Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Jortsukka]

Pallo ei juurikaan liiku ilmassa, joten esimerkiksi pelaajien potkutekniikasta ei voi vetää johtopäätöksiä - onko heillä monipuolinen potkutekniikka? Pääpelitaitoja ei liene opetettukaan tuon ikäisille, mutta niitäkin vaaditaan ammattilaispiireissä - nekin täytyy opetella vaikka sitten Supertelen avulla. 1vs1 -taidotkin jäävät hiukan hämärän peittoon, kun hitaita laidan kautta tapahtuvia hyökkäyksiä ei juurikaan näkynyt - eli päästäänkö ohi ja löytyykö kikkapakista työkaluja ohi pääsemiseksi?

Peli oli eittämättä hyvännäköistä, enkä sinänsä kyseenalaista pelaajien lahjakkuutta. Mietin vain, onko suomalainen junnuvalmennustyö edelleen liian strukturoitua hyökkäys- ja avausmalleineen? Keskitetäänkö aikaa liiaksi näiden hiomiseen, eikä yksilötaidoille ja luovuudelle anneta tarpeeksi sijaa valmennuksessa? Jääkö pelaajille luu käteen heidän siirtyessään ulkomaisiin akatemioihin, jos he pystyvät toteuttamaan vain yhdenlaista futista?

Korostan, että nämä kysymykset heräsivät vain tuon yhden ottelun perusteella. Voi olla, että muissa matseissa pelataan kokonaan toisenlaista jalkapalloa.

En ota kantaa kyseiseen joukkueeseen, kun en ole kauheasti nähnyt. Keskityn vain näihin kysymyksiin. Ensinnäkin Suomessa ollaan todella huonoja hallitsemaan palloa ilmasta tai edes toimittamaan palloa ilmaan. Tämä näkyy sitten valitettavasti kaikissa toiminnoissa ja kaikissa pelin vaiheissa. Se rajoittaa paljon vaihtoehtoja, jne. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota paljon enemmän.

Sitten itse pihviin. Kyllä edelleen peli on aivan liian strukturoitua nuorissa. Valmentajat ylivalmentavat 5vs5 vaiheessa jo todella paljon, puhumattakaan 8v8 vaiheesta. 8vs8 vaiheessa pitäisi saada hyvä perusrakenne(tällä tarkoitan että kenttää käytetään/täytetään fiksusti pelin eri vaiheissa) peliin, mutta peliä ei pitäisi sulkea liikaa. Pelaajien pitäisi myös oppia paremmin pelin yleiset mallit eli esim. pallollinen pelaaja on prässin alla-> liikun lähemmäs tukemaan, pallollinen pelaaja on vapaana-> liikun kauemmas tukemaan. Nyt pahimmillaan kun katsoo tuon ikäisten peliä näkee jatkuvasti toistuvan kaavan mallia "maalivahti avaa oikealle topparille, joka avaa tietylle pelaajalle, jne.". Kun mennään isolle kentälle ja pelataan kv-pelejä, niin ei pystytäkään sopeutumaan pelin sisällä tilanteisiin.

Hyvänä esimerkkinä tälläkin palstalla usein puhuttu mikä on "paras tapa pelata 8vs8" kun 8vs8 vaiheen tärkein opetus pitäisi olla miten valmistaa pelaajia kohti 11vs11 maailmaa. Ja 11vs11 junioripelien tärkein oppi pitäisi olla miten valmistaa kohti aikuisten pelejä.

[bupa dukta]

No se on juuri näin.

[Nigel Kugelschfeir]

Suomessa varmaan ajatellaan niin että joukkueen menestys auttaa yksilöitä eteenpäin. Sitten ulkomailla on kovempi kilpailu ja  mennään yksilöt edellä, jokainen pelaa lähinnä omasta pelipaikastaan ja joukkueen menestys on toissijaista.

[Hegetsu]

Suomessa varmaan ajatellaan niin että joukkueen menestys auttaa yksilöitä eteenpäin. Sitten ulkomailla on kovempi kilpailu ja  mennään yksilöt edellä, jokainen pelaa lähinnä omasta pelipaikastaan ja joukkueen menestys on toissijaista.

Tämä, muistan kun jojotteli aikanaan niin paljon sai palautetta vanhemmiltaa jos valmennuspäällikkö otti jonkun mukaan toisesta ikäryhmästä juurikin yksilökehitysnäkökannalta (esim. isokoinen vuotta nuorempi pelaaja) tai sitten meidän tähteä lainattiin toiseen peliryhmää (vanhempiin) vahvistukseksi.

