Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[erno]

Minun näkökulmasta täällä on edelleen paljon sellasiakin haasteita mitkä voisi ratkaista ihan nykyisilläkin resursseilla, mutta sitä ei tehdä, koska ei haluta. Lähtien siis siitä että treeneissä tehtäisiin sellaisia asioita mitä Palloliiton linjaukset tai Laku Laukkasen koulutukset sanoo.

[Suppinen]

Sitten taas harrastepelaajille pitäisi pystyä olemaan selvästi kevyempi malli missä se että käyt 2 harjoitusta viikossa on ihan riittävä. Lisää vain seuroja Suomeen jotka mahdollistavat erilaiset mallit. Nykyisinhän suurin ongelma että kaikki yrittävät pyörittää "kilpatoimintaa", vaikka se ei ole millään muodolla realistista.

Osui silmiin eilen hyvä sitaatti, joskus myös ykkösjoukkueesta tahdotaan siirtyä "kakkosjoukkueeseen", koska siellä on järkevämpi kilpatoiminta. Ja viittä vaille täydet osallistumisprosentit huolimatta 3 tai 4x/vk tapahtumista. Sitä joutui selittelemään joskus silloiselle junioripäällikölle. Myöhemmin tyttöjen parissa piirinjoukkueenvalmentaja kysyi, miksei toi teiän mokke pelkää yhtään palloa? Kun ei ollut maalivahtia, kysyttiin vapaaehtoista. Yleisurheilutaustaa ja suunnistustaustaa muttei jalalla kovin tekninen, intoa! Sitten kun oppi olemaan maalissa ja ottamaan meidän valkkujen vetoja, se kontrasti siihen joukkuekavereiden potkuun oli aika iso. Jalkapallo pysyi mukana ja vieläkin varmaan höntsäilee jossain. Kesäisin kysyi aina lisäharjoituksia ja tekikin varmaan ne, mutta kuten sanottua taustaa oli yleisurheilusta. Kaikista valmennettavista ikinä, yhdestä tuli Veikkausliigassa pelaava pelaaja. Ehkä juuri sen takia, että siinä kriittisessä lajivaiheessa, sai siirtyä kakkosporukkaan. Oli hyvä muissakin lajeissa jo 16v, SM-tasolla saakka. Ei tarvinut lopettaa vaan sai jatkaa lajia jossa oli hyvä - tarpeeksi kilpailullisessa ympäristössä, jossa oli hauskaa.

Brasiliasta maailmalle lähtenyt ja Suomeen jäänyt jalkapallomies arvostaa ennen kaikkea sitä, että joukkue on oppinut kilpailemaan.

– Kun pelaaja on valmis kilpailemaan, ei ole merkitystä sillä, millä sarjatasolla joukkue pelaa. Merkitystä on sillä, kuinka laadukkaasti jokainen yksilö tekee omat hommansa. Kun laittaa kaikkensa likoon, vain sitä kautta voi kehittyä.

https://musansalama.fi/pires-siirtyy-valkeakosken-hakaan-lahdossa-on-aina-myos-haikeutta/

Suomen ongelma on varmasti osittain kulttuurin puute, mutta aivan liian isolta osalta seuroja puuttuvat resurssit tehdä kokonaisvaltaisempaa juniorityötä. Eli käytännössä raha, vaikka pienillä paikkakunnilla ei toimintaa voi kehittää yli tietyn pisteen edes vahvemmalla talouspohjalla, sillä osaavia tekijöitä on vaikea löytää. Vaikka heille pystyisi jotain maksamaankin.

Valmennushan on vähän kuin taikatemppuja ilman varsinaista opaskirjaa. Kaikkee pitäs osata ja kukaan ei maksa, ainakaan paljon, mitään. Rakkaudesta lajiin, ja sitten kun opitaan rakastamaan niitä harjoituksia, vielä pidemmälle mahdollisesti.

[Valonheitin]

Minun näkökulmasta täällä on edelleen paljon sellasiakin haasteita mitkä voisi ratkaista ihan nykyisilläkin resursseilla, mutta sitä ei tehdä, koska ei haluta. Lähtien siis siitä että treeneissä tehtäisiin sellaisia asioita mitä Palloliiton linjaukset tai Laku Laukkasen koulutukset sanoo.

Eli pitäisikö liiton olla huomattavasti aktiivisempi toimija seurojen suuntaan ja huolehtia paremmin siitä, että toivotut asiat toteutuvat seurojen arjessa? Oletuksena tietenkin, että kaikki viisaus asuu Palloliitossa.

[00250]

Olen nyt tässä viime syksyn ja kevään mittaan käynyt erinäisiä HJK:n ja Palloliiton järjestämiä valmentaja- (Futisvalmentajan startti ja ikävaihe) ja peluuttajakoulutuksia (5 - 5 ja 8 - 8 ), joten ei ole kyllä jäänyt epäselväksi tämä, että mihin panostetaan liiton ja seuran tasolla (prässi, tempo, intensiteetti, havainnointi), jotka myös tapetilla lapsen joukkueen reeneissä ja niihin kyllä keskitytään.  

