Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Zlatanic]

Onpas kyllä hieno ja hyvä artikkeli. Pitkä ja mielenkiintoinen

e. ja melkeinpä lähempänä tiedemiestä kuin valmentajaa tuollaiset.

[Valonheitin]

Apu tehnyt paljon futis-juttuja ja tämä vain alleviivaa sitä. Hyvä että joku nostaa futiksen ongelmia esiin ja on rehellinen. Sitä ei varsinkaan palloliitto ole.

Suomessa harvalla seuralla on osaamista TAI resursseja hankkia sitä osaamista lasten fyysiseen harjoitteluun. Valmentajakoulutuksissakin fysiikkaosuus on yleensä aika suppea osa-alue ja ainakin itse olisin viimeisellä kurssilla voinut istua vaikka kolme päivää pidempään ja jutella osiosta vastaavan kouluttajan kanssa. Palloliiton materiaalipankissa on kyllä erilaisia liikkeitä ja harjotteita, mutta itse kaipaisin selkeämpää tietopakettia, missä käydään läpi eri ikävaiheet, rytmitys, kuormituksen seuraaminen yms. Ja mielestäni tämä olisi liiton tehtävä, kerta sitä osaamista ei oikein seuroista tahdo löytyä.

Nyt tuntuu hieman siltä, että vain kourallinen Eerikkilän projekteihin pääsevistä joukkueista ovat seurannassa, vaikka sielläkin taitaa tapahtumien yhteydessä pelaajat tehdä lähinnä SMP/SM-juoksuja, nopeustestejä ja hyppyjä. Toki nämä antavat suuntaa oman joukkueen tasosta verrattuna muihin ikäluokan pelaajiin, mutta testien jälkeen pitäisi aina olla vastaus kysymykseen "mitä nyt?" Itselle ainakin on jäänyt kaikista testituloksista vähän sellainen olo, kun olisi käynyt lääkärissä ja diagnoosin jälkeen lähetetään kotiin ilman ohjeita.

Liitolla ei varmasti riitä rahaa fysiikkavalmentajien palkkaamiseen, mutta joku yhtenäinen linja olisi hyvä rakentaa, mistä seurat voivat saada enemmän kättä pidempää. Onhan liitolla esim. Urheiluopiston kanssa tehtyjä oppaita, mutta ei niissäkään kovin pieniin yksityiskohtiin mennä. Eli itse kaipaisin sellaista fysiikkavalmennuksen raamattua.

[erno]

Siinä testissä otetaan tällä hetkellä 5, 10, 15, 20 ja 30 metriä. Suunnanmuutos ilman palloa. Koordinaatiojuoksu. Hypyt kevennyksellä ja ilman. MAS-testi.

Pallollisena testataan suunnanmuutos, ei mitään muuta.

Kyseessähän on tosiaan seuranta, eikä minun tietääkseni tuolta tule mitään muuta kuin data siitä miten lapset veti.

[John Rambo]

eikä minun tietääkseni tuolta tule mitään muuta kuin data siitä miten lapset veti.

Ei pidä paikkaansa.

Data on juuri lähtenyt seuroille, ja ainakin ylimmällä tasoilla tähän liittyy ihan suora ja konkreettinen palaute sisältäen yllättävänkin paljon toiminnanohjausta.

[Tino Asprilla]

Suomessa harvalla seuralla on osaamista TAI resursseja hankkia sitä osaamista lasten fyysiseen harjoitteluun.

Ja vaikka olisikin, niin tieto ei valu jonkun tason jälkeen alaspäin

Itte mä olen asioista selvän ottanut. Hyödynnän yleiaurheiluvalmentajaa ja jalkapalloammattilaista siis valmentajaa.

Jos ei sattus tuttavapiirissä olemaan noita ihmisiä, niin aika hiljaista olisi. Koulutuksista aina jotakin, mutta se on paha kun koulutuksissa saat paljon perusteoriaa ja periaatteita. Käytännön vienti omaan treeniympäristöön ja omalle joukkueelle on aina eri asia.   

[rivers]

Tuota harjoitusten rytmittämistä eli ei pitkiä jorinoita, taukoja, kova tempo hei jne mantraa on toistettu jokaisessa koulutuksessa mitä olen käynyt puhumattakaan lukemattomista kirjoituksista blogeissa ja liiton sivuilla. Kuitenkin tuossakin haastattelussa mainitaan että ihan retuperällä suomessa. Mistähän johtuu moinen?

