen huomattavasti tärkeimpiä asioita varjoonsa.

Pomputtelu on yksi osa jalkapalloilijuutta, mutta vain pieni osa. Suomessa se nähdään liian suurena osana.

Anekdoottimaisena yksityiskohtana tähän, että Suomessakin vierailleen irlantilaisen U13 joukkueen maalitykin IG-profiilissa lukee melko yksityiskohtaisesti pomputteluenkka (4514) ja videota löytyy erilaisista pomputtelujutuista melko paljon. En tiedä, mistä se kertoo, mutta ei tuollaiset asiat näytä olevan täysin merkityksettömiä asioita muuallakaan.

Mutta minusta tuntuu, että meillä on ihan samanlainen suhtautuminen kyseiseen asiaan eurooppalaisten kollegoidemme kanssa. Jos kysyt keneltä tahansa valmentajalta, että jos on mahdollisuus joko yksinään pomputella palloa tai pelata kavereiden kanssa, niin ehdottomasti vaan pelaamaan. Sitten jos valinta on pelata kännykällä peliä du jour tai harjoitella takapihalla vaikka pallon pitämistä ilmassa, niin valmentajan suositus on pallon pomputtelu näistä. Meiltä vaan löytyy enemmän erilaisia valmennuksen ulkopuolisia hipstereitä ja twittereksperttejä, jotka kertovat kuinka pomputtelun asema suomalaisessa valmennuskulttuurissa on valtaisa ja tämä on jättimäinen ongelma. En tiedä, että mitä toimenpiteitä pihapelien promotoimiseksi meillä ei toteuteta, mitä Englannissa sitten toteutetaan. Jos sinulla on esimerkkejä, niin valaise meitä toki.

En usko, että kukaan valmentaja pitää pallon ilmassapitoa erityisen tärkeänä harjoiteltavana asiana, mutta on indikaattori jollekin yleiselle silmä/jalka-koordinaatiolle tai tekniikalle, minkä pitää olla tarpeeksi hyvällä tasolla, jos meinaa aikuisena potkia palloa ammatikseen.

[erno]

Mun mielestä koopperi on lähempänä juoksemista kun pomputtelu jalkapalloa, eli sinänsä ei mun mielestä lähellekkään sama asia.

Jalkapallo on laji, jossa juostaan paikasta toiseen ja jotta jaksat tehdä tuota, niin sinulla pitää olla juoksukunto. Cooper on yksi testi, joka mittaa juoksukuntoa. Jalkapalloilijan ei pidä harjoitella niin, että cooperin testin tulosta maksimoidaan, mutta jos jalkapalloilija laitetaan juoksemaan cooperin-testi, niin testituloksen pitäisi olla hyvä. Jos ei ole, niin olet liian huonossa kunnossa. Peruskunto-ominaisuuksien pitää kuitenkin olla riittävällä tasolla että nopeuskestävyys voi kehittyä. Löysitkö analogian?

[Nuorenanätti]

Pieni tarina pienen paikkakunnan pojista ja pomputtelusta.

Minulle tuli joukkueeseen 10-vuotias poika, muutti pieneltä paikkakunnalta. Poika oli pikkuisen pyörä eikä mitenkään valtavan nopea. Viiden minuutin jälkeen poika näytti aina kentällä siltä, että kuolee siihen paikkaan. Isoimman puhinan loputtua hän jatkoi kumminkin juoksuja. Outoa kyllä, hän teki sitä samaa koko pelin. Minuutti täysiä, perään puhinaa ja kuolonkorinaa, kunnes taas seuraava täysi puristus.

Teknisesti poika oli ihan ok, ei mikään huippu, mutta ei heikoimmasta päästäkään. Paras ominaisuus oli vasemman jalan laukaus, joka lähti nättinä laakapallona sinne, minne poika sen halusi, yleensä ylänurkkaan

Junioripäällikkkö seurasi kerran (ainoan kerran vuoden aikana) poikien treenejä ja viitisentoista minuuttia katseltuaan totesi: ”Ei näistä kenestäkään mitään futaajaa tule” ja lähti pois. Oikeassa oli. Ei tullut. Kakkosdivaria ylempänä ei ole siitä porukasta pelannut vielä kukaan. Ensi kaudella on.

