Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Skylark]

Joo, ongelma ei ole yksin hinta tosiaan, vaan juuri se, että perheet eivät osaa hakeutua seuroihin. Eivät osaa kysellä näistä vapaaoppilaspaikoista ym.

Tyttöjen kohdalla ongelma on taatusti isompi. Siroja maahanmuuttajataustaisia tyttöjä kun saisikin taitoluistelun ja voimistelun pariin, niin saattaisi alkaa sielläkin tapahtua vähän eri tavalla kuin nyt. Näillä tytöillä saattaisi ehkä olla siinä harrastamisessa vielä sellaista erilaista nälkää taustalla kuin kantasuomalaisilla. Kunpa rahalla ja perhetaustalla ei olisi niin isoa roolia lasten urheilussa kuin nyt on.

[Natte]

Joo, Messikin olisi ollut helvetin paljon parempi pelaaja kun olisi hiihtänyt enemmän futiksen harjoittelun sijaan.

Joo, just niinhän mä tossa kirjoitin. Toisaalta, emme saa koskaan tietää.

Olen aivan liian usein törmännyt valmentajaurallani tilanteeseen missä pieni lapsi laitetaan 3-4 harrastukseen koska monilajisuus on niiiiin tärkeää ja koko elämä aikataulutetaan näiden lajien treenien ympärille jolloin aikaa omatoimiselle liikkumiselle ei yksinkertaisesti jää ja harrastamista leimaa sellainen suorittamisen pakko.

No tämä nyt on sitten ihan totaalisen urpoa toimintaa.

Siitä huolimatta, monilajisuus tuottaa varmasti monipuolisempia urheilijoita ja niitä hyötyjä on ihan varmasti esim. kehonhallinan, motoriikan, pelikäsityksen ja luovuuden osalta. Voi olla myös että tutkimuksissa mitattu hyöty siitä, että monilajiset päätyvät yleensä korkeammalle tasolle, johtuu eniten siitä että nämä tyypit löytävät lopulta sen oman lajinsa ja pysyvät lajissa sen takia keskimäärin pidempään, jolloin on ylipäätään mahdollista päästä huipulle asti.

Tärkeintä on mielestäni että jos lapsi haluaa harrastaa monipuolisesti, ei siihen aikuisten toimesta synnytetä keinotekoisia esteitä. Raha ja aika voivat olla joissain perheissä todellisia esteitä, mutta jos lapsi pärjää vaikkapa kilparyhmän treeneissä, mutta ei ihan joka kerta käy niin onko tässä joku ongelma?

Ok. Itse olen onneksi törmännyt vain niihin, jotka itse (nuoret) haluavat pelata montaa lajia, koska pitävät niistä lajeista. Siinäkin 2015-jengissä, jonka valmennuksessa olen mukana, on useampia, jotka pelaavat samalla lätkää ja pari jotka pelaavat tennistä. Näiden treenien takia jalkapallotreeneistä poissa olemisesta ei rangaista eikä se vaikuta kilpajoukkue-haastaja/harrastejoukkue-valintoihin tai ylipäätään kokoonpanoihin valitsemiseen, vaan nämä tehdään tasapuolisesti ja lapsen tason, kehittyminen ja etu edellä.

Itsellä sama kokemus. Olen kyllä kuullut myös tapauksista, joissa on tiputettu kilpatason pelaaja harrastaryhmään koska harrastaa muutakin eikä ole aina paikalla (kilpatasolla myös toinen laji). Samoin on tullut painetta lajin valitsemisesta 11-12v iässä futiksen puolelta. Toisen lajin puolelta ei.

Paljon hyviä puheenvuoroja tällä sivulla kyllä ihan kaikesta. Optimitilanteessa varmaan pitäisi mahdollistaa jokaiselle lapselle yksi liikuntaharrastus, mutta mielellään joukkuelajien piiristä, koska niillä on omanlaisiaan mitattavia hyötyjä sosiaalisuuden yms. osalta.

Mitä maahanmuuttajiin ja seuratoimintaan tulee niin nähdäkseni tässä isoimmat ongelmat on:

1) Maahanmuuttajat eivät tunne koko seuratoimintaa Suomessa eivätkä tiedä miten sinne pääsee yms ja tähän on varmaan lukuisia syitä eli tarvitaan valistusta
2) Rahaa ei ole välttämättä harrastukseen, eikä edes aloiteta kun ei tunneta sitä, että noita itse asiassa aika hyvin tuetaan jos on talous tiukilla
3) Kulttuuriset syyt (etenkin tytöillä) ja se ettei vanhempia kiinnosta (jälkimmäinen pätee myös kantasuomalaisiin)
4) Rahaa ei ole tuista huolimatta

edit: hidas, Skylark pointtasi tuon ensimmäisen tässä välissä.

[Nigel Kugelschfeir]

Joo, ongelma ei ole yksin hinta tosiaan, vaan juuri se, että perheet eivät osaa hakeutua seuroihin. Eivät osaa kysellä näistä vapaaoppilaspaikoista ym.

Tyttöjen kohdalla ongelma on taatusti isompi. Siroja maahanmuuttajataustaisia tyttöjä kun saisikin taitoluistelun ja voimistelun pariin, niin saattaisi alkaa sielläkin tapahtua vähän eri tavalla kuin nyt. Näillä tytöillä saattaisi ehkä olla siinä harrastamisessa vielä sellaista erilaista nälkää taustalla kuin kantasuomalaisilla. Kunpa rahalla ja perhetaustalla ei olisi niin isoa roolia lasten urheilussa kuin nyt on.

