Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[turkistarhaaja]

Palloliitolta löytyy FIFA 11 Kids -tagilla runsaasti videoita erilaisista fysiikkaharjoitteista n. 6-10 -vuotiaille lapsille (ja voi niitä vanhemmatkin lapset toki tehdä). Lisäksi muistaakseni IKV-koulutuksessa vielä alleviivattiin että tällaisia elementtejä pitäisi olla mukana ihan jokaisessa harjoituskerrassa. Esimerkkinä satunnaisesti valittu video.

Yksi ihan laajasti tunnistettu ongelma fysiikkaharjoittelun suhteen on se, että seuroille valuu nykyään sellaisten perusliikuntataitojen opettaminen mitkä ennen opittiin vapaa-ajan leikeissä. Kuinka moni sanotaanko nyt vaikka 7-vuotias jalkapalloilija osaa esim. kuperkeikan tai vaikka kiivetä puuhun? Moniko saa "jalat alle" kun juoksee ja moniko juoksee ns. perse pystyssä?

Mitä sitten tulee siihen kamppailupelaamisen henkiseen puoleen niin sieltä treeneistähän se lähtee eli siellä pitää välillä pelata jotain bielsamaista murderballia jossa vain ihan selkeät ja peliin kuulumattomat vahingoittamisyritykset otetaan pois mutta pallontavoittelutilanteissa pitää antaa ryskyä ja rytistä. Lisäksi 1 vs 1 jne harjoitteissa pitää olla jaksoja joissa keskitytään myös puolustajan koutsaamiseen.

Tämä nyt ei varmasti ole junnufutiksen suurin ongelma eikä seuraavaa pidä tulkita dissauksena pelinohjaajia kohtaan mutta liian paljon olen pikkulasten peleissä nähnyt sellaista tuomarointia että jokainen kontakti missä toinen menee nurin vihelletään virheeksi. Tästä pitää päästä eroon koska se johtaa siihen, että ne joilla on valmiudet pelata kamppailutilanteissa kovaa mutta oikein alkavat himmailelemaan ja ns. neppailijat eivät opi tarkkailemaan ympäristöään ja suojaamaan kropalla.

[erno]

Tyttöjen puolella toi on vielä paljon isompi ongelma ku poikien. Osa pelinohjaajista peluuttaa hyvin vahvasti mimmifutista mimmifutissäännöillä ja esim nää meidän 8-vuotiaat jotka pelaa niin tyttöjen ku poikien turnauksia on aina ekat pari matsia poikien puolella hämillään ku jokasesta hipasusta ei tuu vaparia.

[Nigel Kugelschfeir]

Nojaa, ainakin meidän peleissä saa pelata aika lujaa kun suurin osa pelinohjaajista on jotain 13-vuotiaita jotka ei jaksa siihen pilliin puhaltaa. Itsekin tosin annan pelata koska harvemmin nuo 16 syntyneet vielä tahallaan ketään kamppaa, vaan yrittävät palloa mutta osuvatkin vastustajaan. Meillä on ollut ainakin se ongelma että tytöt ei saa oman tasoisia pelejä oikein mistään vaan joko pelataan isompia vastaan ja hävitään kunnolla tai sitten oman ikäisiä vastaan jotka sitten voitetaan 8-0.

Aiheeseen liittyen, onhan tuo vähän ongelma jos suomalainen systeemi ei varsinaisesti tuota tarpeeksi pelaajia vaan huipputasolle pääsee ne jotka on valmiita tekemään aika isoja uhrauksia henkilökohtaisesti ja joiden perheet on tukena. Mutta onhan jääkiekossakin menty siihen suuntaan että ne joilla rahkeet riittää on paljon henkilökohtaisia valmentajia sun muuta ylimääräistä. Mutta ei kaikilla ole mahdollisuutta lähteä mihinkään ulkomaiseen akatemiaan heti peruskoulun jälkeen

[Valonheitin]

Joo, Kemppinen on internetissä vekkuli persoona. En ole siitä eri mieltä. Siinä ringissä on muitakin vekkuleita persoonia. Kryptomiehelle terkut jos sattuu lukemaan tätä. Samanaikaisesti Kemppinen tuntuu olevan livenä jossain määrin internet-persoonallisuutensa vastakohta. Näitä on muitakin (terkkuja Celille). Livenä itsekriittinen ja rauhallinen on ekat termit mitä tulee mieleen.

Vekkuli mies laittoi juuri Tanska häviön syyksi Ekkonometodin, vaikka kentällä olleista pelaajista aika harva taitaa olla ns. Ekkonoikää. No jos facen yhteisön säännöt sallivat yrityksille ilmaisen markkinointikanavan ja keinon mollata kilpailijaa, niin miksi sitä ei yrittäjä käyttäisi hyväkseen.

[erno]

Eihän se laittanut tappiota ekkono-metodin piikkiin, vaan se kysyi että nyt kun ekkonoa on grindattu se 10 vuotta, et onko näköpiirissä että tätä kautta tulis aikaisempaa parempia ja kilpailukykyisempiä pelaajia. Ja vastas tietenkin itse omana näkemyksenään, että ei tule, vaan esimerkiksi juuri vastustajana olleesta Tanskasta on esim jääty lisää jälkeen.


