Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Kaihlamo]

mutta enimmäkseen jalkapallo ei todellakaan pelissä ole suoraan juoksemista täysillä. Keskimääräinen spurtin pituus on ottelussa noin 6 metriä. Siinä ei hirveästi ehdi täyteen vauhtiin kiihdyttämään, joten paljon suurempi rooli on suunnanmuuttamisella ja ketteryydellä. Tämä tietenkin vaihtelee pelipaikoittain hieman.

Aivan, jolloin myös sillä frekvenssillä on se isoin merkitys ja perseen (painopisteen) pitää olla matalalla. Laitapelaajilla sitten ehkä enemmän näitä pidempiä täysvauhtisia suoria juoksuja, jolloin jollain lantion asennolla (ns. juoksutekniikalla) saadaan jo jonkinnäköistä hyötyä aikaiseksi isossa kuvassa. Mutta pääosin jalkapallo on lyhyttä spurttia ja suunnanmuutoksia, jolloin myös pelaajien pitää olla nopeajalkaisia (ja edelleen se ei tarkoita mitään 100 metrin aikoja vaan nopeita käännöksissä ja 0-30 metrillä ilman palloa ja pallon kanssa). Ja tulevaisuudessa uskoisin että mennään tähän suuntaan entistä enemmän. Euroopan eri juniorihautomoissa pelaajien scouttaamisessa nopeajalkaisuus on nostettu ykköskriteeriksi. Tälläistä viestiä kuullut nyt jatkuvalla syötöllä eri tahoilta - viimeksi eilen juuri Bruggen reissulta kotiutuneet tästä kertoivat.

[Jortsukka]

Euroopan eri juniorihautomoissa pelaajien scouttaamisessa nopeajalkaisuus on nostettu ykköskriteeriksi. Tälläistä viestiä kuullut nyt jatkuvalla syötöllä eri tahoilta - viimeksi eilen juuri Bruggen reissulta kotiutuneet tästä kertoivat.

Suomen mittakaavassa tosin tätä ei voi lähteä liikaa korostamaan. Siis tarkoitan pelaajavalinnoissa. Koska täällä ei ole varmaan pl. ehkä muutamat harvat seurat varaa valita niin isoista pelaajamääristä kuin noissa Euroopan seuroissa. Eli tämä on varmasti hyvä muistaa harjoittelussa, mutta ns. pelaajavalinnoissa tätä ei voi Suomessa niinkään noudattaa. Zenitissä kun aiemmin valittiin pelaajat vain 10&30m juoksujen testien perusteella, niin Suomessahan se ei niin toimisikaan.

Mutta asia on sitäkin tärkeämpää toki muistaa valmennuksessa. Eli kun todennäköisesti joudutaan lähtemään useiden pelaajien kohdalta "takamatkalta" suhteessa suureen osaa Euroopan seuroista, niin sitä pitää pystyä sitten ottamaan kiinni ja samalla miettimään millä omilla vahvuuksilla valmennuksessa pystyy tätä kompensoimaan.

Tuohon aiempaan maalipotku/-heitto keskusteluun sen verran, että en näe mikä haitta sillä on pelin kannalta että alussa 6-7vuotiaat saisivat pelin oikeasti avatuksi. Eihän se kovin pelin omaista myöhemmän kehityksen kannalta ole että vastustajan maalivahdin pelinavaus on 90% se mistä saadaan pallo itselleen ja luodaan maalipaikat. Sitten kun mennäänkin 8-9vuotiaisiin niin pitää alkaa vaatimaan parhailta tasoilta ainakin että pelitaito riittää peliä avaamaan tuosta heitosta/potkusta eteenpäin.

