Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Tino Asprilla]

1. Opettaa jo hyvissä ajoin pelaajille vastustajan ja erotuomarin kunnioittamista ja käyttäytyä itsekin sen mukaan
2. Olla nillittämättä erotuomarin ratkaisuista ja keskittyä omaan pelaamiseen ja pelaajiin.
3. Ottaa jaloille potkinut pelaaja vaihtoon ja keskustella pelaajan kanssa vastustajan kunnioittamisesta, ehkä koko joukkueenkin kanssa, mutta tämä orkesteri oli muutenkin valmentajansa näköinen "pelataan kovaa, kun ollaan kovia jätkiä" -tyylinen kokoonpano

Samaa mieltä. Lisäisin vielä että tuomarilla olisi ollut vastuu säilyttää valittu linjansa otteluun.

---
Kaiken kaikkiaan olisi varmaan hyvä että tuomari kävisi keskustelun ennen ottelua joukkueiden kanssa sen osalta millaista linjaa hän tulee käyttämään?

Toivon ettei sinulle jäänyt käsitys että olisin tuomareille nillittäjä. Koska kuten sanoin, en ole saanut huomautusta, varoitusta tai kentältä poistoa. Haluan vain että kommunikaatioyhteys pelin aikana pelaajien ja tuomarin, sekä valmentajien ja tuomarin välillä säilyy. Ettei ylilyöntien vuoksi seurannut uutisointi vaikuta siten, ettei kukaan uskalla kentällä kommunikoida keskenään ja toisaalta ettei tunteitakaan saisi näyttää.

[Nuorenanätti]

Toisaalta tuomari ei saa myöskään muuttaa linjaansa mikäli puhtaista taklauksista toisen joukkueen pelaajat saavat kolhuja, eli eivät ns. pysty fyysisesti vastaamaan vastustajan tasoon.

Tämä on varmaan sellainen kohta, johon kannattaa kiinnittää huomiota omien junnujesikin osalta, kun kannustat pelaamaan kovaa ja viemään taklaukset loppuun jne.

Pelaajien kokoerot ovat isoja ja ylilyöntejä näkee junnupeleissä paljon. Jalkapallossa on pykälä "kohtuuton voimankäyttö", jota ehkä harvemmin näkee sovellettavan eikä sille aikuisissa kovin isoa sijaa olekaan, mutta jota voisivat tuomarit erityisesti teinien peleissä useamminkin hyödyntää. Tämä siis esimerkiksi silloin, kun pelaaja taklaa näennäisesti sääntöjen puitteissa, mutta käyttää täyden kokonsa ja voimansa ja satuttaa vastustajaa, joka ei "pysty fyysisesti vastaamaan vastustajan tasoon".

Jossain taklaamisessa ja fyysisessä pelissäkin kulkee raja, kun et enää kannusta pelaajia kilpailullisuuteen tai voittaamaan pelejä vaan ehkä tiedostamattasi vastustajan vahingoittamiseen. Pelaajalla voi itsellään olla vaikea hahmiottaa raja, jos valmentajalla sitä ei ole.

Jos tuomari antaa vaparin lähitilanteessa turpaansa saaneelle pelaajalle, kyse ei ole välttämättä tuomarlinjan muuttumisesta vaan sovellettavasta säännöstä.

[Tino Asprilla]

Tämä on varmaan sellainen kohta, johon kannattaa kiinnittää huomiota omien junnujesikin osalta, kun kannustat pelaamaan kovaa ja viemään taklaukset loppuun jne.

Pelaajien kokoerot ovat isoja ja ylilyöntejä näkee junnupeleissä paljon. Jalkapallossa on pykälä "kohtuuton voimankäyttö", jota ehkä harvemmin näkee sovellettavan eikä sille aikuisissa kovin isoa sijaa olekaan, mutta jota voisivat tuomarit erityisesti teinien peleissä useamminkin hyödyntää. Tämä siis esimerkiksi silloin, kun pelaaja taklaa näennäisesti sääntöjen puitteissa, mutta käyttää täyden kokonsa ja voimansa ja satuttaa vastustajaa, joka ei "pysty fyysisesti vastaamaan vastustajan tasoon".

