Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Nipale]

Onko tällä foorumilla yhtään sellaista henkilöä joka on päättänyt että hänen lapsesta tulee kansaivälisen tason jalkapalloilija sanotaan vaikka että ennen 12v ikää?
Jos on, niin minkälaisen viikkorytmityksen teette että saatte 15-20h viikossa liikuntaa josta ainakin 75% on suoraan jalkapalloon liittyvää?
Suomen akatemiat taitavat pääasiassa tarjota max4 harjoitusta / viikko ja 1-2 pelitapahtumaa / viikko. Näistä tulee varmaan se 10h.
Mistä loput 5-10h? Ja varsinkin näin talviaikaan tulee miettineeksi että missä?!

Käytännössähän jos ollaan ns akatemiatasolla tuossa iässä niin 5 tapahtumaa viikossa paikkakunnalla jossa kodin ja treenipaikan välillä on 30min siirymä omalla autolla tai 60min julkisilla niin
käytännössähän tuohon on mahdotonta sovittaa mitään muuta harrastusta.

Onko täällä kokemusta lapsista jotka tuossa 10-12 vuoden iässä ovat pystyneet tekemään 15h viikossa jalkapallon kanssa + 5h muuta liikuntaa?
Onko kokemuksia lapsista jotka ovat aina ilman mutinoita menneet kaikkiin harjoituksiin ja tehneet 100% keskittymisellä ne asiat?

... näitä tulee toisinaan mietittyä ja punnittua... lopulta ahdistun

[Nigel Kugelschfeir]

Meillä ainakin vielä kakkosluokalla koulua on vaan 12.15 asti, sitten touhuaa ulkona pari tuntia kavereiden kanssa. Illalla treeneihin tai jos ei ole niin pelailua pikkuveljen kanssa. Koulussa on omaa liikuntaa kuitenkin pari tuntia. Kyllähän sem helposti saa mutta sitten kun on enemmän koulua niin vähenee.

[Fillarikommari]

Varhainen erikoistuminen on nimenomaan sitä että se laji valikoituu ja rajautuu siihen yhteen joko oma-aloitteisesti, painostettuna tai pakotettuna. Siinä tutkimuksessa todettiin, että vapaa-ajan muun lajin pelailulla tai harrastamisella ei näyttänyt olevan merkityksellistä vaikutusta vaan kyseessä on nimenomaan rinnakkaiset lajit, joissa saa myös valmennusta. Ns. kavereiden kanssa pelailua en laske monilajisuudeksi vaan monipuoliseksi liikkumiseksi, joka on sekin toki erittäin hyvä ja kannatettava juttu ja toivottavasti olisi mahdollista myös monilajisella ainakin ajoittain.

Eikös me haluttaisi juuri noita boldattuja? Eikös heillä olisi se potentiaali päätyä myöhemmin aivan huipulle vs. se että on "huipulla" 15v ja lopettaa 16v kaiken urheilun kun tulee se lopullinen kyllästyminen tai loppuunpalaminen? Samalla hyväksyen että se myöhemmin tapahtuva lajivalinta voi olla toki joku muukin ja silloin ne futiksen hyödyt valuu sinne.

Nyt lajivalintaan ohjataan jo U10 futareita ja näyttää siltä että yksi PK-seudun joukkue on nyt perustanut U8 kilpajengin sekä tytöille että pojille.

Pallokosketusten määrä on tottakai merkitsevä tekijä ja siinä on tietenkin valmentajilla iso rooli että niitä kosketuksia ja pallollisia tekoja alkaa muodostumaan heti harrastuksen alusta lähtien mahdollisimman paljon. Ensimmäisellä valmentajalla on muutenkin valtava merkitys myös henkisen kasvamisen osalta ja siinä, miten lajiin suhtautuu ensimmäisestä päivästä lähtien.

Ei monilajisuus ainakaan minulle tarkoita sitä että aika jakautuu tasan lajien kesken. Eri lajeja voi harrastaa eri tasoilla ja ajan myötä ne painopisteet ja motivaatiot saattaa heilahdella isostikin eri syistä. Painopisteet voi vaihdella myös ihan hallitusti vuoden aikana silloin kun kaudet eivät mene kokonaan päällekkäin jos se on seuroille / joukkueille ok. Silloin tietenkin se oman tekemisen rooli korostuu entisestään.

Futista tosin pelataan nykyään käytännössä ympäri vuoden mikä tuo omat haasteensa tuohon painotteluun.

Jalkapallossa pitää tulla tunteja lapsuudesta lähtien niin paljon, että siihen on hankalaa sovittaa toista täysipainoista joukkuelajin harrastamista, ei tosin mahdotontakaan. Minä kutsun tästä syystä jalkapalloa varhaisen erikoistumisen lajiksi, vaikka se ei sulje pois muuta urheilua. Sinä saat määritellä käsitteet siten kuin haluat.

