Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[erno]

Nyt kun varmaan monessa paikassa kenttäaika kortilla ja kallista, niin järkevää yhdistää just fysiikkaa yms mukaan ja ottaa kenttäajasta 100% kaikki irti.

Tähän ainakin itse haluaisin pyrkiä. Kun talvella saa ainoastaan 60min kenttävuoroja, niin tuota ennen 30min koordinaatiota ym. neppailua sivurajoilla ja treenin jälkeen 15min notkeutta. Kentällä sit pyritään siihen että vedetään mahdollisimman tehokkaasti pallolla.

[fingerström]

Nyt kun varmaan monessa paikassa kenttäaika kortilla ja kallista, niin järkevää yhdistää just fysiikkaa yms mukaan ja ottaa kenttäajasta 100% kaikki irti.

Tämä nyt on itsestään selvää. Tässä pätkässä keskustelua ainakin itse yritin kyllä reagoida Sokrateen ja KVilhon väitteeseen siitä, että mitään peruskuntotreeniä ei juniori tarvitse, vaan pallon potkiskelu joukkuetreeneissä riittää. Mutta hyvä, jos sentään tämä teesi on nurin.

Tuossa taannoisessa kuntotutkimuksessa paljastui vielä minusta erittäin mielenkiintoinen ja huolestuttava piirre. Maaseudun lapset ovat surkeammassa kunnossa kuin kaupunkilapset ja syyksi löydettiin se, että maaseudulla ei voi harrastaa joukkuelajeja.

Ei tietenkään voi. Sitä vartenhan maalla asutaan, että väkeä on samalla neliökilometrillä vähän. Futis vaatii paljon populaa. Mutta maalla on tilaa ja jossei kaikkea metsää ole puistotettu, niin myös polkuja ja mahdollisuuksia liikkua itse. On todella huolestuttavaa, jos yleiseksi näkymäksi on muotoutumassa se, että ainoa liikunta on ohjattua joukkueliikuntaa. Ei se anna hyvää osviittaa kaupunkienkaan tulevaisuudesta, jos ihmiset odottavat vain käskyjä ja ohjausta.

[KVilho]

Tämä nyt on itsestään selvää. Tässä pätkässä keskustelua ainakin itse yritin kyllä reagoida Sokrateen ja KVilhon väitteeseen siitä, että mitään peruskuntotreeniä ei juniori tarvitse, vaan pallon potkiskelu joukkuetreeneissä riittää. Mutta hyvä, jos sentään tämä teesi on nurin.

Tuossa taannoisessa kuntotutkimuksessa paljastui vielä minusta erittäin mielenkiintoinen ja huolestuttava piirre. Maaseudun lapset ovat surkeammassa kunnossa kuin kaupunkilapset ja syyksi löydettiin se, että maaseudulla ei voi harrastaa joukkuelajeja.

Ei tietenkään voi. Sitä vartenhan maalla asutaan, että väkeä on samalla neliökilometrillä vähän. Futis vaatii paljon populaa. Mutta maalla on tilaa ja jossei kaikkea metsää ole puistotettu, niin myös polkuja ja mahdollisuuksia liikkua itse. On todella huolestuttavaa, jos yleiseksi näkymäksi on muotoutumassa se, että ainoa liikunta on ohjattua joukkueliikuntaa. Ei se anna hyvää osviittaa kaupunkienkaan tulevaisuudesta, jos ihmiset odottavat vain käskyjä ja ohjausta.

Tunnustan että tota viimeistä viestiä laittaessani mietin asiaa, mutta en maininnut Mainitaan postyymisti.

Eli en tosiaankaan usko että mitään pidempiä lenkkejä kannattaa tehdä, mutta jos niitä nyt välttämättä haluaa tehdä, niin tähän aikaan vuodesta sitten. Itse minkään soveltuvien fysiikka, nopeus, räjähtävyys, kimmoisuus, liikkuvuus, voima jne. treenien osalta en ole vastaan. Pelkästään pitkäkestoinen, tasavauhtinen juoksu on semmoinen mille itse sanoisin nounou.

[Sokrateen puskumaali]

Tämä nyt on itsestään selvää. Tässä pätkässä keskustelua ainakin itse yritin kyllä reagoida Sokrateen ja KVilhon väitteeseen siitä, että mitään peruskuntotreeniä ei juniori tarvitse, vaan pallon potkiskelu joukkuetreeneissä riittää. Mutta hyvä, jos sentään tämä teesi on nurin.

Ei se minusta ole niin itsestään selvästi nurin. Aiheesta tuntuu olevan erilaisia mielipiteitä. Minä olen taipuvainen uskomaan, että tämä peruskunnon hakeminen matalan sykkeen hitaalla hölköttelyllä tekee pelaajista kyvyttömiä korkean intensiteetin peliin. Olen sitä mieltä, etten halua kehittää pelaajistani hölkkääjiä vaan mielummin nopeita. Epäilen, että suomalainen kuntovalmennus monella tapaa tekee meidän jalkapallosta juuri matalan intensiteetin peliä. Asiasta saa olla eri mieltä, mutta kaipaisin jotain argumentteja sen suhteen.

Tuossa taannoisessa kuntotutkimuksessa paljastui vielä minusta erittäin mielenkiintoinen ja huolestuttava piirre. Maaseudun lapset ovat surkeammassa kunnossa kuin kaupunkilapset ja syyksi löydettiin se, että maaseudulla ei voi harrastaa joukkuelajeja.