Jos kärjistää niin meillä helposti uhrataan yksilökehitys voittamisen tarpeelle eli pelataan tiukkaa formaattia ja ollaan kuin "Saksan maju" missä pakeilla on kielto nousta ja riskinotto täysin kiellettyä ja sitten ihmetellään kun jossain kohtaa luovemmat tai ainakin enemmän vapauksia aikanaan saaneet pelaajat menevät ohi.Helposti pidetään myös tärkeänä päästä pelaamaan liian aikaisin liian korkealla tasolla mikä johtaa siihen, että joukkue yrittää vain selviytyä ja välttää virheitä eikä oikeastaan pyri kehittämään pelaajia.

[Nuorenanätti]

Tämä, muistan kun jojotteli aikanaan niin paljon sai palautetta vanhemmiltaa jos valmennuspäällikkö otti jonkun mukaan toisesta ikäryhmästä juurikin yksilökehitysnäkökannalta (esim. isokoinen vuotta nuorempi pelaaja) tai sitten meidän tähteä lainattiin toiseen peliryhmää (vanhempiin) vahvistukseksi.

Ihan oikein, että sai palautetta. Perseestähän tuo on. Vai miten se auttaa sitä joukkueesta pudotettua pelaajaa kehittymään? Se käy treeneissä, mutta kun olisi hyvä kehittävä peli, tuodaan joku muu pelaamaan se. Tuossahan näytetään oikein reippaasti persettä sille pelaajalle, jonka joukkueen peli se on ja joka jätetään ulos. Se ajattelee ja ymmärtää, että onpa kiva, että tuo tähti pääsee pelaamaan mun pelin, kun pelaa koko ajan muutenkin ja seura ja valmentaja ajattelee, että ao. lapsi/ nuori itse on niin paska, ettei oteta pelaamaan edes omia pelejään. Pitäisikö joukkueen lapset ja nuoret jakaa tasoryhmiin kilpa ja maksaja?

Teillä on ollut melko moraaliltaan selkärangaton paska valmentaja ja kusipäinen seuran valmennuspäällikkö, oikein suomalaisen juniorivalmennuksen syöpä ja aivoinfarkti samassa nipussa.  Hyi saatana, mitä porukkaa.

[ManuRe]

Jos kaikki saavat yhtä paljon pelejä koko kauden aikana niin mitä väliä jos on poissa joistain peleistä? Varsinkin kun ryhmät toivottavasti ovat joustavat eikä peliryhmät ole kiinteitä.

En ihan ymmärrä tuota näkökulmaa.

[Valonheitin]

Oikeastaan totuus taitaa olla, että Suomessa on liian vähän seuran sisällä tapahtuvaa ikäluokkien välistä liikkuvuutta. Toki vähän arka aihe, mutta oikein koordinoituna tätä pitäisi tapahtua enemmän.

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä on ainakin tytöissä seuran linjaus että pysytään omassa ikäluokassa. Tytöissä on enemmän liikkuvuutta pakon edessä kun ei aina riitä pelaajia. Mutta toisaalta ei nuo monetkaan vanhemmissa pelanneet nyt niin ihmeellisiä pelaajia ole olleet omankaan ikäluokan peleissä.

[Nuorenanätti]

Oikeastaan totuus taitaa olla, että Suomessa on liian vähän seuran sisällä tapahtuvaa ikäluokkien välistä liikkuvuutta. Toki vähän arka aihe, mutta oikein koordinoituna tätä pitäisi tapahtua enemmän.

Tämä on totta. Erityisesti tämä on totta niiden pelaajien osalta, jotka tiputetaan omista peleiatä, jotta nuoremmat talentit saavat pelata enemmän.

Tätä varten on olemassa Palloliitolla yli-ikäisyyssääntö, jolla heitä voi peluuttaa nuoremmissa. Seurat tosin käyttävät tätä sääntöä saadakseen pelillistä etua ja tuovat peleihin vanhempien ikäluokan talentin, jolloin se sama tyyppi, joka melkein mahtuu kokoonpanoon, kun nuori superlupaus tulee vahvistukseksi, jää taas ilman peliä.

