Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Pussikalja]

Legendaarisen äänen kanssa samoilla linjoilla. 6.5 ois cooperissa kerran juostuna 3250, eli ihan ok keskinkertainen futarille. 8 km 24 min ois jo neljän tonnin cooperi kahdesti peräkkäin juostuna ja se vaatii jo kovan perusjuoksuvauhdin sekä kevytrakenteisen ruumiinrakenteen. Joku pitkänmatkan juoksija tai hiihtäjä tohon vois pystyäkin.

Mutta jos toi 6.5 on kärjen tulos ja joku 5.5-6 kilsaa keskimääräinen, niin sitten jutun vois jo ymmärtää. Veikkaan että tälleen siinä on käynyt, että jutussa ilmoitettiin parhaat lukemat eli noin 6.5 ja verrattiin tyttöjä johonkin keskiarvoon joka lienee ollut joku 5.8 kilsaa. Tuollainen 2800-2900 cooperivauhti eli reilu 4min/km on hyväkuntoiselle normaali lenkkeilyvauhti ja ei kovin imarteleva testituloksena.

[Viinioksa]

Jostain syystä näissä ketjuissa takerrutaan aina kummallisiin lillukanvarsiin. Jutun pihvi on, että suomalaisten maajoukkuejunnujen kunto on huono. Sillä miten pitkälle kevytrakenteinen juoksijatyttö oikeasti pääsee Cooperissa ei oikeasti ollut paskankaan merkitystä tässä konktekstissa.

[Pussikalja]

Sori Viinuri. Joutui vain itselleen suhteuttamaan testin tuloksen johonkin tuttuun kuten cooperiin ja josta siten helposti pystyy vauhtia suhteuttamaan. En tajunnut muiden olevan niin viisaita, että 24min juoksutesti on tuttu ja selvä asia. Anteeksi nyt kauheasti.

[Kaihlamo]

Muutama sivu sitten oli keskustelua siitä kumpi on parempi systeemi, keskittyminen jalkapalloon vai monipuolinen harrastaminen.
Tässä pari lainausta tehoryhmän tilasta, lähinnä kommenttina siihen pystyykö reaalimailmassa futis hoitamaan valmennuksen riittävän kattavasti:

Ja reaalimaailmassa sä tiedät kyseisten pelaajien taustat ilmeisesti harjoittelun ja muiden lajien harrastamisen suhteen?

[Pussikalja]

frekvenssillä on se isoin merkitys ja perseen (painopisteen) pitää olla matalalla. Laitapelaajilla sitten ehkä enemmän näitä pidempiä täysvauhtisia suoria juoksuja, jolloin jollain lantion asennolla (ns. juoksutekniikalla) saadaan jo jonkinnäköistä hyötyä aikaiseksi isossa kuvassa. Mutta pääosin jalkapallo on lyhyttä spurttia ja suunnanmuutoksia, jolloin myös pelaajien pitää olla nopeajalkaisia (ja edelleen se ei tarkoita mitään 100 metrin aikoja vaan nopeita käännöksissä ja 0-30 metrillä ilman palloa ja pallon kanssa).

Nyt Kaihlamo kieli keskellä suuta ja ihan hissun kissun. Täällä on vissiin jonkun verran kirjoitettu nykysuuntauksen huonoista puolista...

[defcon1]

Ja reaalimaailmassa sä tiedät kyseisten pelaajien taustat ilmeisesti harjoittelun ja muiden lajien harrastamisen suhteen?

En, kunhan jatkoin aiempaa keskustelua - jonkin näkökannan puolestahan nämäkin tulokset puhuvat, ja minusta ovat sinälläänkin mielenkiintoista tietoa tämän normaalin "Leiri meni tosi hyvin ja niin kuin suunniteltiin. Pelaajat olivat hyvällä mielellä ja korkealla panoksella mukana"  -mediapuffin lisänä.
Sulla parempaa tietoa, oisko jollain musta vyö tai tanssin diploomi?