Noissa lajeissa on venäläistaustaiset aika hyvin edustettuina,  muissa lajeissa niitä ei näykään. Ja sitten jos kumpikaan vanhemmista ei puhu suomea,  niin toiminnassa mukana oleminen on haastavaa.

[turkistarhaaja]

Tärkeintä on mielestäni että jos lapsi haluaa harrastaa monipuolisesti, ei siihen aikuisten toimesta synnytetä keinotekoisia esteitä. Raha ja aika voivat olla joissain perheissä todellisia esteitä, mutta jos lapsi pärjää vaikkapa kilparyhmän treeneissä, mutta ei ihan joka kerta käy niin onko tässä joku ongelma?

No ei ole ongelma jos ei nyt aina pääse mutta omien kokemusteni mukaan etenkin jääkiekkoilijat hallikaudella (joka on ainakin täällä pohjoisessa marras-maaliskuu) preferoivat suunnilleen aina jääkiekon jalkapallon edelle ts. menevät jääkiekkoharjoituksiin jos ne ovat samaan aikaan kuin jalkapalloharjoitukset ja jääkiekkopeliin jalkapallonpelin sijasta. Tuossa tulee nopeasti poissaoloja melko paljon eikä tällainen "monilajisuus" todellakaan tue jalkapalloilijana kehittymistä.

Jonkin verran voi toki pelata treenivuorojen kanssa ettei päällekkäisyyksiä tulisi mutta kun jääkiekosta on pelit käytännössä joka vkl niin aika nopeasti niitä päällekkäisyyksiä silti tulee.

Ja kyselepä jääkiekkopuolelta, että onko ok jättää kilpatasolla jääharjoituksia väliin futiksen takia. Heille monilajisuus tarkoittaa sitä että futiksessa saa hyvät kesätreenit ja sitten kun jäävuorot alkaa niin keskitytään lätkään ja käydään muissa lajeissa jos aikaa jää.

[Natte]

No ei ole ongelma jos ei nyt aina pääse mutta omien kokemusteni mukaan etenkin jääkiekkoilijat hallikaudella (joka on ainakin täällä pohjoisessa marras-maaliskuu) preferoivat suunnilleen aina jääkiekon jalkapallon edelle ts. menevät jääkiekkoharjoituksiin jos ne ovat samaan aikaan kuin jalkapalloharjoitukset ja jääkiekkopeliin jalkapallonpelin sijasta. Tuossa tulee nopeasti poissaoloja melko paljon eikä tällainen "monilajisuus" todellakaan tue jalkapalloilijana kehittymistä.

Joo, tämä taitaa olla hankala kombo. Varmaan tuossa tulee sitten vanhempien puolesta jo sekin että jääkiekko on ihan helvetin kallis laji niin sinne sitten mennään kun siitä kerran maksetaan. En tiedä mikä on nykyään tilanne mutta ennen muinoin lätkä oli myös tosi mustasukkainen ja pyrki todella aikaisin pakottamaan yhteen lajiin.

[Thalian]

Joo, ongelma ei ole yksin hinta tosiaan, vaan juuri se, että perheet eivät osaa hakeutua seuroihin. Eivät osaa kysellä näistä vapaaoppilaspaikoista ym.

Tyttöjen kohdalla ongelma on taatusti isompi. Siroja maahanmuuttajataustaisia tyttöjä kun saisikin taitoluistelun ja voimistelun pariin, niin saattaisi alkaa sielläkin tapahtua vähän eri tavalla kuin nyt. Näillä tytöillä saattaisi ehkä olla siinä harrastamisessa vielä sellaista erilaista nälkää taustalla kuin kantasuomalaisilla. Kunpa rahalla ja perhetaustalla ei olisi niin isoa roolia lasten urheilussa kuin nyt on.

Taitoluistelu noin kalleimpana mahdollisena lajina ei ole varmaan kovin korkealla keskimääräisen maahanmuuttajan harrastuslistalla..

[Fillarikommari]

Siitä huolimatta, monilajisuus tuottaa varmasti monipuolisempia urheilijoita ja niitä hyötyjä on ihan varmasti esim. kehonhallinan, motoriikan, pelikäsityksen ja luovuuden osalta.

Tätä väitettä tukevia tutkimustuloksia ei ole olemassa. Paitsi tietysti pääosin fyysiseen tekemiseen keskittyvät sivulajit (esim. voimistelu, parkour) ovat varmasti lapselle hyödyllisiä. Päätöksenteon osalta muiden joukkuelajien harrastamisesta ei ole löydetty hyötyjä.

Voi olla myös että tutkimuksissa mitattu hyöty siitä, että monilajiset päätyvät yleensä korkeammalle tasolle, johtuu eniten siitä että nämä tyypit löytävät lopulta sen oman lajinsa ja pysyvät lajissa sen takia keskimäärin pidempään, jolloin on ylipäätään mahdollista päästä huipulle asti.

Jalkapallon osalta tutkimustulokset osoittavat, että nimenomaan jalkapalloon aikaisin keskittyvät päätyvät korkeammalle tasolle.