Ei voi olla kenellekään junnukoutsille uutinen että harkkojen rytmitys pitää olla tip top ja hiki hatussa painetaan.

[Nigel Kugelschfeir]

Futistreeneissä on monesti paljon porukkaa ja vähän valkkuja. Tilaakin on monesti rajallisesti niin ryhmät joudutaan pitämään isoina. Ainakin meidän lapsen jäälajin treenissä juomapullot otetaan jonoon mukaan eikä varsinaisesti juomataukoa ole. Siellä on taas paljon aikuisia jäällä vähän pelaajia rastilla.

[erno]

Ei pidä paikkaansa.

Data on juuri lähtenyt seuroille, ja ainakin ylimmällä tasoilla tähän liittyy ihan suora ja konkreettinen palaute sisältäen yllättävänkin paljon toiminnanohjausta.

Siinä tapauksessa se ei vaan päädy meille suorittavan portaan ihmisille, eli syytin väärää puuta.

[Tino Asprilla]

Tuota harjoitusten rytmittämistä eli ei pitkiä jorinoita, taukoja, kova tempo hei jne mantraa on toistettu jokaisessa koulutuksessa mitä olen käynyt puhumattakaan lukemattomista kirjoituksista blogeissa ja liiton sivuilla. Kuitenkin tuossakin haastattelussa mainitaan että ihan retuperällä suomessa. Mistähän johtuu moinen?

Ei voi olla kenellekään junnukoutsille uutinen että harkkojen rytmitys pitää olla tip top ja hiki hatussa painetaan.

Tätä olen pohtinut itsekin, siis tätä teemaa josta puhut. Kyllä, koulutuksissa hoetaan paljon asioita ja on selviä diasarjoja teorioineen jne.

Mutta ongelmaksi muodostuu tuo käytännön toteutus. Ei edes joka toinen koutsi ole varmastikaan luontaisesti kovin hyvä lasten kanssa --> organisoimaan, innostamaan, motivoimaan, heittäytymään jne.

Ja vaikka olisikin, perus mantran hokemalla että ei saa olla jonoja tms harva varmasti lähtee koulutuksesta silleen että tietää ja on luottavainen kuinka hommat saadaan rullaamaan treenikentällä siten että treenit on sujuvia, motivoivia, kehittäviä ja vaihtelevia.

Sellaista tuutorointia siihen kylkeen kaivattaisi ja käytännön opetusta sen osalta että mitä se tarkoittaa jotta mm jonot saadaan pois.

Kouluttajissa on varmasti eroja en mä halua yleistääkään. Mutta itse kaipaisin oman historiani perusteella omalta kouluttajalta hieman enemmän. 

---
Eihän se turhaa löpinää ole että lapsilla tulisi olla ne osaavimmat valmentajat.


     

[Nuorenanätti]

Ongelmaksi muodostuu tuo käytännön toteutus.

Näin o. Isoin konkreettinen syy on, että valmentajia ei ole tarpeeksi. Ei vain ole. Seisoskelut, puuttuva tempo, rytmittäminen, harjoituksen teemat, treenin toimivuus, uuden opettaminen - kaikki, ihan kaikki - hajoaa, kun valmennettavia on liikaa ja valmentajia liian vähän. Siksi ei ole suorituskykyvalmentajiakaan.

Tähän, kun yhdistetään se seuraus, että meillä on aivan liian vähän pelaajia, jotka harjoittelisivat riittävän paljon ja riittävän hyvin, tullaan siihen kokonaisuuteen, miksi suomalaisen jalkapallon tila on mitä on.

Niklas puhuu artikkelissa ihan järkeä. Toisaalta Mitjyllandin rahallinen panostus valmennukseen ja erityisesti tuohon suorituskykyvalmennukseen lienee samaa luokkaa kuin kaikilla isoilla suomalaisilla seuroilla yhteensä, luultavasti enemmän.

Mistään lähellekään tuon kaltaisesta on turha unelmoida, kun seuroissa mietitään, että miten maksetaan vastuuvalmentajalle palkkio, kun kulukorvausten katto tuli vastaan ja silti tyyppi vaatii 15 euroa kahden tunnin treenien suunnittelusta ja vetämisestä 45 lapselle. Ja ei, tämä ei ollut liioiteltu läppä vaan tuiki tavallista arkitodellisuutta kentän reunalta.