[Pussikalja]

Tästäkin sais hyvän väännön.. Kyllä, ihan totta, jalkapallossa on oma ominainen peliasentonsa, varsinkin ahdistettuna. Silti pelaajien "heikkeneminen" on ollut sekä testeillä, että silmällä juoksunopeuden suhteen ihan selkeä trendi. Kun katselet seuraavaa peliä livenä tai töllöstä, kiinnitäppä huomiota niiden kentällä nopeiden pelaajien asentoon. Huomioi kuinka he kuljettavat palloa ja kuinka he liikkuvat pallottomana. Se muutos suojauksesta juoksuun ja juoksuasentoon on todella nopea ja samoin toistepäin. Jotain pikkujunnuissa nyt mökelletään, kun pojat ei saa lantiota edes 30 metrillä ylös, kun siihen pitäisi riittää 6-10 metriä. Lyllerrys syö energiaa jo hitaassakin temmossa, saati kun  tempo vanhemmiten peleissä lisääntyy.

[joosar]

Tuohon aiempaan maalipotku/-heitto keskusteluun sen verran, että en näe mikä haitta sillä on pelin kannalta että alussa 6-7vuotiaat saisivat pelin oikeasti avatuksi. Eihän se kovin pelin omaista myöhemmän kehityksen kannalta ole että vastustajan maalivahdin pelinavaus on 90% se mistä saadaan pallo itselleen ja luodaan maalipaikat. Sitten kun mennäänkin 8-9vuotiaisiin niin pitää alkaa vaatimaan parhailta tasoilta ainakin että pelitaito riittää peliä avaamaan tuosta heitosta/potkusta eteenpäin.

Tähän kyllä yhdyn täysin tällä vähäiselläkin *valmentaja*-kokemuksella! Kun tosiaan näkee tiettyjä porukoita johon pannaan maaliin hyväpotkuinen poika ja silloinhan se tietää että mitä ne pelit oikeastaan on!
Molari potkasee pitkälle ja saadaan tilanteita toiseen päähän ja sitten ollaan hyviä kun voitetaan joku peli/turnaus!

[fingerström]

Tähän kyllä yhdyn täysin tällä vähäiselläkin *valmentaja*-kokemuksella! Kun tosiaan näkee tiettyjä porukoita johon pannaan maaliin hyväpotkuinen poika ja silloinhan se tietää että mitä ne pelit oikeastaan on!
Molari potkasee pitkälle ja saadaan tilanteita toiseen päähän ja sitten ollaan hyviä kun voitetaan joku peli/turnaus!

Näinhän se on ja toinen puoli samaisesta taktiikasta on se, että joukkueen isokokoisin pelaaja päivystää vastustajan maalin edessä ja tökkii maaleja molempien maalivahtien avauksista. Vastustajajoukkue kun on todennäköisesti yrittänyt alusta lähtien pelata futista, mihin tämä päivystäminen ei kuulu. Lapset ovat hämmästyneitä ja ihmeissään: miksi se siinä seisoi? Onko se luvallista?

No onhan se, muttei kovin montaa vuotta. Mitäs se siihen astinen sankaripoika sen jälkeen tekee? Ainoo, mitä on opittu, on seisoa suoraan maalivahdin edessä eikä sillä sitten pitkälle pötkitä.

Vaikkei Kaihlamo ole moista "nähnyt", pelaa 9/10 ns. menestyvästä ja kunnianhimoisesta nappulajengistä ko. taktiikalla. Ei oo ihme, että drop out on kova ja sen ikäraja laskeva. Mutta onpahan kuusivuotiaiden "edari" voittanut turnauksen, vaikkeivat lapset edes tajua, mitä se turnauksen voittaminen on.

Mitä tulee tuohon taito/taitavuus -jankkaukseen, niin odotan mielenkiinnolla Kelju K. Kojootin ja kumppaneiden selvitystä siitä, missä se ero piilee.

[janijee]

Tämä maalin edessä seisominen estettiin maalialuepaitsiolla. Muutenkin lisätietoja 6-vuotiaasta maalivahtipojasta, joka kiskaisee pallon vastustajan maalille. Eiköhän se pari vuotta myöhemmin saada jo estettyä. Siinäkin vaiheessa tällainen älytön potku maalivahdilla on harvinainen ominaisuus.

