Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[ManuRe]

Ihan samaa mieltä kaikesta paitsi tuosta pelaajamäärästä mulla on mielipide, että 7v7:n ja 8v8:n välillä on iso ero kentästä riippumatta. Tätä on hankala selittää ja voi olla, että tämä on tuntuma, jolle ei sittenkään löydä perusteita. Mutta kokemus on, että peli muuttuu kentän koosta riippumatta monimutkaisemmaksi, kun 7v7 -> 8v8. Samaa muutosta ei tapahdu 6v6 -> 7v7 tai 8v8 -> 9v9. Siis toisin sanoen 6v6/7v7 ja 8v8/9v9 on aika samantyyppisiä pelejä. No, tämän perusteleminen jää itsellä vähän puolitiehen kun on lähinnä tuntumasta kyse. Ja ehkä joo U11 8v8 on ainakin ykköstasolla jo ihan hyvä.

Samaa mieltä, tuo yhden pelaajan ero on todella iso ja muuttaa peliä todella paljon. 7v7 on hieno pelimuoto.

[pilkku seiska]

Ihan mielenkiinnosta: minkä kokoisia nämä 7v7-kentät ovat niissä maissa, missä kyseinen ottelumuoto on käytössä?

[erno]

En jaksa laskea, mutta englannissa ohjeistus on 60 * 40 jaardia. Kerrot suunnilleen 0.91:llä niin saat metrit. Käytännössä kuitenkin monessa paikassa pelataan vähän pienemmällä kentällä, etenkin jos pelaajat on vähän heikompia. Näillä 55*35 on varmaan yleisin.

Ja tohon fillarikommarin pohdintaan. Mun mielestä on täysin looginen asia että 7v7 on helpompi kuin 8v8 siirtymävaiheessa. 2-3-1 on lähtökohtaisesti tasapainoinen formaatio, jossa jokaiselle pelaajalle on aika selkeä rooli, eikä ton hanskaamiseen tarvita ihmeitä. Vaikka ero 8v8:n on pelaajamäärällisesti pieni (1 pelaaja, jos joku ei osaa tätä laskea) niin toi yksi pelaaja muuttaa paljon.

2-4-1:ssä kentälle tulee rinnakkain kaksi timanttia ja alkutaipaleilla etenkin ykköstason ulkopuolella ensimmäisen 8v8 vuoden aikana kahden rinnakkaisen timantin välillä tapahtuvia pelisuoritteita tulee lähinnä vahingossa. Samanaikaisesti pelaajat ei myöskään riitä kahteen tasapainoiseen timanttiin, vaan kärjen pitäs oppia aika nopeasti liikkumaan timanttien välillä ja ohjaamaan peliä. Edelleen huomionarvoista on se, että 5v5 vaiheessa puolet kenttäpelaajista on laitapelaajia ja yönyli muutoksella laitapelaajien määrä tippuu hieman yli 25%:n ja lisäksi tuohon tuodaan useampi sellainen rooli mukaan mitä ei ollut aikaisemmin.

3-3-1 formaationa on sitten taas ehkä tasapainoisempi ja helpommin täytettävä tuon siirtymävaiheen formaatioksi, mutta ton pelaaminen on samanaikaisesti etenkään vähän heikommille jengeille vaikeaa. Ja nähdäkseni suuri osa suomalaisista valmentajista ymmärtää 3-3-1:n väärin. 3-3-1:ssä pitäs olla kaks hyökkäävää laitapakkia, eikä kolme puolustavaa topparia. Tätä kautta pidetään siis laitapelaajien suhteellinen määrä samana kuin mitä se oli 5v5 vaiheessa ja opetettavaksi asiaksi jää se miten homma toimii kun sulla on kaksi laitapelaajaa samassa laidassa. Toki näissä mennään sitten aina siihen numerorunkkaukseen, eli hyvin pelaavat 3-3-1 jengit saattaa olla pallonriiston jälkeen 1-4-2/1-3-3 ja prässivaiheessa 2-3-2, mutta koska etenkin kun näille 9-11 vuotiaille opetetaan aika alkeellisen tason juttuja, niin jostain pitää myöskin alkaa.

Noissa kolmen keskikentän formaatioissa sille keskimmäiselle jää herkästi todella suuri alue pelattavaksi kasikentällä.