Meillä on seuratoiminnan perusasioissa niin valtavia puutteita, että Virtasen haastattelu on kuin puhuisi pörssin lyhytkaupasta ja Nikkei-indeksistä nälänhädästä kärsivälle viljelijälle, jonka sadon kuivuus juuri vei.

[ginikettu]

https://www.apu.fi/artikkelit/fc-midtjylland-niklas-virtanen

Suomessa treenataan aivan liikaa niin sanottuja välimallin harjoituksia. Fyysinen kuormitus on liian kova peruskestävyyden, mutta liian kevyt maksimikestävyyden kehittymiselle. Merkittävä syy tälle on harjoitusten rytmissä. Taukoja, seisoskelua ja ohjeiden kuuntelua on ihan hirveä määrä. Intensiteettiä ei saada ylös määrällisesti eikä laadullisesti. Tämä on ongelma ihan ikätasosta riippumatta.

Tämä on varmaan kehittymässä, mutta optimaalista tapaa ei varmaan suuri osa valmentajistakaan tiedä, niin on ehkä tehty ja tehdään kuten on tehty ennenkin joka on osin väärin.

Juoksussahan tätä pk-lenkkejä osataan painottaa ja miten siinä yllättävänkin hitaasti pitää juosta jos haluaa kehitystä. Vastaavasti maksiminopeus, nopeuskestävyys jne ovat sellaisia mitä osataan juoksussa jo treenata. Fudiksessa on omat harjoitteensa ja lähinnä plyometriset harjoitteet keskiössä. Mutta jos jotain maksiminopeutta harjoitellaan niin siinä harjoitteet ovat oikeasti hyvin lyhyitä ja palautukset aika pitkiä ja intensiteetti suorituksessa pitäisi olla todella kova. Näissä varmaan moni lapsi/aikuinen miettii, ettei tuollaisesta ole hyötyä, mutta ehkä me joskus opitaan oikealle tielle.

[Fillarikommari]

Hyvä, joskaan ei lainkaan yllättävä juttu. Tuttuja asioita. Kaksi huomiota tähän.

1) Intensiteetti on kiinni myös pelaajamateriaalista. Valmennuksella ja toimintakulttuurilla saa totta kai paljon aikaiseksi ja jos ne ei ole kunnossa, niin potentiaalitkin hukataan. Ja kuitenkin: heikon potentiaalin pelaajille ei saa pienestä lähtien pakotettua kovan intensiteetin harjoittelutapaa. Heikolla potentiaalilla tarkoitan nimenomaan lapsia, jotka ovat enemmän tai vähemmän verkkaisia tekemään asioita kentällä ja jotka eivät ole maanisen kiinnostuneita pelaamaan täysillä ja voittamaan. Suurin osa lapsista on tällaisia. Oikeasti kansainvälisen tason intesiteetti edellyttää myös riittävän hyvän potentiaalin pelaajat. Suomessa lähinnä Klubin akatemia ja sitä ennen Klubin Töölön kaupunginosa sekä Ilves saa tasaisesti pienistä lähtien joka vuosi tällaisen ryhmän kasaan. Ei tämä oikeuta tekemään asioita huonosti, ja paremmin voidaan tehdä.

2) Mikä mahtaa olla Tanskassa hyväksytty rasitusvammojen määrä? Fyysisellä rasituksella.on myös rajansa ja lapsilla rajana on rasitusvammat. Toki etenkin selän rasitusvammoja estetään hyvällä ja riittävällä urheilemisella eikä sen välttämisellä, mutta silti. Suomessa monessa kärkipään junnuseurassa on rasitusvammoja aika paljon.

[Hegetsu]

Intensiteetin esteitä on minusta, kuten viisaammat jo kirjoittaneetkin, valmentajien määrä tai sellaisten valmentajien määrä joilla jo ennen treeniä ajatus siitä mitä tullaan tekemään (eli vastuuvalmentajan pitäisi kommukoida ajoissa treenien tavoitteet muille valmentajille ja apu/isävalkkujen sitten käydä ohjeet läpi ennen treeniä), pelaajamäärä ja pelaajien taidon sekä oppimiskyvyn erot.

