Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[fingerström]

Tuossa on taas se että todennäköisesti valmentajat toimii noin kun se näyttää sille että tässä nyt kauheasti tehdään jotain. Todellisuudessa tulos määräytyy parhaiden pelaajien ominaisuuksien mukaan eikä tuolla ohjauksella ole juurikaan merkitystä.

Nyt oli juttua että monella loppuu harrastaminen jo 11-vuotiaana. Oikea syy taitaa olla siinä että ne jotka käyttävät seuraa lähinnä iltapäiväkerhona lopettaa kun homma alkaa maksaa ja aletaan jo vaatimaan jotain.

Sehän on ihan helvetin hyvä homma, että tenaville on ip-kerhoa. Seurojen pitää vain ymmärtää tämä ja järjestää sitä tietoisesti. Jos nimittäin haluavat olla oman alueensa hallitsevia seuroja ja toimittaa virkaansa parantaa yhteisönsä elämänlaatua. Jos tarkoitus on taas tuottaa Top-4 -tason pelaajia ja rikastua näitten myymisellä, niin sitten sekin olisi hyvä tuoda ilmi.

[Tino Asprilla]

Syöttämisen harjoittelusta itselläni ajatukset ovat kääntyneet ekologisen dynamiikan hyödyntämiseen. Drilleihin ei omasta mielestäni edes u8-u11 kilpatason lapsista syty kuin pieni osa.

Paljon jokeripelejä ja kisailua siitä että saako joukkue syötettyä esim seitsemän syöttöä ennen maalintekoa tms rajoituksella.

Syöttämisen oppii mun mielestä nonlineaarisesti ja siihen vaikuttaa tosi paljon fysiikka. Koordinaatio, tasapaino, kehonhallinta, liikkuvuus ja toki voima myös.

Tietty jokeripelien pitää mallintaa peliä ettei pelaaminen mene pelkästään syöttelyksi. Aina pitäs olla olemassa kuitenkin maalialue jota kohti olisi se suurin kiihoke edetä   

[Valonheitin]

Omat ajatukset on ehkä jossain välimaastossa, eli lyhyiden drillien avulla käydään läpi perustekniikka ja pelinomaisten harjoitteiden myötä sitten loput.

Itse en ole saanut koskaan oikein kunnollista jalkapallokoulutusta junnuja ja jouduin vielä aikuisena korjaamaan paljon teknisiä virheitä tekemisessä. Tästä ehkä johtuu oma pieni varovaisuus koskien ekologisen dynamiikan perusajatuksia. Vaikka eihän siinä tietenkään anneta lapsien touhata ihan vääriä asioita.

[Jortsukka]

Syöttämisen harjoittelusta itselläni ajatukset ovat kääntyneet ekologisen dynamiikan hyödyntämiseen. Drilleihin ei omasta mielestäni edes u8-u11 kilpatason lapsista syty kuin pieni osa.

Paljon jokeripelejä ja kisailua siitä että saako joukkue syötettyä esim seitsemän syöttöä ennen maalintekoa tms rajoituksella.

Syöttämisen oppii mun mielestä nonlineaarisesti ja siihen vaikuttaa tosi paljon fysiikka. Koordinaatio, tasapaino, kehonhallinta, liikkuvuus ja toki voima myös.

Tietty jokeripelien pitää mallintaa peliä ettei pelaaminen mene pelkästään syöttelyksi. Aina pitäs olla olemassa kuitenkin maalialue jota kohti olisi se suurin kiihoke edetä  

Miten varmistat ekologisessa dynamiikassa riittävän toistomäärän per pelaaja ja miten pystyt yksittäiseen tekniseen suoritukseen keskittymään/auttamaan? Vai koetko että jokainen pelaaja oppii syöttämään ilman ohjaamista teknisissä asioissa kuten vaikka "missä olisi hyvä olla tukijalan" tai "mihin olisi hyvä osua pallossa"?

Oletuksena siis esim. 3vs3 peli, niin väitän että tuosta kuudesta pelaajasta vähintään yksi pelaaja yleensä ryhmässä tulee olemaan sellainen ettei juuri saa syöttöjä eli teknisiä toistoja riittävästi, harjoituksen aikana.

[Tino Asprilla]

Miten varmistat ekologisessa dynamiikassa riittävän toistomäärän per pelaaja ja miten pystyt yksittäiseen tekniseen suoritukseen keskittymään/auttamaan? Vai koetko että jokainen pelaaja oppii syöttämään ilman ohjaamista teknisissä asioissa kuten vaikka "missä olisi hyvä olla tukijalan" tai "mihin olisi hyvä osua pallossa"?

Ensinäkin, ajattelen niin että syöttämis-teema alkaisi siinä about 9-10v iässä. Sitä nuoremmissa tekniikkapainotteiseen tai drilliomaiseen harjoitteluun saa motivoitua ihan tosi vähän lapsia.  Alle 10v lapsille ihan hitosti vaan pelaamista ja maalintekoa ja taitoharjoittelua jossa pallokosketuksia tulee paljon ja johon on integroitu havainnointia.