Kilpa- ja haastetasolla toimii ja jopa päätä osataan pitää ylhäällä, mutta harrasteessa todella kaukana melkeinpä kaikkien kohdalla, että edes alkeellisesti osattaisiin, että pallon ollessa vastustajalla isketään siihen kiinni tai, että pallon kanssa ei kävellä tai jos vastustaja kävelee, otetaan se vain pois ja edetään sen pallon kanssa juoksemalla karkuun tyhjään tilaan tekemään maali.    

[erno]

Eli pitäisikö liiton olla huomattavasti aktiivisempi toimija seurojen suuntaan ja huolehtia paremmin siitä, että toivotut asiat toteutuvat seurojen arjessa? Oletuksena tietenkin, että kaikki viisaus asuu Palloliitossa.

Kaikki viisaus ei asu Palloliitossa, mutta viisaus ei asu myöskään sellaisissa seuroissa tai ikäluokissa, joissa pelaajien vanhemmat otona keksii mitä kussakin ikävaiheessa pitäisi harjoitella ja miten. Näitä on lukumäärällisesti paljon enemmän kuin niitä joissa noudatetaan jotain tutkittuun tietoon pohjaavaa mekaniikkaa.

[Jortsukka]

Otan kantaa nyt ainoastaan tähän resurssi-keskusteluun. Olen täysin samaa mieltä että resursseja pitäisi saada enemmän ja ammattimaisia valmentajia lisää. Oli kyse sitten OTO valmentajista jotka toimivat ammattimaisesti tai hyvin koulutetuista valmentajista joille maksetaan palkkaa.

Samalla tosin todettava että ei seuroilla joilla resursseja on enemmän (1000+ pelaajaa ja ammattivalmentajat kaikissa ikäluokissa) voi myöskään kovin paljoa kehua tämän hetken työstä. Jos näissä asiat tehtäisiin riittävällä laadulla niin pelaajien taso pitäisi olla täysin eri tasolla. Tämän lisäksi ei voisi tulla täysin huti ikäluokkia. Näitä nyt tullut ihan esim. Etelän suurimmille seuroillekin. Eräskin 5 tason seura jolla useampia ikäluokkia jotka paljon pelanneet ns. kakkostasolla. Vaikea kuvitella että esim. Belgiassa (mistä tätä nykyistä laatuseura mallia ainakin osittain kopioitu) voitaisiin olla tilanteessa missä Anderlechtissä tulee niin huono ikäluokka ettei se pelaa sarjassa korkeimmalla tasolla. Tietenkään tulokset ei kerro kaikkea, mutta ihan pelejä katsomalla on tuon nähnyt myös kentän laidalla.

Toki se että Liitto ottaisi isompaa roolia vaatisi sitä että liitossa olisi parempia tekijöitä. Nykyisellään liitossakin on valtava määrä tekijöitä joilla ei ole minkäänlaista käsitystä huippujalkapallon vaatimuksista. On myös todella paljon tekijöitä liitossa(niin kuin seuroissakin) jotka ovat vaan nostamassa palkkaa eivätkä intohimosta jalkapalloon.

[Valonheitin]

Itse kaipaisin ehkä mallia, jossa Palloliitto tukisi valmennuspäälliköiden (tai jopa valmentajien palkkaamista) rahallisesti sillä ehdolla, että seura sitoutuu tiettyihin linjauksiin ja valvoo myös näiden toteutumista arjessa. Ehkä linjaukset toteutuvat seuroissa kuten HJK, jolla on ymmärtääkseni perinteisesti läheiset suhteet (myös maantieteellisesti) Palloliittoon, mutta Suomi on iso maa ja ympäri valtakunnan löytyisi alueita, joita tukemalla voitaisiin nostaa toiminnan tasoa. Ja samalla päästäisiin eroon tilanteista, missä vanhemmat katselevat iltaisin instasta huomiseen treeneihin ideoita tai yksittäinen innokas valmentaja ulosmittaa yhdestä ikäluokasta parhaan mahdollisen tuloksen pelaajakehityksen kärsiessä.

Mutta kuten aikaisemmin totesin ja Jortsukka komppasi, myös isommilta organisaatioilta odottaisi laadukkaampaa toimintaa.

[Tino Asprilla]

Kilpaseura vs harrasteseura asiaan oma kommenttini:

Itse valmennan kilpaseurassa, mutten sen määrittelemässä kilpajoukkueessa. Meillä on ikäluokassa n. 100 poikaa seurassa, ja kilpajoukkueen takana paljon 11-12 -vuotiaita poikia, joilla monella on potentiaalia erilaisten ominaisuuksien vuoksi.

