Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[erno]

Tän päivän tanoke menetelmänä tuntuu olevan ihan järkeenkäypä. Ensialkuun koitetaan saada lasten vartalonhallinta ja perustekniikka kuntoon ja noiden taitojen kasvaessa pelimäärät lisääntyy. Hiihtolomaleirillä edistyneimmät 2012 syntyneet eivät näyttäneet kiertävän tänä päivänä tötsiä enää oikeastaan lainkaan, vaan tanoke noille edistyneimmille oli jo hyvinkin pitkälti pelkkää pelillistä harjoittelua. Pertillä on paljon tarinoita kerrottavaksi, mutta taitovalmennuksen progressio on sellainen mistä varmaan kaikilla suomalaisilla valmentajilta olisi jonkinlaista opittavaa. Ja toinen on sit harjoitustilanteissa korkean vaatimustason ylläpitäminen.

Itsellä on suunnitteilla käydä noita tanoke-matskuja tässä enemmänkin läpi tulevan vuoden aikana. Jos ei muuta niin tuovat hyvän vastapainon ekologisen dynamiikan matskulle mitä toisesta suunnasta tuutataan.

[Jortsukka]

Tän päivän tanoke menetelmänä tuntuu olevan ihan järkeenkäypä. Ensialkuun koitetaan saada lasten vartalonhallinta ja perustekniikka kuntoon ja noiden taitojen kasvaessa pelimäärät lisääntyy. Hiihtolomaleirillä edistyneimmät 2012 syntyneet eivät näyttäneet kiertävän tänä päivänä tötsiä enää oikeastaan lainkaan, vaan tanoke noille edistyneimmille oli jo hyvinkin pitkälti pelkkää pelillistä harjoittelua. Pertillä on paljon tarinoita kerrottavaksi, mutta taitovalmennuksen progressio on sellainen mistä varmaan kaikilla suomalaisilla valmentajilta olisi jonkinlaista opittavaa. Ja toinen on sit harjoitustilanteissa korkean vaatimustason ylläpitäminen.

Itsellä on suunnitteilla käydä noita tanoke-matskuja tässä enemmänkin läpi tulevan vuoden aikana. Jos ei muuta niin tuovat hyvän vastapainon ekologisen dynamiikan matskulle mitä toisesta suunnasta tuutataan.

Varmasti ovat hyviä harjoitteita ja paljon hyviä asioita eikä voi väheksyä työtä suomalaisen jalkapallon tai tuon Tanoken parissa.

Ne asiat mitkä ärsyttävät on se, että kyseisen metodin vetäjän mukaan hän on ainoa joka ymmärtää jalkapalloa ja hänen tapansa on ainoa oikea. Suomessa ei ole myöskään yhtään hyvää asiaa jalkapallossa, paitsi hänen harjoituksissaan.

Lisäksi sitten vielä se että viedään pelaajien kehityksestä kunnia itselle. Tyyliin "minun valmennuksessa on tullut näin monta maajoukkuepelaajaa". Unohdetaan noissa suu vaahdossa tehdyissä markkinointi puheissa mm. pelaajan itsensä merkitys, pelaajan perheen merkitys, pelaajan muiden valmentajien merkitys, jne. Kuitenkin jos miettii millaiset pelaajat hakeutuvat lisäharjoitteluun, no ne joilla on eniten motivaatiota harjoitella jalkapalloa. Tämä on kuitenkin se tärkein asia näiden pelaajien takana perheen tuen kanssa.

[erno]

Joo, Kemppinen on internetissä vekkuli persoona. En ole siitä eri mieltä. Siinä ringissä on muitakin vekkuleita persoonia. Kryptomiehelle terkut jos sattuu lukemaan tätä. Samanaikaisesti Kemppinen tuntuu olevan livenä jossain määrin internet-persoonallisuutensa vastakohta. Näitä on muitakin (terkkuja Celille). Livenä itsekriittinen ja rauhallinen on ekat termit mitä tulee mieleen.

[HP]

Joo, Kemppinen on internetissä vekkuli persoona. En ole siitä eri mieltä. Siinä ringissä on muitakin vekkuleita persoonia. Kryptomiehelle terkut jos sattuu lukemaan tätä. Samanaikaisesti Kemppinen tuntuu olevan livenä jossain määrin internet-persoonallisuutensa vastakohta. Näitä on muitakin (terkkuja Celille). Livenä itsekriittinen ja rauhallinen on ekat termit mitä tulee mieleen.

En ole ikinä miestä tavannut, mutta hänen kirjoituksiaan kyllä lukenut. Melko itseään korostava ja tiedoillaan briljeeraava tyyli kirjoittaa, mikä häiritsee kovasti. Viljelee myös melkoisesti sivistyssanastoa, eikä juurikaan anna käytännön vinkkejä teorian rinnalle. Kuitenkin Meren&co. kirjassa Parempia pelaajia koin, että hänen osuutensa oli yksi parhaista ja antoisimmista. Kuvittelisin, että ongelma on siis kyvyssä tuoda omia ajatuksiaan kirjoittamalla esiin. Kirjassa, kun joku muu oli hänen haastatteluiden perusteella tehnyt kappaleen kirjaan.

[Sokrateen puskumaali]

Niin ja mitä tulee nopeuteen, niin artikelissa myös mainitaan ettei Oliver ollut Suomessa edes harjoitellut juuri nopeutta. Vaikea tuon on kehittyä, jos et harjoittele. Hyvä esimerkki myös siitä. Jos harjoittelet jotain asiaa ja oikein, niin se voi kehittyäkkin.

Toisaalta nopeuden sanotaan olevan hyvin vaikea kehittää merkittävästi niin, että hitaimmista tulisi nopeimpia harjoittelulla. Minä epäilen, että nopeuden merkittävä kasvu tässä tapauksessa perustuu enemmän siihen, että on ryhtynyt käyttämään sitä ominaisuutta ja on huomannut, että pystyy silläkin ominaisuudella ratkaisemaan pelitilanteita.

