Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Tino Asprilla]

En jaksanut nyt omaa aihetta perustaa, modet tehkööt niin jos kokevat tarpeelliseksi. Kirjoitan viestini kuitenkin siten että se olisi otsikoitu omana teemanaan.

Suomessa harrastetaan hyvin, mutta kilpaillaan huonosti; mitä tuomarilta saa junnupelissä vaatia?

Viime aikoina otsikoissa on ollut ikäviä junnupeleissä tuomareihin kohdistuneista huudoista aiheutuneita lieveilmiöitä. Puhutaan ettei meillä ole Suomessa varaa menettää yhtään tuomaria ja että tuomareiden suuntaan ei saisi kentän laidalta antaa juurikaan painetta.

Kaikki varmasti ymmärtävät että henkilökohtaisuuksiin ei saa mennä nimittelyn tms kautta ja että joukkueiden valmentajilla pitäisi olla ainoa väylä viestiä tuomarin kanssa, ei kentän laidalla olevilta vanhemmilta. Lukijana pyydän sinua rajaamaan nyt ihan maalaisjärjellä kaiken ala-arvoisen käytöksen tuomaria kohtaan pois, ja pyydän sinua lukemaan seuraavan objektiivisesti pelaajakehityksen näkökulmasta.

Lähtökohtana meillä olisi siis kehittää pelaajien kilpailullisuutta. En ole lukenut syvätason tieteellistä analyysiä siitä, mitä kilpailullisuus on ja mistä se koostuu. Määrittelen kilpailullisuuden tässä kirjoituksessa siten, että se on tunnetta halusta voittaa.
Olkoonkin että valmentajana haluaisin nähdä esimerkiksi omassa joukkueessani kilpailullisuutta enemmän harjoituksissa. Pelithän ovat luonnollisesti niitä tapahtumia jossa kilpailullisuuden pitäisi puhjeta kukkaan.

Jos minä valmentajana haluan kehittää pelaajieni kilpailullisuutta, niin kyllä minä korostan tosi paljon sen pelin merkityksellisyyttä nykyisin. Pelillä on väliä. Itse pyrin siihen että pelaajat ymmärtäisivät paremmin että harjoituksellakin on väliä. Koen että minulle valmentajana jokaisella harjoituksella on väliä ja jokaisella pelillä on väliä. Minä heittäydyn itse tunteella mukaan. Vaadin pelaajilta, nautin onnistumisista ja annan sen näkyä. Annan myös sen näkyä jos joku pelaaja ei pääse tunnetasolla merkityksellisyyden kanssa tarvittavalle tasolle. Koen kuitenkin ymmärtäväni juniorien päivittäistä vireystilan vaihtelua ja pitkässä juoksussa sitä ettei kaikista vain ole kilpailemaan, tai että osalla sen kilpailullisuuden kehittyminen vie pidempään kuin toisilla. Haluan korostaa tällä sitä etten ole vahvan tunnepuolen jalkapalloa kohtaan omaavana mikään räyhääjä. Kuvaan itseäni lempeäksi vaatijaksi, joka haluaa kehittyä tässä taidossa koko ajan enemmän.

Olen ollut valmentajana sellainen, joka on ajatellut pelitapahtuman ensisijaisesti oppimistapahtumana. Tapahtumana jossa treenataan jotain tiettyä teemaa. Pitkään itselleni esimerkiksi tulos oli toissijainen asia, jos pelissä oli joku syvällisempi pedagoginen teema. Ihan pienjunnupeleissä tuli korostettua, ettei vastustajan maalit haittaa. Olen matkan aikana ollut lukuisissa otteluissa jossa tuomarin virheet eivät ole haitanneet, koska kyseessä on "vain lasten harrastus".

Olen ollut väärässä. Kyllähän vastustajan maalit ja tuomarin virheet saavat haitata. Niiden pitää haitata mikäli haluamme kehittää kilpailullisuutta. Sitten on tietysti valmentajan vuorovaikutustaitoa antaa näistä virheistä palautetta, siten ettei se murenna kenenkään itseluottamusta tai itsetuntoa. Nyttemmin valmentamillani 12-vuotiailla pojilla suurin puute tällä kaudella on ollut peleissä voittamisen halu, kilpailullisuus. Olen joutunut tekemään aika paljon töitä sen eteen että kilpailullisuus olisi ottelutapahtumassa automaatio, eikä sitä tarvitsisi valmentajana tsempata kentän laidalta. Olemme kehittyneet tässä.

Kun kilpailullisuutta kehitetään nimenomaan sen kautta että tunne olisi enemmän läsnä ja että peli merkkaisi, nousee vaatimustaso myös tuomaria kohtaan.

Tässä tulemme varsinaiseen viestin sisällön muodostamaan kysymykseen: Kuinka paljon esimerkiksi 10-14 -vuotiaiden peleissä tuomarilta voi vaatia osaamista ymmärtää miten kilpailullisuuden pitäisi näkyä ottelussa? Kuinka paljon tuomarin pitäisi ymmärtää mistä kilpailullisuus muodostuu ja miten tuomari voisi itse olla sitä pelissä kehittämässä?

Koen että valmentajana minulla on esimerkiksi velvollisuus kehua pelaajaa taklauksesta vaikka se tulisi hieman myöhässä ja että vastustajaa sattuisi. On päivänselvää ainakin itseni kohdalla, että tunnen pelaajani ja tiedän milloin jollakin menee yli ja kyseessä on esimerkiksi satuttamistarkoitus. Onneksi näitä tulee äärimmäisen harvoin. On myös päivänselvää että pelaajani käy pyytämässä kaverilta anteeksi ja että otan pelaajan vaihtoon rauhoittumaan jos kyseessä on satuttamistarkoitus.

Edellä mainitun esimerkin kautta haluan sanoa, että olen ollut useissa otteluissa jossa tuomari pyrkii toiminnallaan kitkemään taklaukset pois. Monia puhtaitakin taklauksia vihelletään pois. Tämä tuottaa pelaajalle epäreiluuden tunnetta ja esimerkiksi minun valmentamani joukkueen tapauksessa se saa pelaajan hämilleen, miksi en saa tehdä näin, vaikka meillä esimerkiksi harjoituksissa sitä painotetaan.

Tästä seurauksena on tunnetilan ja intensiteetin väheneminen, josta mielestäni seuraa pelin merkityksellisyyden väheneminen. Etenkin jos pelaaja tai valmentaja ei saisi kyseenalaistaa tuomarin ratkaisuja.

Pelkään, että viimeaikaiset uutisoinnit, vaikka ne ihan asiasta tehtyjä ovatkin, saavat monet valmentajat tai pelaajat pohtimaan omaa käyttäytymistään kentän laidalla tai kentällä. Ainakin itse olen aistinut, että kun yritän saada tuomariin kontaktin ja vaatia häneltä joskus hieman enemmän, niin kentän reunoilta katseet kääntyvät minuun. On suorastaan aistittavissa ihmisten ajattelu: mihinkähän tämä johtaa?

En ole saanut huomautusta, varoitusta tai punaista korttia, koska koen että olen tarvittaessa sanonut asiasta ja asiallisesti. Olen kuitenkin tässä lähiaikoina ollut eräässä turnauksessa, jossa 12-vuotiaiden poikien kilpasarjassa oli todennäköisesti jotain turnausjärjestäjäjoukkueen vanhempia pelinohjaaja-liivi päällä tuomitsemassa otteluita. Tuolla tasolla peli on jo hyvin vauhdikasta, ja huomasin ettei niistä pelinohjaajista ollut yksinkertaisesti mihinkään. Useita karmaisevia virheitä ottelusta toiseen ja kuvaavaa oli, että esimerkiksi sellaisetkin valmentajat, joiden joukkue ei jossain tietyssä ottelussa pelannut, päivittelivät tuomariratkaisuja ja antoivat järjestäjälle niistä palautetta kesken ottelun.

