Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Mattinen]

Ei se ongelma poistu sillä että oltaisiin toisessa ohjatussa harrastuksessa. Lapset liikkuvat omalla ajalla liian vähän ja liian monella on liian isoja ongelmia perusliikuntataidoissa. Ei päästä kyykkyyn, ei osata kuperkeikkaa, ei osata juosta takaperin jne.

Ei. Mutta useampi harrastus todennäköisesti lisää liikuntamäärää sekä sen avulla, että viikko harjoituskerrat lisääntyy, että löytyy uusi kiinnostuksen kohde jota on hauska treenailla muullakin ajalla. Sen lisäksi harjoittelu monipuolistuu koska siinä toisessa ohjatussa harjoituksessa todennäköisesti ainakin osittain tehdään eri fyysisiä juttuja. Tuntuu hurjalta jos yhä monilajisia lapsia siirretään syrjään tavoitteellisista joukkueista, vaikka käsittääkseni monilajisuuden edut ovat selvät. Jos ei huippujalkapallon, niin ainakin elämän kannalta. Toki jossain kohti se lajivalinta tarvii tehdä, mutta toivottavasti ei vielä lapsivaiheessa.

Eli monilajisuus ei mielestäni ole mikään kaikenkattava ratkaisu lasten vapaa-ajan liikkumisen vähäisyyteen, mutta kun sen ongelman olemassaolo tiedetään, niin etenkin näinä aikoina pyrin esim omia lapsiani kannustamaan siihen kaikin keinoin.

[turkistarhaaja]

Ei. Mutta useampi harrastus todennäköisesti lisää liikuntamäärää sekä sen avulla, että viikko harjoituskerrat lisääntyy, että löytyy uusi kiinnostuksen kohde jota on hauska treenailla muullakin ajalla. Sen lisäksi harjoittelu monipuolistuu koska siinä toisessa ohjatussa harjoituksessa todennäköisesti ainakin osittain tehdään eri fyysisiä juttuja. Tuntuu hurjalta jos yhä monilajisia lapsia siirretään syrjään tavoitteellisista joukkueista, vaikka käsittääkseni monilajisuuden edut ovat selvät. Jos ei huippujalkapallon, niin ainakin elämän kannalta. Toki jossain kohti se lajivalinta tarvii tehdä, mutta toivottavasti ei vielä lapsivaiheessa.

Tai sitten istutaan autossa entistä enemmän matkalla treeneihin/peleihin ja sieltä takaisin, seisoskellaan jonoissa odottelemassa omaa vuoroa, kuunnellaan paikallaan kuinka koutsi piirtää ja selittää uutta harjoitetta tai pelataan kotona siihen asti pleikkaa kunnes tulee lähtö treeneihin, koska ei voi mennä trampallekaan kun pitää "säästella" harjoituksiin. Ja koulumatkat vanhemmat kuskaa koska illalla/viikonloppuna on "tärkeä peli" eikä saa rasittaa itseään.

[marcelo vieira da silva]

Tai sitten istutaan autossa entistä enemmän matkalla treeneihin/peleihin ja sieltä takaisin, seisoskellaan jonoissa odottelemassa omaa vuoroa, kuunnellaan paikallaan kuinka koutsi piirtää ja selittää uutta harjoitetta tai pelataan kotona siihen asti pleikkaa kunnes tulee lähtö treeneihin, koska ei voi mennä trampallekaan kun pitää "säästella" harjoituksiin. Ja koulumatkat vanhemmat kuskaa koska illalla/viikonloppuna on "tärkeä peli" eikä saa rasittaa itseään.

Ja pallokosketuksia ei tule sitäkään vähää kuin kolmesti viikkoon jalkapalloharjoituksissa tulisi koska yhdellä kerralla niistä ollaan salibandyssä ja toisellä kerralla koripallossa. Omalla ajalla ei harjoitella pallon kanssa koska se ei ole "kivaa" tai ettei lapsi "polttaisi itseään loppuun".

[Mattinen]

Tai sitten istutaan autossa entistä enemmän matkalla treeneihin/peleihin ja sieltä takaisin, seisoskellaan jonoissa odottelemassa omaa vuoroa, kuunnellaan paikallaan kuinka koutsi piirtää ja selittää uutta harjoitetta tai pelataan kotona siihen asti pleikkaa kunnes tulee lähtö treeneihin, koska ei voi mennä trampallekaan kun pitää "säästella" harjoituksiin. Ja koulumatkat vanhemmat kuskaa koska illalla/viikonloppuna on "tärkeä peli" eikä saa rasittaa itseään.