Ja sehän vastas heti kättelyssä tohon sun ekaan arkumenttiin

Viime vuosien aikana Suomessa on painopiste ollut pelikäsityksen opettamisessa (pelin ymmärtämisessä), eli nyt nuorimmat pelaajat ovat ns. Ekkono-sukupolven pelaajia.

[Valonheitin]

No mikäs luulet tähän olevan hänen mielestä ratkaisu? Good price only for you.

EDIT: ja kun keskustelua selaa vähän alaspäin, niin kemppinen pitää Ekkonoa tulosvastuullisena jalkapallomme nykytilasta.

[atletico1]

Ainakaan Brasilian kohdalla ei pidä paikkansa enkä usko, että kovin monen muunkaan Etelä-Amerikan maan kohdalla. Brasiliassa ammattilaiset tulee lähes poikkeuksetta pienestä lähtien akatemioissa pelanneiden joukosta.

Ei pidä paikkaansa. Suurin osa tulee faveloista joista heitä bongataan akatemioihin huomattavasti myöhemmin kuin Euroopassa. Afrikasta ja E-Amerikasta tulevat pelaajat oppivat pelaamaan kaduilla, eivät akatemioissa. 7- vuotiaana perustettavat tasoryhmät lähinnä aiheuttaa huutonaurua noissa ympyröissä.

[Nigel Kugelschfeir]

Helppohan se on nauraa kun jostain Brasiliasta tulee tuhansia ammattipelaajia ja favelat on täynnä populaa. Suomessa on kuitenkin aika erit lähtökohdat ja ongelma on siinä kuinka saada enemmän irti suhteellisen pienistä resursseista. Tasoryhmät on myös perusteltuja tuossa iässä kun pelaajien  taso on oikeasti aika kirjavaa eikä ketään kehitä se että ollaan pujottelukeppinä tai mätetään 10 maalia per pelaaja.

[Fillarikommari]

Ei pidä paikkaansa. Suurin osa tulee faveloista joista heitä bongataan akatemioihin huomattavasti myöhemmin kuin Euroopassa. Afrikasta ja E-Amerikasta tulevat pelaajat oppivat pelaamaan kaduilla, eivät akatemioissa. 7- vuotiaana perustettavat tasoryhmät lähinnä aiheuttaa huutonaurua noissa ympyröissä.

Onko tämä tietoa vai luuloa? Mun lähde on Fluminesen valmentaja Eduardo Oliveira.

Ja mitä näilläkin jutuilla nyt tarkoitetaan. Kaikissa jalkapallomaissa homma perustuu siihen, että lapset ovat pelanneet jalkapalloa kaiken vapaa-ajan ennen akatemiaan liittymistä, oli se sitten 8- tai 10-vuotiaana. Se ei kuitenkaan ainakaan Oliveiran mukaan pidä paikkaansa, että Brasiliassa akatemioihin tultaisiin vasta teini-iässä.

[erno]

ja kun keskustelua selaa vähän alaspäin, niin kemppinen pitää Ekkonoa tulosvastuullisena jalkapallomme nykytilasta.

No jos me katsotaan sen merkityksellisen osan, elikkäs alta kakskymppisten futiksen nykytilaa, niin kyllä se Ekkono siellä hyvin merkittävällä painoarvolla on mukana.

[Valonheitin]

No jos me katsotaan sen merkityksellisen osan, elikkäs alta kakskymppisten futiksen nykytilaa, niin kyllä se Ekkono siellä hyvin merkittävällä painoarvolla on mukana.

Eli hän sitten kuitenkin väitti, että huonot otteet ovat ekkonon syytä?

[ZZlatan]

Eli hän sitten kuitenkin väitti, että huonot otteet ovat ekkonon syytä?

Oliko ekkono Suomessa jo 1990-luvun lopulla tai 2000-luvulla?

Silloin nimittäin nykymaajoukkueiden vastuunkantoikäluokat olivat lasten futiksessa ympäri maailmaa.

Eli 91-97 syntyneet, jotka ovat nyt parhaassa peli-iässään eli 25-32-vuotiaita.

Pertti tekee bisnestään, mutta nuo ikäluokat nyt oikeasti ovat niitä pahimpia "kaikki pelaa" -ylitulkinnan kärsijöitä. 2000-luku oli oikeasti aika karseaa aikaa harjoitusmäärien, harjoituslaadun ja olosuhteidenkin osalta. Ekkonon liittäminen asiaan on kunnon persuilua.

[Sokrateen puskumaali]

Onko tämä tietoa vai luuloa? Mun lähde on Fluminesen valmentaja Eduardo Oliveira.

Minulla on myös se käsitys, että tuo brasilian juniorisysteemi on kyllä muuttunut.

Pertti tekee bisnestään, mutta nuo ikäluokat nyt oikeasti ovat niitä pahimpia "kaikki pelaa" -ylitulkinnan kärsijöitä. 2000-luku oli oikeasti aika karseaa aikaa harjoitusmäärien, harjoituslaadun ja olosuhteidenkin osalta. Ekkonon liittäminen asiaan on kunnon persuilua.

Olen samaa mieltä. Minusta me voimme arvioida metodien toimivuutta maajoukkueen kontekstissa vasta kun 2005-2010 ikäluokat ovat maajoukkueen runko.

