Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[drone]

Koeran ajatuksessa on yksi heikkous. Yksilön kehitys on nopeinta silloin, kun muu ryhmä on yksilöä edellä. Ei kun Pukki siirtyy Shalkeen kehitys fyysisesti, henkisesti, temmollisesti jne..on todella nopeaa. Homogeenisessa HJK:ssa näin tuskin olisi käynyt. Pätee myös junnupuolella. Siksi ei pitäisi pelätä siirtää hyviä junnuja välillä vanhempiin pelaamaan. Eikös ne opettanut kursseillakin, että tietyssä suhteessä ylikovat, tasoon sopivat ja heikot pelit kehittää eniten. Pelaajiahan junnuissa on tarkoitus kehittää, ei juniori-ikäluokka joukkuetta. Homogeenisyys on hyvin staattinen tila ja ensiluokkaisen tasapäistävä kasvuympäristö. En kannata tasoryhmiä.

Hyvin paljon samoilla linjoilla. Mutta ei kai tämä välttämättä sulje pois tasoryhmien käyttöä? Tasoryhmästä toiseenhan on voitava siirtyä. Valmentajien tulisi nähdä potentiaali ja kannustaa tasoryhmän vaihdon mahdollistaviin testeihin, kun pelaaja on siihen valmis. Testeillä määritettäisiin minimitaso, jolla pelaaja voi siirtyä itseään parempaan joukkoon nopeamman kehityksen turvaamiseksi. (Tämä on hihasta vedetty idea, en toki tiedä, toimisiko käytännössä.)

Tuo Pukki-vertaus ja HJK:n "homogeenisyys" mietityttää myös. Epäilemättä ympäröivien pelaajien laatu vaikuttaa harjoitusten tempoon jne. Mutta minua kummastuttaa, että jotkut ulkomaille siirtyneet pelaajat osoittavat nimenomaan *valmentajaan* harjoitusten vaatimustasosta puhuessaan. Minulle jää kuva, että ulkomaisten seurojen harjoituksissa mennään kovempaa, koska *valmentaja* vaatii enemmän. Kuinka monta kertaa keskimäärin harjoitusten aikana te forumistivalmentajat sanotte valmentamanne joukkueen pelaajille, että ei kelpaa? Eikö se mene niin, että suoritus uusitaan, kunnes valmentaja on tyytyväinen? (Tietysti voi tulla herkästi v-mäisen valmentajan leima otsaan, mutta kuten hyvin tiedämme, "v" tarkoittaa tässä yhteydessä vaativuutta.)

[Kaihlamo]

Pitäs muistaa, että treenimäärät lajikohtaistuu nousevasti, mitä vanhemmiksi tullaan. 5 treeniä viikossa 8 vanhoille, niin ei siitä enää nousujohteisuutta ole nuorelle odotettavissa. Teillä on nyt vähän liian kiire, siellä pikkujunnuissa. Jättäkää virtaa niille pojille ja antakaa tilaa monipuolisesti urheilijaksi kasvaa, niin parempia ja terveempiä junnuja vois olla tulevaisuudessa tulossa. Siitä 10000 toistosta olisi nimittäin erittäin oleellista jättää osa siihen 14-17 ikävuoteen. Jos siinä iässä juniorilla on vielä paukkuja tekniikkaa, fysiikkaa ja pelikäsitystä hioa, niin hyvä. Malttia vähän, kiitos!

Ei kai kukaan ole 5 treenistä/vko mitään puhunutkaan. Näin talvisin esim. 9-vuotiailla 3 lajitreeniä a 1,5 h + yksi oheisharjoitus + pelit on mun mielestä sopiva määrä, jolloin sille omaehtoiselle treenaamiselle jätetään oikeasti aikaa ja mahdollisuuksia. (8-vuotiailla yksi lajiharjoitus vähemmän talvisin ja kesäisin oheisharjoituksen sijasta lajiharjoitus niin sitten mennään sillä rytmillä, jolla me ollaan treenattu)

Mitä helvettiä?

Sama.

[Ricardo Leite]

Kaikkeen tähän olen jo itsekin, muista puhumattakaan, usein vastannut, joten esitän vain kysymyksen. Miten ihmeessä on mahdollista, että Suomi on maailman ainoa maa, jossa lasten katsotaan oppivan pelaamaan jalkapalloa tekemällä jotain muuta kuin pelaamalla jalkapalloa? Pelottaa kyllä miten hyviä muut jalkapallomaat tulevat olemaan parin vuosikymmenen päästä kun omaksuvat suomalaiset valmennusmetodit ja pistävät futaajansa pelaamaan kiekkoa. Ei ehkä enää voitetakaan Italiaa tai Ranskaa menneiden vuosien malliin.

Siitä 10000 toistosta olisi nimittäin erittäin oleellista jättää osa siihen 14-17 ikävuoteen. Jos siinä iässä juniorilla on vielä paukkuja tekniikkaa, fysiikkaa ja pelikäsitystä hioa, niin hyvä. Malttia vähän, kiitos!

Vähälläpä meinasit junnuista tähtiä tehdä. Kymppitonnin sääntö hakusessa? 10 000 tunnin sääntö on 10 000 tunnin sääntö siksi, että siinä puhutaan tunneista, eikä toistoista. Kymmenentuhatta toistoa esimerkiksi ykköstatsissa nyt ei riitä yhtään mihinkään. Alan ymmärtää miksi kuvittelit junnuilla riittävän aikaa muillekin lajeille... Jos tuota sääntöä pitää minkäänlaisena mittarina, niin se tarkoittaa kolmea tuntia tekemistä kymmenen vuoden ajan joka päivä. Vieläkö haluat laittaa tuohon lisää muita lajeja kylkeen?

Ja jos suomalaiset eivät noita tunteja tee täyteen niin muut kyllä tekevät ja sen voi tarkistaa vaikka FIFA Rankingista.

Niin: siihen, että junnuilta vaadittaisiin Suomessa liikaa liian aikaisin: laskekaapa Veikkausliigassa läpimurtonsa tehneet alle 18-vuotiaat pelaajat. Samaan aikaan muualla pelaajat tekevät tuossa iässä läpimurtonsa Bundesliigaan, Primeraan tai Valioliigaan...

edit: Siispä tullaan taas valintatilanteeseen: jos tarkoitus on kasvattaa liikunnallisia ja hyvinvoivia keskivertokansalaisia niin harrastetaan ihmeessä monipuolisesti. Jos taas halutaan tehdä ammattiurheilijoita niin treenataan vittu futista.