[Fillarikommari]

Huomioita HJK Cupista U10- ja varsinkin U11-sarjoista. Eniten kiinnosti U11-sarjassa Milan ja Bromma, U10-sarjassa Chelsea. Kaikki näistä ykkösjoukkueillaan mukana. Yllättävää kyllä, Milanilla ja Chelsealla taidot eivät olleet Suomen kärkijengien yläpuolella, päinvastoin U10-sarjassa finaalissa olleet Klubi ja Honka olivat selvästi parempia kuin Chelsea. Myöskään U11 Milan ei ollut taidollisesti aivan edes samaa tasoa finaalissa pelanneiden Klubin ja Bromman kanssa, vaikka ennen kaikkea Milan hävisi fysiikassa näille kahdelle.

U11-finaalissa Klubia vastaan pelannut Bromma ei ollut missään nimessä taidollisesti Klubia parempi, vaikka toki olivat todella taitavia. Sen sijaan Bromma oli parempi hakeutumaan suoraviivaisesti maalintekoon ja parempi puolustamaan kollektiivisesti. Suomessa on käynnissä tolkuttoman korkealla prässillä puolustaminen, minkä läpi suurin osa joukkueista sinnikkäästi yrittää jauhaa pallonhallinnalla. Bromma ei tällaisesta piitannut, vaan pelasi prässin läpi tai yli pitkillä syötöillä. Kahdesta maalista ensimmäinen tulikin siitä, että Klubilla myöhästyi valmentajan huutama korkea prässi (huonosti ohjattu valmentajalta). Bromma ei antanut tällaisia tiloja, vaan puolusti maltillisesti melko alhaalla myös silloin, jos vastustajan toppari pääsi kuljettamaan pitkällekin. Aika myöhään kukaan irtosi pallolliseen kiinni ja silloin muu pakka olikin niin lähellä, että pallolliselle vaihtoehtoja ei oikein löytynyt. Ekalla puoliajalla Klubi kyllä pääsi pari kertaa lähelle maalintekoa.

Bromman pelaaminen on todella organisoitunutta ja laskelmoitua. Kun suomalaiset jengit ottaa isoja riskejä vastustajan korkean prässin alla pelaamalla paineen alla olevan kk:n kautta, niin tällaisesta ei ollut tietoakaan. Myöskään mitään riskialttiita 1v1-ohituksia ei tehty, vaan niiden ohittamisen yrittämiselle oli selkeät alueet ja tilanteet kentällä, kuten on aikuisten jalkapallossa. Mitään Suomessa kaivattua kaaosta ei löytynyt eikä varsinkaan toivottu kentällä. Pelaajat toteutti omaa rooliaan ja pelitapaa, joka perustui positional playn mukaiseen tilojen tekemiseen ja löytämiseen. Ehkä suurin ero joukkueiden välillä oli hyökkääjien liikkuminen. Bromalla kaikki linjat ylittäviä syöttöjä tehtiin koko ajan ja ne onnistui välillä olemaan vaarallisia siksi, että kärki löytyi aina oikeasta paikasta kentällä. Klubilla ylempien pelaajien liike ei ollut kovin koordinoitua. Tämä kaikki on vähän yllättävää siitä näkökulmasta, mistä suomalaista junnufutista tällä hetkellä kritisoidaan eniten (kaaoksen puutteesta). Ehkä kaaostilanteissa pelaaminen tulee esiin sitten brittiläisiä ja keskieurooppalaisia joukkueita vastaan pelatessa.

Kuten sanottua, Milan hävisi näille kahdelle fysiikassa. Varsinkin Brommalla on todella isokokoinen joukkue, siis ikään nähden todella poikkeuksellisen pitkiä keskimäärin. Kolmea pelaajaa lukuun ottamatta kaikki on vähintään lähemmäs 160 senttisiä. Tämä liittyy tietysti siihen, että oman pelaajan voittamisella 1v1-tilanteissa on niin valtava merkitys ja ennen murrosikää koko on voimaa ja usein koko on myös nopeutta. Ja tietysti varhaisen fyysisen kehityksen lisäksi kaikki aivan kärkipään pelaajat ovat henkisesti todella kypsiä. Mitään nukahtamisia, kiukuttelua, hermostumista, tunnekuohuja ym. ei näkynyt, vaan pelkästään jatkuvaa valppautta. Missään muussa suomalaisessa U11-jengissä ei ollut turnauksessa tällaista henkisen kypsyyden ja valmiuden tasoa.