Mä en ole ihan tarkkaan perillä siitä, mikä seuran tahtotila edes on näiden kilpajoukkueen ulkopuolisten poikien suhteen? Tietysti laveasti määriteltynä varmaan jotenkin niin, että laadukas ja mielekäs harrastaminen mahdollistuu.

Mun mielestä tässä on pelaajakehityksen näkökulmasta vaan ihan hemmetin iso ristiriita. Nimityäin se, että ensinäkin jos seura mieltää itsensä kilpaseuraksi, niin resurssit pitäisi olla sen mukaiset. Treenivuorojen suhteen näin oikeastaan onkin. Mutta sitten tullaan kilpajoukkueen ja ns. haastejoukkueen välisiin resursseihin: kilpajengi pystyyy rajaamaan pelaajamääränsä, ja heillä on ikäkausivastaava ammattilaisena vetämässä touhua. Taustalla on myös tarpeeksi paljon muita koutseja suhteessa pelaajamäärään.

Kilpajoukkueen takaiset kaksi jengiä ovat pelaajamäärältään n.30 poikaa ja reipas 40 poikaa. Näissä jengeissä ei ole tarpeeksi koutseja suhteessa pelaajamäärään.

Seura vetää puoleensa pelaajia pienestä pitäen ja kaupungissa on toinenkin seura, joka määrittelee itsensä harrasteseuraksi.

Kun itse edustan kilpaseuraa, niin oletukseni on että sitten treenataan kilpaseuran mentaliteetilla. Ja koska itse suhtaudun valmentamiseen hyvin yksilökehityslähtöisesti ja suhtaudun suomi-futikseen intohimoisesti, niin koen olevani oikeassa ympäristössä.

Sitten tullaan siihen itse ongelmaan:
Koska meidän seurassa halutaan ottaa kaikki halukkaat lapset mukaan harrastukseen, voiko se olla uskottava kilpaseura? Etenkin kun valmentajaresurssit eivät riitä koko ikäluokan 100 lapselle järkevästi. Seura siis mieltää ikäluokan 30 lasta kilpajoukkueeksi, mutta onko sekään järkevä tapa kilpaseuralta, jos vaarana on, että edelleen p12 iässä suurin osa ikäluokasta jää aivan oman onnensa nojaan valmennuksen suhteen?

Mielestäni kilpaseura voisi rajata p12 iässä pelaajamäärän 50-60 poikaan per ikäluokka, ja suhtautua heidän valmentamiseen kilpaseuran periaatteilla. Näin isosta massasta pystyttäisi pitämään paremmin huolta.
Loput pojat voisi ohjata yhteistyön turvin aivan hyvin kaupungin toiseen joukkueeseen, joka on harrastajaseura.

Lieveilmiönä nykyisessä on se, että ensinäkin
A) kilpajoukkueessa kaiki eivät ole tarpeeksi motivoituneita, koska ovat tyytyneet omaan asemaansa ns. kilpapelaajina.
B) kilpajoukkueen takana ei pystytä takaamaan tarpeeksi laadukasta harjoittelua kuitenkin ihan potentiaalisille lapsille, joilla laadukkaan ympäristön kautta voisi olla aika nopeakin kehityspolku.
C) koska kilpajengin takaisiin joukkueisiin kaikki ovat tervetulleita, niin kaveriporukkailmiö voimistuu, ja sitä kautta treenaamisen laatu heikkenee.
D) lapset eivät tiedä itsekään olevansa jäseninä kilpaseurassa, koska mitään etukäteistiedottamista seuran toiminta-arvoista ei julkisuuteen tehdä sen osalta, mitä tarkoittaa harrastaminen kilpaseurassa ja mitä se voisi olla harrasteseurassa.
E) minun kaltainen valmentaja, joka haluaisi hyödyntää resurssit mahdollisimman hyvin pelaajakehitykseen kilpaseurassa, kohtaa aika helvetin isoja haasteita, koska tosi moni poika kilpajengin takaisissa ryhmissä suhtautuu harrastamiseen ns. harrastetasolla.

Järkevää siis olisi rajata kilpaseuran toiminta 50-60 pelaajaan ja pitää laadusta kiinni. Loput ikäluokan lapset saisivat harrastaa harrastetasolla, mihin he varmasti kuuluisivat. Seurat voisivat tehdä yhteistyötä ja siirtyminen seurojen välillä olisi mahdollista.

Tietysti jokaista seuraa kiinnostaa raha, ja meidänkin seura haluaa harrastajia mahdollisimman paljon jotta massia tulisi. Lopulta yksilökehitys ja suomi-futiksen taso on se mikä kärsii, koska edes siellä kilpajoukkueessa ei ole kilpailua peliajasta yms. loppuviimein treenien taso heikkenee ja se vie pelaajakehitykseltä pohjan pois.


-----
Itse koen siis kilpaseura-toiminnan näin. Kiteytetysti yritetään tarjota jokaiselle jotakin, mutta hyvin harvalle kehitysmahdollisuudet ovat optimeja.