Mutta pojasta vielä, hän ei pomputellut. Ei osannut, ei halunnut, ei harjoitellut. Ennätys oli neljä ja se syntyi siinä hetkessä, kun asiasta tuli puhetta. ”Hölmöläisten hommaa”, hän vastasi kysyttäessä. ”Ehkä, mutta tarkoitus onkin, että pallon kanssa on kivaa, ihan niin kuin pelatessa.”

Pojalla oli isoveli, joka osasi pomputella. Oli siinä ihan hyvä ja muutenkin innokas potkiskelemaan. Isoveli on sittemmin saanut junnumitalien seuraksi ainakin yhden Veikkausliigahopean.

Myös pyöreä poika opetteli  pomputtelemaan, ihan omalla ajallaan ja ehkä isoveljen esimerkkiä seuraten. Ei hänestä silti tullut jalkapalloilijaa, mutta ok hyvä hölmöläisten hommassa. Voi olla, että on ollut kivaakin jossain vaiheessa. Kannattiko pomputella? En tiedä.

Koko homman pointti oli varmaan se, että ei tuo pomputtelu tee kenestäkään jalkapalloilijaa, mutta myös se, että vaikka ei osaisi kahdeksanvuotiaana pomputella, vatkata ja täppäillä kuin La Masian kasvatit konsanaan, ehtii sen pallokosketuksen oppia tuollaiselle miten-kuten-tasolle 8-vuotissynttäreiden jälkeenkin.

Pyöreä poika, jonka pomppuennätys 10-vuotiaana oli 4: https://aksa.fi/suolahtelaissyntyiselle-eeli-jarviselle-historiallinen-mm-pronssimitali/
Pyöreän pojan veli: https://fi.wikipedia.org/wiki/Iiro_J%C3%A4rvinen

[erno]

Ei kai kukaan väittänytkään etteikö sitä pallokosketusta voisi oppia myöhemmällä iällä. Kyse oli lähinnä siitä minkälaisella painotuksella harjoitteita kannattaa tehdä ennenkuin se pallokosketus tai fysiikka on paikoillaan. Eli jos sä mietit sen vähän pyöreän pojan treeneihin, joissa grindataan suhteelisen komplekseja pelillisiä (3v1, 4v2, 6v2, 4v2+jokerit, 3v3, 2v2+jokeri jne) harjoitteita, joista osa toimii suunnan kanssa ja osa ilman suuntaa.

Kuvailemasi junnu kuulostaa kuitenkin ihan normaalilta keskiverrolta suomalaiselta junnulta, paitsi että loppuviimein pelaajalta löytyi verrattaen suuri motivaatio treenaamiseen omalla-ajalla, mikä on ominaisuus joka löytyy alta 10%:lta (en lähde arvioimaan tämän tarkemmin) suomalaisista junnuista.

[KVilho]

Jalkapallo on laji, jossa juostaan paikasta toiseen ja jotta jaksat tehdä tuota, niin sinulla pitää olla juoksukunto. Cooper on yksi testi, joka mittaa juoksukuntoa. Jalkapalloilijan ei pidä harjoitella niin, että cooperin testin tulosta maksimoidaan, mutta jos jalkapalloilija laitetaan juoksemaan cooperin-testi, niin testituloksen pitäisi olla hyvä. Jos ei ole, niin olet liian huonossa kunnossa. Peruskunto-ominaisuuksien pitää kuitenkin olla riittävällä tasolla että nopeuskestävyys voi kehittyä. Löysitkö analogian?

Luulen ymmärtäväni tämän esimerkin analogian. Eli jos treenaa ja pelaa paljon ennekkaikkia hyvälä intensiteetillä, niin todennäköisesti pystyy juoksemaan myös Coopperin testissä hyvän tuloksen.

