Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[DAF]

Kyllä tämänkin lajin harrastamisella on ja nähdäkseni tulee olla muitakin päämääriä kuin terävimmän huipun tavoittelu. Mielestäni se pitää hyväksyä ihan luonnollisena asiana, että jonkinlainen osa pelaajamassasta on "vain" harrastamassa. Tästä päivähoitopaikkalähestymistavasta puhutaan täällä vähän väheksyvään sävyyn, mutta omasta mielestäni myös näiden muksujen harrastamisen mahdollistaminen on tärkeää ja arvokasta.

Näin. Jalkapallo on maailman puhutuin kieli ja myös aivan ylivoimaisesti paras kotouttaja.

[Jääpoiju]

ja nähdäkseni tulee olla muitakin päämääriä kuin terävimmän huipun tavoittelu. Mielestäni se pitää hyväksyä ihan luonnollisena asiana, että jonkinlainen osa pelaajamassasta on "vain" harrastamassa. Tästä päivähoitopaikkalähestymistavasta puhutaan täällä vähän väheksyvään sävyyn, mutta omasta mielestäni myös näiden muksujen harrastamisen mahdollistaminen on tärkeää ja arvokasta.

Tässä on vaan se ongelma, mutta ehkä vain (ja siksi väheksyttävä asia) pientä osaa koskeva, eli he, jotka haluaisivat oppia paremmaksi, jotka haluaisivat ja kykenisivät vastaanottamaan valmennusta, mutta eivät juuri ole siellä parhaiden joukossa ja pääse "haaste"valmennukseen, jäävät siihen harrastepuolelle, jossa valitettavasti valmennus on heikompaa johtuen juuri "päiväkoti"meiningistä: monet lapset vain ovat siellä hoidossa ja harrastamassa.

Nyt näissä päiväkotiryhmissä voi olla monta potentiaalista, innokasta ja lajia rakastavaa, jotka ovat kuitenkin aloittaneet myöhemmin eivät pääse "breikkaamaan" parempaan valmennukseen. Ehkä lopulta turhautuvat (vai vanhemmat turhautuvat maksaa turhasta), ja vaihtavat lajia.

Jotenkin näkisin, että seuroissa pitäisi olla erikseen vielä näille päivähoitoon tuleville "leikkifutisryhmät".

Noh, kuka sellaista haluaa valmentaa, onkin toinen kysymys? Rahalla varmaan?

[Tino Asprilla]

Nyt kisojen aikaan oli jotain puhetta että Kroatiassa osataan kilpailla kovasti. On varmaan sellainen verrokkimaa Suomelle asukasluvultaan. Miten siellä tehdään? Osaako joku sanoa?


----
Ja tottakai kevyempi harrastaminen on yhtä arvokasta kuin kilpaharrastaminenkin. Mun pointti oli vain se, ettei ehkä ole syytä olettaa sitten niiden pelien suurta merkitystä jos joku ryhmä on harrasteryhmä ja Hesa-cuppia markkinoidaan Lievestuoreen pojille kivana kesäreissuna jossa päästään porukalla lintsille.


Kilpailullisuuden puute kilpajengeissä tulee mun tulkintani mukaan suurimmaksi osaksi siitä että joukkueet ovat suljettuja ja pelaajat tyytyvät omaan kilpastatukseensa.

[pilkku seiska]

Ainakin pikkujunnuilla vihreät kortit ovat suorastaan syy pelata niitä matseja. En todellakaan poistaisi käytöstä. Toinen asia on, miten ne joukkueittain ja peleittäin jaetaan. Pölliksellä ei ole siihen selkeää ohjeistusta, ja ehkä se pitäisi olla. Osalla pyritään tasajakoon (kuten vaikkapa viirien kanssa), jotta innostetaan kaikkia, osalla kasautuvat pelinohjaajien kautta samoille.

Siitä voi toki keskustella, mihin ikään asti niitä on järkevä jakaa. Mennäänkö jo liian ylös nykyään.

Rinnalle voitaisiin kehittää pelin parhaimmalle pelaajalle myönnettävä kortti - sekin voisi lisätä motivaatiota.