Joo, Messikin olisi ollut helvetin paljon parempi pelaaja kun olisi hiihtänyt enemmän futiksen harjoittelun sijaan.

Suomalaisessa junnujalkapallossa saa tosiaan argumentoida sen puolesta, että jalkapalloa oppii pelaamalla jalkapalloa eikä vaikkapa salibandya tai jääkiekkoa.

[Natte]

Tätä väitettä tukevia tutkimustuloksia ei ole olemassa. Paitsi tietysti pääosin fyysiseen tekemiseen keskittyvät sivulajit (esim. voimistelu, parkour) ovat varmasti lapselle hyödyllisiä. Päätöksenteon osalta muiden joukkuelajien harrastamisesta ei ole löydetty hyötyjä.

Monipuoliset ärsykkeet kehittävät meidän aivoja ja oppimiskykyä. Yhtä lajia harrastavilla loukkaantumis- ja rasitusvammariski ovat myös tutkitusti korkeampia.
Aina voi jossitella tietenkin sillä että huippuvalmennuksessa ja ympäristössä monipuolisuutta toteutetaan riittävällä tasolla näistä näkökulmista yhdessä seurassa. Suomessa ei tällaista ole tullut vielä vastaan.

Olen omin silmin ollut todistamassa kun toisesta lajista tullut futiksen myöhemmin aloittanut on peliälyllisesti vienyt aiemmin futiksen aloittaneita ylemmän tasoryhmän pelaajia aivan 100-0 kun sai edes auttavan perustekniikan kunton. Samoin fysiikassa, juoksunopeudessa yms. ja kyse ei ollut mistään kokoylivoimasta tai alkuvuodesta syntymisestä. Voi toki olla että toisessa lajissa oli vaan tehty kaikki paremmin.

Pallokosketuksen osalta pääsi samalle tasolle aiemmin aloittaneiden kanssa noin vuodessa. Etumatkaa muilla oli 2-4 vuotta.

Olemme tästä asiasta ihailtavan erimielisiä eikä ole tarkoitus todellekaan yrittää käännyttää ketään, joten ei jäädä tähän nyt jumiin.

[Ben]

Suomalaisessa junnujalkapallossa saa tosiaan argumentoida sen puolesta, että jalkapalloa oppii pelaamalla jalkapalloa eikä vaikkapa salibandya tai jääkiekkoa.

Olihan tässä tai jossain toisessa ketjussa aiemmin myös sellaista argumenttia, että kun täällä ulkomailla jalkapalloluokan 10-13-vuotiailla oppilailla koulussa korvataan kuvaamataito, musiikki ja käsityö jalkapallolla ja kun mietin, että voisiko suomessakin näiden taideaineiden korvaaminen jalkapallolla olla hyvä idea, niin se on kuulemma itse asiassa huono asia, koska kuvaamataidon ja musiikin koulutunnit auttavat jalkapallon oppimisessa paremmin kuin jalkapallon harjoitteleminen. Perusteena oli esimerkiksi, että Brasilia on tunnettu sambasta ja jalkapallosta --> musiikki on tärkeä osa jalkapalloa.

[Nipale]

Monipuoliset ärsykkeet kehittävät meidän aivoja ja oppimiskykyä. Yhtä lajia harrastavilla loukkaantumis- ja rasitusvammariski ovat myös tutkitusti korkeampia.
Aina voi jossitella tietenkin sillä että huippuvalmennuksessa ja ympäristössä monipuolisuutta toteutetaan riittävällä tasolla näistä näkökulmista yhdessä seurassa. Suomessa ei tällaista ole tullut vielä vastaan.

Olen omin silmin ollut todistamassa kun toisesta lajista tullut futiksen myöhemmin aloittanut on peliälyllisesti vienyt aiemmin futiksen aloittaneita ylemmän tasoryhmän pelaajia aivan 100-0 kun sai edes auttavan perustekniikan kunton. Samoin fysiikassa, juoksunopeudessa yms. ja kyse ei ollut mistään kokoylivoimasta tai alkuvuodesta syntymisestä. Voi toki olla että toisessa lajissa oli vaan tehty kaikki paremmin.

Pallokosketuksen osalta pääsi samalle tasolle aiemmin aloittaneiden kanssa noin vuodessa. Etumatkaa muilla oli 2-4 vuotta.

Olemme tästä asiasta ihailtavan erimielisiä eikä ole tarkoitus todellekaan yrittää käännyttää ketään, joten ei jäädä tähän nyt jumiin.

Saman ihmisen kanssa on vaikea testata samaan aikaan kahta eri metodia joten kiistely on ikuista. Varmasti voidaan ihan lajista riippumatta todeta että oikeasti sinulla on merkittävästi paremmat mahdollisuudet pärjätä ainakin nuorena omassa lajissasi paremmin mikäli panostat vain siihen. Nuorena menestyminen lisää todennäköisesti motivaatiota jatkaa "harrastusta" ja avaa ovia päästä akatemioihin, ulkomaille ja maajoukkueeseen jotka sitten avaavat mahdollisuuksia monipuolisemmalle harjoittelulle.