Eli kun meillä sitten on ne 9-10v lapset joiden havaintokenttä on edelleen melko kapea, niin esim jokeripelaamisen tai 3v1 rondon kautta saadaan lapsia osallistumaan peliin ja kannustamaan sitä kautta syöttämiseen. Näkisin että määrällisesti reilulla pelaamisella tarpeeksi pienissä ryhmissä saadaan kyllä toistoja tulemaan jos se valmentaminen kannustaa nimenomaan syöttämiseen.

Tekniikkapuoleen tarvitsee mun mielestä keskittyä vasta sillon kun huomataan että lapsella on esim liikkuvuuden kanssa suuria haasteita eikä sisäsyrjäsyöttö siksi onnistu. Tukijalan suhteen en olisi huolissani koska syöttö ja laukaisutekniikka on paljolti samoja elementtejä sisältävä ja kun lapset potkivat palloa omalla ajalla niin sen ne oppivat kyllä ilman aikuisen opastusta.

Ylipäätään, ne kaikkein motivoituneimmat pelaajat kyllä opettelee sen sisiksen vaikka seinään omalla ajalla kun niitä ohjaa ja kannustaa siihen. Ongelma vain on, etten usko kilpatasollakaan vähänkään pienemmissä kaupungeissa olevan niin paljon sellaisia lapsia että futistreeneissä pitäisi käyttää aikaa fyysisesti passiiviseen drilliin. Ajattelen siis kokonaisuutta ja sen futisharjoituksen tarjoaman priorisointia. Mun mielestä ois shelveyn tärkeetä että sieltä lähtee kotiin hikisiä ja innokkaita lapsia jotka haluaa tulla mahdollisimman pian uudelleen harkkoihin ja jotka kenties menee seuraavana päivänä itsekseen kentälle. Mä en valitettavasti näe että alle 7-11v lapsi kokee innostavaksi jos joku aikuinen yrittää selittää tukijalan paikkaa tai osumakohtaa palloon.

Tietty Tätä mun näkökulma perustuu sellaiseen olettamaan että lapsi katsoo edes joskus muiden pelaavan ja pystyy sieltä mallintamaan perusasioita jaliksesta apinoimalla.  

Tykkään käyttää vertausta Brasilian pojista kun ne kadulla kasvavat ja joku ne bongaa siinä 10v iässä. Onko niille opetettu syöttötekniikkaa niissä katupeleissä jossa pallokin on mitä sattuu? Ei, kyllä ne oppivat syöttötaidon muuta kautta.  

[Valonheitin]

Ongelmaksi vain nousee harjoittelun määrä: pojat pelaavat varmasti Brasiliassa valtavat määrät futista kaduilla ja oppivat sitä kautta eri taitoja. Meillä on puolestaan vähemmän omatoimista pelailua ja osa (liian iso osa) käy vain seuran ohjatuissa treeneissä. Tällöin toistojen ja suljettujen drillien merkitys kasvaa.

[turkistarhaaja]

Ongelmaksi vain nousee harjoittelun määrä: pojat pelaavat varmasti Brasiliassa valtavat määrät futista kaduilla ja oppivat sitä kautta eri taitoja. Meillä on puolestaan vähemmän omatoimista pelailua ja osa (liian iso osa) käy vain seuran ohjatuissa treeneissä. Tällöin toistojen ja suljettujen drillien merkitys kasvaa.

Minunkin mielestäni drilleillä on turhan huono maine. Yritän itse aina miettiä niihin muutaman eri elementin mitä muuttamalla harjoitus hieman muuttuu ja pelaajien mielenkiinto pysyy yllä.

[Jortsukka]

Nähnyt U9-U15 oikeastaan kaikkien Euroopan huippumaiden(Italia, Espanja, Belgia, Saksa, jne.) joukkueiden harjoittelua ja kaikissa on edelleen mukana myös drillejä. Eri asia vaan millä laadulla ja millä temmolla niitä tehdään. Sen lisäksi vielä mukana on pelinomaisuus. Suomessa drillien ongelma on se, että kun ei ole vastustajaa niin tekninen suorittaminen on heikkoa ja vauhti löysää. Drilleillä on paikkansa, mutta ne eivät saa olla pääasia.

[Tino Asprilla]

Suomea ei pidä mun mielestä liikaa verrata Euroopan suurmaihin. Meillä ei ole niin paljon populaatiota/harrastajia/futiskulttuuria jotta löydettäisi tarpeeksi paljon ryhmiä jossa jokaikisellä on kova motivaatio.

Ja tää korreloi sen harjoittelumäärän kanssa; meidän pitää saada tää meidän verrattaen pieni massa innostumaan entistä kovemmin futiksesta omalla ajallaan. Siksi sillä futisharjoituksella on älyttömän kova merkitys pienlapsivaiheessa. Ei hemmetti 9v lapsista kovin moni lähde drillien jälkeen kotiin fiiliksellä; että jes vitsi vau kun tää futis on siisti juttu.

