Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Kossi Agassa]

Joskus aiemminkin katsonut noita U21-maajoukkueen pelaajien syntymäkuukausia ja nyt 12kk sisään joukkueeseen valituista 38 pelaajasta on 16 syntynyt vuoden kolmena ensimmäisenä kuukautena ja 3 syntynyt kolmena viimeisenä.

Jos miettii esim.  joukkueen kapteenia Santeri Väänästä, niin olisiko hän päässyt yhtä pitkälle urallaan, jos hän olisikin sattunut syntymään päivää aiemmin ja syntymäaika olisikin 31.12.2001?

[erno]

Jos miettii esim.  joukkueen kapteenia Santeri Väänästä, niin olisiko hän päässyt yhtä pitkälle urallaan, jos hän olisikin sattunut syntymään päivää aiemmin ja syntymäaika olisikin 31.12.2001?

Jep. Toi mun toinen oma lapsi on näitä viimeisen kvartaalin lapsia, eikä välttämättä myöskään fyysisesti isokokoinen edes siihen syntymäpäiväänä verrattuna ja joutuu tekemään aikalailla tosissaan töitä pysyäkseen noiden 11 kuukautta vanhempien mukana. Tuo kävi keväällä vetämässä korvaavina treeneinä muutaman kerran treenejä vuotta nuorempien mukana, kun aikataulut ei kaikkineen natsannut. Vuotta nuoremmissa (joiden vanhimmat on siis oikeasti 6 viikkoa nuorempia) ja teki ihan mitä tahtoi mukaanluettuna parikymmentä maalia 10min 5v5 pelissä.

Itse olen siis tyytyväinen että joutuu tekemään täysillä töitä, eli tätä ei pidä ottaa niin. Niitä future-ryhmiä odotellessa.

[Hegetsu]

"Tässä ja nyt asia" on vaikea, monesti tullut juteltua asiasta oman seuran valmennuspäällikön kanssa joka oli samaa mieltä, että voittojen tavoittelu "tässä ja nyt" hukkaa helposti hyviä pelaaja lupauksia ja myös haittaa pelaajien kehitystä lukitsemalla liian aikaisin vakiorooleihin. Toisaalta me vanhemmat haluamme, että oman lapsen joukkue voittaa ja oma lapsi pelaa siinä kilparyhmässä ja toisaalta jollekin OTO-valmentajalla ei edes ole mahdollisuutta miettiä oman peliryhmän ulkopuolella olevia pelaajia vaan pelataan niillä ketkä ryhmään valikoituneet. Ja ihan hevillä en olisi jojona sanonut Kallelle joka tekee kaksi maalia/peli ison kokonsa avulla, "että korvataan sut nyt tuolla päätä lyhyemmällä Mikolla joka on viimeeksi tehnyt maalin 3-tasossa kun hänessä on sitä mystistä tulevaisuuden potentiaalia jonka vain minä näen".
En tiedä pitäisikö meillä jotenkin tehdä haastaja-ryhmistä oikeasti haastaja-ryhmiä sen sijaan, että se on vain hienompi nimi kakkosjoukkueelle?

[erno]

Mä olen joskus menneisyydessä kun oli enemmän aikaa, niin tehnyt sellasta säännöllistä pelaajien testaamista joissain asioissa. Tuo ei treenimääriin suhteutettuna vaadi mitenkään valtavan suurta panostusta jos vaikka kerran neljässä kuukaudessa teet treeneissä valitulle osallistujajoukolle esimerkiksi kuljettamiseen, syöttämiseen tai johonkin muuhun liittyvä käytännön testaamista.

Tuo on minimivaatimus sille että pystyt laittamaan pelaajia minkäänlaiseen järjestykseen, mutta tollasen testauksen kautta pystyin esimerkiksi osottamaan että marraskuun alkupuolella syntynyt lapsi (ei oma toim. huom.) oli ikään suhteutettuna jatkuvasti useamman kuukauden useampaa nk kilpapelaajia edellä. Eli käytännössä kaveri pystyi jatkuvasti tekemään toukokuussa asioita mitä nk kilpapelaajat teki maaliskuussa ja kun huomioidaan, että toiset oli syntynyt helmikuussa ja toiset marraskuussa, niin...