Fysiikkatreeni ei varmasti ole nopeutta haitannutkaan, en sitä tarkoita. Luulen kuitenkin, että toisen kulttuurin harjoitusmetodissa on ollut muutakin, jonka avulla pelaaja on pystynyt aktivoimaan nopeutensa toisella tavalla.

En ole ikinä miestä tavannut, mutta hänen kirjoituksiaan kyllä lukenut. Melko itseään korostava ja tiedoillaan briljeeraava tyyli kirjoittaa, mikä häiritsee kovasti. Viljelee myös melkoisesti sivistyssanastoa, eikä juurikaan anna käytännön vinkkejä teorian rinnalle. Kuitenkin Meren&co. kirjassa Parempia pelaajia koin, että hänen osuutensa oli yksi parhaista ja antoisimmista. Kuvittelisin, että ongelma on siis kyvyssä tuoda omia ajatuksiaan kirjoittamalla esiin. Kirjassa, kun joku muu oli hänen haastatteluiden perusteella tehnyt kappaleen kirjaan.

Enemmän häiritsee kun ne sivistyssanastojen käsitteet ovat usein väärinymmärrettyjä ja se kaikki luo kuvaa modernin ajan sofistista, mutta se siitä. En epäile, etteikö tällä lisäharjoittelulla olisi hyvä täydentävä efekti pelaajien kehittämisessä, mutta käsitykseni mukaan nämä herran oppilaat myös harjoittelevat jalkapalloa normaaleissa treeneissä. Oheisharjoittelumestarilta saattaa kadota perspektiivi, jos hän kuvittelee, että kaikki kehitys näiden jalkapalloilijoiden osalta tapahtuu hänen omien metodiensa tuloksena.

Oheisharjoittelulla on oma paikkansa, mutta oikeiden jalkapallojoukkueiden valmentajat eivät voi ryhtyä oheisharjoitteluvalmentajiksi. Luulen, että jos tehtäisiin koe, missä annetaan satunnaisotannalla 20 pelaajaa 8v ikäisenä tähän metodiin sekä kontrolliryhmä normaaliin palloliiton metodiin ja koulutettaisiin sama tuntimäärä kymmenen vuotta näitä molempia joukkueita, niin 18v ikäisenä normaalin metodin läpikäyneet voittaisivat tämän jalkapallo-ottelun.

Mutta mikäli on aikaa ja motivaatiota, niin epäilemättä tämä metodi parantaa yksilöllistä kehitystä monien osalta ja hyvä niin.

[Jortsukka]

Toisaalta nopeuden sanotaan olevan hyvin vaikea kehittää merkittävästi niin, että hitaimmista tulisi nopeimpia harjoittelulla. Minä epäilen, että nopeuden merkittävä kasvu tässä tapauksessa perustuu enemmän siihen, että on ryhtynyt käyttämään sitä ominaisuutta ja on huomannut, että pystyy silläkin ominaisuudella ratkaisemaan pelitilanteita.

Fysiikkatreeni ei varmasti ole nopeutta haitannutkaan, en sitä tarkoita. Luulen kuitenkin, että toisen kulttuurin harjoitusmetodissa on ollut muutakin, jonka avulla pelaaja on pystynyt aktivoimaan nopeutensa toisella tavalla.

On varmasti ollut muutakin. Kuitenkin tuossa artikkelissa Antman sanoo että "olin hitain kun tulin ja kun lähdin olin nopein". Tuntuu siis että taustalla olisi jonkunlainen testaus eikä vain heitto tai fiilis. Muutenhan tuo on ihan mutua ja luulisi että tuollaisessa ympäristössä ei toimita mutulla. Jos siis se olisi vain kiinni siitä että "ryhtynyt käyttämään ominaisuutta ja huomannut".

Mitä tulee kehitykseen, niin riippuu täysin että missä ovat olleet nopeuden ongelmat. Eli jos vaikka pelaajalla on ollut teknisesti hyvät valmiudet juosta(juoksutekniikka, hyvä askeltiheys, jne.) mutta esim. kropassa ei ole ollut ollenkaan voimaa, niin kyllä silloin voi tapahtua hyvinkin merkittävää kehitystä. Solutasolla varmasti ei kroppa muutu, mutta nopeutta voi merkittävästi kehittää vanhemmallakin iällä, JOS muuten on siihen valmiudet.

[Valonheitin]

En ole ikinä miestä tavannut, mutta hänen kirjoituksiaan kyllä lukenut. Melko itseään korostava ja tiedoillaan briljeeraava tyyli kirjoittaa, mikä häiritsee kovasti. Viljelee myös melkoisesti sivistyssanastoa, eikä juurikaan anna käytännön vinkkejä teorian rinnalle. Kuitenkin Meren&co. kirjassa Parempia pelaajia koin, että hänen osuutensa oli yksi parhaista ja antoisimmista. Kuvittelisin, että ongelma on siis kyvyssä tuoda omia ajatuksiaan kirjoittamalla esiin. Kirjassa, kun joku muu oli hänen haastatteluiden perusteella tehnyt kappaleen kirjaan.

Kirjassahan muistaakseni todetaan, että meillä keskitytään liikaa eri koulukuntien välisiin vääntöhin, vaikka ulkomailla harjoituksissa on tilaa drilleille ja pienpeleille. Eli opetettava asia määrittää metodin, jota käytetään.

[erno]

Onhan noissa tanoke-uskovaisissa pelaajissa kuitenkin sellaisia, jotka on treenannut paljon enemmän tanokea kuin vaikkapa joukkueen mukana. Ja Kemppinenhän antaa noille säännöllisesti treeneissä käyville viikottaiset hommat mitä pitää treenata. Eli jos vaikka Antmania katsoo, niin siitä valtavasta vapaa-ajan treenistäkin merkittävä osa on tehty Kemppisen ohjelman mukaan (tänä päivänä nämä sisältää taitoa, nopeutta, koordinaatiota, voimaa jne).

