Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[inclusionExclusion]

Jos ei mikään muu hoidu, niin paljon pallon kanssa ja paljon tempoa / yleisliikunnallista, niin ei mene aivan päin honkia. Toki kilpatasolla pitäisi 8v8-vaiheessa jo muitakin sisältöjä olla (jopa erillisen fysiikkavalmennuksen alkua ja taktisia perusasioita), mutta ajankäytön niissä oltava tehokasta ja treenimäärien riittävää.

No siis. Nähdäkseni tällä palstalla ollaan aika kattavasti tätä mieltä.

Kuitenkin, kyllä minä väitän nähneeni vuosien varrella erilaisia hukattuja mahdollisuuksia. Seisoskeluja hankalasti ymmärrettävien syöttelydrillien äärellä, ohjeita uudestaan ja uudestaan tankaten. Enemmän jonotusta kuin tekemistä sisältäviä koreografioita. Jne jne. Ehkä me hiljalleen opitaan jo toimimaan toisin, eikö toki lyhyiden havaintojen perusteella pidä tehdä johtopäätöksiä kokonaisuudesta.

Miten tavoitetaan se yksittäinen koutsi, jonka toimintamalli on Kemppisen sanoin (FB) "analyyttiseen valmennusmalliin perustuva 'äijävalmennus'"? Miten saadaan hänet muuttamaan ajatuksiaan ja toimintatapojaan?

Edit: Enkä siis edelleenkään varsinaisesti halua tässä ottaa kantaa linjauksen / ohjeistuksen yksityiskohtiin, vaan kysellä yleisemmin siitä, miten Palloliitto saa parhaiten jalkautettua toivomiaan asioita.

[Valonheitin]

Ainakin yksi iso ongelma valmentamisen kehittämisessä on se, että liitto kyllä maksaa seuroille tukea helkkarin monimutkaisen himmelin kautta, mutta seurat joutuvat kuitenkin palkkaamaan kouluttajat ja maksamaan isohkon osan palkkauskustannuksista.

Liiton pitäisi ehdottomasti itse rekrytoida valmennuksen kehittäjät ja tarjota kaikille seuroille edulliseen hintaan valmentajakoulutusta, eikä siirtää tätä(kin) seurojen hoidettavaksi. Mutta kun kaikki vyörytetään seuroille.

[Sun mutsis]

Miten tavoitetaan se yksittäinen koutsi, jonka toimintamalli on Kemppisen sanoin (FB) "analyyttiseen valmennusmalliin perustuva 'äijävalmennus'"? Miten saadaan hänet muuttamaan ajatuksiaan ja toimintatapojaan?

Mielestäni tässä on Kemppisellä pieni olkinukke  käytössä. En pidä ”analyyttiseen valmennusmalliin perustuvaa äijävalmennusta” kovin yleisenä ilmiönä. Haasteet enemmän siinä, että asioita tehdään ilman intohimoa ja mielenkiintoa. Treenit suunnitellaan vähän sinne päin ja joutokäyntiä on valtavasti. Pelaajat eivät joudu fyysisesti tai taidollisesti yhtään ahtaalle jne.

Kemppisellä on ansionsa, mutta hän käyttää siellä junnufutisryhmässä kohtuuttomasti energiaa kuviteltujen ilmiöitten vastustamiseen omaa liiketoimintaansa mainostaessaan.

[inclusionExclusion]

Ainakin yksi iso ongelma valmentamisen kehittämisessä on se, että liitto kyllä maksaa seuroille tukea helkkarin monimutkaisen himmelin kautta, mutta seurat joutuvat kuitenkin palkkaamaan kouluttajat ja maksamaan isohkon osan palkkauskustannuksista.

Liiton pitäisi ehdottomasti itse rekrytoida valmennuksen kehittäjät ja tarjota kaikille seuroille edulliseen hintaan valmentajakoulutusta, eikä siirtää tätä(kin) seurojen hoidettavaksi. Mutta kun kaikki vyörytetään seuroille.

Olet mielestäni aivan asian ytimessä, eikä tämä rajoitu futikseen.

Samat ideat pitää keksiä uudestaan useissa eri kerroksissa, palaveripullaa syödä, hakemuksia kirjoitella ja ihmisiä perehdyttää. Jokainen mutka aiheuttaa pikkuisen kitkaa ja tehohäviötä, lopulta jäljelle jää varsin vähän.

Sitten toisaalta katselin eduskuntavaalien puheenjohtajatenttiä jossa pj:t juttelevat kauniin sanankääntein lasten liikunnan tukemisesta. On siellä vaikuttavuudeltaan hyväkin ehdotuksia, mutta paljon myös järjestelmäuskovaista jargonia missä juuri lupaillaan rahaa jonnekin isojen urheiluorganisaatioiden syövereihin. Kenttätasolla sen vaikutus on melkein puhdas nolla.

