Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Nuorenanätti]

Erno on viisas miesoletettu. Tuo kuvattu itseään toteuttava profetia on juuri se, mitä suurin osa suomalaisista seuroista noudattaa.

On ne selvät kilpapelaajat, joiden lisäksi kilpaan otetaan valmentajan hattuvakiolla ynnä muut. Ne ynnä muut eivät ole sen kummempia kuin haaste-/ harrastejoukkueen yläpäähän jäävät ynnä muut. Treeni- ja peliympäriatön vuoksi ero kuitenkin kehittyy ja kasvaa. Parissa vuodessa valmennus voi onnitella itseään kyvystä erottaa talentteja, koska ne kilvan mukana treenanneet ynnä muut ovat parempia kuin ne harrastepelaajien kanssa treenanneet ynnä muut. Veteen piirretty viiva onkin jo oikea aita tai muuri, jonka ylittäminen ei enää noin vain onnistu.

[DAF]

Meillä ei pienten 5-5-pelissä ole todellakaan mitään "rooleja" eikä vielä useampaan vuoteen, mutta tunnistan eniten tuon kognitiivisen eron, keskittymiseron ja toki myös teknisen taitavuuden aivan kärjen ja seuraavien välillä. Sinänsä on sattunut sellainen ikäluokka tässä vaiheessa, jossa parhaat kaksi tai parhaat viisikin jonkin verran erottuvat - mutteivät fyysisellä koollaan, vaan ovat kaikki varsin pieniä ja loppuvuoden lapsia. Keittiöpsykologina voi todeta, että ovat myös pikkusisaruksia, joka voi selittää jotain pelivalmiudesta ja peräänantamattomuudesta, myös ehkä keskittymiskyvystä.

En ymmärrä myöskään staattisia peliryhmiä ainakaan missään 5-5-ikäluokissa. Jos vedetään samoilla ryhmillä aina, lienee myös satavarmin tapa saada iso osa porukkaa lopettamaan hyvin nuorena - sen lisäksi että erot kasvavat.

[erno]

Meillä ei pienten 5-5-pelissä ole todellakaan mitään "rooleja" eikä vielä useampaan vuoteen, mutta tunnistan eniten tuon kognitiivisen eron, keskittymiseron ja toki myös teknisen taitavuuden aivan kärjen ja seuraavien välillä. Sinänsä on sattunut sellainen ikäluokka tässä vaiheessa, jossa parhaat kaksi tai parhaat viisikin jonkin verran erottuvat - mutteivät fyysisellä koollaan, vaan ovat kaikki varsin pieniä ja loppuvuoden lapsia. Keittiöpsykologina voi todeta, että ovat myös pikkusisaruksia, joka voi selittää jotain pelivalmiudesta ja peräänantamattomuudesta, myös ehkä keskittymiskyvystä.

En ymmärrä myöskään staattisia peliryhmiä ainakaan missään 5-5-ikäluokissa. Jos vedetään samoilla ryhmillä aina, lienee myös satavarmin tapa saada iso osa porukkaa lopettamaan hyvin nuorena - sen lisäksi että erot kasvavat.

Teidän ykkösjengillä on jo nyt selkeästi nähtäviä rooleja ja mitä lähemmäs 8v8 -kenttää mennään niin sen selvemmin se näkyy.

[DAF]

Teidän ykkösjengillä on jo nyt selkeästi nähtäviä rooleja ja mitä lähemmäs 8v8 -kenttää mennään niin sen selvemmin se näkyy.

Joo, toki on eroa pallollisuudessa pelaajilla itsellään, mutta tarkoitin, että jotenkin peluutettaisiin niin, niin sillä tavoin nimenomaan ei ole. Hyvinkin orjallisesti kierrätetään pelipaikkoja, jokainen käy maalissa, jokainen puolustaa, jokainen hyökkää, peluutetaan tasaminuutit jne.

Meillä on ollut vastassa pk-seutulaisia ja lähipiirin jengejä, joilla on käytännössä joukkueiden perustamisesta asti ollut puolustajat-hyökkääjät-maalivahdit, so. alle kuusivuotiaasta asti.

[Tino Asprilla]

Jossain kohtaa kai kilvassa pitäisi pelata ne jotka eniten peliurasta haaveilevat ja antautuvat jalkapallolle.