Mielestäni hyvä esimerkki monilajisuuden mahdollisuuksista jalkapallon saralla on Salma Paralluelo ja hänen tarinansa.
https://yle.fi/a/74-20044780

Entisenä yleisurheilijana sitä näkisi mielellään paljon enemmän tehokkaasti ja kauniisti juoksevia jalkapalloilijoita.
Toisaalta sitä myös miettii aina hieman sellaista asiaa että 11v11 peleissä on kuitenkin aina 21 pelaajaa jolla pallo ei ole jalassa, niin miksi pääpaino pitäisi harjoittelussa aina olla niissä pallokosketuksissa.
Toki ymmärrän sen että yksi huono pallokosketus monesti ratkaisee koko pelin... Mutta jos nyt mietin esimerkiksi laitapuolustajaa niin jos siellä on nopea, vahva ja hyvin peliä lukeva pelaaja jonka päätarkoitus on saada pallo pelattua vaikka viniciuksen jaloista pois niin kuinka hyvät pallonhallintataidot tällainen pelaaja oikeasti tarvitsee? Vai olisiko nuo muut ym. ominaisuudet tärkeämpiä?

[erno]

Jalkapalloilijan kasvattamisessahan eri taitojen opettaminen tapahtuu vähän eri elämänvaiheissa. Täällä korostuu keskustelussa aika paljon se pallollinen osaaminen, koska ilman riittävää pallollista osaamista pelaaja ei voi olla riittävän hyvä jalkapalloilija ja sen oppiminen on nimenomaan sitä varhaisen vaiheen juttua. Ja siis yleisellä tasolla suomalaisten pelaajien pallollinen taito on aika huonolla tasolla suhteessa kansainväliseen menoon, niin ei olla oikein päästy siitä vielä eteenpäin.

Jalkapalloilijat tarvitsevat kuitenkin myös muita taitoja, joista tämä mihin sinä viittaat on 1v1 puolustamisen taito, joka on tietyissä osassa pelikenttää vähintään yhtä tärkeää kuin se pallollinen osaaminen. 1v1 puolustamisessa tekninen osaaminen on yhtälailla tärkeää, mutta puhutaan taidosta jossa vielä olennaisemmassa osassa on askellus, pelikäsitys, havainnointi, ajoitus ja esim. pelaajan motoriset kyvyt. 1v1 puolustamisen opettaminen ja oppiminen on verrattaen helppoa suhteessa pallollisiin taitoisin. Mutta yhtälailla et tee mitään sellaisella jalkapalloilijalla joka on hyvä 1v1 puolustamisessa mutta heikko kaikessa muussa.

[KVilho]

Jalkapalloilijan kasvattamisessahan eri taitojen opettaminen tapahtuu vähän eri elämänvaiheissa. Täällä korostuu keskustelussa aika paljon se pallollinen osaaminen, koska ilman riittävää pallollista osaamista pelaaja ei voi olla riittävän hyvä jalkapalloilija ja sen oppiminen on nimenomaan sitä varhaisen vaiheen juttua. Ja siis yleisellä tasolla suomalaisten pelaajien pallollinen taito on aika huonolla tasolla suhteessa kansainväliseen menoon, niin ei olla oikein päästy siitä vielä eteenpäin.

Jalkapalloilijat tarvitsevat kuitenkin myös muita taitoja, joista tämä mihin sinä viittaat on 1v1 puolustamisen taito, joka on tietyissä osassa pelikenttää vähintään yhtä tärkeää kuin se pallollinen osaaminen. 1v1 puolustamisessa tekninen osaaminen on yhtälailla tärkeää, mutta puhutaan taidosta jossa vielä olennaisemmassa osassa on askellus, pelikäsitys, havainnointi, ajoitus ja esim. pelaajan motoriset kyvyt. 1v1 puolustamisen opettaminen ja oppiminen on verrattaen helppoa suhteessa pallollisiin taitoisin. Mutta yhtälailla et tee mitään sellaisella jalkapalloilijalla joka on hyvä 1v1 puolustamisessa mutta heikko kaikessa muussa.

Voitko antaa esimerkin pallollisesta taidosta joka on vaikeampi opettaa kuin pelikäsitys tai havainnointi?

[Natte]

Saman ihmisen kanssa on vaikea testata samaan aikaan kahta eri metodia joten kiistely on ikuista. Varmasti voidaan ihan lajista riippumatta todeta että oikeasti sinulla on merkittävästi paremmat mahdollisuudet pärjätä ainakin nuorena omassa lajissasi paremmin mikäli panostat vain siihen. Nuorena menestyminen lisää todennäköisesti motivaatiota jatkaa "harrastusta" ja avaa ovia päästä akatemioihin, ulkomaille ja maajoukkueeseen jotka sitten avaavat mahdollisuuksia monipuolisemmalle harjoittelulle.

Mielestäni hyvä esimerkki monilajisuuden mahdollisuuksista jalkapallon saralla on Salma Paralluelo ja hänen tarinansa.
https://yle.fi/a/74-20044780

Entisenä yleisurheilijana sitä näkisi mielellään paljon enemmän tehokkaasti ja kauniisti juoksevia jalkapalloilijoita.
Toisaalta sitä myös miettii aina hieman sellaista asiaa että 11v11 peleissä on kuitenkin aina 21 pelaajaa jolla pallo ei ole jalassa, niin miksi pääpaino pitäisi harjoittelussa aina olla niissä pallokosketuksissa.
Toki ymmärrän sen että yksi huono pallokosketus monesti ratkaisee koko pelin... Mutta jos nyt mietin esimerkiksi laitapuolustajaa niin jos siellä on nopea, vahva ja hyvin peliä lukeva pelaaja jonka päätarkoitus on saada pallo pelattua vaikka viniciuksen jaloista pois niin kuinka hyvät pallonhallintataidot tällainen pelaaja oikeasti tarvitsee? Vai olisiko nuo muut ym. ominaisuudet tärkeämpiä?