Meidän pitää osata suhteuttaa meidän massa ja priorisoida siten se harjoittelun sisältö     

[turkistarhaaja]

Suomea ei pidä mun mielestä liikaa verrata Euroopan suurmaihin. Meillä ei ole niin paljon populaatiota/harrastajia/futiskulttuuria jotta löydettäisi tarpeeksi paljon ryhmiä jossa jokaikisellä on kova motivaatio.

Ja tää korreloi sen harjoittelumäärän kanssa; meidän pitää saada tää meidän verrattaen pieni massa innostumaan entistä kovemmin futiksesta omalla ajallaan. Siksi sillä futisharjoituksella on älyttömän kova merkitys pienlapsivaiheessa. Ei hemmetti 9v lapsista kovin moni lähde drillien jälkeen kotiin fiiliksellä; että jes vitsi vau kun tää futis on siisti juttu.

Meidän pitää osata suhteuttaa meidän massa ja priorisoida siten se harjoittelun sisältö    

Niin eli kuten Jortsukka tuossa edellä totesi niin drilleille on aikansa ja paikkansa mutta ne eivät saa olla pääasia. Ei tämä ole mikään ehdoton joko-tai -asia ja kyllä esim 1,5h treeniin mahtuu osuus drilleillekin. Hyvin suunnitelluissa treeneissä sitä drilliä sitten seuraa pelinomaisempi harjoite missä niitä drillin sisältöjä harjoitetaan avoimessa treenissä.

Ja olen nähnyt todella paskoja drillejä mutta myös todella paskoja "pelinomaisia" harjoitteita. En silti niiden pohjalta lähde kumpaakaan dumaamaan täysin.

Itse olen viime vuodet ollut about 5-8 -vuotiaiden kanssa ja kuljettamisen harjoitteluun olen käyttänyt erilaisten leikkien lisäksi ihan suljettuja drillejä (yleensä pareittain) noin 4-8 lapsen pienryhmissä minkä jälkeen on yleensä seurannut sitten 1v1 -osuus.

Edit. Kun nyt syöttämisestä oli puhe niin hyvä syöttödrilli on mielestäni sellainen missä sekä syöttö ja sen vastaanotto tapahtuu liikkeessä ja se sisältää jonkun elementin tai elementtejä mitä muokkaamalla harjoitteen sisältö hiukan muuttuu mikä antaa lisä-ärsykettä.

[erno]

Me käytiin just tänään potkimassa omaehtoisena U9-ikäisten tyttöjen kanssa syöttöjä. Vedin niille kolme drilliä.

Alkulämppänä (tää ei oo drilli) laitoin tytöt hölkkäämään pareittain kenttää ympäri yhdellä pallolla niin, että hölkässä haettiin parin askeleen välein syöttö toiselle.

Ekassa drillissä mentiin pareittain niin, että syöttäjä haki syötön kohteen ylempää jalkaa (huomio peliasennossa). Ykköstatsista pelaajan olis pitänyt päästä liikkeelle, pari terävää askelta eteenpäin, käännös ja syöttöyritys parin ylempään jalkaan ja toivstoa...

Tokassa drillissä tein tötsistä suorakulmion. Jatkettiin edelleen pareittain niin, että suorakulmion lyhkäsemmältä sivulta lähti syöttö vastapäätä olevaa pelaajaa kohti. Pelaajan piti saada ykköstatsilla pallo sellanen metrin verran sivuun hieman tötsän ulkopuolelle, josta kakkostatsilla palautus. Ykköstatsit vastaanottajasta niin vasemmalle kuin oikealle ja palautus aina sen puolen jalalla kumpaan eka tatsi lähti.

Kolmannessa drillissä siirsin vähän suorakulmion reunoja niin että se muuttui neliöksi. Muutoin sama, mutta syötön vastaanottajan piti saada harhautettua syötön antanut pelaaja ennen ensimmäistä kosketusta. Syöttäneen pelaajan piti seurata liikkeellä vastakkaiselle puolelle kuin mihin vastaanottanut pelaaja tatsinsa otti. Onnistuneesta harhautuksesta papukaijamerkki.

Hyviä toistoja tuli sellanen 5-6kpl per minsa per pelaaja, huonoja jonkun verran tohon päälle. Mutta jos vastaavaa laadukkaiden toistojen määrää yrittää saada pelkästään pelitilanteissa niin aika hyvin saa järjestää drillit. Lisäksi ton ekan kosketuksen suuntaus on näillä vielä niin heikkoa että jos sitä yrittäs tehdä pelinomaisessa tilanteessa jossa yks roikkuu sun paidassa ja toinen tulee kulmasta liukutaklauksella kohti, niin täysin vituralleenhan se menis, kun melko kehnosti pysy tossakaan kontrollia. Mutta homma meni parempaan suuntaan ja näitä kun grindaa seuraavat 5-15 vuotta muutaman tunnin viikkoon niin kyllä se sieltä rupee löytymään.