Toki nääkin on sitten sellasia että aiheuttavat skismaa kun valitaan huonompi, mutta mitäs sit.

[Nuorenanätti]

Jossain 7-8v iässä tuo lähes vuoden ero on kuitenkin todella valtava.

Sulla on tulevaisuudessa jännää nähtävää, kun 7-8 -vuotiaiden todella valtava ero onkin yhtäkkiä todella, todella, todella valtava.

Tuohon noin vuoden ikäeroon, kun heitetään normaalin kasvun haitari +/- 2 vuotta, saadaan ääripäiden välille parhaimmillaan viiden vuoden ero fyysisessä kehityksessä.

Jos vielä vekkulisti mentäisiin pelaamaan vuotta vanhempien sarjaa, mikä on aika tavallista; sarjassa vastustaja tuo isoimman löytämänsä yli-ikäisen vahvistukseksi, mikä sekin on aika tavallista; myöhään kehittynyttä lasta voi kentällä olla vastassa fyysisessä kasvussa 7 vuotta edellä oleva pelaaja, jolla pukkaa ylituotantona testosteronia ja vihanhallintaongelmia. Vastustajan valmentajaksi voi vielä sattua oman elämänsä sankari, jonka suurin anti kentälle on huutaa "KOVEMPAA!!!" Mietippä omille kohdille. Ei siinä hirveästi hyvät geenit ja talentit auta.

Skenaario ei ehkä ole kaikkein tavanomaisin, mutta teoriassa Suomen junnusarjoissa ihan mahdollinen.

Onneksi nuo ääripäät ovat ääripäitä, mutta esim. kahden vuoden ero fysiikassa johtuen syntymäajasta ja kasvuvauhdista on jo arkipäivää. Sekin on paljon.

Tiedän, että jupina on isossa kuvassa täysin hyödytöntä. Mitään suurta muutosta ei tapahdu. Ainoa, mitä asialle voin tehdä, on huomioida sen omassa joukkueessani.

E: @ginikettu päätelmäsi joustavista rajoista kilpa- ja haastajatasojen välillä on täysin oikea työkalu ratkoa asiaa

[Nuorenanätti]

Toki nääkin on sitten sellasia että aiheuttavat skismaa kun valitaan huonompi, mutta mitäs sit.

Aiheuttavat, mutta tuo on täysin oikea tapa ja sitä voi selittää esim. sillä että tasoryhmät eivät ole kiinteät. Yhtenä päivänä tyyppi on kilpapeleissä ja toisena haastajapeleissä, jotta saa erilaisia rooleja ja haasteita.

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä ei ole ollut tyttöpuolella käytännössä mitään vaihtuvuutta haaste- ja kilpapuolella, omakin lapsi on pelannut pelkkiä kilpapelejä keväästä asti. Taitaa olla pari pelaajaa jotka on pelanneet molemmissa.

[Nuorenanätti]

Jos ei ole aiemmista viesteistä käynyt selväksi, en usko, että tuo palvelee kuin muutamaa parasta (jos niitäkään), jotka pelaavat eniten ja vaihtavat seuraa, kun omassa ei enää riitä pelaajia

Toki voi olla ihan valmennuksen tavoitekin käyttää joukkuetta oman lapsen yksilövalmennukseen ja ponnahduslautana parempaan seuraan.

[Valonheitin]

Sulla on tulevaisuudessa jännää nähtävää, kun 7-8 -vuotiaiden todella valtava ero onkin yhtäkkiä todella, todella, todella valtava.

Tuohon noin vuoden ikäeroon, kun heitetään normaalin kasvun haitari +/- 2 vuotta, saadaan ääripäiden välille parhaimmillaan viiden vuoden ero fyysisessä kehityksessä.