Kun pelin tempotasoa, intensiteettiä ja tunnetasoa pyritään nostamaan valmentajien taholta, niin mielestäni osaamistasoa pitää pystyä vaatimaan myös tuomareilta. Mulla ei ole mitään hajua millä tasolla tuomarikoulutuksissa tästä kokonaisuudesta puhutaan, ja tunnistetaanko palloliitossa edes kilpailullisuuden kehittymisen merkitys. Koen, että jos haluamme tempoa, intensiteettiä ja tunnetasoa kehittää, tulee pelistä myös vaativampi tuomarille esimerkiksi siten, että pelaaja saattaa purkaa tunteitaan tuomariratkaisun jälkeen. Tässä tarvittaisi yhteinen pedagoginen linja valmentajien ja tuomarien välillä. Lapset ovat yhtä inhimillisiä kuin aikuisetkin, ja ovat mielestäni oikeutettuja näyttämään epäreiluuden tunteen. Tietenkin niin ettei tunteita ilmaistessa loukata ketään. Joskus voi kuitenkin olla että tilanne menee yli. Tarvitaanko jatkossa jokaisesta yli menneestä tilanteesta some-kampanjaa, Yle-uutista tai valmentajan tai pelaajan maalitusta? Omaammeko kykyä käsitellä tilanteet toisin?

Liialla varovaisuudella ja pelolla sen suhteen, että pahoitamme tuomarin mielen, saatamme viedä pelistä jotain oleellista pois siitä näkökulmasta, että meiltä Suomesta tulisi parempia pelaajia. Olisi perin mielenkiintoista tietää, kuinka esimerkiksi Turkin, Italian tai esimerkiksi Etelä-Amerikan maissa 10-14 -vuotiaiden pelaajien tai valmentajan tunnetason annetaan näkyä kentällä nimenomaan tuomarien toimesta?

----
Haluan korostaa, että suurimmaksi osaksi itselläni on vain positiivisia kokemuksia junnupelien tuomareista. Pelkään vain, että yksipuolinen uutisointi näistä ikävistä tapauksista alkaa vääristämään meidän ajatteluamme juniorijalkapallopelin merkityksestä ja siitä, että se saa olla sillä hetkellä maailman tärkein asia, jossa tuomariltakin saa vaatia. Peli ei saa olla sunnuntaipäivän höntsäily jossa kenellekään ei saa tulla paha mieli.

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä oli maanantaina pelissä ns oikea tuomari niin olihan siinä ihan eri meininki kuin muuten. Se vihelsi hyvin ja otti paidasta repimiset sun muut pois.Yleensä paikalla on joku lapsi tai pelaajan isä, ne ei uskalla koskaan viheltää mitään.

Valitettavasti tuo on monessa paikassa helppo paikka säästää kun hommataan vaan jonkun iskä puhaltamaan.

[mieskone]

Kun aloitin jalkapallon 9 vuotiaana niin luin sääntökirjan läpi ja monesti ihmettelin valmentajan huutoja tuomareille  kun pääasiassa vihelsivät oikein . Toki siinä voi olla jotain kaverien sisäpiirin läppää , joka ei pikkukaupungin junnulle avautunut. Nykyään kun kaikki on vielä totisempaa olisi pikkujunnuissa hyvä välttää tuomareiden arvostelua vaikka psyykkamalla 13 vuotiasta tyttöä saisi maalin voiton.  Toki sitten joissain maissa on yleistä potkia toisia nilkkoihin junnuissa ihan ipanoista alkaen harjoituksissa . Eli vetäkää nuo nilkkaanpotkimiset harkoissa ja sitten pelissä sääntöjen mukaan.

[Tino Asprilla]

Eli vetäkää nuo nilkkaanpotkimiset harkoissa ja sitten pelissä sääntöjen mukaan.

Meillä ei ketään potkita nilkoille, vaan pelataan loppuun saakka (ainakin toivon ja haluaisin niin). Joskus taklaus myöhästyy ihan senkin vuoksi ettei lapsi hahmota etäisyyksiä kuten aikuinen.

Tähän liittyen painotin, että tuon kaltaiset tilanteet tulisi ymmärtää yhteisen hyvän pedagogiikan kautta. Aikuiset ei voi alkaa mölisemään tuomarille, vaan annetaan tuomarin ottaa rikkeet pois. Tuomari ei voi myöskään yhden myöhästyneen taklauksen jälkeen alkaa ylivarovaiseksi ja viheltää puhtaita taklauksia pois ja sitä kautta viedä tunnetta pelistä, vaikka se yksi myöhästynyt taklaus olisikin saanut jonkun itkemään.

Ymmärtänet mitä haen?

[Thalian]

Yleensä paikalla on joku lapsi tai pelaajan isä, ne ei uskalla koskaan viheltää mitään.

Valitettavasti tuo on monessa paikassa helppo paikka säästää kun hommataan vaan jonkun iskä puhaltamaan.

Kyse on toki rahasta, mutta myös siitä, että missä sitä tuomarointia oikein voi harjoitella, jos ei junnujen peleissä? Tuomareita ei synny sillä, että käydään kurssi. Täytyy saada myös pelejä alle, ja jos missään ei ole sellaista tasoa, jossa voi käydä harjoittelemassa ja tekemässä virheitä, niin uusia tuomareita ei enää tule.

[Valonheitin]

Liian paljon löytyy tuomareita, jotka tappavat pelistä temmon, kun jokainen kontakti tulkitaan virheeksi ja varsinkin pienetkin käsien käytöt otetaan heti pois.

Muutama vuosi sitten eräs uudempi tuomari tuli ottelun jälkeen pahoittelemaan, kun oli viheltänyt niin paljon rikkeitä. Oli ensimmäistä kertaa viheltämässä 12-vuotiaiden kilpasarjaa, eikä ollut oikein osannut varautua siihen, kuinka kovaa peli voi välillä olla. Ilmeisesti oli viheltänyt ennen lähinnä nuorempien ja etenkin tyttöjen pelejä. Käytiin aika pitkä ja hyvä keskustelu tuomarin kanssa ja vihelsi jo seuraavissa peleissä paljon paremmin, kun oli osannut muuttaa omaa ajattelua vähän sallivampaan suuntaan.

[Zlatanic]

Tuossa on ihan oikea ajatus, että tuomareiden pitäisi myös osata kasvattaa pelaajia peliin. Silti se on mahdotonta luoda isompaa linjaa, kuten ei ole tähänkään mennessä pystytty. Itse pyrin myös mahdollisimman vähän viheltää pilliin kun tuomaroin lasten pelejä. Kaikkia rikkeitä ei tosiaan tarvitse viheltää, vaikka niitä havaitsisi, jos ne eivät häiritse pelin kulkua.  

e. ja hienosti annettu palautetta tuomarille Valonheitin

[Schneider]

Tino, en ole kyllä kuullut mitään yhtä typerää kuin että teidän valmennus tai pelaajat yrittää opettaa tai painostaa erotuomaria siihen mitä te olette treeneissä treenanneet. Pelaako vastustajakin jotenkin mielestänne väärin, alatteko vastustajiakin neuvomaan, ettei noin voi futista pelata. Futiksen pelaamisessa pitäisi pelaajien pystyä lukemaan vastustajia, mutta pitäisi osata myös lukea ja adaptoitua siihen millainen erotuomari on, nuohan on ihan futiksen perusasioita. Ihan pähkähullua kuvitella, että teidän treeneissä opetatte "oikeaa" futista, kun erotuomari kentällä kuitenkin vislaa.

[Tino Asprilla]

Tino, en ole kyllä kuullut mitään yhtä typerää kuin että teidän valmennus tai pelaajat yrittää opettaa tai painostaa erotuomaria siihen mitä te olette treeneissä treenanneet. Pelaako vastustajakin jotenkin mielestänne väärin, alatteko vastustajiakin neuvomaan, ettei noin voi futista pelata. Futiksen pelaamisessa pitäisi pelaajien pystyä lukemaan vastustajia, mutta pitäisi osata myös lukea ja adaptoitua siihen millainen erotuomari on, nuohan on ihan futiksen perusasioita. Ihan pähkähullua kuvitella, että teidän treeneissä opetatte "oikeaa" futista, kun erotuomari kentällä kuitenkin vislaa.