[drone]

Vähälläpä meinasit junnuista tähtiä tehdä. Kymppitonnin sääntö hakusessa? 10 000 tunnin sääntö on 10 000 tunnin sääntö siksi, että siinä puhutaan tunneista, eikä toistoista.

Ei kai sentään tässä virhettä voi olla, kun itse huippujalkapallojohtaja Petri Jakonen kirjoittaa Sami Hyypiä Akatemian blogissaan:
"Toisaalta on tutkittu menestystä ja todettu, että ihminen oppii käytännössä mitä tahansa, jos hän toistaa asioita systemaattisesti ja oikein 10000 kertaa."

http://www.samihyypiaakatemia.fi/blogi/?month=2011-12

P.S. Olen itse kirjoittajan kannalla, että 10000 tuntia on aina parempi kuin saman verran toistoja.

[Ricardo Leite]

Ei kai sentään tässä virhettä voi olla, kun itse huippujalkapallojohtaja Petri Jakonen kirjoittaa Sami Hyypiä Akatemian blogissaan:
"Toisaalta on tutkittu menestystä ja todettu, että ihminen oppii käytännössä mitä tahansa, jos hän toistaa asioita systemaattisesti ja oikein 10000 kertaa."

http://www.samihyypiaakatemia.fi/blogi/?month=2011-12

P.S. Olen itse kirjoittajan kannalla, että 10000 tuntia on aina parempi kuin saman verran toistoja.

Noo toivottavasti Jakosella on vikaa enemmän oikeinkirjoituksessa kuin ymmärryksessä, vaikka mistään en yllättyisi. Taito- ja tekniikkapainotteisissa treeneissä ensimmäisiä kosketuksia tulee helposti parisataa kappaletta ja enemmänkin, joten viisikymmentä harjoituskertaa riittää siis zidanemaisen ensimmäisen kosketuksen omaksumiseen? Älkää tehkö seppukua, vaikka superjunnustanne ei noilla määrillä ammattilaista tulisikaan...

[Pussikalja]

Olen itsekkin sitä mieltä, että olisi parempi, että 10000h riittää. Olisin yksi maailman kovimmista pyöräilijöistä ja varmasti huippuluokan autokuski.

Voi miten kiva olisikin, jos futiksessa 10000h pomputtelua ja paremman jalan vetoja kuudeltatoista riittäisi maailman huipulle. Valitettavasti kun pitäisi niiden tuntien lisäksi keskittää 10000 kertaa huonommalla jalalla ja pari sataa muuta yksityiskohtaa lisäksi...Taitaa lopputulos olla,että 10000h saattaa riittää 10000 monipuoliseen toistoon, jos sen ajan fiksusti käyttää.

Ja RL:lle, kehä kiertää samaa rataa, mutta vielä kerran. Jalkapallo ei anna kaikkea sitä ärsykettä elimistölle, että elimistö kestää pitkässä juoksussa edes sen jalkapallon rasitusta. Ne ärsykkeet tulee monipuolisen liikunnan kautta. Ehkä jokupäivä meilläkin on jalkapallosisäoppilaitoksia, jossa keho voidaan monipuolisesti vahvistaa lajin vaatimalle tasolle ammattivalmentajien toimesta. Ei tosin kovin todennäköistä tällä vuosikymmenellä, kun rahaa ei liikene edes mäkihypylle tai hiihdolle, jotka kuitenkin on suomalaisten lempilajeja.

Lähempänä voisi olla ehkä jalkapalloseuran maatila, jossa lapset paiskisivat ruumiillista työtä 6h päivässä ja sitten illat futista päälle. Sekin ois kropalle parempi, kuin yksipuolinen futis pienestä pitäen jollain valmentajan omaatuntoa hellivällä oheistreenillä kerran viikossa höystettynä. Sillä nyt ei oikeastaan ole vakavastipuhuen edes hirveästi väliä, miten ne pennut liikkuu, kunhan liikettä on se lähemmäs 20 h viikossa ja osa siitä erilailla kuormittavaa ja vaihtelevaa, kuin futis. 6h hippaleikkiä ja pari nujakkapainia kaverin kanssa  viikossa, editäisi jalkapalloilijan alkua aika tavalla

[Ricardo Leite]

Ymmärsitkö tahallasi väärin vai onko tuo nyt jotain epätoivoista luikertelua? Väität nyt itse itseäsi vastaan. En pysy enää aivoituksissa kärryillä.

[fingerström]

Niin: siihen, että junnuilta vaadittaisiin Suomessa liikaa liian aikaisin: laskekaapa Veikkausliigassa läpimurtonsa tehneet alle 18-vuotiaat pelaajat. Samaan aikaan muualla pelaajat tekevät tuossa iässä läpimurtonsa Bundesliigaan, Primeraan tai Valioliigaan...

Suomalaiset ovat lopettaneet siinä vaiheessa. Se on tulos kiireestä. Kiire puolestaan on kiirettä saavuttaa ns. menestystä eli peli-ilta-, turnaus- yms voittoja puhumattakaan nyt kaikista muista ansiomerkeistä.

[Ricardo Leite]

Suomalaiset ovat lopettaneet siinä vaiheessa. Se on tulos kiireestä. Kiire puolestaan on kiirettä saavuttaa ns. menestystä eli peli-ilta-, turnaus- yms voittoja puhumattakaan nyt kaikista muista ansiomerkeistä.

No joo satun tietämään, ettei sitä voittamista varsinaisesti vältellä muuallakaan maailmassa, mutta nyt tosiaan keskusteltiin juuri junnujen kehittämisestä huippupelaajiksi järjestelmällisesti ilman vaatimuksia joukkueen menestymisestä. Siis enemmän tavoitteista kuin nykyisestä mahdollisesta todellisuudesta. Tuon väittämäsi olet päässyt esittämään ihan tarpeeksi usein, mutta tässä kohtaa siitä ei keskusteltu. Siihen onko se tosi vai epätosi en ota kantaa.

[fingerström]

No joo satun tietämään, ettei sitä voittamista varsinaisesti vältellä muuallakaan maailmassa, ...