Karsintojen avauspelit näyttivät oikeastaan enemmän siltä, että yhteispelin käsitys oli todella heikko. En ole mielestäni nähnyt noin heikkoa Suomen keskikentän keskustaa vuosiin ja vaikutelma Kamaran/Kairisen/Schüllerin liikkeestä pallottomana oli sellainen, etten olisi sitä hyväksynyt sitä nuoriltakaan pelaajilta. Pallollisen tuki oli olematonta.

[erno]

Kyllähän tuota kehitystä voi monilta osin analysoida jo nyt. Voin nostaa ensimmäisenä havaintona pöytään sen, että 15+ vuotiaissa jos katsotaan Suomen top-50 lupauksia poikien puolella, niin tolla listalla ei ole yhtään laitapakkia pois lukien Thomas Galvez joka ei ole elämässään palloillut päivääkään suomalaisissa seurajoukkueissa.

Toinen minkä mainitsen on se, että kehityssuunnitelmat ei voi futiksessa olla sellaisia että meidän pitää seurata jotain asiaa 15 vuotta tehdäksemme johtopäätökset, koska noita johtopäätöksiä voi tehdä myös muiden mittaustulosten pohjalta kuin sen että tuleeko riittävästä kv-ammattilaisia. Esim. jo mainitsemani AS Roma siirtyi junnuputkessaan kohti ekologista dynamiikka (tm) ja 3 vuotta myöhemmin totesi, että suunta on väärä kun pelaajien laatu heikkenee. Perusteluista löytyi mm. maininnat laadukkaiden pallokosketusten vähäisestä määrästä ja heikosta intensiteetistä. Ja kirjoitin tämän ollen tietoinen siitä että kyseessä voi olla nk vahvistusharha.

[Jortsukka]

Kyllähän tuota kehitystä voi monilta osin analysoida jo nyt. Voin nostaa ensimmäisenä havaintona pöytään sen, että 15+ vuotiaissa jos katsotaan Suomen top-50 lupauksia poikien puolella, niin tolla listalla ei ole yhtään laitapakkia pois lukien Thomas Galvez joka ei ole elämässään palloillut päivääkään suomalaisissa seurajoukkueissa.

Tuolla ei ole kyllä oikein mitään tekemistä Ekkonon tms. kanssa. Syitä ovat seuraavat:

- Parhaat pelaajat laitetaan keskikentälle/kärkeen/toppariksi-> koska voitto on tärkeintä
- Suomessa ei ole juuri nopeita pelaajia (tähän syyt ovat geneettisiä, harjoituksellisia, urheilullisia jne.) ja ne harvat jotka on ei laiteta ainakaan laitapuolustajaksi
- Laitapuolustajia ei osata valmentaa-> jos katsoo montaa 11vs11 peliä Suomessa niin useimmiten laitapuolustajat vaan seisovat puolustuslinjassa ilman edes ajatusta tarjota tukea kentällä ylöspäin

Jos nyt mietitään että Ekkono ohjaisi vain ns. pelikäsityksellisiä asioita, niin miksi sitten Suomen tämän hetken ehkä lupaavimmat pelaajat 16-20vuotiaissa suurin osa ovat laitureita? Esim. Jimi Tauriainen(Chelseassa tosin taidettu siirtää keskelle), Juho Talvitie, Casper Terho, jne. Kaiken logiikan mukaan näitä pelaajia ei pitäisi tulla jos ekkono olisi ns. vaikuttanut merkittävästi kehitykseen.

Tuo on vain keppihevonen joka otetaan myydäkseen omaa brändiä. Juurisyyt ovat paljon syvemmällä:

- Suomessa poukkoillaan metodista/tavasta toiseen jatkuvasti
- Meillä ei ole selkeää seuratasoista prosessia monessakaan seurassa missä mietitään millaista jalkapalloa halutaan pelata, millaisia pelaajia kehittää, jne.
- Meillä voittaminen ohjaa liikaa pelaajakehitystä, ei mietitä pelaajan parasta vaan miten voitetaan yksittäisiä otteluita
- Meillä ei edelleenkään pystytä huolehtimaan myöhemmin kasvavista pelaajista
- Meidän kokonaisvaltainen valmennus ei ole riittävää. Meillä tehdään liikaa erillään tekniikaa, erillään fysiikkaa ja erillään pelitaidollisia asioita, vaikka näiden kaikkien pitäisi toimia yhteistyössä
- jne.

Ymmärrän toki että kun on kärkikoulutuksen käynyt, niin pitää Jumalaa palvoa, mutta joku raja silläkin on mistä löytää vian ja kuinka suppeasti asioita ajattelee.

Ihan yhtä validia olisi syyttää vaikka sitä miten huonoja asioita nämä ns. kaupalliset palvelut tarjoavat meidän pelaajille. Ulkomailla ne ovat selvästi parempia ja toisaalta myös selvästi paremmin organisoituja. Siellä myös seurojen kanssa paremmin yhteen sovitettuja.

Meillä on huonoja palveluita, joiden kautta ei juurikaan tule ammattilaispelaajia ja aivan parhaatkin pääsevät vain maksimissaan Euroopan keskitason tai alempiin sarjoihin. Jos meillä olisi Espanjan tai Saksan Tanoke-valmennusta niin olisi Bundesliigat ja La Ligat täynnä huippuja Suomesta.