[Jääpoiju]

Tinon viestiä oikeastaan jatkaen, olin tätä pohtinut jo aiemmin ja nyt kun ajattelin kirjoittaa, niin Tino olikin osin samasta asiasta kirjoittanut.

Oma kokemukseni on enemmänkin tuosta harrastepuolesta, tai harraste/haaste. Eli miten piirisarjan tason vitoselta jotkut pelaajat haluavat harrastaa tosissaan ja haluavat kehittyä. Treeneissä he ovat siis "jämäryhmässä", jossa ovat ne jotka eivät paremmissa pärjää.

Tuohon jämäryhmään sitten kuuluu monenlaista hiihtäjää ja treenit tuntuvat olevan suurimmilta osin sirkusta ja pelleilyä eikä treenaamista. Valmentajilla on aito halu treenauttaa ja kehittää pelaajia, mutta noin puolet pelaajista on ihan päiväkotimeiningillä mukana. Eivät kuuntele, eivät keskity, pelleilevät ja vaikka ohjeen kuulisivat, niin eivät tee kuten on ohjeistettu. Esimerkiksi kuljetuksen sijaan syöttävät, tai kuljetuksen aikana vain pompettelevat ja kikkailevat. Samaan aikaan muut katsoo ja pallokosketuksia ei tule.

Olen miettinyt tätä sirkusta katsoessani, että miten ne valmentajat kestää, heille kyllä hatunnosto ja kiitos. Ja olen myös miettinyt, että pitäisikö olla vielä erikseen ryhmä, jossa on nämä haluttomat ja pelleilevät tyypit "räkimässä kattoon", kun taas he jotka haluavat kehittyä vaikka eivät vielä osaa, saisivat parempaa ohjausta ja treeniä?

Lasten koordinaatio, liikunnallisuus ja muut voivat kehittyä hitusen eri tahtiin, samoin uskallus. Nyt nämä, jotka haluavat pelata, haluavat kehittyä, kuuntelevat ja tottelevat, joutuvat sirkuskouluun jossa ennemmin tai myöhemmin tulee stoppi vastaan kun se oma harrastus onkin pelleilyä ja ei saa tehdä sitä mitä haluaa.

Kyselin jo omalta superjunnultakin, että haluaisiko vaihtaa seuraa jos tuo sirkus ja treenien sekamelska häiritsee. Hän sanoi että haluaisi kyllä treenata paremmin, mutta kavereiden vuoksi ei halua toiseenkaan seuraan. Ja hän ei siellä kyllä pelleile, voin sanoa. Kuten kirjoitin, arviolta noin puolet on halukkaita treenaamaan ja loput puolet lähinnä pelleilemään.

Täytyy ottaa asiaa esille tulevissa yhteistilaisuuksissa, lähinnä siis sillä kulmalla, että miten näille halukkaille mutta vielä kaukana kärjestä oleville saataisiin rauhallista ja hyvää treenausolosuhdetta.

Ehkä pääsen itsekin apuvalkuksi syksyllä, mutta en tiedä miten hermoni kestävät. Pitäisin kyllä armeijamaista kuria ja pelleilevät saisi porttikieltoa treeneihin kunnes pystyvät käyttäytymään ja treenaamaan.

[Nigel Kugelschfeir]

Ei sinne voi porttikieltoa antaa kun jää niiden kuukausimaksut saamatta.

[Jääpoiju]

Ei sinne voi porttikieltoa antaa kun jää niiden kuukausimaksut saamatta.

No hemmetti

Joku karsina nurkkaan sitten jossa voivat vaikka Pokemonia pelata. Tai muita hyviä ideoita?

Ja en mä kyllä kehtaisi vaatia maksuja takaisin jos oma poika pelleilee treeneissä niin ettei muut pysty treenaamaan ja sen takia saa miettiä tekosiaan kotona parin treenin ajan.

[Jortsukka]

Tämän ongelman takana on mielestäni aika vahvasti se että seurat eivät profiloidu riittävän selvästi. Esimerkkinä siis vaikka jos meillä olisi kilpaseurat joiden tavoite huolehtia siitä huippupelaaja kehityksestä, sitten niiden takana ns. haasteseurat joissa parhaat ryhmät vetäisi hyvin, mutta pelaajat olisivat aloittaneet vaikka myöhemmin tms. sekä sitten voisi olla vielä ihan puhtaasti harrasteseuroja, niin varmaan näistä löytyisi jokaiselle sopivaa. Haasteseuroissakin voisi olla toki enemmän pelaajia ja useampi ryhmä. Eli sielläkin ns. oikeat haastepelaajat ja sitten ne oikeat harrastepelaajat.