Ja jos mietit eroja Suomen ja ulkomaiden välillä, niin ku kävin Lesterissä opiskeluaikana tutustumassa ohimennen paikallisen akatemian toimintaan,  niin siellä oli U12 iässä käytännössä jokaisella akatemian pelaajalla oma Kemppinen, joka vastasi yksilötason kehityssuunnitelmista. Sen lisäksi siis että pelasivat vakavaraisessa akatemiassa, jossa oli omat fysiot jne.

[Jortsukka]

Onhan noissa tanoke-uskovaisissa pelaajissa kuitenkin sellaisia, jotka on treenannut paljon enemmän tanokea kuin vaikkapa joukkueen mukana. Ja Kemppinenhän antaa noille säännöllisesti treeneissä käyville viikottaiset hommat mitä pitää treenata. Eli jos vaikka Antmania katsoo, niin siitä valtavasta vapaa-ajan treenistäkin merkittävä osa on tehty Kemppisen ohjelman mukaan (tänä päivänä nämä sisältää taitoa, nopeutta, koordinaatiota, voimaa jne).

Ja jos mietit eroja Suomen ja ulkomaiden välillä, niin ku kävin Lesterissä opiskeluaikana tutustumassa ohimennen paikallisen akatemian toimintaan,  niin siellä oli U12 iässä käytännössä jokaisella akatemian pelaajalla oma Kemppinen, joka vastasi yksilötason kehityssuunnitelmista. Sen lisäksi siis että pelasivat vakavaraisessa akatemiassa, jossa oli omat fysiot jne.

Polkuja on monia ja tapoja on monia. Jos miettii esim. mistä E-Amerikan pelaajat tai Afrikan pelaajat tulevat, niin aika monella(varsinkin afrikkalaisilla pelaajilla) on taustalla se että seurajoukkueeseen on liitytty vasta todella myöhään ja tätä kautta harjoittelupolku on koostunut lähes kokonaan vain omatoimisesta pelailusta/harjoittelusta.

Suomessa varmasti ei toimisi tuollainen tapa, mutta ei myöskään Suomen sisällä ole vain yksittäistä oikeaa polkua, koska tietyt asiat sopii tietylle pelaajalle paremmin kuin toiset. Toiselle voi sopia hyvinkin vahva ohjattu harjoitusmäärä, kun taas toiselle sopii paljon paremmin pelailu pienryhmissä kavereiden kanssa tai kolmannelle voi sopia paremmin omatoiminen harjoittelu pallon kanssa. Lopulta ainoa merkittävä tekijä on pelaajan motivaatio kehittyä ja toistomäärät pallon kanssa.

Jos nyt haluaa olla noin pro-tanoke, niin hyvä huomioida että jos tuo olisi ainoa oikea tapa valmentaa, niin silloinhan sieltä tulisi vain maajoukkuepelaajia. Nyt jos mietitään että siinä ympäristössä on ollut useita satoja pelaajia ja lähtökohtaisesti ne ovat kaikki olleet itse motivoituneita tai perhe motivoitunut viemään lasta sinne, niin lopulta aika vähän noista on tullut maajoukkuepelaajia suhteessa mitä ei ole tullut.

Ja itselleni tämän lisäksi/takia kuitenkin itseäni eniten ärsyttää se miten luodaan mielikuva että ainoa oikea tapa on hänen tapansa. Ja hänen ansiostaan vain noista pelaajista on tullut niin hyviä kun on tullut. Pelaajan tai perheen merkitys(tai muiden valmentajien) minimoidaan. Esim. kuinka iso arvo pitäisi antaa nyt Nordsjaellandin valmentajille, kun Oliver on kehittänyt merkittävästi nopeuttaan ja Kemppisen valmennuksessa kaveri koki ja oli vielä hidas pelaaja.

[Fillarikommari]

Polkuja on monia ja tapoja on monia. Jos miettii esim. mistä E-Amerikan pelaajat tai Afrikan pelaajat tulevat, niin aika monella(varsinkin afrikkalaisilla pelaajilla) on taustalla se että seurajoukkueeseen on liitytty vasta todella myöhään ja tätä kautta harjoittelupolku on koostunut lähes kokonaan vain omatoimisesta pelailusta/harjoittelusta.

Ainakaan Brasilian kohdalla ei pidä paikkansa enkä usko, että kovin monen muunkaan Etelä-Amerikan maan kohdalla. Brasiliassa ammattilaiset tulee lähes poikkeuksetta pienestä lähtien akatemioissa pelanneiden joukosta.

[Jortsukka]

Ainakaan Brasilian kohdalla ei pidä paikkansa enkä usko, että kovin monen muunkaan Etelä-Amerikan maan kohdalla. Brasiliassa ammattilaiset tulee lähes poikkeuksetta pienestä lähtien akatemioissa pelanneiden joukosta.

Kyllä E-Amerikassa selvästi yleisempää että pelaajat ovat akatemioissa, mutta kuitenkin on sielläkin edelleen pelaajia jotka tulevat ulkopuolelta U15 vaiheeseen saakka. Ääriesimerkkinä sitten pelaaja kuten hän: https://en.wikipedia.org/wiki/Diego_Costa. Afrikasta tulee pelaajia jotka eivät ole pelanneet edes missään joukkueessa tosiaan ennen U15 vaihetta, vaan esim. vain koulussa. Tälläkin hetkellä Euroopan top-10 sarjoissa pelaa todella monta afrikkalaista pelaajaa joka on vielä ~18vuotiaana pelannut ihan jossain missä sattuu tasolla.

[Sokrateen puskumaali]

On varmasti ollut muutakin. Kuitenkin tuossa artikkelissa Antman sanoo että "olin hitain kun tulin ja kun lähdin olin nopein". Tuntuu siis että taustalla olisi jonkunlainen testaus eikä vain heitto tai fiilis. Muutenhan tuo on ihan mutua ja luulisi että tuollaisessa ympäristössä ei toimita mutulla. Jos siis se olisi vain kiinni siitä että "ryhtynyt käyttämään ominaisuutta ja huomannut".