Näitä vähän vaikea selittää kirjallisesti, olis pitänyt joko videoida tai piirtää graafi.

e. Toki joku voi kysyä oliko tää syöttödrilli vaik ykköstatsidrilli, mut nää liikkuu mun mielestä ihan hyvin käsi käessä.

[Jortsukka]

Suomea ei pidä mun mielestä liikaa verrata Euroopan suurmaihin. Meillä ei ole niin paljon populaatiota/harrastajia/futiskulttuuria jotta löydettäisi tarpeeksi paljon ryhmiä jossa jokaikisellä on kova motivaatio.

Ja tää korreloi sen harjoittelumäärän kanssa; meidän pitää saada tää meidän verrattaen pieni massa innostumaan entistä kovemmin futiksesta omalla ajallaan. Siksi sillä futisharjoituksella on älyttömän kova merkitys pienlapsivaiheessa. Ei hemmetti 9v lapsista kovin moni lähde drillien jälkeen kotiin fiiliksellä; että jes vitsi vau kun tää futis on siisti juttu.

Meidän pitää osata suhteuttaa meidän massa ja priorisoida siten se harjoittelun sisältö     

Drillin ei tarvitse kestää 60minuuttia tai olla tylsä. Esim. Horst Weinin "raamatusta" löytyy monia hauskoja drillejä lapsille. Ja niitä voi kehittää itsekin. Itse huomannut että joillekkin nuo drillit olleet ihan parhaita ja hauskimpia harjoitteita.

[Tino Asprilla]

Niin eli kuten Jortsukka tuossa edellä totesi niin drilleille on aikansa ja paikkansa mutta ne eivät saa olla pääasia. Ei tämä ole mikään ehdoton joko-tai -asia ja kyllä esim 1,5h treeniin mahtuu osuus drilleillekin.

Valitettavasti itse olen aika mustavalkoinen ihminen kauttaaltaan.

Mutta asiaan, mun mielestä pienille lapsille ei välttämättä drillejä ollenkaan. Vanhempana (en osaa toistaiseksi tehdä mitään ikään pohjaavaa linjanvetoa) aktivoivana tai palauttavana harjoitteluna hyviä.

Meillä on rajalliset resurssit harjoitusmäärissä kuten ylemmissä viesteissä painotettiin. Samalla tunnistamme fyysisen harjoittelun puutteet tai ylipäätään puutteet fysiikassa.

Sit on tietty se näkökulma et yritetäänkö kehittää itse peliä vai yksilöä ja miten sen linjanvedon kanssa toimii. Jos ajatellaan että meidän arvokkaasta 1h/1,5h ajasta voidaan käyttää kaiken tunnistamamme haasteen vuoksi 15-20min drilliin vain sen takia että meidän massa ei opi muuten syöttämään, niin voidaan unohtaa kyllä suomalaisten pelaajien kehittyminen korkeimmalle tasolle (lue ulkomaat).

Koska haasteita ja puutteita on siis monia niin ajattelen siten että panostan tempoon ja samalla fysiikkaan sen kustannuksella että käyttäisin arvokasta aikaa passiiviseen drilliin. Ja tottakai tämäkin asia on verrannollinen siihen montako kertaa pääsee treenaamaan. Joku joukkue voi olla niin onnellisessa asemassa että yhden kenttävuoron voi viikossa uhrata matalatempoiseen harjoitteluun. Mutta väitän silti tämänkin tilanteen koittaessa ettei se matalatempoinen futisharjoittelu ole kovin monelle vaikkapa alle 11v lapselle motivoivaa pitkässä juoksussa.
Ja jos sillä lapsella ei ole moti tapissa, niin kehitystäkään ei tule.

[Jortsukka]

Valitettavasti itse olen aika mustavalkoinen ihminen kauttaaltaan.

Mutta asiaan, mun mielestä pienille lapsille ei välttämättä drillejä ollenkaan. Vanhempana (en osaa toistaiseksi tehdä mitään ikään pohjaavaa linjanvetoa) aktivoivana tai palauttavana harjoitteluna hyviä.

Meillä on rajalliset resurssit harjoitusmäärissä kuten ylemmissä viesteissä painotettiin. Samalla tunnistamme fyysisen harjoittelun puutteet tai ylipäätään puutteet fysiikassa.

Sit on tietty se näkökulma et yritetäänkö kehittää itse peliä vai yksilöä ja miten sen linjanvedon kanssa toimii. Jos ajatellaan että meidän arvokkaasta 1h/1,5h ajasta voidaan käyttää kaiken tunnistamamme haasteen vuoksi 15-20min drilliin vain sen takia että meidän massa ei opi muuten syöttämään, niin voidaan unohtaa kyllä suomalaisten pelaajien kehittyminen korkeimmalle tasolle (lue ulkomaat).