[Jortsukka]

Liittyen näihin huomioihin. Bromman joukkueet kasataan ensin omasta n.250 pelaajan ryhmästä valitaan 9 pelaajaa ja sen jälkeen tuo vahvistuu joka vuosi ulkopuolelta. Otetaan parhaat pelaajat, muut sitten pelaa muissa ryhmissä. Toki Bromma taas ottanut hyvin huomioon kehittymisen ja perustanut jo vuosia sitten ns. myöhäisen kehityksen(pienet pelaajat tai loppu vuonna syntyneet) potentiaalisimmille pelaajille oman ryhmän. Nuo Bromman ns. akatemiaryhmät kuitenkin aina todella isoja sen takia että sinne hakeutuu parhaat pelaajat Tukholman ympäristöstä ja Tukholmasta. Toki hyviä pelaajia on myös esim. Hammarbyssä, mutta Bromma on nuoremmissa ns. ykkösryhmä melkeinpä aina.

Milanin osalta hyvä huomioida että heidän mallissaan pelaajia on ykkösryhmässä, ainakin perinteisesti ollut, n.24 pelaajaa tässä 8vs8(Italiassa 7vs7) vaiheessa. Tämä voi siis olla ns. kakkosryhmä tässä mielessä. Samoin Chelsealla on näissä vaiheissa isompi kuin yhden peliryhmän joukkue ja englantilaisilla on myös tapana lähettää välillä nuorempia joukkueita tai osittain nuorempien joukkueita ulkomaille. Samoin toki myös scouttauksen kautta pelaajia alkaa kokoajan siirtymään enemmän. Englannissa on aika tiukat säännöt ja muistaakseni U12 ennen ei saa tulla kuin jonkun maksimi kilometrimäärän päästä pelaajia akatemioihin. Toki näitä varmasti keksitään kiertää eri tavalla.

Toki iloista jos suomalaiset ovat henkilökohtaisella taitotasolla edellä, koska esim. U12 vaiheen pelejä kun katsellut missä Suomessa dominoineet ikäluokan joukkueet käyneet ulkomailla, niin mitään jakoa ei ns. ollut.

[erno]

2014 pojissa näyttää olevan ihan kovaa menoa noin muutenkin tällä hetkellä. Nuo ikäluokalle suunnatut FSA-treenit kasaa aika kivasti kummankin jengin kärkijätkiä pelailemaan yhdessä ja uskallan väittää että koko Euroopasta ei löydy tällä hetkellä mitenkään kymmenittäin samanikäisten ryhmiä missä mentäs kovempaa ja laadukkaammin. Nuoria kundeja edelleen, joten antaa kasvaa rauhassa, mutta onhan siinä nyt muutamia aivan helvetin taitavia kundeja.

[Fillarikommari]

Milanin osalta hyvä huomioida että heidän mallissaan pelaajia on ykkösryhmässä, ainakin perinteisesti ollut, n.24 pelaajaa tässä 8vs8(Italiassa 7vs7) vaiheessa. Tämä voi siis olla ns. kakkosryhmä tässä mielessä.

Vanhempien mukaan oli ryhmän parhaat pelaajat mukana. No, italialainen junnuvalmennus ei ehkä olekaan se, mistä kannattaisikaan ottaa mallia. Näin voi sanoa jo ihan sen perusteella, miltä Iltalian parhaiden jengien pelit näyttää youtubesta katsomalla.

[TapioV]

Liittyen näihin huomioihin. Bromman joukkueet kasataan ensin omasta n.250 pelaajan ryhmästä valitaan 9 pelaajaa ja sen jälkeen tuo vahvistuu joka vuosi ulkopuolelta. Otetaan parhaat pelaajat, muut sitten pelaa muissa ryhmissä. Toki Bromma taas ottanut hyvin huomioon kehittymisen ja perustanut jo vuosia sitten ns. myöhäisen kehityksen(pienet pelaajat tai loppu vuonna syntyneet) potentiaalisimmille pelaajille oman ryhmän. Nuo Bromman ns. akatemiaryhmät kuitenkin aina todella isoja sen takia että sinne hakeutuu parhaat pelaajat Tukholman ympäristöstä ja Tukholmasta. Toki hyviä pelaajia on myös esim. Hammarbyssä, mutta Bromma on nuoremmissa ns. ykkösryhmä melkeinpä aina.

Milanin osalta hyvä huomioida että heidän mallissaan pelaajia on ykkösryhmässä, ainakin perinteisesti ollut, n.24 pelaajaa tässä 8vs8(Italiassa 7vs7) vaiheessa. Tämä voi siis olla ns. kakkosryhmä tässä mielessä. Samoin Chelsealla on näissä vaiheissa isompi kuin yhden peliryhmän joukkue ja englantilaisilla on myös tapana lähettää välillä nuorempia joukkueita tai osittain nuorempien joukkueita ulkomaille. Samoin toki myös scouttauksen kautta pelaajia alkaa kokoajan siirtymään enemmän. Englannissa on aika tiukat säännöt ja muistaakseni U12 ennen ei saa tulla kuin jonkun maksimi kilometrimäärän päästä pelaajia akatemioihin. Toki näitä varmasti keksitään kiertää eri tavalla.