Älä ole lapsellinen.

...mutta nyt tosiaan keskusteltiin juuri junnujen kehittämisestä huippupelaajiksi järjestelmällisesti ilman vaatimuksia joukkueen menestymisestä. Siis enemmän tavoitteista kuin nykyisestä mahdollisesta todellisuudesta. Tuon väittämäsi olet päässyt esittämään ihan tarpeeksi usein, mutta tässä kohtaa siitä ei keskusteltu. Siihen onko se tosi vai epätosi en ota kantaa.

Kun se konkreettinen, lihaa ja verta oleva lahjakkuus lopettaa 13-vuotiaana, ei hän enää ole nousemassa Veikkausliigaan alle 18-vuotiaana eikä hänestä kehitetä huippupelaajaa sen paremmin tavoitteissa kuin nykyisessä mahdollisessa todellisuudessakaan.

[Pussikalja]

Sitä kutsutaan RL sarkasmiksi tai ironiaksi. Lukija saa päättää kohdistuko se kohteeseen vai yleisesti. Ja jos aletaan saivartelemaan niin,

Taito- ja tekniikkapainotteisissa treeneissä ensimmäisiä kosketuksia tulee helposti parisataa kappaletta ja enemmänkin, joten viisikymmentä harjoituskertaa riittää siis zidanemaisen ensimmäisen kosketuksen omaksumiseen?

Mitä tekemistä taito tai tekniikkapainotteisessa harjoituksessa on ensimmäisen kosketuksen omaksumisen kanssa? Ensimmäinen kosketus liittyy tilaan, aikaan ja suuntaan. Siihen liittyy pelikavereiden liikkeen, palloon nopeuden ja liikeradan, tilanteen kentälle sijoittumisen havannointi ja vaikka mitä muuta. Sitä ei voi harjoitella kuin pelaamalla ja ymmärtämällä peliä. Se on sitä jalkapalloa...Jos sitä haluaa yksittäisenä treeninä treenata, niin kannattaa aloittaa siitä, että pää on pelinaikana pystyssä ja se pyörii tilanteita huomioiden.

Enemmän sitä ensimmäistä kosketusta oppii koripalloa tai sählyä pelatessa kuin futiksen taito/tekniikka treeneissä. Se taito/tekniikka on vain se suorittaminen, juju on sen suorituksen oivaltamisessa...Nyt pitää lähteä hetkeksi taas lomalle tästä ketjusta, mutta hauskaa kyllä piisas...Ja toivottavasti kukaan ei nyt pahasti pahastunut.

[defcon1]

Mä menisin taas mielelläni reaalimaailmaan utopioiden ja tavoitteiden sijasta...
Meillä kehitytään (useimmissa lajeissa) lajihuipulle myöhemmin kuin kv-vertailussa monissa muissa maissa.
Meillä ei kovin moni pelaaja (ja sen perhe) halua satsata jo pienestä pitäen kaikkea futikselle.
Ja jos (sinänsä aika halpa heitto, RL) verrataan Italiaan ja Ranskaan (tms.), niin futis meillä ei ole se ainoa oikea urheilulaji, eikä edes suosituin. Ja top-5% Ranskan/Italian (/jne) futiksen harrastajista on monella tavoin eri suure kuin top-5% Suomen futareista.

miettikää nyt myös sellaisia asioita kuin minkä asioiden kanssa jalkapallo kilpailee niin urheilulajina sekä vapaa-ajankäyttötapana reaalimaailmassa. Lajikilpailu - varsinkin asutuskeskuksissa - on jo paikoin niin raakaa, että tälläisillä vapaan kukinnan malleilla varmistetaisiin ainakin se, että ne loputkin "talentit" valitsee lajinsa toisin.

Tuota me katsotaan tosiaan ihan eri tavalla. Minä taas veikkaan, että jos futiksesta ilmoitetaan E/D-iässä (tai herraparatkoon vieläkin aikaisemmin) että futista harrastetaan vain monopolilajina, niin pienseuroissa ei sitten enää saada joukkuetta kasaan.
(Ai niin, eihän täällä saakaan muistuttaa että pienseuroista ne futishuiput on Suomessa nousseet - ja sehän kyllä saadaan muuttumaan jos kaikki "oikea" valmennus ja kaikki "talentit" keskitetään muutamaan suurseuraan ja -akatemiaan. Mun veikkaus on että jyrkällä kilpafutis/rupujalat eriyttämisellä tuotettavien huippujen määrä laskee vielä nykyisestäkin.)

Nostin tuon tehoryhmän fyysisen arvioinnin esille sen takia, että (riippumatta siitä harrastavatko pelaajat muutakin kuin futista) siinä on ryhmä, joka miltä kantilta tahansa tarkasteltuna ainakin on ollut futiksessa huippuvalmennukseksi katsottavassa putkessa. Ja siitä vedän sen johtopäätöksen, että jos sieltä tulostuu tuon tasoisia ongelmia, alemmilla tasoilla futiksen sisäinen valmennus jättää vielä isompia reikiä... -> Jonkin toisen lajin harrastamisella voi olla hyötyä futaajallekin kokonaisurheilullisuuden ja myös lajitaitojen kannalta.

[Ricardo Leite]

Mitä tekemistä taito tai tekniikkapainotteisessa harjoituksessa on ensimmäisen kosketuksen omaksumisen kanssa? Ensimmäinen kosketus liittyy tilaan, aikaan ja suuntaan. Siihen liittyy pelikavereiden liikkeen, palloon nopeuden ja liikeradan, tilanteen kentälle sijoittumisen havannointi ja vaikka mitä muuta. Sitä ei voi harjoitella kuin pelaamalla ja ymmärtämällä peliä. Se on sitä jalkapalloa...Jos sitä haluaa yksittäisenä treeninä treenata, niin kannattaa aloittaa siitä, että pää on pelinaikana pystyssä ja se pyörii tilanteita huomioiden.

Oletat nyt, että esimerkiksi taitoharjoitus on jotain mekaanista syöttöä ja haltuun ottoa pari per pallo, mutta kyllä se meillä tehdään pelaamalla pienpeliä, jossa niitä kääntymisiä ja ensimmäisiä kosketuksia varten luodaan peli, joka pakottaa tekemään niitä pelinomaisesti oikein ja määrällisesti paljon. Tuota tekniikka on toki hiottava toisinaan ihan mekaanisestikin, että suoritustapa saadaan oikeanlaiseksi.