Nyt kun meillä on usein seuroja joissa on pelaajamäärä tuon 60 tai ylitse, niin helposti näissä seuroissa malliksi muodostuu se että ~20 pelaajaa on sellaisia mihin seura panostaa ja lopuilla ei mitään väliä. Tämä on ihan matemaattinen mahdottomuus, varsinkin jos vastuussa on OTO-ihmisiä tai vastuuvalmentajan ollessa ns. palkollinen niin hänellä on sitten useampi ikäryhmä. Eli täysin mahdotonta siinä vaiheessa sitten oikeasti valvoa noita alempia ryhmiä tai saada niiden toiminnasta laadukasta. Tämän takia aina parempi jos seuroja olisi enemmän joilla selvä profiili ja pienempiä ryhmiä. Harmi vain että kun rahan saantiin tarvitaan paljon pelaajia ja monissa paikoissa myös esim. kenttävuoroihin vaikuttaa pelaajamäärät, niin silloin seurojen ainoa mittari mitä seurassa lasketaan on se pelaajamäärä. Ei esim. harjoituksen/toiminnan laatu.

[Nigel Kugelschfeir]

No hemmetti

Joku karsina nurkkaan sitten jossa voivat vaikka Pokemonia pelata. Tai muita hyviä ideoita?

Ja en mä kyllä kehtaisi vaatia maksuja takaisin jos oma poika pelleilee treeneissä niin ettei muut pysty treenaamaan ja sen takia saa miettiä tekosiaan kotona parin treenin ajan.

Yksi vaihtoehto on se että kysyy vanhemmilta onko tuo se mitä ne haluaa tehdä ja jos on niin laittaa johonkin keskenään leikkimään.

Tyttöpuolella on tullut mietittyä että miksi monessa seurassa on edes tyttöpuoli kun monessa ikäluokassa on joku 10 pelaajaa. Ei sillä määrällä pysty tekemään mitään eikä siihen silloin seurakaan panosta. Olisi melkein parempi että olisi muutama tyttöseura niin saisi paremmin keskitettyä pelaajat. Siihen voisi joku porukka profiloitua.

[erno]

No monessa jengissähän se mimmien toiminta loppuu siinä kohtaa kun siirrytään 8v8 kentälle tai vähän sen jälkeen. Jos nyt katson tuota 2014 ikäluokkaa, niin jalkapallotoiminnaksi laskettavaa toimintaa taitaa olla nyt 13 tai 14 eri seuralla jäljellä pk-seudulla ja määrä tippunee tosta parilla muutaman vuoden sisään.

[ManuRe]

Tyttöpuolella on tullut mietittyä että miksi monessa seurassa on edes tyttöpuoli kun monessa ikäluokassa on joku 10 pelaajaa. Ei sillä määrällä pysty tekemään mitään eikä siihen silloin seurakaan panosta. Olisi melkein parempi että olisi muutama tyttöseura niin saisi paremmin keskitettyä pelaajat. Siihen voisi joku porukka profiloitua.

Tai mitä jos seurat tekisivät työnsä paremmin alkuvaiheessa ja saisivat määrän nousuun? Jalkapallo ei ole vain poikien ja miesten laji.

[Valonheitin]

Olin aikoinaan yhden pienen seuran hallituksessa, jossa junioritoiminta oli lässähtänyt täysin omaa hallitusaikaa aikaisemmin ja lähdettiin rakentamaan seuralle uutta toimintaa aika nollasta. Pienehkön kaupungin isojen seurojen puristuksessa ja ikäluokkien pienentyessä, hallituksessa päätettiin olla matalan kynnyksen seura ja toimia lähinnä 5v5 ja 8v8 vaiheessa. Ajattelutapaa muokattiin myös siihen suuntaan, että jokainen isompaan seuraan siirtyvä junnu on meille vain sulka hattuun ja lopetettiin vanhat kyräilyt pelaajien siirtymisten kohdalla.

Kun hyppäsin pois toiminnasta, niin seuralla oli noin 120 junioria ja myöhemmin laskin, että näistä meillä aloittaneista yksi pääsi kokeilemaan Veikkausliigassa ja 2-3 pelasi ykköstä ja kakkosta. Lisäksi yksi tyttö (meillä oli sekajoukkueita)taisi käydä naisten divarissa.

Meillä oli ikäluokat aina sen verran pieniä, että valmentajat ehtivät todella hyvin keskittyä yksittäisiin pelaajiin ja matalan kynnyksen seurana edullinen toiminta toi lajin pariin paljon lapsia, jotka eivät olisi lajia muuten ehkä aloittaneet.

Eli seurojen profilointi olisi tärkeää tai jos haluaa maksimoida pelaajamäärät, niin seuran sisällä pitäisi tehdä profilointi ja selkeät mallit eri tasoisten pelaajien toimintaan.