[Kaihlamo]

Vaikkei Kaihlamo ole moista "nähnyt", pelaa 9/10 ns. menestyvästä ja kunnianhimoisesta nappulajengistä ko. taktiikalla. Ei oo ihme, että drop out on kova ja sen ikäraja laskeva. Mutta onpahan kuusivuotiaiden "edari" voittanut turnauksen, vaikkeivat lapset edes tajua, mitä se turnauksen voittaminen on.

Aika laaja-alaisesti asioita seuraavana en tätä kyllä nykyisellään allekirjoita sitten yhtään. Kovimmat ryhmät järjestäen pelaavia porukoita niin kaupunginosa/kyläjoukkuetasolla kuin edaritasollakin - kummastakin ihan riittävästi kokemusta sekä omien ryhmien kautta että katsojan näkökulmasta. Kyllä ne yleensä on niitä huonompia porukoita, jotka sitä palloa pelaavat yllä kuvatun kaltaisesti - oman kokemukseni mukaan siis.

Nyt kiinnostaiskin kuulla, että missä päin Suomea ylläoleva asia on arkipäivää?

[Messi]

Käsitteet (mahdollisimman lyhyesti) omasta päästä ja vähän kirjallisuuteenkin pohjautuen:

Taito (jalkapallotaito) = kyky käsitellä palloa.
Taitavuus = kehonhallinta.
Pelikäsitys = kyky hahmottaa pelissä tapahtuvia asioita.
Pelitaito = Kaikkien kolmen edellisen yhdistelmä = kyky selviytyä pelissä eteen tulevista asioista (tai olla selviytymättä).

[Hieronymus]

Käsitteet (mahdollisimman lyhyesti) omasta päästä ja vähän kirjallisuuteenkin pohjautuen:

Taito (jalkapallotaito) = kyky käsitellä palloa.
Taitavuus = kehonhallinta.
Pelikäsitys = kyky hahmottaa pelissä tapahtuvia asioita.
Pelitaito = Kaikkien kolmen edellisen yhdistelmä = kyky selviytyä pelissä eteen tulevista asioista (tai olla selviytymättä).

Hyvää keskustelua termistöstä ja Messin kuvaukset ovat samansuuntaisia omieni kanssa. Termistöön liittyen sen verran kommenttia, että itse pidän niitä melko olennaisena osana lajia ja eri asioiden eteenpäin viemistä paitsi kentällä, myös sen ulkopuolella. Samanlaisella termistöllä, kun varmistetaan, että puhutaan oikeasti samoista jalkapalloilullisista asioista pelaajien, koutsien ja myös vanhempien kesken. Termistö tarttuu vuosien varrella myös lapsiin ja sitä kautta näihin tulevaisuuden koutseihin.

Se, että täällä on epäselvyyksiä termeistä tai, että niitä väheksytään, on yksi osoitus siitä, että meillä on ns. lajifoorumissakin tekemistä sen futiskulttuurin tason nostossa.

Kaukana saaristossa käytettävät termit menevät seuraavasti...

Taitavuus: Kehonhallinta, johon liittyvät motoriikka, nopeus, rytmikyky sekä muut vastaavat perustaidot

Lajitaidot: Sitä itseään ja voidaan jakaa teknisiin ja taktiisiin

Minua ei haittaa lainkaan, että joku puhuu karvaamisesta, mutta itse pyrin viemään lajiasioita eteenpäin vakiintuneita termejä käyttäen. Ihan vain selvyyden vuoksi...

[eiks oo kauheet]

Hyvä Messi, oon kanssasi samaa mieltä. Pelitaito on varmaan se tärkein juttu. Yleisesti taito, taito, taito niin homma toimii.