Ja ei en ole oikeasti tuota mieltä, mutta ihan yhtä epäloogista väittää että joku Ekkono on pilannut Suomen fudisvalmennuksen, kun seuroista vain pienen pieni osa hyödyntänyt metodia ja moni ei ole pystynyt sitä laadukkaasti opettamaan sekä ei ole myöskään osannut sitä hyödyntää järkevällä tavalla.

Ongelma on aivan sama kuin esim. aikanaan Coerverin tai Horst Weinin kanssa. Kummassakin erittäin hyviä asioita, mutta jos harjoitellaan vain taitoa pallon kanssa Coerver tyyliin tai pelataan vain pienpelejä Horst Weinin tyyliin, niin aika iso osa jalkapallon kokonaisvaltaisesta valmennuksesta jää unholaan.

Nyt samat virheet tehty niin noiden Ekologisten toimintojen kuin Ekkonoiden tai vastaavien kanssa. Pyritty koko harjoittelu muuttamaan täysin eikä omaksumaan tuota tapaa osana valmennusta. Esim. Tuo "ekologinen dynamiikka" osana maalivahdin valmennusta(tästä oli joku videokoulutuskin aikanaan netissä). Miten maalivahti voi oppia pelkästään tuon kautta, jos teknisiä toimintoja tulee todella vähän suhteessa jos maalivahdille tehdään "puhtaasti teknisiä harjoitteita". Ihan sama sitten kenttäpelaajille.

[Sokrateen puskumaali]

Kyllähän tuota kehitystä voi monilta osin analysoida jo nyt. Voin nostaa ensimmäisenä havaintona pöytään sen, että 15+ vuotiaissa jos katsotaan Suomen top-50 lupauksia poikien puolella, niin tolla listalla ei ole yhtään laitapakkia pois lukien Thomas Galvez joka ei ole elämässään palloillut päivääkään suomalaisissa seurajoukkueissa.

Kuten Jortsukka tuossa totesikin, niin Suomessa on jokin omituinen fiksaatio laitapuolustajien puolustustehtävään ja siksi me peluutetaan toppareita siellä missä heitä ei pitäisi peluuttaa. Tämä ei liene nykyisen valmennuslinjan vika vaan tähän on tulossa (toivottavasti) muutos seuraavan kymmenen vuoden aikana kun tästä fiksaatiosta päästään irti.

Modernimmat valmennusmetodit toivottavasti päästävät meidät Gary Nevillen haamusta irti. Ei niin, että modernimmat valmennusmetodit olisivat jotenkin lopettaneet lahjakkaiden moderniin peliin sopivien laitapuolustajien ansiokkaan tuotannon.

Toinen minkä mainitsen on se, että kehityssuunnitelmat ei voi futiksessa olla sellaisia että meidän pitää seurata jotain asiaa 15 vuotta tehdäksemme johtopäätökset, koska noita johtopäätöksiä voi tehdä myös muiden mittaustulosten pohjalta kuin sen että tuleeko riittävästä kv-ammattilaisia. Esim. jo mainitsemani AS Roma siirtyi junnuputkessaan kohti ekologista dynamiikka (tm) ja 3 vuotta myöhemmin totesi, että suunta on väärä kun pelaajien laatu heikkenee. Perusteluista löytyi mm. maininnat laadukkaiden pallokosketusten vähäisestä määrästä ja heikosta intensiteetistä. Ja kirjoitin tämän ollen tietoinen siitä että kyseessä voi olla nk vahvistusharha.

Ekologinen dynamiikka on aina kuulostanut minusta falskilta ja pseudotieteelliseltä lähestymistavalta jalkapallossa. Onko se samaa kuin Palloliiton nykylinja tai Ekkono? Ei minusta.

Tuo on vain keppihevonen joka otetaan myydäkseen omaa brändiä. Juurisyyt ovat paljon syvemmällä:

Pitkälti samaa mieltä. Toisaalta olen mielestäni näkevinäni toiminnan parantumista ruohonjuuritasolla vaikka se eteneminen sisältää taka-askeleita, turhaa poukkoilua ja harhapolkuja.

[Jortsukka]

Pitkälti samaa mieltä. Toisaalta olen mielestäni näkevinäni toiminnan parantumista ruohonjuuritasolla vaikka se eteneminen sisältää taka-askeleita, turhaa poukkoilua ja harhapolkuja.

Kyllähän ihan siinä ollaan menty eteenpäin, että nykyisin on aloittavilla ikäluokilla palkattuja valmentajia. Kyllä siis eteenpäin menty, mutta seuraava askel olisi saada riittävän osaavia ja ammattitaitoisia valmentajia noihin aloittaviin ikäluokkiin. Nyt siis on palkattuja, mikä parempi kuin aina ottaa uusia, mutta valitettavasti useat palkatut eivät ole ehkä niin koulutettuja tai osaavia vielä kun pitäisi.

[Valonheitin]

Onko muuten kenelläkään kokemuksia näistä Football Development Schoolseista, jotka järjestetään Aston Villan kanssa jonkin asteisessa yhteyistyössä? Jonkun verran näkyy mainoksia sosiaalisessa mediassa ja esim. Kokkola cupissa näytti olevan heidän puolestaan yksi joukkuekin mukana.