Omien lasten ryhmissä eri tasoryhmien intesiteettiero näkyi heti kun harjoituksissa erotettiin kilparyhmä, haaste ja puhdas harraste toisistaan mutta toisaalta silloin kuin jokaiselle ryhmälle oli mietitty oman tason mukaiset harjoitteet tai vaikka rastilla oli vaatimukset hieman erilaiset eri ryhmille koko porukan harjoitus saatiin toimimaan kohtuullisen tehokkaasti kaikkien osalta. Se mikä monesti on kuitenkin ongelma ns. kilparyhmissäkin on pelaajien oman motivaation rajallisuus eli tehdään tosissaan vain siihen asti kun valmentaja valvoo ja sitten lepsuillaa, tosin tämäkin oli yhden valmentajan mielestä (ihan ymmärrettävästi kyllä kun asiaa mietti) ihan ok kunhan sitä ei tapahdu kuin silloin tällöin koska se että "lintsattiin kun koutsi kävi hakemassa vettä" vahvistaa joukkueen bondaamista.

[Nigel Kugelschfeir]

Olympialaisten perusteella aika monella muullakin lajilla on ongelmia pysyä edes keskikastin kyydissä. Perusongelma on siinä ettei liikuta tarpeeksi. Taitaa nuo jääkiekon yksittäiset huiputkin olla lähinnä yksittäisten perheiden tuloksia yhdistettynä pienempään kilpailuun ja geenilottoon. Sielläkään ei pystytä tuottamaan jatkuvasti hyviä pelaajia vaan enemmän sykleissä.

[Valonheitin]

Suomalainen "urheilukoneisto" jalkapallo mukaanlukien ei pysty järjestelmällisesti tuottamaan huippuja (tai ammattilaisia, futiksessa ei ole kovin realisitista odottaa meiltä maailman huippuja), vaan menestyminen vaatii yleensä yksilöltä omaa tukiverkostoa ja varsinkin perheen rooli on iso.

Varsinkin futiksessa meillä ei olisi oikein varaa menettää mahdollisia talentteja vain sen vuoksi, että pelaaja ei saa tarvittavaa jalkapallokoulutusta arjessa ja esim. vanhempien tuki tai sen puute on liian usein ratkaiseva tekijä.

[Sun mutsis]

Olympialaisten perusteella aika monella muullakin lajilla on ongelmia pysyä edes keskikastin kyydissä. Perusongelma on siinä ettei liikuta tarpeeksi. Taitaa nuo jääkiekon yksittäiset huiputkin olla lähinnä yksittäisten perheiden tuloksia yhdistettynä pienempään kilpailuun ja geenilottoon. Sielläkään ei pystytä tuottamaan jatkuvasti hyviä pelaajia vaan enemmän sykleissä.

Tarpeeksi liikkuminen on varmaan se perusta, mikä horjuu koko yhteiskunnassa. Mutta vaikka se olisi kunnossa, ei meillä ole mielipuolista heittäytymistäkään, millä ne huiput tehdään. Paitsi niissä yksittäisissä perheissä. Futis vaatii nuorena tolkuttoman määrän toistoa, eikä meidän seurakenttä osaa sitä tukea. Vanhempia ei osata neuvoa, eikä pelaajille pääosin mitää kotitehtäviä anneta.

Joku satunnainen pihapelaaja päätyy korkealle, mutta muuten futaajien taustalla lähes aina valistuneet ja innokkaat tai edes hullut vanhemmat.

[fingerström]

Mistään lähellekään tuon kaltaisesta on turha unelmoida, kun seuroissa mietitään, että miten maksetaan vastuuvalmentajalle palkkio, kun kulukorvausten katto tuli vastaan ja silti tyyppi vaatii 15 euroa kahden tunnin treenien suunnittelusta ja vetämisestä 45 lapselle. Ja ei, tämä ei ollut liioiteltu läppä vaan tuiki tavallista arkitodellisuutta kentän reunalta.

Meillä on seuratoiminnan perusasioissa niin valtavia puutteita, että Virtasen haastattelu on kuin puhuisi pörssin lyhytkaupasta ja Nikkei-indeksistä nälänhädästä kärsivälle viljelijälle, jonka sadon kuivuus juuri vei.