Ei tietenkään voi. Sitä vartenhan maalla asutaan, että väkeä on samalla neliökilometrillä vähän. Futis vaatii paljon populaa. Mutta maalla on tilaa ja jossei kaikkea metsää ole puistotettu, niin myös polkuja ja mahdollisuuksia liikkua itse. On todella huolestuttavaa, jos yleiseksi näkymäksi on muotoutumassa se, että ainoa liikunta on ohjattua joukkueliikuntaa. Ei se anna hyvää osviittaa kaupunkienkaan tulevaisuudesta, jos ihmiset odottavat vain käskyjä ja ohjausta.

Lapset liikkuvat ulkona, jos on tylsää tai siellä on kavereita. Modernissa elämässä tylsyys on viety pois ruuduilla ja kavereita maaseudulla on harvassa. Joukkueliikunta harrastusmuodossa saattaa olla ainut luonnollinen sosiaalinen viitekehys, mikä saa lapsia enää liikkumaan ulkona. Se on surullista, mutta ilman lainsäädännöllistä täyskieltoa puhelimille ennen 12-15 ikävuotta tms. ei tätä kehitystä saa enää käännettyä mitenkään.

[erno]

Nämä on jotenkin intresantteja ajatuskulkuja joissa asiat koetaan "joko-tai" -tyyppisinä vaihtoehtoina ja minun on jotenkin vaikea hahmottaa mistä se johtuu. Voin kuitenkin paljastaa, että suurin osa suomalaisista junnufutareista ei tee uransa aikana yhtään tasavauhtista lenkkiä, joten tuon pitämistä primäärinä syynä matalalle tempolle / intensiteetille voi kyseenalaista monesta nurkasta.

Kävin itse tuossa diskurssia juuri yhden keskitasoa paremman ulkomaalaisen akatemian valmennuspiällikön kanssa ja siellä on jo juniori-ikäisenä (u13) olemassa sellanen preseasonin (6 viikkoa) jolloin käytetään aikaa peruskunnon harjoittamiseen enemmän ja lajiharjoittelun puolella panostetaan tuossa kohtaa enemmän sellaseen matalan intensiteetin toimintaan (taktiikka, ballmastery, psyykkinen puoli jne). Peruskunnon harjoittamisen aikana ei luonnollisesti grindata pelkästään pitkä tasaista, vaan seassa on myös intervalli-, ja kuntosalisessioita. Ja tuossa siis ei ole mitään ihmeellistä, vaan kuulostaa pääpiirteittäin oikealta. Preseason kokonaisuudessaan kestää hieman vajaa 3kk.

[KVilho]

Nämä on jotenkin intresantteja ajatuskulkuja joissa asiat koetaan "joko-tai" -tyyppisinä vaihtoehtoina ja minun on jotenkin vaikea hahmottaa mistä se johtuu. Voin kuitenkin paljastaa, että suurin osa suomalaisista junnufutareista ei tee uransa aikana yhtään tasavauhtista lenkkiä, joten tuon pitämistä primäärinä syynä matalalle tempolle / intensiteetille voi kyseenalaista monesta nurkasta.

Kävin itse tuossa diskurssia juuri yhden keskitasoa paremman ulkomaalaisen akatemian valmennuspiällikön kanssa ja siellä on jo juniori-ikäisenä (u13) olemassa sellanen preseasonin (6 viikkoa) jolloin käytetään aikaa peruskunnon harjoittamiseen enemmän ja lajiharjoittelun puolella panostetaan tuossa kohtaa enemmän sellaseen matalan intensiteetin toimintaan (taktiikka, ballmastery, psyykkinen puoli jne). Peruskunnon harjoittamisen aikana ei luonnollisesti grindata pelkästään pitkä tasaista, vaan seassa on myös intervalli-, ja kuntosalisessioita. Ja tuossa siis ei ole mitään ihmeellistä, vaan kuulostaa pääpiirteittäin oikealta. Preseason kokonaisuudessaan kestää hieman vajaa 3kk.

Se miksi itse kyseenalaistan itse nuo pitkät lenkit liittyy siihen, että luulen nähneeni jossain semmoisen tutkimuksen / jutun, jossa lapsilla tai nuorilla nähtiin pitkä tasavauhtiset lenkit jopa jollain lailla nopeusominaisuuksia / räjähtävää liikettä heikentävinä juttuina. Eli ehkä sitten enemmän pelaajan (ei siis pelin) nopeusominaisuuksiin ja reagointiin voisi liittyä heikentävästi.

Järkevältä kuulostaa tuo preseason-juttu. Ja nythän se meidän pimeällä pallonpuoliskolla kannattaa pitää jos koska. Pojan jengissä pelkään homman menneen muuten oikein, mutta lajiharjoittelun intensiteettiä ei ole "muistettu" laskea. Vaikka tätä treenimallia (fysiikkaa lisätty tosiaan muun treenin päälle se 30 minuuttia) on tehty vasta jokusen viikkoa on tietynlaista väsymistä ruvennut ilmenemään aika monellakin. Ehkä fysiikan lisäämistä ei ole huomioitu tarpeeksi lajitreenin puolella?