Tässä tapauksessa tämä toimii jollain tasolla myös päinvastoin. Hyvä Coopperin testin tulos antaa perustellusti syyn olettaa että kyseinen tyyppi jaksaa juosta pelissä kauan ja hänen suoritustasonsa ei laske huonon kunnon takia. Hänellä on myös mahdollisesti tietynlaista tahtoa ja epämukavuuden sietoa jatkaa vaikka vähän välilä tuntuisikin kamalalta. Toisaalta se ei vielä kerro että hän ei juoksi tyhmästi, niin että väsyttäisi itsensä siitä huolimatta tai että hän mitenkään kestävyydellään toisi etua joukkueelleen pallollisessa tai palottomassa tilanteesas.

Sitten sama pomputtelun näkökulmasta. Kovan intensiteetin peleissä pärjäävän voidaan katsoa myös omaavan intensiteettiin tarvittavan tekniikan. Hän osaa tehdä nopeita ratkaisuja ahtaissa tiloissa ja hän pystyy halitsemaan pelivälinettä niin hyvin, että myös ympärillä tapahtuvien asioiden hahmottaminen ja ennakointi on mahdollista. Tällainen tyyppin voisi olettaa pomputtavan jonkun kerran myös palloa.

Mielestäni pomputtelu antaa huomattavasti vähemmän osviittaa näistä asioista kuin coopperin testin tulos pelikunnosta.

Jos nyt joku huono esimerkki tähän niin sanoisin että ehkä juoksemisen ajattelu voisi olla suhteessa sama asia.

[erno]

Tai sit sen voi ajatella niin, että jos jalkapalloilijalla on hyvä perustekniikka ja koordinaatio, niin se saavuttaa hyvät testitulokset missä tahansa testissä jossa mitataan perustekniikkaa ja koordinaatiota, vaikka se ei olis käyttänyt tuhansia tunteja just sen perustekniikka & koordinaatio -drillin suorittamiseen.

Ja niin, mä korostin siinä ekassa viestissä että kyseessä on vaan yksittäinen esimerkki. Mä voin sit muotoilla sen lauseen myös toisin. La Masia voi treenata miten La Masia treenaa, koska ne voi luottaa että niiden ylimmissä peliryhmissä on kaikissa ikäluokissa aina 20 euroopan top-500 junnua. Suomessa noita junnuja on yhteensä alle 5 ja ne on eri seuroissa. Lisäksi La Masia voi luottaa että niillä on jokaisessa treenissä yks koulutettu valmentaja per viisi lasta. Tämä ei toteudu Suomessa ikinä missään seurassa.

La Masian treeniohjelmien tutkiminen ja lukeminen voi olla hyödyllistä yleissivistävästä näkökulmasta, mutta kun lähtökohta on se että tohon ihan ylimpään ryhmään hakee joku 1000 lasta vuosittain ja sinne otetaan 14, niin se on aika erilainen ryhmä kuin mitä Suomessa on. Itse lähtisin ennemmin tutkimaan esim. Bromman tai vastaavien rajallisilla resursseilla erinomaisia tuloksia tahkoavien seurojen treeniohjelmia, jos miettii miten asioita voisi tehdä toisin.

Lisäksi haluan mainita sillai aidosti isoista organisaatioista esim. AS Roma ja Anderlecht on jo kertoneet siirtyvänsä poispäin sellaisesta treenisysteemistä mistä suomessa on jotkut ihmiset puhuneet ekologisena dynamiikkana (jotkut puhuu ekkonosta jne). AS Roman materiaalit on julkisia ja niitä kantsii käydä läpi. Voin myös kattoa linkin jahka pääsen kotiin tietokoneelle pirkkahalliturnauksesta joskus ylihuomenna. AS Roma veti tuota ekologisen dynamiikan tyylillä kolme vuotta ja totesi, että treenitapa ei toimi koska laadukkaita pallokosketuksia harjoitustilanteissa tulee pelaajille liian vähän. Siinä kohtaa kun noissa pelillisissä harjotteissa mennään noihin 7v7 ja 8v8 maailmoissa hyödynnettäviin 6v4, 3v3v3, 5v2 jne drilleihin, niin ton näkee kukin itse aika nopeasti jos uskaltaa seurata sillai oikeasti kriittisellä silmällä mitä treeneissä tapahtuu. Itse olen noita videoinut muutamaan otteeseen kun olen pitänyt treenejä valkkuna sillai itse ja on tullut nähtyä 2*7min drillejä joissa ryhmän heikommat pääsee palloon alle neljä kertaa. Toi voi jälleen kerran toimia jossain, mutta kun omat valmennukset on tavanomaisessa suomalaisessa organisaatiossa jossa pelaajia on 60 ja peliryhmiä 4, niin kolmelle alimmalle joista kuitenkin ylin on kilpatasoa tollasia ei pitäs vetää vielä lainkaan koskaan. Akatemialle ehkä (en oo varma), mut toisaalta en valmenna akatemiatasoilla koskaan.