Noi sun esimerkit ovat pelottavia ja varmaan osittain todellisia. Toki näkisin, että nämä kauhukuvat useammin tapahtuvat nimenomaan liian aikaisin tavoitteellisesti johonkin tiettyyn lajiin keskittyvien vanhempien/valmentajien valvonnassa kuin olisivat joku monilajisuuden ongelma.

Ja pallokosketuksia ei tule sitäkään vähää kuin kolmesti viikkoon jalkapalloharjoituksissa tulisi koska yhdellä kerralla niistä ollaan salibandyssä ja toisellä kerralla koripallossa. Omalla ajalla ei harjoitella pallon kanssa koska se ei ole "kivaa" tai ettei lapsi "polttaisi itseään loppuun".

Lähinnä oma mielipiteeni on se, että lajirajojen ylittävällä yhteistyöllä niistä viikko-ohjelmista pystyttäisiin rakentamaan semmoiset, että kahta (tai jopa kolmea) lajia pystyisi lapset harrastamaan melko pitkäänkin ilman päätöstä mikä se "päälaji" on. Jos treenimäärä sen takia tippuu 3->1 niin ei siinä ole mitään järkeä, mutta jos taas vastaavasti lapsi joka treenais kolme kertaa viikkossa (ja esimerkin mukaisesti ei harjoittele pallon kanssa koska se ei ole kivaa jne) treenaisikin nyt 2 kertaa jalkapalloa ja 2 kertaa jotain muuta, niin se vois olla kaikkien puolesta hyvä yhtälö.

Mun mielestä kumpikaan esimerkki missä lapsi yhtäkkiä istuis vaan autossa tai vastaavasti makais sohvalla säästelemässä itteään ei liity mitenkään yksi- vs monilajisuus keskusteluun. Ellei sitten oo sitä mieltä, että samat ongelmat tapahtuu kun jalkapallotreenien määrää nostetaan. Näkisin, että lasten liikkumattomuuden aiheuttaa kyllä jokin ihan muu syy kuin se, että ohjattua treenejä olisi viikkossa liikaa. On laji sitten mikä tahansa.

[turkistarhaaja]

Monilajisuuden suurin ongelma on vanhemmat jotka kuvittelevat, että lapsi saa riittävästi liikuntaa, jos se kuskataan joka päivä jonkun lajin ohjattuun treeniin. Tai, että lapsesta tulee parempi jalkapalloilija kun lyö sille luistimet jalkaaan ja mailan käteeen ja alkaa skippaamaan futistreenejä/omatoimista kiekkokauden ollessa käynnissä.

Itse puhuisin monilajisuuden sijaan monipuolisesta liikkumisesta ja (pienten) lasten osalta se vaatii vanhemmilta alkuuun vähän viitseliäisyyttä eli lähdetään mukaan sinne uimaan, pyöräilemään, luistelemaan, hiihtämään, höntzäämään jne ja toki voidaan myös harrastaa useampaa lajia eikä siinä ole mitään pahaa mutta jos melkein jokainen päivä menee siihen että kuskataan jonkun lajin treeneihin niin aika monella se pudottaa sitten omaehtoisen liikkumisen lähelle nollaa. Ja tämä tosiaan voi tapahtua yksilajisellekin, ei siinä.

[Nigel Kugelschfeir]

Ei se ongelma poistu sillä että oltaisiin toisessa ohjatussa harrastuksessa. Lapset liikkuvat omalla ajalla liian vähän ja liian monella on liian isoja ongelmia perusliikuntataidoissa. Ei päästä kyykkyyn, ei osata kuperkeikkaa, ei osata juosta takaperin jne.

Tyttöpuolella ei ole taas tuo ole ongelma, kyllä ne osaa kuperkeikat ja kärrynpyörät mutta sitten se juokseminen tai ihan se perinteinen työnteko ei maistu. Laji kuin laji niin ne fysiikkatreenit pitäisi tehdä omalla ajalla ja pitäisi aloittaa jo kouluiässä viimeistään.

[Jaakko]

Joissain porukoissa ei ole ainakaan asiaa kilpajoukkueisiin jos on poissa muiden harrastusten takia.