Mun harrastejengissä on pelaaja joka on tän kaupungin ikäluokan yksi lahjakkaimmista pelikäsityksensä osalta. Lisäksi omaa erinomaisen tekniikan vahvemmalla jalallaan.

On vain tällä hetkellä fyysisesti perässä aika paljonkin kilpapoikia. Ei siis pärjäisi juuri tällä hetkellä edes vähää alusta kovemmissa peleissä.
Mutta mutta, se että kaverin motivaatio huomioitaisiin ja nostettaisi ihan ykkösryhmään treenaamaan voisi olla se viimeinen motivaattori joka saisi hänet keskittymään fysiikkaan enemmän. Puolessa vuodessa tuo iso fyysinen kuilu saattaisi olla kurottu umpeen.

Lisäksi juuri tällä hetkellä nopeampi ympäristö koulisi häntä pelaamaan parilla tatsilla, kun taas tämän hetkinen ympäristö kannustaa häntä liikaa peippailemaan turhan päiväisiä koska taito sen sallii, vaikka minä koutsina aina välillä en

Onkohan tulevissa try-outeissa mahdollisuutta nousta sinne minne motivaatioltaan kuuluisi, vaikka seuraavan puolen vuoden aikana ei pystyisikään täyttämään mitään ykkösjengin eroon mainitsemaa roolia?       

[Nigel Kugelschfeir]

En tiedä minkä ikäisistä on kyse mutta aika vähän sille fysiikalle on tehtävissä ilman murrosikää. Ainakin jos muilla on jo menossa.

[marcelo vieira da silva]

Mun harrastejengissä on pelaaja joka on tän kaupungin ikäluokan yksi lahjakkaimmista pelikäsityksensä osalta. Lisäksi omaa erinomaisen tekniikan vahvemmalla jalallaan.

On vain tällä hetkellä fyysisesti perässä aika paljonkin kilpapoikia. Ei siis pärjäisi juuri tällä hetkellä edes vähää alusta kovemmissa peleissä.

Jos ylemmän kappaleen väitteet pitävät paikkansa niin pelaaja joko a) pärjäisi mukana tasoituksesta huolimatta tai b) on niin epäliikunnallinen ettei häneen "kannatakaan" panostaa koska toivoa ei ole.

[Tino Asprilla]

Jos ylemmän kappaleen väitteet pitävät paikkansa niin pelaaja joko a) pärjäisi mukana tasoituksesta huolimatta tai b) on niin epäliikunnallinen ettei häneen "kannatakaan" panostaa koska toivoa ei ole.

En tiedä mitä epäliikunnallinen tarkoittaa. Mutta sanotaanko että roteva ja kömpelö toistaiseksi. Ei kuitenkaan niin pahasti etteikö voisi kehittyä melko nopeastikin. Sitten kun on vielä "hieman" nukavuudenhaluinen, niin ei ole helppo motivoitava niihin fysiikkapuolen asioihin.

Toinen laji rinnalla tekisi hyvää mutta minkäs teet kun poika asuu jaliskentällä.

[Ganea]

Sivuhuomiona ett nykyinen valmennustapa ei tuota kaksinkamppailuja voittavia toppareita eikä maalintekijöitä.

e: 00-08 ikäluokissa 9-paikan pelaajissa tilanne on karmea, toppareissa vähän toivollisempi.

[Jortsukka]

Sivuhuomiona ett nykyinen valmennustapa ei tuota kaksinkamppailuja voittavia toppareita eikä maalintekijöitä.

e: 00-08 ikäluokissa 9-paikan pelaajissa tilanne on karmea, toppareissa vähän toivollisempi.