Ja kun tässä on käyty henkilökohtaisia anekdootteja läpi, niin mä seurasin vierestä kun suomalaista junnuikäluokkaa valmennettiin em. opein noin viiden vuoden ajan ja siitä tuli loppujenlopuksi huonoin ikäluokka mitä olen Suomessa nähnyt. Tuo ei ole pelkästään oma mielipide, vaan tulostasosta esim. piirisarjoissa saa tukea tälle ajatukselle. Kukin peliryhmä pelas alempana kuin missä treenivuosilla ja treenimäärillä mitattuna pitäs pelata ja vaikkapa ylimmän ryhmän lopputuloksena piirisarjassa oli 100% tappioita 14-128 maalisuhteella. Ja noilla määrillä olis tosiaan pitänyt olla pykälä ylempänä

Ja samaan aikaan siis sanon että pelilliset harjoitteet on tarpeen, jos jalkapalloilijoista halutaan tehdä hyviä jalkapalloilijoita. Niillä ei voi kuitenkaan paikata perusteknisiä tai perusfyysisiä harjoitteita. Käytännössä kaikki pelaajat oppivat erilaisten tekniikoiden vaatimat liikeradat jossain muualla kuin pelillisissä tilanteissa. Mutta ilman pelillisiä harjoitteita et opi soveltamaan niitä oppimisiasi tekniikoita kun mukaan tulee paine ja havainnointi. Yleisesti suomalaispelaajien heikko taitotaso pienessä tilassa pelaamiseen ei johdu pelillisten harjoitteiden vähäisyydestä, vaan puutteellisesta perustekniikasta.

ps. jalkapalloharjoittelu on aika huono tapa parantaa lasten peruskuntoa, peruskestävyyttä tai miksi sitä haluaakaan sanoa. Siksi kaikki isommat seurat ohjaa pelaajat pitkille tasavauhtisille lenkeille viimeistään 12v iässä.

[Sokrateen puskumaali]

Mielestäni pomputtelu antaa huomattavasti vähemmän osviittaa näistä asioista kuin coopperin testin tulos pelikunnosta.

Jos nyt joku huono esimerkki tähän niin sanoisin että ehkä juoksemisen ajattelu voisi olla suhteessa sama asia.

Minun näppituntumani on kyllä toisenlainen. Pikaisella googlauksella kyllä löytyy jonkin verran osviittaa, että pomputtelun ja yleisen pallokontrollin välillä on selkeä korrelaatio, mutta epäilen, ettei juoksemisen ajattelun ja juoksukunnon välillä ole samanlaista korrelaatiota.

Lisäksi haluan mainita sillai aidosti isoista organisaatioista esim. AS Roma ja Anderlecht on jo kertoneet siirtyvänsä poispäin sellaisesta treenisysteemistä mistä suomessa on jotkut ihmiset puhuneet ekologisena dynamiikkana (jotkut puhuu ekkonosta jne). AS Roman materiaalit on julkisia ja niitä kantsii käydä läpi. Voin myös kattoa linkin jahka pääsen kotiin tietokoneelle pirkkahalliturnauksesta joskus ylihuomenna. AS Roma veti tuota ekologisen dynamiikan tyylillä kolme vuotta ja totesi, että treenitapa ei toimi koska laadukkaita pallokosketuksia harjoitustilanteissa tulee pelaajille liian vähän.

Laita vaan linkki, minua kiinnostaa asia. En ole aikaisemmin mitenkään erityisesti liittänyt Ekkonoa ekologiseen dynamiikkaan enkä muutenkaan ole oikein kartalla, että mihin konkreettiseen kyseisellä hieman sofistiikalta haiskahtavalla käsitteellä viitataan.