Ymmärsit valitettavasti väärin. Emme painosta tai opeta tuomaria.

Liian paljon löytyy tuomareita, jotka tappavat pelistä temmon, kun jokainen kontakti tulkitaan virheeksi ja varsinkin pienetkin käsien käytöt otetaan heti pois.

Mielumminkin jotain tämän suuntaista hain.

Tappio ei maailmaa kaada ja terveelliseen urheilikuuteen ja harrastamiseen kuuluu toipua tappion harmituksista nopeasti pois.

Mutta kun pelissä pelataan tosissaan ja sääntöjen rajamailla (tai ainakin haluaisin että Suomessa pelattaisi), niin silloin joidenkin pahaa mieltä pitää pystyä sietämään. Ja meidän valmentajien tehtävä on pitää huoli että lapsi oppii kunnioittamaan tuomaria, mutta omakin tunne pitää näkyä kentällä ja tuomarin ratkaisuja saa kyseenalaistaa.

Käytiin aika pitkä ja hyvä keskustelu tuomarin kanssa ja vihelsi jo seuraavissa peleissä paljon paremmin, kun oli osannut muuttaa omaa ajattelua vähän sallivampaan suuntaan.

       

[marcelo vieira da silva]

Ja meidän valmentajien tehtävä on pitää huoli että lapsi oppii kunnioittamaan tuomaria, mutta omakin tunne pitää näkyä kentällä ja tuomarin ratkaisuja saa kyseenalaistaa.

Tähän ja nimenomaan erotuomariuutisointiin liittyen se asia mitä itse haluaisin tuotavan ajoittain esille on se, että tuomari on junioreissa aika usein ainoa ottelutapahtumasta palkkaa saava osapuoli. Tuomari on töissä, muut ovat harrastamassa joten tietynlaista ammattimaisuutta ja osaamista sekä ottelujohtamisen tasoa saa ja pitääkin vaatia sarjataso, tuomarin ikä ja kokemus jne. huomioiden. Kyllä minä mielestäni voin asialliseen sävyyn mutta tunteikkaasti kommentoida 15-vuotiaiden ottelussa tuomaria, joka saapuu paikalle myöhässä tai tekee räikeän virheen jos hän on esimerkiksi tuomaroinut useita vuosia tai satoja otteluita. Otteluilla on väliä valmentajille ja etenkin pelaajille ja tuomarin työhön kuuluu kunnioittaa tapahtuman merkityksellisyyttä. Tuomaria pitää kohdella kunnioittavasti, koska tuomari on pelien pelaamiselle aika kriittinen palanen, mutta ei hän mikään pyhä lehmä ole jolle ei saisi esimerkiksi ilmaista tunteitaan ottelun tuoksinassa.

[Nigel Kugelschfeir]

Yksi tapa lisätä kilpailua olisi jo se että nuo sijoitusottelut tulisi 5vs5-vaiheen lopussa mukaan. Eiköhän kakkos-kolmosluokkalaiset jo selviä siitä ettei sitä mitalia joka kerta saa. Kuitenkin moni joukkue peluuttaa jossain Stadi cupissa vain parhaita tai rätkitään pitkää päätyyn eli pelataan selkeästi voitoista.


Omasta mielestä voisi lopettaa jo kouluiässä nuo mitaliajaot. On kuitenkin jonkunlainen paradoksi pelata kilpajoukkueessa jossa ei sitten saa kilpailla.

[pilkku seiska]

Yksi tapa lisätä kilpailua olisi jo se että nuo sijoitusottelut tulisi 5vs5-vaiheen lopussa mukaan. Eiköhän kakkos-kolmosluokkalaiset jo selviä siitä ettei sitä mitalia joka kerta saa. Kuitenkin moni joukkue peluuttaa jossain Stadi cupissa vain parhaita tai rätkitään pitkää päätyyn eli pelataan selkeästi voitoista.


Omasta mielestä voisi lopettaa jo kouluiässä nuo mitaliajaot. On kuitenkin jonkunlainen paradoksi pelata kilpajoukkueessa jossa ei sitten saa kilpailla.

Nimenomaan. Hiihdossa pidetään kilpailuja jo tosi pienille ja mitalit jaetaan kolmelle parhaalle. Lapsia ei kannata pitää tyhmänä: eivät he anna arvoa mitaleille, jos niitä ei ole ansaittu.

Pettymykset kuuluvat urheiluun ja joukkuetasolla niitä on jopa helpompi kantaa kuin yksilöurheilussa. Omatkin valmennettavani - ne kilpailullisimmat - kyselevät jatkuvasti, koska pääsisivät pelaamaan pytyistä, sillä nykyisenkaltainen sarja-/turnausmalli ei oikein motivoi harjoittelemaan. Yksi poika jopa lopetti ja siirtyi kokonaan yksilöurheilun pariin.

Nykyinen malli on ok harrastepelaajille, joista ei tule futaajia, kun taas potentiaalisille futaajille kilpailemattomuus tuntuu olevan hankala asia.

[Raian]

Tähän ja nimenomaan erotuomariuutisointiin liittyen se asia mitä itse haluaisin tuotavan ajoittain esille on se, että tuomari on junioreissa aika usein ainoa ottelutapahtumasta palkkaa saava osapuoli. Tuomari on töissä, muut ovat harrastamassa joten tietynlaista ammattimaisuutta ja osaamista sekä ottelujohtamisen tasoa saa ja pitääkin vaatia sarjataso, tuomarin ikä ja kokemus jne. huomioiden. Kyllä minä mielestäni voin asialliseen sävyyn mutta tunteikkaasti kommentoida 15-vuotiaiden ottelussa tuomaria, joka saapuu paikalle myöhässä tai tekee räikeän virheen jos hän on esimerkiksi tuomaroinut useita vuosia tai satoja otteluita. Otteluilla on väliä valmentajille ja etenkin pelaajille ja tuomarin työhön kuuluu kunnioittaa tapahtuman merkityksellisyyttä. Tuomaria pitää kohdella kunnioittavasti, koska tuomari on pelien pelaamiselle aika kriittinen palanen, mutta ei hän mikään pyhä lehmä ole jolle ei saisi esimerkiksi ilmaista tunteitaan ottelun tuoksinassa.

Eikös aika moni valmentajakin saa ainakin kulukorvauksia hommistaan. Jotkut ammattilaiset tietysti ihan palkkaakin... Ei nyt todellakaan kannata ajatella, että tuo palkkion saaminen "oikeuttaa" mihinkään. Kyllä ne tuomaritkin siellä pääsääntöisesti ovat aivan samalla tavalla mahdollistamassa toisten ihmisten harrastusta, ja toki omaansa. Jotenkinhan ne tuomarit on kentille saatava. Joissakin lajeissa junnuissa joukkueet itse tuomaroivat pelinsä tai turnauksissa toisten joukkueiden pelit. Jalkapallossa on päätetty, että asia ulkoistetaan kolmannelle osapuolelle.

Varmasti on hyvä kritisoida, jos ottelussa tapahtuu räikeä/räikeitä virheitä. Kontaktilajissa pelin pitää pysyä turvallisena. Se pitäisi pystyä takaamaan. Siihen toki vaikuttavat valtavasti myös valmentajat ja pelaajat itse.

[Raian]

Suomessa harrastetaan hyvin, mutta kilpaillaan huonosti; mitä tuomarilta saa junnupelissä vaatia?

Kuinka vanhoista junioireista on kyse? Junioireiden otteluissa on pelinohjaajat 11-vuotiaaksi asti. Erotuomarit tuomitsevat ottelut siitä vanhemmista. On kuitenkin valtava ero puhutaanko 12-vuotiaiden kevään ekasta ottelusta vai B-junnujen SM-sarjasta.
On myös tärkeä erottaa sarjaottelut turnauksista.