Toki iloista jos suomalaiset ovat henkilökohtaisella taitotasolla edellä, koska esim. U12 vaiheen pelejä kun katsellut missä Suomessa dominoineet ikäluokan joukkueet käyneet ulkomailla, niin mitään jakoa ei ns. ollut.

Turhaan painetaan suomalaisten suorituksia alas. Molemmat, chelsea ja milan olivat parhailla mahdollisilla kokoonpanoilla liikkeellä. Milanilla 20 pelaajan rinki per ikäluokka. Chelsealla oli kahden eri joukkueen pelaajia mukana, ennen 1.8 ja jälkeen 1.8 syntyneitä. Ei ne tuolla ryhmällä normaalisti harjoittele tai pelaa.

[Jortsukka]

Turhaan painetaan suomalaisten suorituksia alas. Molemmat, chelsea ja milan olivat parhailla mahdollisilla kokoonpanoilla liikkeellä. Milanilla 20 pelaajan rinki per ikäluokka. Chelsealla oli kahden eri joukkueen pelaajia mukana, ennen 1.8 ja jälkeen 1.8 syntyneitä. Ei ne tuolla ryhmällä normaalisti harjoittele tai pelaa.

Tarkoitus ei ollut painaa, vaan ainoastaan tiedostaa että jos jotain Milania vastaan pärjää, niin vaikka se on hienoa, ei tarkoita että oltaisiin pelaajakehityksellisesti huipulla. Aika usein suomalaiset tuloksellisesti pärjänneet näitä vastaavia vastaan, mutta kun mennään sitten vähän vanhemmaksi ei olla enää samassa tilanteessa. Sitten voidaan miettiä onko oikeasti pärjätty vai vain tuotu tuloksia. Tämä siis aiemmin, en ota kantaa nyt peleihin kun en ole nähnyt. Ja samalla olisi hyvä tiedostaa että Chelsea tai AC Milan ei edusta Eurooppalaista huippua näissä nuorissa ikäluokissa, vaikka ovatkin isoja seuroja ja isoja akatemioita. Esim. Ajax, PSG, Anderlecht olisivat näissä U10-U11 sellaisia oikeita mittatikkuja jos halutaan ihan huippuja vastaan mitata.

Silti kiva jos pärjätään ja oltaisiin oikeasti menty eteenpäin. Täällä nyt hehkutetaan esim. tuota 2014 ikäluokkaa, joten toivottavasti tämä hehkutus toisi meille myös enemmän oikeasti hyviä kv-tason pelaajia kuin mitä suurin osa ikäluokista on tuonut.

[erno]

Mä en nää sitä ehkä minkäänlaisena oikeana eteenpäinmenona, vaan tällä hetkellä se näyttää sellaselta jännältä poikkeukselta. Ja siis tosi ohkainenhan se kärki tossakin on, suuruusluokkaa alta 12 pelaajaa.

[Nuorenanätti]

Noin sen pitäisikin olla, että HJK:n akatemia pelaa vähintään tasaväkisesti esim. Ruotsin tai Englannin vastaavia akatemioita vastaan. On hieno homma, että näin on käynyt eikä vähempään pidä tyytyä.

Suomalaisen juniorijalkapallon ongelmilla tai huippupelaajien puuttumisella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, miten pääkaupunkiseudun 12 parasta lasta parhaasta akatemiasta pärjäävät, vaan siitä, mitä tapahtuu sen 12 pelaajan jälkeen.

Montako edes lähelle samantasoista joukkuetta Suomesta löytyy? 1? 2? Ei yhtään? Entä Englannista? 100? 1000? Enemmän? Entä seuraavalta tasolta? Suomesta 5? Englannista niin monta, ettei riitä sormet laskemaan. Euroopasta niillä lapsilla täyttäisi jo suomalaisen keskisuuren kaupungin.

Kaikki arvostus ja kunnia HJK:lle, sen hyvälle akatemiatoiminnalle ja turnausmenestykselle, mutta yhtään mitään se ei kerro Suomen junnutoiminnan yleisestä tasosta. Voi, kun kertoisikin, mutta kun ei.

Suomessa on illuusio siitä, että panostamalla muutamiin talentteihin jo nuorena, saamme huippupelaajia. Koko juniorivalmennuksen isoin paradoksi on siinä, että panostamalla muutamiin karsimme jo lapsena pääosan pelaajista, ylikuormitamme potentiaalisimmat, vähennämme kilpailullisuutta, nakerramme jalkapallokulttuuria ja saamme lopputuotteena mahdollisimman vähän huippupelaajia tai edes kansallisen tason pelaajia.