Jossain taklaamisessa ja fyysisessä pelissäkin kulkee raja, kun et enää kannusta pelaajia kilpailullisuuteen tai voittaamaan pelejä vaan ehkä tiedostamattasi vastustajan vahingoittamiseen. Pelaajalla voi itsellään olla vaikea hahmiottaa raja, jos valmentajalla sitä ei ole.

Jos tuomari antaa vaparin lähitilanteessa turpaansa saaneelle pelaajalle, kyse ei ole välttämättä tuomarlinjan muuttumisesta vaan sovellettavasta säännöstä.

Kyllä, hyvä nosto. Nämä tilanteet ovat haastavia kaikille ottelun osapuolille. Tuossa esiin nostamassani 10-14 - vuoden ikähaarukassa on fyysisiä kokoeroja valtavasti eikä niin pieni- kuin isokokoisenkaan pelaajan kehityksen tulisi tästä kärsiä.

[gv39]

....
 Ettei ylilyöntien vuoksi seurannut uutisointi vaikuta siten, ettei kukaan uskalla kentällä kommunikoida keskenään ja toisaalta ettei tunteitakaan saisi näyttää.

Edelleen on paljon väliä minkä ikäisistä junnuista puhutaan ja minkä ikäinen on tuomari.
Jos tuomari on kestänyt jo alaikäisenä paskakuulemiskoulutuksen ja jatkaa uraansa aikuisena, niin tuomarilla ei mene niin helposti "tunteisiin" eikä lopeta uraansa samalla viikolla.

Kommunikointi on suorastaan toivottavaa, mutta "tunteiden näyttäminen" on monelle koodisana ja hyväksyntä (omalle) huonolle käytökselle.

Kohtuuttomasta voimankäytöstä;
Anekdoottina, että vaikka olisi kokoeroaja, niin peli voi olla reilua.
Vuosienkin jälkeen muistan tilanteen, jossa meidän jengin sisukas taisteluhaluinen pelaaja taklasi kylki kylkeä vasten 2 päätä ja ehkä 15-20 kg skrodempaa pelaajaa.
Meidän pelaaja suorastaan pompahti takaisin oman taklauksen voimasta, mutta taklauksella ei tuntunut olevan vastustajaan mitään vaikutusta. No peli jatkui ja terrieri yritti saada uudelleen vastustajna kiinni ja palloa pois.
Eli ei fyysisesti ylivertaisen pelaajan tarvitse käyttää koiruuksia, kun ominaisuudet+sääntöjen mukainen peli on riittävää ja vastustajalle ei aiheudu vammoja tai vammariskiä.

[törömömmö]

Tässä keskustelussa lienee lopulta kyse siitä, että mitä varten valmennetaan?
Onko kyse harrastuksesta, joka on osa kasvamista fiksuksi ja vastuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi, vai ollaanko kentän laidalla tuottamassa pelaajia huippu-urheilun käyttöön.
Raja lienee pitkälti siinä, onko kyse esim. akatemiatoiminnasta vai jostain vähemmän totisesta kilpaurheilusta.

[Tino Asprilla]

Tässä keskustelussa lienee lopulta kyse siitä, että mitä varten valmennetaan?
Onko kyse harrastuksesta, joka on osa kasvamista fiksuksi ja vastuulliseksi yhteiskunnan jäseneksi, vai ollaanko kentän laidalla tuottamassa pelaajia huippu-urheilun käyttöön.
Raja lienee pitkälti siinä, onko kyse esim. akatemiatoiminnasta vai jostain vähemmän totisesta kilpaurheilusta.

Boldatun osan asiat ovat jotenkin toisensa pois sulkevia? Se että peli merkkaisi tunnetasolla enemmän ja olisi sen 1h-1,5h ajan maailman tärkein asia on jotenkin pois sivistyksestä?