Olen ollut väärässä. Kyllähän vastustajan maalit ja tuomarin virheet saavat haitata. Niiden pitää haitata mikäli haluamme kehittää kilpailullisuutta. Sitten on tietysti valmentajan vuorovaikutustaitoa antaa näistä virheistä palautetta, siten ettei se murenna kenenkään itseluottamusta tai itsetuntoa. Nyttemmin valmentamillani 12-vuotiailla pojilla suurin puute tällä kaudella on ollut peleissä voittamisen halu, kilpailullisuus. Olen joutunut tekemään aika paljon töitä sen eteen että kilpailullisuus olisi ottelutapahtumassa automaatio, eikä sitä tarvitsisi valmentajana tsempata kentän laidalta. Olemme kehittyneet tässä.

Kun kilpailullisuutta kehitetään nimenomaan sen kautta että tunne olisi enemmän läsnä ja että peli merkkaisi, nousee vaatimustaso myös tuomaria kohtaan.

Tässä tulemme varsinaiseen viestin sisällön muodostamaan kysymykseen: Kuinka paljon esimerkiksi 10-14 -vuotiaiden peleissä tuomarilta voi vaatia osaamista ymmärtää miten kilpailullisuuden pitäisi näkyä ottelussa? Kuinka paljon tuomarin pitäisi ymmärtää mistä kilpailullisuus muodostuu ja miten tuomari voisi itse olla sitä pelissä kehittämässä?

Meidän alueella ei riitä halua/vapaaehtoisia kouluttamaan tuomareita tarkkailemalla. Muualla on varmasti asiat paremmin. Tällöin nuorille tuomareille saadaan nopeammin iskostettua myös se, että pelaajilta pitää odottaa intensiivisyyttä.
Palloliiton sarjoihin kuitenkin asetellaan tuomarit tiettyjen tasojen (Luokitukset) mukaan. Mitä vanhempia junnuja ja mitä kovempi sarja, niin sitä korkeammat luokitukset tuomareilla on.

Koen että valmentajana minulla on esimerkiksi velvollisuus kehua pelaajaa taklauksesta vaikka se tulisi hieman myöhässä ja että vastustajaa sattuisi. On päivänselvää ainakin itseni kohdalla, että tunnen pelaajani ja tiedän milloin jollakin menee yli ja kyseessä on esimerkiksi satuttamistarkoitus. Onneksi näitä tulee äärimmäisen harvoin. On myös päivänselvää että pelaajani käy pyytämässä kaverilta anteeksi ja että otan pelaajan vaihtoon rauhoittumaan jos kyseessä on satuttamistarkoitus.

Edellä mainitun esimerkin kautta haluan sanoa, että olen ollut useissa otteluissa jossa tuomari pyrkii toiminnallaan kitkemään taklaukset pois. Monia puhtaitakin taklauksia vihelletään pois. Tämä tuottaa pelaajalle epäreiluuden tunnetta ja esimerkiksi minun valmentamani joukkueen tapauksessa se saa pelaajan hämilleen, miksi en saa tehdä näin, vaikka meillä esimerkiksi harjoituksissa sitä painotetaan.

Voisitko samalla kehujen lomassa sanoa pelaajallesi, että pyri ensi kerralla taklaamaan palloa. Tällöin junnu saa palautteen ja muut ympärillä tajuavat, että pyritte pelaamaan oikein.

Osa tuomareista on liian herkkiä viheltämään kontaktit pois. Sitä ei voi kieltää. Peliin kuitenkin kuuluu myös se, että tuomareille tulee virheitä. Osa puhtaista taklauksista vihgelletään rikkeeksi. Lisäksi kannattaa opetella tunnistamaan "alibi-vihellykset". Esim. alin puolustajat saadaan kiipeliin, prässäävä pelaaja riistää pallon, mutta puolustajat kaatuu pienestä kosketuksesta selkään. Se yleensä vihelletään pois, koska se on helpompaa, se kuuluu pelin eetokseen jne.

En ole saanut huomautusta, varoitusta tai punaista korttia, koska koen että olen tarvittaessa sanonut asiasta ja asiallisesti. Olen kuitenkin tässä lähiaikoina ollut eräässä turnauksessa, jossa 12-vuotiaiden poikien kilpasarjassa oli todennäköisesti jotain turnausjärjestäjäjoukkueen vanhempia pelinohjaaja-liivi päällä tuomitsemassa otteluita. Tuolla tasolla peli on jo hyvin vauhdikasta, ja huomasin ettei niistä pelinohjaajista ollut yksinkertaisesti mihinkään. Useita karmaisevia virheitä ottelusta toiseen ja kuvaavaa oli, että esimerkiksi sellaisetkin valmentajat, joiden joukkue ei jossain tietyssä ottelussa pelannut, päivittelivät tuomariratkaisuja ja antoivat järjestäjälle niistä palautetta kesken ottelun.

Eli ette olleet tekemisissä erotuomarien kanssa. Turnaukset ovat aina niin kivoja, mutta tietyt kutsuturnaukset poislukien otteluiden taso romahtaa verrattuna sarjaotteluihin. Tähän ovat syynä vastustajat, "tuomarit" ja pelaajien lisäkuorma.

Kun pelin tempotasoa, intensiteettiä ja tunnetasoa pyritään nostamaan valmentajien taholta, niin mielestäni osaamistasoa pitää pystyä vaatimaan myös tuomareilta. Mulla ei ole mitään hajua millä tasolla tuomarikoulutuksissa tästä kokonaisuudesta puhutaan, ja tunnistetaanko palloliitossa edes kilpailullisuuden kehittymisen merkitys. Koen, että jos haluamme tempoa, intensiteettiä ja tunnetasoa kehittää, tulee pelistä myös vaativampi tuomarille esimerkiksi siten, että pelaaja saattaa purkaa tunteitaan tuomariratkaisun jälkeen. Tässä tarvittaisi yhteinen pedagoginen linja valmentajien ja tuomarien välillä. Lapset ovat yhtä inhimillisiä kuin aikuisetkin, ja ovat mielestäni oikeutettuja näyttämään epäreiluuden tunteen. Tietenkin niin ettei tunteita ilmaistessa loukata ketään. Joskus voi kuitenkin olla että tilanne menee yli. Tarvitaanko jatkossa jokaisesta yli menneestä tilanteesta some-kampanjaa, Yle-uutista tai valmentajan tai pelaajan maalitusta? Omaammeko kykyä käsitellä tilanteet toisin?

Liialla varovaisuudella ja pelolla sen suhteen, että pahoitamme tuomarin mielen, saatamme viedä pelistä jotain oleellista pois siitä näkökulmasta, että meiltä Suomesta tulisi parempia pelaajia. Olisi perin mielenkiintoista tietää, kuinka esimerkiksi Turkin, Italian tai esimerkiksi Etelä-Amerikan maissa 10-14 -vuotiaiden pelaajien tai valmentajan tunnetason annetaan näkyä kentällä nimenomaan tuomarien toimesta?

Tunnetaso. Minkähänlaisista purkauksista aina on kyse? Yleensä ohjeistus menee niin, että välitön reaktio on hyvä antaa mennä läpi. Siitä jatkuva valitus alkaa jo menemään yli. No tässäkin pitää ottaa ikä ja taso huomioon.

"Voittaa kaikin keinoin". Mitä se pitää sisällään? Reagointi heti, kun pallo pyörii sivurajan läheisyydessä... Reagointi, kun häviät kamppailutilanteen... Reagointi, kun pallo koskee käteen... Filmaaminen on OK

Miten itse reagoit valmentajana? Haetko voittoa keskittymällä pelissä kaikkiin noihin ns. pikkuasioihin?