[Fillarikommari]

Ekologinen dynamiikka on ekologiseen psykologiaan perustuva teoria siitä, miten liikkumistaidot kehittyvät. Ruumiillisuuteen/kehollisuuteen (embodiment) ja situationaalisuuteen (situationality) perustuvaan ekologiseen psykologiaan nojautuminen vaikuttaa perustellulta liikkumistaitojen kehittymisen kohdalla. Ekologisen dynaamikan ja siihen perustuvan non-lineaarisen pedagogiikan perusidea on, että kehittyminen tapahtuu aina ruumillisessa toiminnassa tietyssä situationaalisessa kontekstissa, joka määrittää ja ohjaa yksilön toimintaa asettamalla tarjoumia (affordances) ja rajoitteita (constraints). Tältä pohjalta harjoittelussa on tarkoitus mallintaa oikeassa jalkapallossa tulevia tarjoumia ja rajoitteita. Käytännössä harjoittelu perustuu peliin ja on pelaamista (1v1, rondot, SSG, LSG), missä harjoittelua varioidaan erilaisten rajoitteiden ja tarjoumien manipuoloinnilla (näin ko. teorian kielen avulla ilmaisten).

Tämä on minusta hyvä tai oikeastaan välttämätön lähtökohta pelin oppimiseen. Harjoitteissa pitää mallintaa peliä. Ongelmana on sellainen teoriaan perustuva tulkinta, jonka mukaan kaikkia taitoja pitäisi alusta lähtien ja pelkästään harjoitella pelinomaisissa tilanteissa ja harjoitteissa. Verheijenillä on muihin syihin perustuen sama periaate. Esimerkiksi syöttämistä pitäisi alusta lähtien harjoitella rondoissa ja laukomista vain vastustajaa vastaan. Fataalin väärä periaate. Kaikille motoristen taitojen kehittymistä tutkineille ja alan asiantuntijoille on itsestään selvää, että motoriikassa toistot ovat keskeisiä. Siis, lähtökohtaisesti, mitä enemmän lapsi syöttää ja laukoo palloa, sitä parempi syöttö- ja laukaisutekniikka tälle kehittyy. Sama koskee myös muita jalkapallossa tarvittavia motorisia liikkeitä, kuten kääntymistä ja harhauttamista. Erilaisia harhautuksia ja käännöksiä yksinkertaisesti täytyy junnata mahdollisimman paljon. Tällaiseen lineaariseen taitojen kehittämiseen perustuu harjoitteleminen suurimmassa osassa parhaita akatemioita, joissa kaikissa on jonkinlainen aiemmin mainitsemani ball mastery -ohjelma.

Ja toki kaikkia taitoja pitää harjoitella myös pelissä ja vastustajaa vastaan: täytyy tehdä pelinomaisia harjoitteita, joissa ohjatusti otetaan käyttöön yksilöharjoituksessa harjoitellut harhautukset ja käännökset, ja täytyy pelata pelejä, joissa täytyy syöttää ja laukoa paineen alla.

Verheijenillä tuo aina vastustajaa vastaan pelaamisen periaate perustuu filosofiseen syyhyn - pelaaminen ilman vastustajaa ei ole jalkapalloa. Maailman typerin peruste. Jos nyt vertaa klassiseen musiikkiin (joka on urheilun ohella toinen ala, jossa pienestä lähtien harjoitutetaan huipulle), niin lapset laitetaan junnamaan myös teknisiä harjoitteita ja asteikkoja. Ei se ole kenenkään mielestä musiikkia, mutta teknisenä harjoitteluna se on välttämätöntä. Sama pätee tekniseen harjoitteluun jalkapallossa.

Edit. Vielä tuosta ekologisesta dynamiikasta ja non-lineaarisesta pedagogiikasta. Ekologisen dynamiikan mukaan tietyt motoriset taidot kehittyvät siten, että niitä toistetaan aina muuttuvissa olosuhteissa. Siis pyrkimyksenä ei ole opetella mitään motorista taitoa juuri samanlaisena toistettavana. Esimerkiksi tenniksen pelaaja lyö kämmenlyönnin aina hiukan eri tavalla, koska vartalon asento ja pallon lentorata varioituu aina vähintään jonkin verran. Mitään liikettä ei siis pidä harjoitella vakioidussa ympäristössä. No, tästä Sarajärvi & Savolainen vetävät jalkapalloon johtopäätöksen, että esimerkiksi laukomista ei pidä harjoitella yksin, koska silloin ei tule pelin mukaista ympäristön variaatiota. Argumentti ei kuitenkaan ole ekologisen dynamiikan periaatteiden perusteella pitävä. Pallon potkaisemisen ympäristö varioituu joka kerralla joka tapauksessa oli vastustajaa tai ei, samoin kuin tenniksessä varioituu kämmenlyönti riippumatta siitä, tuleeko pallo vastustajalta vai syöttökoneesta.

[KVilho]

Ekologinen dynamiikka on ekologiseen psykologiaan perustuva teoria siitä, miten liikkumistaidot kehittyvät. Ruumiillisuuteen/kehollisuuteen (embodiment) ja situationaalisuuteen (situationality) perustuvaan ekologiseen psykologiaan nojautuminen vaikuttaa perustellulta liikkumistaitojen kehittymisen kohdalla. Ekologisen dynaamikan ja siihen perustuvan non-lineaarisen pedagogiikan perusidea on, että kehittyminen tapahtuu aina ruumillisessa toiminnassa tietyssä situationaalisessa kontekstissa, joka määrittää ja ohjaa yksilön toimintaa asettamalla tarjoumia (affordances) ja rajoitteita (constraints). Tältä pohjalta harjoittelussa on tarkoitus mallintaa oikeassa jalkapallossa tulevia tarjoumia ja rajoitteita. Käytännössä harjoittelu perustuu peliin ja on pelaamista (1v1, rondot, SSG, LSG), missä harjoittelua varioidaan erilaisten rajoitteiden ja tarjoumien manipuoloinnilla (näin ko. teorian kielen avulla ilmaisten).