Edelleen, mä en peräänkuuluta mitään räyhäämistä ja tuomarin piirittämistä.
Lasten ja nuorten jalkapallossa pelaajia tulisi kasvattaa myös kilpailullisuuteen, joka on mielestäni merkittävä osa laadukkaampaa pelaajatuotantoa. Jotenkin musta tuntuu että kaiken maailman drop-outit tai tunteiden näkyminen saa ihmiset pelkäämään että jollekin tulee paha mieli.

On tietysti luontevaa että edellä mainitut asiat eivät vain tapahdu. Asioista, ilmiöistä, tilanteista ja tapahtuneista pitää osata keskustella. Valmentajan ja pelaajien/perheiden pitää osata keskustella keskenään. Yhtälailla pelaajien/valmentajien ja tuomarin pitää osata keskustella keskenään.

Pohdiskelen sitä, että onko se oikea väylä lapselle kasvaa pelaajaksi jos pelistä tulee tapahtuma jossa lapsi ei olisi oikeutettu näyttämään tunteitaan ja että hän ikään kuin varoisi kentällä tekemisiään? Jos jalkapallopelistä tulee tapahtuma jossa pelkäämme epäonnistua enemmän kuin onnistua niin taidollisesti kuin tunteellisesti, niin tottakai se vaikuttaa myös treeniympäristöön.

Aikuisina emme voi olla vain rajoittamassa pelaajaa. Aikuisina olemme kasvattamassa pelaajaa. Ja jotta voisimme kasvattaa pelaajaa, tarvitsemme yhteisen näkemyksen kasvatuslinjauksista. Tässä tulemmekin siihen, että kun tuomari ei välttämättä ole aikuinen, niin mitä häneltä voi vaatia?

Kun mielemme tulkitsee uutisia älyttömistä ylilyönneistä jalkapallo-otteluista, niin tottakai se vaikuttaa ajatteluumme ja toimintaamme otteluissa. Mutta alunperin kirjoitinkin, tarvitsemmeko myös toisenlaista uutisointia tai asioiden laajempaa pohtimista ettemme tule liian varovaisiksi, koska tunteilla on merkittävä vaikutus pelaajakehitykseen. Ja kun joku asia on merkityksellinen, niin tunteet ovat yleensä esillä, joskus negatiivisestikin, mutta sivistyneisyyteen kuuluu tunnistaa myös hetket jolloin tilanteet menevät yli. Ja sivistykseen kuuluu taito osata pyytää tarvittaessa anteeksi.

Nyt oli tosi pikaisesti kirjoitettu, toivottavasti ei vääräleuat poimi sieltä jotain yhden lauseen sisältöä ja Irroita sitä isosta kokonaisuudesta.

Tarkennan tarvittaessa.

[Hegetsu]

Jos pelaajakehitykseen haluaisi oikeasti panostaa niin seuroilla pitäsi olla rahaa seuravalmentajiin sekä valmennus/juniori/kehityspäällikköön niin että näillä riittäisi aika käydä katsomassa useamman ikäryhmän sekä tasoryhmän treenejä. OTO-valmentaja, vaikka valmentajana olisi kuinka hyvä, harvoin ehtii tai pystyy katsomaan seuran muiden joukkueiden (ikä tai taso) treenejä tai pelejä ja usein OTO-valmentajan fokus on kovasti siinä omassa joukkueessa ja sen menestyksessä ihan ymmärrettävästi koska jos tulee tappiota tappion perään niin lähdön hetki voi koittaa kovin helposti ja toisaalta OTO-valmentaja usein myös alttiimpi vanhempien painostukselle.