[Pussikalja]

Joo, ei termiston standardisoinnilla varmasti vahinkoa aikaan saa, mutta sen arvo on ehkä ylikorostettu koulutuksissa. Liikaa mielestäni palastellaan asioita, sitäkautta yksinkertaistetaan liikaa ja menetetään kokonaisuuden hallinta.

Otetaan esimerkiksi herkkyyskausiajattelu. Se on hyvin korostetusti palloliiton koulutuksissa huomioitu ja sen perusteella harjoitusviikko on systemaattisesti ikäluokittain palasteltu osioihin. Isommassa kuvassa se on johtanut siihen, että tietyntyyliset treenit ovat tietyissä ikäluokissa hyvin korostetussa roolissa. Lopputulemana on tultu tilanteeseen, jossa ajatellaan, että jos joku poju huolimatta liikunnallisista kyvyistä tai harrastuneisuudesta saapuu lajin pariin esim 8-9 vanhana, on hän jo pilalla, koska on missannut ne tietyt syöttödrillit, koordinaatiojuoksut jne..Pahimmillaan riittää, että poika on "pilalla", jos pohja futikselle on hommattu jossain pikkuseurassa ja muutto isoonkylään tapahtuu liian vanhana.

Herkkyyskausista on tullut joku kiveen kirjoitettu sääntö, mutta mistään ei löydy oikeen suhdetta, kuinka paljon edullisempaa jonkin osaalueen treeni tietyn ikäisenä on suhteutettuna yksilön henkilökohtaisen kehitykseen tai muuna ikäkautena harjoiteltuna.

Meneekö se tosiaan niin kirjaimellisesti niinkuin palloliiton koulutuksessa on kirjattu ja kuinka suuri etu näillä ajoituksilla loppupelissä saavutetaan. Onko esim frekvenssi lopulta niin suuri etu tietynikäisillä treenattuna, että sen kustannuksella kaverit muokkautuvat ulos luonnollisesta juoksuasennosta? Koordinaatiojuoksut tulivat isommalti kuvioihin kuitenkin omalla kohdalla kun pelattiin jo aikuissarjoja ja niistä aikuinenkin hyötyy aivan selkeästi. Siis se kehittyminen on silminhavaittavaa myös sen ihanteellisen herkkyysiän ulkopuolella. Samoin löytyy esimerkkejä 40-50 kavereista jotka eivät koskaan ole urheilleet, mutta vetävät puolen vuoden treenillä maratonin 4 tunnin kantturoihin. En siis kiistä herkkyyskausiajattelun oikeellisuutta, mutta sen ylikorostuneisuudesta olen huolissani. Voiko sanoa 8v. kaverin olevan liian vanha jalkapalloon, jos kaveri siihen omasta halustaan ja hyvällä motivaatiolla haluaa panostaa. Sillä on kuitenkin kymmenen vuotta aikaa lajitekniikka omaksua ja jos asenne on hyvä, se varmasti on mahdollista.

Siis lyhyesti pointti mitä haen..Onko mikää osa-alue mahdotonta oppia myös herkkyyskausien ulkopuolella ja menetetäänkö kokonaisuuden edistäminen pelaajakehityksessä tuijottamalla liikaa yksityiskohtia kokonaiskuvan kustannuksella. Ihan vaan sillä, että hyvä asenne c-junnuista eteenpäin näyttää kehittävän paremman jalkapalloilijan, kuin erittäinhyvä tausta ja keskinkertainen asenne "edariryhmäläisellä" c-junnuista eteenäin.

[Ricardo Leite]

Joo, ei termiston standardisoinnilla varmasti vahinkoa aikaan saa, mutta sen arvo on ehkä ylikorostettu koulutuksissa. Liikaa mielestäni palastellaan asioita, sitäkautta yksinkertaistetaan liikaa ja menetetään kokonaisuuden hallinta.