Tätä illuusiota toistetaan jääräpäisesti vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen aina uudestaan ja uudestaan, aina uusien tekijöiden toimesta.

[Ringo Star]

Kyllähän tuolla turnauksessa muitakin hyviä suomalaisjoukkueita ainakin ihan nuorimmissa ikäluokissa oli kuin HJK ja Honka, vaikka nuo odotetusti keihäänkärkinä olivatkin. Nämä pk-seudun 4-5 junnuissa kunnianhimoista seuraa lienevät tiedossa, mutta esim. Pallo-Iiroilla näytti olevan pari oikein hyvää nippua.

AC Milania en nähnyt, mutta kyllähän Chelsealla muutama aivan hemmetin taitava pelaaja oli. Vastapainoksi oli sitten vähän epätasainen joukkue ja hieman yllättäen osalla puolustusvalmiudet eivät olleet mitään priimaa.

[Valonheitin]

Kuuntelin pätkän Studioallsvenskanin podcastia, missä todettiin, että yhdeksän kymmenestä eniten (Rutosin) A-maaotteluita pelanneista pelaajista ovat syntyneet vuoden toisella puoliskolla. NHL:n puolella on myös tutkimusten perusteella suurempi todennäköisyys saavuttaa 200 pistettä, jos on syntynyt myöhemmin.

Kuitenkin podcastin mukaan Ruotsissa satsataan liian aikaisin ja liian paljon fyysisesti kehittyneisiin pelaajiin, vaikka tilastot ammattilaiseksi pääsemisestä eivät tätä tue. Lisäksi joidenkin tutkimusten mukaan puberteetin myöhemmin saavuttavista tulee keskimäärin fyysisesti vahvempia.

Eli viesti oli se, että sekoitetaanko Ruotsissa varhainen kehittyminen talentti keskenään ja satsataan aivan vääriin pelaajiin futiksessa, sekä lätkässä. Tämä tuli mieleen tuosta Fillarikommarin kuvauksesta Bromman jättiläisistä.

[erno]

Brommalla oli vielä puolisen vuotta sitten pelaajien syntymäajat näkyvillä ja niistä muistaakseni tänne kirjoittelinkin. Käytännössä nuo ykkösryhmät oli tammi-helmikuun lapsien temmellyskenttää ja se futura puolestaan elo-syyskuun. Myös mm. Feyenoordilla oli vastaava toiminnallisuus ihan julkisessa internetissä. Bromma on poistanut nyt syntymäajat ja jäljellä on enää ikä vuosissa, mikä toki näyttää päivittyvän reaaliajassa. Waybackmachinella kun kikkaillee niin vaikka 2015 syntyneiden akatemiassa näyttää olevan vallan yksi lapsi joka on jostain muualta kuin ekalta kvartaalilta ja sekin jostain toukokuun alkupuolen kieppeiltä.

Mutta siis toihan vaatis seuroilta hirveän pitkää seurantaa pelaajista että toi fyysinen puoli voitaisiin jotenkin unohtaa. 2-3 päivää testiä ja parhaiten pärjäävät sisään. Aika vaikea tossa on suhteuttaa syntymäaikaan tai jotain muuta.

Mutta siis ihan samaa on Suomessakin. Tiedän mm. niin HJK:sta kuin EPS:stä akatemiaryhmiä joissa ei ole ensimmäistäkään loppuvuoden lasta. Ja loppuvuosi alkaa siis juhannuksesta.

[Nigel Kugelschfeir]

Kuuntelin pätkän Studioallsvenskanin podcastia, missä todettiin, että yhdeksän kymmenestä eniten (Rutosin) A-maaotteluita pelanneista pelaajista ovat syntyneet vuoden toisella puoliskolla. NHL:n puolella on myös tutkimusten perusteella suurempi todennäköisyys saavuttaa 200 pistettä, jos on syntynyt myöhemmin.

Kuitenkin podcastin mukaan Ruotsissa satsataan liian aikaisin ja liian paljon fyysisesti kehittyneisiin pelaajiin, vaikka tilastot ammattilaiseksi pääsemisestä eivät tätä tue. Lisäksi joidenkin tutkimusten mukaan puberteetin myöhemmin saavuttavista tulee keskimäärin fyysisesti vahvempia.

Eli viesti oli se, että sekoitetaanko Ruotsissa varhainen kehittyminen talentti keskenään ja satsataan aivan vääriin pelaajiin futiksessa, sekä lätkässä. Tämä tuli mieleen tuosta Fillarikommarin kuvauksesta Bromman jättiläisistä.

