Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[bupa dukta]

Ainakin omalla paikkakunnalla näkee ihan silmätestillä urheilukeskuksella pyörivistä 12-17v pojista että jääkiekossa ei kovinkaan urheilullista porukkaa ole. Ehkä ne muutamat lahjakkaat on poimittu jo muualle eivätkä enää tuolla pyöri. Ei taida mikään kovatasoinen seura olla.

Jalkapallossa on B ja U20 sarjassa sm-tason porukat ja nämä näyttävätkin aika urheilullisilta. Pelatakin kyllä osaavat.

[Töölön Esa]

Osui silmään mielenkiintoinen ja erinomainen artikkeli koripallon pelaajakehityksestä. Samoja asioiden parissa tunnutaan painivan myös jalkapallossa.

https://www.sss.fi/2024/10/kolmen-promillen-korismaa-elias-raisasen-mielesta-suomen-pelaajakehitys-junnaa-paikoillaan-eika-kukaan-puhu-asiasta-mitaan/

[Nigel Kugelschfeir]

Jutussa puhutaan asiaa kyllä. Meillä tosiaan puolet tytöistä siirtyy johonkin rcde-akatemiaan vai mikä tuo on. Ainakaan itse en ymmärrä mihin 7-8-vuotiaat tuollaista tarvii mutta kun on kiire voittaa.

[Kossi Agassa]

Myös tämä artikkeli Sotkamon menestystarinasta pätee myös futiksen puolelle.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pikkukunta-loi-menestystarinan-vailla-vertaa-muu-suomi-on-seurannut-voimattomana-sivusta-kun-mystinen-sanapari-tekee-tuhojaan-ei-tarvita-mitaan-erikoista/9018540#gs.fsov97

– Välillä vain ominaisuudet ratkaisevat ja se, miten lapset ovat biologisesti kehittyneet missäkin vaiheessa. Se valehtelee pirun paljon sitä lahjakkuutta. Kun massat ovat tarpeeksi pieniä, osataan pitää kiinni niistä pienemmistäkin ja ymmärretään, mitä lahjakkuutta niiden takana on, Kuosmanen sanoo.

– Mehän emme olleet ihan pienimmissä ikäluokissa missään nimessä se paras joukkue, koska Nälkämaassa kasvanut kansa oli silloin niin paljon pienempää ja huonompifysiikkaista kuin etelän kaupunkien isot korstot. Siellä oli isommat massat ja valikoitu pelaajat, jotka fyysisillä ominaisuuksillaan olivat parempia aina juniorivuosina. Sotkamossa jouduttiin olemaan ovelia ja etsimään kikkoja, joilla vastustajan voi voittaa, ja olemaan taitavampia. Sieltä mielestäni on kylvetty siemen Jymyn menestykseen, että on opittu pelaamaan taktisesti oikein ja tekemään teknisesti hyviä suorituksia. Pelkällä fysiikalla ei ole koskaan juhlittu, Komulainen kertoo.

[turkistarhaaja]

Maajoukkueiķkunan perusteella ajatuksia.

-Keskuspuolustajien osaaminen keskitystilanteessa on heikkoa. Tuijotetaan liikaa palloa ajatuksena ehtiä siihen ensimmäisenä ja vastustajan pelaajat unohtuvat. Joskushan palloon ei tarvitsisi osua ollenkaan, kun pitää huolen ettei vastustajakaan osu siihen. Harjoitellaanko sanotaanko nyt 8v8 vaiheesta eteenpäin keskitysten puolustamista riittävästi ja kuinka paljon pelitapahtumissa tulee tällaisia tilanteita? Kiinnitämmekö tarpeeksi huomiota siihen, että vastustajan blokkaaminen voi olla ns. voittava peliteko vai tuijotammeko liikaa katkoja? Millaista on puolustajien pelipaikkakohtainen harjoittelu?

-Laitapuolustajien osalta näyttää aika synkälle. A-maajoukkueen avauksessa molemmat laitapakit ovat saaneet kasvatuksensa ulkomailla, Alho oli alunperin laituri joka aikuisiällä siirrettiin pakiksi ja oikeastaan Uronen on ainut varsinainen Suomessa kasvatettu maajoukkuetasoinen laitapakki ja hänkin on kolmekymppinen. U21:ssä Naamo herättää pientä toivonkipinää mutta muuten on aika hiljaista. Millaisia pelaajia laitamme 8v8/11v11 laitapakeiksi ja etenkin millaisia roolituksia heille annetaan?

-A-maajoukkueessa on kohtalaisia hyökkääjiä mutta u21:ssä ainut ysipaikan pelaaja on Teemu Hytönen joka on klassinen late bloomer ja hänkin kai junnuna pelasi enemmän laidassa/kymppipaikalla. Pelipaikkakohtainen valmennus/pelaajatyypit junnuna? Tuotammeko enemmän ns. generalisteja hyökkäyspäähän kuin puhtaita ysejä?