[Kaihlamo]

Nyt Kaihlamo kieli keskellä suuta ja ihan hissun kissun. Täällä on vissiin jonkun verran kirjoitettu nykysuuntauksen huonoista puolista...

Öööö... Valaise nyt vähän miten lainaamasi juttu liittyy mitenkään viimeisiin viesteihin?

En, kunhan jatkoin aiempaa keskustelua - jonkin näkökannan puolestahan nämäkin tulokset puhuvat, ja minusta ovat sinälläänkin mielenkiintoista tietoa tämän normaalin "Leiri meni tosi hyvin ja niin kuin suunniteltiin. Pelaajat olivat hyvällä mielellä ja korkealla panoksella mukana"  -mediapuffin lisänä.
Sulla parempaa tietoa, oisko jollain musta vyö tai tanssin diploomi?

Niin ilman harjoittelutaustan tietämistä ei voi kyllä vetää johtopäätöksiä kumpaakaan suuntaan. Ja vaikka olisikin kyse pelkästään jalkapalloa pelanneista pojista niin silloinkin nostaisin ennemminkin syyttävän sormen siihen suuntaan, että selvästikään kyseisissä asioissa ei valmennus ole onnistunut. Monilajisuus kun ei tähänkään asiaan pysty tuomaan yhtään sen enempää kuin monipuolinen lajiharjoittelu. Vai väitätkö tosissasi että et itse jalkapallovalmentajana pysty näitä asioita harjoituttamaan riittävästi joko suoraan jalkapalloharjoittelun muodossa tai sitten oheisharjoitteluna jossain muussa muodossa?

[Pussikalja]

Öööö... Valaise nyt vähän miten lainaamasi juttu liittyy mitenkään viimeisiin viesteihin?

Kirjotinkin aika pitkän ja ilkeän vastauksen, mutta tuskin sitä kuitenkaan ansaitset.

Sanotaan kauniisti näin, että ollakseen jalkapalloilija, täytyy olla urheilija. Urheilijaksi tulemiseksi yksikään joukkuelaji ei riitä, ilman omaa harjoittelua. Yksikään liikunta oman päälajin lisäksi ei urheilijaksi kasvamista ainakaan haittaa.

[pekkham]

Mutta jos toi 6.5 on kärjen tulos ja joku 5.5-6 kilsaa keskimääräinen, niin sitten jutun vois jo ymmärtää. Veikkaan että tälleen siinä on käynyt, että jutussa ilmoitettiin parhaat lukemat eli noin 6.5 ja verrattiin tyttöjä johonkin keskiarvoon joka lienee ollut joku 5.8 kilsaa. Tuollainen 2800-2900 cooperivauhti eli reilu 4min/km on hyväkuntoiselle normaali lenkkeilyvauhti ja ei kovin imarteleva testituloksena.

Ei liene kovin pitkiä lenkkejä sitten?

[Kaihlamo]

Kirjotinkin aika pitkän ja ilkeän vastauksen, mutta tuskin sitä kuitenkaan ansaitset.

Sanotaan kauniisti näin, että ollakseen jalkapalloilija, täytyy olla urheilija. Urheilijaksi tulemiseksi yksikään joukkuelaji ei riitä, ilman omaa harjoittelua. Yksikään liikunta oman päälajin lisäksi ei urheilijaksi kasvamista ainakaan haittaa.

Itsestäänselvyyksiä osaat kyllä viljellä, mutta edelleenkään en ymmärrä miten se lainaamasi teksti liittyy tähän asiaan?

Miten sinä painottaisit muiden lajien harrastamisen vs. omatoiminen harjoittelu pallon kanssa? Jalkapallonäkökulmasta kun katsotaan niin nämä kaksi asiaa kuitenkin taistelee samasta ajasta.

[Pussikalja]

Becsille; cooperin 2800 taitaa olla n. 4min 28 sec per kilometri ja se ei kyllä hirveen kova vauhti ole. Tosin kympillä toi vauhti ois aika lailla omat enkat, joten olet ihan oikeassa. Toi 24 minuutin testi on kyllä mielenkiintoinen. Ei se 5.5 kilometriäkään varmasti ihan helposti tule. Hyvä tarkennus.