Tähän viittasin jo aiemmin että jalkapallossa on tosiaan 11 pelaajaa per puoli, erilaisia joukkueita, taktiikoita yms.

Siinä on tilaa aika heterogeeniselle porukalle ja monenlaisille taidoille. Tottakai se pallo pitää olla riittävän hyvin hallussa, mutta se on kovin kontekstuaalista, mikä se riittävä taso on riippuen joukkueesta, roolista jne.

Joku supervoima voi kumota aika monta heikkoutta. Ei Håland esim. todellakaan ole mikään silkkitassu, mutta hän tekee maaleja.

[erno]

Voitko antaa esimerkin pallollisesta taidosta joka on vaikeampi opettaa kuin pelikäsitys tai havainnointi?

Jos nyt edelleen pidät mielessä sen, että tossa puhuttiin kontekstina 1v1 puolustamisesta, niin pystyn. Muista että tuossa tarvittava pelikäsitys ja havainnointi ei vastaa sitä pelikäsitystä ja havainnointia joka vaaditaan siihen, että voit olla pelikentällä kuin Xavi tai Litmanen konsanaan. 1v1 puolustamisessa sun pitää ymmärtää missä kulmassa vastustaja on ja todennäköisempiä vaihtoehtoja mitä tilanteessa tapahtuu. Valtaosassa ympäri kenttää tapahtuvia tilanteita nämä on oikeasti verrattaen toisteisia ja niitä voi myös harjoitella toisteisina.

[Nipale]

Jalkapalloilijan kasvattamisessahan eri taitojen opettaminen tapahtuu vähän eri elämänvaiheissa. Täällä korostuu keskustelussa aika paljon se pallollinen osaaminen, koska ilman riittävää pallollista osaamista pelaaja ei voi olla riittävän hyvä jalkapalloilija ja sen oppiminen on nimenomaan sitä varhaisen vaiheen juttua. Ja siis yleisellä tasolla suomalaisten pelaajien pallollinen taito on aika huonolla tasolla suhteessa kansainväliseen menoon, niin ei olla oikein päästy siitä vielä eteenpäin.

Jalkapalloilijat tarvitsevat kuitenkin myös muita taitoja, joista tämä mihin sinä viittaat on 1v1 puolustamisen taito, joka on tietyissä osassa pelikenttää vähintään yhtä tärkeää kuin se pallollinen osaaminen. 1v1 puolustamisessa tekninen osaaminen on yhtälailla tärkeää, mutta puhutaan taidosta jossa vielä olennaisemmassa osassa on askellus, pelikäsitys, havainnointi, ajoitus ja esim. pelaajan motoriset kyvyt. 1v1 puolustamisen opettaminen ja oppiminen on verrattaen helppoa suhteessa pallollisiin taitoisin. Mutta yhtälailla et tee mitään sellaisella jalkapalloilijalla joka on hyvä 1v1 puolustamisessa mutta heikko kaikessa muussa.

Ymmärrän kyllä että pallonhallinta on yleisellä tasolla se tärkein asia jalkapalloilijalle. Mutta ns. "riittävien" taitojen hankkimisen jälkeen. Musta pallolisen taidon puutteita voi paikata monella eri tavalla.
Toteat että suomalaisten pallollinen taito on kansainväliessä vertailussa heikkoa, mutta onko mitään mikä ei olisi? Maalivahtipeli? En nyt väitä etteikö pelivälineen hallinta olisi se tärkein asia jalkapallossa koska se todennäköisesti on.
Mutta tietyn tason saavuttamisen jälkeen, onko se se, mikä on edelleen kaikkein tärkeintä jokaiselle pelaajalle pelipaikasta ja roolista riippumatta?

[fingerström]

Meillä ainakaan täällä kantakaupungissa ei ollut fudis vaihtoehtona tässä harrastamisen mallissa. Kaikenlaisia hoplopeista, minecraft koodaukseen oli.

https://harrastukset.hel.fi/fi vähän kauempana olisi jotain.

En halua puuttua keskustelua vaivaavaan pullisteluun sen enempää, mutta jos on kyse ns. Suomen mallista, jonka Stadi mahdollistaa, niin Ponnistuksella näyttäisi olevan seitsemän tunnin tapahtumaa per viikko per syksy ja myös kevät näyttäisi olevan varauksessa.
Tämän lisäksi on tietysti seuran omat kerhot, jotka ovat maksullisia, mutta aika hyvällä prossalla myytyjä.

[Tino Asprilla]

Mutta tietyn tason saavuttamisen jälkeen, onko se se, mikä on edelleen kaikkein tärkeintä jokaiselle pelaajalle pelipaikasta ja roolista riippumatta?

Ensin pitäisi taas tietysti määritellä "tietty taso".