Kilparyhmät (siis kovaa ja hyvin harjoittelevien ryhmät) pitää alkaa mahdollisimman aikaisin. Hyvän ja intensiivisen harjoittelemisen aloittaminen 10-vuotiaana on auttamattoman myöhäistä. Se, että Klubi tekee akatemian 10-vuotiaana, ei tarkoita etteikö sillä jo tosiasiassa olisi "kilparyhmät" kaupunginosissa jo 8-vuotiaasta lähtien. Jalkapallossa peruspallonkäsittelytaitojen pitää olla valmiit 8-9-vuotiaana. Jos se ei toteudu, niin ei toteudu huipulle pääseminen. Täytyy ymmärtää, että tässä kilpaillaan kansainvälisiä akatemioita vastaan, joissa lasten elämä rakennetaan jalkapallon ympärille noin 9-vuotiaasta lähtien ja akatemiaan pääsemistä on useimmissa tiedostavissa perheissä rakennettu vuosia ennen akatemiaan hakemista. Meillä ei ole pienintäkään mahdollista selviytyä kilpailussa, jos yleistyy idea, että montaa lajia harrastamalla tehdään hyviä jalkapalloilijoita. Uudellamalla, jossa lasten jalkapallo alkaa olla ammattivalmentajien vetämää, ei ole pelkoa, että turhanpäiväisillä höpötyksillä olisi merkitystä, mutta eri asia on periferioissa, joissa tavoitteellisesti harjoittelevien ryhmien harjoittelemisen ja tekemisen taso on etenkin lapsuusvaiheessa valtavan kaukana Uudenmaan kärkijengien tasosta.

[turkistarhaaja]

Tottakai ympäristökin vaikuttaa siihen miten lapsi liikunnan kokee, mutta silti väitän että osa lapsista nauttii liikunnasta enemmän kuin toiset. Tämä sen takia että lapsella ominaisuudet tukevat tätä. Väitän myös että lapset jotka ovat nauttivat liikkumisesta ja ovat kokeneet ihan pienestä asti mielihyvää liikkumisesta ovat myös vähemmän alttiita kännyköiden ja pleikkojen houkutukselle. Voisikin ehkä kysyä että onko lapsi joka ennemmin näplää kännykkää tai jää kotiin pelaamaan pleikkaa muutenkaan potentiaalinen huippu-urheilja? Jos mielihyvä mitä hän pleikalla pelaamisesta saa on suurempi kuin liikkumisesta saatava, niin voiko tämmöisestä mitään huippu-urheilijaa tullakkaan?

Eikä tuo pleikkahommakaa mielestäni ole yksiselitteisesti pelkkä ongelma. Jos ajatellaan että jalkapallon katsominen on hyvä juttu, niin miksi jalkapallon "katsominen" niin, että lapsi on pelissä aktiivinen toimija (vaikkakin havainto, reagointi, toteutus ketju jääkin vajaaksi) olisi yhtään huonompi kuin passiivinen katsominen. Toki vielä parempi olisi että pelattaisiin oikeasti kavereiden kanssa.

Varmasti on eroja siinä kuinka paljon lapset nauttivat liikunnasta mutta jos pahimmillaan 1-vuotiaasta asti koukutetaan ruokapöydässä/automatkalla kännykkään/tablettiin ja sille annetaan viimeistään ekaluokkalaisena oma älypuhelin ja pleikka niin ehkä ei voida sanoa että mielihyvän saaminen liikunnan sijaan pelaamisesta on täysin lapsen oman luonnon ohjaama vääjäämättömyys? Sinänsä tämä menee jo aika paljon ohi itse aiheen, joten voidaan jatkaa jossain muussa ketjussa koska Suomessa lasten liiallinen mobiililaitteiden käyttö (ja lasten kuskaaminen joka helvetin paikkaan autolla) tietysti vaikuttaa pelkän huippu-urheilun sijaan koko yhteiskuntaan kuten olemme laskevista oppimistuloksista ja ylipainoisten lasten määrän kasvusta saaneet huomata..

[erno]

Tässä keskustelussa on mun nähdäkseni ainoana ongelmana täysin tahalliset väärinymmärrykset ja asioiden yliampuminen. Olemme siis internetissä.

Katsoin tämän keskustelun läpi, niin nopealla silmäyksellä joko ei kukaan tai hyvin harva esitti väitettä että jalkapallossa olisi mahdollista nousta huipulle pienellä määrällä lajiharjoittelua. Jos koitan purkaa erinäiset argumentit vähän yksinkertaistetussa muodossa auki, niin lopputulos on jotain seuraavaa:

- Lajissa huipulle nouseminen vaatii suuren määrän lajiharjoittelua. Kukaan ei vastustanut tätä ajatusta.