No ei meillä myöskään ole laitapuolustajia. Syitä on varmaan monia, mutta ainakin seuraavat:

- Pelitapa ei tue hyökkääjien tai toppareiden kehitystä (peleissä tulee vähän tilanteita boxeissa suhteessa peliaikaan)
- Maalin tekemistä tai sen puolustamista ei harjoitella riittävästi
- Näiden merkitystä ei myöskään osata korostaa riittävästi
- Pelaajatyyppeinä ei myöskään osata tunnistaa toppareita (usein myöhemmin kehittyvät)
- Pelaajatyyppinä rajoitetaan usein kärkiä ("älä Jape/Janna meni yksin vaan syötä myös muille")
- Näiden pelaamisen detailitason toimintoja ei osata opettaa
- Näiden teknistaktisia toimintoja ei harjoitella riittävästi

Laitapuolustajien osalta taas:

- Ei tunnisteta pelaajatyyppejä
- Meillä ei 8vs8 tai 11vs11 vaiheessa osata valmentaa näiden paikan pelaajia
- Näihin laitetaan ns. huonoimmat pelaajat joukkueissa
- Pelitapa ei myöskään tue tätä ei pelijärjestelmän eikä itse tavan suhteen

[Jortsukka]

Ketjun avauksesta on yli 14-vuotta, mutta kyllähän fakta on että Suomi on vaan jäänyt enemmän jälkeen kokoajan pelaajakehityksessä. Meidän lapsuusvaiheen valmennus ei ole riittävän osaavaa valmentamaan pelaajia riittävän laadukkaasti kohti nuoruusvaihetta. Nuoruusvaiheessa ei osata viedä pelaajia ison kentän kontekstissa eteenpäin ja lopussakaan ei voida huudella hurraa huutoja. Toki voidaan sanoa että eteenpäin on varmasti menty, mutta muualla mennään kokoajan niin paljon kovempaa, että toivoa ei juuri ole. Palloliitossa ja seuroissa pitäisi tehdä radikaaleja muutoksia, jos haluttaisiin oikeasti kehittyä.

[Zlatanic]

Tavoitteena pitäisi olla perusasioiden hinkkaaminen kaikille pelaajille siihen malliin, että minimitaso suorituksissa on peleissä korkealla(vai miten se nyt sanotaan) ja jalostaa huippuominaisuuksia niillä joita niitä on.
Peruskivet korkealle minimitasolle ovat mielestäni: havainnointi, fyysinen kunto(pelätään mielestäni aivan liikaa rasittamasta lapsia) ja pallonkäsittely kuten haltuunotto, syöttö ja kuljettaminen.

Se, että jo tosi nuorena(5-8) aletaan opettamaan tiettyä pelaajaroolia kentällä syö paljon potentiaalia siinä vaiheessa, kun noita kaikkia kolmea olisi otollisin saada vapaasti toteuttaa itseään siellä kentällä, ja löytäisivät itse ne itselleen luontevimmat ominaisuudet. Tietysti lajin jalkapallon puitteissa, eli voitosta pelatessa.

[rivers]

Tyttöpuolella itselle pistänyt silmään rekrytoinnin heikkous. Jos sitä voi rekrytoinniksi kutsua, mutta pojissa on siinä 4-6v iässä huomattavasti isompi massa saapumassa harrastamaan seurojen sen kummemmin mainostamatta. Jos tyttöjä haluaa pelaamaan niin täytyy tehdä enemmän hommia ja myydä laji. Täällä meidän alueella ainakin olisi tyttöjoukkue perustamatta jollei olisi sitä puoli väkisin manifestoinut ja urheilullisia likkoja olisi muiden lajien parissa. Tuntuu myös että todella monessa perheessä herätään siinä 9-10v maissa tuomaan tyttö futikseen ja vaikea on tuossa iässä pärjätä jollei ole pihapelitaustaa tms lahjakas urheilija.

[Nigel Kugelschfeir]

Moni porukka tarjoaa tytöille vain sekajoukkuetta ja monetkaan ei halua sitten poikien kanssa pelaamaan. Tyttöporukoita aletaan enemmän kasaan tuossa mainitsemasasi vaiheessa mutta sitten on niitä jotka on kuitenkin pelanneet jo 5-6-vuotiaista asti niin ollaan siinä aika paljon jäljessä. Tytöt myös pelaa omalla ajalla aika pajon vähemmän pallopelejä, käytännössä vain ne joilla on isoveli joka pelaa.

Meidän lapsen seurassa tarjotaan tytöille omat joukkueet heti alusta ja nyt seuran tyttöpelaajamäärä on noussut reippaasti. Taitaa kokonaispelaajamäärästä olla nyt 25% tyttöjä niin se on jo aika hyvin.