Jotenkin jos vertaa vaikka naapuriin, niin niiden hyökkäyksen ykköspelaajat kv-tasolla esim Isak ja Kulusevski, niin kai niillä parempi tatsi on kuin Källmanilla, antmanilla ja Jollella. Lisäksi ovat kokonaisvaltaisempia futareita, jotka pystyvät monipuolisiin hyökkäyspään maalintekoa edistäviin suorituksiin, ihan viimeistelytaitoa myöten.

En tiedä, uusimmasta aallosta Antmanilla varmaan ominaisuudet lähimpänä noita naapurin kavereita, mut onko se sit valmennuksesta, henkisestä puolesta, onnesta, pelikavereista, vai hiihtoharrastuksesta kiinni et ihan saakelisti futikseen panostanut Antman ei samalla tasolla pelaa verrattuna Ruotsin poikiin.

Veikkaan kuitenkin että junioriajan valmennuksella ollut paljon vaikutusta. Ei se riitä että me kehitetään valmentajina ominaisuuksia ja pallotaitoa. Meidän pitää opettaa samalla käyttämään niitä taitoja oikein ja henkisesti kypsyttää pelaajia uskaltamaan käyttää niitä taitojaan oikein ja tarkoituksen mukaisesti.

Tästä saadaankin loistava aasinsilta siihen, montako kertaa olette suomalaisen junnukoutsin sanoneen sellaiselle u9 pelaajalle vaikkapa "älä yritä yksin" "syötä" "Ei saa menettää palloa" tms.

Negatiivisuudet ja kaiken maailman imperatiivit kun muokkaavat pelaajan ajatusmaailmaa ja mindsettia ihan älyttömän paljon lapsuusvaiheessa. En tiedä sitten pitäisikö meillä pelaajakehityspolussa olla lahjakkaille pelaajille siinä u15 vaiheessa psykoterapia jotta pääsisivät historian möröistä eroon ja olisivat kaikin puolin avoimia kehittymiselle.

Tämäkin keskustelu on vellonut fysiikassa ja pallotaidossa. Se korvien väli jää usein vähemmälle huomiolle.

[Natte]

Tästä saadaankin loistava aasinsilta siihen, montako kertaa olette suomalaisen junnukoutsin sanoneen sellaiselle u9 pelaajalle vaikkapa "älä yritä yksin" "syötä" "Ei saa menettää palloa" tms.

Negatiivisuudet ja kaiken maailman imperatiivit kun muokkaavat pelaajan ajatusmaailmaa ja mindsettia ihan älyttömän paljon lapsuusvaiheessa. En tiedä sitten pitäisikö meillä pelaajakehityspolussa olla lahjakkaille pelaajille siinä u15 vaiheessa psykoterapia jotta pääsisivät historian möröistä eroon ja olisivat kaikin puolin avoimia kehittymiselle.

Erinomainen nosto. Tuossa aiemmin tähän viittasinkin että lapsi oppii kokeilemalla turvallisessa ympäristössä. Ja siitä turvallisesta ympäristö vastaavat aikuiset.

Mitä hemmetin väliä sillä on jos pelaaja menettää pallon harhautuksessa jossain u9 pelissä? Olisko tosiaan parempi vaihtoehto valkulta huutaa että "mahtava yritys, kokeile uudelleen vaan" tjsp. Iän myötä voi tottakai alkaa vaatimaan fiksumpia ja oikeampia ratkaisuja, mutta sitä pelirohkeutta rakennetaan jo ihan pienenä.

Muistan oman superjunnun valmentajan tokaisun toisessa lajissa alkuvuosina: "tässä kohtaa kannattaa antaa noiden kokeilla ihan kaikkea ja kannustaa yksilöitä - kyllä ne sitten jossain kohtaa huomaa ettei enää yksin pärjää ja että tarvii ottaa kaverit mukaan. Taktiikkaa ja joukkuepeliä ehditään treenata kyllä sitten kun on sen aika."

Ja tämä palaa taas tavallaan siihen että sitä joukkueen tulosta aletaan optimoimaan meillä aivan järjettömän aikaisin ja se ei yksilöiden osalta mittaa juuri mitään. Jostain 10-vuotiaiden sarjatasoista on tehty joku statuskysymys. Huoh.

[Nigel Kugelschfeir]

Etenkin kun 12-vuotiaana alkaa edes pisteiden lasku sarjoissa. Tänään treeneissä sanottiin maalivahdeille että nousevat vaan puoleen kenttään ja mukaan peliin. Ja jos menettää ja joku vetää maaliin niin ei se mitään, ensi kerralla sitten toisella tavalla. Katsotaan ottavatko onkeensa mitään tuosta.

[Jitsiläinen]

Pari irtokommenttia tähän kuumaan keskusteluun.

- Minusta lajivalintaan ”painostamisessa” ja kilparyhmästä pudottamisessa on myös näkökulma, että resurssit ovat rajalliset ja sellainen ”kävisin vain keskiviikkoisin” voi viedä paikan joltain sellaiselta, joka haluaisi treenata koko ajan. Sellaisessa tilanteessa on minusta ihan oikein valita se tavallaan futiksessa motivoituneempia kaveri.