Enemmän sitä ensimmäistä kosketusta oppii koripalloa tai sählyä pelatessa kuin futiksen taito/tekniikka treeneissä. Se taito/tekniikka on vain se suorittaminen, juju on sen suorituksen oivaltamisessa...Nyt pitää lähteä hetkeksi taas lomalle tästä ketjusta, mutta hauskaa kyllä piisas...Ja toivottavasti kukaan ei nyt pahasti pahastunut.

Aivan hirvittävää paskaa. Ja valitettavan heikko esimerkki jo siksikin, että koripallossa pallo kuoletetaan käsien väliin, eikä suuntaa siksi tarvitse ihan samaan tapaan ennakoida. Sen suojaaminenkin on aavistuksen helpompaa, eikä se suorituksena vastaa mitenkään jalkapalloa.

Mä menisin taas mielelläni reaalimaailmaan utopioiden ja tavoitteiden sijasta...
Meillä kehitytään (useimmissa lajeissa) lajihuipulle myöhemmin kuin kv-vertailussa monissa muissa maissa.
Meillä ei kovin moni pelaaja (ja sen perhe) halua satsata jo pienestä pitäen kaikkea futikselle.
Ja jos (sinänsä aika halpa heitto, RL) verrataan Italiaan ja Ranskaan (tms.), niin futis meillä ei ole se ainoa oikea urheilulaji, eikä edes suosituin.

Miksi meidän pitäisi keskustella nykyhetken reaalimaailmasta kun tähän päivään ei juuri enää ehdi vaikuttaa? Jos suomalaiseen tekemisen tasoon ollaan tyytyväisiä, niin ihan ok. Mikäli taas ei olla, on syytä miettiä mitä jokaisessa seurassa ja joukkueessa voidaan tehdä tulevaisuudessa paremmin. Mikäli yhden tai kahden harjoituskerran lisääminen ja omatoimisen jalkapalloharjoittelun tuntimäärien nostaminen nähdään jonain kaukaisena tulevaisuuden utopiana niin on pakko kysyä, että mikä siitä tekee niin helvetin hankalaa?

Ensinnäkin, toisin kuin median luoma illuusio urheilukansasta väittää, meillä itseasiassa kehitytään lajihuipulle hävyttömän harvoin edes myöhemmällä iällä, mikäli puhutaan lajeista mitä harrastetaan vähän muuallakin kuin Suomessa. Toisekseen, vertaus Ranskasta ja Italiasta on tietenkin kärjistetty, mutta vieläkin kysyn, että miksei muualla nähdä muiden lajien harrastamista pakollisena ja silti pelaajatuotanto on vahvalla tasolla. Kolmanneksi, jalkapallo taitaa edelleen olla todellisuudessa harrastajamääriltään se suosituin urheilulaji. Kolmanneksi, meillä aika moni perhe satsaa pienestä pitäen "kaiken" myös esimerkiksi lapsien musiikkiharrastukselle. Miksei jalkapallolle? Ja vaatiiko se oikeasti kovin suurta uhrautumista? Pieni toiminnan tahostaminen? Ei esimerkiksi koulutuksen ja sosiaalisten suhteiden kohdalla tarvitse uhrauksia tehdä jalkapallon takia.

Onko kukaan edes kysynyt junnuilta haluaisivatko he harrastaa ja harjoitella enemmän jalkapalloa? Kannattaa kokeilla. Vastaus saattaa kaikkien yllätykseksi olla myöntävä.

[Tsidane]

"Toisaalta on tutkittu menestystä ja todettu, että ihminen oppii käytännössä mitä tahansa, jos hän toistaa asioita systemaattisesti ja oikein 10000 kertaa."

Oppiminen on eri asia kuin automaatio, jos puhutaan vaikka pallokosketuksesta. Esim. pallon ponnauttelussa saa muutaman pompun aikaan 10000 kosketuksen jälkeen, muttei varmasti vielä "osaa ponnautella".

Ja tunnit vaikuttavat tietysti eri tavoin. Esim. tunti keskitynyttä harjoittelua tuottaa paremman tuloksen kuin tunti puolivaloilla tehtyä höntsää kavereiden kanssa jutustelun ohessa. Niin pelaat kuin treenaat.

"10000 tunnin sääntö" on kuitenkin hyvä yleistys, pätee yhtälailla futikseen kuin vaikka kitaransoittoonkin. Tai matematiikkaan. 

[Mersault]

Oppiminen on eri asia kuin automaatio, jos puhutaan vaikka pallokosketuksesta. Esim. pallon ponnauttelussa saa muutaman pompun aikaan 10000 kosketuksen jälkeen, muttei varmasti vielä "osaa ponnautella".

Ja tunnit vaikuttavat tietysti eri tavoin. Esim. tunti keskitynyttä harjoittelua tuottaa paremman tuloksen kuin tunti puolivaloilla tehtyä höntsää kavereiden kanssa jutustelun ohessa. Niin pelaat kuin treenaat.

"10000 tunnin sääntö" on kuitenkin hyvä yleistys, pätee yhtälailla futikseen kuin vaikka kitaransoittoonkin. Tai matematiikkaan.  

Enemmän sitä ensimmäistä kosketusta oppii koripalloa tai sählyä pelatessa kuin futiksen taito/tekniikka treeneissä. Se taito/tekniikka on vain se suorittaminen, juju on sen suorituksen oivaltamisessa...Nyt pitää lähteä hetkeksi taas lomalle tästä ketjusta, mutta hauskaa kyllä piisas...Ja toivottavasti kukaan ei nyt pahasti pahastunut.

Eli kun pelaa käsillä 10000 tuntia koripalloa tai sählyä, niin pystyy ottamaan pallon paremmin haltuun jalalla,( oivallus on varmaan hieno juttu jostain kumman syystä Suomen maajokkueesta löytyy monta pelaajaa joilla oivallus on parempi kuin suorittaminen), kun treenaa 10 000 tuntia jalkapalloa.