[erno]

Tottakai ne vähentää räjähtävyyttä jos niitä tehdään liikaa. Siihen on syy miksi harvemmalla pidempiä matkoja kirmaavilla räjähtävyys on se ominaisuus mistä puhutaan. Tuon tutkimuksen lisäksi kannattaa perehtyä siihen osaan kirjallisuutta, jossa käydään läpi sitä miten kroppa toimii matalilla sykkeillä ja sitä miten kroppa toimii korkeammilla sykkeillä ja mikä noiden välinen yhteys on. Ja loppuviimein tullaan futiksen osalta kuitenkin siihen että mitään yksittäistä kaavaa ei ole, kun jonkun räjähtävyyden vaatimustaso on täysin erilainen hyökkäävällä pelaajalla, keskikentän pohjalla, topparilla ja maalivahdilla. Mutta edelleenkään sitä harjoittelua missä pidetään huoli peruskunnosta ei voi jättää väliin, koska sen peruskunnon puute myöskin hidastaa nopeus-, ja vauhtiominaisuuksien kehittymistä futiksen kaltaisessa lajissa, jossa sun pitäs 90min ajan jatkuvassa liikkeessä tekemään epäsäännöllisen mittaisia tempojuoksuja erilaisiin suuntiin ja palautumaan. Jos luet jotain vaikkapa pikajuoksulähtöistä, niin on kovin eri juttu vetää 20sek täysillä ja olla sit päivä levossa.

[Sokrateen puskumaali]

Nämä on jotenkin intresantteja ajatuskulkuja joissa asiat koetaan "joko-tai" -tyyppisinä vaihtoehtoina ja minun on jotenkin vaikea hahmottaa mistä se johtuu. Voin kuitenkin paljastaa, että suurin osa suomalaisista junnufutareista ei tee uransa aikana yhtään tasavauhtista lenkkiä, joten tuon pitämistä primäärinä syynä matalalle tempolle / intensiteetille voi kyseenalaista monesta nurkasta.

Se lienee jonkin sortin tulkintavirhe tai johtuu keskustelun suppeasta muodosta, missä joutuu jättämään paljon pois. Ei nämä asiat ole joko tai. Ollaan varmaan yhtä mieltä siitä, että vo2 arvoja pitää saada ylös. Miten se tehdään on sitten toinen juttu. Minä olen sitä mieltä, että jalkapallon pelaaminen kovalla intensiteetillä pitäisi kasvattaa pelaajien vo2 arvoja ja ei tarvita niinkään sitä hölkkälenkkiä, mikäli harjoittelu tehdään muuten oikein.

Tarkoittaako se jotain kategorista lenkkikieltoa? Ei varmaan. Arkiliikunta on ihan hyvästä. Säännöllistä joukkueena tapahtuvaa hölkkää jalkapallon pelaamisen sijaan? Ehkä ei. Jos taas harjoitusta ei voida korvata jalkapallolla, niin sitten taas ymmärrettävämpää, mutta luulisin sille löytyvän parempiakin vaihtoehtoja.

Tarkoitetaanko tuolla joukolla "suurin osa" normaalia otantaa kaikista harrastajista? Jos näin, niin olet varmaan oikeassa. Minusta kuitenkin me emme puhu siitä joukosta, kun tarkoitamme, että miksi suomalainen kilpailujalkapallo on liian verkkaista. Luulin, että me puhuimme siitä osajoukosta, josta kerrottiin:

ps. jalkapalloharjoittelu on aika huono tapa parantaa lasten peruskuntoa, peruskestävyyttä tai miksi sitä haluaakaan sanoa. Siksi kaikki isommat seurat ohjaa pelaajat pitkille tasavauhtisille lenkeille viimeistään 12v iässä.

Tämä isompien seurojen teini-iän valmennus on mielestäni merkittävämpi asia sen suhteen, että mikä on meidän kilpatasomme jalkapallollinen olemus. Samoin olen huomannut tässä seuratessani kotimaista ja ulkomaista diskurssia fyysisen valmennuksen suhteen, että Suomessa tuntuu olevan aika vahva historiallinen perinne fysiikkapuolella, mikä näyttäytyy ulkopuolisen silmään siltä, että meillä tykätään paljon korkean volyymin tasaisesta treenaamisesta. Saan vaikutelman muista maista, että tällainen tasaisen sykkeen ja korkean volyymin toiminta ei näyttäydy siellä niin merkittävänä, ellei puhuta jostain kestävyysurheilijoista.

Kävin itse tuossa diskurssia juuri yhden keskitasoa paremman ulkomaalaisen akatemian valmennuspiällikön kanssa ja siellä on jo juniori-ikäisenä (u13) olemassa sellanen preseasonin (6 viikkoa) jolloin käytetään aikaa peruskunnon harjoittamiseen enemmän ja lajiharjoittelun puolella panostetaan tuossa kohtaa enemmän sellaseen matalan intensiteetin toimintaan (taktiikka, ballmastery, psyykkinen puoli jne). Peruskunnon harjoittamisen aikana ei luonnollisesti grindata pelkästään pitkä tasaista, vaan seassa on myös intervalli-, ja kuntosalisessioita. Ja tuossa siis ei ole mitään ihmeellistä, vaan kuulostaa pääpiirteittäin oikealta. Preseason kokonaisuudessaan kestää hieman vajaa 3kk.

Tämä on aika kaukana pitkistä tasavauhtisista lenkeistä. Taktista harjoittelua, pallotaituruutta, psyykkistä harjoittelua. Minusta tuo kuulostaa oikein hyvältä. Jos harjoitellaan vielä jalkapalloa niin, että tuon 3kk aikana sitä myös pelataan kilpailuhenkisesti harjoituksissa, niin sehän on oikeastaan juuri sitä, mitä itse haluaisin.

Eli ollaanko me oikeastaan samaa mieltä aiheesta, mutta eri sanoin?