No tarvitaan niitä liittoja ja organisaatioita toki, mutta tosiaan jollain tapaa pitäisi kitkeä noita väliportaita pois ja pistää ne rahat suoraan poikimaan kentällä. Kirjaimellisesti kentällä.

Tuli muuten mieleen, että olisikohan mitään järkevää tapaa kontrolloida urheilun vapaaehtoistyötä tekeville jotain pientä verohuojennusta? Vai johtaisikö tällainen automaattisesti väärinkäytöksiin ja suhmurointeihin seuroissa?

[ManuRe]

Surullista kun isossa osassa seuroissa valmennuspäälliköille riittää että kerran vuodessa täyttävät valmennuspaikat ja jakavat kenttävuorot. Muuten heitä ei näy missään.

[Valonheitin]

Mielestäni tässä on Kemppisellä pieni olkinukke  käytössä. En pidä ”analyyttiseen valmennusmalliin perustuvaa äijävalmennusta” kovin yleisenä ilmiönä. Haasteet enemmän siinä, että asioita tehdään ilman intohimoa ja mielenkiintoa. Treenit suunnitellaan vähän sinne päin ja joutokäyntiä on valtavasti. Pelaajat eivät joudu fyysisesti tai taidollisesti yhtään ahtaalle jne.

Kemppisellä on ansionsa, mutta hän käyttää siellä junnufutisryhmässä kohtuuttomasti energiaa kuviteltujen ilmiöitten vastustamiseen omaa liiketoimintaansa mainostaessaan.

Olen sen verran monta vuotta kiertänyt junnukenttiä, että tohtisin väittää äijävalmentajia olevan aika vähän. Suurin ongelma meillä on mielestäni varsinkin pienissä seuroissa selkeä osaamisen puute ja myös liian passiiivinen ote valmennukseen. Jos joku asia ei esimerkiksi toimi kuten paperilla, niin siihen pitäisi pystyä puuttumaan heti.

Mutta kuten kirjoitit, Kemppinen vaikuttaa vähän keksivän ongelmia, joihin voi sitten tarjota ratkaisun ja toki samalla hankkia ilmaista mainosaikaa yritykselleen.

[inclusionExclusion]

tohtisin väittää äijävalmentajia olevan aika vähän. Suurin ongelma meillä on mielestäni varsinkin pienissä seuroissa selkeä osaamisen puute ja myös liian passiiivinen ote valmennukseen.

Joo siis nostin tuon Kemppis-pointin jälkikäteen ajatellen vähän turhaan esimerkiksi kun jonkun esimerkin tarvitsin.

Varsinaisesti yritin viritellä juttua siitä, että kun kentällä esiintyy yleisesti tunnistettuja puutteita (esim. osaamisvajetta), mikä ns. neuvoksi. 

[pilkku seiska]

Olet mielestäni aivan asian ytimessä, eikä tämä rajoitu futikseen.

Samat ideat pitää keksiä uudestaan useissa eri kerroksissa, palaveripullaa syödä, hakemuksia kirjoitella ja ihmisiä perehdyttää. Jokainen mutka aiheuttaa pikkuisen kitkaa ja tehohäviötä, lopulta jäljelle jää varsin vähän.

Sitten toisaalta katselin eduskuntavaalien puheenjohtajatenttiä jossa pj:t juttelevat kauniin sanankääntein lasten liikunnan tukemisesta. On siellä vaikuttavuudeltaan hyväkin ehdotuksia, mutta paljon myös järjestelmäuskovaista jargonia missä juuri lupaillaan rahaa jonnekin isojen urheiluorganisaatioiden syövereihin. Kenttätasolla sen vaikutus on melkein puhdas nolla.

No tarvitaan niitä liittoja ja organisaatioita toki, mutta tosiaan jollain tapaa pitäisi kitkeä noita väliportaita pois ja pistää ne rahat suoraan poikimaan kentällä. Kirjaimellisesti kentällä.

Tuli muuten mieleen, että olisikohan mitään järkevää tapaa kontrolloida urheilun vapaaehtoistyötä tekeville jotain pientä verohuojennusta? Vai johtaisikö tällainen automaattisesti väärinkäytöksiin ja suhmurointeihin seuroissa?

Hieno viesti.

Omassa seurassani kaikki valmennustyö tehdään vapaaehtoistyönä ilman kulukorvauksia, joten verohelpotukset olisivat paikallaan.

Myös tuo, että varat kuluvat isojen organisaatioiden syövereihin, pitää paikkaansa: seurani kaipaisi kipeästi harjoitusvälineitä reboundereista pikkumaaleihin, mutta oman kassan varat eivät näihin hankintoihin riitä. Nämä hankinnat pitäisi kuitata Palloliiton kassasta kuittia vastaan ja sillä selvä.

[kilon_paino]

Palloliitto on selvästi tukiorganisaatio eikä rahan tai materiaalin lähde seuroille. Kun katselee liiton budua niin seuratuki ja maajoukkueet vievät ison osan budjetista. Henkilötyövuosia liitolla on joku 130-140 käytössään ja valtava määrä sarjoja hoidettavakseen.