Tämä on minusta hyvä tai oikeastaan välttämätön lähtökohta pelin oppimiseen. Harjoitteissa pitää mallintaa peliä. Ongelmana on sellainen teoriaan perustuva tulkinta, jonka mukaan kaikkia taitoja pitäisi alusta lähtien ja pelkästään harjoitella pelinomaisissa tilanteissa ja harjoitteissa. Verheijenillä on muihin syihin perustuen sama periaate. Esimerkiksi syöttämistä pitäisi alusta lähtien harjoitella rondoissa ja laukomista vain vastustajaa vastaan. Fataalin väärä periaate. Kaikille motoristen taitojen kehittymistä tutkineille ja alan asiantuntijoille on itsestään selvää, että motoriikassa toistot ovat keskeisiä. Siis, lähtökohtaisesti, mitä enemmän lapsi syöttää ja laukoo palloa, sitä parempi syöttö- ja laukaisutekniikka tälle kehittyy. Sama koskee myös muita jalkapallossa tarvittavia motorisia liikkeitä, kuten kääntymistä ja harhauttamista. Erilaisia harhautuksia ja käännöksiä yksinkertaisesti täytyy junnata mahdollisimman paljon. Tällaiseen lineaariseen taitojen kehittämiseen perustuu harjoitteleminen suurimmassa osassa parhaita akatemioita, joissa kaikissa on jonkinlainen aiemmin mainitsemani ball mastery -ohjelma.

Ja toki kaikkia taitoja pitää harjoitella myös pelissä ja vastustajaa vastaan: täytyy tehdä pelinomaisia harjoitteita, joissa ohjatusti otetaan käyttöön yksilöharjoituksessa harjoitellut harhautukset ja käännökset, ja täytyy pelata pelejä, joissa täytyy syöttää ja laukoa paineen alla.

Verheijenillä tuo aina vastustajaa vastaan pelaamisen periaate perustuu filosofiseen syyhyn - pelaaminen ilman vastustajaa ei ole jalkapalloa. Maailman typerin peruste. Jos nyt vertaa klassiseen musiikkiin (joka on urheilun ohella toinen ala, jossa pienestä lähtien harjoitutetaan huipulle), niin lapset laitetaan junnamaan myös teknisiä harjoitteita ja asteikkoja. Ei se ole kenenkään mielestä musiikkia, mutta teknisenä harjoitteluna se on välttämätöntä. Sama pätee tekniseen harjoitteluun jalkapallossa.

Edit. Vielä tuosta ekologisesta dynamiikasta ja non-lineaarisesta pedagogiikasta. Ekologisen dynamiikan mukaan tietyt motoriset taidot kehittyvät siten, että niitä toistetaan aina muuttuvissa olosuhteissa. Siis pyrkimyksenä ei ole opetella mitään motorista taitoa juuri samanlaisena toistettavana. Esimerkiksi tenniksen pelaaja lyö kämmenlyönnin aina hiukan eri tavalla, koska vartalon asento ja pallon lentorata varioituu aina vähintään jonkin verran. Mitään liikettä ei siis pidä harjoitella vakioidussa ympäristössä. No, tästä Sarajärvi & Savolainen vetävät jalkapalloon johtopäätöksen, että esimerkiksi laukomista ei pidä harjoitella yksin, koska silloin ei tule pelin mukaista ympäristön variaatiota. Argumentti ei kuitenkaan ole ekologisen dynamiikan periaatteiden perusteella pitävä. Pallon potkaisemisen ympäristö varioituu joka kerralla joka tapauksessa oli vastustajaa tai ei, samoin kuin tenniksessä varioituu kämmenlyönti riippumatta siitä, tuleeko pallo vastustajalta vai syöttökoneesta.

Tämä avasi mukavasti noita hankalia käsitteitä, vaikka tuskin vieläkään kyllä täysin ymmärrän ...

Itse näen futiksen enemmän pelinä jota pelataan "korvien välillä". Tavallaan olen ekologisen dynamiikan kanssa samaa mieltä siitä että jonkinlainen ympäristö pitää olla, mutta syyksi en näe motoristen taitojen kehitystä vaan pääkopan kehittymisen.

Esim. kun katsoo noita top-5 sarjojen huippupelaajia, niin en usko että he selviävät kiperistä tilanteista pelkästää taidolla, vaan sen takia että heillä on ratkaisumalli ko. tilanteeseen. He ovat pelanneet jo vastaavanlaiseen tilanteen mahdollisesti kymmeniä kertoja ja siksi oikea ratkaisumalli löytyy ja tämän takia he näyttävät taidokkailta. Se voi olla että malli tulee edellisviikkoisesta rondotreenistä, mutta todennäköisemmin se tulee parin vuosikymmenen takaa pihapelistä eskarin välitunnilta.