[inclusionExclusion]

he, jotka haluaisivat oppia paremmaksi, jotka -- jäävät siihen harrastepuolelle, jossa valitettavasti valmennus on heikompaa johtuen juuri "päiväkoti"meiningistä -- näissä päiväkotiryhmissä voi olla monta potentiaalista, innokasta ja lajia rakastavaa, jotka ovat kuitenkin aloittaneet myöhemmin eivät pääse "breikkaamaan" parempaan valmennukseen -- pitäisi olla erikseen vielä näille päivähoitoon tuleville "leikkifutisryhmät".

No joo tää myöhemmin aloittaineiden problematiikka on ihan omansa, kyllä. Olen täsmälleen samaa mieltä, että lajin rakenteissa pitäisi olla joustoa joka mahdollistaa joissain rajoissa myöhemminkin kilpapolulle koukkaamisen.

Ja joo toistelen itseäni, ja tämä lienee vain ero siinä, miten nämä termit ymmärretään, mutta itselleni "harraste" tarkoittaa juurikin leikkifutailua, iästä riippumatta. Jos tasoja lisätään pitäisi ennemminkin keksiä joku lähes samaa tarkoittava kuin 'haaste 2' sinne haasteen ja harrasteen väliin, jos jossain seurassa tosiaan riittää näin monelle portaalle porukkaa. Ehkä ne olisi ne perinteinen 'haaste musta' ja 'haaste punainen'.

Nimiä tärkeämpää on toki toiminnnan julkilausutut tavoitteet ja toimintatavat.

Ja tottakai kevyempi harrastaminen on yhtä arvokasta kuin kilpaharrastaminenkin.

Kilpailullisuuden puute kilpajengeissä tulee mun tulkintani mukaan suurimmaksi osaksi siitä että joukkueet ovat suljettuja ja pelaajat tyytyvät omaan kilpastatukseensa.

Niin joo tavallaan mulla unohtui tuossa kesken kirjoituksen se, että oikeastaan siitä isommasta kuvasta taidettiin olla samaa mieltä että juniorijoukkueet ja näiden valmentajat ei toimi tyhjiössä vaan kulttuuri, perhetausta yms. vaikuttaa myös.

Jälkimmäisestä myös täsmälleen samaa mieltä. Tuossa kontekstissa valmentajilla on tosin ehkä jopa vähän enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin.

[KVilho]

Rinnalle voitaisiin kehittää pelin parhaimmalle pelaajalle myönnettävä kortti - sekin voisi lisätä motivaatiota.

Onko tosiaan niin että pieni lapsi tarvitsee jonkin muunkin motivaation kuin se, että jalkapallo on kivointa mitä on?

Onko tosiaan niin että jos pieni lapsi ei tähtää ammattilaiseksi ja pelaa futista vaan sen takia että se on kivaa, niin hänestä ei voi koskaan tulla mitään?

Vaikka 3-4 vuotiaasta asti veivaat leikkifutista päivät päiväkodissa ja illat vaikka kavereiden kanssa pihassa, ja käyt treeneissä jonkun kerran viikossa, niin tie on jo pystyssä koska teet sitä vaan sen takia että se on hienointa mitä lapsi tietää? Jos motivaationa ei ole ammattilaisuus, voitto ja parhaan pelaajan palkinnot, niin homma oli 4-6 vuotiaana jo siinä? Jos ihan pienestä isä ei valmenna kohti ammattilaisuutta, niin homma on taputeltu?

Itse en ihmettele yhtään vaikka hankaluuksia tulee koska jos taustalla ei ole lapsen oma pyyteetön ilo jalkapallon pelaamisesta, niin syyt pelaamiseen ovat vääriä, oli vanhempien ja lapsen tavoitteet kuinka korkealla hyvänsä.

[inclusionExclusion]

Itse en ihmettele yhtään vaikka hankaluuksia tulee koska jos taustalla ei ole lapsen oma pyyteetön ilo jalkapallon pelaamisesta, niin syyt pelaamiseen ovat vääriä, oli vanhempien ja lapsen tavoitteet kuinka korkealla hyvänsä.

Tämä niin miljoona kertaa.

Ja meidän elinympäristö ei nykyään tätä kovin laajoissa määrin ruoki tai synnytä. Siis nimenomaan tätä omasta ilosta pelaamista.  