On naiivia vaatia liitolta enemmän, kyllä se on seurojen ongelma. Materiaalit eivät ole niin kalliita, etteikö niihin budjetissa varautumalla olisi varaa.

Juniorivalmennuksen taso ei nouse, jos seurojen vaatimustaso ei nouse. Seurat ovat kuitenkin se toiminnan konteksti. Jokainen valmentaja pitäisi myös saada jonkinlaiseen sopimussuhteeseen, muuten on mahdotonta vaatia valkulta yhtään mitään. Vapaaehtoiset toimijat kun toimivat juuri kuten itse päättävät. Olen seuratoiminnassa nyt vuodesta 2011 lähtien nähnyt aika monenlaista vanhempaa toiminnassa ja laatu vaihtelee liikaa, jotta pelkillä vapaaehtoisilla voisi saada seurakontekstissa  tason nostettua.

En vähättele yhtään näitä vapaaehtoisia, heidän avullaan pyörii suurin osa toiminnasta, mutta ilman vaatimustason nostamista muutosta parempaan ei tapahdu ja vaatimustasoa on vaikea nostaa ilman direktio-oikeutta ja seuratasolta lähtevää vaadetta. Tässä kohtaa ne valmennuspäälliköt ovat kriittisessä roolissa, he voivat luoda ja ylläpitää sen kehikon, jossa vaatimustasoa nostetaan.

[inclusionExclusion]

Palloliitto on selvästi tukiorganisaatio eikä rahan tai materiaalin lähde seuroille.

Kyllä juuri näin.

Tuosta en kuitenkaan ole täysin vakuuttunut, että palkollisuus olisi autuaaksi tekevä asia. Veikkaan, että palkattunakin moni OTO-valmentaja tekisi edelleen täsmälleen niin kuin haluaa. Vahva valmennuspäällikkö auttaisi asiaa, mutta tässä on paljon toiveajattelua. Monen asian pitäisi muuttua, että päästäisiin vahvaan valmennusjohtamiseen seuroissa. Toki on ihan oikein tavoitella myös näiden 'monen asian' muuttamista jos se nähdään oikeaksi poluksi. Samalla näkisin kuitenkin, että monta pientä asiaa voidaan muuttaa matkan varrella käytännössä ilmaiseksi.

Näen mieluummin niin, että vaikka liiton koulutussisällöissä onkin paljon hyvää, niin tavoittavuutta tulee edelleen parantaa ja varmistaa keskeisimpien asioiden näkyminen myös aivan ruohonjuuritasolla, aloittavissa valmentajissa.

Symppaan sinänsä pilku seiskan dilemmaa, kyllä pienissä seuroissa kaivattaisiin tukea. Tietyin edellytyksin myös materiaalinen tuki olisi tarpeellista varsinkin siellä, missä aloitellaan ihan uutta toimintaa. Olen itsekin ollut tilanteessa, missä mietin, ostanko omaan piikkiini liivejä ja palloja vaikka osallistujista ei ole vielä tietoa. Toisaalta on totta, että vähänkään vakiintuneemmassa toiminnassa minimaalit pystyy budjetoimaan, samoin rebounderit, mutta jälkimmäisten kohdalla miettisin myös, eikö ihminen kelpaa varsinkin joukkueharjoitusten kontekstissa. Tai siis ei tähän tarvi jumittua, mutta että aika vähälläkin tulee toimeen.

[kilon_paino]

Kyllä juuri näin.

Tuosta en kuitenkaan ole täysin vakuuttunut, että palkollisuus olisi autuaaksi tekevä asia. Veikkaan, että palkattunakin moni OTO-valmentaja tekisi edelleen täsmälleen niin kuin haluaa. Vahva valmennuspäällikkö auttaisi asiaa, mutta tässä on paljon toiveajattelua. Monen asian pitäisi muuttua, että päästäisiin vahvaan valmennusjohtamiseen seuroissa. Toki on ihan oikein tavoitella myös näiden 'monen asian' muuttamista jos se nähdään oikeaksi poluksi. Samalla näkisin kuitenkin, että monta pientä asiaa voidaan muuttaa matkan varrella käytännössä ilmaiseksi.

Näen mieluummin niin, että vaikka liiton koulutussisällöissä onkin paljon hyvää, niin tavoittavuutta tulee edelleen parantaa ja varmistaa keskeisimpien asioiden näkyminen myös aivan ruohonjuuritasolla, aloittavissa valmentajissa.