Nostan taas kerran framille kysymyksen: mihin ne seurojen rahat menevät, jossei toimintaan? Nykyisin perittävät kausimaksut ovat käsittääkseni tyypillisesti isot, lisäksi kaikista turnauksista ja reissuista maksetaan erikseen ja tuloksena forkalta saa lukea vähän väliä valituksia siitä, kuinka valmentajille ei ole varaa maksaa korvauksia, vaan isät valmentavat ja jollekulle puljataan jotain kulukorvauksia.  Tässä taannoin juttelin yhden meiltä opiskelemaan lähteneen valmentajan kanssa, joka kertoi, että uudessa seurassa häntä oli aluksi käsketty tehdä kilometrirahalaskuja, vaikka hän asuu sadan metrin päässä kentältä. Hän oli kieltäytynyt ja aikamoisen nikottelun jälkeen hän oli saanut sopimuksen, missä hänelle maksetaan tuntikorvaus ja häntä oli kielletty kertomasta tästä muille. Kausimaksut olivat kaksinkertaiset meidän maksuihin nähden.

Että mihin ne rahat menevät? Mä pystyn kertomaan, koska olen itse luonut systeemin, että on täysin mahdollista kerätä asialliset kausimaksut so. alle kaupungin keskitason, maksaa niistä treenit, pelit, muutama turnaus hesa- tai stadicuppeineen, vakuutukset ja lisenssit, seuran jäsenmaksut, jotka  muualla laskutetaan erikseen, ja lisäksi maksaa jokaiselle valmentajalle tuntipalkka, joka on riippuvainen koulutuksesta ja vastuusta. Tasosta se ei ole kiinni, sillä kolmet treenit ja käytetty aika on kolmet treenit ja käytetty aika riippumatta siitä, leikitäänkö kilpaa vai ei.

PS: Esimerkkini valmentaja ihmetteli myös, että kenelle hän olisi kertonut, koska kaikki joukkueet treenasivat erikseen vailla minkäänlaista positiivista kontaktia. Hän käytti ilmaisua lilliputtiseurat seuran sisällä. Olisko niin, että siellä se mätä on?

[Nuorenanätti]

Olisko niin, että siellä se mätä on?

On. Pidän tuota systeemiä, jossa kukin joukkue toimii omana taloutenaan ja organisaationaan seuran sisällä vähäjärkisenä, virheherkkänä ja tehottomana järjestelmänä. Se on myös yksi tulppa sille, että toiminta muuttuisi seurassa aidosti ammattimaiseksi  kautta linjan.

[Hegetsu]

Itse sanoisin myös, että seuran tulisi olla riittävän vahva suhteessa joukkueisiin jos halutaan toiminnan kehityvän oikeasti koska muuten jokainen ikäluokka vetää aina vähän eri systeemillä ja hetken päästä on jonkun tietyn ikäluokan "kilparyhmä" pyörittämässä koko seuraa.

Yleisesti näkisin, että seuralaskutusmalli olisi varsin hyvä eli sellainen missä seura laskuttaa joukkueilta valmennuksen, kentät yms. ja joukkue itse hoitaa vain turnaukset. Samalla seura tasaa esim. valmennuksen tai kenttien kustannuksia joukkueiden/peliryhmien kesken koska tuo on yksi epätasa-arvoistava tekijä. Jos seuran yksi joukkue vaikka saa yhden 15€/h hallivuoron kaupungin hallista ja toinen saa yksityisestä kuplasta 150€/h vuoron niin onko se joukkueen vika ettei se saanut halpaa kaupungin vuoroa vai olisiko fiksumpaa tasata nuo kustannukset tai jos joku joukkue saa 600€/kk valmentajan ja toinen joutuu ottamaan 1000€/kk valmentajan niin kuka sen määrittää mikä joukkue saa minkäkin hintaisen valmentajan olettaen että valmentajien taso on riittävä joukkueelle.

Seurojen hallituksissa kannattaisi olla riittävästi jäseniä ja sopiva kierto, ettei sinne muodostu klikkejä yhdestä tai kahdesta joukkueesta (kilparyhmästä) ja samoin siellä kannattaisi olla (jos jotenkin saa vain huijattua mukaan) sellaisiakin jäseniä joiden lapset eivät ole mukana seuran toiminnassa (pelanneet vaikka pelaajaputken jo läpi).

No taas meni valmennustopicin ohi ja pahasti, mutta ei mahda mitään ja seura on se joka luo ympäristön valmennuksen sekä pelaajien kehitykselle.

[kilon_paino]

On. Pidän tuota systeemiä, jossa kukin joukkue toimii omana taloutenaan ja organisaationaan seuran sisällä vähäjärkisenä, virheherkkänä ja tehottomana järjestelmänä. Se on myös yksi tulppa sille, että toiminta muuttuisi seurassa aidosti ammattimaiseksi  kautta linjan.