Tätä me sitten oireillaan monin tavoin. Tavallaan pula harrastatason valmentajistakin on oire tästä samasta. Jos omaksi iloksi pelaamista tapahtuisi laajalti, mitään harrastevalmentajia ei tarvittaisi. Korkeintaan joku isä tai äiti joka hommaisi palloja, mokenhanskoja ja jos oikein hifistellään niin liivejä ja tekonurmivuoroja.

[Nigel Kugelschfeir]

Tuli vielä sellainen mieleen tähän kilpailullisuuteen liittyen, että Suomessahan pelataan paljon turnauksia, joissa pelaajia/joukkueita ei palkita muutoin kuin vain Fair Play -korteilla.

Oman kokemukseni mukaan kortit kekoutuvat yksille ja samoille pelaajille, jotka tietyssä mielessä pelaavat jalkapalloa väärällä ja epäkilpailullisella tavalla: he eivät lainkaan käytä käsiään - eli eivät suojaa palloa - ja muutenkin välttelevät kaksinkamppailuita. Usein he ovat näppäriä ja vikkelä pelaajia, jotka näennäisesti ovat taitavia, mutta eivät juuri koskaan tee maaleja, kun joko varovaisuuden tai röyhkeyden puutteen vuoksi eivät saa paljonkaan aikaiseksi boksissa tai sen läheisyydessä.

Fair Play -kortit osaltaan ohjaavat pelaajakehitystä väärään suuntaan, kun junnuille viestitään edellä kuvaamieni pelaajatyyppien olevan ihanteellisimpia palkitsevuusnäkökulmasta tarkasteltuna. Itse poistaisin Fair Play -kortit kokonaan jaosta.

Meillä ainakin saa turnauksissa jonkun palkinnon kioskista kun vie sinne vihreän kortin. Yleensä on ollut se ns näkyvin pelaaja mutta joskus on jotain muutakin perustetta. Omalle lapselle on toiminut parhaiten nuo henkilökohtaiset palkinnot kun saanut jonkun lahjakassin tai lahjakortin mäkkäriin tms.

Ja mitä kilpailullisuuteen tulee niin onhan se myyty paremmin muissa lajeissa. Lapsen voimistelussa tehtiin ainakin selväksi että kyseessä on kilparyhmä ja jos ei pysy perässä niin voi voi ja voi etsiä jonkun muun harrastuksen. Ja kun on seurannut saman ikäisten jäkistreenejä ja pelejä niin kyllähän niissä vefetään paljon lujempaa ja vääntetään enemmän tosissaan jo pikkunassikoina.

[pilkku seiska]

Omaksi iloksi pelailuahan se nimenomaan on, jos kotona on sparri, joka aina lapsen halutessa alkaa tehdä tämän kanssa töitä pallon kanssa.

Ja ilo vain kasvaa sitä mukaa, kun taitotaso kohenee. Itse olen jo keski-ikäinen mies, mutta vasta viime vuosina olen todella alkanut nauttia pallon kanssa leikkimisestä: olen esimerkiksi vastikään oppinut kuljettamaan pallon pomputtelemalla päätyrajalta toiselle, parikymppisenä ei tekninen taitotaso vielä riittänyt. Ja voin kertoa, että hauskaa on - paljon hauskempaa kuin silloin kun en vielä kunnolla hallinnut pelivälinettä.

[pilkku seiska]

Meillä ainakin saa turnauksissa jonkun palkinnon kioskista kun vie sinne vihreän kortin. Yleensä on ollut se ns näkyvin pelaaja mutta joskus on jotain muutakin perustetta. Omalle lapselle on toiminut parhaiten nuo henkilökohtaiset palkinnot kun saanut jonkun lahjakassin tai lahjakortin mäkkäriin tms.

Ja mitä kilpailullisuuteen tulee niin onhan se myyty paremmin muissa lajeissa. Lapsen voimistelussa tehtiin ainakin selväksi että kyseessä on kilparyhmä ja jos ei pysy perässä niin voi voi ja voi etsiä jonkun muun harrastuksen. Ja kun on seurannut saman ikäisten jäkistreenejä ja pelejä niin kyllähän niissä vefetään paljon lujempaa ja vääntetään enemmän tosissaan jo pikkunassikoina.

Ei kyse olekaan siitä, mitä sillä vihreällä kortilla saa. Lähinnä ongelmana on kortin funktio: palkittavat ovat niitä, jotka ainakin osin pelaavat futista väärällä tavalla - sanoisin "liiankin kiltisti".