Symppaan sinänsä pilku seiskan dilemmaa, kyllä pienissä seuroissa kaivattaisiin tukea. Tietyin edellytyksin myös materiaalinen tuki olisi tarpeellista varsinkin siellä, missä aloitellaan ihan uutta toimintaa. Olen itsekin ollut tilanteessa, missä mietin, ostanko omaan piikkiini liivejä ja palloja vaikka osallistujista ei ole vielä tietoa. Toisaalta on totta, että vähänkään vakiintuneemmassa toiminnassa minimaalit pystyy budjetoimaan, samoin rebounderit, mutta jälkimmäisten kohdalla miettisin myös, eikö ihminen kelpaa varsinkin joukkueharjoitusten kontekstissa. Tai siis ei tähän tarvi jumittua, mutta että aika vähälläkin tulee toimeen.

Sopimussuhde ei välttämättä edellytä palkkaa, tärkeintä olisi valmentajan sitoutuminen seuran linjaan ja seuran oikeus vaatia tiettyjä toimintamalleja.

[Jortsukka]

Palloliitto on selvästi tukiorganisaatio eikä rahan tai materiaalin lähde seuroille. Kun katselee liiton budua niin seuratuki ja maajoukkueet vievät ison osan budjetista. Henkilötyövuosia liitolla on joku 130-140 käytössään ja valtava määrä sarjoja hoidettavakseen.

On naiivia vaatia liitolta enemmän, kyllä se on seurojen ongelma. Materiaalit eivät ole niin kalliita, etteikö niihin budjetissa varautumalla olisi varaa.

Juniorivalmennuksen taso ei nouse, jos seurojen vaatimustaso ei nouse. Seurat ovat kuitenkin se toiminnan konteksti. Jokainen valmentaja pitäisi myös saada jonkinlaiseen sopimussuhteeseen, muuten on mahdotonta vaatia valkulta yhtään mitään. Vapaaehtoiset toimijat kun toimivat juuri kuten itse päättävät. Olen seuratoiminnassa nyt vuodesta 2011 lähtien nähnyt aika monenlaista vanhempaa toiminnassa ja laatu vaihtelee liikaa, jotta pelkillä vapaaehtoisilla voisi saada seurakontekstissa  tason nostettua.

En vähättele yhtään näitä vapaaehtoisia, heidän avullaan pyörii suurin osa toiminnasta, mutta ilman vaatimustason nostamista muutosta parempaan ei tapahdu ja vaatimustasoa on vaikea nostaa ilman direktio-oikeutta ja seuratasolta lähtevää vaadetta. Tässä kohtaa ne valmennuspäälliköt ovat kriittisessä roolissa, he voivat luoda ja ylläpitää sen kehikon, jossa vaatimustasoa nostetaan.

Seurojen ongelma, että suuri osa seuroista pyörii erilaisilla liiton avustuksilla ja vanhempien kukkaroilla. Mitään muita tulonlähteitä ei ole ja tätä kautta toimintaa on vaikea kehittää. Näkyy sitten siinä että jos joku tälläinen tuki loppuu, niin seurat onkin kusessa. Toisaalta mielestäni liiton pitäisi selkeämmin kyllä vaatia seuroja profiloitumaan ja tekemään oikeita asioita. Nyt luodaan strategia, mutta se on todella ympäri pyöreä, vaikka edellisiä konkreettisempi ja en usko että tuollaisenaan vaikuttaa mihinkään. Nykyinen VOK esim. hyvä idea, mutta käytännössä heidän tehtäväksi jää vain pyörittää koulutukset sekä jotain palloliiton tapahtumia. VOK mallissa pitäisi oikeasti päästä tilanteeseen missä tuollainen VOK kiertää seuroissa oikeasti sparraamassa valmennusta. Tai ainakin seuraa/valmennuspäällikköjä, että miten näiden tulee auttaa valmentajia.

Jatkossakin pyörimme pääosin OTO-valmentajien varassa, kaikissa seuroissa, niin heitä pitäisi osata arvostaa ja auttaa.

[DAF]

Kyllä juuri näin.

Tuosta en kuitenkaan ole täysin vakuuttunut, että palkollisuus olisi autuaaksi tekevä asia. Veikkaan, että palkattunakin moni OTO-valmentaja tekisi edelleen täsmälleen niin kuin haluaa. Vahva valmennuspäällikkö auttaisi asiaa, mutta tässä on paljon toiveajattelua. Monen asian pitäisi muuttua, että päästäisiin vahvaan valmennusjohtamiseen seuroissa. Toki on ihan oikein tavoitella myös näiden 'monen asian' muuttamista jos se nähdään oikeaksi poluksi. Samalla näkisin kuitenkin, että monta pientä asiaa voidaan muuttaa matkan varrella käytännössä ilmaiseksi.

Näen mieluummin niin, että vaikka liiton koulutussisällöissä onkin paljon hyvää, niin tavoittavuutta tulee edelleen parantaa ja varmistaa keskeisimpien asioiden näkyminen myös aivan ruohonjuuritasolla, aloittavissa valmentajissa.