[Tino Asprilla]

Tuohon jämäryhmään sitten kuuluu monenlaista hiihtäjää ja treenit tuntuvat olevan suurimmilta osin sirkusta ja pelleilyä eikä treenaamista. Valmentajilla on aito halu treenauttaa ja kehittää pelaajia, mutta noin puolet pelaajista on ihan päiväkotimeiningillä mukana. Eivät kuuntele, eivät keskity, pelleilevät ja vaikka ohjeen kuulisivat, niin eivät tee kuten on ohjeistettu. Esimerkiksi kuljetuksen sijaan syöttävät, tai kuljetuksen aikana vain pompettelevat ja kikkailevat. Samaan aikaan muut katsoo ja pallokosketuksia ei tule.

Mä en tuota ihan noin vahvasti koe. Lähtötilanne on se, että osa lapsista ei ole niin järin sisäisesti motivoituneita, että itseohjautuvuus helpottaisi treeniympäristössä. Nämä mainitsemasi lapset tarvitsevat pienemmät ryhmät ja yksilöllisempää ohjausta. Koen että itse pystyn tarpeen tullen motivoimaan näitäkin tapauksia aika hyvin. Mutta aikani ei riitä kaikille.

Sit näiden lasten kohdalla on tosi paljon kiinni perheen tuesta. Meilläkin on vkl aamupäivätreenit ja osa tulee paikalle viime tinkaan silmät ristissä, ilman aamupalaa ja sanovatpa joskus valvoneensa edellisyönä pikkutunneille ja pelanneensa videopelejä.

Sanomattakin selvää ettei kilpaseurassa voida harrastaa kilpamentaliteetilla jos vanhempien tuki on tätä. Mun mielestä se on lapselle epäreilu lähtökohta ylipäätään harrastaa jos vaatimustaso on kuitenkin kova, mutta perheen tuki ei mahdollista nuoren urheilijan arkea.

Edelleen sanon: meidän seura voisi uskottavasti pitää huolta ihan hyvästä määrästä lapsia per ikäluokka siten, että se kehittäisi yksilöitä uskottavasti. Pitäisi olla vain reilu linjaus ja viestintä perheille, mitä se kilpaseuratoiminta on. Kaikille halukkaille resurssit ei riitä, eikä ole mun mielestä tarviskaan, koska hyvää yhteistyötä voisi tehdä kaupungin toisen harrasteseuran kanssa.   

[Raian]

Sit näiden lasten kohdalla on tosi paljon kiinni perheen tuesta. Meilläkin on vkl aamupäivätreenit ja osa tulee paikalle viime tinkaan silmät ristissä, ilman aamupalaa ja sanovatpa joskus valvoneensa edellisyönä pikkutunneille ja pelanneensa videopelejä.

Sanomattakin selvää ettei kilpaseurassa voida harrastaa kilpamentaliteetilla jos vanhempien tuki on tätä. Mun mielestä se on lapselle epäreilu lähtökohta ylipäätään harrastaa jos vaatimustaso on kuitenkin kova, mutta perheen tuki ei mahdollista nuoren urheilijan arkea.

No tuo sama tapahtuu tietenkin myös arkipäivinä, eli kouluun mennään silmät ristissä ja nälkäisinä, jos nyt edes mennään kouluun. Ja sen koulutyön pitäisi olla jokaisen jantterin pääprioriteetti.

Osa vanhemmista menettää pelin jo ensimmäisillä luokilla. Ei niistä saada hyviä oppilaita eikä urheilijoita.

[rivers]

 Pitäisin kyllä armeijamaista kuria ja pelleilevät saisi porttikieltoa treeneihin kunnes pystyvät käyttäytymään ja treenaamaan.

En tiedä onko meillä normaali vai jotenkin tosi tiukka kuri. Alusta asti on kerrottu pelaajille ja vanhemmille mitkä on pelisäännöt ja mitä tapahtuu jos niitä rikotaan. Harrastepelaajien osallistumisprosentti on yhtä hyvä kuin kilpajoukkueen pelaajilla. Ainahan jotain on mutta sekoilu on vähentynyt joka vuosi ja nyt P10 iässä ei ole käytännössä ongelmia käyttäytymisen kanssa kuin aivan todella harvoin. Itse kun vedän treenejä niin en salli harjoitteen läskiksi vetämistä. Oli sitten kilpa tai harrastepelaaja. Meillä ryhmässä valtavia tasoeroja, rastimeiningillä vedetään ja kaikki valmentajat valmentavat kaikkia tasoja eli vastuuvalmentaja ei keskity vain kilpaan.

[rivers]

Tyttöpuolella on tullut mietittyä että miksi monessa seurassa on edes tyttöpuoli kun monessa ikäluokassa on joku 10 pelaajaa. Ei sillä määrällä pysty tekemään mitään eikä siihen silloin seurakaan panosta. Olisi melkein parempi että olisi muutama tyttöseura niin saisi paremmin keskitettyä pelaajat. Siihen voisi joku porukka profiloitua.