Seuravalmentaja parhaassa tapauksessa huomaa, että vihreässä joukkueessa pelaava Ossi kärrää kyseistä joukkuetta ja Ossin siirtyminen pelaamaan välillä vaikka vuotta vanhempien kanssa auttaisi Ossia kehittymään ja toisaalta pakottaisi Ossin vanhan joukkueen muut pelaajat ottamaan uudenlaista roolia joukkueessa. OTO valmentaja taas useinkaan (oman kuplan perusteella) ei haluaisi antaa pelaajaa pois koska se huonontaan omaa joukkuetta  tai edes aina ottaa toista pelaajaa toisesta ryhmästä koska jos joukkueen pelaajien vanhemmissa on peliajan kellottajia niin tietää sen johtavan taas ongelmiin.

[törömömmö]

Boldatun osan asiat ovat jotenkin toisensa pois sulkevia? Se että peli merkkaisi tunnetasolla enemmän ja olisi sen 1h-1,5h ajan maailman tärkein asia on jotenkin pois sivistyksestä?

Jos pelissä pärjäämiseksi kannustetaan tekemää asioita, joita muussa kontekstissa ei hyväksyttäisi, niin kyllä ne ovat poissulkevia. Ellei sitten jotenkin lapsen tasoisesti selitetä miksi jalkapallokentällä pätee eri säännöt kuin muualla yhteiskunnassa. Kasvatustyössä johdonmukaisuus on tuikitärkeää.

[Raian]

Keksippä kolme esimerkkiä...

Miten haluaisit, että kaikki toimijat toimisivat kyseisissä tilanteissa?

Esim. sinun joukkueesi hyökkääjä kuljettaa boksiin, mutta puolustaja antaa kädellä painetta olkapäähän ja jopa selkään. Hyökkääjä pystyy vetämään, mutta ei tee maalia. Hyökkääjä kaatuu maahan vedon ja paineen vuoksi.

Esim. vastustaja hyökkää ja pallo käy päätyrajan päällä.

Esim. tuomari tuomitsee yksin. Epäselvä paitsiotilanne. Miten reagoit? Miten haluat pelaajiesi reagoivan?

Keksikää parempia esimerkkejä...

[Tino Asprilla]

Jos pelissä pärjäämiseksi kannustetaan tekemää asioita, joita muussa kontekstissa ei hyväksyttäisi, niin kyllä ne ovat poissulkevia. Ellei sitten jotenkin lapsen tasoisesti selitetä miksi jalkapallokentällä pätee eri säännöt kuin muualla yhteiskunnassa. Kasvatustyössä johdonmukaisuus on tuikitärkeää.

Olen sanonut, miksei se peli voisi hetkellisesti olla se maailman tärkein asia? Joka kuitenkin on vain jalkapalloa?

Ja toisekseen, oletko sinä sellainen kummitushenkilö, joka ajaa maantiellä aina 80km/h?
Eikös pieni ylinopeus tai vanhoilla vihreillä meneminen, johon aika hemmetin moni aikuinen syyllistyy ja näyttää esimerkkiä kyydissä oleville lapsille, ole juuri tuota sääntöjen rikkomista? Hyväksyn sen että poliisilla on tässä yhteinen linja sakottaa sääntöjä rikkovia. Saattaisin olla eri mieltä poliisin kanssa jos 82 km/h alettaisi sakottaa.

[törömömmö]

Olen sanonut, miksei se peli voisi hetkellisesti olla se maailman tärkein asia? Joka kuitenkin on vain jalkapalloa?

Miksi sen pitäisi olla edes hetkellisesti maailman tärkein asia?

Ja toisekseen, oletko sinä sellainen kummitushenkilö, joka ajaa maantiellä aina 80km/h?
Eikös pieni ylinopeus tai vanhoilla vihreillä meneminen, johon aika hemmetin moni aikuinen syyllistyy ja näyttää esimerkkiä kyydissä oleville lapsille, ole juuri tuota sääntöjen rikkomista? Hyväksyn sen että poliisilla on tässä yhteinen linja sakottaa sääntöjä rikkovia. Saattaisin olla eri mieltä poliisin kanssa jos 82 km/h alettaisi sakottaa.