En myöskään ehkä kaipaa mitään palkkaa maksettavaksi - toki sillä voidaan otoja sitouttaa - mutta ei minusta ole väärin edellyttää osallistumisia koulutuksiin, valmennusiltoihin jne. Aika isoja juttuja yhtenäisen linjan ja suunnitelmallisuuden kannalta. Pikkujunnuissa jo huomaa, kuinka eri tavoin seurat toimivat pitkälti senkin myötä, suunnitteleeko joku treenit oikeasti ja järkevästi. Usein se vaatii sen jonkinlaisen palkkavalmentajan, mutta toisinkin voi olla.

Kun juttelee vaikkapa Uudenmaan eri pelien valmennusten kanssa, osassa seuroja kai periaatteista tai linjasta ei ole sovittu yhtään mitään. Osassa hyvinkin tarkkaan - ja kummassakin puhutaan vanhemmista valmentajina silti. Osa lähinnä pelaa treenit jo jossain U7-iässä, mikä tietysti tuottaa turnauksiin hyviä tuloksia (joilla ei ole mitään merkitystä), mutta hemmetisti vähemmän yksilötaitoa. En sano, että tämä ennustaa kenenkään lopputilanteesta mitään, kun puhutaan lapsivaiheen aika alkupäästä, mutta hämmentävän eri tavoin hommaa tehdään, kun asiaan on olemassa kuitenkin jonkinlainen "Palloliiton linjapaperi".

Tämä tällä tavalla kohtalaisen vähän aikaa, mutta määrällisesti kuitenkin suht paljon nyt otovalmennuksessa mukana olleen havaintona.

[kilon_paino]

Seurojen ongelma, että suuri osa seuroista pyörii erilaisilla liiton avustuksilla ja vanhempien kukkaroilla. Mitään muita tulonlähteitä ei ole ja tätä kautta toimintaa on vaikea kehittää. Näkyy sitten siinä että jos joku tälläinen tuki loppuu, niin seurat onkin kusessa.

Musta tää ei pidä paikkaansa, liitolta ei kyl seurat saa rahaa oikein mitenkään. Talenttituet ja VOK-massit on eri asia, mut pikkuseurat ovat vain maksajan roolissa. Raha tulee vain vanhemmilta ja kenties jostain pienistä sivuvirroista, kuten turnausbuffista, kuntien avustuksista jne.

Toisaalta mielestäni liiton pitäisi selkeämmin kyllä vaatia seuroja profiloitumaan ja tekemään oikeita asioita.

Tähän mun mielestä liitto ohjaakin, profiloitumaan. Ainakin laatujärjestelmä ohjaa siihen ja antaa tukea toiminnan organisoinnille.
 

 
Jatkossakin pyörimme pääosin OTO-valmentajien varassa, kaikissa seuroissa, niin heitä pitäisi osata arvostaa ja auttaa.

Samaa mieltä, mutta jostain pitää tulla suunta ja vaatimustaso. Tässä korostuu seuran profiili, tehdäänkö vain hyvää harrastusta vai tavoitellaanko jotain muuta?

[Jortsukka]

Musta tää ei pidä paikkaansa, liitolta ei kyl seurat saa rahaa oikein mitenkään. Talenttituet ja VOK-massit on eri asia, mut pikkuseurat ovat vain maksajan roolissa. Raha tulee vain vanhemmilta ja kenties jostain pienistä sivuvirroista, kuten turnausbuffista, kuntien avustuksista jne.

Tähän mun mielestä liitto ohjaakin, profiloitumaan. Ainakin laatujärjestelmä ohjaa siihen ja antaa tukea toiminnan organisoinnille.
 
Samaa mieltä, mutta jostain pitää tulla suunta ja vaatimustaso. Tässä korostuu seuran profiili, tehdäänkö vain hyvää harrastusta vai tavoitellaanko jotain muuta?

Ohjataan profiloitumaan, mutta mitenkään ei määritellä profiloitumista ja samalla esim. tukijärjestelmät ei ohjaa profiloitumaan, koska niissä on mittarit/vaatimukset joiden takia on mahdotonta muodostaa esim. U11-U15 kilpatoimintaan keskittyvää seuraa. Viimeisimpänä esimerkkinä voinee pitää palloliiton tukia seuroille jossa esim. KäPylän Pallo valittiin tasolle 4-5 tyttöpuolella ja annettiin tyttöjen talenttivalmentajaan tukea, vaikka seuralla ei ole kuin yksi tyttöjen harrastejoukkue koko seurassa. Eli selvästi tukijärjestelmä on täysin mätä.

[Valonheitin]

Eikö nuo laatujärjestelmän kriteerit myös juuri muuttunut? Ymmärtääkseni euroja on muutaman vuoden auditoitu tietyillä mittareilla ja nyt ne muutettiin täysin. Sekin on taas seurojen vähien resurssien haaskausta.

Piti oikein tarkistaa tuo Käpylän tyttöjoukkueiden tilanne. Vaikea ymmärtää päätöstä, ellei taustalla ole jotain alueellista seurayhteistyötä ja KäPa toimii tässä vain veturina.