Siinä kohtaa kun noissa pelillisissä harjotteissa mennään noihin 7v7 ja 8v8 maailmoissa hyödynnettäviin 6v4, 3v3v3, 5v2 jne drilleihin, niin ton näkee kukin itse aika nopeasti jos uskaltaa seurata sillai oikeasti kriittisellä silmällä mitä treeneissä tapahtuu. Itse olen noita videoinut muutamaan otteeseen kun olen pitänyt treenejä valkkuna sillai itse ja on tullut nähtyä 2*7min drillejä joissa ryhmän heikommat pääsee palloon alle neljä kertaa. Toi voi jälleen kerran toimia jossain, mutta kun omat valmennukset on tavanomaisessa suomalaisessa organisaatiossa jossa pelaajia on 60 ja peliryhmiä 4, niin kolmelle alimmalle joista kuitenkin ylin on kilpatasoa tollasia ei pitäs vetää vielä lainkaan koskaan. Akatemialle ehkä (en oo varma), mut toisaalta en valmenna akatemiatasoilla koskaan.

Kuulostaa erikoiselta pienpeliharjoitteelta, missä tulee 15min aikana vain neljä pallokosketusta. Liian epätasaiset ryhmät, missä on vielä sellaista epäluottamusta ilmassa suhteessa heikompiin joukkuetovereihin?

Ja samaan aikaan siis sanon että pelilliset harjoitteet on tarpeen, jos jalkapalloilijoista halutaan tehdä hyviä jalkapalloilijoita. Niillä ei voi kuitenkaan paikata perusteknisiä tai perusfyysisiä harjoitteita. Käytännössä kaikki pelaajat oppivat erilaisten tekniikoiden vaatimat liikeradat jossain muualla kuin pelillisissä tilanteissa. Mutta ilman pelillisiä harjoitteita et opi soveltamaan niitä oppimisiasi tekniikoita kun mukaan tulee paine ja havainnointi. Yleisesti suomalaispelaajien heikko taitotaso pienessä tilassa pelaamiseen ei johdu pelillisten harjoitteiden vähäisyydestä, vaan puutteellisesta perustekniikasta.

Tästä en tiedä mitä ajatella tarkalleen. Vaikka maailmalla on varmasti erilaisia perustekniikkaa harjoittavia ohjelmia yms. yleisiä harjoitteita, niin eikö kuitenkin ole kohtuullisen mahdollista, että lapsi oppii perustekniikan ihan vaan pelaamalla ilman näitä ohjelmia?

ps. jalkapalloharjoittelu on aika huono tapa parantaa lasten peruskuntoa, peruskestävyyttä tai miksi sitä haluaakaan sanoa. Siksi kaikki isommat seurat ohjaa pelaajat pitkille tasavauhtisille lenkeille viimeistään 12v iässä.

Tämä särähtää korvaan. Eikö jalkapallokuntoa nimenomaan kehitetä pitämällä treeneissä kova intensiteetti ja ilman palloa juostaan lähinnä erilaisia intervalleja tai korkeintaan fartlek-tyylisiä eri nopeustasojen juoksuja? Eikö tuo pitkien tasavauhtisten lenkkien ongelma ole se, että se muokkaa pelaajista työhevosia, joilla on kyllä kuntoa, mutta ei kykyä täysivauhtisiin juoksuihin pelin sisällä? Kuulostaa ongelmalliselta, jos harjoittelu on niin heikkotasoista seisoskelua, ettei siinä peruskunto kasvaisi.

[Thalian]

Intensiteetin maksimi määräytyy tasan sen mukaan, mikä on taitotaso. Jos se ei ole riittävä, niin liian kova intensiteetti tekee pelistä täysin päätöntä eikä kehitä oikein ketään.

[KVilho]

Minun näppituntumani on kyllä toisenlainen. Pikaisella googlauksella kyllä löytyy jonkin verran osviittaa, että pomputtelun ja yleisen pallokontrollin välillä on selkeä korrelaatio, mutta epäilen, ettei juoksemisen ajattelun ja juoksukunnon välillä ole samanlaista korrelaatiota.