[Jortsukka]

Maajoukkueiķkunan perusteella ajatuksia.

-Keskuspuolustajien osaaminen keskitystilanteessa on heikkoa. Tuijotetaan liikaa palloa ajatuksena ehtiä siihen ensimmäisenä ja vastustajan pelaajat unohtuvat. Joskushan palloon ei tarvitsisi osua ollenkaan, kun pitää huolen ettei vastustajakaan osu siihen. Harjoitellaanko sanotaanko nyt 8v8 vaiheesta eteenpäin keskitysten puolustamista riittävästi ja kuinka paljon pelitapahtumissa tulee tällaisia tilanteita? Kiinnitämmekö tarpeeksi huomiota siihen, että vastustajan blokkaaminen voi olla ns. voittava peliteko vai tuijotammeko liikaa katkoja? Millaista on puolustajien pelipaikkakohtainen harjoittelu?

-Laitapuolustajien osalta näyttää aika synkälle. A-maajoukkueen avauksessa molemmat laitapakit ovat saaneet kasvatuksensa ulkomailla, Alho oli alunperin laituri joka aikuisiällä siirrettiin pakiksi ja oikeastaan Uronen on ainut varsinainen Suomessa kasvatettu maajoukkuetasoinen laitapakki ja hänkin on kolmekymppinen. U21:ssä Naamo herättää pientä toivonkipinää mutta muuten on aika hiljaista. Millaisia pelaajia laitamme 8v8/11v11 laitapakeiksi ja etenkin millaisia roolituksia heille annetaan?

-A-maajoukkueessa on kohtalaisia hyökkääjiä mutta u21:ssä ainut ysipaikan pelaaja on Teemu Hytönen joka on klassinen late bloomer ja hänkin kai junnuna pelasi enemmän laidassa/kymppipaikalla. Pelipaikkakohtainen valmennus/pelaajatyypit junnuna? Tuotammeko enemmän ns. generalisteja hyökkäyspäähän kuin puhtaita ysejä?

Tässä syyt ja ratkaisut(toki näkyisi vasta myöhemmin):

- Pitäisi pystyä ottamaan huomioon että jotkut pelaajat näyttävät vähän kankeilta, koska heistä tulee isoja, topparit kehittyvät keskimäärin myöhemmin(pl. aivan maailman huiput). Tämä pelaajatarkkailussa huomioon. Valmentamisessa taas pitäisi pystyä jo nuoresta(U10 eteenpäin ainakin) pystyä aktivoimaan pelaajien havainnointia eri tilanteissa ja perusasiaksi tehdä se että jos vartioitava pelaaja on sinun takana, niin sinun pitää kääntää päätä että näet hänet. Samalla toki miettiä millainen peliasento on että näet mahdollisimman paljon. Harjoituksissa olisi hyvä luoda harjoitteita missä tätä voidaan harjoitella esim. sivujokereilla peli(~U11U12 vaiheesta eteenpäin viimeistään) jossa keskellä on pelaajia jolloin pallo on eri kaistalla kuin vartioitava pelaaja(pään kääntäminen/kropan asemointi). Nykyisin harjoitellaan paljon pelejä missä kaikki tapahtuu edessä tai pelaajat havainnoivat vain missä pallo menee sekä sen ympäristön tapahtumia

- Tähän voitaisiin vaikuttaa ainakin seuraavilla toimenpiteillä(ja samalla syyt miksi tähän tilanteeseen on tultu) nopeimmat pelaajat eivät olisi aina ylhäällä, pitäisi tunnistaa laitapuolustajien pelaajaprofiili. Samalla huomioida että laitapuolustajat ovat aktiivisia pelaajia eivätkä vain seiso linjan jatkona(pelitapa/valmennus) ja lopuksi 8vs8 vaiheessa olisi hyvä pelata myös muuta kuin 2-4-1 mitä todella moni pelaa. Hyvä olisi pelata myös 3-1-3/3-3-1 jossa tulisi paljon toimintoja laitapuolustajille

- Lasten valmentamisessa olisi ok että olet itsekäs ja haluat tehdä maalin. Harjoituksissa olisi tärkeä harjoitella mahdollisimman paljon ympäristössä missä mukana on maalit ja sitä kautta maalinteko. Nopeita kärkiä voi opettaa tekemään muutakin kuin "juokse pystyyn potkaistaan pallo pitkälle"

Osa ajatuksista siis samoja kuin yllä, mutta myös joitain konkreettisia ehdotuksia harjoitteluun/pelaamiseen. Yleisesti tuskin juuri missään seurassa on oikeasti pelipaikkakohtaista harjoittelua Suomessa. Ja tämä valitettavasti näkyy.