Jos vielä vekkulisti mentäisiin pelaamaan vuotta vanhempien sarjaa, mikä on aika tavallista; sarjassa vastustaja tuo isoimman löytämänsä yli-ikäisen vahvistukseksi, mikä sekin on aika tavallista; myöhään kehittynyttä lasta voi kentällä olla vastassa fyysisessä kasvussa 7 vuotta edellä oleva pelaaja, jolla pukkaa ylituotantona testosteronia ja vihanhallintaongelmia. Vastustajan valmentajaksi voi vielä sattua oman elämänsä sankari, jonka suurin anti kentälle on huutaa "KOVEMPAA!!!" Mietippä omille kohdille. Ei siinä hirveästi hyvät geenit ja talentit auta.

Skenaario ei ehkä ole kaikkein tavanomaisin, mutta teoriassa Suomen junnusarjoissa ihan mahdollinen.

Onneksi nuo ääripäät ovat ääripäitä, mutta esim. kahden vuoden ero fysiikassa johtuen syntymäajasta ja kasvuvauhdista on jo arkipäivää. Sekin on paljon.

Tiedän, että jupina on isossa kuvassa täysin hyödytöntä. Mitään suurta muutosta ei tapahdu. Ainoa, mitä asialle voin tehdä, on huomioida sen omassa joukkueessani.

E: @ginikettu päätelmäsi joustavista rajoista kilpa- ja haastajatasojen välillä on täysin oikea työkalu ratkoa asiaa

Nuorempi poika on 2014 syntynyt ja heillä on yksi joukkue vuoden vanhempien sarjassa. Eräällä pienemmän paikkakunnan joukkueella oli muutama yli-ikäinen mukana ja näistä yksi oli valmentajiaan pidempi. Eli 10-vuotiaat pelasivat lähes aikuisen miehen kokoista junnua vastaan, jonka pohkeet olivat yhtä paksut kuin muiden reidet. Siinä vaiheessa piti laittaa silmät kiinni, kun tämä poika veti kahden jalan pulkkataklauksen, joka onneksi meni reippaasti ohi.

Nuo vuoden vanhempien sarjat ovat ainakin joillain alueilla vähän typeriä, kun puolet joukkueista on vuoden nuorempia.

Mitä näihin eri tasoilla pelaaviin pelaajiin tulee, niin omassa kuplassa pelaajamäärät ovat per ikäluokka suhteellisen pieniä ja käytännössä kilpajoukkueista ei jää ulos ns. hyvä-mutta-pieni-tyyliset pelaajat, vaan taitavimmat pelaajat yleensä otetaan mukaan. Yleisimmät syyt kilparyhmän ulkopuolelle jäämiselle ovat pieni harjoitusprosentti, liian isot puutteet perustaidoissa ja sellainen yleinen arkuus tai haluttomuus osallistua peliin. Näistä tietenkin kaksi viimeksi mainittua voisi laskea myöhemmin kehittyvien pelaajien ominaisuuksiksi, mutta osalla nuo puutteet ovat olleet nähtävissä jo vuosia.   

[Kossi Agassa]

Aiheuttavat, mutta tuo on täysin oikea tapa ja sitä voi selittää esim. sillä että tasoryhmät eivät ole kiinteät. Yhtenä päivänä tyyppi on kilpapeleissä ja toisena haastajapeleissä, jotta saa erilaisia rooleja ja haasteita.

Osa vanhemmista tosiaan ajattelee lasten harrastusta kuin se olisi aikuisten jalkapalloa. Jos lapsi laitetaan yhteenkin peliin alemmalle tasolle, niin vanhemmat automaattisesti ajattelevat, että nyt valmentajan mielestä lapsi on huonompi kuin ne, jotka pelaavat ylemmällä tasolla.