[KVilho]

Kyllä. Aivan yhtä tärkeä kysymys on että "Miksi ei vilkaissut?"

Pari kohtaa Ranska - Belgia pelistä jotka näkyi saman tien kun peliä katsoi.

https://areena.yle.fi/1-71291815

Kohdassa 1:04 Griezmann skannaa boksissa oikean olan yli kun Mbappe kuskaa pallo vasemmalta boksiin. Ei odota että Mbappe skannaa, mutta ennakoi hienosti että pian tulee cutback. Tällä kertaa ei tullut.

3:35 Kun Ranskan pelaaja ohittaa Belgian pelaajan vasemmassa laidassa leikatessaan viimeisellä kolmanneksella keskelle, niin Griezmann skannaa boksin taka-alueen ensimmäisen kerran. Belgian vasen pakki mahdollisesti myös skannaa ja ynnää että nythän siellä on Ranskan oikealla laidalla ylivoima.

Kun pallollinen nostaa katseen pallosta (3:36) niin Griezmann skannaa saman suunnan uudestaan ja pyytää palloa. Samalla pallollisen skannauksella Koundekin pyytää palloa, jonka Griezmann näkee. Vähän samanlainen tilanne jonka linkkasin juuri Huuhkajaturnauksesta, jossa seinä kolmannelle (tai siis yritys). Tässä tapauksessa tosin Griezmann tuskin tarvitsi vinkiksi Koundeen käden nostoa.

En ole varma mutta taitaa siinä tulla vielä kolmas skannaus juuri ennen passia.

Näyttää siltä että Belgian vasen pakki kyllä ennakoi kanssa tilanteen (veikkaan että havainnoi Griezmannin skannaukset Kounden suuntaan), mutta irtoaa aivan liian myöhään.

Siihen aikaisemmin linkkaamaani Memmertin tutkimukseen viitaten, väitä tämän Griezmannin ennakoinnin ja skannauksen olleen se tämän maalin mahdollistanut taktisesti luova tapahtuma.

[Jitsiläinen]

Puhutaan paljon havainnoinnista ja kilpailullisuudesta. Olen amatööri, useamman vuoden kuitenkin ollut mukana lähinnä alakouluikäisten eri pallopelien valmennuksessa Tampereen seudulla. En enää, kun omat lapset lopettaneet.

Tältä pohjalta pari nopeeta kommenttia.

KVilholla hyvä pointti. Jonnekin U13 asti futiksen pitää olla ensisijaisesti kivaa, jotta sitä ”tehdään paljon” ja ei olla loppuun palaneita, kun pitäisi alkaa tosissaan treenaamaan. Valitettavan paljon esimerkkejä, että lapset ovat jo täysin kyllästyneitä treeneihin ja peleihin siinä vaiheessa, kun alkaa todellinen tavoitteellinen treeni ja urheilijan elämä. Kivan futiksen ympärille pitää tuoda sopivasti kilpailullisuutta ja tavoitteellisuutta, mutta iloa ei saa päästää loppumaan.

Harjoitusten laatu on yllättävän usein surkea. Harjoituksissa ei ole tempoa (minusta se on yksi kulmakivi nuorilla).

Alkufysiikkana lenkki kentän ympäri ja vähän venyttelyä.

Fysiikkaharjoituksissa aletaan liian nopeasti tekemään liian haastavia ”isä valkkujen” omia kuntopiiriliikkeitä. Perustaitojen opettelua riittävän nuorena kannattaa vaalia.

Ikään sopiva nopeusharjoittelu puuttuu. Lisäksi havainnointia ja fysiikkaa tai taitoharjoittelua ja fysiikkaa ei useinkaan osata yhdistää. ”Ärsyke-Reaktio-Fysiikkasuorite”. Erilisia variaatioita on vaikka kuinka paljon. Juuri tätä havainnointikykyä, silmien ja jalkojen/käsien/aivojen koordinaatiota voi minusta kehittää kovin monella eri tavalla.

Muutenkin tuntuu, että kovin usein unohdetaan ihan perusasia, eli nuorten herkkyyskausien mukainen harjoittelu.

Ei anneta ”kotitehtäviä”. Lapset itseasiassa tykkäävät sopivista tehtävistä ja näillä voidaan saada kokonaismäärää lisää.