Ja Kaihlamo. Se liikunta ei seurajohtoisilla yhteistreeneillä pikkupoikana riitä mihinkään. Lapsien pitäs harrastaa, leikkiä ja opiskella palloa tunteja per päivä. Joukkuetreeneissä liika, voi aiheuttaa sen, ettei vapaa-ajanliikunta koskaan kuulu futisjunnun tuntemaan elämäntapaan. Ne käy treeneissä joka toinen päivä ja koska verkkareissa on mainoksia, NE LUULEE OLEVANSA URHEILIJOITA!

[Kaihlamo]

Ja Kaihlamo. Se liikunta ei seurajohtoisilla yhteistreeneillä pikkupoikana riitä mihinkään. Lapsien pitäs harrastaa, leikkiä ja opiskella palloa tunteja per päivä. Joukkuetreeneissä liika, voi aiheuttaa sen, ettei vapaa-ajanliikunta koskaan kuulu futisjunnun tuntemaan elämäntapaan. Ne käy treeneissä joka toinen päivä ja koska verkkareisssa mainoksia, NE LUULEE OLEVANSA URHEILIJOITA!

Aivan. Sitä tässä yritän juuri sulta kysellä, että miten sun päässä se yhtälö toimii niin että lasten harrastuksia lisätään ja samalla sitä omatoimista harjoittelua pystyttäisiin lisäämään? Kun mun tarjoama vaihtoehto monipuolinen jalkapalloharjoittelu (sisältäen lajitreenit+oheisharjoitteluna jalkapalloa ja yleistä liikunnallisuutta tukevia lajeja)+omatoiminen harjoittelu ja liikkuminen -combo on kerran perseestä ja kelvoton.

[Keijo K. Kojootti]

Aivan. Sitä tässä yritän juuri sulta kysellä, että miten sun päässä se yhtälö toimii niin että lasten harrastuksia lisätään ja samalla sitä omatoimista harjoittelua pystyttäisiin lisäämään? Kun mun tarjoama vaihtoehto monipuolinen jalkapalloharjoittelu (sisältäen lajitreenit+oheisharjoitteluna jalkapalloa ja yleistä liikunnallisuutta tukevia lajeja)+omatoiminen harjoittelu ja liikkuminen -combo on kerran perseestä ja kelvoton.

tämä on juuri se kysymys mihin itsekin olen Pkaljalta vastausta odotellut mutta katsotaan mitä se pystyy kertomaan...

[Pussikalja]

No, näin baari-illan jälkeen lyhyt vastaus.

Ottaen huomioon jalkapallon loppujen lopuksi ergonomisesti epäluonnollisen suorittamisen ja valmennuksen kyvyttömyyden kehittää jalkapallojunioreista edes kohtuullisia urheilijoita, pidän parempana vaihtoehtona jättää treeni tai pari futiksesta pois ja harrastaa myös jotain mielellään erilailla kroppaa kuormittavaa lajia sen ohella. Ihanteellisinta olisi, ettei keskittyisi yhteenkään urheiluun valmentajan tai isukin kannalta painostamana ennenkuin itse kokee jonkun kivaksi, vaan kokeilisi kaikkea ja mielellään vielä pelaisi niin pirusti kavereiden kanssa pienpelejä ilman kunnianhimoisen valmentajan yksinkertaistuksia.

Sitten kun on valmis ja halukas sen lajinsa valitsemaan. niin pitäisi treenata paljon vapaa-ajalla ja käydä vielä sen päälle niiden kavereiden kanssa pelaamassa niitä myös kivoja lajeja, jotka jäi omalla kohdalla valitessa taustalle. Kuitenkin olisi parempi pelata ihan mitä vain mieluummin, kuin viettää tunteja viikossa matkalla treenaamaan tai kotiin treeneistä auton/bussin takapenkillä. Treenikassissa se pallo ei kovin tutuksi tule.