Ei se ole ylikorostettua, sillä termistön oppii kyllä parissa tunnissa, mikäli haluaa sen oppia. Sillä säästetään vähintäänkin aikaa siinä, ettei keskustelussa tuhlata aikaa turhaan vääntöön kun puhutaan samoista asioista eri nimillä, kuten tällä forumillakin on nähty ja tehty. Parhaimmillaan se estää radikaalit väärinkäsitykset ja sitä kautta kokonaan vääränlaiset toimintatavat.

Herkkyyskausiajattelua nyt ei pidä eikä saakaan lukea kuin puristi raamattua ihan jo siitä syystä, että se on tehty käyttämällä mittarina ikävuosia, eikä huomattavasti parempia mittareita, fyysistä ja henkistä ikää. Kuitenkin olisi mahdotonta tehdä ohjeistus yksittäistapauksien perusteella ja siksi herkkyyskausimalli on ihan ok lähtökohta, jota kuitenkin saa ja pitää muokata tarpeen niin vaatiessa.

Eivät ne liiton läpyskät mitään pyhän hengen sanelemia totuuksia ole, mutta ihan päteviä työkaluja, joita muokkaamalla päästään parempaan yksilölliseen harjoitteluun ja sitä kautta tuloksiin.

[Keijo K. Kojootti]

Samoin löytyy esimerkkejä 40-50 kavereista jotka eivät koskaan ole urheilleet, mutta vetävät puolen vuoden treenillä maratonin 4 tunnin kantturoihin.

Tässä kannattaa taas miettiä mihin ominaisuuteen vertaa. Koitappa kehittää keski-iän hujakoilla nopeutta ja katsotaan tuleeko sitä kehitystä samaan malliin kuin kestävyyttä. Esimerkilläsi ei ole mitään tekemistä lasten ja nuorten herkkyskausiajattelun suhteen. Herkkyskausilla on todella suuri merkitys ominaisuuksien kehittymisessä ja "tarttumisessa". Herkkyyskaudet ovat tieteellisiä faktoja eikä mitään "musta tuntuu" juttuja mihin mielestäni täälläkin valitettavan moni omaa toimimistaan valmentamisessa pohjaa.

Ja kuten Ricky totesikin niin ei niitä Liiton läpysköitäkään pidä lukea kuin raamattua, mutta ei pyörää tarvi uudelleenkaan keksiä jos jotkut asiat vain sattuvat olemaan niinkuin ne ovat.

[Tommy Tykki]

Käsitteet (mahdollisimman lyhyesti) omasta päästä ja vähän kirjallisuuteenkin pohjautuen:

Taito (jalkapallotaito) = kyky käsitellä palloa.
Taitavuus = kehonhallinta.
Pelikäsitys = kyky hahmottaa pelissä tapahtuvia asioita.
Pelitaito = Kaikkien kolmen edellisen yhdistelmä = kyky selviytyä pelissä eteen tulevista asioista (tai olla selviytymättä).

Kiitos!

Olen googlettanut ja löytänyt paljon "materiaalia", mutta liian usein "taitavuus" muuttu tekstissä "taitoon". Tai sitten en vain ole ymmärtänyt. Kirjoittamasi on meikäläiselle juuri niin selkeää, että minäkin ymmärrän, joten vielä kerran KIITOS!

(Esimerkiksi Kuortaneen urheiluopiston sivuilla oli jotakin tekstiä koskien aihetta ja siinä puhuttiin jääkiekkomaalivahdista. Tekstiä en ymmärtänyt lainkaan, liian tieteellistä.)

[Lenko]

-

[Pussikalja]

Herkkyskausilla on todella suuri merkitys ominaisuuksien kehittymisessä ja "tarttumisessa". Herkkyyskaudet ovat tieteellisiä faktoja eikä mitään "musta tuntuu" juttuja mihin mielestäni täälläkin valitettavan moni omaa toimimistaan valmentamisessa pohjaa.