Näitä pelejä sitten alkaa kertyä melkein kilpapelaajalle kasvava määrä. Onhan sillä kuitenkin jotain pelejä, on seuran vastaus. Valmentaja olettaa että motivoitunut melkein kilpapelaaja jaksaa vuodesta toiseen vetää peli-iltasarjaa vasta-alkajien kanssa ja iloita siitä, että seura kehittää siinä sivussa alkuvuoden talentteja, jollainen hän ei selvästi ole eikä koskaan tule seuran silmissä olemaankaan

Voitte sanoa, että ei se noin mene. Uskon teitä yhtä paljon kuin Putinin trolleja, koska juuri noin se menee, vuodesta toiseen. Tämä on yksi niitä suomalaisen juniorijalkapalloilun toistuvia virheitä, jonka vuoksi pelaajakejityksen tilanne on nyt vähintään yhtä huono kuin 20 vuotta sitten.

Ensinnäkin, jos homma toimii, ei ole mitään tarvetta siirrellä pelaajia yksittäisiin peleihin kehittymään tai vahvistamaan toista ikäluokkaa, koska omassa joukkueessa on tarpeeksi pelejä ja riittävän kova taso.

Toiseksi, jos pelaaja on niin hyvä, että menee vanhemman ikäluokan avaukseen, pitäisi pelaaja siirtää siihen joukkueeseen myös harjoittelemaan, ei ainoastaan viemään sen joukkueen pelaajilta pelipaikka. Sama toisin päin, jos pelaaja on fyysisesti vuoden pari ikäluokkaa jäljessä, pitäisi pelaaja siirtää vuotta nuorempiin myös harjoittelemaan, jolloin saa itselleen sopivamman treeni- ja peliympäristön.

Tämä kohta kaksi ei onnistu, koska joukkueet pitävät kiinni tähdistään, vaikka heille oikeampi paikka olisi vuotta vanhemmissa myös harjoittelemassa. Myöskään pienikokoisia pelaajia ei siirretä vuotta nuorempiin. Syyt eivät millään tavalla liity pelaajan kehittymiseen.

Pidättäydyn siis mielipiteessäni, että talenttien tuominen toisen ikäluokan tai tason peleihin vahvistukseksi on perseestä, vaikka sitä kuinka.virheellisesti perustellaan pelaajakehityksellä.

Tilanne on toki täysin eri, jos pelaajia ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi ja ikäluokista lähdetään esim. turnaukseen yhteisjoukkueella.

Pelaajien liikkuvuus ikäluokkien välillä on vähän kuin tasojoukkueet. Se on työkalu, jota voi käyttää hyvin tai huonosti. Hyvin usein sitä käytetään huonosti tai erittäin huonosti.

[Zlatanic]

Tämä on totta. Erityisesti tämä on totta niiden pelaajien osalta, jotka tiputetaan omista peleiatä, jotta nuoremmat talentit saavat pelata enemmän.

Tätä varten on olemassa Palloliitolla yli-ikäisyyssääntö, jolla heitä voi peluuttaa nuoremmissa. Seurat tosin käyttävät tätä sääntöä saadakseen pelillistä etua ja tuovat peleihin vanhempien ikäluokan talentin, jolloin se sama tyyppi, joka melkein mahtuu kokoonpanoon, kun nuori superlupaus tulee vahvistukseksi, jää taas ilman peliä.

Näitä pelejä sitten alkaa kertyä melkein kilpapelaajalle kasvava määrä. Onhan sillä kuitenkin jotain pelejä, on seuran vastaus. Valmentaja olettaa että motivoitunut melkein kilpapelaaja jaksaa vuodesta toiseen vetää peli-iltasarjaa vasta-alkajien kanssa ja iloita siitä, että seura kehittää siinä sivussa alkuvuoden talentteja, jollainen hän ei selvästi ole eikä koskaan tule seuran silmissä olemaankaan

Voitte sanoa, että ei se noin mene. Uskon teitä yhtä paljon kuin Putinin trolleja, koska juuri noin se menee, vuodesta toiseen. Tämä on yksi niitä suomalaisen juniorijalkapalloilun toistuvia virheitä, jonka vuoksi pelaajakejityksen tilanne on nyt vähintään yhtä huono kuin 20 vuotta sitten.

Ensinnäkin, jos homma toimii, ei ole mitään tarvetta siirrellä pelaajia yksittäisiin peleihin kehittymään tai vahvistamaan toista ikäluokkaa, koska omassa joukkueessa on tarpeeksi pelejä ja riittävän kova taso.

Toiseksi, jos pelaaja on niin hyvä, että menee vanhemman ikäluokan avaukseen, pitäisi pelaaja siirtää siihen joukkueeseen myös harjoittelemaan, ei ainoastaan viemään sen joukkueen pelaajilta pelipaikka. Sama toisin päin, jos pelaaja on fyysisesti vuoden pari ikäluokkaa jäljessä, pitäisi pelaaja siirtää vuotta nuorempiin myös harjoittelemaan, jolloin saa itselleen sopivamman treeni- ja peliympäristön.