Todellisuudessa varsinkin pienten lasten joukkueissa on ne muutama tähtipelaaja, joiden alemmalla tasolla peluuttamisessa ei ole järkeä, mutta muille siellä on sitten tarjolla enemmän pallokosketuksia ja onnistumisia. Ja samoin siellä joukkueen peräpäässä on muutama, joilla ei ole järkevää käydä kokeilemassa korkeammalla tasolla.

Jos ei ole aiemmista viesteistä käynyt selväksi, en usko, että tuo palvelee kuin muutamaa parasta (jos niitäkään), jotka pelaavat eniten ja vaihtavat seuraa, kun omassa ei enää riitä pelaajia

Ja tuossa Nigelin porukassa vielä yleensä kaksi parasta pelaa koko pelin ja loput käy vaihdossa.

[Nigel Kugelschfeir]

Ei ole meidän lapsen joukkueessa toimittu noin, vastustajat on sitä tehneet.

[Fillarikommari]

On eri asia puhua Bromman futuretoiminnasta ja jossain 20 000 - 100 000 asukkaan, saati pienemmässä, suomalaisessa kylässä tehtävästä junnutoiminnasta - etenkin kun tuon kokoluokan kylissä on useimmiten vähintään kaksi seuraa jakamassa junnut. Kuten monen taholta on tuotu usein esiin: useimmiten suomalaisissa junnuseurojen ikäluokissa "kilpa"ryhmiin otetaan kaikki, joilla on vähänkin taitoa ja intoa. Sellaisia pienikokoisia ja loppuvuonna syntyneitä lapsia, jotka ovat motivoituneita ja pystyvät hyvään harjoitteluun (ja jotka siten ovat ennen pitkää myös taitavia), ei juurikaan jää ulkopuolelle.

Pienikokoisten ja loppuvuonna syntyneiden erityinen huomioiminen on lähinnä isoimpien seurojen päänvaiva, muissa seuroissa kaikkien harjoittelemaan kykenevien pitäisi joka tapauksessa olla mukana. On ihan hyvä kysymys, onko esimerkiksi Bromman toiminta järjestetty kehityksen kannalta kovin fiksusti. Ykkösjoukkueessa, siis varsinaisessa akatemiassa, kaikki pelaajat on isokokoisia. Muita varten on sitten DFF Akademi eli kakkosjoukkue. Molemmissa on 8v8-vaiheessa noin 12 pelaajaa. Juniorituotannon huippumaissa akatemioissa on yleensä linjauksena, että lapsen fyysisellä koolla ei ole mitään merkitystä akatemiaan valinnan suhteen. Näin on yleisesti ainakin Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa ja Kroatiassa. Bromman malli näyttää olevan rakennettu sillä kärjellä, että kootaan edustusjoukkue, joka pärjää Euroopassa turnauksissa. Myös pelitapa on tämän mukainen. Ero on valtava esimerkiksi HJK Cupissa nähtyyn Chelseaan, jonka pelaaminen oli lähes puhdasta 1v1-ohittamista. Tästä Bromman 2013-syntyneiden ykkösjoukkueesta erottui muuten taidollisesti yksi niistä kolmesta, jotka olivat lähimpänä keskimääräistä 11v pituutta. 2013 DFF Akademin youtubesta löytyvien pelien perusteella siellä on taitavampia pelaajia. Kolmannen akatemiajoukkueen pitämiseen ei sitten taida riittää resursseja. Näistä kahdesta ulkopuolelle jäävät menevätkin varmaan Hammarbyyn ja Djudrgårdeniin.

[Kossi Agassa]

Ei ole meidän lapsen joukkueessa toimittu noin, vastustajat on sitä tehneet.

Ok, tästä viestistä käsitin, että nimenomaan teillä on tehty

Ainakin meidän T8-peleissä on tehty sitä että penkillä on kaksi vaihtopelaajaa mutta hyökkääjä ja puolustaja pelaa koko pelin ja vain laidat vaihtaa. Noin saadaan se puolen pelin takuu täytettyä ja kaikki pelaa.