[Manfred Fandango]

- A-maajoukkueessa on kohtalaisia hyökkääjiä mutta u21:ssä ainut ysipaikan pelaaja on Teemu Hytönen joka on klassinen late bloomer ja hänkin kai junnuna pelasi enemmän laidassa/kymppipaikalla. Pelipaikkakohtainen valmennus/pelaajatyypit junnuna? Tuotammeko enemmän ns. generalisteja hyökkäyspäähän kuin puhtaita ysejä?

Suomessa on pitkään ollut ihan selkeänä trendinä tietynlaisten pikkunäppärien ominaisuuksien yliarvostaminen ja missäpä muualla tuo näkyy selkeämmin kuin Lehkosuon valmentamassa U-21 -maajoukkueessa. Tuo maajoukkue on aina karkea kuva siitä mitä kotimaisessa juniorivalmennuksessa 10-15 vuoden aikana on puuhasteltu ja valmentajana todellinen aikakauden trendsetteri. Hytönen mielenkiintoinen nosto juuri sellaisena pelaajatyyppinä mitä Suomessa ei ole haluttu tunnustaa, vaikka nyt ei varmasti suurin ikäluokan talentti ole.

Täälläkin aina välillä muistutellaan miten Suomessa isokokoiset pelaajat jyräävät junnupeleissä, mutta sehän ei todellakaan pidä paikkaansa. Sen sijaan röyhkeys ja pelirohkeus tietyissä ikäluokissa määrittävät pelaajan päätymistä hyvään valmennuksen piiriin liikaa ja luonnonlahjana saatuja erityisominaisuuksia ei osata Suomessa tunnistaa ja jalostaa. Nopeat pelaajat pilataan yksipuolisella peluutuksella ja vähän hitaammin kypsyvät kookkaat pelaajat pudotellaan harrastefutiksen piiriin jo ennen kun pelaajan potentiaali on millään tasolla selvillä.

Tiki taka -kääpiöfutisvillitys pahensi tilannetta aika lailla ja tästä palautuminen ottaa aikansa. Onneksi Lehkosuon kaltaiset fiksut valmentajat ovat jo älynneet uudistua.

[Jortsukka]

Tiki taka -kääpiöfutisvillitys pahensi tilannetta aika lailla ja tästä palautuminen ottaa aikansa. Onneksi Lehkosuon kaltaiset fiksut valmentajat ovat jo älynneet uudistua.

Joonas Rantanen hyvä esimerkki liigan puolelta tässä. Aiemmin pallonhallinta ollut itseisarvo ja tämän kauden Ilves kuitenkin selvästi pyrkii etenemään nopeammin.

[Nuorenanätti]

Yleisesti tuskin juuri missään seurassa on oikeasti pelipaikkakohtaista harjoittelua Suomessa.

Nämä tuntuvat menevän vähän aaltoina. Vähän aikaa sitten meillä ei ollut yhtään nopeita laitapelaajia. Sen kun yhdistää Suomessa aiemmin vallinneeseen tiki-taka-uskontoon, "helppo syöttö" valmennukseen, peliavauksen ylikorostumiseen valmennuksessa ja siihen, että parhaat opetettiin keskikenttäpelaajiksi, ei ollut ihmekään, että pelaajatyyppi puuttui läjes kokonaan.

Vajaa vuosikymmen sitten joku kekkasi, että kuljettaminen on elämän suola ja takuu siitä, että söpöistä pikku-talenteista tulee suloisia isoja talentteja. Nyt meillä on vilkasliikkeisiä Antmaneja, Suhosia ja kaiken maailman maajoukkue-Topeja, jotka tykkäävät kuljettaa ja osaavat ohittaa 1v1.

Suomessa ikävä kyllä hyvin usein vallitsee yhden totuuden malli, joka yksinkertaistaa jalkapallon monimuotoisuuden helposti nieltäväksi menestysreseptiksi. Junnuvalmentajat nappaavat ideasta kiinni ja keskittyvät juuri siihen juttuun, jonka sillä hetkellä uskotaan olevan jalkapallon Midaksen kosketus.

Juuri nyt, juuri tällä hetkellä taikasana on kilpailullisuus. Tätä sanaa toistellaan kuorossa Palloliiton strategiapalavereista Eerikkilän kautta pikkukylien "kilpa"-joukkueiden vanhempainiltoihin saakka. Ja tottahan se on, kilpailullisuus on tärkeää. Silti siinä sivussa sitten unohdetaan, että aika moni muukin asia on tärkeää.