Sitä en ihan esittänyt vaan, että kun on ryhtynyt aktiivisesti juoksemaan tilanteisiin on myös juokseminen aktivoitunut ihan eri tavalla ja siihen on saattanut tulla kehitystä ihan vaan erilaisen pelaamisasenteen kautta. Uskon kyllä, että tuo on perustunut todennäköisesti todellisuuteen, mutta minusta juokseminen on asia, joka saattaa joskus muuttua hämmästyttävällä tavalla joidenkin pelaajien kohdalla, kun he ikään kuin tajuavat pystyvänsä ratkomaan asioita nopeudella. En siis poissulje täysin sitä, etteikö harjoitusmetodit pienpeleissä yms. harjoitteissa olisi voineet aktivoida yksilön pelinopeuden kehittymistä paremmin.

Mitä tulee kehitykseen, niin riippuu täysin että missä ovat olleet nopeuden ongelmat. Eli jos vaikka pelaajalla on ollut teknisesti hyvät valmiudet juosta(juoksutekniikka, hyvä askeltiheys, jne.) mutta esim. kropassa ei ole ollut ollenkaan voimaa, niin kyllä silloin voi tapahtua hyvinkin merkittävää kehitystä. Solutasolla varmasti ei kroppa muutu, mutta nopeutta voi merkittävästi kehittää vanhemmallakin iällä, JOS muuten on siihen valmiudet.

Tästä on väännetty usein, että miten juoksunopeus määräytyy. Kyllä, myös fyysinen harjoittelu sitä parantaa. Yleensä hitaimmista ei tule nopeimpia, ellei taustalla ole joku erikoisempi juttu. Minä pohdiskelin, että onko suomalaisessa jalkapallovalmennuksessa jotain rakenteellista ongelmaa, jos pelaajan juoksunopeus niin merkittävästi muuttuu ulkomaisessa valmennuksessa.

Epäilen, että fysiikkaharjoittelua on tehty myös Suomessa. Jos erot tulevat pelkästään tästä osiosta, niin sitten meidän pitäisi oikeasti saada selville, että miten väärin meillä tämä osio harjoittelusta oikein menee, jos nopeus voidaan tällä tavoin muuttaa pelaajan kohdalla ulkomaisessa valmennuksessa.

[erno]

Minä en ole lähtökohtaisesti pro-tanoke, vaan olen lähtökohtaisesti pro-monipuolisuus ja pro-järjestelmällisyys. Tietynlaisessa taitovalmennuksessa tanoke-porukka tekee mun mielestä ainutlaatuisen hyvää duunia, mutta en laittaisi omaa lastani samankaltaiseen tanoke-kouluun minkä Antman vaikka aikanaan kävi läpi (ymmärtääkseni useampana vuotena putkeen useita tanokeharjoituksia viikossa ja vapaa-ajalla annettuja kotiläksyjä yhdistettynä pihapeleihin). Sen sijaan lapseni tekee tanokeja epäsäännöllisesti vastapainona muulle. Ja tuo yksi argumenttihan ei sinänsä ole millään tasolla relevantti, koska mistään koulusta tai valmennuslinjauksesta ei tule pelkästään maajoukkuepelaajia, eikä edes sillä että pelaat 20 000 tuntia pienpelejä laadukkaassa seurassa. Eli kuten olen aikaisemminkin todennut niin ernolainen valmennuslinjaus olisi melko yksinkertainen. Noin 1/3 ajasta käytettäisiin harjoituksiin jotka tähtää fyysisen toiminnan parantumiseen (koordinaatio, motoriikka jne), 1/3 perustekniikkaan ja 1/3 pelilliseen harjoitteluun. Toki sit osa harjoituksista tekee näitä kaikkia jne.

[turkistarhaaja]

Näköjään yksi tämmöinen turnaus juuri menossa Eerikkilässä. Eihän tommosia lyhyitä pelejä voi oikein pelkän tuloksen perusteella arvioida, mutta kyllä nuo ulkomaan ihmeet tuntuu olevan niskan päällä ja saavansa parhaan vastuksen toisistaan.

Onnistuin jotenkin saamaan sarjataulukonkin kun yksittäisen pelin takaa otti "taulukko"-kohdan auki.

https://tulospalvelu.palloliitto.fi/match/2837629/tables

Kärjessä: Mitjylland, Shamrock ja Vitesse. Perässä sitten OLS, HJK ja Ilves.

Paljon on pelejä lyhyessä ajassa. Lie kuntokin kovilla.

edit: Tässä linkki lopulliseen tulostaulukkoon: https://tulospalvelu.palloliitto.fi/match/2837637/tables

1. Siis Shamrock ja toisena Mitjylland. Parhaana meikäläisjenginä OLS kolmantena. Tulosten perusteella ei monikaan peli Shamrockia ja Mitlyllandia palvellut. Toivottavasti eivät joutuneet itse reissuaan maksamaan

Vanha viesti mutta lainataas..

Tästä turnauksesta ulkomaisten jengien koutsit olivat antaneet sen suuntaista palautetta, että suomalaisjoukkueet olivat heidän mielestään heikkoja 1 vs 1 -tilanteissa (molempiin suuntiin) sekä tilanteenvaihdoissa. Sen sijaan hitaassa rakentelussa ja matalassa blokissa pärjättiin ihan ok.

Tuli vaan mieleen eilisesti Tanska-pelistä..

[pilkku seiska]

Vanha viesti mutta lainataas..

Tästä turnauksesta ulkomaisten jengien koutsit olivat antaneet sen suuntaista palautetta, että suomalaisjoukkueet olivat heidän mielestään heikkoja 1 vs 1 -tilanteissa (molempiin suuntiin) sekä tilanteenvaihdoissa. Sen sijaan hitaassa rakentelussa ja matalassa blokissa pärjättiin ihan ok.