- olen ehkä ummistanut silmäni tai sitten on vaan kohdalle sattunut hyvät ikäluokat, mutta itse en ole ainakaan omissa Pirkanmaan alueen ympyröissä kohdannut mitään järkyttävää painostusta valita futis ennen U15 ikää. Edes kilpaporukoissa. Toki ykkösporukoissa kilpailua on ja joka syksy - tai useamminkin - pelaajat valitaan uudelleen.   Tason pitää pysyä, vaikka harrastaa muutakin, mutta jos olet riittävän hyvä, niin kyllä joukkueessa on paikka. Tosin muutama ensimmäisen kommentin kaltainen tapaus on kyllä tullut vastaan

- joku mainitsi monilajisuuden olevan monelle autossa istumista treeneistä toiseen ympäri kaupunkia. Omalle kohdalleni on tullut tapaus, jossa urheilulliset vanhemmat uskoivat tällaiseen monilajisuuteen, mutta poika ilmoitti ettei aio istua autossa koulun jälkeen vaan harrastaa futista omassa naapurustossa ja käyttää autoilun ajan mieluummin pallon kanssa kikkailuun. Pojalle tuli tunteja pallon kanssa hurjasti ja on nyt pelaaja maajoukkueringissä.

[Tino Asprilla]

Etenkin kun 12-vuotiaana alkaa edes pisteiden lasku sarjoissa. Tänään treeneissä sanottiin maalivahdeille että nousevat vaan puoleen kenttään ja mukaan peliin. Ja jos menettää ja joku vetää maaliin niin ei se mitään, ensi kerralla sitten toisella tavalla. Katsotaan ottavatko onkeensa mitään tuosta.

Ja tämä palaa taas tavallaan siihen että sitä joukkueen tulosta aletaan optimoimaan meillä aivan järjettömän aikaisin ja se ei yksilöiden osalta mittaa juuri mitään. Jostain 10-vuotiaiden sarjatasoista on tehty joku statuskysymys. Huoh.

Näistä ei taasen ole pitkä matka siihen että joku kohta sanoo ettei tuloksella ole väliä ja kohta jo pohditaan tarvitseeko junnuissa maaleja laskea

Kyllä, maalit pitää laskea ja tuloksella on sinällään väliä koska pelaajat pitää kasvattaa haluamaan voittoa.
Sit kun mietitään miksi ja miten, niin ehkä huomataan kuitenkin kilpailullisuuteen kasvattamisen tärkeys ja se että keinojen kanssa voi olla tosi haastavaa löytää sellaista yhteyttä valmentajan ja pelaajien välille että ne uskaltaisi olla rohkeita, mutta kuitenkin niiden päästettyjen maalien pitäisi haitata jo pienestä pitäen. Virheitä saa ja pitää tehdä, mutta ne virheet pitäisi osata käydä läpi ja pohtia miksi esim päästetty maali syntyi?

Ja kaiken tämän keskustelun jälkeen voimme kuitenkin todeta että forkalla on asiantuntemusta ja etenkin ymmärrystä että lasten valmennuksessa pitäisi olla ne osaavimmat valmentajat, ja empiriaan perustuen meidän valmentamisen taso on melko huonoa.

Ei muuta kun jokainen vaan sorvin ääreen, niin asiat loksahtaa kohti parempaa      

[ginikettu]

"mahtava yritys, kokeile uudelleen vaan" tjsp.

Itse ainakin huudan näin. Hieno haasto, hyvin suojattu, upea syöttö, mahtava veto jne onnistui tai ei. Kunhan yritetään.

[erno]

Mä en siis vaan itse pysty millään hahmottamaan tota monilajisuuteen liittyvää ehdottomuutta joidenkin osalta. Jokaisen sukupolven jälkeen käydään keskustelu siitä, että vaatimustaso blaablaa, tulevaisuudessa ei riitä blaablaa. Mutta jokasessa sukupolvessa meillä on kuitenkin ihan koko vitun maan kärkipään pelaajissa niitä jotka on tehnyt monia asioita pitkään ja osa hyvinkin tosissaan.

Edelleen esimerkkejä uudemmasta sukupolvesta:
Casper Terho - Maajoukkueputkessa niin futiksessa kuin lätkässä. Lajivalinta ymmärtääkseni C-junnuna, jolloin ajanhallinta meni oikeasti mahdottomaksi. Joutui tuossa kohtaa tekemään valintoja mm. lätkän junnumaajoukkueleirien ja futiksen alueleirien välillä, kun olivat samaan aikaan.
Otso Liimatta - En ole omin silmin nähnyt, mutta käsittääkseni hyvän tason luisteluvirtuoosi
Liam Möller - Vähintäänkin ok+ tason golffari
Saku Heiskanen - 15 vuotiaana ykköslajin vaihto lätkästä futikseen
Masa Peltola - 12 vuotiaaksi lätkää

Toki voi olla, että näistäkin kaikki on pilannut mahdollisuutensa huipulle väärien valintojen takia, mutta tossa on liuta pelaajia (ei kaikki) joita potentiaalisempia kavereita tässä maassa ei ole saatu kasvatettua oikeastaan koskaan.

Jos me katsotaan edelleen miten tuo on mahdollista, niin Terho on esimerkiksi avannut pariin otteeseen omaa aikataulutustaan. Kun täällä sanotaan että 15h futista viikkoon on minimi, niin vaikka Kassun osalta tuo tarkoitti normaalia sunnuntaita Heteniityllä ja kahta joukkueharjoitusta. Siihen päälle sitten muut joukkueharjoitukset, koulun välitunnit jne. Toki talvella Heteniityllä ei päässyt oikein pelailemaan futista, niin se oli samassa paikassa vetelemässä rannareita ylänurkkiin.