Tottakai ne vähentää räjähtävyyttä jos niitä tehdään liikaa. Siihen on syy miksi harvemmalla pidempiä matkoja kirmaavilla räjähtävyys on se ominaisuus mistä puhutaan. Tuon tutkimuksen lisäksi kannattaa perehtyä siihen osaan kirjallisuutta, jossa käydään läpi sitä miten kroppa toimii matalilla sykkeillä ja sitä miten kroppa toimii korkeammilla sykkeillä ja mikä noiden välinen yhteys on. Ja loppuviimein tullaan futiksen osalta kuitenkin siihen että mitään yksittäistä kaavaa ei ole, kun jonkun räjähtävyyden vaatimustaso on täysin erilainen hyökkäävällä pelaajalla, keskikentän pohjalla, topparilla ja maalivahdilla. Mutta edelleenkään sitä harjoittelua missä pidetään huoli peruskunnosta ei voi jättää väliin, koska sen peruskunnon puute myöskin hidastaa nopeus-, ja vauhtiominaisuuksien kehittymistä futiksen kaltaisessa lajissa, jossa sun pitäs 90min ajan jatkuvassa liikkeessä tekemään epäsäännöllisen mittaisia tempojuoksuja erilaisiin suuntiin ja palautumaan. Jos luet jotain vaikkapa pikajuoksulähtöistä, niin on kovin eri juttu vetää 20sek täysillä ja olla sit päivä levossa.

Ei ehkä kuitenkaan. Eikö korkean intensiteetin juoksut sinusta kehitä peruskuntoa?

[erno]

Tämä on aika kaukana pitkistä tasavauhtisista lenkeistä. Taktista harjoittelua, pallotaituruutta, psyykkistä harjoittelua. Minusta tuo kuulostaa oikein hyvältä. Jos harjoitellaan vielä jalkapalloa niin, että tuon 3kk aikana sitä myös pelataan kilpailuhenkisesti harjoituksissa, niin sehän on oikeastaan juuri sitä, mitä itse haluaisin.

Siinä lukee että ei tehdä pelkästään pitkää ja tasavauhtista, vaan näkemäni esimerkkiviikon aikana oli eri mittaisia tasavauhtisia (pisin 90min) ja siihen päälle muuta juttua kuten intervallijuoksua, kuntosalia jne.

Ei ehkä kuitenkaan. Eikö korkean intensiteetin juoksut sinusta kehitä peruskuntoa?

Tietyn rajan jälkeen ei, eikä kehitä yhtään mitään muutakaan. Ja kyseessä ei ole minun mielipide, vaan asia joka on.

[Sokrateen puskumaali]

Siinä lukee että ei tehdä pelkästään pitkää ja tasavauhtista, vaan näkemäni esimerkkiviikon aikana oli eri mittaisia tasavauhtisia (pisin 90min) ja siihen päälle muuta juttua kuten intervallijuoksua, kuntosalia jne.

Ok, eli siis oli kuitenkin tasavauhtisia juoksuja. Esimerkistäsi ymmärsin toisin. Viikon aikana useita tasavauhtisia juoksuja, joista pisin 90min kolmetoistavuotiaille? Saako kysyä, että mistä maasta esimerkkisi on?

Tietyn rajan jälkeen ei, eikä kehitä yhtään mitään muutakaan. Ja kyseessä ei ole minun mielipide, vaan asia joka on.

Enhän minä sitä kysynyt vaan kysyin, että eikö mielestäsi korkean intensiteetin juoksut kehitä peruskuntoa. Tarkoitatko tuolla rajalla jotain sykealueen rajaa, jonka jälkeen se ei parane, jotain peruskunnon rajaa, jonka jälkeen ei enää parane vai jotain harjoitusvolyymiä, minkä jälkeen ei enää paranna? Joudut kyllä selittämään tämän minulle vähän huolellisemmin, jotta pystyisin ymmärtämään.

Onko todella niin, että vaikka koko Eurooppa tutkii aihetta ja on melko yksimielinen siitä, että pienpeleillä kehitetään pelaajien kunto jalkapallolle riittävälle tasolle, niin meillä kuitenkin Suomessa asia tiedetään paremmin ja avain on näissä tasaisen vauhdin korkean volyymin juoksuissa? Vai onko niin, että vaikka tutkimuksissa kerrotaan jalkapalloharjoitteiden kehittävän kuntoa kokonaisvaltaisesti, niin käytäntö on kuitenkin sitten erilainen ja oikeasti ulkomaiset akatemiat rakentavat näillä tasavauhtisilla juoksuilla kuntoa oikeasti?

[turkistarhaaja]

Jos nyt ajatellaan, että niitä futistreenejä on viikossa vaikka se 4-5x1,5h joista kaikki näin talvella tekonurmella, niin en välttämättä tuohon nyt ihan kauheasti lisäisi murrosikäiselle iskutusta pk-lenkkien muodossa.

[jyrsija]

Jos nyt ajatellaan, että niitä futistreenejä on viikossa vaikka se 4-5x1,5h joista kaikki näin talvella tekonurmella, niin en välttämättä tuohon nyt ihan kauheasti lisäisi murrosikäiselle iskutusta pk-lenkkien muodossa.

Jep,

Osgood-Schlatter ja Severinin tauti aika yleisiä nuorilla futareilla; keinonurmi aiheuttaa enemmän vääntöä niveliin kuin luonnonnurmi, joten kenttävuorojen lisääminen ei ole järkevää tietyn rajan jälkeen (IMHO). Sen sijaan muuta treeniä voi ja pitäisi hyvinkin sisällyttää jo aika aikaisin; Itse sitä mieltä että suurin osa kilpajoukkueen pelaajista pitäisi 13-14 vuoden iässä saada tehtyä ainakin 1 leuka. Todellisuus on jotain ihan muuta. Keskivartalon lihaskunto myös aika huono monella

[fingerström]

Enhän minä sitä kysynyt vaan kysyin, että eikö mielestäsi korkean intensiteetin juoksut kehitä peruskuntoa.