Tuo 10 000 tuntia on varmaan tutkittua ja sitä kautta eksaktia tietoa, mutta kertooko tämä hieno tutkimus, että mistä johtuu kun Pelaajat A ja B treenaavat 10 000 tuntia ensimmäistä kosketusta, B:n kosketus on parempi, vaikka molemmat osaavat kosketuksen?

e. Tuon 10 000 tuntia saa 19,2 vuodessa kasaan kun treenaa 10 tuntia viikossa.

[Pussikalja]

Eli kun pelaa käsillä 10000 tuntia koripalloa tai sählyä, niin pystyy ottamaan pallon paremmin haltuun jalalla,( oivallus on varmaan hieno juttu jostain kumman syystä Suomen maajokkueesta löytyy monta pelaajaa joilla oivallus on parempi kuin suorittaminen), kun treenaa 10 000 tuntia jalkapalloa.

Liian hauskaa, ei malta lomailla. Enhän minä nyt aivan tätä tarkoittanut. Olisin vain hyvin onnellinen, jos joudun 17 vuotiaalle pelaajalle 5 vuotta myöhässä opettamaan puskutekniikkaa, niin harjoitus ei kaatuisi siihen, että pelikaveri ei a) osaa heittää palloa viidestä metristä puolenmetrintarkkuudella pelaajalle puskettavaksi ja B) jos opetellaan pelaamaan ja liikkumaan kentällä, suurin osa pelaajista osaisi ottaa heitetystä pallosta kopin. Nämä ovat ihan todellisia vaikeuksia c-b-junnu pelaajia opetettaessa.

Lisäksi voin taata, että jos esimerkiksi pelattavaksi liikkumista, välimatkoja, helppoja syöttöjä tai seläntakaa kiertoa puhumattakaan pääpelistä yms. opetettaisiin edes 20 minuuttia viikossa 8-14 vuotiaille pelaajille käsipallolla vaihtelevin rajoituksin, heidän edellytyksensä omaksua pelin taktisia piirteitä ja helpon pelaamisen alkeita, olisivat aivan toisella tasolla lähtökohtaisesti, kuin tämänhetkisillä valmennuksen painotuksilla. Näin toimivat myös aikuispelaajat, hyvin usean valmentajan alaisuudessa ja aivan samasta syystä.Jalkapallo on pallopeleistä kaikista vaikein teknisesti ja pallopelien yhdessäpelaamisen lainalaisuudet on helpompi omaksua, kun palloa käsitellään ihmisille luontaisesti "helpommilla" jäsenillä kuin jaloilla(tarkennuksena tarkoitan nyt käsiä, eli niitä roikkuvia juttuja olkapäistä).

 Silti pääosa jalkapalloharjoittelusta luonnollisesti tapahtuu jaloin. Jaloin tulisi suorittaa 10000 tunnissa 10000 toistoa jalkapallon perussuorituksista junioriaikana, poislukien pääpeli, joka luonnollisesti harjoitellaan päätä käyttäen. Hassua, silti sen voi sisällyttää edellämainittuun 10000 tuntiin. Ja tämän kaiken tulisi tapahtua pelaajalla omaehtoisesti, omalla ajalla, muun liikunnallisen elämäntavan ja joukkuetreenien ohella.
Ja pienenä kehuna, joukkuetreeneissä on tapahtunut vuosien varrella paljon edistymistä, tosin osittain perusasioiden ehdoilla. Perusasioista esimerkkinä voidaan mainita esim. juoksutaito, eli eteneminen vauhdikkaasti vuorojaloin, välillä molempien jalkojen ollessa yhtäaikaisesti ilmassa.

[Ricardo Leite]

Lisäksi voin taata, että jos esimerkiksi pelattavaksi liikkumista, välimatkoja, helppoja syöttöjä tai seläntakaa kiertoa puhumattakaan pääpelistä yms. opetettaisiin edes 20 minuuttia viikossa 8-14 vuotiaille pelaajille käsipallolla vaihtelevin rajoituksin, heidän edellytyksensä omaksua pelin taktisia piirteitä ja helpon pelaamisen alkeita, olisivat aivan toisella tasolla lähtökohtaisesti, kuin tämänhetkisillä valmennuksen painotuksilla. Näin toimivat myös aikuispelaajat, hyvin usean valmentajan alaisuudessa ja aivan samasta syystä.Jalkapallo on pallopeleistä kaikista vaikein teknisesti ja pallopelien yhdessäpelaamisen lainalaisuudet on helpompi omaksua, kun palloa käsitellään ihmisille luontaisesti "helpommilla" jäsenillä kuin jaloilla(tarkennuksena tarkoitan nyt käsiä, eli niitä roikkuvia juttuja olkapäistä).

Olet ehdottoman oikeassa. Käsin pelaten on hyvä harjoitella monia asioita. Mutta kuten sanoit, sen voi tehdä jalkapallon ehdoin, jalkapalloa ajatellen ja jalkapallotreenien ohessa. Se on jalkapalloharjoittelua, eikä edes tällainen puristi katso sitä kieroon. Sitä varten ei tarvitse ohjata junnua paikallisen seuran koristreeneihin ja näin tuo korishulinaan käytetty aika on mahdollista käyttää omatoimiseen jalkapalloharjoitteluun tai pihapeleihin.

Ei edes silloin, jos ne eivät jostain syystä osaa ottaa koppia, mitä en aivan helposti usko. Opeta ne ottamaan koppia: kuka tahansa pelaajistasi voi olla tulevaisuuden maalivahti.