- Jalkapalloseurojen harjoittelu on monipuoliseen urheiluun suhteutettuna sangen yksipuolista. Kukaan ei vastustanut tätä ajatusta

- Yksipuolinen harjoittelu on haitaksi, jos tavoitteena on olla hyvä. Kukaan ei vastustanut tätä ajatusta

- Monilajiharjoittelulla saadaan monipuolistettua harjoittelua. Kukaan ei vastustanut tätä ajatusta

- Varhainen erikoistuminen (lue: seura käytännössä pakottaa erittäin nuorena valitsemaan vain yhden lajin. käytetään tässä nyt esimerkkinä vaikka U9-ikäistä tai sen alle) on luultavasti jossain määrin haitallista lapsen kehittymiselle myös jalkapallossa, koska muutama edellinen ranskalainen viiva. Kukaan ei varsinaisesti vastustanut tätä ajatusta, olkoonkin että kaikki ei olleet myöskään varauksetta samaa mieltä. Tämä voi johtua siitä, että jossain seurassa harjoittelu on riittävän monipuolista. Väitän kuitenkin loppuun, että suurimmassa osassa suomalaisista seuroissa näin ei ole, joten mielipide-erot luultavasti tai ehkä johtuvat kokemuspohjaisista eroista.

- Käytännössä kaikki Suomesta huipulle nousseet pelaajat ovat harrastaneet useampaa kuin yhtä urheilulajia ja todella monet näistä ihan kilpatasolla. Tähän joukkoon kuuluu lajien ihan absoluuttinen parhaimmisto melkein mihin tahansa urheilulajiin katsoen. Tämä ei ole ristiriidassa sen suhteen, että jalkapallo olisi varhaisen erikoistumisen laji. Tämä luultavasti kertoo myös siitä että nuo huipulle nousseet kaverit ovat ylipäätään tehneet paljon kaikenlaista mihin liittyy urheilu ja liikunta.

Sekä loppuun omana nostona:

Monilajiharrastamista suurempi ongelma huippujalkapalloilijoiden kasvattamisessa on se, että meillä on liian pieni osajoukko pelaajia jotka treenaa jalkapalloa riittävästi. Näissä voidaan puhua syy-seuraussuhteista, mutta 15h/viikko -tason futismäärät vaatii lapselta erittäin suuren motivaation ja monilajiharrastamisen leikkaaminen voi joko parantaa tai huonontaa tilannetta. Se voi parantaa jos energia kohdistuu jalkapalloon, mutta heikentää jos se vaan tarkoittaa liikuntamäärien alentumista.

Oletukseni tällä hetkellä on se, että todellisuudessa vielä vahvempi varhainen erikoistuminen (eli muiden lajien vähäisempi harrastaminen nuorella iällä) ei johda hyvien jalkapalloilijoiden määrän nousemiseen, vaan ylipäätään liikunnallisten lasten määrän vähentymiseen. Ne joilla se motivaatio sisäsyntyisesti tai opitusti on tai ei ole voi joka tapauksessa sitä treeniä tehdä riittävästi.

Lisäksi: kahden tai useamman lajin harrastaminen samanaikaisesti kilpatasolla voi olla haitallista huippu-urheilijakasvatukselle siitä näkökulmasta, että lahjakkaat jalkapalloilijat voivat valita jonkun toisen lajin päälajikseen. Heitän tämän ulkomuisista, mutta ainakin Teemu Selänne, Saku Koivu ja Tuomo Ruutu on esimerkiksi valittu Hesa Cupissa ikäluokkansa parhaiksi pelaajiksi. Pelaajat eivät kuitenkaan kasva tyhjiössä ja voi olla, että yksikään näistä ei olisi ollut ikäluokkansa parhaimmistoa jalkapallossa ilman jääkiekkoharrastusta. Voi myös olla mahdollista, että nämä olisivat olleet vielä parempia ilman jääkiekkoharrastusta. Vastavuoroisesti, olisko niistä tullut vielä parempia jääkiekkoilijoita jos ne ei olisi tuhlannut aikaansa pallon potkimiseen? Pardon my french, mutta epäilen tuota ihen helvetisti koska olivat tasantarkkaan niin lähellä maailman huippua kuin vain voi olla. Samalla tavalla kuin vaikka Hradecky ja Litmanen, jotka myös tuhlasivat aikaansa muihin lajeihin. Tosta on luultavasti eroteltavissa jokin raja, jonka jälkeen tietyn lajin lisäharjoittelu ei tuota enää mitään sinua hyödyntäviä lisäarvoa ja nämä ovat käyttäneet aikansa muuhun urheiluun sen päälle.