Jossei ole sellaisessa peruskunnossa, että pystyy treenaamaan korkealla intensiteetillä, niin (1) sitä korkean intensiteetin treeniä ei pysty tekemään (2) jos sitä tekeekin, siitä korkeasta intensiteetistä ei ole mitään hyötyä vaan vahinkoa.

Jos nyt ajatellaan, että niitä futistreenejä on viikossa vaikka se 4-5x1,5h joista kaikki näin talvella tekonurmella, niin en välttämättä tuohon nyt ihan kauheasti lisäisi murrosikäiselle iskutusta pk-lenkkien muodossa.

5 x 90 minuuttia ohjattua joukkueharjoittelua on 7,5 tuntia viikossa ja siitä ehkä puolet on aktiivista liikkumista ja sen jälkeen jalat on paskana. Jotta lapsi pysyisi edes kasvamistansa edellyttävässä kunnossa, pitäisi tätä aktiivista liikkumista olla käsittääkseni vähintään 2 tuntia päivässä. Tää yhtälö ei toimi ja silloin on syytä muuttaa sitä osaa yhtälöstä, jota on mahdollista muuttaa eli tuota ohjattua harjoittelua.

Kun nyt kuitenkin on tutkimuksellisesti todettu, että lapset ovat ohjatun liikkumisen varassa (esimerkiksi tuo maaseudun lasten rapakunto, joka johtuisi joukkueurheilun puutteesta), niin väistämättähän tässä katse kohdistuu koulujen lisäksi seuroihin. Sauli Niinistön ohje kiipeillä puissa ei enää valitettavasti riitä, vaan jollain tavoin on järjestetyn harjoittelun lisäännyttävä niin, että se ei näytä komentotaloudelta. Eräänlainen seurojen, koulun ja kuntien yhdessä resurssoima kerhotoiminta voisi olla yksi malli. Suomen malli on jo olemassa.

Ja jossain vaiheessa on junnun treenattava myös tekniikka ja senkin on suurimmaksi osaksi tapahduttava omalla ajalla. Käy nuoren kilpafutaajan tunnit ja mahikset vähiin.

[erno]

Jos nyt ajatellaan, että niitä futistreenejä on viikossa vaikka se 4-5x1,5h joista kaikki näin talvella tekonurmella, niin en välttämättä tuohon nyt ihan kauheasti lisäisi murrosikäiselle iskutusta pk-lenkkien muodossa.

Tuskin kukaan muukaan, joka välittää lasten hyvinvoinnista.

[KVilho]

Jep,

Osgood-Schlatter ja Severinin tauti aika yleisiä nuorilla futareilla; keinonurmi aiheuttaa enemmän vääntöä niveliin kuin luonnonnurmi, joten kenttävuorojen lisääminen ei ole järkevää tietyn rajan jälkeen (IMHO). Sen sijaan muuta treeniä voi ja pitäisi hyvinkin sisällyttää jo aika aikaisin; Itse sitä mieltä että suurin osa kilpajoukkueen pelaajista pitäisi 13-14 vuoden iässä saada tehtyä ainakin 1 leuka. Todellisuus on jotain ihan muuta. Keskivartalon lihaskunto myös aika huono monella

Tämä. Toisaalta olen ollut huomaainani että tekonurtseissa on eroja ja nämä uudempien sukupolvien verat eivät aivan yhtä kamalia ole. Vuosi pari sitten oli slatteria ja severiä pojilla tosi paljon. Nyt on olut huomattavasti vähemmän. Asiaan on voinut vaikuttaa että gen1 tekonurteseilta on siirrytty kehittyneimmille tekonurmille ja tällä hetkellä mennään aika lailla "ylähyllyn" veralla. Toisaalta voi liittyä siihenkin että tietyt kasvuvaiheet on ohitettu pääosin joukkueen sisällä jo. Myös fyssarin palkkaus seuraan on voinut vaikuttaa asiaan.

Leukahan on vain liike muiden joukossa ja harjoittelu siinäkin auttaa. Toisaalta paljon simppelimpi liike kuin joku pistoolikyykky, eli ehkä niiltä osin kuvaa enemmän voimaa / tahtoa ja vähemmän opittua suoritustekniikkaa.

Silti kuulostaa kyllä hurjalta että kilpajengin (mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan) ei saisi YHTÄ leukaa. Paljon puhuttu siitä miten tavoitteellinen jalkapalloharrastus voidaan toteuttaa niin että tarvetta muille harrastuksille ei ole. Sanoisin että jos tuossa iässä ei tavoitteellisesti pelaava ei saa yhtä leukaa, niin väite monipuolisesti treenistä ei ole toteutunut.

[turkistarhaaja]

5 x 90 minuuttia ohjattua joukkueharjoittelua on 7,5 tuntia viikossa ja siitä ehkä puolet on aktiivista liikkumista ja sen jälkeen jalat on paskana. Jotta lapsi pysyisi edes kasvamistansa edellyttävässä kunnossa, pitäisi tätä aktiivista liikkumista olla käsittääkseni vähintään 2 tuntia päivässä. Tää yhtälö ei toimi ja silloin on syytä muuttaa sitä osaa yhtälöstä, jota on mahdollista muuttaa eli tuota ohjattua harjoittelua.