Ihan hatusta vedettynä esimerkkinä väitän, että moni kilpailullisuutta korostava valmentaja, joka vaatii lapsia prässäämään vastustajaa helvetillisellä raivolla, ei ole koskaan opettanut näille pelaajille tulkintaa, milloin riistetään, miten lähestytään tai miten taklaaminen tehdään teknisenä suorituksena Tärkeintä ei ole nykyisessä totuudessa se, mitä tai miten tekee vaan se, että tekee sen täysillä.

Tämä "kilpailullinen" sukupolvi tuottaa juuri nyt pelaajia, jotka kohkaavat täydellä teholla, mutta ovat teknis-taktisesti ulkona kuin tampoonin naru.

Kyse ei ole laitapuolustajista tai boksipuolustamisesta vaan siitä, ettei osata mitään muutakaan. Vai milloin viimeksi olette nähneet vaikkapa hyvän nuoren suomalaisen target-hyökkääjän tai edes hyvän keskushyökkääjän, joka osaisi liikkua edea vähän kuin Haaland tai Zlatan tai Kane tai Ronaldo tai Muller tai kuka nyt vain, jolla on käsitys hyökkääjän roolista boksissa.

Olen siis samaa mieltä Jortsukan kanssa siitä, että meillä ei osata valmentaa pelipaikkakohtaisia asioita, mutta isoimmat puutteet eivät ole laitapakkien valmennuksessa.

[Tino Asprilla]

Edellä hyvä kirjoitus.

Kertokaa, esim erno kun olet maailmaa kiertänyt, millainen on portugalilainen huono lapsivaiheen valmentaja?

Toisaalta, olisiko löydettävissä dataa kuinka monta lapsivaiheen pelaajaa Suomessa on per valmentaja? Ja onko tätä lukua mahdollista verrata vaikkapa johonkin oikeaan futismaahan, vaikkapa Portugaliin?

[erno]

En mä osaa sanoa eroaako hyvät ja huonot valmentajat mitenkään maasta toiseen. Toi pohjoinen portugali on kuitenkin sillai mielenkiintonen matkustuskohde, että siellä on jo vuosikymmenten ajan uskottu hyvin yksilökeskeiseen jalkapalloon. Mutta sit jos otat siitä puolen tunnin mittaisen junamatkan pohjoiseen ja päädyt Espanjaan niin siellä uskotaan hyvin joukkuekollektiivikeskeiseen jalkapallovalmennukseen. Ja totta munassahan se jalkapallofilosofia näkyy siinä minkälaisia pelaajia tuotetaan, mutta kummastakin kulttuurista on ihan todistettavasti tullut hyviä jalkapallon pelaajia. Samaan aikaan kuitenkin voi sanoa, että pohjois-portugalilaiset joukkuepelaajat on suunnilleen yhtä monipuolinen kirja kuin italialaiset sotasankarit. Isossa kuvassa en tiedä onko tolla mitään väliä. Porto hankkii sitten myöhemmässä iässä lahjakkaat keskikenttäpelaajat etelämmästä missä uskotaan positional playhin (etenkin Sporting). Ja Sporting sitten hankkii tuolta pohjosesta laitapelaajia.

Ja siis etenkin FC Portossa se vahva usko yksilöpelaamiseen on niin voimakkaalla tasolla, että olen nähnyt siellä valmentajan huutavan naama punaisena noin 15 vuotiaalle topparille, joka antoi onnistuneen kahden linjan puhkaisevan läpisyötön hyökkääjän jalkaan kun ohjeistuksena oli odottaa että prässi tulee iholle, sen jälkeen haastaa ja ohittaa 1v1 ja sitten vasta syöttää. Vaikkapa Liimatan Famalicaon pelejä seuraamalla voi saada kuvan siitä mitä tarkoitan. Se on täysin eri peli kuin täällä. Kulttuurillisten erojen ja sanojen merkityksen kuvaaminen on vaikeaa, mutta vaikea nähdä kauhean terveenä linjaa, jossa ihan hyvän suorituksen jälkeen meet pelaajan luokse ja sanot sille suunnilleen sillai että "suuren huoran penikka, häpeän kuolleita sukulaisiasi". Mutta kun noi on sellasia juttuja mitä kuulee liikenteessä ja kaikkialla muuallakin, niin en oikein osaa suhteuttaa sitä suomeen.

Mutta toi Nuorenanätin kuvaus suomalaisuudesta jalkapallossa on erittäin osuva. Mä oon tainnut nyt nähdä 8 eri vaihetta, jossa hurahdetaan johonkin ja sitten painetaan sitä täysillä. Sit ku huomataan että ei se mennytkään näin ja sitten keksitään seuraava.