Tämä on aika yleistä olen ymmärtänyt. Tepsin lätkässä, joka on ihan tarpeeksi tavoitteellista, ohjeistus on 1-2 lajia rinnalle aika pitkään. Erilainen fyysinen rasite on hyvästä sekä laajempi pelikäsitys. Mitä yksipuolisemmin treenaa, niin sen suurempi mahdollisuus siihen, että uraloppuu peruskouluiässä siihen, että paikat on paskana.

Vaikka FIfaa ja Änäriä kersat pelaa runsaasti, niin kyllä kaikki enemmän urheilua tosissaan harrastavat kaverit aika pitkälle jotain urheiluun liittyvää tekee aika monta tuntia päivässä.

Lasten kanssa kuitenkin pitää muistaa, että koulu on tärkein.   

[turkistarhaaja]

Futis on tosiaan kendoilijoille mainio kesälaji mutta aika hiljaista taitaa olla, että kilpatason kendoilijat skippaisivat jääharjoituksia futistreenien takia eli futiksessa käydään täysin lätkän ehdoilla.

Toisin päin en sitten ole ihan vakuuttunut että kendo oikein hyvin tukisi futista ihan jo lähtien toispuoleisesta peliasennosta ja luistelusta/lätkän oheistreeneistä mitkä tuppaavat nostamaan "perseen pystyyn" mikä ei mielestäni ole optimaalinen peliasento jalkapalloilijalle. Omakohtaisten havaintojen mukaan jääkiekkoilijat myös tuppaavat olemaan aika kankeita, tähän on toki kiinnitetty viime vuosina enemmän huomiota.

[Mattinen]

Monilajisuuden suurin ongelma on vanhemmat jotka kuvittelevat, että lapsi saa riittävästi liikuntaa, jos se kuskataan joka päivä jonkun lajin ohjattuun treeniin. Tai, että lapsesta tulee parempi jalkapalloilija kun lyö sille luistimet jalkaaan ja mailan käteeen ja alkaa skippaamaan futistreenejä/omatoimista kiekkokauden ollessa käynnissä.

Itse puhuisin monilajisuuden sijaan monipuolisesta liikkumisesta ja (pienten) lasten osalta se vaatii vanhemmilta alkuuun vähän viitseliäisyyttä eli lähdetään mukaan sinne uimaan, pyöräilemään, luistelemaan, hiihtämään, höntzäämään jne ja toki voidaan myös harrastaa useampaa lajia eikä siinä ole mitään pahaa mutta jos melkein jokainen päivä menee siihen että kuskataan jonkun lajin treeneihin niin aika monella se pudottaa sitten omaehtoisen liikkumisen lähelle nollaa. Ja tämä tosiaan voi tapahtua yksilajisellekin, ei siinä.

Molemmista asioista olen kyllä ihan samaa mieltä. Valitettavasti ainakin oman valmennettavien (6-8 vuotiaiden) kohdalla näkyy sitäkin paljon, että vanhemmat ajattelevat sen liikuntamäärän tulevan siitä täyteen, että ne lapset työnnetään kaksi kertaa viikossa sinne jalkapallotreeneihin. Eivätkä nämä vanhemmat varmasti yhtään enempää kuluta sitä aikaa treenien ulkopuolella lasten kanssa liikkuessa kuin muutkaan. Usein näiden kohdalla jotka useampaa lajia harrastavat tuntuu se koko perheen asenne liikuntaan olevan paljon parempi.



Aika omasta kuplasta tätä katselen. Nyt viime aikoina kun vanhemman poikani korisjoukkueesta moni lopetti sen takia, että jalkapallotreenit osuivat aina päällekkäin ja vastaavasti nyt omasta joukkueestani moni lapsi on päättänyt (tai lapsen vanhempi), että jalkapalloa mietitään taas uudestaan keväällä koska lätkä vie talvella ajan, niin tuntuu että nämä asiat voitaisiin tehdä fiksumminkin. Toki siis mielipiteeni monilajisuuden puolesta on kokoajan pysynyt samana. Herätti vaan taas tähän asiaan.

[Kossi Agassa]

Futis on tosiaan kendoilijoille mainio kesälaji mutta aika hiljaista taitaa olla, että kilpatason kendoilijat skippaisivat jääharjoituksia futistreenien takia eli futiksessa käydään täysin lätkän ehdoilla.