[Messi]

Omasta mielestäni:

Väittämät:
- Yhden lajin harrastaja ei voi olla monipuolinen ei pidä paikkansa.
- Usean lajin harrastaminen antaa paremman lähtökohdan myöhemmälle lajiharjoittelulle ei pidä paikkansa.

Koska:
- Myös yhden lajin harrastaja voi harjoitella monipuolisesti. Ei siihen tarvita sitoutumista johonkin toiseen lajiin.

Yhden lajin harrastamisen ongelmakohdat:
- Huono harjoittelun suunnittelu / pelaajan ohjaaminen -> Yksipuoleinen harjoittelu / Jokin liikkumisen kannalta tärkeä osa-alue voi jäädä huomaamatta / harjoittamatta?

Usean lajin harrastamisen ongelmakohdat:
- Voi olla yksilön kannalta "hakuammuntaa" = voidaan vahingossa kehittää ominaisuuksia "päällekkäin".
- Harrastamisen "kontrollointi" on hankalaa. Pitäisi olla valmentajien välistä yhteistyötä (kts. yllä)
- Ajankäyttöön liittyvät ongelmat.
- Lajiharjoittelu saattaa jäädä puutteelliseksi.

Siis noin äkkiseltään pohdittuna.

[A.I.Virtanen]

Aika harvasta junnujoukkueesta löytyy niin osaava valmentaja, joka pystyy harjoituttamaan junnua tarpeeksi monipuolisesti ja vieläpä niin, että kipinä omatoimiseen harjoitteluun syttyy. Teoriassa ihan hyvä idea kuitenkin.

[Messi]

Aika harvasta junnujoukkueesta löytyy niin osaava valmentaja, joka pystyy harjoituttamaan junnua tarpeeksi monipuolisesti ja vieläpä niin, että kipinä omatoimiseen harjoitteluun syttyy. Teoriassa ihan hyvä idea kuitenkin.

Jos ei kykene, niin kannattanee siirtyä katsomon puolelle. Valmentaminen on kokonaisvaltaista toimintaa. Harrastetoiminnan vetäminen on asia erikseen...

-

Siis huomauttaisin, että en puhu ihan niistä pienimmistä (5-10v).

[defcon1]

Vai väitätkö tosissasi että et itse jalkapallovalmentajana pysty näitä asioita harjoituttamaan riittävästi joko suoraan jalkapalloharjoittelun muodossa tai sitten oheisharjoitteluna jossain muussa muodossa?

Mun pointti koko ajan on ollut, että (a) reaalimaailmassa (huippu)futistreenaus(kaan) ei pysty tällä hetkellä eikä ihan lyhyellä sihdilläkään tarjoamaan riittävän monipuolista ja kaikki osiot huomioonottavaa valmennusta {ja siihen liittyen mutta eri kantilta, että (b) liiallisella ja liian aikaisella lajivalinnan vaatimisella futis sahaa omaa oksaansa pienentämällä entisestäänkin liian pientä talenttirinkiä}.
Ja ihan henk.koht. osalta, jos se nyt sitten on se kiinnostavin kohta: tuommosen synnin kyllä tunnustan - vaikka olenkin pyrkinyt sekä kehittämään omaa osaamista että varastamaan hyviksi katsomiani jutskia muiden lajien treeneistä.

Jos ei kykene, [add: harjoituttamaan junnua tarpeeksi monipuolisesti ja vieläpä niin, että kipinä omatoimiseen harjoitteluun syttyy] niin kannattanee siirtyä katsomon puolelle. Valmentaminen on kokonaisvaltaista toimintaa. Harrastetoiminnan vetäminen on asia erikseen...

Just joo. Tervetuloa vaan reaalimaailmaan.

olisi parempi pelata ihan mitä vain mieluummin, kuin viettää tunteja viikossa matkalla treenaamaan tai kotiin treeneistä auton/bussin takapenkillä

Asiasta toiseen: tässä on se yksi, toistaiseksi ratkaisematon, ongelma kun ehdotetaan että lapset jo hyvinkin nuorina eriytetään tasojoukkueisiin jotka pelaa saman tasoisia vastaan.