Tuli vaan mieleen eilisesti Tanska-pelistä..

Tämähän se on ongelma. Eilen tanskalaiset olivat huomattavasti kamppailuvoimaisempia kuin suomalaiset ja he osasivat käyttää raamejansa pallon suojaamiseen. Suomalaisista vain Pukki näytti pärjäävän joissain väännöissä. Antman puolestaan on kuin nuori Pukki: erittäin lahjakas kaveri, mutta täysi vastaantulija kamppailutilanteissa, kun vastustaja painaa voimalla päälle.

Tulee mieleen ajatus, onko Suomessa ihastuttu vähän liikaakin espanjalaistyyppiseen pallonhallintapimputteluun ja unohdettu, että viimelopusta jalkapallo on äärimmäisen fyysinen urheilumuoto, jossa tarvitaan sopiva mixi raameja, räjähtävyyttä ja taitoa?

Tuntuu kuin koko lajin olemus ymmärrettäisiin Suomessa aivan väärin. Vai onko niin, että nämä vähänkään kamppailuvoimaiset urheilijat suuntaavat jääkiekkoon ja jalkapallon puolelle jää näitä, jotka kokevat sen vähäkontaktiseksi herrasmieslajiksi?

[Valonheitin]

Tämähän se on ongelma. Eilen tanskalaiset olivat huomattavasti kamppailuvoimaisempia kuin suomalaiset ja he osasivat käyttää raamejansa pallon suojaamiseen. Suomalaisista vain Pukki näytti pärjäävän joissain väännöissä. Antman puolestaan on kuin nuori Pukki: erittäin lahjakas kaveri, mutta täysi vastaantulija kamppailutilanteissa, kun vastustaja painaa voimalla päälle.

Tulee mieleen ajatus, onko Suomessa ihastuttu vähän liikaakin espanjalaistyyppiseen pallonhallintapimputteluun ja unohdettu, että viimelopusta jalkapallo on äärimmäisen fyysinen urheilumuoto, jossa tarvitaan sopiva mixi raameja, räjähtävyyttä ja taitoa?

Tuntuu kuin koko lajin olemus ymmärrettäisiin Suomessa aivan väärin. Vai onko niin, että nämä vähänkään kamppailuvoimaiset urheilijat suuntaavat jääkiekkoon ja jalkapallon puolelle jää näitä, jotka kokevat sen vähäkontaktiseksi herrasmieslajiksi?

Toisaalta tuntuu, että meillä suositaan fyysisesti nopeammin kehittyneitä pelaajia valinnoissa, koskee sitten seurojen tai palloliiton toimintaa. Onko sitten niin, että nuorina muita fyysisesti edellä olevat kaverit eivät joudu harjoittamaan kamppailuvoimaa, eli tässä käy vähän samoin kuin pitkien lasten pääpelitaidon kehittymisen kanssa.

[joku roti]

Tämähän se on ongelma. Eilen tanskalaiset olivat huomattavasti kamppailuvoimaisempia kuin suomalaiset ja he osasivat käyttää raamejansa pallon suojaamiseen. Suomalaisista vain Pukki näytti pärjäävän joissain väännöissä.

jalkapallo on äärimmäisen fyysinen urheilumuoto, jossa tarvitaan sopiva mixi raameja, räjähtävyyttä ja taitoa?

Tuntuu kuin koko lajin olemus ymmärrettäisiin Suomessa aivan väärin. Vai onko niin, että nämä vähänkään kamppailuvoimaiset urheilijat suuntaavat jääkiekkoon ja jalkapallon puolelle jää näitä, jotka kokevat sen vähäkontaktiseksi herrasmieslajiksi?

Tämä on ollut mielenkiintoinen topikki seurata, joten jaan tänne oman näkemykseni, joka on kiteytynyt tässä fysiikkavalmennusta mm. futiksen parissa tehdessäni.

Alan kallistua siihen, että lainauksen havainnoissa on sisällä suuri viisaus. En tosin kääntäisi katsettani pelaaja-ainekseen, vaan valmennuksen kuormitusfysiologian ymmärtämiseen. Eikä vain koskien jalkapalloa, vaan koko suomalaista urheilua, jonka olympiamenestys on ollut viime kisoissa jotain 83. parasta maailmassa.

Voimaharjoittelu tulisi aloittaa siinä vaiheessa, kun lapsi osaa ottaa ohjeita vastaan. Eli oikea ikä voi olla 5v tai vaikkapa 8v, mutta se ei ole ainakaan 14v. Jos voimaharjoittelu aloitetaan, (kuten usein tehdään) vasta kun murrosikä alkaa, annetaan etumatkaa aikuisena saavutettavissa voimatasoissa tyyliin 4-5 vuotta. Sitä ei voi kiriä missään vaiheessa elämää kiinni, ei ainakaan futisuran aikana.

Maksimivoimataso vaikuttaa ainoastaan:
- nopeuteen (voit olla vain niin nopea, kuin sinun maksimivoimareservisi)
- motorisiin taitoihin (voimaharjoitelleilla nuorilla 50% paremmat motoriset taidot)
- aerobisissa suorituksissa kuinka taloudellinen olet (tarvitset vähemmän aerobista kapasiteettia samaan suoritukseen)
- treenikapasiteettiin ja intensiteettiin (valmentaja voi vaatia enemmän tempoa ja maksimisuorituksia, jos pelaajat kykenevät niitä enemmän toteuttamaan)
- loukkaantumisherkkyyteen (vahvempi on kestävämpi).
Ja nämä vain nyt tuli ekana mieleen.