Meillä on sekajoukkue jossa tytöt treenaavat, mutta pelaavat omassa peliryhmässään ja vahvistavat tarpeen tullen poikia. Tuo oma peliryhmä on aivan loistava homma vaikka pelaajia on vähän. Niitä on sen verran että yksi 8v8 joukkue pyörii. Tyttöjen motivaatio lajiin on kasvanut hurjasti vs se aika kun pelasivat vain poikien kanssa. Myös yksilöiden kehitys on ottanut ison loikan eteenpäin. Itselläkin helpompi keskittyä auttamaan pelaajia kun ei ole jäätävää massaa. Se riski tieten on että jotku lopettaa vuoden parin sisällä ja sitten se on seurasiirto tai takasin vakituisesti poikien peleihin. En näe tuossakaan ongelmaa.

[Nigel Kugelschfeir]

On niitä pelaajia silti jo aika paljon jos 8vs8 saa peliryhmän. Monessa 8vee joukkueessa on 10 pelaajaa tai vähemmän niin ei tarvita kuin pari mökkeilijää kesällä niin joukkue ei voi tehdä mitään. Parhaat saa varmaan pelata poikien kanssa mutta sitten ne keskinkertaiset ei yleensä pelaa mitään.

[Flink.J]

Suomen ongelma on varmasti osittain kulttuurin puute, mutta aivan liian isolta osalta seuroja puuttuvat resurssit tehdä kokonaisvaltaisempaa juniorityötä. Eli käytännössä raha, vaikka pienillä paikkakunnilla ei toimintaa voi kehittää yli tietyn pisteen edes vahvemmalla talouspohjalla, sillä osaavia tekijöitä on vaikea löytää. Vaikka heille pystyisi jotain maksamaankin.

Suomessa on muutamia organisaatioita, joilla on meidän mittapuulla resurssit kunnossa ja ehkä heidän toimintaansa pitäisi saada kehitettyä. Palloliitto yhdistettynä Eerikkilään on yksi isojen resurssien toimija, mutta pystyvätkö he tukemaan pelaajakehitystä tarpeeksi? Molemmilla on kyky tuottaa tutkittua tietoa pelaajista ja pelaajakehityksestä, mutta valuuko tämä tieto tarpeeksi hyvin seuroihin ja yleensä jalkauttamisprosessit koostuvat joukkuekohtaisista tapahtumista Eerikkilässä, joissa maksajana on pelaajien vanhemmat. Palloliiton seurojen tasojärjestelmä on sinänsä ihan hyvä tapa kehittää toimintaa ja auditointijärjestelmä ymmärtääkseni sparraa seuroja kohti parempaa toimintaa. Mielestäni kuitenkin tässäkin pitäisi olla joku porkkana seuroille ja Palloliitto tukisi esim. valmennuspäälliköiden tai muun kokopäiväisen henkilöstön palkkakuluissa. Nyt taitaa tietyn tason saavuttaneet seurat saada talenttivalmentajan ja koulutusvastaavan palkkaamiseen osittaista tukea, mutta mielestäni Palloliiton pitäisi tukea seuroja taloudellisesti enemmän.

Ja lähtökohta, että seurat joutuvat palkkaamaan koulutusvastaavan järjestämään valmentajakoulutuksia on ihan väärin, sillä valmentajan koulutuspolku pitäisi olla täysin Palloliiton vatstuulla ja kaikille seuroilla maksuton.

Liian usein taloudellinen dialogi seurojen ja liiton välillä käydään tasolla, "junioriotteluiden tulosseurannan laiminlyönnistä tulee seuralle sakkoja."

Seurojen kohdalla voidaan aina pohtia, miksi esim. meidän top 5 seuraa eivät pysty kehittämään parempia pelaajia, vaikka heiltä löytyy sitä kriittistä massaa, päätoimisia valmentajia ja yleensä vielä organisaatio tukemaan koko pelaajapolkua. En nyt väitä isojen tekevän huonoa työtä, mutta yli 1000 junioripelaajien seuroista pitäisi pystyä louhimaan parempia talentteja.


Joo, oon vaan huomannut eläneeni ajan jos joku nakkikioskilla tönäisi kaverin kumoon, ei siitä poliisia soitettu vaan siinä se asia hoidettiin ja voittaja oli voittaja. Silloin niin teki kaikki, isät pojat ja ukit kuka nyt vielä sodasta porskutti.

Hirveesti on hienoja puheita nyt ja niitä kalvoisia sun muita. Jalkapallo on hieno laji - joukkuelaji, tämä pitää meidän muistaa. Me ollaan kömmitty tänne pohjolaan 20 000 vuotta takaperin jolloin ei banaaneja ollut kaupan tiskeillä tai koivunoksilla. Ei meistä synny jalkapallo- kansaa kun maa on roudassa 7 kuukautta vuodesta. Kyllä minusta 20 000 vuodessa potkupallokeenit karkaa etelään , täällä ei kevyttä jalkaa tarvita, lumihangessa . Näinpä ei vaadita tulevilta nuorilta sitä mitä ei ollla me aiemmatkaan ikäluokat kyetty tekemään - Eikö vain nautittaisi hienosta Jalkapallosta lajina  ja ihasteltaisiin etelän immeisten kevyttä synnynnäistä jalkaa. 