Loppuun haluan edelleen korostaa sitä, että suurimmassa osassa minun näkemistä futisseuroista treenaaminen on tällä hetkellä nuoresta lähtien aivan helvetin yksipuolista. Tämän takia pidin erinomaisena lätkän puolelta tuota Jokerien avausta, jossa oli palkattu liikuntatieteen tohtori määrittämään minkälaisia yleisliikunnallisia taitoja lapsilla täytyy olla, jotta heistä voi tulla hyviä jääkiekkoilija. Tämä mainittu tohtori korosti sitä, että jääkiekkoharrastuksen muuttuminen erittäin varhaisen kehityksen lajiksi haittaa jääkiekkoilijoiden kehittymistä jääkiekkoilijoiksi, koska jääkiekkoharjoituksissa on joko mahdoton tai hyvin vaikea tehdä kaikkia sellaisia asioita, jotka on pakollisia jos haluat olla hyvä.

Toivoisin näkeväni futiksen puolella jotain vastaavaa, niin ehkä laajemmalle ihmisjoukolle valkenisi myös se minkälaisista lähtökohdista tällä hetkellä lähetään pelaajia kasvattamaan. Kun karu fakta on se, että U6 iässä futiksen aloittavista lapsista yli puolet eivät osaa kuperkeikkaa, kärrynpyörää, hyppiä hyppynarulla, liikkua päkijöillä, mennä slaavikyykkyyn kantapäät maassa tai hyödyntää keskivartaloa juostessa, niin tossa pitäs käyttää ensimmäinen vuosi siihen että lapsille saadaan pelkästään perustason liikunnalliset taidot. Futiksessa on kuitenkin huippufutiksen lisäksi kyse lajista, jonka kautta kymmenien tai satojen tuhansien suomalaisten pitäisi löytää elämän kantava liikunnallinen elämäntapa. Nyt päädytään siihen, että U10 iässä lapset on efektiivisesti liikuntakyvyttömiä kun perusasiat jää tekemättä kokonaan. Ja ilman alkeellisen tason kykyä hallita omaa vartaloa et tule koskaan hallitsemaan pelivälinettä etkä sitä kautta nauttimaan urheilulajista.

[Nipale]

Meillä ainakin vielä kakkosluokalla koulua on vaan 12.15 asti, sitten touhuaa ulkona pari tuntia kavereiden kanssa. Illalla treeneihin tai jos ei ole niin pelailua pikkuveljen kanssa. Koulussa on omaa liikuntaa kuitenkin pari tuntia. Kyllähän sem helposti saa mutta sitten kun on enemmän koulua niin vähenee.

Mutta siis jos halutaan erikoistua nuorena ja tähdätä kansainväliselle huipulle niin ei 10-12 vuotiaalle voi antaa vastuuta tehdä omia harjoituksiaan.
Varhaisen erikoistumisen malli pitää ottaa muista vastaavista lajeista, kuten voimistelusta. Luulen että siellä ei ainakaan annetaan mitään arvoa sille jos kotona teet kuperkeikkoja
sisarusten kanssa.

[Natte]

...silkkaa asiaa...

Tuo lopun realiteetti on niin naulan kantaan kuin vain voi olla. Ja tätä kaikkea pitäisi tuon ikäisillä pystyä harjoittelemaan ilon ja hauskuuden kautta ja se on täysin mahdollista. Sama ilo ja hauskuus pätee toki myös varsinaiseen lajiharjoitteluun vielä aika pitkään.

[Tino Asprilla]

Nyt kyllä taas käsitellään täysin eri aiheita. Jos puhutaan yleisesti harrastamisesta, niin silloinhan ihan sama mitä harrastaa, kunhan harrastaa. Jos puhutaan pääsemisestä Suomessa vaikkapa ikäluokkansa ykköseen tai jopa liigaan, niin silloinkin voidaan päästä sille myöhemmin harrastuksen aloittamalla, jos ollaan todella urheilullisia. Mutta jos puhutaan jo ihan Veikkausliigasta, ykkösestä tai kakkosesta, niin Suomessakin sinne valikoituu vain ikäluokan ihan parhaat pelaajat. Nyt jos puhutaan maailman huipusta, niin puhutaan sitten taas täysin eri asioista kuin mistä täällä palstalla nyt keskustellaan. Sen takia tätä keskustelua on turha käydä, jos ei määritellä mikä on tavoite ja sitten pohdita miten sinne päästään.

Vähä aikaa piti keskustelua lukea ennen kuin joku otti tämän validin asian esille.

Eli, pitäisikö ensin määritellä huippu? Jos vertailuna käytetään Ilja venäläistä ja Benjamin Källmania, niin voidaan puhua Suomen tasolla jonkin sortin huipusta?

Mutta kai meillä yhteinen tahtotila olisi tosiaan nostaa tuota Suomen huipun tasoa?

Suomen huipun taso on paska,siitä ei pääse mihinkään.

[Ben]

Ilja Venäläisellä on kyllä jutuissaan oma agenda jossa tunkee pyöreää palikkaa aukkoon sen muodosta riippumatta, kunhan vaan saa omaa ajatustaan ilmoille. Viimeksi otti Twitterissä todisteeksi jotain erillisiä U10-kilparyhmiä vastaan sen, että Rodri sai U17-vaiheessa kenkää Atletico Madridista. (ja siirtyi muuten toiseen valtavaan akatemiaan Villarrealiin) Ihan kuin liittyisi mitenkään asiaan. Rodrilla oli kuitenkin poikamaaotteluita jo silloin, ettei tässä ollut kyse siitä, että nenänkaivaja joutui harrasteryhmään, mutta siitä kasvoikin maailman paras.