Näyttää, ja se on perseestä. Nopeusrajoituksia pitäisi noudattaa ja punaisia päin ei saisi ajaa.

[Tino Asprilla]

Keksippä kolme esimerkkiä...

Miten haluaisit, että kaikki toimijat toimisivat kyseisissä tilanteissa?

Esim. sinun joukkueesi hyökkääjä kuljettaa boksiin, mutta puolustaja antaa kädellä painetta olkapäähän ja jopa selkään. Hyökkääjä pystyy vetämään, mutta ei tee maalia. Hyökkääjä kaatuu maahan vedon ja paineen vuoksi.

Esim. vastustaja hyökkää ja pallo käy päätyrajan päällä.

Esim. tuomari tuomitsee yksin. Epäselvä paitsiotilanne. Miten reagoit? Miten haluat pelaajiesi reagoivan?

Keksikää parempia esimerkkejä...

Kerron omat näkemykseni ja ovat paikkansa pitäviä koska näitä sattuu pelissä jatkuvasti:

1. Ensisijainen reaktioni on harmitus, etenkin jos rike on mielestäni pilkun arvoinen. Toissijainen reaktioni on toteamus, että pelaajani tarvitsee lisää tasapainoa ja vartalonhallintaa. Kolmas reaktioni on tyytyväisyys vastustajan taitoon tehdä tuollainen voittava teko kentällä.
Jos tilanne toistuu toisessa päässä ja tuomari antaa pilkun, koen olevani oikeutettu kyseenalaistamaan tuomarin linjan rauhallisesti keskustellen.
Pelin jälkeen tai puoliajalla käyn läpi vastustajan taidon hyödyntää kaikki keinot maalin estämiseksi.

2. Peli jatkuu tuomarin vihellyksen asti. Jos joku pelaajistani viittoo ja huutaa "yli", pidän sitä hyvänä reaktiona tunnistaa vastustajan hyökkäyksen katkaiseminen. Jos pelaaja lopettaa pelaamisen ja mussuttaa siitä tuomarille, annan pelaajalle palautteen ja otan tarvittaessa vaihtoon mikäli reagointi menee ns. yli. Mutta eipä ole tuollaisesta mennyt.

3. Näitä tulee useita matsissa. Osa pelaamistani tunnistaa paitsion tosi hyvin. Jos tilanne on paitsio ja päätyy maaliin, ja toppari on vaikka onnistunut nostamaan linjan oikea-aikaisesti saatan sanoa pelin aikana että mun mielestä ei ollut paitsio ja pelasit tilanteen tosi hienosti. Korostan ettei yksi tuomari voi nähdä kaikkea. Jos pelaavani protestoi asiallisesti tuomarille, annan sen tapahtua.

Jos paitsioita tulee jatkuvasti, niin koen olevani oikeutettu mainitsemaan siitä tuomarille, sillä jatkuva virheiden tekeminen ei tee hyvää pelin luonteelle.

Toistan itseäni: pääsääntöisesti tuomarointi on ollut hyvää omissa kokemuksissani. Mitä valmentaja ja pelaajat voivat vaatia tuomarilta silloin kun asiat eivät suju hyvin?

[Tino Asprilla]

Miksi sen pitäisi olla edes hetkellisesti maailman tärkein asia?

Näyttää, ja se on perseestä. Nopeusrajoituksia pitäisi noudattaa ja punaisia päin ei saisi ajaa.

Ensimmäiseen: lisätäkseen kilpailullisuutta, joka on suuri puute suomalaisessa pelaajakehityksessä. Olemmehan aihetta käsittelevässä topikissa.

Toiseen, et vastannut kysymykseeni. Ajatko aina tasan 80 km/h maksimissaan?
Lisäksi, vääristelit sanomaani. Puhuin vanhoista vihreistä, en punaisista.

[Raian]

koen olevani oikeutettu kyseenalaistamaan tuomarin linjan rauhallisesti keskustellen.