Toisin päin en sitten ole ihan vakuuttunut että kendo oikein hyvin tukisi futista ihan jo lähtien toispuoleisesta peliasennosta ja luistelusta/lätkän oheistreeneistä mitkä tuppaavat nostamaan "perseen pystyyn" mikä ei mielestäni ole optimaalinen peliasento jalkapalloilijalle. Omakohtaisten havaintojen mukaan jääkiekkoilijat myös tuppaavat olemaan aika kankeita, tähän on toki kiinnitetty viime vuosina enemmän huomiota.

Jep, futis on monesti kendolle kakkoslaji, mutta yhtään futaajaa en tiedä, jolla olisi kendo kakkoslajina. Yleensä se kakkoslaji on sitten sähly.

[pilkku seiska]

Mun nähdäkseni tuolla eteläisessä euroopassa monessakin kolkassa ilmassa pelaamisen ongelmat on ratkottu niinkin yksinkertaisella harjoitteella kuin futistenniksellä. Tota näkee todella paljon, myös parseloonan junnuissa.

Suomessa on pelaajia jotka käyttää riittävän määrän tunteja harjoitteluun, mutta ton sijaan vedetään tunnissa 68 samanlaista vetoa.

Tämä on tosi. Futistennis on hyvä harjoite, mutta tuntuu siltä, että ainakaan oman paikkakuntani tekonurmella pallo ei oikein pomppaa siten, että harjoitteeseen saataisiin mielekäs tempo aikaiseksi. Hiekalla ja kynnysmattoalustoilla futistennis toimii huomattavasti paremmin. Itseasiassa veinkin kerran joukkueeni tekonurmikentän viereiselle asfaltille pelaamaan futistennistä ja harjoite toimi hyvin.

[Jaakko]

Jep, futis on monesti kendolle kakkoslaji, mutta yhtään futaajaa en tiedä, jolla olisi kendo kakkoslajina. Yleensä se kakkoslaji on sitten sähly.

Kyllä noilla kolmasluokkalaisilla ainakin tuntuu ykköslaji vaihtelevan vähän sen mukaan missä lajissa on viimeksi dominoinut kentällä. Tässä iässä kaikki harrastukset ovat vielä sen verran edullisia, että sekään ei ole este. Vanhemmilla varmaan kiekko tippuu aika nopeasti pois jos ei ole ykkönen, koska kustannukset nousee rutkasti.

[Fillarikommari]

Puhtaasti fysiologian näkökulmasta jalkapallossa pitäisi tulla (tavoitteellisessa harjoittelussa) niin paljon iskutusta, että minkään toisen iskutusta tuottavan lajin harrastamisen ei pitäisi olla mahdollista tai ainakaan järkevää. Parkour, sirkus, voimistelu, kamppailulajit ok. Toisena joukkuelajina lätkä tai jääpallo ovat iskuttavan kuormituksen puolesta ainoat mahdolliset sivulajit. Ja olisiko tavoitteelliselle jalkapalloilijalle parempi käyttää toiseen joukkuelajiin kuluva aika jalkapalloon? Totta kai. Yksilölajit ovat sitten asia erikseen. Joku parkour tai vaikka kausikortti johonkin trampoliinipuistoon ovat pelkästään hyviä juttuja kunhan eivät vie jalkapallolta aikaa.

[LB44]

Mikä iskutuksessa on ongelma ja paljonko sitä aikuisten oikeasti tulee treeneissä?

Puhtaasti fysiologian näkökulmasta jalkapallossa pitäisi tulla (tavoitteellisessa harjoittelussa) niin paljon iskutusta, että minkään toisen iskutusta tuottavan lajin harrastamisen ei pitäisi olla mahdollista tai ainakaan järkevää. Parkour, sirkus, voimistelu, kamppailulajit ok. Toisena joukkuelajina lätkä tai jääpallo ovat iskuttavan kuormituksen puolesta ainoat mahdolliset sivulajit. Ja olisiko tavoitteelliselle jalkapalloilijalle parempi käyttää toiseen joukkuelajiin kuluva aika jalkapalloon? Totta kai. Yksilölajit ovat sitten asia erikseen. Joku parkour tai vaikka kausikortti johonkin trampoliinipuistoon ovat pelkästään hyviä juttuja kunhan eivät vie jalkapallolta aikaa.