Itse pyrin tuomitsemaan sallivalla linjalla. Huomaan, että minua jopa ärsyttää, jos joukkueet eivät halua kamppailla, vaan kaipaavat vaparia joka välissä.
Toisaalta minua on henkilökohtaisesti alkanut ärsyttämään liiallinen voitontahto. Täysin selvissäkin tilanteissa jotkut nilittävät.
Eniten ärsyttävät valmentajat, jotka pyrkivät voittamaan ottelun penkiltä. Ne, joita ei kiinnosta hyvä ottelutapahtuma pätkääkään ja hakevat joka käänteessä hyötyä joukkuelleen saavat näkemään punaista.

Vastapallona kysymys näille valkuille. Miksi sinun joukkueesi pitäisi päästä ns. helpommalla? Eikö olisi jopa pelaajille jopa hyväksi, ettei joka epäselvä tilanne vaan käänny omalle joukkueelle?

[Stürmer]

Tähän ja nimenomaan erotuomariuutisointiin liittyen se asia mitä itse haluaisin tuotavan ajoittain esille on se, että tuomari on junioreissa aika usein ainoa ottelutapahtumasta palkkaa saava osapuoli.

No tämähän on nyt tilanne lähes kaikissa aikuistenkin sarjoissa, joskus jopa korkeimman sarjatason peleissä.

[erno]

No tämähän on nyt tilanne lähes kaikissa aikuistenkin sarjoissa, joskus jopa korkeimman sarjatason peleissä.

Naisten puolella varmaan hyvinkin usein.

[Tino Asprilla]

Itse pyrin tuomitsemaan sallivalla linjalla. Huomaan, että minua jopa ärsyttää, jos joukkueet eivät halua kamppailla, vaan kaipaavat vaparia joka välissä.
Toisaalta minua on henkilökohtaisesti alkanut ärsyttämään liiallinen voitontahto. Täysin selvissäkin tilanteissa jotkut nilittävät.
Eniten ärsyttävät valmentajat, jotka pyrkivät voittamaan ottelun penkiltä. Ne, joita ei kiinnosta hyvä ottelutapahtuma pätkääkään ja hakevat joka käänteessä hyötyä joukkuelleen saavat näkemään punaista.

Vastapallona kysymys näille valkuille. Miksi sinun joukkueesi pitäisi päästä ns. helpommalla? Eikö olisi jopa pelaajille jopa hyväksi, ettei joka epäselvä tilanne vaan käänny omalle joukkueelle?

Hyvä viesti kokonaisuudessaan. Ja kuten sanoin, itselläni on pääsääntöisesti positiivisia kokemuksia tuomareista. Kirjoitin alunperinkin siitä näkövinkkelistä, että joku osa minusta on huolissaan viime aikaisesta uutisoinnista, jos se on liian yksipuolista. Tulemmeko valmentajina tai tuomareina liian varovaisiksi? Toivottavasti emme.

Itse en koe hakevani tekemiselläni etua joukkueelle, koska se on väärin ja mielestäni turhanpäiväinen käytös kääntyy ennen pitkää joukkuetta vastaan, ihan ammattilaiskentilläkin. Sen sijaan tapanani on antaa vastustajille myös kiitosta ja positiivista palautetta esimerkiksi hyvistä taklauksista, vahvasta kaksinkamppailupelaamisesta, hienoista torjunnoista tai harhautuksista.

Itselleni hyvä tapahtuma, johon tuomarilla on valtava vaikutus, on kaiken a ja o. Jos linja on selkeä ja salliva, jos valmentajat kentän reunalla eivät nillitä turhan päiväisestä, jos lapsilla on halu voittaa ottelu ja he antavat parhaansa kentällä, ovat rohkeita, antavat tunteiden näkyä ja nauttivat pelaamisesta, niin tuloksella on aika vähän väliä. Jos vastustaja on fyysinen ja laittaa meidän pelaajat ahtaammalle kuin he laittavat toisensa harjoituksissa, esim pelaten sääntöjen rajamailla, niin olen ihan fiiliksissä.

Itse olen kentällä ensisijaisesti suomifutista kehittämässä, en keräämässä meriittejä omaan palkintokaappiin. Kehittääkseni suomifutista, kerään dataa suurimmista kehityskohteista ja mielestäni kilpailullisuus on yksi merkittävämpiä kehityskohteita. Kilpailullisuuden pitäisi näkyä otteluissa kaikkein eniten. Siksi meillä pitäisi olla joku konsensus mitä kilpailullisuus on, mistä se koostuu ja miten sitä voidaan kehittää. Toisaalta, mitkä ovat kilpailullisuuden kehittymisen suurimpia esteitä?

[Nuorenanätti]

. .. mitä tuomarilta saa junnupelissä vaatia?

V: Eikös se erotuomareiden nimeäjä laita ne vaatimukset ennen erotuomareiden asettelua? Pitää olla tietty koulutus ja tietyn tasoisia pelejä alla ja jonkinlainen fyysinen kunto. Ei saa olla lahjuksia otettuna ennen eikä jälkeen pelin.

Kentältä tai kentän reunalta ei minusta voi erotuomarilta enää alkaa vaatia mitään sen erikoisempaa. Tuomarikoulutuksessa voisi tätä puolta korostaa ja opettaa heiluttamaan valittajille ahkerammin keltaista korttia ja rohkeammin poistamaan valmentajia tai vanhempia kenttäalueen ulkopuolelle.

Junioreille voisi myös opettaa sekä vastustajan että erotuomarin kunnioittamista ja sitä, että pelataan niiden vihellysten mukaan, vaikka se tuomari pitäis pilliä perseessä ja vihellykset tulisivat piereskely tahtiin. Väärät vihellykset kuuluvat futikseen lapsesta aikuiseen eikä erotuomarilinjaan tai - tasoon sopeutuminen peleissä millään tavalla vähennä peleistä kilpailullisuutta. Tämä toimii nimenomaan päinvastoin. Jos peleissä keskitytään juniorina enemmän tuomarille kitinää, vittuiluun ja mahdollisiin epäedullisiin tuomioihin, on fokus jo pahasti pois itse pelistä, mikä ei mitenkään enää palvele kilpailullisuutta tai jalkapalloa.

*

Kilpailullisuuden määritelmäsi on jotakuinkin ok. Toisena sanana voi käyttää sanaa voitontahto. Joku vuosi sitten tällä palstalla joku nosti voitontahdon pelaajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi, jopa ensisijaiseksi lahjakkuudeksi. Hänen mittarillaan voitontahto mitattiin sillä, kuinka paljon harmitti hävitä. Jopa ylipursuavat tunnepurkaukset olivat hyvästä, koska ne kertoivat vahvasta voitontahdosta. Lahjakkaimpia junioreita olivat tällä mittarilla loogisesti ne, joita vitutti eniten. Koko keskustelu oli taattua FF2:sta.

Sinun avauksesi, jossa koetat oikeuttaa ja muuttaa hyveeksi tuomareiden paineistamisen ja ratkaisuista valittamisen liittämällä sen onnettoman huonoilla perusteluilla positiiviseen kilpailullisuuteen, on lähellä tuota aiemman keskustelun pohjakosketusta. Vaikka seuraukset toki täysin eri luokkaa, on mekanismi sama kuin juutalaisvainoissa, kun natsit perustelivat muka akateemisesti ja tieteellä jotain, joka oli ihan vain ja ainoastaan perseestä.

Kertomasi kaltainen kilpailullisuuden korostaminen näkyy junnuvalmentajilla paitsi tuomareiden arvosteluna myös sisällöttömänä tsemppivalmentamisena, jossa kentän reunalta ei peleissä ole muuta annettavaa kuin huutelu "kovempaa". Näitä riittää. Tämä ei siis ollut sinulle henkilökohtainen kommentti vaan havainto laajasta joukosta valmentamaan kykenemättömiä valmentajia, joille ottelut pelkistyvät sisällöttömäksi täysiä kouhottamiseksi.