Toistan itseäni: pääsääntöisesti tuomarointi on ollut hyvää omissa kokemuksissani. Mitä valmentaja ja pelaajat voivat vaatia tuomarilta silloin kun asiat eivät suju hyvin?

Hyvää reagointia... Oli tosin liian helppoja/selviä esimerkkejä.


Aina ei tietenkään "rauhallinen keskustelu" ole mahdollista. Voit ollakin kiihtynyt, tuomari voi olla kiihtynyt, muut toimijat ovat kiihtyneitä. Pelin jälkeen on monesti toki ainut mahdollisuus keskusteluun.

[Tino Asprilla]

Aina ei tietenkään "rauhallinen keskustelu" ole mahdollista. Voit ollakin kiihtynyt, tuomari voi olla kiihtynyt, muut toimijat ovat kiihtyneitä. Pelin jälkeen on monesti toki ainut mahdollisuus keskusteluun.

Erinomainen pointti. Valmentajan voimavarat ja vuorovaikutustaidot. Tärkeimmät työkalut koutsille.

Joskus on kaikilla huonoja päiviä. Silloin valmentajan on syytä tunnistaa että omaa toimintaa pitää osata kontrolloida ennakoidusti jos vaarana on että menee esim räyhäämisen puolelle. Ja jos hetkellisesti sattuu menemään, niin anteeksi pitää osata pyytää.   

[törömömmö]

Ensimmäiseen: lisätäkseen kilpailullisuutta, joka on suuri puute suomalaisessa pelaajakehityksessä. Olemmehan aihetta käsittelevässä topikissa.

Toiseen, et vastannut kysymykseeni. Ajatko aina tasan 80 km/h maksimissaan?
Lisäksi, vääristelit sanomaani. Puhuin vanhoista vihreistä, en punaisista.

Olemme suomalaista juniorivalmennusta käsittelevässä topikissa, emme suomalaista pelaajakehitystä käsittelevässä topikissa. Suomalaisen juniorivalmennuksen ainoa, eikä varmaan edes tärkein tehtävä ole "pelaajakehitys", jos sillä tarkoitetaan sitä, että pelaajat voittavat isompana mahdollisimman paljon jalkapallo-otteluita. Ehkä kilpailullisuuden puute on merkittävä menestystekijä suomalaisten päätymisessä erinäisissä vertailuissa kerta toisensa jälkeen maailman onnellisimmaksi maaksi.

Haluaisin uskoa, että jalkapallolla on muukin merkitys yhteiskunnassamme kuin se, että joku joukkue tekee enemmän maaleja kuin vastustaja.

Mitä tulee lopun nillitykseen:
"Vanhat vihreät" on punaisia päin ajamista. Eihän muuten kyseessä olisi edes mikään rike.
Ja kyllä, suunnilleen tasan kahdeksaakymppiä ajelen kahdeksankympin alueella. Tuomioiden kääntäminen itselleen suosiolliseksi vertautuu kyllä enemmänkin kaahaamiseen aina kameroiden välillä tai poliisille urputtamiseen kun jää kiinni ylinopeudesta.

[pilkku seiska]

Luin Ville Kosken haastattelun, jonka jokaisen junnuvalmentajan pitäisi lukea. Propsit toimittajalle ja haastattelun julkaisseelle sivustolle - ja myös Koskelle, joka antoi itsestään erittäin fiksun ja analyyttisen vaikutelman.

Suomesta ei tällä hetkellä tule huippupuolustajia. Haastattelun luettuani aloin pohtia, onko tähän syynä tämä lähes pakkomielteinen espanjalaisen pelitavan imitoiminen, joka oikeastaan alkaa jo 5v5-vaiheesta?

Kroatiassa peli tuntuu olevan vapaampaa. Sillä tietysti on oma vaikutuksensa pelin intensiteettiin ja siihen, miten puolustajat joutuvat reagoimaan vaihtuviin tilanteisiin:

- Selustaan tulee palloja -> topparit joutuvat ottaa jalat alle.