Koska haasteita ja puutteita on siis monia niin ajattelen siten että panostan tempoon ja samalla fysiikkaan sen kustannuksella että käyttäisin arvokasta aikaa passiiviseen drilliin. Ja tottakai tämäkin asia on verrannollinen siihen montako kertaa pääsee treenaamaan. Joku joukkue voi olla niin onnellisessa asemassa että yhden kenttävuoron voi viikossa uhrata matalatempoiseen harjoitteluun. Mutta väitän silti tämänkin tilanteen koittaessa ettei se matalatempoinen futisharjoittelu ole kovin monelle vaikkapa alle 11v lapselle motivoivaa pitkässä juoksussa.
Ja jos sillä lapsella ei ole moti tapissa, niin kehitystäkään ei tule.

Miksi drilli olisi automaattisesti passiivinen? Eikö fysiikan ongelmiin voisi käyttää myös aikaa kenttäajan ulkopuolella? Miksi drillissä olisi matala tempo? En ymmärrä miten yhdistät drillin ja matalan temmon tai passiivisuuden. Juuri kirjoitin aiemmin että drilli voi olla hyvin pelinomainen ja siinä pitäisi olla todella korkea tempo(mennään siinä rajoilla missä pelaajien taitotaso menee).

Olen nähnyt paljon drillejä missä on erinomainen tempo, pelinomaisuus ja ne opettavat erinomaisesti miten asioita teknisesti pitää tehdä. Jos mitään asioita ei tehdä drilleissä niin edelleen toistomäärät ja oikeat tekniikat helposti unohtuvat. Ja ihan samalla tavalla siinä peli-harjoitteessa voi olla matala tempo, jonka lisäksi toistomäärät ovat vähäisiä ja tekninen suorittaminen heikkoa.

Asiasta oli muutama vuosi ihan hyvä kirjoitus olikohan "suunnanmuutos blogissa", jossa valmentaja oli laskenut tekniset toistot pelaajille drilli vs peli(olisikohan ollut joku pienpeli tai pienen ryhmän pallonhallintapeli). Tällöin huomattiin että teknisiä suorituksia osalle pelaajista tuli ihan hyvin, joillekkkin välttävästi ja osa ei tehnyt oikein ollenkaan. Edes ne jotka saivat eniten eivät päässeet kuitenkaan drillin lukemiin.

Jos nyt miettii pallonhallintaa ihan itsessään, niin mikä ekologinen/pelillinen harjoitus on niin hyvä kuin harjoitus missä U8-U9 pelaajalle jokaiselle annetaan oma pallo ja tehdään erilaisia liikeratoja eli ns. coerver harjoitteita. En keksi mitään muuta tapaa millä päästään riittävään toistomäärään, riittävään tekniseen huolellisuuteen ja riittävään tempoon. Jos vaikka tavoitteena kehittää molempien jalkojen, kaikkien jalan eri osien hallintaa ja tämä toteutetaan pelkästään pelinä niin huomataan että pelaajien toistomäärä tippuu selvästi, pelaajat todennäköisesti käyttävät pääsääntöisesti vain tiettyä liikemallia kokoajan (esim. kuljettavat vain vahvemman jalan ulkoterällä) ja tempokin voi olla matala jos siihen ei kannusteta ja/tai jakson pituus on pitkä.

Minusta tuntuu että käsitteesi drillistä on aika vääristynyt ainakin sen perusteella mitä tuossa kirjoitat eli että se olisi tylsä, matala tempoinen ja se ei voisi olla myös fyysisesti vaativa(esim. drillin osana olla erilaisia tapoja liikkua pallottomana). Itse olen valmentanut aika montaa U8-U9 ryhmää ja hyvin eri tasoisia ryhmiä. Kaikkien kanssa drilleille on ollut paikkansa. Drillin pitää olla vain pelistä johdettu, siinä pitää olla riittävä vaatimustaso sekä teknisesti että temmollisesti ja mitä vanhempien pelaajien osalta puhutaan sitä enemmän siinä pitää olla havainnointipohjoista toimintaa. Ja kukaan ei ole kyllä lopettanut drillien takia, päinvastoin moni on jopa kysellyt "otetaanko tänään se harjoitus" monesta drillistä, koska niissä on esim. 1vs1 toimintoja, maalintekoa, kisailua tms. jotka pelaajia ovat motivoineet. Sen lisäksi niissä kaikki pääsevät toimimaan, toisin kuin joissain peleissä jotkut jäävät täysin statisteiksi.

[erno]

Mä oon yks niistä jotka on laskenut pallokosketuksia erilaisissa olosuhteissa ja oli tosiaan tavanomaista että ekologisen dynamiikan ja ekkonon nimissä vedetyissä treeneissä treenien heikoimmat sai alta 50 pallokosketusta 60min treeniin. Jos en väärin muista, niin 14 on pienin laskettu määrä. Tossa tais treenin kesto olla 75min. Se on toki pelinomaista harjoittelua, ei Teemu Pukillakaan aina ole 20+ pallokosketusta 90 minuuttiin, mut luulen että Teemu Pukista ei tullut Teemu Pukkia siks että se olis harjoitellut noin.

Ja allekirjoittelen täältä edelleen lähes kaikki Jortsukkelin näkemykset hiljaa nyökytellen.