Joo, ymmärrän ja olen siitä tietoa jonkun verran ihan mielenkiinnosta etsinytkin. Niissä on varmasti perää, varsinkin keskilinjan ylittämisen tärkeydessä konttausiässä jne...Mutta juuri tämä tieteellinen faktahomma...Sieltä ei oikein saa ulos tai käy ilmi kuinka suuri suhteellinen hyöty niistä juuri tietyllä hetkellä suoritettuna on ja kuinka ne soveltuu mihinkin tarkoitukseen.

 Jos miettii futista, niin sellainen mututuntuma kyllä valitettavasti itselle on tullut, että kaiken harjoittelun ja tekemisen pitäisi jotenkin kytkeytyä pelaamiseen. Jos herkkyyskausiajattelu ohjaa koordinaatiotreeneihin ja henkilökohtaiseen tekniikkaan, niin helposti siinä se peli unohtuu, ihan näin esimerkkinä. Se mitä tässä hatarasti haen on, että kun kurssitetaan ja painotetaan asioita, se herkästi johtaa jonkun ylikorostukseen ja toisen laiminlyöntiin. Se tasapaino harjoittelussa ja kaikkien osa-alueiden kehittäminen harjoittelussa on tässä lajissa jos ei herkkyyskausiajattelua tärkeämpi, niin ainakin ajattelemisen arvoinen asia.

Se on sitäkin tärkeämpi muistaa, jos nuoret harrastavat lajia vain seurassa ja vain tätä yhtä lajia...On nimittäin tullut muutamat treenit kateltua, missä intensiivisesti korjataan potkutekniikkaa, tsempataan steppaavaa pojua ja tehdään hienoa monen tötsän syöttödrilliä, jossa valmentaja huolella ohjaa jokaista oikean tötsän suuntaan ravaamaan. Sittenkun lopuksi pelataan, valmentaja/t on turpakiinni laidalla ja odottaa treenien loppumista..Opittiinko treeneissä futista vai tottelemaan auktoriteettiä, en tiedä. Ainakin pallokirjan painotukset varmaan läpi käytiin. Mutta sen tiedän, että tollaisija treenejä 3 kertaa viikossa viisivuotta vetäneet junnut, joutuu vielä opettamaan liikkumaan pelattavaksi yms. peliin liityviä asioita...

[Ricardo Leite]

Niin no jos koordinaatiotreenit ja henkilökohtainen tekniikka "ei jollain tavalla kytkeydy pelaamiseen" niin en tiedä mihin se sitten kytkeytyy. Siinä olet oikeassa, että pelinomaisuus pitäisi toki olla johtava ajatus kaikessa tekemisessä, mutta ei koordinaatioharjoitus suinkaan pelaamiselta pois ole, vaikka sillä hetkellä pallo ei mukana olisikaan.

Se mitä tässä hatarasti haen on, että kun kurssitetaan ja painotetaan asioita, se herkästi johtaa jonkun ylikorostukseen ja toisen laiminlyöntiin. Se tasapaino harjoittelussa ja kaikkien osa-alueiden kehittäminen harjoittelussa on tässä lajissa jos ei herkkyyskausiajattelua tärkeämpi, niin ainakin ajattelemisen arvoinen asia.

Nyt siirtäisin kyllä aavistuksen vastuuta pois liitolta ja kurssitettavien harteille, mikäli se, että joitain asioita ohjeistetaan painottamaan johtaa ylikorostamiseen ja kokonaisvaltaisen lajivalmentamisen unohtamiseen.

[joks11]

Vaikkei Kaihlamo ole moista "nähnyt", pelaa 9/10 ns. menestyvästä ja kunnianhimoisesta nappulajengistä ko. taktiikalla. Ei oo ihme, että drop out on kova ja sen ikäraja laskeva. Mutta onpahan kuusivuotiaiden "edari" voittanut turnauksen, vaikkeivat lapset edes tajua, mitä se turnauksen voittaminen on.

Mitä tulee tuohon taito/taitavuus -jankkaukseen, niin odotan mielenkiinnolla Kelju K. Kojootin ja kumppaneiden selvitystä siitä, missä se ero piilee.