- Hyökkääjät käyttävät rohkeammin yksilötaitojaan -> topparit saavat kantapään kautta kokemusta 1v1-tilanteiden klaaraamisesta.

Oli myös mielenkiintoista lukea espanjalaisen ja italialaisen valmentajan eroista: espanjalainen suosi pelin rakentamista alhaalta ja italialaisen valmentajan alaisuudessa Koski on harjoitellut puolustusta läkähdyksiin asti. Harmi, ettei tuota jälkimmäistä avattu sen enempää, sillä olisi ollut mielenkiintoista tietää, millaisia harjoituksia italialaisluotsi on tällöin vetänyt.

Ai niin, linkki haastatteluun:

https://www.suomifutis.com/2024/09/ville-koski-kertoi-miten-kroatian-paasarja-eroaa-veikkausliigasta-ei-koiteta-aina-pelata-niin-taydellista-jalkapalloa/?utm_campaign=twitter&utm_medium=twitter&utm_source=twitter

[Nuorenanätti]

Haastattelun luettuani aloin pohtia, onko tähän syynä tämä lähes pakkomielteinen espanjalaisen pelitavan imitoiminen...

Tiki-taka-uskonnosta on onneksi monin paikoin luovuttu, mutta olet tavallaan silti oikeassa. Sen jäljet näkyvät nyt maajoukkueikäisissä pelaajissa ja Suomen pelikentillä. Yhä vielä junnuvalmennuksessa joukkuetaktiset seikat nousevat liian isoon rooliin liian nuorena, mutta enää ei silti vastaus kaikkiin kysymyksiin ole väärinymmärretty Rondo.

Oli myös mielenkiintoista lukea espanjalaisen ja italialaisen valmentajan eroista: espanjalainen suosi pelin rakentamista alhaalta ja italialaisen valmentajan alaisuudessa Koski on harjoitellut puolustusta läkähdyksiin asti.

Italialaisen ja espanjalaisen jalkapallovalmennuksen fundamentaalinen ero.

*

Ihan ok hyvä juttu oli. Tähän lisään vain fingerporilaisittain, että se on vastustajan kulma. Ville Koski.

[Valonheitin]

Omalla alueella pienemmät seurat pelaavat usein todella suoraviivaista futista ( 8v8) ja itse valmentaja alkuun harmittelin tätä lähinnä näiden junnujen vuoksi. Mutta nykyään olen ihan tyytyväinen, että osassa peleissä omat pelaajat oppivat reagoimaan pitkiin roiskaisuihin ja usein puolustajat joutuvat juoksemaan kohti omaa maalia hyökkääjä kintereillä.

[erno]

Mä kävin eilen tsekkaamassa yhden ekaa vuotta 8v8 kentällä pelaavan jengin treenejä (oli mukana Eerikkilässä) ja kentän laidalla mulle kerrottiin että ovat kokeilleet kolmea eri formaatiota ekan kauden aikana. 2-4-1 ei toiminut niin siirtyivät 3-3-1 ja siitä 2-3-2, tai jotain. Kutakin sit treenattu myös ihan kunnolla.

[bupa dukta]

No siellä on oltu asian äärellä. Kannattaisi valmentajien perehtyä palloliiton valmennuslinjaan ihan aluksi. Eipä ne taktiikat auta kun perustekniset suoritukset vielä vajavaisia. Pitäisi pallotaitoa ja liikkumista koutsata 13-14 ikäiseksi, mutta monet ei malta.

Ja kun tulos määtäytyy sitten kuitenkin sen mukaan miten lahjakkaita lapsia sattuu omassa vs vastustajalla olemaan. Taktiikoilla ei siinä tee paskaakaan.