Ajatellaan vaikka että pelaaja saa syötön tiukkaan taskuun. Miksi tekniikka auttaisi yksistään tilanteen ratkaisemisessa jos ratakaisu on pitänyt tehdä ennen kuin pallon edes vielä on tullu ko. pelaajalle asti? Usein on vielä niin, että itse toteutus puhtaasti tekniseksi toimenpiteeksi eristettynä eivä välttämättä ole edes vaikea. Toinen pelaaja, joka teknisenä liikkeenä hoitaa homman 10/10, voi mokata haltuunoton aivan täysin. Se ei johdu siitä että hänellä olisi huonompi tekniikka, vaan se johtuu siitä että hänellä ei ole ratkaisumallia ko. tilanteeseen.

Enkä nyt tarkoita että ko. ratkaisut olisi millään lailla harkittuja tai mietittyjä, vaan 100% intuitiivisia. Tulevat "selkärangasta" ilman että niitä tarvitsee millään lailla ajatella. Pelin ennakoinnin muiltakin osin uskon perustuvan tähän samaan asiaan. Kyse ei siis ole älykkyydesta vaan siitä että pelaajalla on hermotettuneen monipuolisesti ratkaisuja eri tilanteisiin. Uskon että samalla lailla kun jalkojen hermotus rakentuu vastaamaan jalkapallon tarpeita, rakentuu lapsen aivot vastaamaan näihin asioihin.  Kai sitä vanhempanakin tapahtuu, mutta huonommin. Samaan tapaan kuin esim. jalkojen hermotuksen osalta.

Tätä asiaa ei voi opettaa vaan se syntyy lukuisten onnistumisten ja epäonnistumisten kautta automaattisesti. Olisiko se sitten implisiittistä oppimista?

[Fillarikommari]

Tämä avasi mukavasti noita hankalia käsitteitä, vaikka tuskin vieläkään kyllä täysin ymmärrän ...

Itse näen futiksen enemmän pelinä jota pelataan "korvien välillä". Tavallaan olen ekologisen dynamiikan kanssa samaa mieltä siitä että jonkinlainen ympäristö pitää olla, mutta syyksi en näe motoristen taitojen kehitystä vaan pääkopan kehittymisen.

Tästä tulee mieleen Aku Ankan tarina, jossa ankanpojat virittivät jalkapalloilevalle Akulle kuulokkeet, johon ankanpojat kertoivat, mitä kentällä pitää tehdä ja näin Akusta tuli maailman paras pelaaja.

Melkein jokainen päälle kolmekymppinen kokee kentällä syvästi, ettei riitä tieto siitä, mitä pitäisi tehdä. Jos ei fyysisesti ja taidollisesti pysty samaan kuin nuorempana, niin ei se onnistu. Sama Suomen pelaajille. Vaikka kuinka hyvin tietäisivät, mitä missäkin pallollisella tilanteessa olisi hyvä tehdä, niin ei se vaan onnistu ilman riittäviä taitoja ja fyysisiä edellytyksiä.

Enkä nyt tarkoita että ko. ratkaisut olisi millään lailla harkittuja tai mietittyjä, vaan 100% intuitiivisia. Tulevat "selkärangasta" ilman että niitä tarvitsee millään lailla ajatella. Pelin ennakoinnin muiltakin osin uskon perustuvan tähän samaan asiaan. Kyse ei siis ole älykkyydesta vaan siitä että pelaajalla on hermotettuneen monipuolisesti ratkaisuja eri tilanteisiin. Uskon että samalla lailla kun jalkojen hermotus rakentuu vastaamaan jalkapallon tarpeita, rakentuu lapsen aivot vastaamaan näihin asioihin.  Kai sitä vanhempanakin tapahtuu, mutta huonommin. Samaan tapaan kuin esim. jalkojen hermotuksen osalta.

Tätä asiaa ei voi opettaa vaan se syntyy lukuisten onnistumisten ja epäonnistumisten kautta automaattisesti. Olisiko se sitten implisiittistä oppimista?

Niin, kyllä. Ja niitä "hermotuksia" hankitaan varsinkin lapsuudessa pelaamisen lisäksi yksilöharjoittelussa tehtyjen toistojen kautta.

[erno]

Tuolla ei ole kyllä oikein mitään tekemistä Ekkonon tms. kanssa.

Miksi ei olisi? Ekkono-manuaali alkaa tarjoamaan hyvin nuoresta lapsille pelinäkemystä kehittäviä harjoitteilla joissa kenttä on esim. pituussuunnassa jaettu kolmeen ja alueelta toiselle liikkuminen on joko kielletty tai hyvin voimakkaasti rajoitettu. Eli ajatuksena täysin päinvastainen siihen mitä modernin laitapakin duuniin kuuluu.

[Jortsukka]

Miksi ei olisi? Ekkono-manuaali alkaa tarjoamaan hyvin nuoresta lapsille pelinäkemystä kehittäviä harjoitteilla joissa kenttä on esim. pituussuunnassa jaettu kolmeen ja alueelta toiselle liikkuminen on joko kielletty tai hyvin voimakkaasti rajoitettu. Eli ajatuksena täysin päinvastainen siihen mitä modernin laitapakin duuniin kuuluu.