Tällainen saattaa tuottaa satunnaisesti yhden hyvän joukkueen, mutta on pitkässä juoksussa seuralle pelkkää painolastia. Joukkueet eivät todennäköisesti muistuta toisiaan, toiminnan laatu heittelee voimakkaasti ihan riippuen siitä millaisia taustoja joukkueessa toimii jne.

Seura on myös täysin altis ja reaktiivinen joukkueen toiminnalle niin hyvässä kuin pahassa. Voimakastahtoisten vanhempien tapauksessa seuran sisälle syntyy toinen seura, joka tekee mitä tahtoo välittämättä muista.

Seuran pitäisi aina asettaa toiminnalle rajat ja suunta, niin taloudelliseti kuin urheilusisällöllisesti, eli nk. seurakulttuuri pitää rakentaa, joka ajaa vanhempien mahdollisen sooloilun ylitse.

[Valonheitin]

Lisätään vielä seuravetoisen mallin hyödyksi sen, että tässä mallissa on huomattavasti helpompi liikuttaa pelaajia ikäluokkien välillä ja miettiä pelaajakehitystä yksilötasolla. Varmasti se toimii joukkuevetoisessakin toiminnassa, mutta voisin kuvitella, että osa vanhemmista nikottelisi, jos nuoremmista ikäluokista tulee pelaajia mukaan otteluihin. Ellei sitten pelaaja siirry pysyvästi osaksi joukkuetta, mutta se ei aina ole juniorin kohdalla järkevintä.

Ja mielestäni henkilökohtainen pelaajakehitys on meillä aivan liian vähäistä.

Mihin rahat menee? Henkilöstökulut ja kenttävuokrat ovat varmasti ne isoimmat maksut. Vähänkään isomman seuran kohdalla jo pelkkä Palloliiton byrokratia melkein vaatii yhden palkatun henkikön. Lisäksi yhden joukkueen pelaaminen Palloliiton sarjoissa maksaa yllättävän paljon, kun laskee mukaan kaikki maksut huomioiden myös tuomarikulut.

Lisäksi esim. pelkästään palloihin saa isommassa seurassa kulumaan aika reippaasti rahaa, sillä nykyään hyvän pallon hintakin on sen 30-50 euroa. Joissain seuroissa pelaajat ostavat oman pallon ja tuovat sen treeneihin, toisissa kaikki ovat seuran hankkimia. Oli miten oli, se on kuitenkin isohko kulu määrien ollessa suuria.

Jalkapallokausi (onneksi) on myös pidentynyt huomattavasti, joten niitä toiminnasta tulevia kuluja on nykyään lähes 12 kk vuodessa. Omina junnuaikoina pidettiin käytännössä taukoa syksystä tammikuuhun.

[Takatasku]

Itse sanoisin myös, että seuran tulisi olla riittävän vahva suhteessa joukkueisiin jos halutaan toiminnan kehityvän oikeasti koska muuten jokainen ikäluokka vetää aina vähän eri systeemillä ja hetken päästä on jonkun tietyn ikäluokan "kilparyhmä" pyörittämässä koko seuraa.

Yleisesti näkisin, että seuralaskutusmalli olisi varsin hyvä eli sellainen missä seura laskuttaa joukkueilta valmennuksen, kentät yms. ja joukkue itse hoitaa vain turnaukset. Samalla seura tasaa esim. valmennuksen tai kenttien kustannuksia joukkueiden/peliryhmien kesken koska tuo on yksi epätasa-arvoistava tekijä. Jos seuran yksi joukkue vaikka saa yhden 15€/h hallivuoron kaupungin hallista ja toinen saa yksityisestä kuplasta 150€/h vuoron niin onko se joukkueen vika ettei se saanut halpaa kaupungin vuoroa vai olisiko fiksumpaa tasata nuo kustannukset tai jos joku joukkue saa 600€/kk valmentajan ja toinen joutuu ottamaan 1000€/kk valmentajan niin kuka sen määrittää mikä joukkue saa minkäkin hintaisen valmentajan olettaen että valmentajien taso on riittävä joukkueelle.

Seurojen hallituksissa kannattaisi olla riittävästi jäseniä ja sopiva kierto, ettei sinne muodostu klikkejä yhdestä tai kahdesta joukkueesta (kilparyhmästä) ja samoin siellä kannattaisi olla (jos jotenkin saa vain huijattua mukaan) sellaisiakin jäseniä joiden lapset eivät ole mukana seuran toiminnassa (pelanneet vaikka pelaajaputken jo läpi).