[Fillarikommari]

Olen sitä mieltä, että alussa ryhmityksen ainoa idea on täyttää kenttä järkevästi. Ja pelaamista helpottaa symmetrinen muoto, mikä helpottaa roolien omaksumista. Siksi 2-4-1 alemmalla ja ylemmällä kk:lla on paras tapa aloittaa. Myöhemmin muodon vaihtaminen on järkevää ihan jo vaihtelun vuoksi, jotta sekoitetaan pakkaa ja luodaan sopivasti kaaosta ja uusia asioita kentälle. Vuoden aikana kolmen formaation läpikäyminen siksi, että "etsitään toimivaa" on aika järjenköyhää puuhaa.

[Fillarikommari]

Tähän formaatiokeskusteluun pitää jatkaa vähän tästä 8v8-pelimuodosta, mistä on toki aiemmin keskusteltu useasti. 8v8 (melkein) puolikkaalla kentällä ei ole järkevä muoto 10-vuotiailla eikä vielä 11-vuotiaillakaan. Kenttä on aivan liian iso ja pelaajia on liikaa. Pelimuoto itse asiassa tuottaa sen ongelman, että valmentajille tulee tarvetta alkaa näpertää taktisia juttuja. 7v7 pienemmällä kentällä on jo aivan erilainen peli - paljon yksinkertaisempi, jossa korostuu 1v1, kamppailu, viimeistely, maalin suojeleminen ja yksinkertainen pelaajien yhteistyö.

[Jortsukka]

Olen sitä mieltä, että alussa ryhmityksen ainoa idea on täyttää kenttä järkevästi. Ja pelaamista helpottaa symmetrinen muoto, mikä helpottaa roolien omaksumista. Siksi 2-4-1 alemmalla ja ylemmällä kk:lla on paras tapa aloittaa. Myöhemmin muodon vaihtaminen on järkevää ihan jo vaihtelun vuoksi, jotta sekoitetaan pakkaa ja luodaan sopivasti kaaosta ja uusia asioita kentälle. Vuoden aikana kolmen formaation läpikäyminen siksi, että "etsitään toimivaa" on aika järjenköyhää puuhaa.

Vuosi(tai siis kausi) per muoto on ihan hyvä rytmi. Jos pelataan esim. 3-4 vuotta tuota 2-4-1, niin siinä jää monta asiaa helposti oppimatta mitkä olisi hyviä asioita oppia 11vs11 vaiheeseen mentäessä. Pelaajat myös helposti oppivat että "näin prässätään" tai "näin avataan" vaikka jalkapallossa on näihin molempiin eri tapoja ja ne riippuvat ainakin osittain esim. miten kenttää täyttää. Esim. 2-4-1 tai 2-3-2 voi olla hyvinkin lähellä toisiaan, mutta esim. 3-3-1 vs 2-4-1 tulee jo paljon erilaisia asioita mitä miettiä/ratkoa.

U10 kausi olisi tosiaan ihan fiksua pelata vielä 7vs7 ja olla suht pieni kenttä. Sitten voisi siirtyä 8vs8 U11 vaiheessa sillä ns. puolen kentän baanalle. Näissä 7vs7/8vs8 isompi keskustelu mielestäni olisi juurikin kentän tila kuin pelaajien määrä. Eli kentän tilan pitäisi olla suhteessa pelaajien ikään ja kykyyn pelata futista.

[Fillarikommari]

Ihan samaa mieltä kaikesta paitsi tuosta pelaajamäärästä mulla on mielipide, että 7v7:n ja 8v8:n välillä on iso ero kentästä riippumatta. Tätä on hankala selittää ja voi olla, että tämä on tuntuma, jolle ei sittenkään löydä perusteita. Mutta kokemus on, että peli muuttuu kentän koosta riippumatta monimutkaisemmaksi, kun 7v7 -> 8v8. Samaa muutosta ei tapahdu 6v6 -> 7v7 tai 8v8 -> 9v9. Siis toisin sanoen 6v6/7v7 ja 8v8/9v9 on aika samantyyppisiä pelejä. No, tämän perusteleminen jää itsellä vähän puolitiehen kun on lähinnä tuntumasta kyse. Ja ehkä joo U11 8v8 on ainakin ykköstasolla jo ihan hyvä.