[Jortsukka]

Eikö nuo laatujärjestelmän kriteerit myös juuri muuttunut? Ymmärtääkseni euroja on muutaman vuoden auditoitu tietyillä mittareilla ja nyt ne muutettiin täysin. Sekin on taas seurojen vähien resurssien haaskausta.

Kyllä. Ja viesti kentältä ei ole ollut ainakaan hyvää. Samaan aikaan puhutaan seurojen profiloitumisesta, mutta osa kriteereistä teki mahdotonta profiloitua jos haluaa tukea. Osa seuroista taas selvästi niin hyvää pataa palloliiton kanssa, että niiltä ei edes mitata näitä toimintoja vaan tuet annetaan ja toimintaa saa tehdä miten haluaa. Hyvänä esimerkkinä voi ottaa sen että yksi seura saanut käyttää talenttivalmentajaa koko kauden tyttöjen BSM vastuuvalmentajana, vaikka liiton sääntöjen mukaan tämä ei pitäisi olla mahdollista.

[kilon_paino]

Ohjataan profiloitumaan, mutta mitenkään ei määritellä profiloitumista ja samalla esim. tukijärjestelmät ei ohjaa profiloitumaan, koska niissä on mittarit/vaatimukset joiden takia on mahdotonta muodostaa esim. U11-U15 kilpatoimintaan keskittyvää seuraa. Viimeisimpänä esimerkkinä voinee pitää palloliiton tukia seuroille jossa esim. KäPylän Pallo valittiin tasolle 4-5 tyttöpuolella ja annettiin tyttöjen talenttivalmentajaan tukea, vaikka seuralla ei ole kuin yksi tyttöjen harrastejoukkue koko seurassa. Eli selvästi tukijärjestelmä on täysin mätä.

Rahan jaon ongelmat ovat yksi asia, niitä kai myönnetään hakemusten perustella, että oli varmaan vakuuttava hakemus käpalla.

Se ongelma ei ole käpan kaltaiset tavoitteelliset seurat vaan ne puhtaan harrastetoiminnan ja tavoitteellisen toiminnan välissä kipuilevat "kaikille jotain" hassuttelut.

Seuran pitäisi selkeästi valita mitä tavoitellaan ja miksi omassa ympäristössään. Ollaanko harrastamisen paikka, kasvattajaseura, Kilpa seura ja miten. Sit vaan kaikki paukut siihen valittuun suuntaan.

Vaikka strategia kuulostaa tylsältä se on tosi tärkeä paperi seuralle.

[Jortsukka]

Rahan jaon ongelmat ovat yksi asia, niitä kai myönnetään hakemusten perustella, että oli varmaan vakuuttava hakemus käpalla.

Se ongelma ei ole käpan kaltaiset tavoitteelliset seurat vaan ne puhtaan harrastetoiminnan ja tavoitteellisen toiminnan välissä kipuilevat "kaikille jotain" hassuttelut.

Seuran pitäisi selkeästi valita mitä tavoitellaan ja miksi omassa ympäristössään. Ollaanko harrastamisen paikka, kasvattajaseura, Kilpa seura ja miten. Sit vaan kaikki paukut siihen valittuun suuntaan.

Vaikka strategia kuulostaa tylsältä se on tosi tärkeä paperi seuralle.

Olen samaa mieltä sinänsä, mutta kyllähän ongelma on se että jos halutaan että seurat profiloituu. Esim. KäPa aiemmin profiloitunut poikapuolen kilpaseurana, joka kuitenkin tarjoaa kaikille jotain(useita eri tasoja toiminnassa), niin nyt se onkin sitten muuttanut suuntaa että myös pyörittää ilmeisesti tyttöjen toimintaa, ainakin tuista päätellen.

Samaan aikaan sitten vaikka jos olisi joku tyttöjen puolen erikoisseura joka ei halua panostaa vaikka edustukseen, niin se ei välttämättä saa tuota tukea ollenkaan.

Olen siis samaa mieltä, että seuran pitäisi miettiä mitä tavoitella ja keskittyä siihen. Kuitenkaan nämä päätökset ja signaalit mitä annetaan näillä päätöksillä ei ole kovin hyviä. Hyvä huomioida että selvästi tyttöpuolella profiloituneita seuroja nyt jäi tuosta jaosta pois ja on esim. seuroja joissa on useita maajoukkuepelaajia, mutta eivät saa tukea palloliiton jaossa, vaikka ovat selvästi profiloituneet, kuten palloliitto juuri vaatinut.