[ginikettu]

Pk seudulla tytöt keskittyy muutamaan seuraan. Muissa on enemmänkin yksi tai kaksi tyttöä poikien mukana. Eli innokkaimmat tytöt pärjää mukana aika pitkälle. Ymmärrän, että tuo on monelle tytölle aika hankala ratkaisu ja esim hjk:ssa city treenaa hyvin paljon eli liki puolet harjoituksista esim vuotta nuorempien poikien kanssa, mikä on heille todella hyvä.

Ei nyt varsinaisesti ole ongelma, mutta tytöistä lopulta aika harva pelaa fudista ja vielä harvempi pelaa/treenaa monta tuntia päivässä ohjatusti ja omineen mitä pojissa on kuitenkin aika paljon näitä mitkä joukkuetreenien lisäksi pelaa paljon ja käy useamman kerran viikossa yksityistreeneissä.

[DAF]

Tyttöpuolella itselle pistänyt silmään rekrytoinnin heikkous. Jos sitä voi rekrytoinniksi kutsua, mutta pojissa on siinä 4-6v iässä huomattavasti isompi massa saapumassa harrastamaan seurojen sen kummemmin mainostamatta. Jos tyttöjä haluaa pelaamaan niin täytyy tehdä enemmän hommia ja myydä laji. Täällä meidän alueella ainakin olisi tyttöjoukkue perustamatta jollei olisi sitä puoli väkisin manifestoinut ja urheilullisia likkoja olisi muiden lajien parissa. Tuntuu myös että todella monessa perheessä herätään siinä 9-10v maissa tuomaan tyttö futikseen ja vaikea on tuossa iässä pärjätä jollei ole pihapelitaustaa tms lahjakas urheilija.

Ja vaikka jalkapallo on maailman puhutuin kieli ja vaikka omalla alueella tehdään aivan loistavaa kotouttamistyötä (toki myös maahanmuuttajalapset usein ovat aivan loistavia pelaajia) maahanmuuttajaperheiden kanssa, tyttöjen kohdalla tässä ollaan edelleen rajusti takamatkalla pk-seutua myöten.

Jos maahanmuuttajaperheen esikoinen on poikalapsi ja aloittanut futiksen, se hänen pikkusiskonsa on usein seurojen mukana, mutta valitettavasti edelleen erityisesti tilanteessa, jossa perheen vanhin lapsi on tyttö, näiden kohdalla maahanmuuttajia jää valtavasti rekrytoitumatta lajiin - tai mihinkään muuhukaan lajiin. Poikkeuksia on, mutta väittäisin tätä edelleen tilastollisesti merkittäväksi selitysmalliksi.

[erno]

Se on yksi selitysmalli, mutta siis karu fakta on se että takamatkaa on ihan kaikessa. Edelleen vaikka KäPalla ei oo käytännössä mimmitoimintaa lainkaan, PPJ:llä ja Klubilla on kummallakin tyttöharrastajia ikäluokissa suunnilleen saman verran kuin mitä niillä on pojissa joukkueita vastaavissa ikäluokissa. Joku Ponnarit näyttää olevan PK-seudulla ainoa jengi jolla on mimmit ja gundit suunnilleen tasapainossa.

[Nigel Kugelschfeir]

Ja vaikka jalkapallo on maailman puhutuin kieli ja vaikka omalla alueella tehdään aivan loistavaa kotouttamistyötä (toki myös maahanmuuttajalapset usein ovat aivan loistavia pelaajia) maahanmuuttajaperheiden kanssa, tyttöjen kohdalla tässä ollaan edelleen rajusti takamatkalla pk-seutua myöten.

Jos maahanmuuttajaperheen esikoinen on poikalapsi ja aloittanut futiksen, se hänen pikkusiskonsa on usein seurojen mukana, mutta valitettavasti edelleen erityisesti tilanteessa, jossa perheen vanhin lapsi on tyttö, näiden kohdalla maahanmuuttajia jää valtavasti rekrytoitumatta lajiin - tai mihinkään muuhukaan lajiin. Poikkeuksia on, mutta väittäisin tätä edelleen tilastollisesti merkittäväksi selitysmalliksi.

Meillä on lapsen tyttöjoukkueessa 30 pelaajaa. Näistä maahanmuuttajaperheistä ei ole yhtään pelaajaa vaan aina on vähintään yksi suomalainen huoltaja. Ja alueella kyllä asuu maahanmuuttajia.