...

Tämä särähtää korvaan. Eikö jalkapallokuntoa nimenomaan kehitetä pitämällä treeneissä kova intensiteetti ja ilman palloa juostaan lähinnä erilaisia intervalleja tai korkeintaan fartlek-tyylisiä eri nopeustasojen juoksuja? Eikö tuo pitkien tasavauhtisten lenkkien ongelma ole se, että se muokkaa pelaajista työhevosia, joilla on kyllä kuntoa, mutta ei kykyä täysivauhtisiin juoksuihin pelin sisällä? Kuulostaa ongelmalliselta, jos harjoittelu on niin heikkotasoista seisoskelua, ettei siinä peruskunto kasvaisi.

Tässä on varmaan eroja käsitteiden ymmärtämisessä ja siinä miten jalkapallon pelinä määriittelee.

Aivan varmasti on korrelaatio pompottelun ja pallokontrollin välillä, mutta korreloiko se pelinopeuden tai pelitaidon kanssa samalla lailla onkin eri juttu.

Huippujoukkueiden pelejä kun katsoo, niin mielestäni peli perustuu enemmän pelin hahmottamiselle kuin taidokkaille kikoille (toki näitäkin näkee). Vähän ennen kuin saat pallon pelaaja on skannannut ymäristön. Tämä taas tarkotitaa sitä pelaajan pitää ennakoida että pallo tulee pian hänelle. Taitoa ei niinkän ole se kuinka otat pallon haltuun, vaan se minne sen pallon otat haltuun.

Hyvä pallokontrolli ei paljon auta, jos haltuunotto on väärään suuntaan tai ratkaisu on muuten väärä.

Niinikään kun huippupelien hienoja suorituksia katsoo, niin suorituksien taidokkuus ei useinkaan johdu teknisistä asioista vaan siitä miten ne ajoitetaan, tapahtumia ennakoidaan ja miten tilaa hahmotetaan.

Eilisessä ruotsipelissä tuli muutama sellainen suoritus joka sai pelaajan näyttämään "puujalalta". Väitän kuitenkin että ko. pelaaja selviää ko. haltuunotosta teknisenä suorituksena kymmenen kertaa kymmenestä. Päättelen tästä että syy epäonnistumiselle pelissä ei johdu tekniikasta vaan pelitilanteesta itsessään. Toki virheitä sattuu kaikille, niille maailman aivan huippupelaajille sattuu inhimillisiä virheitä, mutta niitäkin todennäköisemmin pelissä kuin treenikentällä.

Uskon että tässä nimenomaan näkyy ero siitä miten jalkapalloa pelinä hahmottaa. Yleinen mielipide taitaa olla että hyvä kyky pompotela ja kontrolloida palloa auttaa hahmottamaan peliä, ennakoimaan ja tekemään pelissä oikeita ratkaisuja. Itse en usko tähän.

Tuosta kuntoiluhommasta olen samaa mieltä. Taitaa nykytrendi ihan perustellusti olla se, että mitään staattista hölkkää ei tosiaankaan kannata tehdä. Kun treenit on hyvin suunniteltu ja intensiteetti kunnossa, niin kunto kohenee samalla varmasti.

[KVilho]

Intensiteetin maksimi määräytyy tasan sen mukaan, mikä on taitotaso. Jos se ei ole riittävä, niin liian kova intensiteetti tekee pelistä täysin päätöntä eikä kehitä oikein ketään.

Se on juurikin näin. Esim. höynässä vaaditaan tietty taitotaso että voidaan tietyllä intensiteetillä pyörittää. Sanoisin kuitenkin että intensiteetti on ainakin höynä-tyyppisessä tekemisessä riippuvainen taidosta. Intensiteetti tuntuu aika usein "asettuvan" taidon sallimalle tasolle.

[Sokrateen puskumaali]

Intensiteetin maksimi määräytyy tasan sen mukaan, mikä on taitotaso. Jos se ei ole riittävä, niin liian kova intensiteetti tekee pelistä täysin päätöntä eikä kehitä oikein ketään.