Tuossa voi olla tilastoharhaa siinä mielessä että ne loppuvuodesta syntyneet on pudotettu joukkueista pois ja lopettaneet, ainoastaan ne sinnikkäimmät on jääneet pelaamaan junnupolkua loppuun.

Ei tuo tietenkään meidän pojalle hyvä juttu ole kun on syntynyt marraskuun lopulla, ei taida edes vasenjalkaisuus paljoa auttaa jos noihin huippuporukoihin haluaa.

[Nuorenanätti]

Tuota NHL:n tilastoa tarkasteltiin täällä joskus aiemminkin. NHL pelaajissa korostuivat alkuvuonna syntyneet. Kun sitten puhutaan huippujen huipuista eli NHL pelaajien kärjestä, oli jakauma melko tasainen kaikkien kuukausien kesken.

Mitä kukanenkin tuosta päättelee, on sitten eri asia. Minusta se kertoo sen, että loppuvuonnasyntyneiden "syrjiminen" junioriurheilussa on kansainvälinen ilmiö, ei suomalaisten yksityisomaisuutta. Suomessa urheilijoita on sen verran vähän, että meillä tähän ei olisi samalla tavalla varaa kuin isoilla urheilumailla. Lisäksi tilasto kertoo myös sen, että olemalla poikkeuksellinen lahjakkuus, voit kaikista syrjivistä rakenteista huolimatta pärjätä, vaikka olisit syntynyt tallissa joskus joulukuussa ja varhaislapsuudessa junnuvalmentajana olisi kolme Itä-Suomen viisasta miestä.

[Valonheitin]

Pitäisi paremmalla ajalla etsiä enemmän tietoa tuosta myöhemmin puberteetin saavuttaneiden kasvusta ja väitteestä, että näistä tuleekin vanhemmiten yleensä isompia. Sinällään ihan mielenkiintoinen väite/huomio.

Itsellä kasvoi viikset jo hyvin aikaisin (toki olen aika tumma ja menisin lähinnä italialaiseta tai saamelaisesta) ja pituus jämähti 181 senttimetriin.

[erno]

Mutta noita samoja tutkimuksia löytyy siis myöskin ihan futiksen puolelta, että ei tartte kattoa edes jääkiekon puolelle. Tanskahan on esimerkki maasta, jossa asioita tutkintaan ja julkaistaan tutkimuksia säännöllisesti. Viimeisin seurantatutkimus mikä tuolta osui itselle silmiin oli suunnilleen 2020, jolloin todettiin että kun seuroissa oli siirrytty aikaisempaa varhaisempaan talentin tunnistamisen malliin niin viimeisellä vuosineljänneksellä syntyneiden junnumaajoukkueisiin päässeiden pelaajien määrä oli tippunut 9->7% Ja toisaalta ensimmäisellä vuosineljänneksellä syntyneiden määrä oli noussut n. 33->35%.

Ja vaikka tuolla on asiaan kiinnitetty huomiota, niin muutoksen määrähän on oikeasti hyvin alhainen. Ei tartte olla edes tiedemies-ukkeli ymmärtääkseen pelkästään vaikka 2008 syntyneiden majun pohjalta, että ihan samoilla linjoilla mennään edelleen.
https://imgur.com/3UKNwSJ

Toki tässä mainitussa esimerkissä taitaa olla 66% ekan kvartaalin lapsia, mikä lienee aavistuksen keskivertoa korkeampi, mutta silti.

[Valonheitin]

Niin, podcastin viesti ei siis ollutkaan, etteikö alkuvuodesta syntyneet olisi yliedustettuina kilpa/maajoukkueissa, sillä sehän on yleinen ilmiö useassa maassa. Vaan lähinnä se, että satsaavatko ruotsalaiset seurat vääriin lapsiin, kerta A-maajoukkueen eniten (en tiedä miltä aikaväliltä otanta on) pelejä pelanneet ovat kuitenkin vuoden toisella puoliskolla syntyneitä. Sama huomio oli ruotsalaisten NHL-pelaajien pistetilastoissa.

[Jortsukka]

Uskoisin että suurin karsinta tapahtuu jo todella nuorena. Tämä tarkoittaa että lapsi ja lapsen vanhemmat kokevat että Matti/Maija ei ole futiksessa kovin hyvä silloin 5-8vuotiaana kun pitäisi rakastua lajiin ja päästä lajiin mukaan. Keskustellut asiasta ja ongelma ei ole isoin edes pelaajavalinnoissa vaan ennen valintaa jo karsiutuu potentiaalisia pelaajia aivan liikaa. Jos haluaisimme tähän jotain kilpailuetua suhteessa muihin maihin, niin tässä olisi asia missä sitä voisi saada.