[Jortsukka]

Pk seudulla tytöt keskittyy muutamaan seuraan. Muissa on enemmänkin yksi tai kaksi tyttöä poikien mukana. Eli innokkaimmat tytöt pärjää mukana aika pitkälle. Ymmärrän, että tuo on monelle tytölle aika hankala ratkaisu ja esim hjk:ssa city treenaa hyvin paljon eli liki puolet harjoituksista esim vuotta nuorempien poikien kanssa, mikä on heille todella hyvä.

Ei nyt varsinaisesti ole ongelma, mutta tytöistä lopulta aika harva pelaa fudista ja vielä harvempi pelaa/treenaa monta tuntia päivässä ohjatusti ja omineen mitä pojissa on kuitenkin aika paljon näitä mitkä joukkuetreenien lisäksi pelaa paljon ja käy useamman kerran viikossa yksityistreeneissä.

Olemme pärjänneet tytöissä/naisissa koska meillä on ollut suhteessa muihin maihin paljon harrastajia. Nyt kun meillä ei ole kohta enää sitä etua, niin mitään toivoa ei ole että ns. eteenpäin mentäisiin, koska mitään muuta etua meillä ei ole ollut eikä ole tulossakaan hetkeen. No suhteessa I-Eurooppaan ja ehkä Aasia/E-Amerikka voidaan vielä hetki säilyttää tämä etu, koska niissä tytöt ei saa pelata usein edes futista tai ei ole tarjolla joukkueita.

[Jitsiläinen]

Tuohon:

Tavoitteena pitäisi olla perusasioiden hinkkaaminen kaikille pelaajille siihen malliin, että minimitaso suorituksissa on peleissä korkealla(vai miten se nyt sanotaan) ja jalostaa huippuominaisuuksia niillä joita niitä on.

liittyen olen seurannut nuoruusvaiheessa olevaa joukkuetta ja pohtinut miten ne pari porukan pelaajaa, joilla on huippuominaisuuksia saataisiin hierottua eteenpäin.  Pienen seuran valmennus ei ehdi/osaa paneutua yksilöihin riittävästi, kotiväestä ei ole juuri apuja ja siirtyminen ammattimaisempaan seuraan ei oikein mahdollista. Syksyllä alkanut aluetoiminta voisi tuoda jotain mahdollisuuksia, aika näyttää.

Ilman yksilöllisempää valmennustukea nämä kaverit taitavat jäädä tosi hyviksi harrastelijoiksi, mikä vähän harmittaa. No, olen vaan sivustakatsoja, joten maailma ei siihen kaadu. Ja joku voisi väittää, että omaa sisäistä motivaatiota ei ole muutenkaan tarpeeksi huipulle, jos tilanne on tämä vielä nuoruusvaiheessa.

Mielellään kyllä näkisin yksilöllisempää  valmennusta/tukea/ohjeita esim U15 lähtien, jos huipulle tähdätään. Ehkäpä aluetoiminnasta tulee…

 

[rivers]

Tuohon:

  Pienen seuran valmennus ei ehdi/osaa paneutua yksilöihin riittävästi,  

 

Pienen seuran edustajana sanoisin että nimenomaan pienessä seurassa ehtii paneutua paremmin yksilöön kun pelaajia ei ole se 80 ikäluokassa. Osaaminen on sitten eri asia ja pelaajien kohdalla tuurista kiinni kuka siellä valmentaa. Ainakin 5-11 ikävaiheessa tästä on myös etua.

[ginikettu]

Pienen seuran edustajana sanoisin että nimenomaan pienessä seurassa ehtii paneutua paremmin yksilöön kun pelaajia ei ole se 80 ikäluokassa. Osaaminen on sitten eri asia ja pelaajien kohdalla tuurista kiinni kuka siellä valmentaa. Ainakin 5-11 ikävaiheessa tästä on myös etua.

Toisille lapsille toimii toinen paremmin ja toisille toinen. Hyvin motivoituneet ja keskittyneet lapset hyötyvät varmasti siitä, että valmennus on laaja-alaisemmin "osaavaa". Toisille lapsille pieni ryhmä on perusvaatimus, jolloin valmennuksen laaja-alaisuus kärsii - tekninen, taktinen, psykologinen... Näissä isoissa organisaatioissa on resursseja kouluttaa valmentajia ihan eri tavoin.