Pitäisi kulkea koulumatkat ja matkat treeneihin pääsääntöisesti pyörällä tai kävellen niin saisi jo hyvin tunteja lisää viikkoon. Lisäksi koulun liikuntatunnit ovat tällä hetkellä melkoista läpsyttelyä poislukien akatemiatunnit mutta ainakin liikuntapainotteisilla luokilla niitä on joku 6-9 tuntia viikossa joten sisältöön panostamalla sieltäkin saisi lisää aktiivisia tunteja. Ideaalimaailmassa hoitaisin esimerkiksi juuri fysiikkaharjoittelun koulun liikuntatuntien aikana mutta käytännössä nuo liikuntapainotteisilla luokilla olevat näyttävät ihan samat seisoskelupesikset, -lenttikset jne pelaavan kuin "normiryhmät".

En siis missään nimessä kiellä etteikö keskiverto kilpapelaaja liikkuisi liian vähän, mutta iskutusta en silti murrosikäiselle kauheasti lisäisi syistä mitkä tässäkin ketjussa on mainittu. Pyöräily ja hiihto siltä kantilta paljon parempia liikuntamuotoja pk-lenkeille kuin juoksu, jos pk-alueen treenaamiselle kokee tarvetta. Miksei joku sauvakävelykin.

[KVilho]

Ei se minusta ole niin itsestään selvästi nurin. Aiheesta tuntuu olevan erilaisia mielipiteitä. Minä olen taipuvainen uskomaan, että tämä peruskunnon hakeminen matalan sykkeen hitaalla hölköttelyllä tekee pelaajista kyvyttömiä korkean intensiteetin peliin. Olen sitä mieltä, etten halua kehittää pelaajistani hölkkääjiä vaan mielummin nopeita. Epäilen, että suomalainen kuntovalmennus monella tapaa tekee meidän jalkapallosta juuri matalan intensiteetin peliä. Asiasta saa olla eri mieltä, mutta kaipaisin jotain argumentteja sen suhteen.

Lapset liikkuvat ulkona, jos on tylsää tai siellä on kavereita. Modernissa elämässä tylsyys on viety pois ruuduilla ja kavereita maaseudulla on harvassa. Joukkueliikunta harrastusmuodossa saattaa olla ainut luonnollinen sosiaalinen viitekehys, mikä saa lapsia enää liikkumaan ulkona. Se on surullista, mutta ilman lainsäädännöllistä täyskieltoa puhelimille ennen 12-15 ikävuotta tms. ei tätä kehitystä saa enää käännettyä mitenkään.

Ja sitten vielä se että kun kuntoa haetaan korkean intensiteetin pallollisella treenillä kehittyy pelaajan "henkinen kunto" tai sanotaan nyt vaikka skarppi samalla korkean intensiteetin pelaamiseen. Toki hyvä kunto auttaa skarpin pitämisessä kovan intensitettin pelissä, mutta kuntoilu ei kehitä tätä skarppia. Toisena puutteena suomifutksessa mainitut puutteet tilannenopeuden vaihdoissa ja korkean kontrastin hakemisessa intensiteetissä pelin eri vaiheissa eivät myöskään mielestäni ainakaan voi parantua diisselimäisellä juoksunjurnutuksella.

Tästä en kyllä tiedä. Lapset liikkuvat ulkona jos se liikkuminen on kivaa. Voisiko tässä olla kyse oikeanlaisesta tempperamentista / motivaationlähteestä tavoitteelliseen jalkapalloon. Jotenkin tässä unohtuu se, että lapsi tekee sitä mikä on kivaa. Peilaan taas vähiin kokemuksiin omista lapsista, jotka ovat luonteeltaan lähes vastakohtia toisilleen. Toinen on semmoinen joka nykyään vaan lähinnä pelaa koneella. Lapsenakin taipumusta enemmän tähän suuntaan. Toisaalta kun sai innostuksen futiksesta, niin pelit unohtui n. 3 vuodeksi ja aika vietettiin kentällä lähes täysin. Sitten tapahtui jotain (en tiedä miksi into lopahti) ja siirryttiin takaisin pelikoneen ääreen.

Toinen pitää pelaamisesta ja kännykän räpläämisestä myös. Toisaalta näkisin että osa sellaisesta kaverien kanssa olemisesta mikä vielä 80 -luvulla omassa lapsuudessa oli hengailua kavereiden kanssa fyysisesti tapahtuu nyt kännyköiden ja koneiden välityksellä. Mutta silti kun päätetää mennä potkimaan / uimaan / laskettelmaan, niin nämä laitteet jää kakkoseksi.

Monet vanhemmat porukassa valittaa että kun poika käy treenaamassa kentällä omiin nimiin, niin aika nopeasti menee kännykän näpräämiseksi kavereiden kanssa. Näin ei kuitenkaan tapahdu kaikkien kanssa. Poika esim. ei halua mennä joidenki kavereiden kanssa potkimaan / treenaamaan kun homma menee tämmöiseksi liian usein. Rouvan kanssa ollaan piruuttaan joskus kokeiltu laittaa kentälle semmoisia viestejä joihin varmasti reagoitaisiin heti, mutta kännyköihin ei näköjään kentällä juurikaan kosketa.

Voisiko siis olla että tyypit joilla homma menee pelaamiseksi / kännykän räpläämiseksi ovat väärin motiivein liikkeellä?