[Jortsukka]

Onko täällä kokemusta lapsista jotka tuossa 10-12 vuoden iässä ovat pystyneet tekemään 15h viikossa jalkapallon kanssa + 5h muuta liikuntaa?
Onko kokemuksia lapsista jotka ovat aina ilman mutinoita menneet kaikkiin harjoituksiin ja tehneet 100% keskittymisellä ne asiat?

Vastataan nyt vielä tähän. On kokemusta ja tiedän useammankin tapauksen. Näitä yhdisty oma halu ja perheen mahdollistaminen. Nykyisin näistä pelaajista 3 pelaa ulkomailla ammattilaisena ja muutamalla on VL joukkueen kanssa sopimus.

Kysymys on halusta lapsen osalta ja sitten perheen osalta mahdollistamisesta. Niin kauan kun esim. sää on este niin ei varmasti kehitystä tapahdu. Tim Sparv hakkasi palloa alikulkutunnelin seinään, kun kentät eivät olleet kunnossa. Nämä esimerkkini ovat taas esim. olleet autotallissa, itse raivanneet lumeen pienen alueen tai kotona omassa huoneessaan harjoitelleet.

Monta ongelmaa Suomessa on, mutta yksi suurimmista on se että oletetaan että jalkapallossa voisi menestyä ilman että siihen käyttää aikaa. Niin kauan kun elätellään toiveita että voidaan vaan myöhemmin keskittyä futikseen ja sitten se riittää, niin turha odottaa kehittymistä tai menestymistä.

Ilja Venäläisellä on kyllä jutuissaan oma agenda jossa tunkee pyöreää palikkaa aukkoon sen muodosta riippumatta, kunhan vaan saa omaa ajatustaan ilmoille. Viimeksi otti Twitterissä todisteeksi jotain erillisiä U10-kilparyhmiä vastaan sen, että Rodri sai U17-vaiheessa kenkää Atletico Madridista. (ja siirtyi muuten toiseen valtavaan akatemiaan Villarrealiin) Ihan kuin liittyisi mitenkään asiaan. Rodrilla oli kuitenkin poikamaaotteluita jo silloin, ettei tässä ollut kyse siitä, että nenänkaivaja joutui harrasteryhmään, mutta siitä kasvoikin maailman paras.

Kaveri käytti Rodria esimerkkinä ettei talenttia voi tunnistaa, vaikka Rodri on siis scoutattu ~10-vuotiaana suureen akatemiaan. Samoin jos tarkastelee esim. vaikka nyt Ballon d'Or top-10 niin Rodrin lisäksi Vinicius aloitti Flamengon akatemiassa 6-vuotiaana, Bellingham Birminghamin akatemiassa 7-vuotiaana, Dani Carvajal 10-vuotiaana, Mbappe oli Clairfontainessa, Yamal 7-vuotiaana Barcelonssa, Toni Kroos 12-vuotiaana Hansa Rostockissa, Harry Kane 8-vuotiaana Arsenalissa(ja myöhemmin 11-vuotiaana Tottenhamissa). Ainoat jotka tulivat vähän erilaista polkua ovat Haaland ja Lautaro Martinez, joista ensimmäinenkin on taas hyvä esimerkki perheen tuesta. Seuraavat sijatkin pääosin samaa eli vimeistään 12-vuotiaana oltu isossa akatemiassa.

[Valonheitin]

Rodrin kohdalla tosiaan puhuttiin lahjakkaasta juniorista, jonka kohdalla AM päätti wikipedian mukaan näin: "lack of physical strength." Näissä pelaajavalinnoissa vaikuttaa niin monet asiat ja jotkut pelaajat esimerkiksi kypsyvät henkisesti hitaammin tai seuralla on jokin pelaajatyyppi kiikarissa. Atletico Madridin akatemiasta putoavalla pelaajalla ja Suomen kilparyhmillä on todella vähän yhteistä.

Tässä pudotaan vähän samaan ansakuoppaan, kun tulkitaan tutkimuksia, missä nopeus ei ole huippuakatemioissa välttämättä ratkaiseva tekijä. Meillä ei aina ymmäretä, että ison seuran akatemian hitaampikin pelaajamateriaali on kuitenkin keskivertoa Veikkausliigapelaajia nopeampia. 

[erno]

Todellisuudessa juuri kukaan alle 12 vuotias pelaaja ei pysty treenaamaan tehokkaasti 15 tuntia viikossa jalkapalloa, puhumattakaan alta 10 vuotiaista. 15 tuntia jalkapalloa viikossa on jopa helppoa, mutta siitä merkittävä osa on pelaamista tai pelailua toisten lasten kanssa. Missä ei siis ole mitään väärää. Mutta keskittyneesti ja määrätietoisesti tuota ei pysty tosiaan kovinkaan moni tekemään.