Tästä minä en ehkä ole samaa mieltä. Minusta pelin hidastaminen sen vuoksi, että saataisiin peli näyttämään jotenkin paremmalta, vaikuttaa siltä, että valmentaja on kiinnostuneempi siltä, miltä joukkueensa peli näyttäytyy sivustakatsojille. Voin korkeintaan ostaa sen, että passiivista ja tiivistä muotoa vastaan liika taitotason ylittävä hätäily hyökkäävänä joukkueena saattaisi olla typerää kehittymisen kannalta. Ongelma siinäkin on enemmän siinä, että puolustustapa vähentää pelin intensiteettiä.

Minusta tuntuu jonkinlaisena nyrkkisääntönä, että prässi-intensiteettiä nostamalla 6v-16v pelaajat taitotasosta riippumatta saavat kehittävämmän ympäristön. Se ei tarkoita sitä tietenkään, että kaikki harjoitteet pitäisi muodostaa vain ja ainoastaan korkean intensiteetin harjoitteiksi. Joskus on hyvä käydä lävitse joitain asioita myös rauhallisemmin.

Olen melko varma, että sillä tavoin harjoittelemalla on mahdollisuus saavuttaa täysin riittävä peruskunto tai pelikunto jalkapallon pelaamiseen. Jos ei, niin sitten minusta on jotain pielessä harjoittelussa. Yleinen liikunnallisuus ja kaikki asiat, mitä tekee harjoitusten ulkopuolella toki vaikuttaa pelaajan yleiseen kuntoon ja olemukseen eikä sitä pidä ehkä turhaan rajoittaa, mutta kyllä silti mielummin opettaisin teini-ikään tulevan jalkapalloilijan juoksemaan erirytmisiä juoksuja kuin tasavauhtisia.

[Thalian]

Tästä minä en ehkä ole samaa mieltä. Minusta pelin hidastaminen sen vuoksi, että saataisiin peli näyttämään jotenkin paremmalta, vaikuttaa siltä, että valmentaja on kiinnostuneempi siltä, miltä joukkueensa peli näyttäytyy sivustakatsojille.

En tiedä, mistä keksit tuon, että pelin pitäisi näyttää paremmalta. Kyse kun on nimenomaan siitä, että miten se peli tai harjoite kehittää pelaajia. Esimerkiksi joku pelinomainen syöttöharjoite: Jos pelaajilla ei ole haltuunottotaito sillä tasolla, että saisi syötön kuin syötön ykkösellä haltuun (tai jopa pelattua ykkösellä eteenpäin), niin intensiteetin kasvattaminen tekee vain sen, että puolustaja on iholla ennen kuin pallo on hallussa -> pallo on katsomossa ja osaaminen ei kehity.

[Sokrateen puskumaali]

En tiedä, mistä keksit tuon, että pelin pitäisi näyttää paremmalta. Kyse kun on nimenomaan siitä, että miten se peli tai harjoite kehittää pelaajia. Esimerkiksi joku pelinomainen syöttöharjoite: Jos pelaajilla ei ole haltuunottotaito sillä tasolla, että saisi syötön kuin syötön ykkösellä haltuun (tai jopa pelattua ykkösellä eteenpäin), niin intensiteetin kasvattaminen tekee vain sen, että puolustaja on iholla ennen kuin pallo on hallussa -> pallo on katsomossa ja osaaminen ei kehity.

Päästäni toki, yritin miettiä, että miksi haluaisi pelin näyttävän paremmalta kuin se on. Tuli mieleen yhtenä vaihtoehtona. Välillä valmentajat tuntuvat valmentavan toisille valmentajille ja vanhemmille.

Olen yhä eri mieltä tuosta esimerkistäsi. Jos haluaa harjoitella ensin ilman vastustajaa ja sitten vaikka passiivisen vastuksen kanssa, niin ok, välillä on ihan hyvä käydä perusteknisiä harjoitteita pienemmällä vastuksella, mitä pelissä on. Mutta en minä silti pienpeliä tai harjoituspeliä pyrkisi hidastamaan jotta pelaajat saisivat palloja paremmin haltuun. Se ei kehitä yleistä pelisilmää, tekee pelistä hidastempoista sekä teennäistä ja pelaajien yleinen kunto ei kehity.