[erno]

Tiettyyn pisteeseen saakka toki lapset voi ja saa tehdä mitä on kivaa, mutta kun sä lähestyt jotain kolmattatoista ikävuotta ja sulla on tavoitteena alkaa pelaamaan jalkapalloa työkses tai suomen ykkösessä tai kakkosessa, niin on pakko tehdä myöskin niitä asioita mitkä ei ole kivoja, vaan jotka on pakko tehdä jos sä haluat alkaa pelaamaan jalkapalloa työkses (tai suomen ykköses tai kakoses). Jännästi kuitenkin itse kunkin näkemys rivien välissä näyttää olevan se mistä koko keskustelu lähti liikkeelle, eli mun lyhyt sutkautus siitä että jalkapalloilun vaatimaa peruskuntoa ei voi hankkia pelkästään tekemällä pelillisiä jalkapalloharjoitteita ja vaikka KVilho oli yksi argumentin lähtökohtaisista vastustajista, niin sivulauseissa kuitenkin vilisee arvioita siitä että ainakin lihaskuntoa pitäs hankkia muilllakin keinoin kuin skulaamalla 6v4+2 neljään maaliin. Ja sit kun luet riittävästi kirjallisuutta, niin jossain kohtaa hokaat myöskin sen miksi niitä pitkäkestoisempia matalamman sykkeen harjoituksia tarvitaan.

Jos taas sun tavotteena on pelata seuraavat 20 vuotta niin, että keskiviikkosin treenataan ja sunnuntaina pelataan peli naapurikylän zeniittiä vastaan (mikä on arvostettava tavoite ja mitä itse myöskin suosittelen lapsille), niin sit sun ei tarvitse tehdä niitä asioita mitkä ei oo kivoja.

[Susa80]

Mulla on ihan sama kokemus. Poika tykkää treenata parin toisen pojan kanssa vaikka eivät olekaan niin hyviä kavereita. Nämä pojat treenaavat hyvin yhdessä.
Sitten on toisia poikia jotka on kivoja ja kavereita mutta joiden kanssa kentällä menee homma ylärimaskabaksi tai makoiluksi puhelimen kanssa. Yksi syö kentällä suklaata kun se on kotona kielletty.
Monella vanhemmat vähän patistaa sinne kentälle mutta eivät tiedä mikä meno siellä sitten on. Joku voi leuhkia että oma poika oli eilen x tuntia kentällä vaikka se aika on kulunut siellä ihan muuhun kuin urheiluun.
Noista juoksuhommista en osaa sanoa. Miten tuohon isolle kentälle siirtymiseen olisi hyvä valmistautua? Olen itse miettinyt että juoksulenkkejä pitäisi lisätä kun juoksemisen määrä lisääntyy kentällä jatkossa.

[KVilho]

Tiettyyn pisteeseen saakka toki lapset voi ja saa tehdä mitä on kivaa, mutta kun sä lähestyt jotain kolmattatoista ikävuotta ja sulla on tavoitteena alkaa pelaamaan jalkapalloa työkses tai suomen ykkösessä tai kakkosessa, niin on pakko tehdä myöskin niitä asioita mitkä ei ole kivoja, vaan jotka on pakko tehdä jos sä haluat alkaa pelaamaan jalkapalloa työkses (tai suomen ykköses tai kakoses). Jännästi kuitenkin itse kunkin näkemys rivien välissä näyttää olevan se mistä koko keskustelu lähti liikkeelle, eli mun lyhyt sutkautus siitä että jalkapalloilun vaatimaa peruskuntoa ei voi hankkia pelkästään tekemällä pelillisiä jalkapalloharjoitteita ja vaikka KVilho oli yksi argumentin lähtökohtaisista vastustajista, niin sivulauseissa kuitenkin vilisee arvioita siitä että ainakin lihaskuntoa pitäs hankkia muilllakin keinoin kuin skulaamalla 6v4+2 neljään maaliin. Ja sit kun luet riittävästi kirjallisuutta, niin jossain kohtaa hokaat myöskin sen miksi niitä pitkäkestoisempia matalamman sykkeen harjoituksia tarvitaan.

Jos taas sun tavotteena on pelata seuraavat 20 vuotta niin, että keskiviikkosin treenataan ja sunnuntaina pelataan peli naapurikylän zeniittiä vastaan (mikä on arvostettava tavoite ja mitä itse myöskin suosittelen lapsille), niin sit sun ei tarvitse tehdä niitä asioita mitkä ei oo kivoja.

Tuossa aikaisemminkin koitin sanoa että ainut minkä hyödyllisyyttä epäilen on pitkät tasavauhtiset lenkit. Pojan jengissä ovat tehneet fysiikkaa melko voimakkaasti jo 7 vuotiaasta lähtien. Itse ajattelin sen silloin niin että vaste tuskin tuossa iässä kummoinen mutta, että siinä harjoiteltiin juuri epämukavuutta ja sen sietämistä osana treeniä. Sivutuotteena yksi seuran kovimmista lopettamisprosenteista näissä ikävaiheissa.

En ole valmentaja, eli lapset ei näistä jutuistani käytäntönä kärsi.

[KVilho]

Mulla on ihan sama kokemus. Poika tykkää treenata parin toisen pojan kanssa vaikka eivät olekaan niin hyviä kavereita. Nämä pojat treenaavat hyvin yhdessä.
Sitten on toisia poikia jotka on kivoja ja kavereita mutta joiden kanssa kentällä menee homma ylärimaskabaksi tai makoiluksi puhelimen kanssa. Yksi syö kentällä suklaata kun se on kotona kielletty.
Monella vanhemmat vähän patistaa sinne kentälle mutta eivät tiedä mikä meno siellä sitten on. Joku voi leuhkia että oma poika oli eilen x tuntia kentällä vaikka se aika on kulunut siellä ihan muuhun kuin urheiluun.
Noista juoksuhommista en osaa sanoa. Miten tuohon isolle kentälle siirtymiseen olisi hyvä valmistautua? Olen itse miettinyt että juoksulenkkejä pitäisi lisätä kun juoksemisen määrä lisääntyy kentällä jatkossa.