[KVilho]

Todellisuudessa juuri kukaan alle 12 vuotias pelaaja ei pysty treenaamaan tehokkaasti 15 tuntia viikossa jalkapalloa, puhumattakaan alta 10 vuotiaista. 15 tuntia jalkapalloa viikossa on jopa helppoa, mutta siitä merkittävä osa on pelaamista tai pelailua toisten lasten kanssa. Missä ei siis ole mitään väärää. Mutta keskittyneesti ja määrätietoisesti tuota ei pysty tosiaan kovinkaan moni tekemään.

Yritin lukea moneen kertaan tämän vastauksen ajatuksella. Tarkoititko kuitenkin niin että vaikka 10 vee ei jaksaisi keskittyä ohjattuun sitä kymmentäkään per viikko ei se kuitenkaan tarkoita ettei hän jaksaisi keskittyneesti ja määrätietoisesti pelata tai pelailla toisten lasten kanssa? Kun tuon viestin voi tulkita myös niin että toisten lasten kanssa pelailu ei olisi tehokasta oppimista tai ettei se voisi olla keskittynyttä ja määrätietoista tekemistä?

[Nipale]

Todellisuudessa juuri kukaan alle 12 vuotias pelaaja ei pysty treenaamaan tehokkaasti 15 tuntia viikossa jalkapalloa, puhumattakaan alta 10 vuotiaista. 15 tuntia jalkapalloa viikossa on jopa helppoa, mutta siitä merkittävä osa on pelaamista tai pelailua toisten lasten kanssa. Missä ei siis ole mitään väärää. Mutta keskittyneesti ja määrätietoisesti tuota ei pysty tosiaan kovinkaan moni tekemään.

Näin minäkin luulen. Minusta ainut "järkevä" tapa saada riittävä määrä riittävän hyviä toistoja Suomessa, on saada hyödynnettyä "kouluaika".
Eli aika klo 8-10 tai 14-16. Akatemia sanaa ei saisi käyttää jos seura/joukkue ei pysty yhdistämään ja aikatauluttamaan "harrastusta" ja koulua optimaalisesti.

Käytännössä vaatisi koulun sijaintia jalkapallokentän / kuplan vieressä ja lisäksi vaatisi varmaan sen, että tämä "akatemia" ei olisi sidoksissa mihinkään seuraan.
Näitä kahden harjoituksen päiviä olisi 3. Seurariippumaton "akatemiassa" olisi siis lahjakkaimmat 30km säteeltä. Näiden lisäksi käytäisiin sitten oman seuran treeneissä "lepopäivinä" vain 1-2 krt viikossa.

... Palloliitto ottaa koppia

[Nipale]

Yritin lukea moneen kertaan tämän vastauksen ajatuksella. Tarkoititko kuitenkin niin että vaikka 10 vee ei jaksaisi keskittyä ohjattuun sitä kymmentäkään per viikko ei se kuitenkaan tarkoita ettei hän jaksaisi keskittyneesti ja määrätietoisesti pelata tai pelailla toisten lasten kanssa? Kun tuon viestin voi tulkita myös niin että toisten lasten kanssa pelailu ei olisi tehokasta oppimista tai ettei se voisi olla keskittynyttä ja määrätietoista tekemistä?

Veikkaan että 10 vuotias ei lähtökohtaisesti halua tehdä sitä mistä ei tykkää tai sitä missä on huono. Määrätietoinen huipulle tähtäävän harjoittelu oletettavasti vaatii yli puolet ajasta juurikin tätä.
Valmentajat on sitä varten että ne vaatii sua tekemään asioita mitä et itse tekisi.

[erno]

Niin siis, eihän 15h per viikko vaadi kuitenkaan kuin 2h per päivä. Ei tuo ole lapsille määrä eikä mikään jos vaan niitä pelejä ja pelikavereita on tarjolla. Tulee täyteen yllättävänkin nopeasti. Sit jos noita ei ole niin vaikeampi juttu.

Ja KVilholle:
Tarkoitin siis sitä, että jos sä lähdet luomaan tuon ikäiselle lapselle jotain treeniohjelmaa, jossa vapaa-ajalla pitäs vetää tyyliin körvereitä, tai kuljetuksia tai käännöksiä tai jotain sellaista, niin harva pystyy moista määrätietoisesti seuraamaan suurempaa tuntimäärää viikossa. Paskasti kirjotettu viesti.

[Nipale]

Näin minäkin luulen. Minusta ainut "järkevä" tapa saada riittävä määrä riittävän hyviä toistoja Suomessa, on saada hyödynnettyä "kouluaika".
Eli aika klo 8-10 tai 14-16. Akatemia sanaa ei saisi käyttää jos seura/joukkue ei pysty yhdistämään ja aikatauluttamaan "harrastusta" ja koulua optimaalisesti.