Tämä kohta kaksi ei onnistu, koska joukkueet pitävät kiinni tähdistään, vaikka heille oikeampi paikka olisi vuotta vanhemmissa myös harjoittelemassa. Myöskään pienikokoisia pelaajia ei siirretä vuotta nuorempiin. Syyt eivät millään tavalla liity pelaajan kehittymiseen.

Pidättäydyn siis mielipiteessäni, että talenttien tuominen toisen ikäluokan tai tason peleihin vahvistukseksi on perseestä, vaikka sitä kuinka.virheellisesti perustellaan pelaajakehityksellä.

Tilanne on toki täysin eri, jos pelaajia ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi ja ikäluokista lähdetään esim. turnaukseen yhteisjoukkueella.

Pelaajien liikkuvuus ikäluokkien välillä on vähän kuin tasojoukkueet. Se on työkalu, jota voi käyttää hyvin tai huonosti. Hyvin usein sitä käytetään huonosti tai erittäin huonosti.

Eiköhän se ole tuo boldattu 99,5%..

[Nuorenanätti]

Eiköhän se ole tuo boldattu 99,5%..

Ei ole.

Aika tarkasti tuon prosentin se on jotain muuta, perustuen samoihin tilastoihin, joita sinäkin käytit.

[Julio Salinas]

En ota kantaa kyseiseen joukkueeseen, kun en ole kauheasti nähnyt. Keskityn vain näihin kysymyksiin. Ensinnäkin Suomessa ollaan todella huonoja hallitsemaan palloa ilmasta tai edes toimittamaan palloa ilmaan. Tämä näkyy sitten valitettavasti kaikissa toiminnoissa ja kaikissa pelin vaiheissa. Se rajoittaa paljon vaihtoehtoja, jne. Tähän pitäisi kiinnittää huomiota paljon enemmän.

Paljon puhutaan suomalaisen juniorijalkapallon ja juniorivalmennuksen ongelmista. On asiantuntijoita ja "asiantuntijoita", joilla usein on selvä mielipide siitä, miksi meiltä ei tule huippupelaajia. Omasta mielestäni suurin ongelma on tässä boldattuna. Ongelman tuosta tekee se, että sitä ei tunnisteta ongelmaksi. Harjoitellaan vuodesta toiseen pääasiassa rondoja ja trillejä, mitä yhdistää se, että pallo pysyy visusti maassa.

Kuvitellaan, että maata pitkin tapahtuva lyhytsyöttöpeli = taitofutis. Todellisuudessa se on vaan helpoin tapa hallita palloa. Huom.: helpoin.
Toki lyhytsyöttöpelikin vaatii taitoa. Se ei vaan riitä sitten kun pelin taso ja tempo nousee. Pitäisi osata pelata pitkiä ja korkeita palloja (ei kukkupalloja), mielellään yhdellä kosketuksella hallitusti eteenpäin. Ja tämä vaatii taitoa huomattavasti lyhytsyöttöpeliä enemmän.

[FC Esplanad]

Eikö nyt ole joku uusi linjaus, että tietyn ikäisissä junioreissa ei saa antaa edes maalipotkuja, vaan maalikuljetuksella edetään, jotta pallo olisi vain maassa eikä ollenkaan ilmassa?

Voi tosin olla vain tiettyyn ikäluokkaan asti, perusteena ymmärsin olleen sen loukkaantumisriskin. Koska lapset eivät osaa ottaa haltuun ilmassa menevää palloa niin potkivat toisiaan ja vältetään päävammoja.

[Nigel Kugelschfeir]

On 5vs5-vaiheessa mutta eipä ne pelinohjaajat puutu vaikka minkä kärkkärin potkaisisi niin aika sama.

[Julio Salinas]

Eikö nyt ole joku uusi linjaus, että tietyn ikäisissä junioreissa ei saa antaa edes maalipotkuja, vaan maalikuljetuksella edetään, jotta pallo olisi vain maassa eikä ollenkaan ilmassa?

Voi tosin olla vain tiettyyn ikäluokkaan asti, perusteena ymmärsin olleen sen loukkaantumisriskin. Koska lapset eivät osaa ottaa haltuun ilmassa menevää palloa niin potkivat toisiaan ja vältetään päävammoja.