*

Olen ollut valmentajana sellainen, joka on ajatellut pelitapahtuman ensisijaisesti oppimistapahtumana. Tapahtumana jossa treenataan jotain tiettyä teemaa. Pitkään itselleni esimerkiksi tulos oli toissijainen asia, jos pelissä oli joku syvällisempi pedagoginen teema. Ihan pienjunnupeleissä tuli korostettua, ettei vastustajan maalit haittaa. Olen matkan aikana ollut lukuisissa otteluissa jossa tuomarin virheet eivät ole haitanneet, koska kyseessä on "vain lasten harrastus".

V: Pelit ovat ensisijaisesti oppimistapahtuma. Siellä opetellaan paitsi pelaamaan jalkapalloa myös esim. kilpailemaan ja kunnioittamaan vastustajia ja erotuomareita. Erotuomarille kitiseminen ei palvele mitään tavoitetta.

*

Olen ollut väärässä.

V: Et ole, ainakaan kokonaan, mutta nyt olet tehnyt pahan virhetulkinnan kilpailullisuudesta ja ohjaat väärän päätelmän perusteella äkkiliikkeellä väärään suuntaan.

*

Kyllähän vastustajan maalit ja tuomarin virheet saavat haitata. Niiden pitää haitata mikäli haluamme kehittää kilpailullisuutta. Sitten on tietysti valmentajan vuorovaikutustaitoa antaa näistä virheistä palautetta, siten ettei se murenna kenenkään itseluottamusta tai itsetuntoa.

V: Saavat haitata. Eri asia on, miten aikuiset niihin reagoivat. Tuomarivirheitä isompi merkitys on valmentajien virheillä ja se on se osuus, johon valmentajan pitää kiinnittää huomio, ei tuomarin tekemisiin.

*

Kun kilpailullisuutta kehitetään nimenomaan sen kautta että tunne olisi enemmän läsnä ja että peli merkkaisi, nousee vaatimustaso myös tuomaria kohtaan.

V: Totta ja tämä otetaan jo huomioon tuomareiden nimeämisessä peleihin. Mitä kilpailullisempi sarja, sen enemmän vaaditaan tuomareilta koulutusta ja kokemusta.

*

Tässä tulemme varsinaiseen viestin sisällön muodostamaan kysymykseen: Kuinka paljon esimerkiksi 10-14 -vuotiaiden peleissä tuomarilta voi vaatia osaamista ymmärtää miten kilpailullisuuden pitäisi näkyä ottelussa? Kuinka paljon tuomarin pitäisi ymmärtää mistä kilpailullisuus muodostuu ja miten tuomari voisi itse olla sitä pelissä kehittämässä?

V: Tämä on varmaan kysymys erotuomarikouluttajille. Jos minä vastaan kysymykseen, vastaus on 42, koska en tiedä, millä asteikolla tuota mitataan. Jos pelin kilpailullisuudesta tai säännöistä on valmentajalla, ottelun järjestäjällä ja erotuomarilla kovin eriävä näkemys, on joku mokannut. Vastuu voi siis olla myös valmentajalla, jolla on ylikorostunut voitontahto ja väärä käsitys monestakin asiasta. Toki ajoittain myös tuomarit ovat pelien tasoon nähden liian kokemattomia tai osaamattomia. Asiaa ei kuitenkaan mitenkään edistä tuomaritoiminnan arvostelu kentällä tai kentän reunalla.

*

Koen että valmentajana minulla on esimerkiksi velvollisuus kehua pelaajaa taklauksesta vaikka se tulisi hieman myöhässä ja että vastustajaa sattuisi. On päivänselvää ainakin itseni kohdalla, että tunnen pelaajani ja tiedän milloin jollakin menee yli ja kyseessä on esimerkiksi satuttamistarkoitus. Onneksi näitä tulee äärimmäisen harvoin. On myös päivänselvää että pelaajani käy pyytämässä kaverilta anteeksi ja että otan pelaajan vaihtoon rauhoittumaan jos kyseessä on satuttamistarkoitus.

V: Näin sen pitäisikin mennä.

*

Edellä mainitun esimerkin kautta haluan sanoa, että olen ollut useissa otteluissa jossa tuomari pyrkii toiminnallaan kitkemään taklaukset pois. Monia puhtaitakin taklauksia vihelletään pois. Tämä tuottaa pelaajalle epäreiluuden tunnetta ja esimerkiksi minun valmentamani joukkueen tapauksessa se saa pelaajan hämilleen, miksi en saa tehdä näin, vaikka meillä esimerkiksi harjoituksissa sitä painotetaan.

Tästä seurauksena on tunnetilan ja intensiteetin väheneminen, josta mielestäni seuraa pelin merkityksellisyyden väheneminen.

V: erotuomarilinjaan vaihtelee nyt ja tulevaisuudessa. Pelin merkityksellisyyteen sillä ei pitäisi olla suuresti väliä. Minä ajattelen, että sen ymmärtäminen ja siihen sopeutuminen on lapsille ja nuorille osa oppimistapahtumaa nimeltä peli. Tuo osuus jää oppimatta, jos fokus on siinä, että tuomari on perseestä eikä vihellä niin kuin valkun mielestä pitäisi. Siinä opitaan jotain ihan muuta eikäse ole positiivista.

*

Etenkin jos pelaaja tai valmentaja ei saisi kyseenalaistaa tuomarin ratkaisuja.

V: Mekanismi toimii juuri päinvastoin kuin mitä väität.  Pelin ja pelaajan merkitys vähenee jokaisella kerralla, kun valmentaja aikuisen suulla arvostelee tuomaria ja siirtää vastuuta lopputuloksesta pois oman joukkueen tekemisestä erotuomarin ratkaisujen syyksi. Te joukkueena ratkaisette pelin lopputuloksen, ei erotuomari. Keskittykää omaan tekemiseenne.

*

Pelkään, että viimeaikaiset uutisoinnit, vaikka ne ihan asiasta tehtyjä ovatkin, saavat monet valmentajat tai pelaajat pohtimaan omaa käyttäytymistään kentän laidalla tai kentällä. Ainakin itse olen aistinut, että kun yritän saada tuomariin kontaktin ja vaatia häneltä joskus hieman enemmän, niin kentän reunoilta katseet kääntyvät minuun. On suorastaan aistittavissa ihmisten ajattelu: mihinkähän tämä johtaa?

En ole saanut huomautusta, varoitusta tai punaista korttia, koska koen että olen tarvittaessa sanonut asiasta ja asiallisesti. Olen kuitenkin tässä lähiaikoina ollut eräässä turnauksessa, jossa 12-vuotiaiden poikien kilpasarjassa oli todennäköisesti jotain turnausjärjestäjäjoukkueen vanhempia pelinohjaaja-liivi päällä tuomitsemassa otteluita. Tuolla tasolla peli on jo hyvin vauhdikasta, ja huomasin ettei niistä pelinohjaajista ollut yksinkertaisesti mihinkään. Useita karmaisevia virheitä ottelusta toiseen ja kuvaavaa oli, että esimerkiksi sellaisetkin valmentajat, joiden joukkue ei jossain tietyssä ottelussa pelannut, päivittelivät tuomariratkaisuja ja antoivat järjestäjälle niistä palautetta kesken ottelun.

Kun pelin tempotasoa, intensiteettiä ja tunnetasoa pyritään nostamaan valmentajien taholta, niin mielestäni osaamistasoa pitää pystyä vaatimaan myös tuomareilta. Mulla ei ole mitään hajua millä tasolla tuomarikoulutuksissa tästä kokonaisuudesta puhutaan, ja tunnistetaanko palloliitossa edes kilpailullisuuden kehittymisen merkitys. Koen, että jos haluamme tempoa, intensiteettiä ja tunnetasoa kehittää, tulee pelistä myös vaativampi tuomarille esimerkiksi siten, että pelaaja saattaa purkaa tunteitaan tuomariratkaisun jälkeen. Tässä tarvittaisi yhteinen pedagoginen linja valmentajien ja tuomarien välillä. Lapset ovat yhtä inhimillisiä kuin aikuisetkin, ja ovat mielestäni oikeutettuja näyttämään epäreiluuden tunteen. Tietenkin niin ettei tunteita ilmaistessa loukata ketään. Joskus voi kuitenkin olla että tilanne menee yli. Tarvitaanko jatkossa jokaisesta yli menneestä tilanteesta some-kampanjaa, Yle-uutista tai valmentajan tai pelaajan maalitusta? Omaammeko kykyä käsitellä tilanteet toisin?