[Nigel Kugelschfeir]

Tarkoitin yleisesti että näin käynyt. No ei siitä sen enempää.

Kritiikistä huolimatta U21 on menossa kisoihin voittamalla kaksi peliä ja nuoremmatkin on olleet lähellä. Että ainakin noilla tasoilla on tehty jotain oikeinkin.

[bupa dukta]

Meillä ei ole ollut tyttöpuolella käytännössä mitään vaihtuvuutta haaste- ja kilpapuolella, omakin lapsi on pelannut pelkkiä kilpapelejä keväästä asti. Taitaa olla pari pelaajaa jotka on pelanneet molemmissa.

Meillä niin päin että ylempää tullaan alemman avuksi. Alkuun ihmettelin että eikö tosiaan voi tästä "haastaja" ryhmästä kokeilla lapsia ylemmässä porukassa. Nyt kun olen parikymmentä peliä vetänyt ja harkoissa käynyt niin täytyy todeta että tämän joukkueen tapauksessa ei voi. Pari pelaajaa voisi pelitaitojen puolesta kokeilla, mutta heillä on haasteita keskittymisessä niin paljon että ei heitä voi ottaa "haahuilemaan" noihin kovempiin peleihin. Harjoituksissa porukkaa pitäisi sekoittaa enemmän. Nyt sitä tehdää liian vähän, koska on helpomaa laittaa edistyneet omaan ja muut omaan. Mutta ite sekoittelisin ja laittaisin vaikka edistyneemmille rajoitteita sen mukaan mitä harjoite mahdollistaa.

[Hegetsu]

Meillä ei kundin jengissä myöskää ollut oikein mahdollista ottaa lainaan alemmasta tasosta kuin korkeintaan yksi pelaaja kerrallaan kokeileimaan, tosin yksittäisten pelaajien tapauksessa homma kyllä toimi ihan ok. Meillä kilparyhmä pelasi 2-tasolla ja oli siinä ihan kärkeä (nousi lopulta ykköstasoon) ja haasteryhmä oli 3-tason keskiryhmää mutta jos ne pelasi vastakkain niin lopputulema oli luokkaa 10-2, isoimmat erot tuli pallottomien pelaajien temposta ja yleisestä tilannekovuudesta sekä taktisesta osaamista joukkueena. Yllättävästi kun sitten oli jotain taitokilpailuja niin siinä kilparyhmä oli keskiarvona varmasti jonkun verran parempi mutta muistaakseni taitokilpailun 5 parhaan joukossa oli aina 1-2 haastepelaajaa.

Itse kanssa ihmettelin usein miksei haasteesta nosteta pelaajia kokeilemaan useammin mutta kun oli keskinäisiä pelejä niin silmät vähän aukeni, tosin jälkiviisaana sanoisin että turnauksissa yms. olisi kannattanut pyörittää enemmänkin haastepelaajia kilparyhmän mukana ja näin ehkä olisi saatu haasteen tasoa nostettua ja kilparinkiä suuremmaksi.

[Palstaveli]

Toki voi olla ihan valmennuksen tavoitekin käyttää joukkuetta oman lapsen yksilövalmennukseen ja ponnahduslautana parempaan seuraan.

Tätä yritin toisessa ketjussa tuoda ilmi. Nepotismiksi joku sanoisi.

[Raian]

Meillä ei kundin jengissä myöskää ollut oikein mahdollista ottaa lainaan alemmasta tasosta kuin korkeintaan yksi pelaaja kerrallaan kokeileimaan, tosin yksittäisten pelaajien tapauksessa homma kyllä toimi ihan ok. Meillä kilparyhmä pelasi 2-tasolla ja oli siinä ihan kärkeä (nousi lopulta ykköstasoon) ja haasteryhmä oli 3-tason keskiryhmää mutta jos ne pelasi vastakkain niin lopputulema oli luokkaa 10-2, isoimmat erot tuli pallottomien pelaajien temposta ja yleisestä tilannekovuudesta sekä taktisesta osaamista joukkueena. Yllättävästi kun sitten oli jotain taitokilpailuja niin siinä kilparyhmä oli keskiarvona varmasti jonkun verran parempi mutta muistaakseni taitokilpailun 5 parhaan joukossa oli aina 1-2 haastepelaajaa.