Pakko sanoa etten nyt saa kyllä ollenkaan kiinni:

A) miksi tämä yksittäinen harjoitustyyppi olisi sen ongelmaisempi kuin moni muukaan
B) Miten se liittyisi juuri laitapakin toimintoihin niin merkittävästi, mutta ei muihin pelipaikkoihin, koska pelipaikat kuitenkin elävät modernissa jalkapallossa hyvinkin liukuvasti riippuen seuran/joukkueen pelitavasta/pelijärjestelmästä
C) Oletko itsekään ymmärtänyt että tuossa metodissahan rajoitetaan lähtökohtaisesti pelaajia joita ei harjoiteta. Eli siis jos harjoitellaan hyökkäyksen teemoja, niin rajoitukset koskevat puolustajia ja toisinpäin
D) Mitä haet näillä modernin laitapakin duuniin liittyvillä asioilla muutenkaan, joita sinun mukaasi ekkono rajoittaa

Vaikuttaa hyvin vahvasti olkiukolta johon keksitty nyt joku yksittäinen syypää, vaikka kuitenkin maailman laitapakkien huipulla on paljon pelaajia jotka ovat olleet ns. ekkonotyyppisessä(valmennuksessa jossa pelikäsityksellistä ja havainnoillista toimintaa korostetaan osana valmennusta) valmennuksessa Achraf Hakimista lähtien.

[Sokrateen puskumaali]

Miksi ei olisi? Ekkono-manuaali alkaa tarjoamaan hyvin nuoresta lapsille pelinäkemystä kehittäviä harjoitteilla joissa kenttä on esim. pituussuunnassa jaettu kolmeen ja alueelta toiselle liikkuminen on joko kielletty tai hyvin voimakkaasti rajoitettu. Eli ajatuksena täysin päinvastainen siihen mitä modernin laitapakin duuniin kuuluu.

En ole metodin asiantuntija, mutta vähän perehtynyt. Tämä ei minusta kyllä kuvaa ollenkaan metodin harjoituksia. Tuo kuulostaa siltä, että olet käsittänyt tämän kaltaisen harjoituksen idean hieman väärin:

https://ekkonomethod.net/wp-content/uploads/2020/04/PERCEPTION-GAME-2.pdf

Siinä liikettä ei ole rajoitettu vaan lähinnä syöttöjä päätyjokereille, jotta saadaan pelaajat vähän enemmän havainnoimaan ja miettimään sijoittumistaan tai peliasentoaan.

Ylipäätänsä voidaan toki keskustella sitä, että saadaanko rajoitteilla aikaan parempaa oppimista. Minusta puoltavia tutkimuksia aiheesta kyllä on, mutta liika rajoittaminen kehitystasoon nähden saattaa viedä pelaajat pois oppimisalueelta. Sen kyllä näkee, mikäli harjoite ei toimi vielä sille porukalle ja näitä ei pitäisi koskaan pakottaa harjoituksissa.

Muuten samaa mieltä siitä, ettei pelkkä pelaaminen riitä jalkapallon opettelussa. Samoin ei riitä pelkkä jalkapallon harjoituksissa tapahtuva opettaminen. Kotitehtävät pitää tehdä. Samoin kuin matematiikan tuntia ei kuitenkaan kannata käyttää mekaaniseen laskujen tekemiseen vaan opettajan kannattaa käyttää aika mielummin siihen opettamiseen koska on läsnä ja kotitehtävien tarkoitus on parantaa sitä mekaanisen laskutaidon ja -varmuuden kehittymistä. Jalkapallopeli on sitten sama kuin matematiikassa koe, siinä testataan opetuksen ja kotitehtävien myötä opittu.

[Jortsukka]

Ylipäätänsä voidaan toki keskustella sitä, että saadaanko rajoitteilla aikaan parempaa oppimista. Minusta puoltavia tutkimuksia aiheesta kyllä on, mutta liika rajoittaminen kehitystasoon nähden saattaa viedä pelaajat pois oppimisalueelta. Sen kyllä näkee, mikäli harjoite ei toimi vielä sille porukalle ja näitä ei pitäisi koskaan pakottaa harjoituksissa.

Mielestäni tuossa metodissa(ja monessa muussakin) on lähestytty fiksusti rajoittamista/sääntöjä. Niiden pitäisi olla pelinomaisia ja niiden pitäisi olla sellaisia että tietyn pelin jälkeen niitä ei pidä liikaa miettiä. Esim. sääntönä tuossa sinun pelissä hyvin yksinkertainen sääntö ja toisaalta pelinomainen. Eli pyritään syöttämään palloa muualta kuin samalta kaistalta missä ollaan, jotta voidaan syöttää diagonaalisesti ja luodaan niitä asioita mitä mainitsitkin. Samalla tavalla voisi olla vaikka sääntönä isommassa pelissä että kun pallo on toisella sivulla kenttää niin toisen puolen sivulla ei saa olla vastustajan pelaajia-> sama tilanne kuin normaalissa jalkapallopelissä eli kun pallo on toisella puolella kenttäää tiivistää puolustava joukkue sinne ja toiselle laidalle muodostuu tila jotta voidaan harjoitella kierrättämistä/tyhjän tilan löytämistä kentältä.

Jos sääntöjä on liikaa tai ne rajoittavat liikaa pelaajien pelaamista niin silloin varmasti ne eivät toimi pelissä oppimista edistävinä harjoitteina.