Juurikin näin. Tunteja siellä kentällä voi viettää niin monella tapaa. Jos oikein laadukkaasti aikasi kentällä käytät, niin tunteja tulee todennäköisesti jopa vähemmän kuin toisilla.

[Fillarikommari]

Terveisiä keskiajalle. Lopettakaa lenkin juoksuttaminen ihan kaikenikäisillä jalkapalloilijoilla. Aivan turhanpäiväistä ja hukkaan heitettyä aikaa.

[KVilho]

Tiettyyn pisteeseen saakka toki lapset voi ja saa tehdä mitä on kivaa, mutta kun sä lähestyt jotain kolmattatoista ikävuotta ja sulla on tavoitteena alkaa pelaamaan jalkapalloa työkses tai suomen ykkösessä tai kakkosessa, niin on pakko tehdä myöskin niitä asioita mitkä ei ole kivoja, vaan jotka on pakko tehdä jos sä haluat alkaa pelaamaan jalkapalloa työkses (tai suomen ykköses tai kakoses). Jännästi kuitenkin itse kunkin näkemys rivien välissä näyttää olevan se mistä koko keskustelu lähti liikkeelle, eli mun lyhyt sutkautus siitä että jalkapalloilun vaatimaa peruskuntoa ei voi hankkia pelkästään tekemällä pelillisiä jalkapalloharjoitteita ja vaikka KVilho oli yksi argumentin lähtökohtaisista vastustajista, niin sivulauseissa kuitenkin vilisee arvioita siitä että ainakin lihaskuntoa pitäs hankkia muilllakin keinoin kuin skulaamalla 6v4+2 neljään maaliin. Ja sit kun luet riittävästi kirjallisuutta, niin jossain kohtaa hokaat myöskin sen miksi niitä pitkäkestoisempia matalamman sykkeen harjoituksia tarvitaan.

...

On taivaan tosi että en voi väittää lasten / nuorten kestävyyshajoittelustakaan tietävän juurikaan mitään. Mietin semmoista että jos nyt veivataan treenejä vaikka em. ohjelmalla, siis ihan teoreettisesti. Alkutreenissä saadaan syke jollain lailla ylös. Sitten sen jälkeen siirrytään kentälle pallolliseen osuuteen. Jos jossain vaiheessa treenejä voidaan sanoa että esim. tunnin aikana syke ei pääse laskemaan juurikaan (sallineen nopeat juomishetket) tunnin, hitaamman lenkin syketason alle, niin onko se hidas tunnin lenkki edelleen parempi? En tunne sykemittauksia, varsinkaan lasten tai nuorten, niin hyvin että voisin sanoa tuon treeneissä pidettävän syketason olevan mahdollista, mutta toivottavasti kysymyksen pointti selvisi?

[Nuorenanätti]

En usko lenkkeilyyn junnuilla. Silti olen valmentajana lenkittänyt nuoria kolmessa eri tilanteessa.

1. Salivuoro on ollut tunnin eikä pikkuisessa käytävä- tai pukuhuonetilassa ole ollut mitään mahdollisuutta tehdä alkulämmittelyä. Olen laittanut pelaajat hölkälle. Tähän on liittynyt myös erilaiset liikkumismuodot, kuten juoksut takaperin, ristaskeleet, yms.

2. Treenien jälkeen loppuverryttelynä.

3. Lepopäivänä palauttava löysävauhtinen omaehtoinen lenkki. Tämänkään tarkoitus ei ole varsinaisesti olla perudkuntotreeni vaan nimenomaan rento, palauttava lenkki.

Näissä kaikissa ovat muut motiivit suurempia kuin peruskunto. Esimerkiksi tuossa loppuverryttelyssä vähintään yhtä tärkeää on pelaajien yhteenkuuluvuus ja ryhmäytyminen. Olennaisempaa kuin hölkkä on höpistä niitä näitä.

En siis usko lenkkeilyn voimaan nuorten kestävyysharjoitteluna, jo toisten kirjoittajien edellä edittämistä syistä. Minusta myöskään peruskunnon kohottaminen ei ole prioriteetissa ykkössijalla tsi edes löhellä sitä. Mieluummin nuoret pitäisi saada treenaamaan omalla ajalla esimerkiksi liikkuvuutta, lihaskuntoa ja kehonhallintaa. Peruskuntotreeninä - jos sellaista kokee tarvitsevansa - käy hyvin esimerkiksi pyöräily treeneihin.

Treenaamisesta ylipäätään kannattaa myös muistaa, että lepo on yhtä tärkeää kuin treeni ja kovin ahkera peruskuntolenkkeily ei välttämättä ole kokonaisuuteen suhteutettunacedes eduksi.

En kieltäisi nuorten lenkkeilyä, mutta muut harjoitusmuodot ovat minusta ajankäytöllisesti ja kehityksen kannalta tehokkaampia, tärkeämpiä ja hyödyllisempiä.

[Kossi Agassa]

En siis usko lenkkeilyn voimaan nuorten kestävyysharjoitteluna, jo toisten kirjoittajien edellä edittämistä syistä. Minusta myöskään peruskunnon kohottaminen ei ole prioriteetissa ykkössijalla tsi edes löhellä sitä. Mieluummin nuoret pitäisi saada treenaamaan omalla ajalla esimerkiksi liikkuvuutta, lihaskuntoa ja kehonhallintaa. Peruskuntotreeninä - jos sellaista kokee tarvitsevansa - käy hyvin esimerkiksi pyöräily treeneihin.

Toki yleisesti näin, mutta jos pelaajan peruskestävyys ei ole riittävällä tasolla, niin kyllä sen silloin pitäisi nousta aika korkealle prioriteettilistalla.