Vitut.

[mtontola]

Kai se valmentaminen on verrattavissa kaikkeen mahdolliseen opettamiseen. Hyvää ja ei-hyvää (toim. huom. ei saa sanoa huono) opettajaa yhdistää se, että ollakseen opettajia molemmilla pitää olla riittävä tietotaito. Hyvän opettajan ei-hyvästä erottaa se, että hyvä opettaja osaa ottaa tämän tietotaidon käyttöön siten, että kokemuksen kautta osaa siirtää tätä oikealla tavalla oppilaalle. Ei-hyvä opettaja taas ei kykene reflektoimaan opetettavan asian ja oppijan välistä suhdetta, vaan vetelee menemään ilman varsinaista kosketuspintaa ryhmään tai välttämättä edes yksittäiseen oppijaan (”asia on näin” …30 min yksinpuhelua … ”ymmärrä se”).

Ei-hyvä opettaja myös on äärimmäisen taipuvainen tekemään virhearvioita oppilaittensa kyvyistä. Ei-hyvälle opettajalle ne joilla on kyky erilaisia asioita nopeasti omaksua, eivät välttämättä olekaan mitään erikoista koska tuntuu siltä, että opetuksen hyvyys on jatkuvasti koetuksella. Ennen vanhaan tämä ajoi erityisesti sanavalmiita yläkoululaisia ongelmiin koulussa, noustakseen sitten myöhemmin loistamaan. Ei-hyvä opettaja keskittyy erityisesti niihin joiden kautta saadaan tunne suoraan siitä, että oma opetus sellaisenaan on hyvää. Kyse ei ole opettamisprosessista joka auttaisi oppilaita kasvamaan oppijaksi (tai edes niiden lahjakkaimpien oppilaiden löytämisestä), vaan siitä, että opettaja tekee asioita luottaen johonkin ulkoiseen auktoriteettiin loppujen lopuksi, olkoon sitten joku opas tai kirjan tai mikä ikinä (ja tällöin on ihan sama kuinka hyvin ne yhteiset linjat on sovittu mitä opetetaan).

Yhteenvetona, hyvä opettaja osaa aina suhteuttaa opetettavan asian varsinaiseen oppimisprosessiin pyrkien tässä maksimaalisiin opetussuorituksiin (aina ja joka ikinen kerta kun opettaa). Koskaan ei pitäisi päästää itseään helpolla. Huonolta opettajalta tämä kyky puuttuu. Hän kyllä kovasti on teknisesti opettamassa, mutta kukaan ei oikein opi mitään missä se varsinainen opettajan positiivinen panos näkyisi. Ei ainakaan samalla skaalalla millä hyvässä opetuksessa. Ei-hyvä opettaja ei osaa vaatia, joustaa, suhteuttaa opetettavaa asiaa oikealla tavalla. Ei ole kosketuspintaa oppimiseen sillä hetkellä kun on itse opettajan roolissa. Asiakokonaisuudet ovat toki samoja, tulokset eri.

Mitään mystiikkaa tässä ei ole, toinen osaa opettaa ja toinen ei. Positiivinen asia on, että myös ei-hyvästä opettajasta voi tulla kokemuksen kautta sinut itsensä kanssa ja hyvä opettaja. Toki usein tämä on myös luonnekysymys, toiset eivät yksinkertaisesti pysty toisia opettamaan. Liittyy jalkapallovalmennukseen suoraan siten, että aivan samalla tavalla on valmentajan tehtävä suodattaa kaikki mahdollinen annettu tieto ja taito sellaiseen muotoon, että se hyödyttää juuri niitä omia valmennettavia sillä hetkellä. Tekijälähtöisyys. Hyvä valmentaja saa aikaan hyvää ja ei-hyvä ei-hyvää. Sen simppelimmäksi eivät asiat muutu.