Ja pallo mukaan aina kun mahdollista. Jos sen alkulämmön haluaa lenkillä ottaa, niin pallo mukaan siihenkin.


Aiemmin puhuttiin myös musiikista. Rytmi ja rytmitaju ovat ihan avain asemassa taidossa ja nopeudessa. Se kehittyy lapsilla hyvin. Itse olen vankkumaton askeltikkaiden kannattaja osana harjoittelua.

Mennään liikaa tulos edellä. Yksilötaidot ja yleinen liikunnallisuus kannattaa pitää fokuksessa aika pitkään. Minua jotenkin hämää  , että täällä puhutaan kovasti U10 tai jopa U8 asioista. Siihen mennessä asiat ovat kuitenkin hyvin yksinkertaisia ja jos niissä on oiottu, on vaikea enää myöhemmin paikata.
 

Tällaisia amatöörin mietteitä…ei kannata ottaa liian vakavasti

[Nigel Kugelschfeir]

Itse sanoisin että reeniaikaa ei tuon ikäisillä ehkä kannata mihinkään fysiikkaan edes käyttää. Tuon ikäiset rakentaa fysiikan omalla ajalla kiipelemällä, liikkumalla muuten ja vaikka uimalla. Jos ei noita tee niin on muutenkin aika sama tehdäänkö siellä reeneissä jotain punnerruksia vai ei. Mieluummin vaan pallon kanssa aikaa.

[Jitsiläinen]

Itse sanoisin että reeniaikaa ei tuon ikäisillä ehkä kannata mihinkään fysiikkaan edes käyttää. Tuon ikäiset rakentaa fysiikan omalla ajalla kiipelemällä, liikkumalla muuten ja vaikka uimalla. Jos ei noita tee niin on muutenkin aika sama tehdäänkö siellä reeneissä jotain punnerruksia vai ei. Mieluummin vaan pallon kanssa aikaa.

Tämä on kyllä on totta. Liian nuorilla tai huonolla toteutuksella viedään kyllä sillä askeltikkaalla hyvin helposti kaikki hauskuus pois.

Tätä hyödyllistä ajankäyttöä olen paljon miettinyt. Tavallaan juuri kuten sanoit, omalla ajalla hankitaan se yleinen liikunnallisuus. Aina parasta olisi, jos olisi joku toinenkin laji rinnalla. Toisaalta on havainto, että jossain kohtaa ne potentiaaliset futaajat viettää kaiken vapaa-ajan pallon kanssa ja kukaan ei opeta tai patista heitä yleisen taitavuuden/perus liiketaitojen opetteluun. Ja tätä voi myös tehdä palloon tukeutuen.

Mutta kyllä niissä porukoissa, joissa olen itse ollut mukana on lopulta painotettu treeniaikaa pallon kanssa, vaikka välillä ihan itkettää kuinka heikkoja nyky nuoret ovat yleisessä fysiikassa, vaikka muuten olisivat pelimiehiä.

Muoks. puhun nyt 10+ vuotiaista

[erno]

Tikkaat ja vastaavat on meillä päin ollut lasten suosiossa, eli tekevät tosi mielellään noita.

[inclusionExclusion]

Facebookissa oli keskustelua siitä, miten Espanjassa osataan valmentaa lapsista ja nuorista fiksumpia palloilijoita, ja tähän liittyvää epäilystä että Suomen OTO-ilmapiirissä ei samaan voida päästä.

Tämä nyt sisällöllisesti yksinkertaistus, eikä se ole tämän viestin pointti.

Jäin tuon pohjilta miettimään Palloliiton koulutus- ja viestintäkäytäntöjä.

Vilkaisin myös taas liiton uutta valmennuslinjaa, josta sinänsä ihan pidän, ja jossa on nähdäkseni myös elementtejä tuohon alussa kuvattuun suuntaan.

Epäilen kuitenkin ehkä hieman provonakin, että mikään ei muutu, eivätkä valmennuslinjamuutoksen keskeisimmätkään muutokset tai muutkaan tarvittavat kansallisen tason liikut tavoita OTO-valmentajien suurta enemmistöä.