Niin, podcastin viesti ei siis ollutkaan, etteikö alkuvuodesta syntyneet olisi yliedustettuina kilpa/maajoukkueissa, sillä sehän on yleinen ilmiö useassa maassa. Vaan lähinnä se, että satsaavatko ruotsalaiset seurat vääriin lapsiin, kerta A-maajoukkueen eniten (en tiedä miltä aikaväliltä otanta on) pelejä pelanneet ovat kuitenkin vuoden toisella puoliskolla syntyneitä. Sama huomio oli ruotsalaisten NHL-pelaajien pistetilastoissa.

Tämähän johtuu siitä että nuo myöhemmin syntyneet huipulle päässeet pelaajat ovat aina joutuneet pelaamaan isompia, vanhempia, jne. vastaan. Eli heidän haaste on ollut kovin. Tämän takia sitten ne sitkeimmät, motivoituneimmat ja lahjakkaimmat ovat läpi tullessaan parhaita pelaajia.

[Schneider]

Tässä erityisen kilpailullisen valmentajan käsitys asiasta:

https://erkkomeri.wordpress.com/2024/04/07/vieraskynassa-kokenut-valmentaja-jari-hyttinen-junioriurheilu-hukkaa-valtavasti-resursseja-jos-toiminnassa-keskitytaan-vain-silla-hetkella-parhaisiin-pelaajiin/

[Tino Asprilla]

Noin sen pitäisikin olla, että HJK:n akatemia pelaa vähintään tasaväkisesti esim. Ruotsin tai Englannin vastaavia akatemioita vastaan. On hieno homma, että näin on käynyt eikä vähempään pidä tyytyä.

Suomalaisen juniorijalkapallon ongelmilla tai huippupelaajien puuttumisella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, miten pääkaupunkiseudun 12 parasta lasta parhaasta akatemiasta pärjäävät, vaan siitä, mitä tapahtuu sen 12 pelaajan jälkeen.

Montako edes lähelle samantasoista joukkuetta Suomesta löytyy? 1? 2? Ei yhtään? Entä Englannista? 100? 1000? Enemmän? Entä seuraavalta tasolta? Suomesta 5? Englannista niin monta, ettei riitä sormet laskemaan. Euroopasta niillä lapsilla täyttäisi jo suomalaisen keskisuuren kaupungin.

Kaikki arvostus ja kunnia HJK:lle, sen hyvälle akatemiatoiminnalle ja turnausmenestykselle, mutta yhtään mitään se ei kerro Suomen junnutoiminnan yleisestä tasosta. Voi, kun kertoisikin, mutta kun ei.

Suomessa on illuusio siitä, että panostamalla muutamiin talentteihin jo nuorena, saamme huippupelaajia. Koko juniorivalmennuksen isoin paradoksi on siinä, että panostamalla muutamiin karsimme jo lapsena pääosan pelaajista, ylikuormitamme potentiaalisimmat, vähennämme kilpailullisuutta, nakerramme jalkapallokulttuuria ja saamme lopputuotteena mahdollisimman vähän huippupelaajia tai edes kansallisen tason pelaajia.

Tätä illuusiota toistetaan jääräpäisesti vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen aina uudestaan ja uudestaan, aina uusien tekijöiden toimesta.

Ja näin. Kai tämä loppuviimein on valmentajaresurssi-kysymys. Ne laadukkaimmat valmentajat haluavat olla ns. paremmissa ympyröissä jne. Tuollaiselle vaikkapa Bromman mallille jossa on myöhäisempi kehityspotentiaali omassa ympäristössä, ei tahdo löytyä laadukasta valmennusta Suomessa.

Sanoisin kuitenkin omasta kuplasta, että tämä myöhäisempi kehityspotentiaali tiedostetaan ihan hyvin valmentajien keskuudessa. Se, että tukeeko seuran rakenteet tätä tiedostamista on eri asia.

[Jortsukka]

Nykyisellään ainakin HJK pystyisi tuon helposti tekemään. Heillä on jo ennestään monta ns. kilpajoukkuetta per ikäluokka, joten yksi myöhemmin syntyville ja muille pienemmille olisi helppo toteuttaa. Varmaan joku muukin suurempi seura voisi, mutta ainakin HJK.