Itse kanssa ihmettelin usein miksei haasteesta nosteta pelaajia kokeilemaan useammin mutta kun oli keskinäisiä pelejä niin silmät vähän aukeni, tosin jälkiviisaana sanoisin että turnauksissa yms. olisi kannattanut pyörittää enemmänkin haastepelaajia kilparyhmän mukana ja näin ehkä olisi saatu haasteen tasoa nostettua ja kilparinkiä suuremmaksi.

Voittaminen on siis liian tärkeää valmennukselle? Varmaan myös vanhemmille?

Sarjassa sijoittuminen ei todellakaan saisi olla tärkeintä, varsinkaan jos se estää rotaation pelaajien kesken.

Kilpa vs. haaste. No tietenkin pelit päättyy noin. Riippuen ikäluokasta niin eihän tuo ole edes ns. murskavoitto. Monelle tekisi hyvää käydä alempana ottamassa pallollista vastuuta. Monelle tekisi hyvää käydä haatamassa itseään ylempänä. Samalla saat tukea kärkipelaajilta. Saat tehdä oman roolisi rauhassa, kun parempi pelaaja vieressäsi kantaa myös sinua.

Tuolla mallilla loppuu pelaajat...

[erno]

Aika usein tilanne on kuitenkin se, että vaikkapa 50 pelaajan ryhmässä ryhmän ensimmäisen ja viidennen välinen tasoero on suurempi kuin ryhmän kuudennen ja kolmannentoista. Mitä tapahtuu jos sä otat 5v5 matsiin kilparyhmän kolme parasta ja laitat ne pelaamaan haasteryhmän kolmeen parhaan kanssa sellasta tiimiä vastaan jossa on kilparyhmän kolme heikointa ja haasteen pelaajat sijaluvuilta 4-6?

Tilanteena tuo on aika tavanomainen että haasteryhmästä löytyy pelaajia, jotka on mitattavissa taitotesteissä parempia kuin suurin osa kilvan pelaajista. Näiden erot (jos niitä siis oikeasti on, välttämättä ei ole) tulee sitten siitä, että kilparyhmässä on pelaajia jotka on joko fyysisesti edellä tai soveltuvat paremmin johonkin valmennuksen näkemään rooliin. Mitkä on siis usein sama asia myös.

[Raian]

Tilanteena tuo on aika tavanomainen että haasteryhmästä löytyy pelaajia, jotka on mitattavissa taitotesteissä parempia kuin suurin osa kilvan pelaajista. Näiden erot (jos niitä siis oikeasti on, välttämättä ei ole) tulee sitten siitä, että kilparyhmässä on pelaajia jotka on joko fyysisesti edellä tai soveltuvat paremmin johonkin valmennuksen näkemään rooliin. Mitkä on siis usein sama asia myös.

Meillä vaikuttaisi olevan, että aivan kärki erottuu kognitiivisella tasolla. He ovat jatkuvasti reagoivat tilanteisiin paljon nopeammin kuin haastajat. Fyysistäkin etumatkaa saattaa olla jonkun verran. Ei kuitenkaan merkittävästi.

[erno]

Yleisesti tuo aivan kärki erottuu siis kaikilla mahdollisilla tavoilla. Mutta sen takana sitten eri juttu.

[Valonheitin]

Meillä vaikuttaisi olevan, että aivan kärki erottuu kognitiivisella tasolla. He ovat jatkuvasti reagoivat tilanteisiin paljon nopeammin kuin haastajat. Fyysistäkin etumatkaa saattaa olla jonkun verran. Ei kuitenkaan merkittävästi.