[Fillarikommari]

Drillejä tarvitsee ainakin laukomisen ja maalinteon harjoittelussa. Laukauksia ei tule muuten tarpeeksi.

Edit. Samaa mieltä Jortsukan kanssa. Jatkona että Suomessa coervereiden vääntämisessä ollaan hiljalleen pääsemässä siihen, mitä varten ne on alunperin kehitetty: niillä opetellaan pelinomaisia liikkeitä, jotka tuodaan käyttöön 1v1-tilanteisiin. Toki paikkansa on sellaisillakin coervereillä, joiden ideana on lähinnä perusmotoriikan ja jalkojen liikenopeuden kehitys. Niitä voi tehdä omalla ajalla varsinaisen pelaamisen ja laukomisen välissä, kentän laidalla harjoitusten alkamista odotellessa jne.

[13ergkamp]

Yksi näkökulma, joka ei ole kovin näkemyksellinen tai ammattimainen mutta kunhan spämmään paskalla istuessani.

Esiteinin kokemus oli että drillit on nimenomaan ne joukkueharjoitukset.

Omin päin, joukkueaikojen ulkopuolella, höntsättiin helvetisti, vedeltiin 16 rajalta, vedeltiin pilkkuja, treenattiin tekniikkaa, pompoteltiin, harhauteltiin, syöteltiin jne.

Sit joukkuetreenit oli ne hetket kun paikalle tuotiin infra (eli tötsiä ja hitonmoinen säkki palloja) ja joku jolla oli auttava näkemys mitä tehdään. Ja alettiin hieroa drillejä. Kaikki sai kosketuksia ja toistoja tiettyihin tilanteisiin, esim. pääpallot, maalinteko, eka kosketus, johon on muuten hankala saada riittävästi toistoja. Koko porukka pysyi aktiivisena ja samalla myös molkeille oli sopivaa pelinomaista puuhaa.

Toki kuntojuttuja, taktisia asioita ja erikoistilanteita jne. katottiin myös. Mutta siinä mielessä keskustelu drillien merkityksestä tuntuu hassulta, että ne on sellainen asia joka vaatii treenit, montaa muuta asiaa voi tehdä kavereiden kanssa omalla ajalla.

[MJM]

Harjoituksista pari hajahuomiota sivusta (saa toki olla erimieltä):

- Ns. jokeri-pelaajakonsepti ei vaan toimi lapsilla. Peli hidastuu, koska aina joku arpoo sählytilanteen jälkeen, että kummalla puolella jokeri nyt on. Ei sitä pohdintaa tule oikeassakaan pelissä

- Välillä näkyy, että pienpelissä maalinteon edellytyksenä on, että pallo on käynyt jokaisella pelaajalla/tietty määrä syöttöjä. Tällöin nokkelin lapsi alkaa vartioimaan yhtä pelaajaa/peittää vaan syöttösuuntia, koska pallo on pakko kierrättää sitä kautta. Tempo tippuu.

- Iso osa harjoitteista on aivan liian monimutkaisia. Aikaa menee siihen, että lapset pohtivat, että miten ihmeessä toikin tötsä piti kiertää jne jne. Tempo tippuu.

- Harjoitteita on tavallisesti liikaa yhteen harjoituskertaan. Harjoitteen alku on pelaajilla aina hidasta.

- Pahinta on tietysti se, että valmentaja keskeyttää harjoitteen tämän tästä ja luennoi loputtomasti miten olisi pitänyt tehdä.

- Parhaat harjoitteet loppupelin ohella ovat 1 vs 1, 2 vs 1 jne jne., jossa yritetään maalia.  Maalissa pitää olla joku, sillä muutoin loppuveto/-sijoitus jää tekemättä. Lapset yrittävät näissä lähes aina parhaansa.

- Syötöt, syötöt ja syötöt. Syöttö liikkeestä  (erityisesti yhdellä kosketuksella) ja sen vastaanotto liikkeessä on kaikki kaikessa jos halutaan tempoa peliin.

- Paras keino pelitemmon nostamiseen olisi opetella syöttö sillä heikommalla jalalla. Nyt näkee miten nuoret korkeimmillakin sarjatasoilla jättävät sen ekan syöttöpaikan käyttämättä ja vaihtavat paremmalle jalalle. Tempo tippuu

- TÄRKEIN juttu on tietysti se, että valmentaja KANNUSTAA aidosti myös harkoissa, eikä keskity pelkkiin virheisiin, käytä ironiaa tai horise katkerasti jostain omista nuoruutensa EPS-vuosistaan, jolloin kaikki oli paremmin.

[Jortsukka]

Varmaan aina hyvä miettiä/korostaa minkä ikäisistä/tasoisista pelaajista puhutaan. Jos nyt miettii vaikka väittämää että "jokeri"-konsepti ei toimi, niin kyllä se toimii jo ihan hyvin U10 pelaajilla tai kehittyneillä U9 pelaajillakin voi toimia. Syöttämisen korostaminen hyvä miettiä myös missä iässä. Edelleen jos pelaaja ei hallitse palloa, niin tempoa voidaan keinotekoisesti saada kyllä sillä että syötetään palloa nopeasti, mutta kehittääkö se pelaajaa kokonaisvaltaisesti siinä kehitysvaiheessa mahdollisimman hyvin onkin eri asia. Jne.