En tiedä, mitä pitäisi tehdä, että jotain tapahtuisi. Viestintää terävöittää, keskeisiä sisältöjä (muutoksia) korostaa vielä voimakkaammin? Palastella oleelliset jutut viihteelliseen Instagram-reel -kampanjaan jonka lyhyet videot jaksaisi jokainen katsella? Valmentajille suunnattu tarkasti aikataulutettu ja koherentin kokonaisuuden muodostava jatkuva sähköpostiviestintä?

Oma kokemukseni on vähän sen suuntainen, että monesti juuri ne valmentajat eivät esim. osallistu koulutuksiin, joiden niihin olisi kaikista tärkeintä osallistua. Lisäksi ihmiset hirveän herkästi aliarvioivat oman seuran / alueen kouluttajien osaamista, mille tietysti toisinaan onkin perusteita. Jotenkin suomalaisessa pallopelivalmennuksessa elää ehkä sankarivalmentajan myytti, missä kaikki tehdään oman briljantin näkemyksen pohjalta välittämättä liittojen / valmennuspäälliköiden horinoista.

Ja toisaalta toki oman valmennusfilosofian ja -tavan muotoileminen onkin tietyllä tavalla välttämätöntä. 

Tekisi mieli väittää, että keskeisimpiä muutostarpeita tulisi pystyä kommunikoimaan valmentajille suoraan liitosta käsin ilman välikäsiä, ja ihan ydinkohtia myös toistella jatkuvasti. Viestintä ja koulutus on hankalaa, ja varsinkin OTO-maailmassa muutokset hitaita ja pullonkauloja paljon. Ei tule olettaa, että kerran julkaistu (ja ehkä hyvässä tapauksessa kerran luettu) valmennuslinja toteutuu sellaisenaan, vaan linjan toteuttaminen on jatkuvaa työtä.

En tässä nyt varsinaisesti tältä osin halua kritisoida liiton työtä, vaan spekuloida metatasolla, mitä voitaisiin valmennuslinjatyössä tehdä vielä nykyistä paremmin, jotta sanoma saataisiin kattavasti kenttätasolle perille.

[Tino Asprilla]

Mä kaipaisin ainakin tutorointia. Olisihan se inspiroivaa jos joku säännöllisesti kävisi antamassa palautetta, katselisi pelejä ja eläisi siinä mun arjessa mukana.

[00250]

Ikäkausi 8 vs 8 -joukkueissa reeneissä 80% harjoitusten ajasta pallon kanssa ml. lämmittelyt, Palloliiton / Pöllöliiton ohjeistus siis (on varmasti tullu jo aiemminkin tässä ketjussa ilmi)

[Jääpoiju]

Enemmän myös kotitehtäviä. Kummasti erilaiset (videoidenkin avulla) tulleet harjoitteet kotiin tulee tehdyksi, kun valmentaja on niitä antanut treeneissä.

Sitten kun niitä ei tule, ja isä kannustaa, että tehdäänpä noita samoja kotitehtäviä vielä lisää, niin tulee kommenttia ettei nyt tullut kotitehtäviä treeneistä.

Netti on kyllä pullollaan kivoja pieniä videoita, joissa on vaikkapa pallon kanssa eri juttuja 1x1m alueella, joita voi tehdä sisälläkin. Sellaisia vaikka valkku vaan linkkaisi vanhemmille ja kertoisi treeneissä että nyt on vanhemmille lähetetty kotiläksyt, jotka pitää tehdä vaikka 2x viikossa omalla ajalla.

Jotenkin hämmentävää kyllä miten valkun sanomisten avulla hommat tehdään ja on kivaa, mutta omat vanhemmat kun ehdottaa samaa, niin ei Enkä todellakaan aio väkisin puskea, jos ei kiinnosta (väliaikainen velttous erikseen).

[00250]

^ Hyvä nosto tuo, pitääpä laittaa johonkin lapsen porukan lukuisista whatsapp-ryhmistä tästä pyyntöä, kun nyt tulee 3 viikon reenitauko

[Jaakob]

Mä kaipaisin ainakin tutorointia. Olisihan se inspiroivaa jos joku säännöllisesti kävisi antamassa palautetta, katselisi pelejä ja eläisi siinä mun arjessa mukana.

Tämä. Ihan täysin sama. Itse sokeutuu kaikelle omalle toiminnalleen jossain kohtaa ja ulkopuolinen näkemys auttaisi kovasti.
Jos nyt vaikka kerran kuukaudessa joku kävisi niin sekin auttaisi.