Kuten todettua niin tärkeimmät kriteerit eivät tue profiloitumista. Ylivoimaisesti tärkein mittari palloliitolla on/oli näissä tuissa pelaajamäärä. Tämä tarkoittaa suoraan juurikin sitä että palloliitto pakottaa seurat toimimaan kohti mallia missä kaikki tekee kaikkea ja mitään ei kunnolla. Jos profiloidut, kuten todettua, hyvin tiukasti vaikka kilpaseuraksi, mutta haluaisit keskittyä vaikka U6-U12 tai U12-U18 niin palloliiton omat tukijärjestelmät ja linjaukset ovat tätä vastaan. Toki se vaan tarkoittaa että seura ei saa tukea liitolta tai ei saa osallistua näihin tiettyihin toimintoihin, mutta samalla se on siis vahva signaali liitolta sitä vastaan että profiloituminen ei kannata. Tämä tuli selväksi myös tässä KäPan tapauksessa ja osoittaa vain sitä kuinka palloliitto itse toimii täysin tuota profiloitumista vastaan.

Jos haluamme maana mennä eteenpäin, niin silloin liiton pitää olla näyttämässä suuntaa mihin se tahtoo seurojen mennä. Toki seurat voivat toimia itsekin, mutta parempi olisi että meillä olisi yhteinen suunta eikä jokainen tekisi vain omaa juttuaan ilman yhteistä signaalia.

[Valonheitin]

Ymmärtääkseni isompiin tukiin uutena mittarina on talenttistatuksella olevien poika- JA tyttöpelaajien määrä, mikä vaikeuttaa profilointia entisestään.

[turkistarhaaja]

Ymmärtääkseni isompiin tukiin uutena mittarina on talenttistatuksella olevien poika- JA tyttöpelaajien määrä, mikä vaikeuttaa profilointia entisestään.

Just näin. Ja päälle pelaajamäärä on ainoa mittari.

[inclusionExclusion]

seuran pitäisi miettiä mitä tavoitella ja keskittyä siihen.

Tämän perään olen itsekin huudellut.

Toisaalta tässä on kaikenlaisia ristikkäisiä kannustimia. Ihan kun mennään raadollisuuksiin niin harva seura/joukkue käännyttää pelaajaa muualle vaikka todettaisiinkin, että pelaaja edustaa höntsää ja me kilpaa, tai toisinpäin. Toki voi sitten ajatella jotain kevytprofiloitumista, missä viestitään rehellisesti ulospäin ja osallistujat sitten päättävät, eikä saapuvia ryhdytä sen kummemmin neuvomaan. Väittäisin kuitenkin, että kuten ylläkin on indikoitu, viestinnässä halutaan suurelta osin tarjota "kaikille kaikkea" ja kynnys kovin selvään profiloitumiseen on aika korkea.

En siis oikeastaan loppujen lopuksi tiedä, onko seurojen laajamittainen profiloituminen realismia. Se kun tarkoittaa, että pitäisi uskaltaa nettisivuilla ja somessa sanoa, että tää ei välttämättä ole sun juttu.  

Edit: olen nähnyt vähän kaikenlaista suomalaisessa junioriskenessä. Ehkä tyypillisin vinouma ovat kilpaseurat/-ryhmät, jotka houkuttelevat viestinnässään pelaajia mukaan 'matalan kynnyksen toimintaan'.

[Hegetsu]

Kaiken kaikkiaan urheiluseuran pyörittäminen on varsin haasteellista myös sen urheilupuolen ulkopuolella.
Resurssit palkata "toimistolle" tekijöitä on yleensä varsin rajalliset ja kuitenkin jos seura on työnantajaroolissa useammalle valmentajalla, sanotaan vaikka 3-4 päätoimista, muutama osa-aikainen ja tusina otoja niin pelkkä työnantajavelvollisuuksien hoitaminen oikein vaatii jonkin verran työtä puhumattamaan muusta laskutuksesta tai reskontrasta sekä hallinnosta. Kun tekemisen määrä kasvaa tulee se vapaaehtoisten innokkuus äkkiä vastaan juurikin kaikessa mikä liittyy hallintoon ja toisaalta monessa seurassa lienee haasteellista saada väkeä (ja siis sellaista jotka kiinnostuneet seuratason asioita eikä oman lapsen joukkueen edistämisestä) hallituksiin ja toisaalta (oma kokemus siitä kun olin hallituksessa) hallituksessa helposti sen sijaan että mietittäisiin miten seuraa kehitetään ja mihin suuntaan joudutaan miettimään liian paljon päivittäisiä asioita koska taas seurakoordinaattorit tai toiminnanjohtajat liian kiireisiä valmistelemaan asioita riittävästi. Eli törmätään siihen, ettei seurassa oikein saada linjattua mitä halutaan oikeasti tehdä ja mihin keskittyä ja kun hallituksessa jäsenet vaihtuvat kuitenkin varsin tiheään niin suunnan valinta on usein tempoilevaa.