Ja edelleen jos toi 15h tuntuu kovalta, niin oikeastihan se ei ole mitään. Ennen koulua 15-30min kavereiden kanssa koulun pihalla, välkät ja tunniks koulun jälkeen kentälle, niin homma on paketissa. Tämä ei vaan sovi nykyaikaan kun kaikkiin päiviin pitää saada mahdutettua kolme tuntia näyttöä. Pyydän nöyrästi anteeksi "ennen oli kaikki paremmin" asennetta, mutta en usko että meidän aikana jäätiin oikeastaan koskaan ton 15h alle.

Suomalaisen yhteiskunnan erityispiirre on edelleen se, että esimerkiksi talviharjoitteluolosuhteet futikseen on aivan sysipaskat ja harvan saavutettavissa. Minun on täysin mahdoton nähdä, että hyvin ohjatusta tukevasta lajista voisi olla täällä minkäänlaista haittaa vaikka tähtäisit kuinka korkealle.

[KVilho]

Jos nyt edelleen pidät mielessä sen, että tossa puhuttiin kontekstina 1v1 puolustamisesta, niin pystyn. Muista että tuossa tarvittava pelikäsitys ja havainnointi ei vastaa sitä pelikäsitystä ja havainnointia joka vaaditaan siihen, että voit olla pelikentällä kuin Xavi tai Litmanen konsanaan. 1v1 puolustamisessa sun pitää ymmärtää missä kulmassa vastustaja on ja todennäköisempiä vaihtoehtoja mitä tilanteessa tapahtuu. Valtaosassa ympäri kenttää tapahtuvia tilanteita nämä on oikeasti verrattaen toisteisia ja niitä voi myös harjoitella toisteisina.

Toivottavasti en kuullosta taas vänkääjältä ja koitan selittää mahdollisimman hyvin mitä tarkoitan. 1v1 tilanne treeneissä jossain harjoitteessa on ihan mahdollista eristää ja silloin varmastikin noin. Pelissä vaan harvoin, tai tuskin koskaan tulee semmoista tilannetta jossa esim. pakki tietää että tämä on 1v1 tilanne. Hyvin harva tilanne pelistä on eristettävistä harjoitteeksi ilman että menetetään suurin osa havainnoinnin ja pelikäsityksen vaatimuksista tilanteessa.

Koitan avata mitä tarkoitan, vaikka pieleen mennee. 1v1 harjoitteessa puolustaja tietää että hän pelaa tässä puhdasta 1v1 tilannetta. Oikeassa pelissä taas sen asian päättäminen olemassa olevan tiedon perusteella (tämä siis ei tietoista päätöksentekoa), eli minkä ratkaisun höykkääjä taas siinä tilanteessa todennäköisesti puolustajan ennakoimana tekee, vaatii havainnointia ja ennakointia.

- Puolustaja ennakoi tilanteen ja kerää ympäriltään tiedon juuri ennen kuin tilanne muodostuu
- Puolustaja määrittelee mistä tilanteesta on kysymys mm.  sen mukaan miten omat ja vastaustajan pelaajat ovat sijoittuneet kentällä
- Puolustaja havoinnoin hyökkääjien (pallollisen ja pallottomien) sijainnin, liikkeen ja havainnoinnin
- Puolustaja havaoinnoi omien pelaajien (myös maalivahdin) sijainnin, liikkeen ja havainnoinnin
- Puolustaja laskee / ennustaa viimisimmän "havainnointikuvan" perusteella sekä omien että vastustajien pelaajien liikkeet samalla kun puolustaa pallollista vastaan
- Tämän tiedon pohjalta puolustaja tekee päätöksen siitä miten puolustaa ja toimitaanko esim. 1v1 mallin mukaisesti.
- Jos puolustaja ennakoi oikean toimintamallin niin puolustaminen onnistuu
- Jos hyökkääjä osaakiin tehdä jotain vaikeasti ennakoitavaa, on puolustaja nesteessä.

Eikä näistä toiminnoista tosiaan mikään voi tapahtua tietoisesti / harkitusti koska nopeassa pelissä semmoiseen ei ole aikaa. Huippupuolustaminen tarvitsee aivan samat ennakointi, havainnointi, pelikäsitys jne. taidot kuin Xavit ja Litmaset hyökkäyspäässä.

Tuossa on varmasti vain murto-osa asioista joita tapahtuu, mutta pointti on se että siiinä vaiheessa kun ollaan tilanteessa että puolustaja voi olettaa olevansa 1v1 tilanteessa, on tapahtunut jo aika paljon.

[13ergkamp]

https://youtu.be/lHVK6eCKOls?si=mFjvE0Y-meYfSoPM

Mielestäni aika ytimessä oleva video ja vielä kaikinpuolin hienosti toteutettu

Oikeastaan kaikki pointit ovat hyviä, mutta erikseen nyt ainakin runsaalle omatoimiselle, palloseinille, monilajisuudelle, "pyörällä treeneihin"

Vaikka ei näytä ihan halvalta niin maksanee itsensä monikymmenkertaisesti takaisin...