Tämä ja sellainen yleinen pelissä mukana olo on ainakin omien kokemusten mukaan yleensä isoin erottava tekijä eri tasojen välillä. Ei niinkään tekniset tai fyysiset ominaisuudet.

[Hegetsu]

Voittaminen on siis liian tärkeää valmennukselle? Varmaan myös vanhemmille?

Sarjassa sijoittuminen ei todellakaan saisi olla tärkeintä, varsinkaan jos se estää rotaation pelaajien kesken.

Tästä ainakin osittain samaa mieltä, mutta jos vaikka valmentajan tai jojon kannaltaa miettii asiaa niin kuinka monessa joukkueessa valmentaja/jojo saisi jatkaa jos vaikka tiputaan 1-tasolta 2-tasolle valkku sanoisi vanhempainillassa "ei haittaa, meillä oli onneksi hyvä rotaatio" eli käytännössä on vaikea unohtaa sarjatasoja ja sarjojen pienet pelimäärät kaudessa suhteessa putoavien/karsivien määrään tekee ns. keskitason joukkueelle jokaisen pelin tärkeäksi ja vaikeuttaa taaskin rotaatiota.

Tässä tietysti iso ero OTO- ja seuravalmentajan välillä, meillä oli OTO ja OTO:lle, vaikka hyvä valmentaja oli (nosti jengin kakkosesta ykköseen), joka näkee vain oman peliryhmän säännöllisesti ja jolla ei samalla tavalla seurasta selkänojaa on vaikeampaa pyörittää rotaatiota toisen peliryhmän kanssa jota ei itse valmenna ainakaan säännöllisesti.

[Kossi Agassa]

Meillä ei kundin jengissä myöskää ollut oikein mahdollista ottaa lainaan alemmasta tasosta kuin korkeintaan yksi pelaaja kerrallaan kokeileimaan, tosin yksittäisten pelaajien tapauksessa homma kyllä toimi ihan ok. Meillä kilparyhmä pelasi 2-tasolla ja oli siinä ihan kärkeä (nousi lopulta ykköstasoon) ja haasteryhmä oli 3-tason keskiryhmää mutta jos ne pelasi vastakkain niin lopputulema oli luokkaa 10-2, isoimmat erot tuli pallottomien pelaajien temposta ja yleisestä tilannekovuudesta sekä taktisesta osaamista joukkueena. Yllättävästi kun sitten oli jotain taitokilpailuja niin siinä kilparyhmä oli keskiarvona varmasti jonkun verran parempi mutta muistaakseni taitokilpailun 5 parhaan joukossa oli aina 1-2 haastepelaajaa.

Itse kanssa ihmettelin usein miksei haasteesta nosteta pelaajia kokeilemaan useammin mutta kun oli keskinäisiä pelejä niin silmät vähän aukeni, tosin jälkiviisaana sanoisin että turnauksissa yms. olisi kannattanut pyörittää enemmänkin haastepelaajia kilparyhmän mukana ja näin ehkä olisi saatu haasteen tasoa nostettua ja kilparinkiä suuremmaksi.

Eli paljolti ero tuli siitä, että kilpapelaajat ovat saaneet olla kovemmissa treeneissä/peleissä ja paremmassa valmennuksessa.

Kuten Erno jo kirjoitti, niin jos nuo kilpa ja haaste pelaisi keskinäisen, mutta kilpajengin muutama tähtipelaaja heitettäisiin haasteen puolelle ja haasteen peräpäästä vuorostaan muutama kilpajengin puolelle, niin väittäisin tuon avaavan enemmän silmiä rotaation suhteen.  

Tästä ainakin osittain samaa mieltä, mutta jos vaikka valmentajan tai jojon kannaltaa miettii asiaa niin kuinka monessa joukkueessa valmentaja/jojo saisi jatkaa jos vaikka tiputaan 1-tasolta 2-tasolle valkku sanoisi vanhempainillassa "ei haittaa, meillä oli onneksi hyvä rotaatio" eli käytännössä on vaikea unohtaa sarjatasoja ja sarjojen pienet pelimäärät kaudessa suhteessa putoavien/karsivien määrään tekee ns. keskitason joukkueelle jokaisen pelin tärkeäksi ja vaikeuttaa taaskin rotaatiota.