Aivan varmasti on korrelaatio pompottelun ja pallokontrollin välillä, mutta korreloiko se pelinopeuden tai pelitaidon kanssa samalla lailla onkin eri juttu.

Juuri seuraavassa viestissäsi ilmoitit, että mielestäsi taitotaso mahdollistaa korkeamman intensiteetin. Pallokontrolli ei lisää tätä pelitaitoa itsessään?

Huippujoukkueiden pelejä kun katsoo, niin mielestäni peli perustuu enemmän pelin hahmottamiselle kuin taidokkaille kikoille (toki näitäkin näkee). Vähän ennen kuin saat pallon pelaaja on skannannut ymäristön. Tämä taas tarkotitaa sitä pelaajan pitää ennakoida että pallo tulee pian hänelle. Taitoa ei niinkän ole se kuinka otat pallon haltuun, vaan se minne sen pallon otat haltuun.

Se on molempien tekijöiden tulo. Minulla on ollut pelaajia, jotka ymmärtävät minne ensimmäinen kosketus pitää tehdä, mutta pallo lähtee kuin flipperin elementistä liian satunnaisesti ja pelaajia, joilla on silkkinen kosketus, mutta eivät ainakaan vielä ymmärrä, että minne se kosketus kannattaisi ottaa. Jälkimmäinen pelaaja yleensä voittaa enemmän pelejä, muttei ole millään tavalla valmis asiassa. En silti sanoisi, että se havainnointi olisi tärkeämpi pelin voittamisen kannalta.

Hyvä pallokontrolli ei paljon auta, jos haltuunotto on väärään suuntaan tai ratkaisu on muuten väärä.

Auttaa se enemmän kuin se jos kosketus on louhikkoinen ja pallo menetetään välittömästi.

Niinikään kun huippupelien hienoja suorituksia katsoo, niin suorituksien taidokkuus ei useinkaan johdu teknisistä asioista vaan siitä miten ne ajoitetaan, tapahtumia ennakoidaan ja miten tilaa hahmotetaan.

Älä käsitä väärin, en ole minkään isoloidun tekniikan ihannoija. Minusta tuntuu vaan, että sinä et huomaa, että peruspelaajat ammattilaisjalkapallossa ovat kaikki aika taitavia pelaajia ja silloin kun peruspallokosketus on jo niin hyvällä tasolla alkaa eroja tapahtumaan muissa asioissa. Perustekniikka on monella tapaa edellytys pelin pelaamiselle korkealla tasolla, minkä jälkeen kognitiiviset asiat korostuvat. Vähän sama kuin se, että ensin täytyy oppia käytetty kieli, minkä jälkeen henkilön ajattelun korkea taso voidaan tuoda ilmi. Ilman kielitaitoa hyvin älykäskin henkilö on kyvytön luomaan sen kielen kirjallisuutta tai runoutta.

Uskon että tässä nimenomaan näkyy ero siitä miten jalkapalloa pelinä hahmottaa. Yleinen mielipide taitaa olla että hyvä kyky pompotela ja kontrolloida palloa auttaa hahmottamaan peliä, ennakoimaan ja tekemään pelissä oikeita ratkaisuja. Itse en usko tähän.

En usko, että kovinkaan moni noin ajattelee. Valmentajuuden ytimeen kuuluu juuri se, että vaikka ei itsellä olisi erityisen hyvää teknistä osaamista, niin pitäisi hahmottaa peliä ja opettaa pelaajia tekemään oikeita ratkaisuja. Se on ihan mahdollista myös kaltaiselleni rajatun teknisen osaamisen ihmiselle. Mutta kyllä se yleinen pallotekniikka auttaa suorittamaan sen ratkaisun ihan konkreettisella tasolla. Mikään henkinen ominaisuus ei riitä, jos se pallotekniikka on riittämätön. Ja lisäksi, jos henkistä kapasiteettia ei mene liikaa vaikkapa pallon kuljettamiseen keskittymiseen, niin pystyy ehkä käyttämään siitä kapasiteetista enemmän muiden asioiden hahmottamiseen, mikä kyllä auttaa oikeiden ratkaisujen tekemiseen.