[Sivurajaltaseuraaja]

Yksi näkökulma, joka ei ole kovin näkemyksellinen tai ammattimainen mutta kunhan spämmään paskalla istuessani.

Esiteinin kokemus oli että drillit on nimenomaan ne joukkueharjoitukset.

Omin päin, joukkueaikojen ulkopuolella, höntsättiin helvetisti, vedeltiin 16 rajalta, vedeltiin pilkkuja, treenattiin tekniikkaa, pompoteltiin, harhauteltiin, syöteltiin jne.

Sit joukkuetreenit oli ne hetket kun paikalle tuotiin infra (eli tötsiä ja hitonmoinen säkki palloja) ja joku jolla oli auttava näkemys mitä tehdään. Ja alettiin hieroa drillejä. Kaikki sai kosketuksia ja toistoja tiettyihin tilanteisiin, esim. pääpallot, maalinteko, eka kosketus, johon on muuten hankala saada riittävästi toistoja. Koko porukka pysyi aktiivisena ja samalla myös molkeille oli sopivaa pelinomaista puuhaa.

Toki kuntojuttuja, taktisia asioita ja erikoistilanteita jne. katottiin myös. Mutta siinä mielessä keskustelu drillien merkityksestä tuntuu hassulta, että ne on sellainen asia joka vaatii treenit, montaa muuta asiaa voi tehdä kavereiden kanssa omalla ajalla.

^^
Tässä tiivistettynä vaikka ripulipaskalla.


 

[Valonheitin]

Yksi näkökulma, joka ei ole kovin näkemyksellinen tai ammattimainen mutta kunhan spämmään paskalla istuessani.

Esiteinin kokemus oli että drillit on nimenomaan ne joukkueharjoitukset.

Omin päin, joukkueaikojen ulkopuolella, höntsättiin helvetisti, vedeltiin 16 rajalta, vedeltiin pilkkuja, treenattiin tekniikkaa, pompoteltiin, harhauteltiin, syöteltiin jne.

Sit joukkuetreenit oli ne hetket kun paikalle tuotiin infra (eli tötsiä ja hitonmoinen säkki palloja) ja joku jolla oli auttava näkemys mitä tehdään. Ja alettiin hieroa drillejä. Kaikki sai kosketuksia ja toistoja tiettyihin tilanteisiin, esim. pääpallot, maalinteko, eka kosketus, johon on muuten hankala saada riittävästi toistoja. Koko porukka pysyi aktiivisena ja samalla myös molkeille oli sopivaa pelinomaista puuhaa.

Toki kuntojuttuja, taktisia asioita ja erikoistilanteita jne. katottiin myös. Mutta siinä mielessä keskustelu drillien merkityksestä tuntuu hassulta, että ne on sellainen asia joka vaatii treenit, montaa muuta asiaa voi tehdä kavereiden kanssa omalla ajalla.

Tämä on yksi syy, miksi itse suhtaudun vähän varauksellisesti näihin maksullisiin harjoitusleireihin. Lapset saavat niissä varmasti laadukasta valmennusta, mutta varsinkin ryhmäkokojen ollessa isoja, näistä muodostuu väkisinkin seuratreenien kaltaisia tapahtumia.

Eli vanhemmat ostavat lapsilleen lisää strukturoituja harjoitteita, joita saavat jo valmiiksi omassa seurassa useamman kerran viikossa. Mielestäni isoin osa lapsista hyötyisi enemmän omatoimisesta pelailusta, jossa kavereiden kanssa keksitään erilaisia pelejä, kisoja ja muuta hauskaa. Eiväthän nämä sulje toisiaan pois, mutta aika on rajallista jopa lapsien kohdalla.

Esim. omalla kaveriporukalla oli tapana kokoontua aina samaan puistoon, missä pelattiin 3v3 peliä yhteen maaliin. Mitään katukoriksen tapaista keskiviivan ylitystä ei ollut, vaan puolustava joukkue sai kylmästi törkätä irtopallot maaliin ja pallonmenetyksen jälkeen oli pakko reagoida nopeasti. Näissä peleissä toistuvia haastoja ja seinäsyöttäjä oli sitten helpompi kokeilla otteluissa ja seuran harjoituksissa.

Mutta tämä taitaa olla hieman nykypäivän trendi, missä lasten omat leikit ja pelit vähenevät jatkuvasti ja vanhemmat sitten aktivoivat lapsiaan rahalla.

[Tino Asprilla]

Drillejä tarvitsee ainakin laukomisen ja maalinteon harjoittelussa. Laukauksia ei tule muuten tarpeeksi.