[pohjoistienhiekka]

Suomessa on pitkään ollut ihan selkeänä trendinä tietynlaisten pikkunäppärien ominaisuuksien yliarvostaminen ja missäpä muualla tuo näkyy selkeämmin kuin Lehkosuon valmentamassa U-21 -maajoukkueessa. Tuo maajoukkue on aina karkea kuva siitä mitä kotimaisessa juniorivalmennuksessa 10-15 vuoden aikana on puuhasteltu ja valmentajana todellinen aikakauden trendsetteri. Hytönen mielenkiintoinen nosto juuri sellaisena pelaajatyyppinä mitä Suomessa ei ole haluttu tunnustaa, vaikka nyt ei varmasti suurin ikäluokan talentti ole.

Täälläkin aina välillä muistutellaan miten Suomessa isokokoiset pelaajat jyräävät junnupeleissä, mutta sehän ei todellakaan pidä paikkaansa. Sen sijaan röyhkeys ja pelirohkeus tietyissä ikäluokissa määrittävät pelaajan päätymistä hyvään valmennuksen piiriin liikaa ja luonnonlahjana saatuja erityisominaisuuksia ei osata Suomessa tunnistaa ja jalostaa. Nopeat pelaajat pilataan yksipuolisella peluutuksella ja vähän hitaammin kypsyvät kookkaat pelaajat pudotellaan harrastefutiksen piiriin jo ennen kun pelaajan potentiaali on millään tasolla selvillä.

Tiki taka -kääpiöfutisvillitys pahensi tilannetta aika lailla ja tästä palautuminen ottaa aikansa. Onneksi Lehkosuon kaltaiset fiksut valmentajat ovat jo älynneet uudistua.

Se riippuu mistä vinkkelistä katsotaan, eräässä murrosiän kynnyksellä olevassa ikäluokassa ainakin etelässä isokokoiset pelaajat ovat normi ylimmillä sarjatasoilla. Keskimittaiseksi todettu loppuvuodesta syntynyt on aina kentän pienin tai toiseksi pienin pelaaja.  Voihan se olla, että sitten myöhemmin ilmenee tätä kuvaamasi ilmiötä tai että tuo isokokoisuus on vain Matteus-ilmiön ilmentymä.

[Jääpoiju]

Onko Suomessa ollut puhetta tuosta mitä Saksassa oltiin (ollaan?) tekemässä, eli pienten lasten peli muuttuisi täysin? Vähemmän pelaajia kentälle ja neljä maalia kentällä. Tarkoituksena saada enemmän palloa pelaajille.

Nyt kun tullut 8 v 8 katsottua U10 osalta, etenkin harrasteessa, niin jäähän yhdessä pelissä pelaajan palloaika todella pieneksi, jotkut ehkä pelaavat pelin koskematta palloon.

Tästä voi lukea lisää: https://www.dfb.de/mehr-fussball/kinderfussball

Googlen kääntäjällä saa ihan hyvin tolkkua, jos Chromea käyttää eikä saksaa osaa.

[Nigel Kugelschfeir]

Kas kun ei vielä kaksi palloa kentälle. Ei tuo mitään ratkaise. Ehkä ringettesäännöt että hyökkäysalueelle pääsee vain syöttämällä voisi olla parempi ratkaisu. Hitaat ei ehdi palloihin koskaan ja ne jotka ei halua mennä ei mene vaikka olisivat ainoat kentällä.

Nyt putosi itselle apuvalmentajan homma kun kaikki toimihenkilöt lähti seurasta. Koitetaan ottaa jotain opiksi täältäkin, onneksi kyseessä on jo suht isot tytöt niin voi keskittyä jo jalkapalloilullisiin asioihin.

[Jääpoiju]

Olihan tuossa myös pakotettu vaihto maalin jälkeen ja maksimissaan kaksi vaihtopelaajaa, ja vaihtopelaajille oma minipeli kentän laidalle samalla kun "oikea" peli käynnissä.

[Nigel Kugelschfeir]

Aika paljon tarvitsisi aikuisia vahtimaan touhuja? Nytkin on vaikea saada ketään tai ei ainakaan meidän porukassa ole monesti kuin valkku vaihtopenkillä ja silläkin on varmaan muutakin tekemistä kuin organisoida jotain vaihtopenkin pelejä.

[Nipale]

Onko Suomessa ollut puhetta tuosta mitä Saksassa oltiin (ollaan?) tekemässä, eli pienten lasten peli muuttuisi täysin? Vähemmän pelaajia kentälle ja neljä maalia kentällä. Tarkoituksena saada enemmän palloa pelaajille.

Nyt kun tullut 8 v 8 katsottua U10 osalta, etenkin harrasteessa, niin jäähän yhdessä pelissä pelaajan palloaika todella pieneksi, jotkut ehkä pelaavat pelin koskematta palloon.