Tuo on ihan hyvä linjaus nuorimmille ikäluokille. Toki pitää olla tietty järjestys, miten asiat opetellaan ja pallon kuljettamisesta pitää aloittaa. Tämä käsittääkseni perusteena tuolle.

Sanoisin, että noin U10-vaiheessa pitäisi jo alkaa tosissaan treenata pallon liikuttamista ilmassa mahdollisimman nopealla temmolla

[pilkku seiska]

Itseasiassa myös rajaheitot ovat rajakuljetuksia ja kulmapotkut kulmakuljetuksia. Syynä käsittääkseni on se, että näin halutaan nostaa pelin intensiteettiä. Rajaheittotilanteisiinkin saataisiin intensiteettiä, kun laitettaisiin pojat liikkeelle ja hakeutumaan pelattavaksi.

Mutta asia on juuri näin, kuten moni on jo täällä todennut: palloa täytyy saada enemmän ilmaan, jotta huippupelaajia olisi mahdollista kehittää.

[Nigel Kugelschfeir]

Eikä ole kuin se että halutaan ehkäistä päävammoja. Ainakaan meidän pelissä ei mitään pääpeliä ole koskaan ollutkaan mutta liitto päättää.

[Fillarikommari]

Ilmassa pelaamisen lisääminen ei missään nimessä ratkaise mitään. La Masiassa ei pelata ilmassa juuri lainkaan ja tietääkseni siellä pelaajien taso on ihan kohtalaisen hyvä. Korkeiden ja pomppivien pallojen hallitseminen on vain yksi pieni oire suurista ongelmista, jotka suomalaisella jalkapallolla on. Ongelmat ovat pelaajamassan pienuus ja laadukkaiden jalkapallotuntien vähyys. Pelaajia on suuriin maihin verrattuna vähän, mikä merkitsee, että edellytyksiltään huippulahjakkuuksia on samassa suhteessa vähemmän. Lisäksi, siihen mihin voitaisiin vaikuttaa, tunteja pallon kanssa tulee yleisesti ottaen radikaalisti vähemmän kuin oikeissa jalkapallomaissa. Tässä jäädään jalkapallomaista jälkeen jo ennen harrastuksen aloittamista. Espanjassa toimii ekkonot ja rondopohjainen harjoittelu jo pienillä, koska parhaiden lasten taitotaso on vuosia suomalaisia lapsia edellä. Vähissä on täällä lapset, jotka viettää paljon aikaa kentällä pallo jalassa. Mitä enemmän lapsella on ikää, sitä enemmän laadukkaissa tunneissa jäädään jälkeen. Pitkä talvi ei ole tämän osalta ongelmista ainoa vaan suurempi on patalaiska suomalainen liikkumiskulttuuri. Ruudut on perheissä hemmetin kovassa käytössä. Ja sitten kun taitavien ja edellytyksiltään lahjakkaiden pelaajien massa on pieni, niin ainoa pelastus olisi todella laadukas valmennus ja seuratoiminta. No, eipä siitä ole Suomessa pelastukseksi, mutta se ei ole pelkästään seurojen vika. Haasteena on myös suomalainen anti-urheiluyhteiskunta, jossa lasten ja nuorten urheiluun panostaminen on aivan liian vähäistä. Mahdollisuus aamuharjoitteluun on liian harvalla. Käytännössä lasten ja nuorten elämä pitäisi pystyä rakentamaan jalkapallon ympärille.

[pilkku seiska]

Eikä ole kuin se että halutaan ehkäistä päävammoja. Ainakaan meidän pelissä ei mitään pääpeliä ole koskaan ollutkaan mutta liitto päättää.

Itsekin ajattelin asian olevan näin, mutta kesällä valmentajakoulutuksessa asiasta kysyessäni sain kouluttajalta vastaukseksi intensiteetin lisäyksen pyrkimyksen.

[Nigel Kugelschfeir]

Itsekin ajattelin asian olevan näin, mutta kesällä valmentajakoulutuksessa asiasta kysyessäni sain kouluttajalta vastaukseksi intensiteetin lisäyksen pyrkimyksen.

Se ei sinänsä yllätä ettei ne liitossakaan tiedä mitä uudistuksilla haetaan.

[erno]

Mun nähdäkseni tuolla eteläisessä euroopassa monessakin kolkassa ilmassa pelaamisen ongelmat on ratkottu niinkin yksinkertaisella harjoitteella kuin futistenniksellä. Tota näkee todella paljon, myös parseloonan junnuissa.