[Jatko-ottelu]

Mikä iskutuksessa on ongelma ja paljonko sitä aikuisten oikeasti tulee treeneissä?

Iskutus on varsinkin tytöille ja naisillle tärkeää, estää luukatoa eli osteoporoosia sitten myöhemmin. Toivottavasti riittävästi.

[Fillarikommari]

Jos jalkapallossa haluaa päästä huipulle, niin lähes kaikki mahdollinen kapasiteetti kovaan iskutukseen pitäisi käyttää jalkapalloon. Siis käytännössä jalkapallossa junnujen pitäisi olla (iskuttavan) rasituksen suhteen äärirajoilla ja valmentamisessa pitää olla tarkkana jalkojen (kantapäät, nilkat, polvet) rasitusvammojen kanssa. Siitä en sitten tiedä, kuinka paljon iskuttavaa rasitusta tulee, mutta puhuin siitä, miten asioiden pitäisi olla.

[Nuorenanätti]

Mikä iskutuksessa on ongelma ja paljonko sitä aikuisten oikeasti tulee treeneissä?

Osgood-Schlatter kavereineen on ongelma. Sitä islutusta tulee paljon tai tosi paljon. Jos haluat numeron, kuinka paljon, vastaan 42.

[Jatko-ottelu]

Tätä se varhainen erikoistuminen tekee?

[LB44]

Jos jalkapallossa haluaa päästä huipulle, niin lähes kaikki mahdollinen kapasiteetti kovaan iskutukseen pitäisi käyttää jalkapalloon. Siis käytännössä jalkapallossa junnujen pitäisi olla (iskuttavan) rasituksen suhteen äärirajoilla ja valmentamisessa pitää olla tarkkana jalkojen (kantapäät, nilkat, polvet) rasitusvammojen kanssa. Siitä en sitten tiedä, kuinka paljon iskuttavaa rasitusta tulee, mutta puhuin siitä, miten asioiden pitäisi olla.

Rakennetaanko seuroissa sitä kapasiteettia? Ei paljon auta ”olla tarkkana”, vaan pitää aktiivisesti kehittää iskutuksen osa-alueita eli kovien voimien sietoa ja tekniikkaa. Iskutuksen sietokyvyn kehittäminen ei ole mitään kestävyysurheilua eli rasituksen äärirajoilla oleminen ei kehitä. Nilkan alueen lihaksia pitäisi huipulle pyrkivän kehittää sekä teknisesti että voimaa ja liikkuvuutta monena päivänä viikossa, samoin treenata ongelmaan välillisesti vaikuttavia lihaksia kuten gluteus medius, joka on lonkankoukistajien tavoin usein tosi heikossa jamassa. Laiminlyödyllä oheisharjoittelulla ei päästä nuoruusvaiheessa sellaisille tehokkailla treenimäärille, jota huipulle pääseminen edellyttää. Sanoisin vielä että salibandyyn tai kori- ja lentopalloon verrattuna futarin istutus on aika pientä.

[Fillarikommari]

Joo totta kai pitää kehittää fyysisiä ominaisuuksia ja taitoja, jotka myös auttaa sietämään rasitusta. Silti rasitusvammojen kanssa pitää olla tarkkana. Jokaisella on oma rajansa, joka tulee vastaan vaikka kuinka hyvin harjoittelisi. Yleensä ensin riskinä on Severi kantapäissä (joka tosin ei sinänsä ole vaarallinen) ja sitten Osgood-Schlatter polvissa, ja toki monella on myös epämääräisiksi jääviä rasituskipuja nilkoissa ja polvissa. Selän rasitusvammat tulee myöhemmin, mutta ne pitäisi pystyä välttämään hyvällä harjoittelulla.

Juurikin salibandyn ja koriksen paljon iskuttavaa rasitusta tuottavan luonteen takia ne eivät ole hyviä kakkoslajeja. Niissä tulee iskusta vielä jalkapalloa enemmän vaikka toisaalta niissä istutaan penkillä suurempia minuutteja.

Ja kyllä, tämä on nimenomaan varhaisen erikoistumisen laji. Hyvä jos ohella tekee jotain hauskaa liikkumista, ja pitääkin tehdä, mutta jalkapalloon pitäisi "keskittyä" mielellään viimeistään kuusivuotiaasta lähtien. Peruspallonkäsittelytaitojen pitäisi olla valmiit kahdeksanvuotiaana.