[Messi]

Mun pointti koko ajan on ollut, että (a) reaalimaailmassa (huippu)futistreenaus(kaan) ei pysty tällä hetkellä eikä ihan lyhyellä sihdilläkään tarjoamaan riittävän monipuolista ja kaikki osiot huomioonottavaa valmennusta {ja siihen liittyen mutta eri kantilta, että (b) liiallisella ja liian aikaisella lajivalinnan vaatimisella futis sahaa omaa oksaansa pienentämällä entisestäänkin liian pientä talenttirinkiä}.
Ja ihan henk.koht. osalta, jos se nyt sitten on se kiinnostavin kohta: tuommosen synnin kyllä tunnustan - vaikka olenkin pyrkinyt sekä kehittämään omaa osaamista että varastamaan hyviksi katsomiani jutskia muiden lajien treeneistä.
Just joo. Tervetuloa vaan reaalimaailmaan.
Asiasta toiseen: tässä on se yksi, toistaiseksi ratkaisematon, ongelma kun ehdotetaan että lapset jo hyvinkin nuorina eriytetään tasojoukkueisiin jotka pelaa saman tasoisia vastaan.

Määrittele:
1. Huippufutistreenaus.
2. Riittävän monipuolinen ja kaikki osiot huomioon ottava valmennus.

[Pussikalja]

Joukkuelajien heikkous verrattuna yksilölajeihin on siinä, että ne ohjattuna ovat sidottuja aikaan ja paikkaan.
Kaikkien on oltava samassa paikassa samaan aikaan ja tekee ajankäytölle rasitetta ja kustannuksia. Kustannuksia tulee niin harrastajille kuin valmentajille.

Pallopelien perusta eli pelivälineen kesytys ja valtava toistomäärä pelitilanteista taas ei ole aikaan ja paikkaan sidottu, vaan jokaisen vapaa-ajan käytön valinta. Muutosta on tapahtunut käytännöissä valtavasti 20 vuodessa. Jalkapallotoiminta on siirtynyt korttelisarjoista eli seuran aktiivisuudesta tulla lasten asuinkulmille, nykyiseen lapset seuran tekonurmelle rahtautumisen suuntaan. Molemmissa on etunsa, eli seura pärjää vähemmillä resursseilla, mutta huonona puolena on, että laji on menettänyt asemansa kulmanjätkien vapaa-ajan vietteenä.

Vaikka valmennus on ammattimaisempaa kuin ennen, varsinainen työmäärä pelivälineen kanssa on vähentynyt.
Sama suuntaus ja ilmiö tapahtui kiekossa 80-luvulla. Osa pojista ei liittynyt seuraan, vaan jäi ulkokentille pelailemaan tunneiksi joka ilta. Ne jotka kävivät treeneissä 5 kertaa viikossa valmennuksessa, eivät enää sinne jaksaneet rahtautua. Lopputuloksena tuli mielikuvituksettomia ja ei kovinkaan taitavia jääkiekkoilijoita.

Nämä mitkä jäivät sinne omalla ajalla pelaamaan ovat kaukalopallon ja säbän pioneerit. Ne tottuivat liikkumaan ja kykenevät harrastamaan ihan mitä lajia vain. Pelkällä harrastamisella ei kuitenkaan huipuksi tulla.

Huippuja tuli niistä, joiden elämäntapaan kuuluivat molemmat. Ne kävi siellä ohjatuissa treeneissä, sekä viettivät lisäksi vapaa-aikansa vapaaehtoisesti kentillä. Tälläinen tilanne pitäisi kyetä jalkapalloon luomaan. En usko oman lajin suurien tapaamismäärien siihen ratkaisun olevan. Eli tilanne jossa jengillä treenataan 3 kertaa futista, vedetään kerran yleisurheilutyyppinen nopeustreeni, kerran painityyppinen voimaliikkuvuustreeni ja päälle vielä pitkä peruskunto vaellus pelikavereiden kanssa. Äkkiä laskien 6 harjoitusta viikossa tiettyyn aikaa tietyssä paikassa...Raskasta niin valmentajille, vanhemmille kuin lapsille..
Sekavaa tekstiä, mutta toivottavasti ajatus on kuitenkin tuosta ymmärrettävissä.