Suomessa on pelaajia jotka käyttää riittävän määrän tunteja harjoitteluun, mutta ton sijaan vedetään tunnissa 68 samanlaista vetoa.

[Jortsukka]

Jos lähdettäisiin, taas kerran, purkamaan ongelmaketjua niin se menisi varmaankin jotenkin näin:

- Lapsipelaajat eivät liiku riittävästi omalla ajalla tai harjoituksissa-> hyvätkin valmentajat joutuvat keskittymään liikaa perusliikunnallisuuden kehittämiseen
- Lapsipelaajat eivät tee omalla ajalla riittävästi pallon kanssa eikä harjoituksissa vahvista riittävästi pelaajien taitotason kehittämistä
- Pelaajien taitotason ja valmennuksen ollessa riittämätöntä sen kehittämiseen olemme tilanteessa jossa myöhemmässä vaiheessa ei voida kehittää pelillisiä toimintoja riittävästi koska meidän työkalut ratkaista tilanteita ovat liian rajalliset
- Valmennus lähtee oikomaan tässä kehityksen vaiheessa(toki jo edellisissä usein) ja peliä aletaan yliorganisoimaan jotta pelaajien puolesta voidaan ratkaista pelillisiä tilanteita mihin oikeissa akatemioissa annetaan pelaajille mahdollisuudet ratkoja tilanteita
- Lopputuloksena meidän pelaajien fyysiset ominaisuudet ovat liian heikkoja, meidän pelaajien taitotaso on liian heikkoa ja meidän pelaajien pelikäsitys sekä kyky ratkaista tilanteita on liian puutteellista

Kaiken takana on siis, kuten aiemmin mainittua se että pelaajien ja perheiden käyttämä aika jalkapalloon sekä urheiluun on liian pientä. Valmennus on liian heikkoa ja kilpailua ei osata oikealla tavalla ruokkia. Tämä tarkoittaa että meillä ei ole eikä synny riittävää massaa siihen, että meiltä tulisi riittävästi hyviä pelaajia. Yksittäiset pelaajat siis ovat puhtaasti yksittäisten pelaajien ja heidän perheidensä tuloksia eivätkä minkään seuran tai liiton mallin tuloksia, päinvastoin.

Jos tätä haluttaisiin lähteä ratkaisemaan, niin seuraavat toimenpiteet tulisi tehdä:

- Meidän pitäisi löytää laadukkaampaa valmennus aivan lapsivaiheeseen joka pystyisi ratkaisemaan/auttamaan kehittämään ensimmäisen kahden kohdan ongelmia
- Liitossa pitäisi pystyä uudistamaan toimintaa jotta seuroissa alettaisiin oikeasti profiloitua eri toiminnan tasoille ja kehittämään niiden tasoa omassa kategoriassaan
- Valmennuksen koulutuksessa pitäisi pystyä ruokkimaan paremmin kehittymistä huippua kohden askel askeleelta, eikä etsien pikavoittoja
- Seuratason kehittäminen johtamisessa pitäisi nostaa isoksi painopisteeksi, jotta seuroissa olisi ymmärrystä johtamisesta ja seurojen kehittämisestä, omassa kategoriassaan

[Jaakko]

- Lapsipelaajat eivät liiku riittävästi omalla ajalla tai harjoituksissa-> hyvätkin valmentajat joutuvat keskittymään liikaa perusliikunnallisuuden kehittämiseen

Olen vähän sellaisssa käsityksessä ongleman olevan se, että futiksessa ainakin paremmissa seuroissa suhtaudutaan äärimmäisen negatiivisesti muihin harrastuksiin. Varsinkin sellaisissa tapauksissa, jossa treenit menee päällekäin.

[Nigel Kugelschfeir]

Joissain porukoissa ei ole ainakaan asiaa kilpajoukkueisiin jos on poissa muiden harrastusten takia.

[päätykatsomo]

Olen vähän sellaisssa käsityksessä ongleman olevan se, että futiksessa ainakin paremmissa seuroissa suhtaudutaan äärimmäisen negatiivisesti muihin harrastuksiin. Varsinkin sellaisissa tapauksissa, jossa treenit menee päällekäin.

Ei se ongelma poistu sillä että oltaisiin toisessa ohjatussa harrastuksessa. Lapset liikkuvat omalla ajalla liian vähän ja liian monella on liian isoja ongelmia perusliikuntataidoissa. Ei päästä kyykkyyn, ei osata kuperkeikkaa, ei osata juosta takaperin jne.