Käytännössä vaatisi koulun sijaintia jalkapallokentän / kuplan vieressä ja lisäksi vaatisi varmaan sen, että tämä "akatemia" ei olisi sidoksissa mihinkään seuraan.
Näitä kahden harjoituksen päiviä olisi 3. Seurariippumaton "akatemiassa" olisi siis lahjakkaimmat 30km säteeltä. Näiden lisäksi käytäisiin sitten oman seuran treeneissä "lepopäivinä" vain 1-2 krt viikossa.

... Palloliitto ottaa koppia

Vastaan omaan postaukseen sen verran että veikkaan että jos tämmönen totetutuisi, olisi siellä 80% sellaisia pelaajia joiden vanhemmat ovat päättäneet yksipuolisesti että tätä se oma lapsi haluaa.

[Nipale]

Niin siis, eihän 15h per viikko vaadi kuitenkaan kuin 2h per päivä. Ei tuo ole lapsille määrä eikä mikään jos vaan niitä pelejä ja pelikavereita on tarjolla. Tulee täyteen yllättävänkin nopeasti. Sit jos noita ei ole niin vaikeampi juttu.

Ei olisikaan... Harva fudista pelaava lapsi kieltäytyisi jos koulun jälkeen bussi veisi nipun poikia lämpimään kuplaan pelaamaan pariksi tunniksi fudista, tämän jälkeen tehtäisiin läksyt ja tarjoiltaisiin päivällinen. Sitten vanhemmat tulisi hakemaan ja viemään toiseen halliin treeneihin.

[KVilho]

Veikkaan että 10 vuotias ei lähtökohtaisesti halua tehdä sitä mistä ei tykkää tai sitä missä on huono. Määrätietoinen huipulle tähtäävän harjoittelu oletettavasti vaatii yli puolet ajasta juurikin tätä.
Valmentajat on sitä varten että ne vaatii sua tekemään asioita mitä et itse tekisi.

10 vuotiaan ja nuoremman on hyvä opetella treenaamaan treenaamista ja siksi harjoitukset on tärkeitä. Lapsi ei tosiaankaan mieti mitään määrätietoisuutta tai vuosien päässä keikkuvaa palkintoa. Toki lapsi voi sanoa että haluaa ammattilaiseksi, mutta se tarkoita että siihen liittyvistä syy-yhteyksistä oikeasti olisi mitään tietoa. Eikä lapsen tarvitse tämmöisiä onneksi miettiäkkään. Lapsi tekee jotain siksi että se tarjoaa onnistumisen tunteen ja hyvän mielen jos syy harjoitteluun on oikea. Hyvä valmentaja osaa motivoida lasta tekemään myös semmoisia asioita joista ei pidä, mutta sekään ei onnistu siitä lähtökohdasta että "Tee tätä koska olet huono!".

[Nipale]

10 vuotiaan ja nuoremman on hyvä opetella treenaamaan treenaamista ja siksi harjoitukset on tärkeitä. Lapsi ei tosiaankaan mieti mitään määrätietoisuutta tai vuosien päässä keikkuvaa palkintoa. Toki lapsi voi sanoa että haluaa ammattilaiseksi, mutta se tarkoita että siihen liittyvistä syy-yhteyksistä oikeasti olisi mitään tietoa. Eikä lapsen tarvitse tämmöisiä onneksi miettiäkkään. Lapsi tekee jotain siksi että se tarjoaa onnistumisen tunteen ja hyvän mielen jos syy harjoitteluun on oikea. Hyvä valmentaja osaa motivoida lasta tekemään myös semmoisia asioita joista ei pidä, mutta sekään ei onnistu siitä lähtökohdasta että "Tee tätä koska olet huono!".

Mun käsittääkseni nyt ei ollut puhe siitä, että mikä lapselle on hyväksi vaan siitä, että jos halutaan pyrkiä kansainväliselle huipulle ja erikoistua aikaisin niin siihen ei mielestäni ainakaan kuulu se että ohjatut harjoitukset (15h / viikko) pystyisi jotenkin korvaamaan kaverien kanssa pelailulla. Varsinkaan 10-12v iässä.

[KVilho]

Mun käsittääkseni nyt ei ollut puhe siitä, että mikä lapselle on hyväksi vaan siitä, että jos halutaan pyrkiä kansainväliselle huipulle ja erikoistua aikaisin niin siihen ei mielestäni ainakaan kuulu se että ohjatut harjoitukset (15h / viikko) pystyisi jotenkin korvaamaan kaverien kanssa pelailulla. Varsinkaan 10-12v iässä.