Meidän keskustelu drilleistä lähti hieman väärille raiteille. Mun alkuperäinen argumentti oli et syöttämiseen ei drillejä joukkuetreeneissä alle u10 vaiheessa. Sen jälkeen keskusteltiin drilleistä yleensä. Mutta kyllä esim maalintekoon drillejä kannattaa hyödyntää pikkuskideille. 

[mulpp]

Edellä on ollut jonkin verran juttua maksullisesta yksityisvalmennuksesta. Mikä on forkan konsensus valmennettavan ja valmentajan suhteesta?

Tuli vastaan tapaus, jossa valmentaja oli alkanut tarjoamaan maksullista yksityisvalmennusta. Mikäs siinä, hyvä että tarjontaa löytyy. Haasteena tässä on, että palveluja markkinoidaan vahvasti oman joukkueen pelaajille/vanhemmille. Kyseessä pk-seutu, joten muutakin asiakaskuntaa varmasti löytyisi, niin omasta kuin muistakin seuroista.

Mielestäni tässä on riskinsä ja eturistiriitatilanne mahdollinen. Jos ostat valmennusta, pelaat. Jos et osta, istut (herkemmin) penkillä. Oma junnu ei pelaa ko. joukkueessa, mutta ymmärrän hyvin vanhempien ihmettelyn.

[Valonheitin]

Edellä on ollut jonkin verran juttua maksullisesta yksityisvalmennuksesta. Mikä on forkan konsensus valmennettavan ja valmentajan suhteesta?

Tuli vastaan tapaus, jossa valmentaja oli alkanut tarjoamaan maksullista yksityisvalmennusta. Mikäs siinä, hyvä että tarjontaa löytyy. Haasteena tässä on, että palveluja markkinoidaan vahvasti oman joukkueen pelaajille/vanhemmille. Kyseessä pk-seutu, joten muutakin asiakaskuntaa varmasti löytyisi, niin omasta kuin muistakin seuroista.

Mielestäni tässä on riskinsä ja eturistiriitatilanne mahdollinen. Jos ostat valmennusta, pelaat. Jos et osta, istut (herkemmin) penkillä. Oma junnu ei pelaa ko. joukkueessa, mutta ymmärrän hyvin vanhempien ihmettelyn.

Ei oikein kuullosta hyvältä tilanteelta. Tietenkin valmentajien korvaukset ovat varmasti pieniä ja jokainen lisätulo on tervetullutta, mutta oman joukkueen pelaajien värväys aiheuttaa varmasti vanhemmissa ihmettelyä.

Muuten nuo maksulliset lisätreenit ovat varmasti hyviä, mutta niissäkin on hieman ongelmia. Eräässä tapauksessa joukkueen oma valmentaja oli ihmeissään, kun pelaajalta ei ottelussa oikein onnistunut mikään. Selitykseksi tuli vanhemmilta, että oli saanut leiriltä ohjeet käyttää vain vasenta jalkaa seuraavissa peleissä. Mielestäni on hieman ongelmallista, jos pelaaja saa oman joukkueen toiminnan kannalta ristiriitaisia ohjeita.

[Jortsukka]

Edellä on ollut jonkin verran juttua maksullisesta yksityisvalmennuksesta. Mikä on forkan konsensus valmennettavan ja valmentajan suhteesta?

Tuli vastaan tapaus, jossa valmentaja oli alkanut tarjoamaan maksullista yksityisvalmennusta. Mikäs siinä, hyvä että tarjontaa löytyy. Haasteena tässä on, että palveluja markkinoidaan vahvasti oman joukkueen pelaajille/vanhemmille. Kyseessä pk-seutu, joten muutakin asiakaskuntaa varmasti löytyisi, niin omasta kuin muistakin seuroista.

Mielestäni tässä on riskinsä ja eturistiriitatilanne mahdollinen. Jos ostat valmennusta, pelaat. Jos et osta, istut (herkemmin) penkillä. Oma junnu ei pelaa ko. joukkueessa, mutta ymmärrän hyvin vanhempien ihmettelyn.

No tuo on varmasti jo iso riski. Tavallisempi ongelma on mielestäni se, että näissä yksityisvalmennuksissa on todella kirjavaa taso. Paljon myös sellaisia mitä myydään yksityisvalmennuksena, vaikka oikeasti siinä ole mitään yksilöllistä.

Jos kuitenkin nyt mietitään että olisi laadukasta yksityisvalmennusta esim. potkutekniikkaan, niin en näe sitä pahana asiana. Tämä siis silloin jos ei oleteta että sillä että ostaa potkutekniikkaa 1h/viikko potku muuttuu riittävän hyväksi. Yksityisvalmennuksen ollessa ympäristö josta saat ohjeet mitä tehdä omalla ajalla ja miten omiin kehityskohteisiin, niin tuo varmasti ihan hyvä asia.

Viimeisenä varmaan sitten ongelmia voi tulla siitä että jos tapahtumia on liikaa missä pelaajaa ohjataan ja mihin ajetaan autolla, niin miten yleinen liikunta ja omatoiminen harjoittelu.