[Marem2]

Ryhtiliikkeestä puheenollen:

Viime aikoina on rassannut huomattavasti lähtökohtana vanhemmat, joiden motivaatio lasten urheiluharrastukseen on se, että "pitäisi saada lapsi liikkumaan, joten toin sen tänne urheiluharrastukseen. No niin, alkakaahan liikuttaa sitä. Minä maksan." Valitettavan vähän on tapauksia, joissa vanhempi ilmoittaa "tämä meidän Liisa-Petteri on kova liikkumaan ja jalkapallo kiinnostaisi." Yleensä on vielä niin, että ensimmäisen ryhmän vanhemmat vaativat eniten, valittavat herkemmin jne.
[/quote]
Taidekerhoonko vanhempien pitäisi lapsensa viedä liikuntaa harrastamaan? Ihan toinen kysymys on se, jos vanhemmat pakottavat lapsensa harrastamaan jalkapalloa joukkueessa omien haaveiden ja intressiensa kautta. Mielestäni kaikki lähtee lasten omasta halusta harrastaa liikuntaa. Seuroilla tulisi olla mahdollisuus tarjota kaikille halukkaille lapsille harrastusmahdollisuuksia. Kaiken toiminnan ei tarvisisi olla niin tavoitteellista ja kilpailuun keskittyvää "talent"-scouttausta. Tuttua on minullekin, että jossain vaiheessa kautta ilmestyy uusia poikia, joiden vanhemmat ovat sitä mieltä, että "lapsi tarvitsee ehdottomasti liikuntaa ja olemme ajatelleet, että jalkapallo voisi olla hyvä laji". No, muut pojat ovat harrastaneet lajia jo useita vuosia ja kausikin on jo pari turnausta lukuunottamatta taputeltu. "Pelipassikin on lunastettu ja uudet varusteet ovat jo ostettu ja kova halu pelata seuraavassa turnauksessa- Harjoittelusta ei niin väliä, sehän on tylsää, miksei pelata, miksi syötellään jne". Tämä vain kuuluu lapsen maailmaan ei sen kummempaa. Tämänkin tosiasian kanssa voi elää ja tarpeeksi pitkään kun lasten kanssa valmennustoiminnassa on mukana, todellisia helmiäkin löytyy näistäkin "äitien kiikuttamista pojista", kun pääsevät juonen päästä kiinni. Mutta oma halu ja into tulee olla mukana- sitä  ei rahalla saa ostettua. 

 

[Marem2]

Olet ehdottoman oikeassa. Käsin pelaten on hyvä harjoitella monia asioita. Mutta kuten sanoit, sen voi tehdä jalkapallon ehdoin, jalkapalloa ajatellen ja jalkapallotreenien ohessa. Se on jalkapalloharjoittelua, eikä edes tällainen puristi katso sitä kieroon. Sitä varten ei tarvitse ohjata junnua paikallisen seuran koristreeneihin ja näin tuo korishulinaan käytetty aika on mahdollista käyttää omatoimiseen jalkapalloharjoitteluun tai pihapeleihin.

Ei edes silloin, jos ne eivät jostain syystä osaa ottaa koppia, mitä en aivan helposti usko. Opeta ne ottamaan koppia: kuka tahansa pelaajistasi voi olla tulevaisuuden maalivahti.

Itse olen peluuttanut lämmittelyissä mm. tornipalloa, salamapalloa, koripalloa eri variaatioin; välillä pallottomat saavat vain liikkua ja pallollinen ei (3 sek. pallonpito) ja välillä selkään kosketuksesta pallollinen joutuu pysähtymään ja syöttämään toiselle jne. Aina on kuitenkin käytössä jalkapallomaalit,   sekä maalit tulee tehdä joko pukkaamalla, suoraan ilmasta jalalla ohjaten tai sivurajaheitoin. Myös paitsisääntöä olen välistä käyttänyt käsillä pelaten, jolloin pallottoman pelaajan liikkuminen tyhjään paikkaan on parantunut. Loppuu nimittäin se vastustajan maalin edessä parkissa odottelu. Välillä olen peluuttanut lopussa viimeiset 20min sählyä, mutta sillä edellytyksellä, että 70min ollaan oltu pallon kanssa tehokkaasti. Pieni porkkana siis. Nopeuden kehittämisen kannalta kaikki pelit palvelevat mielestäni hyvin lasten ja nuorten kanssa puuhaillessa. Pääasia, että lapsi yrittää mahdollisimman ripeästi liikkua vaikka välistä helpommin hallittavan pallon kanssa.

[Pussikalja]

Maremin treeneihin voisin omankin kakaran luottavaisena luovuttaa. Hyvältä kuulostaa.

[mtontola]

Tuosta liikkumisesta yms. tekemisestä samaa mieltä varmaan kaikkien kanssa, mutta miksi tätä ei pitäisi ajatella niin, että se todella monipuolinen tekeminen olisi pitänyt alkaa jo siellä 4-vuotiaasta lähtien? Tarkoitan tällä nyt kaikkien mahdollisten pelien pelaamisen pihalla koko ajan.

Jos mielii jalkapalloa pelata, niin tästä sitten on melko luonnollinen siirtymä siihen, että sitä aikaa tulee sen pallo kanssa vietettyä se 3 tuntia keskimäärin joka päivä ja tehtyä sitten siinä ohessa myös kaikkea muuta ilman että isä vahtii vieressä. Ei vaan toteudu kovin monella juniorilla tosiasiassa. Ei huvita, se kai se yksiselitteisin syy on.

Joululoman aikaan jopa halleista taitaisi löytyä tyhjää tilaa pelata pienpeliä ja pitää pallon kanssa hauskaa. Totta kai kun kyseessä on vapaa olomuoto, niin tekeminen on monella tavalla vapaata ja kuuluukin olla. Oletus varmaan olisi, että nyt kun erityisesti pääkaupunkiseudulla on ainakin joidenkin hehkutusten mukaan niin pirun kova nappula- ja junioriedari buumi, niin sitten niitä sponttaaneja pienpelejä syntyy tyhjille vuoroille koko ajan. Mutta ei. Pelaajat jää kotiin. Mitä ne siellä tekee? Lukee vanhoja Jalluja? En tiedä, mutta aika harvaa ihan oikeasti kiinnostaa jalkapallo jalkapallon vuoksi.

Jossain kovassa porukassa olisi varmasti kiva olla ja kiertää koko eurooppa voittaen haaveissa miljoona pystiä, jee. Mutta se jalkapallo. Se ei taida kovin montaa niin kovasti ihan oikeasti kiinnostaa. Johtuu aivan varmasti niistä asenteista mitä perheen ja muun ympäristön kautta imetään. Mitä tässä menetetään, niin ihan voi lähteä liikkeelle jostain niin yksinkertaisesta asiasta kuin se potkutekniikka ja miten se liittyy siihen syöttötaitoon. Aika vähiin jää osaaminen myöhemmin jos jäätiin kotiin lukemaan niitä vanhoja jalluja kun olisi voinut lähteä pelaamaan (kun tämä toistuu 3Xviikossa 7 vuoden ajan). Sitä ei myöhemmin pysty mitenkään korjaamaan niin että pystyisi pelaamaan huipputasolla. Ei sitten millään.