[rivers]

On niitä pelaajia silti jo aika paljon jos 8vs8 saa peliryhmän. Monessa 8vee joukkueessa on 10 pelaajaa tai vähemmän niin ei tarvita kuin pari mökkeilijää kesällä niin joukkue ei voi tehdä mitään. Parhaat saa varmaan pelata poikien kanssa mutta sitten ne keskinkertaiset ei yleensä pelaa mitään.

No joo näinhän se on. Omalla paikkakunnalla semisti fiilis "kaikki pitäs tehdä itse". Tuossa oli viime syksynäkin pallokoulussa lupaavan paljon likkoja mitä kattelin, mutta tietääkseni kukaan ei jatkanut harrastusta. Vaikuttaa näin muutaman vuoden kokemuksella siltä että poikia tulee sisään automatik, mutta tyttöjen eteen pitäisi tehdä oikeasti rekrytointia ja myydä ajatus vanhemmille. Mistä lie johtuu. Autokauppias-asennetta tarvittaisiin...

[KVilho]

Ei toimi linkki ainakaan täällä. Oisko tiivistelmä tai edes ranskalaiset viivat mahdollisia?

Ei tosiaan toiminut tuo linkki. Koitan uuudestan laittaa linkin:

https://www.fifatrainingcentre.com/en/community/research-brief/play/aksum-scanning.php
(nyt ainakin esikatselussa toimi linkki)

Näitä saman tyyppisiä olikin kaksi. Tässä linkki toiseen:
https://www.fifatrainingcentre.com/en/community/science-explained/play/karl-aksum-scanning.php

Melko pintapuolisesti pelkkään scannaukseen liittyvää tutkimusta ja osin mielestäni epäolennaisuuksiin juututtu, mutta todella paljon mielenkiintoisia havaintoja. Esimerkiksi vinkkejä siitä miten skannusmanööveriä voi harjiotella.

Pitääkin vielä kertaalleen käydä lukemassa jutut ja katsomassa videot.

Jonkin verran tukee ja antaa selityksiä myös siihen miksi skannaus boksissa vaikeaa. Uskon että kun asiaa tutkitaan tulevaisuudessa enemmän niin todetaan, että pelitilan vähetessä ja pelinopeuden lisääntyessä (boksi tämmöinen ympäristö siis) ennakoinnin ja intuitiivisen pelaamisen osuus kasvaa ja automaatioiden osuus pienenee.

Niin kuin jommassa kummassa jutussa muistaakseni sanotaan, niin tulevaisuuden futis tulee kokoajan nopeammaksi ja tila vähenee. Pelaajien fyysiset nopeusominaisuudet varmaan vähän voivat kasvaa vielä ja tekniikankin osuus parantua jonkin verran, mutta ennakoinnin ja havainnoinnin osalta "tilaa" on vielä paljon. Tämä taisi olla jommassa kummassa jutussa opponentinkin huomio.

Jonkin verran tlee teeveestä tuijoteltua chämppäriä, laliigaa ja seria aata ja yllättävän paljon näkee vielä hyökkäystilanteita joissa esim. kärki saa reunalla viilettävältä laidalta syötön boksiin etualuelle, mutta kärki ei ennakoi syöttöä ja tee kriittistä skannusta. Näissä tapauksissa taka-alueen mies jää heiluttelemaan käsiään kun pallon saanut hyökkääjä ryntää tai vetää pallon päin toppareita. Juutuubissa oli videoita Messin skannaamisseta ja sielläkin löytyi esimerkkitapauksia joissa mestarilta jäi skannaus tekemättä ja ratkaisu oli huono. Ei ollut ainakaan niissä tilanteissa syynä huono tekniikka vaikka itse tilanteessa näytti että ratkaisu oli teknisesti kömpelö.

Tällä osa-alueella tullaan tekemään vielä isoja hyppyjä ihan huippufutiksenkin puolella vielä ja se tulee muuttamaan pelin luonnetta merkittävästi tulevaisuudessa.

[KVilho]

Voi olla että tästä jossain muussakin säikeessä ollut juttua jo, mutta tämmöinen mukava juttu löytyi Palloliiton uutisista:

https://www.palloliitto.fi/ajankohtaista/u15-pojat-nimetty-minialueturnaukseen

Mulle ainkin uutena juttuna se, että on olemassa joku Future-jengi ja että ovat mukana minialueturnauksessa. Aivan mahtava juttu.

Toivottavasti jatkossakin ikäluokan biologiselta iältään nuoremmat huomioidaan ja satsaus liiton puolelta aitoa.

Pari nimeä kyllä hieman futurejengissä ihemettytti. Siis hyviä poikia, mutta mielestäni eivät osu määritelmään.