Jos tämä olisi Palloliiton henkilö, näkisi se myös paljon enemmän pelaajia kuin pelkästään jossain Huuhkajapolulla.

[Sun mutsis]

Noista linjauksista on ihan turha etsiä viisasten kiveä. Homma on tietysti hoidettava, mutta tiedon puute, prosessit, linjaukset ja koulutukset ovat jo aivan ok tasolla.

Suomalaiset futiksen merkittävimmät ongelmat kilpailukantilta ovat puuttuva intohimo ja harrastamisen priorisointi. Meillä ei ole kulttuurissa sisäänrakennettuna tsemppaamisen, omatoimisuuden, aktiivisuuden ja oman halun merkitystä. Tämän takia asialliset kilpapelaajat tulevat futareitten ja innokkaiden isäkoutsien lapsista tai maahanmuuttajista.

Käytännön tason koulutusta ja seurojen sisäistä tutorointia pitäisi tuunata rajusti motivoinnin, heittäytymisen, vanhempien sitouttamisen ja oman työn suuntaan. Valmennuksellisia sisältöjä voi ja pitää parantaa, mutta ei pullonkaula niissä ole. Pahinta mitä voisi tapahtua, olisi hurahtaa taas kerran johonkin yksittäiseen valmennussuuntaukseen. Fudis on monitavoiteoptimointia ja mitään yksittäistä viisastenkiveä ei ole.

[Sun mutsis]

Mä kaipaisin ainakin tutorointia. Olisihan se inspiroivaa jos joku säännöllisesti kävisi antamassa palautetta, katselisi pelejä ja eläisi siinä mun arjessa mukana.

Aloittavan apu- ja isä/äitivalmentajan avauksi tällainen on todella hyödyllistä. Joskus 10-15 vuotta sitten oli Fortum Tutor -ohjelma tällaista varten. Hiipui sitten pois ehkä seurojen ammattikoutsien määrän kasvaessa, mutta on turha kuvitella, että homma ikinä toimisi ilman innokkaita amatöörejä.

[inclusionExclusion]

Noista linjauksista on ihan turha etsiä viisasten kiveä. Homma on tietysti hoidettava, mutta tiedon puute, prosessit, linjaukset ja koulutukset ovat jo aivan ok tasolla.

(...)

Käytännön tason koulutusta ja seurojen sisäistä tutorointia pitäisi tuunata rajusti motivoinnin, heittäytymisen, vanhempien sitouttamisen ja oman työn suuntaan.

Puhut toisaalta paljon asiaa, mutta toisaalta tuossahan on juuri aika selkeä ehdotus, mitä osaa linjauksista tulisi kirkastaa ja toteuttaa terävämmin. Tämä oli tavallaan toinen puoli siitä, mitä tarkoitin kysyä. Toinen puoli on sitten tavat toteuttaa tämä konkreettisesti niin, että se tavoittaa valkut.

Edit: ehkä meillä elää traditio, jossa valmennusohjeistus tarkoittaa nimenomaan treenisisällöllistä tekemistä. Kuitenkin, olen täsmälleen samaa mieltä, että olisi ensiarvoisen tärkeää antaa eväitä ja painotuksia myös motivaation ja muun henkisen puolen valmentamiseen.

Tuosta tuutoroinnista vielä, allekirjoitan sen. Toisaalta se on varmaan kallein ja työläin niistä menetelmistä, missä koutseja ei kuskata jonnekin valmennuskeskukseen opiskelemaan.  

[Sun mutsis]

Ikäkausi 8 vs 8 -joukkueissa reeneissä 80% harjoitusten ajasta pallon kanssa ml. lämmittelyt, Palloliiton / Pöllöliiton ohjeistus siis (on varmasti tullu jo aiemminkin tässä ketjussa ilmi)

Jos ei mikään muu hoidu, niin paljon pallon kanssa ja paljon tempoa / yleisliikunnallista, niin ei mene aivan päin honkia. Toki kilpatasolla pitäisi 8v8-vaiheessa jo muitakin sisältöjä olla (jopa erillisen fysiikkavalmennuksen alkua ja taktisia perusasioita), mutta ajankäytön niissä oltava tehokasta ja treenimäärien riittävää.