No taas meni valmennustopicin ohi ja pahasti, mutta ei mahda mitään ja seura on se joka luo ympäristön valmennuksen sekä pelaajien kehitykselle.

Joku vanhempi voi sitten kysyä, että: "miksi meidän pitää maksaa toisen joukkueen valmentajasta?"

Lätkässä käsittääkseni joukkue on kutakuinkin aina oma taloudellinen yksikkönsä. Kaverin mukaan ainakin heillä kausimaksuun kuului kaikki, eikä mitään ylimääräisiä turnausmaksuja yms tullut kauden aikana. Pidän tuota hyvänä mallina, että se mitä maksetaan sisältää kaiken toiminnan eikä mitään "bussimaksuja" kerätä kun lähdetään pelireissulle.

[fingerström]

Itse sanoisin myös, että seuran tulisi olla riittävän vahva suhteessa joukkueisiin jos halutaan toiminnan kehityvän oikeasti koska muuten jokainen ikäluokka vetää aina vähän eri systeemillä ja hetken päästä on jonkun tietyn ikäluokan "kilparyhmä" pyörittämässä koko seuraa.

Yleisesti näkisin, että seuralaskutusmalli olisi varsin hyvä eli sellainen missä seura laskuttaa joukkueilta valmennuksen, kentät yms. ja joukkue itse hoitaa vain turnaukset. Samalla seura tasaa esim. valmennuksen tai kenttien kustannuksia joukkueiden/peliryhmien kesken koska tuo on yksi epätasa-arvoistava tekijä. Jos seuran yksi joukkue vaikka saa yhden 15€/h hallivuoron kaupungin hallista ja toinen saa yksityisestä kuplasta 150€/h vuoron niin onko se joukkueen vika ettei se saanut halpaa kaupungin vuoroa vai olisiko fiksumpaa tasata nuo kustannukset tai jos joku joukkue saa 600€/kk valmentajan ja toinen joutuu ottamaan 1000€/kk valmentajan niin kuka sen määrittää mikä joukkue saa minkäkin hintaisen valmentajan olettaen että valmentajien taso on riittävä joukkueelle.

Seurojen hallituksissa kannattaisi olla riittävästi jäseniä ja sopiva kierto, ettei sinne muodostu klikkejä yhdestä tai kahdesta joukkueesta (kilparyhmästä) ja samoin siellä kannattaisi olla (jos jotenkin saa vain huijattua mukaan) sellaisiakin jäseniä joiden lapset eivät ole mukana seuran toiminnassa (pelanneet vaikka pelaajaputken jo läpi).

No taas meni valmennustopicin ohi ja pahasti, mutta ei mahda mitään ja seura on se joka luo ympäristön valmennuksen sekä pelaajien kehitykselle.

Alku ja loppu on hyvään suuntaavaa tekstiä, mutta toisessa kappaleessa mennään minun mielestäni pahasti pöpelikköön. Minusta lyhyesti näin:
(1) Kaikki toiminta on seuran toimintaa, joukkueet seuran joukkueita, pelaajat seuran pelaajia ja valmentajat seuran valmentajia.
(2) Seura laskuttaa pelaajilta kausimaksut, joihin sisältyy  myös jäsenmaksu, jolla organisaatiota pyöritetään. Seurassa ei voi pelata, jossei ole seuran jäsen.
(3) Seura hoitaa lisenssit ja vakuutukset ja pysyy kartalla myös omista vakuutuksista. Seurahan näistä viime pelissä on vastuussa, joten helpointa on, että seura ne myös hoitaa.
(4) Seura palkkaa valmentajat, tekee näiden kanssa työsopimukset ja maksaa näiden palkat / palkkiot. Palkanmaksu on avointa ja perustuu koulutukseen ja vastuuseen. Valmentajilla on esihenkilöt, jotka järjestävät näiden työt, esim. tuuraukset jossain muussa kuin "omassa" joukkueessa toki joustavasti.
(5) Valmennuspäälliköt jakavat treenivuorot ja tällöin treenaavalle joukkueelle / pelaajalle on ihan sama, treenataanko kaupungin, seuran vai yksityisen omistamalla kentällä / hallissa / koulussa.
(6) Treenimäärät menevät myös seuran antamien nuottien mukaan ja nämä sisältyvät kausimaksuun. Tämän päälle  tulevista esim. klinikkatyyppisistä treeneistä peritään pelaajalta erikseen kulut kattava maksu.
(7) Piirin pelit (sarjat, peli-illat tms) ja  joku määrä turnauksia sisältyy kausimaksuun. Muut joukkue hoitaa erikseen.
(8 Ei suinkaan vähäisimpänä valmennuspäälliköt pystyvät koko ajan seuraamaan lahjakkaiden junnujen taivalta ja rekrytoimaan heitä valmennuskuvioihin.
(9) Jne