V: Tietysti pelaajilla tulee ajoittain tunteet pintaan ja näitä tulee tahattomia purkauksia kentällä. Jos tämä on jatkuvaa, pitäisi minusta tuomarin laputtaa pelaaja. Myös yksittäisestä homovittusaatananeekeri purkauksesta voi pelaajan pistää pihalle, vaikka kuinka olisi söötin kilpailullinen tunteenpurkaus väärästä vihellyksestä. Jos kentän reunalta valmentaja kysyy asiallisesti, miksi vihellettiin, on se ok ja kuuluu tuomarille, että pystyy perustelemaan ratkaisunsa. Jos kysely ja nurina on jatkuvaa, puhuttelisin valmentajan tai tarvittaessa poistaisin kentän reunalta, jos puhe ei auta. Ei se tuomari kuitenkaan ole siellä kentällä ensisijaisesti selittämässä valmentajille tekemisiään.

Taas, tietysti peleissä on välillä huonojakin tuomioita tai tuomareita, mutta sen jälkeen, kun Collina jäi eläkkeelle, ei suomalaisiin junnupeleihin ole enää ollut tarjolla riittävän tasokkaita tuomareita.

*

Kerron vielä yhden esimerkin. Valmensin. Peli oli kilpailullinen, tärkeä peli. Sen verran isoista nuorista ja merkittävästä pelistä puhuttiin, että mukana olivat myös linjamiehet. Erotuomari oli nuori ja vihelsi herkästi. Minunkin mielestäni liian herkästi. Vastustajan valmentaja oli jatkuvasti äänessä ja kritisoi tuomarin ratkaisuja, aika lailla jokaista. Pelaajat myös. Oli tunnetta pelissä. Linja muuttuikin kritiikin seurauksena pelin aikana selvästi sallivammaksi. Tuomari ns. "antoi pelata". Vastustajan pelaaja ajeli muutaman kerran yhtä pelaajaani nilkoille. Minusta kumpikin oli vähintään keltaisen arvoinen. Toisesta tuli vapari, toisesta ei mitään.

Toisen puoliajan puolivälin tienoilla tämä pariin kertaan ajeltu pelaaja palautti palvelukset ja mursi napit edellä taklauksella samaiselta vastustajalta nilkan, ei millään tavalla vahingossa. Pelaaja sai keventyneen tuomarilinjan mukaisesti tempusta keltaisen kortin ja vastustaja vaparin. Kaikki hyvin, eikö? Tunne näkyi, oltiin kilpailullisia, ei ollenkaan liian varovaisia ja tuomarillekin pystyi antamaan palautetta.

Vastauksena kysymykseen, otin pelaajan vaihtoon ja keskustelin pelin jälkeen muutamastakin asiasta, muun muassa pelaajien ja erotuomarin kunnioittamisesta kentällä.

Ai niin, hävittiin 0-4, jotta esimerkistä ei unohtuisi se kilpailullisten junnupelien olennaisin juttu.

*

E: pahoittelut, en jaksa säätää lainausten kanssa.

[gv39]

Tähän ja nimenomaan erotuomariuutisointiin liittyen se asia mitä itse haluaisin tuotavan ajoittain esille on se, että tuomari on junioreissa aika usein ainoa ottelutapahtumasta palkkaa saava osapuoli. ...

Mitä helvettiä juuri luin.
Harrastustoimintaahan tuo on suurimmalle osalle tuomareita.
Tietysti kuullut legendoja kesätuomareista, jotka ovat urakoineet pelejä niin paljon, että päässeet ihan kohtuu tienisteille.

Tiedä minkä ikäisistä tässä puhutaan, mutta tavoitteelliset ylemmät kilpasarjat sitten erikseen, mutta suurimassa osassa muista peleistä on tärkeintä, että pelaajat pääsevät terveinä kotiin.

Kortilliset voivat kertoa onko oikeasti väliä, mutta jos tuomarin linja täysin hukassa, niin palautetta sitten erotuomarikerhoon eikä huutaa naama punaisena tuomarille kesken ottelun. 

Kuten kerroitkin, niin iällä ja kokemuksella on väliä. Aikuiset tuomarit voivat ottaa vastaan erilaista palautetta kuin esim 15-20 v.
Vieläkin muistan kun olin hakemassa omaa alaikäistä superjunnutuomaria jostain tyyliin 12 v kilpasarjan ottelusta, niin toisen "ison seuran" joukkueen valmentajan ääni kuului pitkälle kentän ulkopuolellekin, kun tuomariin yritettiin vaikuttaa. Ja varmasti tämä valkku sai palkkaa eikä ollut mikään "isävalmentaja".
Vähän ot, mutta en tiedä yhtään tapausta*, jossa tuomari muuttaisi vihellystää huutamisen tai muun takia.

* oikeasti on ollut yksi tapaus, mutta se oli pelkkä harkkamatsi.

[Tino Asprilla]

.

Lopun kauhuskenaarioesimerkilläsi viestitit ainakin itselleni, että tulkitsit viestieni sisällön maailmanlopuskaaosmaisesti.

Ennen kuin voisin jatkaa keskustelua, niin kerro toki omin sanoin kuinka tuo ikävä nilkan murtuminen olisi voitu välttää?

Jos lähtötilanne on että tuomarilla ei ole kovin salliva linja, vastustajan valmentaja nillittää, linja vaihtuu, on epäselvä ja se vaikuttaa pelaajien tunteiden hallintaan.

Moni ottelun tasosta ja turvallisuudesta vastuussa ollut aikuinen tai muu auktoriteetti olisi voinut tehdä asialle jotain. Mitä siis piti tehdä?

[Ben]

Tiedä minkä ikäisistä tässä puhutaan, mutta tavoitteelliset ylemmät kilpasarjat sitten erikseen, mutta suurimassa osassa muista peleistä on tärkeintä, että pelaajat pääsevät terveinä kotiin.

Vähän arveluttavaa tosiaan, jos "vähän myöhästyneistä taklauksista jossa vastustajaa sattuu" tai "sääntöjen rajamailla peluusta" saa kovin nuorissa ikäluokissa valmentajilta lähinnä kehut. Ja harmitellaan, että vittu kun eivät tuomarit ymmärrä antaa pelata kovaa.

[Zlatanic]

Näin hoidin tilanteen eilen(8v 5vs5 peli), kun meidän pelaaja tuli hieman selkäpuolelta kaksinkamppailuun, kun molemmat juoksivat täyttä spurttia ja siitä vihellettiin vapari:

Pyysin pelaajaa luokseni kentän laidalle ja kehuin puolustustyöskentelystä ja että antoi kaikkensa, mutta kehoitin keskittymään siihen, että seuraavassa vastaavassa tilanteessa kontakti tulee puhtaasti ja vasta sitten kun on vastustajan rinnalla. Että joskus pitää hyväksyä, ettei kerkeä mutta silloin pitää löytää jokin toinen keino puolustaa tilanne.  Seuraava vastaava olikin puhdas ja voitti kamppailun 100-0.


Eli kehuin toimintatapaa, vaikka rike olikin.

[Nuorenanätti]

Vähän arveluttavaa tosiaan, jos "vähän myöhästyneistä taklauksista jossa vastustajaa sattuu" tai "sääntöjen rajamailla peluusta" saa kovin nuorissa ikäluokissa valmentajilta lähinnä kehut. Ja harmitellaan, että vittu kun eivät tuomarit ymmärrä antaa pelata kovaa.