Tästä voi lukea lisää: https://www.dfb.de/mehr-fussball/kinderfussball

Googlen kääntäjällä saa ihan hyvin tolkkua, jos Chromea käyttää eikä saksaa osaa.

Musta pitäisi saada vaan paremmin markkinoitua 5v5 pelejä (esim kesäfutsal tms) ja ainakin oma fiilis on se että ihan murrosikään asti olisi tämä "pakollinen" sarja harrastesarjalaisille.
Joukkueessa missä valmensin niin ilmoitettiin harrastenippu 11 vuotiaina 5v5 sarjaan niin vaikka pelillisesti oli juuri sitä mitä kaipasivat niin käytännössä kaikilla joita jalkapallo edes vähän kiinnosti niin iski alemmuuskopleksi että
eikö tää oo tätä lasten fudista? Mutta jotenkin tuntuu että kun päästään 8v8 vaiheeseen niin ollaan jo sen verran "vanhoja" että jos se fudiskipinä ei siinä vaiheessa ole syttynyt niin ei se pelimuotoja vaihtelemallakaan syty. Kuten tuossa mainittukin
niin monet näistä pelaajista ovat vain tyytyväisiä ja helpottuneita kun ei tarvitse koskea palloon.

[Hegetsu]

Musta pitäisi saada vaan paremmin markkinoitua 5v5 pelejä (esim kesäfutsal tms) ja ainakin oma fiilis on se että ihan murrosikään asti olisi tämä "pakollinen" sarja harrastesarjalaisille.
Joukkueessa missä valmensin niin ilmoitettiin harrastenippu 11 vuotiaina 5v5 sarjaan niin vaikka pelillisesti oli juuri sitä mitä kaipasivat niin käytännössä kaikilla joita jalkapallo edes vähän kiinnosti niin iski alemmuuskopleksi että
eikö tää oo tätä lasten fudista? Mutta jotenkin tuntuu että kun päästään 8v8 vaiheeseen niin ollaan jo sen verran "vanhoja" että jos se fudiskipinä ei siinä vaiheessa ole syttynyt niin ei se pelimuotoja vaihtelemallakaan syty. Kuten tuossa mainittukin
niin monet näistä pelaajista ovat vain tyytyväisiä ja helpottuneita kun ei tarvitse koskea palloon.

Meillä oli aikanaan aivan sama tilanne kun juuri samassa kohtaa laitettiin ryhmä 5v5 peleihin (ja sama toistui kun laitettiiin myöhemmin 11v11 maailmassa) 8v8 peleihin eli pelaajia ei oikein kiinnostanut ja parin kierroksen jälkeen jouduttiin siinä kohtaa pyytämään kilparyhmästä pelaajia (muualta ei löytynyt kiinnostuneita lähtijöitä, mutta ei tässäkään ollut mitään järkeä) mukaan jotta pystyttiin edes pelamaan ja kesätauolla sarja loppuikin.
Muistan kun oma kundi oli tuossa 8v8 ryhmässä mukana vaihtopelaajana kun heillä ei ollut omia ja sitten pelasi sitten kentällä ja valmentaja pyysi vaihtoon niin vaihdossa ollut poika sanoi ettei tule tilalle kun johdetaan ja olisi kiva voittaa eli oma pelaaminen ei ollut niin kiinnostavaa kuin se että joukkuevoittaa -> eli oliko poika todellinen joukkuepelaaja vai vain väärän lajin parissa?

[Fillarikommari]

Tämä "kilpailullinen" sukupolvi tuottaa juuri nyt pelaajia, jotka kohkaavat täydellä teholla, mutta ovat teknis-taktisesti ulkona kuin tampoonin naru.

Tämä itse asiassa näkyi HJK cupissa P2013 Klubin ja Bromman välisessä ottelussa (mistä kirjoittelin silloin aikanaan). Bromma pelasi aikuisfutista, jossa pelattiin yksinomaan voitosta. En ole kyllä ihan silläkään kannalla. Tuo Saksassa ehdotettu malli on oikeastaan reagointia juuri siihen, että peli menee liian varhain liian taktiseksi, jossa korostuu kollektiivi eikä yksilön suoritukset. Mitään lopullista totuutta ei taida olla siihen, millä progressiolla pitäisi painottaa yksilötaitoja vs. kollektiivista pelaamista. Tämä muuten liittyy siihen yhteen asiaan keskittymiseen, josta puhut. Nyt lasten valmennuksessa keskitytään kuljettamiseen ja 1v1-pelaamiseen. Sen malli tulee vahvimmin Englannista. Siellä on tällä hetkellä akatemioissa yleisenä ideana, että syöttämisen (ja siihen liittyvän havainnoinnin ja päätöksenteon) oppii sitten myöhemmin kunhan 13-vuotiaaksi mennessä on taitava kuljettaja ja ohittaja. Mutta ei se näinkään mene, minkä näkee jo siitä millaisia pelaajia Englannissa tuotetaan huipulle - ja varsinkin siitä, minkälaisia pelaajia siellä ei tuoteta.