[Valonheitin]

Ymmärtääkseni joissain seuroissa mitataan lapsia ja nopean kasvupyrähdyksen yhteydessä fyysistä kuormitusta vähennetään hieman, jotta vältyttäisiin selän rasitusvammoilta. Nämä taitavat yleensä tulla nopean pituuskasvun yhteydessä.

[Nigel Kugelschfeir]

Jos 8-vuotiaana pitäisi olla jo pallonkäsittelyt hanskassa niin meidän tyttöjoukkueessa ei puoletkaan saa tuossa iässä syöttöä haltuun pelitilanteessa ja varmaan 80% ei saa pomputeltua palloa ilmassa kertaakaan.

[rivers]

Jos 8-vuotiaana pitäisi olla jo pallonkäsittelyt hanskassa niin meidän tyttöjoukkueessa ei puoletkaan saa tuossa iässä syöttöä haltuun pelitilanteessa ja varmaan 80% ei saa pomputeltua palloa ilmassa kertaakaan.

No ei ole meillä 10v tytöissäkään ainakaan "hanskassa" jos ei nyt aivan surkeatkaan. Arsene Wenger piteli että 12v ois syytä olla tekniikka kondiksessa jos meinaa valioliigassa starailla. Noh totuus lienee jostain tuolta väliltä ja aina on poikkeuksia. Se nyt kuitenkin aika selvä homma että teku on kuningas jos meinaa päästä "jonnekin".

[Schneider]

Joo totta kai pitää kehittää fyysisiä ominaisuuksia ja taitoja, jotka myös auttaa sietämään rasitusta. Silti rasitusvammojen kanssa pitää olla tarkkana. Jokaisella on oma rajansa, joka tulee vastaan vaikka kuinka hyvin harjoittelisi. Yleensä ensin riskinä on Severi kantapäissä (joka tosin ei sinänsä ole vaarallinen) ja sitten Osgood-Schlatter polvissa, ja toki monella on myös epämääräisiksi jääviä rasituskipuja nilkoissa ja polvissa. Selän rasitusvammat tulee myöhemmin, mutta ne pitäisi pystyä välttämään hyvällä harjoittelulla.

Juurikin salibandyn ja koriksen paljon iskuttavaa rasitusta tuottavan luonteen takia ne eivät ole hyviä kakkoslajeja. Niissä tulee iskusta vielä jalkapalloa enemmän vaikka toisaalta niissä istutaan penkillä suurempia minuutteja.

Ja kyllä, tämä on nimenomaan varhaisen erikoistumisen laji. Hyvä jos ohella tekee jotain hauskaa liikkumista, ja pitääkin tehdä, mutta jalkapalloon pitäisi "keskittyä" mielellään viimeistään kuusivuotiaasta lähtien. Peruspallonkäsittelytaitojen pitäisi olla valmiit kahdeksanvuotiaana.

Iskutuksen osalta epäilemättä voi näinkin ajatella, mutta jos ajattelee pelikäsityksen kehittymistä, niin molemmat säbä ja koris ovat siihen mainioita, jonka lisäksi nuo molemmat lajit ovat nopeampia kuin futis, eli se kehittäisi futarille nopeita älynystyröitä ja reagointia, sekä niissä on enemmän nopeita suunnanmuutoksia jne. Mutta eipä kai suomifutiksessa nopeita aivoja tarvitsekaan, kun vaan juostaan kovaa ihan minne vain ja näytetään aktiivisilta ja energisiltä - hyvä intensiteetti. Lätkässä, joka vasta onkin nopea peli hyödynnetään kuitenkin säbää arvokkaana tukilajina. FC Lahden Samuel Pasanen, joka valittu ikäluokkansa parhaaksi pelaajaksi, on pelannut nuorempana korista, ainakin jos kuulin Ruudun selostusta oikein?

[Fillarikommari]

Johan meille nauraa variksetkin jos meidän täytyy laittaa lapset oppimaan jalkapalloa johonkin toiseen lajiin. Ei siitä varmasti pelikäsityksen ja päätöksenteon puolesta mitään haittaa ole, mutta pakkohan meidän on tehdä tämä jalkapallovalmennus niin hyvin, että siinä oppii parhaiten jalkapalloa eikä muualla.