[Sportacus]

Laitetaan nyt tännekin sama mitä kirjoitin jo tuonne maajoukkuepuolen ketjuun.


Suomalaisten futaajien fysiikassa on todellakin paljon parannettavaa. Se johtuu monestakin asiasta.

Ihan ensimmäinen ongelma on se mikä tässäkin ketjussa on nähty, eli kaikki eivät ymmärrä fyysisen suorituskyvyn merkitystä jalkapallon kaltaisessa pelissä. "Mitä sillä fysiikalla, kun teku ja sijoittuminen on huippuluokkaa?" Ongelma on vaan siinä, että niillä vastustajillakin on teku ja sijoittuminen huippuluokkaa ja sen lisäksi niillä on myös fysiikka kunnossa.

Toinen ongelma on se, että ei kunnolla ymmärretä mitä ominaisuuksia kannattaa treenata. Jalkapallo on edelleenkin nopeuskestävyyslaji. Kehotan kiinnittämään huomiota tähän kohtaan tuon fysioterapeutin jutuissa:

Maailman parhaimmat pelaajat juoksevat pelin aikana jopa 14 kilometriä. Tähän sisältyy noin 60 kappaletta 20-40 metriä pitkää spurttia, jotka vedetään täysillä.

Kun pelissä vedetään 60 kappaletta spurtteja, eikä mitään tasaista junnaamista, niin olisiko ehkä järkevämpää laittaa painopiste treenatessakin tuonne spurttien puolelle?

Ongelmana myöskin on asiantuntevien fysiikkavalmentajien puute. Jos nuoren jalkapalloilijan pitää itse opetella treenaamaan fysiikkaansa, niin siinä ollaan helposti lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta, ennen kuin hän oppii treenaamaan suunnilleen noikein ja saa fysiikkansa kuntoon. Tarvitaan asiantuntevia valmentajia, jotka antavat myös yksilöllistä valmennusta ja opettavat kädestäpitäen miten treenataan.

[Kaihlamo]

Toinen ongelma on se, että ei kunnolla ymmärretä mitä ominaisuuksia kannattaa treenata. Jalkapallo on edelleenkin nopeuskestävyyslaji. Kehotan kiinnittämään huomiota tähän kohtaan tuon fysioterapeutin jutuissa:Kun pelissä vedetään 60 kappaletta spurtteja, eikä mitään tasaista junnaamista, niin olisiko ehkä järkevämpää laittaa painopiste treenatessakin tuonne spurttien puolelle?

Tässä iso merkitys on sillä, että treeneissä olisi myös "tempoa" heti mukana. Eli pienestä asti kun treenataan niin myös kuormitusta osataan laittaa riittävästi harjoitteluun ja sitä osataan myös vuosien kuluessa lisätä. Vaatimustaso on tässä aika iso osatekijä. Kun itse kiertelen katselemassa muiden vetämiä treenejä todella paljon - tasosta ja ikäluokasta riippumatta - niin tässä mielestäni on aika paljon parannettavaa. Liikaa näkee harjoituksia joissa tekeminen on koko ajan näennäistä - eli olevinaan kaikki menee niin pirun hyvin, mutta ei huomata sitä että tekeminen on ihan kävelyä. Itse pelihän (pieni tai vähän isompikin) on parasta nopeuskestävyystreeniä jo nappulaiästä alkaen kunhan vaan osataan vaatia tekemään aina täysillä (ei tarkoita suoraan ja pelkästään täysillä juoksemista ) kaikki mitä kentällä tehdään. Ja iso osa sitä vaatimustasoa on se, että ne pelaajat oppivat itse vaatimaan asiaa itseltään. Pitkälle ei siis päästä pelkästään valmentajan vaatimustasolla - se toimii ainoastaan esimerkkinä pelaajille. Mutta jos valmentaja ei vaadi niin miten se pikku Jani-Anneli koskaan oppii vaatimaan itseltäkään?