Kuinka monessa junnujoukkueessa on oikeasti OTO-valmentajia jonossa odottelemassa tilaisuuttaan, jos joukkueen menestys ei ole vanhempien mielestä riittävää? Enemmänkin pelkona on varmaan se, että pelaajat vaihtavat joukkuetta, kun vanhemmat seurashoppailevat lapselleen parempaa menestystä.

[erno]

Ei niiden tarvitse olla edes haasteen peräpäästä, vaan edelleen toi homma menee annettujen todennäkösyyksien mukaan niin että jos sä otat kilvan top3/4 ja haasteen top3 ja pistät ne pelaaman kilvan seuraavia ja haasteen seuraavia vastaan, niin toi jengi jossa on kilvan top3/4 voittaa edelleen sen pelin 10-2. Mä en siis rehdisti ole vielä koskaan nähnyt pienemmissä seuroissa tilannetta jossa kilpaan riittäisi hirveästi tuon useampaa laadukasta pelaajaa ja sen jälkeen puhutaan vaan siitä millä se täytetään.

Edelleen useimmissa tilanteissa se täyttäminen tapahtuu sillä, että valmentaja valitsee siihen täytepelaajia jotka tavalla tai toisella täyttävät jonkun valmentajan kentälle tarvitsevan roolin, jossa se niiden pelaajien funktio on siis lopulta tukea tuota kärkipäätä. Tässä kaikista yleisin profiili on fyysisesti isokokoinen pelaaja joka voittaa omalle joukkueelle palloja, mutta ei juuri muuta. Kuten Kössi Pöde Agassi tossa toteaa, niin mitä nuoremmasta toi jako tehdään niin tietyllä tapaa sitä suuremmaksi erot kasvaa, koska toiset pääsee pelaamaan jatkuvasti kovempitempoisia pelejä parempien pelikavereiden kanssa.

Hyvin usein OTO-valmentajilta näkee myös sitten ajatusmallia, jossa jos joku kaltaiseni perseensuristin tulee tällä asialla teoretisoimaan että otetaan sitten sieltä haastepuolelta yhteen tai kahteen peliin mukaan pelaaja X, muta sitä pelaajaa ei sitten käsitellä pelaajana X, vaan pelaajan Y:n korvikkeena joka laitetaan myös pelaamaan sen pelaajan Y-roolia, joka on kuukausien tai vuosien aikana muodostunut sen pelaajan mukaiseksi. Jos pelaaja Y on perustaidoiltaan puutteellinen suurikokoinen vasen toppari ja pelaaja X on pelaaja joka perffaa joukkueen taitokisoissa top-5:n niin tämä kokeilu menee noin yhdeksän kertaa kymmenestä täysin perseelleen. Tästä johtuen myös pelaajalle Y olisi elintärkeää päästä pelaamaan muissa joukkueissa kuin siinä ykkösryhmässä pelejä sellaisissa rooleissa joissa joutuu ottamaan suurempaa vastuuta joukkueen tekemisestä kuin mihin on tottunut, ihan noin niinq yksilöllisen kehittymisen näkökulmasta. On käytännössä sääntö eikä poikkeus, että kun sä otat tollasen ykkösryhmän roolipelaajan kakkoseen johonkin toiseen rooliin, niin se ei perffaa siinä kakkosessa joukkueen top-5 tasolle.

Ja loppuun muistetaan se, että U11 tai sen alle ei oikeestaan missään tilanteissa pitäisi olla pelaajia joilla on selkeä rooli.

Toki en ole nähnyt tätä nyt puhuttua joukkuetta, joten se voi olla se poikkeus mitä en ole vielä nähnyt.