Täälläkin aina välillä muistutellaan miten Suomessa isokokoiset pelaajat jyräävät junnupeleissä, mutta sehän ei todellakaan pidä paikkaansa.

Toki jo tilastollisesti on niin, että ykköstasolla on isokokoisempia lapsia ja nuoria kuin alemmilla tasoilla. Tämä on vahva trendi jo lapsilla mutta vahvistuu murrosiän myötä. Isokokoisten ja fyysisesti varhain kehittyvien dominointi on yleisesti tiedossa oleva haaste, jonka ratkaisemisesta puhutaan future-toiminnan termillä. Saa nähdä, mitä tapahtuu alloliiton tiivistäessä ensi kauden P12 etelän liigaa ja ykköstä. Mitä mahtaa tapahtua future-tyyppisille myöhään kehittyville mutta taitaville pelaajille?

[erno]

Noissa Bromman treeneissä on mun läsnäollessa vedetty sillai tavallaan aika kädestä pitäen hyökkäyskolmanneksella kuvioita, jotka tähtää maalipaikan luomiseen. Mun oma suhtautuminen näihin on hyvin kaksijakoinen, eli en ole oikein osannut muodostaa mielipidettä. Tavallaan näen että sillä että tietyt liikkumismallit saadaan luotua automaatiotasolle on varmaan hyvä juttu, mutta tappaahan se sitten jonkinlaista luovuutta. Mutta en tiedä kuinka paljon tulevaisuuden futiksessa on luovuutta.

[kilon_paino]

Yksi aika yleinen ongelma on harjoitusten ja pelien välinen ero intensiteetissä, niin fyysisessä, henkisessä kuin aika/tilallisessa paineessa. Harjoitukset eivät vastaa pelitilanteita ja sit yllätytään kun peleissä mennään paljon lujempaa.

Toinen mitä olen itsekseni miettinyt on, että millaisia pelaajia kasvatamme? Yhden tyyppisiä vai tilanteisiin sopeutuvia? Kehitämmekö pelaajia, joilla on kykyä sopeutua erilaisiin pelipaikkoihin ja muutoksiin tilanteissa? Jalkapallo on kompleksinen ja alati muuttuva, jossa päätösten pitää perustua tietoon.

[Natte]

Tuli tätä topiccia selailtua muutama sivu taaksepäin ja toteanpa vaan että erno on fiksu ja asian ytimessä. ernolle siis iso peukku ja tuoppi.

Täytyy samalla todeta että futiksessa kyllä tämä aikaisen erikoistumisen harha elää jotenkin poikkeuksellisen vahvana. Tällainen offtopic tähän väliin. Jatkakaa.

[Manselainen]

Täytyy samalla todeta että futiksessa kyllä tämä aikaisen erikoistumisen harha elää jotenkin poikkeuksellisen vahvana.

Tää on kyllä jotenkin niin perisuomalaista, että tieteellisesti todettua faktaa ei uskota, kun ei istu omaan ajatusmaailmaan. Voi tietysti olla, että osa kieltäjistä myös ymmärtää varhaisen erikoistumisen tai tuota koskevan tutkimuksen väärin, koska tuppaavat keskustelemaan aidan sijaan seipäistä.

[Jortsukka]

Tää on kyllä jotenkin niin perisuomalaista, että tieteellisesti todettua faktaa ei uskota, kun ei istu omaan ajatusmaailmaan. Voi tietysti olla, että osa kieltäjistä myös ymmärtää varhaisen erikoistumisen tai tuota koskevan tutkimuksen väärin, koska tuppaavat keskustelemaan aidan sijaan seipäistä.

Jeps, käytännössä 99,99% futiksen huipuista on aikaisin kiinnittynyt jalkapalloon ja kaikilla käytetty aika jalkapalloon ollut valtavaa(yli 15h viikko). Suomi on varmaan maailman ainoa maa missä edelleen jaksetaan väitellä aiheesta ja ehdotellaan että "pelatkaa lätkää niin susta tulee parempi futaaja". Tutkimuksia löytyy suomalaisia, pohjoismaalaisia ja saksalaisia noin esimerkkinä. Kaikki tukevat tätä ajatusta. Pelaajat jotka ovat käyttäneet enemmän aikaa jalkapalloon nuorena niin ovat niitä jotka myös pääsevät huipulle lopuksi.