Tätä mieltä ovat ainoastaan Kihu, Jyväskylän yliopiston tutkijat, Suomen urheilufysioterapeutit jne. Lisätietoja voi käydä myös lukemassa vaikka Lauri Markkasen topikista. Siellä on linkit juttuihin, joissa kerrotaan Markkasen pudottaneen painoaan jotain 7kg ja nostaneen kaikkia voimaominaisuuksiaan samalla.
Tulokset näkyvät tietenkin parhaiten kentällä. Markkanen donkkaa kaikkien yli, ei ole loukkaantunut ja vetää isoilla minuuteilla kovia tehoja ja jaksaa olla ratkomassa matsien lopussa. (Toki lajit ovat keskenään erilaisia, niissä tehdään erilaisia  ja eri kestoisia suorituksia sekä voimantuottoajoissa ja nivelkulmissa on eroja, mutta samat kuormitusfysiologian lainalaisuudet pätevät.)

Yhteenvetona: me voidaan tehdä vaikka maailman taitavimpia futareita, mutta ne ei tule pärjäämään, jos ne on fysiikassa aivan paskoja verrattuna vastustajiin. Meillä pitäisi olla myös loistava tilaisuus kehittää fysiikkaa, koska sitä voi tehdä vain rajatusti kilpailukaudella ja meillä on tunnetusti maailman pisin harjoituskausi. Miksi meillä ei ole maju täynnä fyysisiä friikkejä?

[Sokrateen puskumaali]

Tuntuu kuin koko lajin olemus ymmärrettäisiin Suomessa aivan väärin. Vai onko niin, että nämä vähänkään kamppailuvoimaiset urheilijat suuntaavat jääkiekkoon ja jalkapallon puolelle jää näitä, jotka kokevat sen vähäkontaktiseksi herrasmieslajiksi?

Toisaalta tuntuu, että meillä suositaan fyysisesti nopeammin kehittyneitä pelaajia valinnoissa, koskee sitten seurojen tai palloliiton toimintaa. Onko sitten niin, että nuorina muita fyysisesti edellä olevat kaverit eivät joudu harjoittamaan kamppailuvoimaa, eli tässä käy vähän samoin kuin pitkien lasten pääpelitaidon kehittymisen kanssa.

Minusta tuntuu, että ensimmäinen luonnehdinta on oikein ja tämä jälkimmäinen luonnehdinta kuvaa suomalaista jalkapallokulttuuria. Me katsomme, että fysiikka suorastaan liikaa vaikuttaa pelaajien suosioon.

Minusta me emme suosi liikaa fyysisesti kyvykkäitä pelaajia vaan pikemminkin liikaa teknisesti taitavia pelaajia. Sen lisäksi me emme osaa kehittää pelaajia niin, että heistä kehittyisi nykypelityyliin vaadittavia sprinttaavia vinttikoiria vaan meiltä tulee liikaa hölkkääviä puurtajia.

Nuorissa asiat ehkä paremmin ja tulevaisuus on parempi, mutta kyllä noiden -90 luvulla syntyneiden pelaajien fyysinen habitus on jotenkin liian "raskas".

[Jortsukka]

Fysiikkavalmennuksessa on varmasti hommia ja täysin samaa mieltä, että se pitäisi aloittaa aiemmin. Sen sijaan että se olisi ainoa ongelma ei kyllä pidä paikkansa. Meillä pelaajat ovat kaikessa jäljessä kv-tasoa. Fyysisesti, henkisesti, pelitaidollisesti, jne.

Sen lisäksi meillä ymmärretään myös pelikovuus täysin väärin. Tämän hetken pelikovuus suosii aikaisin kasvavia pelaajia ja joukkueita jotka pelaavat ns. sikaa. Meillä tosi vähän on joukkueita jotka osaisivat pelata sääntöjen mukaan, mutta todella kovaa. Toki siis välillä menee ylitse ja voi tulla rike, kun pelataan kovaa, mutta meillä tuntuu että "kovaa pelaaminen" on esim. lyömistä tai takaapäin rappaamista. Ei sitä että pelaajat tulevat oikein tilanteeseen, mutta täydellä intensiteetillä.

Muutosta fyysisen valmennuksen lisäksi pitäisi siis saada mm. seuraaviin asioihin:

- harjoitusten intensiteettiin (nyt liian paljon liian matalalla temmolla harjoittelua)
- pelaajien tekniseen osaamiseen harjoituksissa (oikeat tekniikat)
- pelaajien harjoitteluun omalla ajalla (oikeiden tekniikoiden hyödyntäminen riittävällä toistomäärällä)
- valmentajien tahtotilaan kehittää pelaajia vs hakea ns. pikavoittoja (esim. 8vs8 vaiheessa jo passiivinen matala blokki ja pitkää palloa yhdelle nopealle pelaajalle)
- valmentajien henkilökohtaiseen palautteen antoon pelaajille (nyt ainoastaan virheistä tiuskitaan tai annetaan ohjeita "ei keskelle" tasolla)
- henkisen valmennuksen toimintaan (pelaajien pitäisi olla rohkeampia ja samalla ymmärtää mistä kehitys koostuu)

Ja en viitsi edes aloittaa rakenteista, mutta valmennuksen suhteen jo noilla asioilla sekä niitä korjaamalla voitaisiin päästä pitkälle.

[Sokrateen puskumaali]

Yhteenvetona: me voidaan tehdä vaikka maailman taitavimpia futareita, mutta ne ei tule pärjäämään, jos ne on fysiikassa aivan paskoja verrattuna vastustajiin. Meillä pitäisi olla myös loistava tilaisuus kehittää fysiikkaa, koska sitä voi tehdä vain rajatusti kilpailukaudella ja meillä on tunnetusti maailman pisin harjoituskausi. Miksi meillä ei ole maju täynnä fyysisiä friikkejä?

Hyvä kysymys. Minusta epäasiantunteva fiilikseni asiasta on, että meillä tehdään tämä asia jotenkin filosofisesti väärin.

Kuvaan nyt asiaa täysin maallikkona ja puhtaasti ei-kattavan otannan kautta, mutta fiilikseni pohjalta.