Minä ymmärsin, että tämä liittyi siihen, että pelaajilta yleisesti puuttuu rohkeutta mennä tilanteisiin. Tuossa iässä harjoitellaan myös taklaamista, mikä sekin on oma taitonsa. Kun sitten ei ihan hallita omaa kehoa tai taklauksen ajoitusta, välillä kolisee. On minusta ihan ok antaa pelaajille hyvä palaute, vaikka taklaus ei olisi täysin onnistunut. Vähän sama, kuin jos yrität ohittaa pelaajaa ja hukkaat pallon. Voi pelaajaa silti kehua, jos ratkaisu yrittää ohitusta on ollut tilanteeseen oikea. Aina ei vain onnistu.

Tässäkin on ihan hyvä erottaa tilanteet, jossa testosterinihuuruinen aikuisen fysiikalla varustettu teini lanaa sata lasissa kahta päätä lyhyemmän kaverin ihan vain osoittaakseen, että pelaa kovaa ja on kilpailuhenkinen.

[Tino Asprilla]

Vähän arveluttavaa tosiaan, jos "vähän myöhästyneistä taklauksista jossa vastustajaa sattuu" tai "sääntöjen rajamailla peluusta" saa kovin nuorissa ikäluokissa valmentajilta lähinnä kehut. Ja harmitellaan, että vittu kun eivät tuomarit ymmärrä antaa pelata kovaa.

Ymmärrän että noin ilmaistuna arveluttaa. Tottakai taklaus ja riistäminen on taito johon vaikuttaa tilan ja ajan hahmottamiseen liittyvät ominaisuudet yhdessä motoriikan ja muun fysisten, sekä jonkin verran henkisten ominaisuuksien kanssa.

Kontaktiin asti pelaaminen ei aina tarkoita rikettä. Joskus kontaktiin asti pelaaminen tulee myöhässä. Tapahtuma joita jalkapallo-ottelussa tulee, tai pitäisi tulla useita. Tuomarin tehtävä on antaa toistuvista rikkeistä, tai selkeästi myöhässä tulleista rikkeistä varoitus. Toivon että tuomari tämän hommansa klaaraa. Ja kuten olen useasti jo todennut, kokemusteni perusteella usein onkin klaarannut.

Tuomari ei voi kuitenkaan viheltää liian herkästi tai muuttaa linjaansa esimerkiksi valmentajan nillityksen perusteella. Tuomari ei saa myöskään alkaa ns. syrjimään tuomioissaan joukkuetta jonka pelaajat kyseenalaistavat esimerkiksi tuomarin herkän linjan. Toisaalta tuomari ei saa myöskään muuttaa linjaansa mikäli puhtaista taklauksista toisen joukkueen pelaajat saavat kolhuja, eli eivät ns. pysty fyysisesti vastaamaan vastustajan tasoon.

Valmentajat eivät saa provosoida tuomaria tai pelaajia kentällä. Valmentajat eivät myöskään voi kilpailullisuuden kasvattamiseksi moittia pelaajiaan mikäli he rikkovat vastustajaa tarkoituksettomasti, joskin myöhässä.

Valmentaja ei voi myöskään laittaa tuomarin piikkiin hävittyä ottelua mikäli vastustaja on ollut ovelampi esim sääntöjen rajamailla pelaamisessa. Itse painotan pelaajilleni, että ottakaa oppia vastustajasta kuinka paidasta voi nykäistä vauhtia pois ilman että jäät kiinni tms.

Olen ollut häviämässä useita otteluita jossa vastustaja on ollut ovelampi. Kyllähän se ärsyttää kun joku vastustajan pelaaja eaim osaa roikkua paidassa ilman että jää kiinni. Ensisijaisesti kuitenkin ajattelen että tuossa vastustajan pelaajasta on jotain sellaista jota me suomessa kaivataan.
Samoissa otteluissa meidän pelaajia on ärsyttänyt vastustajan tapa pelata ja he kyseenalaistavat tuomarin ratkaisun. Viestini
 pelaajille on, että ensi reaktion jälkeen ei mussuteta tuomarille, sillä yksi ihminen ei voi nähdä kaikkea. Samalla kannustan pelaajiani pyrkimään vastaamaan vastustajan taitoon vaikkapa edellä mainitussa sääntöjen rajamailla pelaamisessa.

Jos tuomari ei huomaa vastustajan repimistä ja mä samalla kannustan pelaajiani vastaamaan siihen, on selvää etten kritisoi suoranaisesti tuomaria. Mutta veikkaan että moni tulkitsee sen yllyttämiseksi tai kritiikiksi.
Pitäisikö pelissä tapahtuvat asiat painaa vain villaisella ja todeta pelin jälkeen että vastustaja oli ilkeämpi ja osasi tehdä voittavia ratkaisuja, mutta hyvä että me pelattiin fair play ja se on tärkeintä? Tässä tavassa on vaarana että pelaajien harmitus ja paha mieli mitätöidään jollain sellaisella joka kuuluu johonkin harrastefutikseen. Se alkaa kasvattamaan pelaajaa mielestäni siihen suuntaan että pelissä on jotain muuta ensisijaista tarkoitusta kuin sen voittaminen.

[Nuorenanätti]

Lopun kauhuskenaarioesimerkilläsi viestitit ainakin itselleni, että tulkitsit viestieni sisällön maailmanlopuskaaosmaisesti.

En tulkinnut. Tuomareille valittaminen on perseestä, vaikka sitä kuinka haet sille moraalista oikeutusta kilpailullisuudesta perusteluilla, joihin ilmeisesti itse uskot. Koetin kertoa, että olet perusteluinesi väärässä. Ei kyseessä ole maailmanlopun kaaos, vaikka joku onkin eri mieltä kanssasi.

Ennen kuin voisin jatkaa keskustelua, niin kerro toki omin sanoin kuinka tuo ikävä nilkan murtuminen olisi voitu välttää?

Jos lähtötilanne on että tuomarilla ei ole kovin salliva linja, vastustajan valmentaja nillittää, linja vaihtuu, on epäselvä ja se vaikuttaa pelaajien tunteiden hallintaan.

Moni ottelun tasosta ja turvallisuudesta vastuussa ollut aikuinen tai muu auktoriteetti olisi voinut tehdä asialle jotain. Mitä siis piti tehdä?

1. Opettaa jo hyvissä ajoin pelaajille vastustajan ja erotuomarin kunnioittamista ja käyttäytyä itsekin sen mukaan
2. Olla nillittämättä erotuomarin ratkaisuista ja keskittyä omaan pelaamiseen ja pelaajiin.
3. Ottaa jaloille potkinut pelaaja vaihtoon ja keskustella pelaajan kanssa vastustajan kunnioittamisesta, ehkä koko joukkueenkin kanssa, mutta tämä orkesteri oli muutenkin valmentajansa näköinen "pelataan kovaa, kun ollaan kovia jätkiä" -tyylinen kokoonpano

On myös mahdollista, että tämä tapaus oli se oppi, minkä pelaaja tarvitsi. Jos annat, ole valmis myös ottamaan vastaan. Jos pelaat niin, että riskeeraat vastustajan terveyden, riskeeraat myös oman terveytesi. Kuinka kilpailullinen ja millä tavalla oikeastaan olet? Juniorina opetellaan myös näitä rajoja ja siinä mielessä varmaan kumpikin pelaajista oppi pelistä jotain.

Jos meinaat, että minun olisi pitänyt ottaa potkittu pelaaja pois, niin ei olisi. Hän ei ollut millään tavalla ärtynyt eikä osoittanut, että aikoi kostaa. Luulen, että kun tilanne tuli, päätös ajella nilkoille tuli siinä hetkessä ja siihen isolla todennäköisyydellä vaikuttivat edelliset omille jaloille tulleet taklaukset. Pelaaja oli tuossa iässä varsin pienikokoinen ja hyvin pitkälti taitopelaaja kovan fyysisyyden sijaan. On pelannut ja pelaa edelleen Miesten Kakkosessa.

Erotuomari on sittemmin viheltänyt korkeimmillaan Miesten Ykkösen pelejä, luultavasti tulee nousemaan vielä korkeammalle viheltämään. Silloin oli uransa alkuaskeleilla.