Mutta niin vain on kaikki täynnä näitä valintoja. Pointti on siinä, että ilman hyvin pitkäjänteistä harjaantumista siihen omatoimiseen jalkapallotekemiseen ei synny ikinä huippuja. Se on nähty ennen myös Suomessa ja se on nähty miljoonasti siellä maailmalla. Pohja tälle luodaan kun opitaan kävelemään, siitä eteenpäin se menee askeleittain kohti tuota kolmea tuntia päivässä. Sellaisten päähän jotka eivät jalkapallosta sen erityisemmin välitä se ei varmaan koskaan tule menemään. Kaikki edarit yms. ovat vain sivuseikka tuolle omatoimiseen harjoitteluun harjautumiseen. Sitä omaa tahtoa ja sen kehittämistä se kysyy erityisesti. Vanhempien sopisi panostaa erityisesti tähän. Sitä jallua ehtii tarvittaessa lukea tai vaihtoehtoisesti naukkailla sitten myöhemmin.

Lukiko kukaan muuten tuon Jakosen blogin tuolla SHA sivuilla? Oliko tämä joku jouluna vähän vasemmankäden korkki auki mietteitä vai onko tässä tekemisen taso? Moni muukin on katsonut Pulp Fiction elokuvan tai lukenut jonkun kirjan, mutta harva puhuu niistä tähän tyyliin huippujalkapallo-tittelin kera keskeiselle kohdeyleisölle. Vai onko hommat yhä niin, että se ammattimaisuus on lukijan vastuulla. Olin todella yllättynyt kun tuon mukamas huumorilla höystetyn ja vähän maailmoja viistelevän jutun luin.

[Mersault]

Liian hauskaa, ei malta lomailla. Enhän minä nyt aivan tätä tarkoittanut. Olisin vain hyvin onnellinen, jos joudun 17 vuotiaalle pelaajalle 5 vuotta myöhässä opettamaan puskutekniikkaa, niin harjoitus ei kaatuisi siihen, että pelikaveri ei a) osaa heittää palloa viidestä metristä puolenmetrintarkkuudella pelaajalle puskettavaksi ja B) jos opetellaan pelaamaan ja liikkumaan kentällä, suurin osa pelaajista osaisi ottaa heitetystä pallosta kopin. Nämä ovat ihan todellisia vaikeuksia c-b-junnu pelaajia opetettaessa.

Lisäksi voin taata, että jos esimerkiksi pelattavaksi liikkumista, välimatkoja, helppoja syöttöjä tai seläntakaa kiertoa puhumattakaan pääpelistä yms. opetettaisiin edes 20 minuuttia viikossa 8-14 vuotiaille pelaajille käsipallolla vaihtelevin rajoituksin, heidän edellytyksensä omaksua pelin taktisia piirteitä ja helpon pelaamisen alkeita, olisivat aivan toisella tasolla lähtökohtaisesti, kuin tämänhetkisillä valmennuksen painotuksilla. Näin toimivat myös aikuispelaajat, hyvin usean valmentajan alaisuudessa ja aivan samasta syystä.Jalkapallo on pallopeleistä kaikista vaikein teknisesti ja pallopelien yhdessäpelaamisen lainalaisuudet on helpompi omaksua, kun palloa käsitellään ihmisille luontaisesti "helpommilla" jäsenillä kuin jaloilla(tarkennuksena tarkoitan nyt käsiä, eli niitä roikkuvia juttuja olkapäistä).

 Silti pääosa jalkapalloharjoittelusta luonnollisesti tapahtuu jaloin. Jaloin tulisi suorittaa 10000 tunnissa 10000 toistoa jalkapallon perussuorituksista junioriaikana, poislukien pääpeli, joka luonnollisesti harjoitellaan päätä käyttäen. Hassua, silti sen voi sisällyttää edellämainittuun 10000 tuntiin. Ja tämän kaiken tulisi tapahtua pelaajalla omaehtoisesti, omalla ajalla, muun liikunnallisen elämäntavan ja joukkuetreenien ohella.
Ja pienenä kehuna, joukkuetreeneissä on tapahtunut vuosien varrella paljon edistymistä, tosin osittain perusasioiden ehdoilla. Perusasioista esimerkkinä voidaan mainita esim. juoksutaito, eli eteneminen vauhdikkaasti vuorojaloin, välillä molempien jalkojen ollessa yhtäaikaisesti ilmassa.

Nyt tuossa on järkeä. Pelijärjestelmiä on tullu käytyä heittelemällä läpi ja myös sen tanokemiehen havainto-peliasentotreenejä pidettäessä homma on ensin tehty käsin. Noissa tanokekaverin pelikäsitystreeneissä näkee, että kuinka homma muuttuu koko ajan vaikeammaksi kun treeneihin tuodaan vähitellen lisää uusia elementtejä.

[joks11]

Olen itsekkin sitä mieltä, että olisi parempi, että 10000h riittää. Olisin yksi maailman kovimmista pyöräilijöistä ja varmasti huippuluokan autokuski.

Sulla on siis takana 10000 tuntia laadukasta pyöräily- ja ajoharjoittelua hyvässä valmennuksessa? Salli mun nauraa.

[erno]

Koeran ajatuksessa on yksi heikkous. Yksilön kehitys on nopeinta silloin, kun muu ryhmä on yksilöä edellä. Ei kun Pukki siirtyy Shalkeen kehitys fyysisesti, henkisesti, temmollisesti jne..on todella nopeaa. Homogeenisessa HJK:ssa näin tuskin olisi käynyt. Pätee myös junnupuolella. Siksi ei pitäisi pelätä siirtää hyviä junnuja välillä vanhempiin pelaamaan. Eikös ne opettanut kursseillakin, että tietyssä suhteessä ylikovat, tasoon sopivat ja heikot pelit kehittää eniten. Pelaajiahan junnuissa on tarkoitus kehittää, ei juniori-ikäluokka joukkuetta. Homogeenisyys on hyvin staattinen tila ja ensiluokkaisen tasapäistävä kasvuympäristö. En kannata tasoryhmiä.