Siitä voidaan olla montaa mieltä, että onko ohjattu aina paras tapa saada nuori ja varsinkaan lapsi oppimaan ja oivaltamaan asioita, mutta se on eri keskustelun paikka ja onhan siitä jo aikaisemmin muutama viesti olemassakin.

[KVilho]

Niin siis, eihän 15h per viikko vaadi kuitenkaan kuin 2h per päivä. Ei tuo ole lapsille määrä eikä mikään jos vaan niitä pelejä ja pelikavereita on tarjolla. Tulee täyteen yllättävänkin nopeasti. Sit jos noita ei ole niin vaikeampi juttu.

Ja KVilholle:
Tarkoitin siis sitä, että jos sä lähdet luomaan tuon ikäiselle lapselle jotain treeniohjelmaa, jossa vapaa-ajalla pitäs vetää tyyliin körvereitä, tai kuljetuksia tai käännöksiä tai jotain sellaista, niin harva pystyy moista määrätietoisesti seuraamaan suurempaa tuntimäärää viikossa. Paskasti kirjotettu viesti.

Ok. Kiitos tarkennuksesta.

Ja tosiaan 15 tuntia ei ole lapselle, joka tekee sitä puhtaasta ilosta ja innosta, mitään. Tästäkin joskus aikaisemmin on tainnut tässä ketjussa olla laskelmia. 4-5 vuotiaana päiväkodissa tuli helposti joka päivä tulee pari tuntia melkein vuodenajasta riippumatta peliä. Kumipallo ja puut / hiekkalaatikolta ämpäreitä tolpiksi. Eskarissa ja esieskarissa 5-6 vuotiaana vielä enemmän kun pihassa oli tekonurtsikenttä ja joku pumppasi palloihin ilmaa. Alaluokilla välkät koulun tekonurtsilla + IP- ja AP- kerhot sitten kokonaan.

[Natte]

Siitä voidaan olla montaa mieltä, että onko ohjattu aina paras tapa saada nuori ja varsinkaan lapsi oppimaan ja oivaltamaan asioita, mutta se on eri keskustelun paikka ja onhan siitä jo aikaisemmin muutama viesti olemassakin.

Lapsi oppii ja oivaltaa tekemällä ja kokeilemalla - yritysten, erehdysten ja epäonnistumisten kautta - ja sitten kokeilemalla ja yrittämällä lisää. Tämä vaatii tietenkin turvallisen ympäristön epäonnistua, jotta lapsi uskaltaa kokeilla.

Se on ihan varmaan että huonossa ohjatussa harjoituksessa joka koostuu pääosin jonottamisesta ja yksittäisistä suorituksista lapsi ei opi juuri mitään tai ainakin se edistyminen on kovin hidasta. Valitettavasti tätä näkyy ihan noilla pienimmilläkin aivan liikaa. Pihapeleissä ja omatoimisessa touhussahan on pitkältikin kyse juuri tästä aika pitkäänkin vielä.

Tottakai tähän liittyy sitten myös opettamista ja kun aikaa kuluu niin sitä enemmän tietysti tarvitaan sitä opettamista ja oivalluttamista (= valmennusta).

[mulpp]

Nyt lajivalintaan ohjataan jo U10 futareita ja näyttää siltä että yksi PK-seudun joukkue on nyt perustanut U8 kilpajengin sekä tytöille että pojille.

Ensi vuonna U7 Espoossa, eli tällä hetkellä 5-6 vuotiaat "kilpapelaajat":

FC Espoo perustaa ensimmäiset lapsiurheiluvaiheen kilpajoukkueet 2018 syntyneille tytöille ja pojille marraskuusta 2024 alkaen.

https://www.fcespoo.fi/joukkueet/u7-2018-syntyneet-tytot-ja-pojat/

[Nipale]

Siitä voidaan olla montaa mieltä, että onko ohjattu aina paras tapa saada nuori ja varsinkaan lapsi oppimaan ja oivaltamaan asioita, mutta se on eri keskustelun paikka ja onhan siitä jo aikaisemmin muutama viesti olemassakin.

Varmastikaan valmentajan tarkoitus ei ole ohjata jokaista liikettä kentällä.

..Lähinnä mä tässä yritän kautta rantain kertoa sen, että ainakaan musta ei olisi siihen, että suosittelisin 11 vuotiaalle lapselleni huippu-urheilijan elämän ja elämän rytmin aloittamista tässä vaiheessa elämää ellei hän huutamalla sitä vaadi.
Sehän tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki kaverit tulevat jatkossa olemaan harjoittelukavereita, viikonloppuja ei enää ole, mökille pääsee 1-2 krt vuodessa ja kaikki lomat (syys-, joulu-, talvi-, kesä) mietitään harrastuksen ehdoilla koko perheen osalta riippuen siitä missä on hyvää leiritystä tarjolla koska loma koulusta on mitä parhainta harjoitteluaikaa.
..Muut perheenjäsenet saavat tähän sopeutua ja tottua. Itkeköön sitten aikuisena enemmän..