Muuten noihin Pussikaljan ja defconin juttuihin en enää jaksa tarttua, mutta sen sanon että miettikää nyt myös sellaisia asioita kuin minkä asioiden kanssa jalkapallo kilpailee niin urheilulajina sekä vapaa-ajankäyttötapana reaalimaailmassa. Lajikilpailu - varsinkin asutuskeskuksissa - on jo paikoin niin raakaa, että tälläisillä vapaan kukinnan malleilla varmistetaisiin ainakin se, että ne loputkin "talentit" valitsee lajinsa toisin. Eli kyllä se sisältö pitää myös vastata lapsien ja vanhempien kriteereitä kun etsivät harrastusta, jolloin itse en usko 2 kertaa/vko lajiharjoitus+hirveästi omatoimista harjoittelua -combon olevan vastaus näihin toiveisiin (jostain kai sen rakkauden lajia kohtaankin on synnyttävä? Puhtaasti sisäsyntyistä se kuitenkin on aika harvalla). Tällöin aktiivisimmat liikkujat joutuu hakeutumaan myös jonkun muun lajin pariin (esim. jääkiekko) jolloin myös ollaan kohta tilanteessa, että jalkapallo on se kakkoslaji. Ennen asiat ehkä olivat toisin kun lapset vielä pelasivat pihapelejä, mutta nykyään kun kyseinen liikkumismuoto on kuolemassa sukupuuttoon lapset (vanhempineen) hakeutuvat seuroihin liikkuakseen. Eli miksi ei sitten jalkapallojoukkueiden vastaus muuttuneeseen tilanteeseen voisi olla se, että tarjotaan oman joukkueen toiminnan piirissä riittävästi sisältöä ja monipuolisuutta, jotta houkutus jonkun toisen (joukkue)lajin harrastamiseen ei olisi ajankohtaista. Tällöin myös sitä vapaa-ajalla tehtävää omatoimista  harjoittelua on helpompi ohjata pallon kesyttämiseen. Jos taas lapsi harrastaa jääkiekkoa jalkapallon lisäksi niin luuletteko, ettei se jääkiekkovalmentaja puhu omalla ajalla treenaamisesta? Tai sähly/kori-/lento-/käsi-/pesäpallovalmentaja?

Vaikka päällisin puolin onkin niin, että hyvän jalkapalloilijan pitää olla myös hyvä urheilija niin ensisijaisesti itse ainakin jalkapallovalmentajana pyrin kasvattamaan pelaajista hyviä jalkapalloilijoita - en siis hyviä muiden lajin harrastajia. Se puoli toimikoot sivutuotteena.

[koera]

Jos taitotaso ei riitä pitämään riittävän kovaa tempoa pienpeleissä, niin vetääkö junnuille erillisiä kuntotreenejä? Nämä ovat juuri niitä kysymyksiä joita ei tarvitsisi olla kysymässä jos ryhmät olisivat homogeenisiä, eli tasoryhmät olisivat mahdollisuuksien mukaan käytössä. Juniori joka treenaa suunnilleen tasoaan vastaavassa porukassa ei jää pelin ulkopuolelle, ei turhaudu eikä lakkaa yrittämästä. Toisaalta hommassa riittää haastetta ja tempo pysyy lähtökohtiin nähden kovana. Taidollisesti homogeenisessä porukassa myös vertaisoppiminen toimii paremmin, eli jonkun oppima uusi kikka tai harhautus on pian yleisesti käytössä. Ja kaikki tämä pätee ryhmiin tasosta riippumatta.

Meillä on varmasti parannettaavaa fyysisessä valmennuksessa, mutta nyt varmaan lähdetään takamatkalta myös sen takia että junnuvuosina ei ole treenattu pelinomaisesti tai pelinomaiset treenit eivät ole olleet riittävän haastavia. Pelkää fysiikkaa myöhemmin treenaamalla tuota takamatkaa ei tulla ikinä saamaan kiinni. Kuvaavana esimerkkinä C. Ronaldosta tehty dokkari, jossa kaveri mm. vetää ensin suoran ja sitten pujotteluradan Espanjan keskipitkän matkan huippua vastaan. Suoralla tulee toki takkiin, mutta pujotteluradalla kääntymisessä Ronaldon tekniikka on huomattavasti tehokkaampi ja aika reilusti parempi.