Tää vaatii hyvää organisointia, mutta ei ole ollenkaan mahdotonta. Hyvä työväline on tarpeeksi momentoitu pankkisysteemi, josta suoraan näkee kunkin tapahtuman / kauden tulot ja menot. Työnjohto on välttämätöntä jotakuinkin siten, että valmennuspäälliköt ovat valmentajien esihenkilöitä ja seurajohto (joku nimetty konklaavi) valmennnuspäälliköiden esihenkilö(stö).

Hyvät puolet:
- toiminta on koko ajan strukturoitua
- iso kokonaisuus mahdollistaa synergian
- yksittäiset vanhemmat tai sankarivalmentaja eivät pääse päälliköimään
- kokemuksen mukaan vanhempia on helpompi saada mukaan työhön, kun peli ja vastuu ovat selviä eikä ole vaaraa joutua upottavalle suolle, missä joutuu koko ajan laskemaan kolikoita ja missä jokaiselta rannalta tökitään kepillä
- valmentajien kouluttautumisintoa kohentaa kummasti liksan sitominen koulutukseen
- valmentajat ovat kaiken aikaa tietoisia toisistaan ja keskustelevat keskenään -> näin syntyy luonnostaan prosessinomaisesti seuran oma pelifilosofia
- myös pelaajat ovat tietoisia toisistaan, mikä synnnyttää seuraylpeyttä ja tietoisuutta siitä, että "meitä on paljon"
- kun omia junnuja rekrytoidaan koko ajan valmennuskuvioihin, on sekin omiaan synnyttämään me-henkeä ja kun nämä vanhemmat junnut siirtyvät aikuisiin, tuo se helposti pienemmät seuraamaan myös aikuisten pelejä
- jne

[Elohiiri2]

Hyvät puolet:
- toiminta on koko ajan strukturoitua
- iso kokonaisuus mahdollistaa synergian
- yksittäiset vanhemmat tai sankarivalmentaja eivät pääse päälliköimään
- kokemuksen mukaan vanhempia on helpompi saada mukaan työhön, kun peli ja vastuu ovat selviä eikä ole vaaraa joutua upottavalle suolle, missä joutuu koko ajan laskemaan kolikoita ja missä jokaiselta rannalta tökitään kepillä
- valmentajien kouluttautumisintoa kohentaa kummasti liksan sitominen koulutukseen
- valmentajat ovat kaiken aikaa tietoisia toisistaan ja keskustelevat keskenään -> näin syntyy luonnostaan prosessinomaisesti seuran oma pelifilosofia
- myös pelaajat ovat tietoisia toisistaan, mikä synnnyttää seuraylpeyttä ja tietoisuutta siitä, että "meitä on paljon"
- kun omia junnuja rekrytoidaan koko ajan valmennuskuvioihin, on sekin omiaan synnyttämään me-henkeä ja kun nämä vanhemmat junnut siirtyvät aikuisiin, tuo se helposti pienemmät seuraamaan myös aikuisten pelejä
- jne

Hieno idealisaatio, todellisuus lienee kuitenkin ihmisluonteesta jne. monimutkaisempi. Mikäli se olisi noin helppoa, kaikki seurat olisivat peräpohjolan Rosenborgeja.

[fingerström]

Hieno idealisaatio, todellisuus lienee kuitenkin ihmisluonteesta jne. monimutkaisempi. Mikäli se olisi noin helppoa, kaikki seurat olisivat peräpohjolan Rosenborgeja.

Joo olet oikeassa. Anteeksi etten huomauttanut, että Espoossa ja mahdollisissa muissa insinöörien ja ekonomien kansoittamissa mestoissa järjellinen, toiminnallinen ja taloudellinen suunnittelu ei ole mahdollista.

Mikäli se olisi noin helppoa, kaikki seurat olisivat peräpohjolan Rosenborgeja

lauselmaa en sen sijaan ymmärtänyt lainkaan. Tarkennatko?