Tarkennan vielä sen verran, että kehitys on nopeinta silloin kun myy ryhmä on vähän yksilöä edellä. Jos tuosta heitetään esimerkiksi joku 17-vuotias geneerinen suomilupaus Schalkeen, niin kehittyminen ei luultavasti ole yhtään sen nopeampaa kuin HJK:ssa.

[defcon1]

Miksi meidän pitäisi keskustella nykyhetken reaalimaailmasta kun tähän päivään ei juuri enää ehdi vaikuttaa? Jos suomalaiseen tekemisen tasoon ollaan tyytyväisiä, niin ihan ok. Mikäli taas ei olla, on syytä miettiä mitä jokaisessa seurassa ja joukkueessa voidaan tehdä tulevaisuudessa paremmin. Mikäli yhden tai kahden harjoituskerran lisääminen ja omatoimisen jalkapalloharjoittelun tuntimäärien nostaminen nähdään jonain kaukaisena tulevaisuuden utopiana niin on pakko kysyä, että mikä siitä tekee niin helvetin hankalaa?

Olkinukke jos mikä. Tässähän on keskusteltu siitä, olisiko monopolifutikseen siirtyminen hyvä asia.
Tuo quotissa boldaamani kohta on juuri se minkä minä näen keinona nostaa suomalaisten huippufutarien tasoa ja määrää: jokaisen pelaajan/joukkueen/seuran/sarjan tasoa on nostettava. Määrääkö pitää nostaa (monopolifutikseen saakka) vai sittenkin treenien ja treenaamisen laatua..?
(Sivumennen: treenikertojen lisääminen & omatoimisen harjoittelun lisääminen samalla kertaa on oma ongelmansa, kun reaalimaailmassa kehitys on vienyt vapaasta harrastamisesta ohjattuun harrastamiseen - mut se on ihan oman keskustelunsa kokoinen aihe.)

Ensinnäkin, toisin kuin median luoma illuusio urheilukansasta väittää, meillä itseasiassa kehitytään lajihuipulle hävyttömän harvoin edes myöhemmällä iällä, mikäli puhutaan lajeista mitä harrastetaan vähän muuallakin kuin Suomessa. Toisekseen, vertaus Ranskasta ja Italiasta on tietenkin kärjistetty, mutta vieläkin kysyn, että miksei muualla nähdä muiden lajien harrastamista pakollisena ja silti pelaajatuotanto on vahvalla tasolla. Kolmanneksi, jalkapallo taitaa edelleen olla todellisuudessa harrastajamääriltään se suosituin urheilulaji. Kolmanneksi, meillä aika moni perhe satsaa pienestä pitäen "kaiken" myös esimerkiksi lapsien musiikkiharrastukselle. Miksei jalkapallolle? Ja vaatiiko se oikeasti kovin suurta uhrautumista? Pieni toiminnan tahostaminen? Ei esimerkiksi koulutuksen ja sosiaalisten suhteiden kohdalla tarvitse uhrauksia tehdä jalkapallon takia.

1. Tarkoitin tuolla "lajihuipulla" niitä, jotka nousevat Suomessa huipputasolle, en verrannut absoluuttiseen kv-huipputasoon.
2a. "Pakollinen" (RL-quote) ja "hyödyllinen" (oma quote) muiden lajien harrastaminen ovat eri asia.
2b. Absoluuttinen harrastajamäärä on yksi tapa vertailla - ja siinä hävitään roimasti. Jollain tavalla lajin suosiosta kertoo löytämäni taulukko siitä, miten suuri osa 5-34-vuotiaista pelaa jalkapalloa, josta esimerkkinä tämä Pohjoismaiden lista: Norja: miehistä 38.1%, naisista 11% /Tanska: m38%, n9.5% /Ruotsi: m24.5%, n8.3% /Islanti: m24.3%, n8.8% /Suomi: m11.3%, n2.1%.
Tämä on sitä realismia, jota olen yrittänyt korostaa.
(Uruguayn vastaava luku olis todella mielenkiintoinen, mutten ole löytänyt.)
3. Jos nykysuuntauksen kehitystä saa kärjistäen kuvata, niin "uhrauksena" futikselle talenttipelaajan on jo nuorena siirryttävä huippuvalmennukseen, mikä tarkoittaa esim. pienen paikkakunnan pelaajalle melkoista matkustamista tai jopa muuttoa (pelaaja+perhe) sinne huippuseurapaikkakunnalle (jossa sitten se talenttijoukkue matkustaa pelaamaan muita huippuseuroja vastaan... )
[Tsoukkina kohta 3.btw: todella moni musiikin harrastaja harrastaa muutakin (pitkälle tähtäävät valitsevat sen kakkoslajin musiikillista edistymistä tukevaksi, esim. pasunisti joka harrastaa kestävyyslajia palkeiden kunnon takia).]

Joululoman aikaan jopa halleista taitaisi löytyä tyhjää tilaa pelata pienpeliä ja pitää pallon kanssa hauskaa. Totta kai kun kyseessä on vapaa olomuoto, niin tekeminen on monella tavalla vapaata ja kuuluukin olla. Oletus varmaan olisi, että nyt kun erityisesti pääkaupunkiseudulla on ainakin joidenkin hehkutusten mukaan niin pirun kova nappula- ja junioriedari buumi, niin sitten niitä sponttaaneja pienpelejä syntyy tyhjille vuoroille koko ajan. Mutta ei. Pelaajat jää kotiin. Mitä ne siellä tekee? Lukee vanhoja Jalluja? En tiedä, mutta aika harvaa ihan oikeasti kiinnostaa jalkapallo jalkapallon vuoksi.

Niin totta niin totta. Heitin aiemmin ehdotuksen siitä, että kenttä/halliajasta varattais aikaa mahdollisimman epäviralliselle=organisoimattomalle pelaamiselle (täysin vapaa peli / miniturnausjutskat), mutta olisko muita keinoja?

Meinasin muuten aiemmin heittää tuon käsipallojutun esimerkkinä pelinluvun kehittämisestä, mutta oma "tutkimusotanta" on niin pieni etten viittinyt. Jatkokysymys kummiskin nyt kun asia tuli esille: kehittääkö noita haettavia hyviä ominaisuuksia paremmin "käsipallo" futistreeneissä, 10 min kerta, ehkä 2 x viikko vai käsipallo käsipallotreeneissä toisena harrastuksena, tunti viikossa, 2 x viikko?