Lienee sekavin viesti jonka olen kirjoittanut, mutta osa varmaan ymmärtää mitä haetaan takaa ja osa ei vaikka kuinka rautalangasta vääntäisi. Ja jo etukäteen, fingerströmin kanssa en ehdi vääntämään mistään, sori.

[Tommy Tykki]

Vitut.

En rupea väittämään vastaan, mutta viime syksynä/loppukesästä kävin pariin otteeseen katsomassa Töölön Pallokentällä (Bollis) näitä pikkupelaajien peli-iltoja. Kyllä niissä matseissa juuri fingerströmin mainitsemia "patsastelua" oli. Ei kuitenkaan kaikissa, mutta joissain. Ei edes lopetettu vaikka johto oli selvä.

mtontola:
 Sanot näin: Hyvä valmentaja saa aikaan hyvää ja ei-hyvä ei-hyvää.

Tarkoitatko kaikilla tasoilla vai ainoastaan junioreissa?

[joks11]

Kyllä varmasti ihan jokaista pelityyliä joku käyttää. Väite siitä, että 9/10 menestyvästä junnujoukkueesta pelaisi kukkupalloa on silti silkkaa potaskaa. Kannattaa käydä katsomassa niiden menestyvien joukkueiden pelejä ensin.

[fingerström]

Kyllä varmasti ihan jokaista pelityyliä joku käyttää. Väite siitä, että 9/10 menestyvästä junnujoukkueesta pelaisi kukkupalloa on silti silkkaa potaskaa. Kannattaa käydä katsomassa niiden menestyvien joukkueiden pelejä ensin.

Kukaan ei ole puhunut menestyvästä joukkueesta. Olisi ylipäätänsä kiva tietää, mitä tarkoitat menestyksellä, kun puhutaan 6-10 -vuotiaista, jos tulee mieleen tollainen oikoretki.

Käsitteet (mahdollisimman lyhyesti) omasta päästä ja vähän kirjallisuuteenkin pohjautuen:

Taito (jalkapallotaito) = kyky käsitellä palloa.
Taitavuus = kehonhallinta.
Pelikäsitys = kyky hahmottaa pelissä tapahtuvia asioita.
Pelitaito = Kaikkien kolmen edellisen yhdistelmä = kyky selviytyä pelissä eteen tulevista asioista (tai olla selviytymättä).

Siis telinevoimistelijat ja seiväshyppääjät ovat taitavimpia jalkapalloilijoita? Näinhän tuossa sanotaan.

Standardit ovat hyviä olemassa ja olisihan elämä helpompaa, jos standardit toimisivat. Uskon myös ilman muuta, että piireissä asiat on näin pilkottu, kun kerran näin sanotaan. Kelju K. Kojootin tieteelliseen faktaan puolestaan toteaisin, että viimeinen sellainen taisi elää uskossa maapallon littanuudesta. Painotan sanaa "uskossa".

[eiks oo kauheet]

Vaikea sanoa mitä valkun päässä liikkuu kun roiskitaan pitkää ja helvetisti perään, kesänä näin miten tälläiset jengit löi jalkapalloa pelaavat porukat, vanhemmat huutaa hyvä,hyvä. Pojat oli 14 v.

[Tommy Tykki]

Vaikea sanoa mitä valkun päässä liikkuu kun roiskitaan pitkää ja helvetisti perään, kesänä näin miten tälläiset jengit löi jalkapalloa pelaavat porukat, vanhemmat huutaa hyvä,hyvä. Pojat oli 14 v.

Ai, ai tää on herkkua.
Tehokkuus vs (Barcelonamainen) pallonhallinta. Onhan se vielä niin, että jalkapallossa enemmän maaleja tehnyt voittaa!!?

[SirLoser]

Vaikkei Kaihlamo ole moista "nähnyt", pelaa 9/10 ns. menestyvästä ja kunnianhimoisesta nappulajengistä ko. taktiikalla.

Kukaan ei ole puhunut menestyvästä joukkueesta.