[Pussikalja]

Koeran ajatuksessa on yksi heikkous. Yksilön kehitys on nopeinta silloin, kun muu ryhmä on yksilöä edellä. Ei kun Pukki siirtyy Shalkeen kehitys fyysisesti, henkisesti, temmollisesti jne..on todella nopeaa. Homogeenisessa HJK:ssa näin tuskin olisi käynyt. Pätee myös junnupuolella. Siksi ei pitäisi pelätä siirtää hyviä junnuja välillä vanhempiin pelaamaan. Eikös ne opettanut kursseillakin, että tietyssä suhteessä ylikovat, tasoon sopivat ja heikot pelit kehittää eniten. Pelaajiahan junnuissa on tarkoitus kehittää, ei juniori-ikäluokka joukkuetta. Homogeenisyys on hyvin staattinen tila ja ensiluokkaisen tasapäistävä kasvuympäristö. En kannata tasoryhmiä.

Ja tämä Kaihlamon pelko, että ne viimeisetkin talentit jättää meirät, jos lapset saa muiden lajia kokeilla. Eikös jalkapallo kuitenkin ole melko kilpailukykyinen houkuttelevaisuudeltaan. Ei liene futiksenkaan etu, että lajin pariin tulleet suljetaan 6 vanhoina lajiin sisälle ja suurin osa ikäluokasta ulkopuolelle. Tasoryhmiähän saa aikaiseksi vaikka kuinka huonokuntoisista ja "lahjattomista" junioreista. Aina joku on toistaan parempi tai huonompi, vaikka yhtään ikäluokastaan kaupungin lahjakkuuksiin kuuluvaa ei ryhmään olisi eksynyt.

Peräänkuuluttaisin nuorisourheilussa yhteistyötä. Ainut keino saada lapset vapaa-ajalla harrastamaan liikuntaa, on tutustuttaa naapuruston liikunnalliset lapset toisiinsa. Puolipakollinen liikuntakerho yhteistyössä muiden lajien kanssa, olisi ihan realistinen tapa liikuttaa nuorisoa. Monipuolinen liikuntakerho jossa yhtenä päivänä olisi yleisurheilua, toisena lentistä, korista, futista jne. ois aika helppo vastaus jalkapallon yksipuolisuuteen ja muutenkin alhaiseen liikkumisasteeseen alle 12 vanhoissa. Liikuntakerhon jälkeiset oman lajit treenit samana päivänä on sitä liikunnallisuutta. Monipuolisuudessa on vielä se suuri etu, että se oma laji voi keskittyä oman lajin treenaukseen. Silloin kun treenejä on sopivan vähän ja niissä on asiaa ja vauhtia, pysyy laji kiinnostavana ja kehitystä tapahtuu.

Pitäs muistaa, että treenimäärät lajikohtaistuu nousevasti, mitä vanhemmiksi tullaan. 5 treeniä viikossa 8 vanhoille, niin ei siitä enää nousujohteisuutta ole nuorelle odotettavissa. Teillä on nyt vähän liian kiire, siellä pikkujunnuissa. Jättäkää virtaa niille pojille ja antakaa tilaa monipuolisesti urheilijaksi kasvaa, niin parempia ja terveempiä junnuja vois olla tulevaisuudessa tulossa. Siitä 10000 toistosta olisi nimittäin erittäin oleellista jättää osa siihen 14-17 ikävuoteen. Jos siinä iässä juniorilla on vielä paukkuja tekniikkaa, fysiikkaa ja pelikäsitystä hioa, niin hyvä. Malttia vähän, kiitos!

[joks11]

Ei liene futiksenkaan etu, että lajin pariin tulleet suljetaan 6 vanhoina lajiin sisälle ja suurin osa ikäluokasta ulkopuolelle.

Mitä helvettiä?