Kun minä näen videoita ulkomaisten seurojen fysiikkatreeneistä tai harjoituksista ylipäätänsä, niin minä näen kapeakasvoisia poikia, jotka liikkuvat ensin melko rennosti ja aina aika ajoin liike räjähtää juoksuun. Rentoa ja räjähtävää, paljon lepotaukoa.

Suomalaiset harjoitukset ovat sen rinnalla jotenkin "raskaammat". Ei niin kapeakasvoiset pojat puurtavat hölkäten ja suorittavat vähän väliä raskaan näköisiä "puristavia" loppukirejä pallon perässä.

Minusta tuntuu, että katselen toisessa harjoituksessa sprinttereiden suorituksia ja toisessa kymmenottelijoiden 1500m suorituksia. Kehittävätkö suomalaiset jalkapallotreenit oikeasti nopeutta vai muuttuvatko ne liiallisen kuormituksen kautta oikeastaan nopeusominaisuuksia heikentäväksi kuntoharjoitteluksi?

Fysiikkavalmennuksessa on varmasti hommia ja täysin samaa mieltä, että se pitäisi aloittaa aiemmin. Sen sijaan että se olisi ainoa ongelma ei kyllä pidä paikkansa. Meillä pelaajat ovat kaikessa jäljessä kv-tasoa. Fyysisesti, henkisesti, pelitaidollisesti, jne.

Samaa mieltä. Toisaalta jos pärjättäisiin fyysisesti paremmin, niin se voisi parantaa näitä muita kummasti.

[joku roti]

Fysiikkavalmennuksessa on varmasti hommia ja täysin samaa mieltä, että se pitäisi aloittaa aiemmin. Sen sijaan että se olisi ainoa ongelma ei kyllä pidä paikkansa. Meillä pelaajat ovat kaikessa jäljessä kv-tasoa. Fyysisesti, henkisesti, pelitaidollisesti, jne.

Sen lisäksi meillä ymmärretään myös pelikovuus täysin väärin. Tämän hetken pelikovuus suosii aikaisin kasvavia pelaajia ja joukkueita jotka pelaavat ns. sikaa. Meillä tosi vähän on joukkueita jotka osaisivat pelata sääntöjen mukaan, mutta todella kovaa. Toki siis välillä menee ylitse ja voi tulla rike, kun pelataan kovaa, mutta meillä tuntuu että "kovaa pelaaminen" on esim. lyömistä tai takaapäin rappaamista. Ei sitä että pelaajat tulevat oikein tilanteeseen, mutta täydellä intensiteetillä.

Muutosta fyysisen valmennuksen lisäksi pitäisi siis saada mm. seuraaviin asioihin:

- harjoitusten intensiteettiin (nyt liian paljon liian matalalla temmolla harjoittelua)
- pelaajien tekniseen osaamiseen harjoituksissa (oikeat tekniikat)
- pelaajien harjoitteluun omalla ajalla (oikeiden tekniikoiden hyödyntäminen riittävällä toistomäärällä)
- valmentajien tahtotilaan kehittää pelaajia vs hakea ns. pikavoittoja (esim. 8vs8 vaiheessa jo passiivinen matala blokki ja pitkää palloa yhdelle nopealle pelaajalle)
- valmentajien henkilökohtaiseen palautteen antoon pelaajille (nyt ainoastaan virheistä tiuskitaan tai annetaan ohjeita "ei keskelle" tasolla)
- henkisen valmennuksen toimintaan (pelaajien pitäisi olla rohkeampia ja samalla ymmärtää mistä kehitys koostuu)

Ja en viitsi edes aloittaa rakenteista, mutta valmennuksen suhteen jo noilla asioilla sekä niitä korjaamalla voitaisiin päästä pitkälle.

.

Hyviä pointteja, enkä väitäkään ettei muita ongelmia olisi. Fysiikka on omaa vastuu- ja osaamisaluetta, joten luonnollisesti lähestyn ongelmia sitä kautta. Kuitenkin luettelet useita sellaisia ongelmakohtia, joihin parempi fyysinen harjoittelu myös vastaisi:
- Kannattaako harjoitella jotain teknistä ominaisuutta, jossa tarvitaan esim. nopeita suunnanmuutoksia, jos ei ole voimaa niitä terävästi tehdä?
- Miten harjoitella 1v1 ohituksia, jos ei ole kapasiteettia ohittaa nopeudella (maksimivoimareservi on heikko)?
- Miten valmentaja voi vaatia intensiteettiä, jos pelaaja ei kykene/jaksa sitä toteuttaa?

Eli pointtini on myös, että fysiikka vaikuttaa oleellisesti teknisiin suorituksiin ja pelitaitoihin ihan suoraan, mutta myös esim. harjoittelukapasiteetin kautta.

Fyyisistä suorituskykyä ei voi erotella lajisuorituksista jalkapallossa, vaan fysiikka on oleellinen osa jokaista suoritusta pelissä. (Toki muutkin asiat vaikuttavat, esim. mainitsemasi henkiset ominaisuudet.)

[Jortsukka]

.

Hyviä pointteja, enkä väitäkään ettei muita ongelmia olisi. Fysiikka on omaa vastuu- ja osaamisaluetta, joten luonnollisesti lähestyn ongelmia sitä kautta. Kuitenkin luettelet useita sellaisia ongelmakohtia, joihin parempi fyysinen harjoittelu myös vastaisi:
- Kannattaako harjoitella jotain teknistä ominaisuutta, jossa tarvitaan esim. nopeita suunnanmuutoksia, jos ei ole voimaa niitä terävästi tehdä?
- Miten harjoitella 1v1 ohituksia, jos ei ole kapasiteettia ohittaa nopeudella (maksimivoimareservi on heikko)?
- Miten valmentaja voi vaatia intensiteettiä, jos pelaaja ei kykene/jaksa sitä toteuttaa?

Eli pointtini on myös, että fysiikka vaikuttaa oleellisesti teknisiin suorituksiin ja pelitaitoihin ihan suoraan, mutta myös esim. harjoittelukapasiteetin kautta.