Ongelma seuran profiloitumiseen voi olla myös siinä jos joukkueet ovat kovin itsenäisiä suhteessa seuraan eli jossain on vaikka mukava valkku joka on vielä kohtuullisen edullinen niin saatetaan mennä hänellä eteenpäin vaikka ikäryhmässä olisi pelaajia jotka hyötyisivät "paremmasta ja vähemmän mukavasta" valmennuksesta -> jotkut tavoitteellisimmat pelaajat lähtevät pois turhankin aikaisemmin tai sitten ikäryhmässä fokus vain kilparyhmässä ja yht'äkkiä huomataan että meillä on pelaajamäärältä varsin haavoittuva kilparyhmä kun pahimmillaan siihen pääsyn karsinta on tehty sekä pelaajan taitoijen että vanhempien soveltuvuuden perusteella.

Profiloitumisen osalta hyvä kysymys on se, jos oletaan että seura päättänyt profiloitua harrasteseuraksi, mitä tehdään jos tulee yksi ikäryhmä joka pystyykin pelaamaan vaikka ELL niin annetaanko pelaajat suosiolla pois ja oikeastaan suositellaan siirtymistä muualle vai tuleeko houkutus pitää ryhmä mukana ja napata krediitit vuorojen jakoon ja sitten toivoa jotain siirtokorvauksia tms. tulevaisuudessa?

Oma kokemus on, että urheilulliset tavoitteet on helppo asettaa mutta työn tekeminen niiden saavuttamiseksi on sitten ihan eri tarina ja se on vaikeaa jos seura on kultuuriltaan ja perinteiltään heikko suhteessa vaikka joukkueisiin. Lisäksi taloudellisten edellytysten hankkiminen on monesti hyvin vaikeaa ja siihen tarvittavia vapaaehtoisia yhtävaikea löytää kuin niitä huipputalentteja kentältä.

[kilon_paino]

Erinomainen teksti, olen samaa mieltä. Seuratoiminta vaatii paljon enemmän aikaa heti kun palkataan eka tyyppi. Seurajohtoisuus vs joukkuejohtoisuus on myös kuuma peruna, innokkaat vanhemmat ovat kaksiteräinen miekka, johon kokonaisia joukkueita on kaatunut ja kadonnut. Väitän, että seurajohtoisuus on ainoa keino profiloitua oikeasti, muuten jokainen ikäluokka ja niiden toiminta eroaa toisistaan johtuen ikäluokan toimijoiden erilaisuudesta ja toiminnan läpileikkaavaa jatkumoa ei synny.

[Nigel Kugelschfeir]

Tämän perään olen itsekin huudellut.

Toisaalta tässä on kaikenlaisia ristikkäisiä kannustimia. Ihan kun mennään raadollisuuksiin niin harva seura/joukkue käännyttää pelaajaa muualle vaikka todettaisiinkin, että pelaaja edustaa höntsää ja me kilpaa, tai toisinpäin. Toki voi sitten ajatella jotain kevytprofiloitumista, missä viestitään rehellisesti ulospäin ja osallistujat sitten päättävät, eikä saapuvia ryhdytä sen kummemmin neuvomaan. Väittäisin kuitenkin, että kuten ylläkin on indikoitu, viestinnässä halutaan suurelta osin tarjota "kaikille kaikkea" ja kynnys kovin selvään profiloitumiseen on aika korkea.

En siis oikeastaan loppujen lopuksi tiedä, onko seurojen laajamittainen profiloituminen realismia. Se kun tarkoittaa, että pitäisi uskaltaa nettisivuilla ja somessa sanoa, että tää ei välttämättä ole sun juttu.  

Edit: olen nähnyt vähän kaikenlaista suomalaisessa junioriskenessä. Ehkä tyypillisin vinouma ovat kilpaseurat/-ryhmät, jotka houkuttelevat viestinnässään pelaajia mukaan 'matalan kynnyksen toimintaan'.

Tuossa on ihan hyvä pointti, siinä on omat hyvät ja huonot että kaikki otetaan mukaan. Monessa muussa lajissa pääsee mukaan vain try outtien kautta pikkulapsetkin, näin ainakin jäälajeissa joissa pitää todistaa ensin että osaa luistella tietyllä tasolla ja voimistelussa. Varmasti on enemmänkin lajeja joissa on jonkinlaiset testit ennen kuin otetaan mukaan mihinkään kilparyhmiin. Ryhmistä myös lentää pihalle jos ei treenit maistu. Eikä noissa lajeissa sitä pidetä mitenkään outona.

Jo tasoryhmien ylläpito on haastavaa kun ns harrasteryhmäläiset käy tapahtumissa milloin sattuu huvittamaan eikä meillä ainakaan valmennusta se porukka paljoa kiinnosta kunhan maksavat maksut. Sieltä on myös vaikea päästä eteenpäin noista syistä. Voimisteluissa on esimerkiksi ilmoitettu että kilpajoukkueeseen pääsee vaan testiryhmän kautta, harrasteeseen sitten kaikki halukkaat. Treenit on eri aikoina ja niitä on vähemmän. En tiedä miksi futiksessa ei voi tehdä samaa.