[Tino Asprilla]

Itse kun olen valmennellut aina niitä "ynnä muut pelaajat" -ryhmiä, niin tottakai me ollaan pelattu eri tasolla kuin kilpajoukkueet. Meidän pojat eivät ole olleet Huuhkaja-poluilla tai HJK-cupeissa tai Eerikkilässä muuten leireilemässä. Ryhmien sisällä on vielä valtavat tasoerot taidollisesti ja fyysisesti.

Tuossa ympäristössä pystyy tekemään laadukkaita ryhmiä, joita edelleen jaetaan tasoihin ja joissa kierrätetään pelaajia. Valmentajana mä olen pystynyt luomaan 3-4 tapahtuman viikkoihin laadukkaan sisällön jossa otetaan kokonaisuus mielestäni hyvin huomioon. Korostan tässä kohtaa sitä, että ihan yhden valmentajan kehityshalukkuudella ja välittämisellä pelaajien kehityksestä on varmasti kaikkialla mahdollisuus ottaa huomioon nämä myöhemmin kehittyvät. Pienikokoisia pelaajia on meilläkin pelaamassa isompia vastaan, joten ihan pelkästään fyysisyyden perusteella tasoja ei pysty muodostamaan.

Minkä sitten koen tärkeimmäksi tässä kokonaisuudessa? Henkisen puolen valmentamisen ja uskon luomisen pienempikokoisille pelaajille. Valmentajana on ihan hiton tärkeä luoda uskoa niille myöhemmin kehittyville, että se myöhäisempi kehitys voi olla myös etu. Teknis-taktisesti sä pystyt pienempi kokosia koutsaamaan siihen suuntaan että ne on älykkäämpiä liikkumaan ja nopeampia pallon kanssa että välttävät ne ruuhkatilanteet jossa ne siirretään syrjään. Lisäksi puhtaassa kaksinkamppailupelaamisessa kun niille syöttää sitä uskoa, niin olen huomannut että niistä pojista kasvaa aika hemmetin sitkeitä taistelijoita.

Tottakai me välillä kärsitään vaikka tuloksellisesti kun meidänkin oman joukkueen kärkipojissa on fysiikassa häviäviä kavereita suhteessa vastustajaan. Mutta tässä kohtaa kun mä tiedän että ollaan löydetty hyvä vuorovaikutteisuus pelaajien kanssa sen suhteen, että ne ei luovuta tai jäädy sen isomman kaverin vierellä, niin kehityksen näkökulmasta tässä on vain voittajia.
Jos mä kohtelisin pelaajia vain siten, että pelaa sä nyt alemmalla tasolla kun olet vielä niin pieni, niin ei se olisi kovin hyvää valmentamista. Sitten aika-ajoin lähetän nämä pienet kaverit pelaamaan alemmalle tasolle muutaman matsin jossa ne saa loistaa enemmän.

Sanon, että tämän kauden aikana ne suurimmat kehitykset ovat olleet pienikokoisten pelaajien henkisellä puolella. Ilman henkistä kehitystä ne taidolliset seikat olisivat jääneet toteutumatta koska niillä pelaajilla ei välttämättä olisi riittänyt usko sen työn tekemiseen mitä ne ovat tehneet treeneissä ja omalla ajalla.

Eli rakenteellisesti me voidaan ottaa tämmösiä asioita huomioon, mutta muistammeko henkisen puolen valmennuksen merkityksen sellaisille pelaajille, joilla se potentiaali on siellä jossain olemassa, mutta jota juuri kukaan ei jaksa arvostaa kun ne ei välttämättä pärjäile siinä sen hetkisessä kärkitahdissa?

Eli tiivistän: ei mielestäni riitä että pienet pelaa pieniä vastaan koko ajan. Siirtymää eri tasoille pitää olla, joka luo uskoa ja luottamusta ensinäkin kehityspolkuun jonka seura ja valmentaja muodostavat. Tätä siirtymää mahdollistaessa on varmasti paljon kehitettävää seuroissa ja valmennuksessa.

[ginikettu]

Mitä kukanenkin tuosta päättelee, on sitten eri asia. Minusta se kertoo sen, että loppuvuonnasyntyneiden "syrjiminen" junioriurheilussa on kansainvälinen ilmiö, ei suomalaisten yksityisomaisuutta.

Kyllähän sen näkee, että kovemmilla tasoilla pelaavissa peliryhmissä on keskimäärin vanhempia tai aikaisemmin kasvaneita - etenkin henkisesti. Jossain 7-8v iässä tuo lähes vuoden ero on kuitenkin todella valtava. Siksikin mielestäni isot joukkueet ja dynaamiset peliryhmät ovat paljon parempi malli kuin lukkoonlyödyt peliryhmät/tasojoukkueet.