Fyyisistä suorituskykyä ei voi erotella lajisuorituksista jalkapallossa, vaan fysiikka on oleellinen osa jokaista suoritusta pelissä. (Toki muutkin asiat vaikuttavat, esim. mainitsemasi henkiset ominaisuudet.)

Niin Suomessahan on ollut oikeastaan kahdenlaista fyysistä valmennusta:

1) Ei ole ollut fyysistä valmennusta
2) Fyysinen valmennus on sitä että käydään kerran viikossa salilla

Fyysisen valmennuksen pitäisi olla kokoajan läsnä. Samalla tavalla kuin henkisen valmennuksen. Eli jos harjoitellaan jotain asiaa(mitä vain) niin pitäisi aina pystyä samalla miettimään miten se palvelee meidän fyysistä(ja henkistä) kehittymistä. Esim. sinulla nyt tuossa ohittaminen tai vaikka suunnanmuuttaminen. Tai sitten jos mietitään että pelaajat eivät osaa juosta riittävän pitkiä matkoja riittävällä temmolla, niin tapahtuuko harjoituksissa niitä toistoja jos kentän koko on liian pieni siihen.

Fyysisen valmennuksen suhteen pitäisi päästä siis ensinnäkin siihen että sen huomioon ottaminen on kokoajan läsnä ja sen lisäksi siinä on selkeä proggressio. Nythän helposti U14 pelaaja harjoittelee täysin samalla tavalla kuin U10.

[joku roti]

Niin Suomessahan on ollut oikeastaan kahdenlaista fyysistä valmennusta:

1) Ei ole ollut fyysistä valmennusta
2) Fyysinen valmennus on sitä että käydään kerran viikossa salilla

Fyysisen valmennuksen pitäisi olla kokoajan läsnä. Samalla tavalla kuin henkisen valmennuksen. Eli jos harjoitellaan jotain asiaa(mitä vain) niin pitäisi aina pystyä samalla miettimään miten se palvelee meidän fyysistä(ja henkistä) kehittymistä. Esim. sinulla nyt tuossa ohittaminen tai vaikka suunnanmuuttaminen. Tai sitten jos mietitään että pelaajat eivät osaa juosta riittävän pitkiä matkoja riittävällä temmolla, niin tapahtuuko harjoituksissa niitä toistoja jos kentän koko on liian pieni siihen.

Fyysisen valmennuksen suhteen pitäisi päästä siis ensinnäkin siihen että sen huomioon ottaminen on kokoajan läsnä ja sen lisäksi siinä on selkeä proggressio. Nythän helposti U14 pelaaja harjoittelee täysin samalla tavalla kuin U10.

Taas hyviä pointteja sinulta.

Nostan vielä oman pointtini uudelleen tuohon jatkoksi, että lajitreenin lisäksi erillisellä fysiikkatreenillä tulee kehittää siellä punttisalilla juurikin maksimivoimaa, koska sitä ei voi pallon kanssa tehdä. Ja koska maksimivoimalla tähdätään mm. nopeusominaisuuksien kehittämiseen, pitää nopeusvoimaakin tehdä. Ja nämä nimenomaan ominaisuusharjoitteluna lajista erillään.

[joku roti]

Hyvä kysymys. Minusta epäasiantunteva fiilikseni asiasta on, että meillä tehdään tämä asia jotenkin filosofisesti väärin.

Kuvaan nyt asiaa täysin maallikkona ja puhtaasti ei-kattavan otannan kautta, mutta fiilikseni pohjalta.

Kun minä näen videoita ulkomaisten seurojen fysiikkatreeneistä tai harjoituksista ylipäätänsä, niin minä näen kapeakasvoisia poikia, jotka liikkuvat ensin melko rennosti ja aina aika ajoin liike räjähtää juoksuun. Rentoa ja räjähtävää, paljon lepotaukoa.

Suomalaiset harjoitukset ovat sen rinnalla jotenkin "raskaammat". Ei niin kapeakasvoiset pojat puurtavat hölkäten ja suorittavat vähän väliä raskaan näköisiä "puristavia" loppukirejä pallon perässä.

Minusta tuntuu, että katselen toisessa harjoituksessa sprinttereiden suorituksia ja toisessa kymmenottelijoiden 1500m suorituksia. Kehittävätkö suomalaiset jalkapallotreenit oikeasti nopeutta vai muuttuvatko ne liiallisen kuormituksen kautta oikeastaan nopeusominaisuuksia heikentäväksi kuntoharjoitteluksi?

Samaa mieltä. Toisaalta jos pärjättäisiin fyysisesti paremmin, niin se voisi parantaa näitä muita kummasti.

En osaa sanoa miten lähelle totuutta osut ja onko suomalaisen harjoittelu esimerkkisi kaltaista, mutta kuvasit juuri ongelman, joka syntyy valmennuksessa jollei ymmärretä kuormitusfysiologiaa. Maksimivoima, hypertrofia, nopeusvoima jne. vaativat erilaista harjoittelua ja pitää tietää mitä lajisuorituksissa tarvitaan, jotta osaa suunnitella harjoittelun oikein.

[erno]

Minusta me emme suosi liikaa fyysisesti kyvykkäitä pelaajia vaan pikemminkin liikaa teknisesti taitavia pelaajia. Sen lisäksi me emme osaa kehittää pelaajia niin, että heistä kehittyisi nykypelityyliin vaadittavia sprinttaavia vinttikoiria vaan meiltä tulee liikaa hölkkääviä puurtajia.

Mä oon tästä vahvasti eri linjalla osittain. Huuhkajaliigan tasolla 5 vaikkapa 2012 syntyneissä reilu puolet pelaajista on sellaisia, että niiltä voisi irrottaa kokonaan toisen jalan eikä se vaikuttaisi peliesitykseen mitenkään. Tosta joku vois sit vetää johtopäätöksen että meillä ei ehkä oo riittävästi taitavia pelaajia.