Paras toki on pieni ryhmä ja timanttiset valmentajat. Muutaman todella mielettömän hyvän valkun tunnen (saa motivoitua käytännössä kaikki lapset tekemään parastaan. Ovat olleet sopivan tiukkoja ja sopivan "kaverillisia", omat taidot ovat olleet kovalla tasolla - ja ovat edenneet urallaan hyvin.)

[Valonheitin]

Pienen seuran edustajana sanoisin että nimenomaan pienessä seurassa ehtii paneutua paremmin yksilöön kun pelaajia ei ole se 80 ikäluokassa. Osaaminen on sitten eri asia ja pelaajien kohdalla tuurista kiinni kuka siellä valmentaa. Ainakin 5-11 ikävaiheessa tästä on myös etua.

Isommilla seuroilla pitäisi olla resursseja järjestää myös ylimääräistä harjoittelua pienryhmissä, jossa voitaisiin keskittyä osaavan valmentajan avulla yksilötaitoon.

[Jitsiläinen]

Isommilla seuroilla pitäisi olla resursseja järjestää myös ylimääräistä harjoittelua pienryhmissä, jossa voitaisiin keskittyä osaavan valmentajan avulla yksilötaitoon.

Yksilötaitojen lisäksi kaipaisin vähän vanhemmille myös yksilöllisempää harjoittelun ohjelmointia. Miten vahvuudet esiin, miten heikkouksia paremmaksi, kuinka rytmittää harjoittelua, mitä oheisia kannattaisi tehdä

[pilkku seiska]

Täällä muistaakseni erno tai joku muu totesi Hongan 14-syntyneiden olevan maan eliittiä. Katsoin Veosta heidän pelinsä (en kokonaan) AS Romaa vastaan ja tosiaan hyvin näytti peli kulkevan: peli oli nopeaa, syötöt kovia sekä laadukkaita ja ensimmäiset kosketukset olivat laadukkaita.

Kuitenkin, olen mielestäni aiemmin nähnyt samankaltaista peliä joiltain minihuuhkajaryhmistä ja pelien perusteella ennustanut esimerkiksi Maksim Stjopinin päätyvän isoille areenoille. No, joku näköharha näissä peleissä on ollut, kun juuri kukaan ei ole päätynyt kovin korkealle.

No, pohdin, olisiko näiden upeasti pelaavien junnujoukkueiden peli kuitenkin liian strukturoitua? Käytössä on selviä hyökkäys- ja puolustusmalleja, mutta pelin sisällä ei juurikaan ole variaatiota, eikä selvää xfactoria yksillöiden osalta.

Pallo ei juurikaan liiku ilmassa, joten esimerkiksi pelaajien potkutekniikasta ei voi vetää johtopäätöksiä - onko heillä monipuolinen potkutekniikka? Pääpelitaitoja ei liene opetettukaan tuon ikäisille, mutta niitäkin vaaditaan ammattilaispiireissä - nekin täytyy opetella vaikka sitten Supertelen avulla. 1vs1 -taidotkin jäävät hiukan hämärän peittoon, kun hitaita laidan kautta tapahtuvia hyökkäyksiä ei juurikaan näkynyt - eli päästäänkö ohi ja löytyykö kikkapakista työkaluja ohi pääsemiseksi?

Peli oli eittämättä hyvännäköistä, enkä sinänsä kyseenalaista pelaajien lahjakkuutta. Mietin vain, onko suomalainen junnuvalmennustyö edelleen liian strukturoitua hyökkäys- ja avausmalleineen? Keskitetäänkö aikaa liiaksi näiden hiomiseen, eikä yksilötaidoille ja luovuudelle anneta tarpeeksi sijaa valmennuksessa? Jääkö pelaajille luu käteen heidän siirtyessään ulkomaisiin akatemioihin, jos he pystyvät toteuttamaan vain yhdenlaista futista?

Korostan, että nämä kysymykset heräsivät vain tuon yhden ottelun perusteella. Voi olla, että muissa matseissa pelataan kokonaan toisenlaista jalkapalloa.