[Natte]

Jeps, käytännössä 99,99% futiksen huipuista on aikaisin kiinnittynyt jalkapalloon ja kaikilla käytetty aika jalkapalloon ollut valtavaa(yli 15h viikko). Suomi on varmaan maailman ainoa maa missä edelleen jaksetaan väitellä aiheesta ja ehdotellaan että "pelatkaa lätkää niin susta tulee parempi futaaja". Tutkimuksia löytyy suomalaisia, pohjoismaalaisia ja saksalaisia noin esimerkkinä. Kaikki tukevat tätä ajatusta. Pelaajat jotka ovat käyttäneet enemmän aikaa jalkapalloon nuorena niin ovat niitä jotka myös pääsevät huipulle lopuksi.

Ok! Sitten asia on varmaan niinkuin sanot. Tai ainakin vahvistit tässä tyylikkäästi sen mitä tuossa ylempänä kirjoitin. ;-)

Kannattaa ehkä kuitenkin lukaista ajatuksella vaikkapa nämä ja pohtia vaikka sitä mihin suuntaa tuo syy- ja seuraussuhde menee. Voiko olla niin että pakottamalla lajin valintaan tuo sanomasi muuttuu tavallaan todeksi?

https://www.hs.fi/tiede/art-2000008153504.html ja samasta tutkimuksesta vähän erilaista KIHUn yhteenvetoa: https://kihuenergia.kihu.fi/tuotostiedostot/julkinen/2022_hyr_miktekeeme_sel55_26050.pdf

http://www.valmennustaito.info/taito/ihana-kamala-monilajisuus/

https://erkkomeri.wordpress.com/2024/04/03/vieraskynassa-ilja-venalainen-varhaisesti-kiinnittyvaan-monilajisuuteen-erikoistuminen-monipuolisesti/

https://paivaperho.wordpress.com/2020/03/08/monilajisuus-urheilun-pitaisi-olla-innostumista-ja-onnistumista/

Viimeisestä pieni poiminta:

”Saksassa keskimääräinen erikoistumisikä kaikki lajit huomioiden on 14,4 vuotta. Saksalainen jalkapalloväki on rummuttanut kovasti sen perään, että laji pitäisi valita varhain. Juuri hiljattain tutustuin selvitykseen, jossa todettiin, että saksalainen jalkapalloilija valitsee lajinsa 15-vuotiaana,” sanoo Kalaja. ”Norjassa oma päälaji valitaan keskimäärin 15,6-vuotiaana. Siinä vaiheessa, kun suomalaiset ovat aikaa sitten lopettaneet niin nämä eivät ole vielä edes valinneet lajiaan.”

Lajin voi valita hyvinkin nuorena. Tämä ei varmastikaan estä huipulle nousemista, mutta sekä Lind että Kalaja suosittelevat, että harrastaa enemmän kuin yhtä lajia. Myöhemminkin ehtii nousta huipulle varsinkin yksilölajeissa. Yksilölajeissa esimerkkejä löytyy aina Usain Boltista lähtien, joka 14-vuotiaaksi asti pelasi krikettiä eikä Roger Federer ollut 17-vuotiaana päättänyt kumpaan panostaa tennikseen vai jalkapalloon. Joukkuelajeissa useamman lajin yhtä aikainen harrastaminen on mahdollista 15-vuotiaaksi, mutta usein siinä vaiheessa joutuu tekemään lopullisen lajivalinnan.

”Suurin syy, että niin paljon puhutaan varhaisesta erikoistumisesta on se, että halutaan varmistaa lisenssi- ja jäsenmaksut ja halutaan pitää kiinni nuoresta urheilijasta. On toki poikkeuksia, Henrik Dettmann sanoi, että 15-vuotiaalla urheilijalla pitää olla kolme lajia, joita harrastaa,” sanoo Kalaja.

Basitan Schweinsteiger oli huipputason alppihiihtäjä ja liittyi Bayernin akatemiaan 14-vuotiaana.

Mikä saa meidät suomalaiset laittamaan jalkapalloilijat valitsemaan lajin 10-vuotiaana? Mitä tapahtuu pelaajalle joka tipahtaa 12-vuotiaana myyttiseltä seuran kilpapolulta? Tätä tapahtuu jatkuvasti ja olen sivusta seurannut yhden seuran prosessia tähän suuntaan. Aikainen erikoistuminen ennustaa aikaista drop-outia. Onko meillä pienenä kansana varaa tähän?

Mikke Källman pelasi futista käsipallon rinnalla tosi pitkään. Poika valitsi sitten lajin toki toisin päin.

https://www.jalkipeli.net/isansa-nakoinen-poika-mikael-ja-benjamin-kallman-samasta-puusta-veistetyt-kovan-luokan-jassikat/