Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Valonheitin]

Tuli käytyä kesällä muutaman kerran oman lapsen ja kaverinsa kanssa kentällä ja vedin heille "yksilötreeniä" sen 1,5h. Edistyminen oli kyllä aika merkittävää vrt joukkuetreeneihin, joita siis itse vedän. Huomaa hyvin miten paljon paremmin se oppi menee perille kun on vain 2 ketä opettaa vs 8-10 rastilla. Tästä sitten huono omatunto miten en pysty auttamaan pelaajia tarpeeksi joukkuetreeneissä... Taitokysymys tietysti, mutta mietinpä vaan. Ja joo en näe tarpeelliseksi kalliita yksilötreenejä jos oma vanhempi edes jollain tavalla ymmärtää mitä siellä pitäisi tehdä.

Tämähän on sitä joukkueen valmentamisen arkea... Kaikkea ei ehdi tukea ja välillä joutuu miettimään, että panostaako teknisesti vahvan pelaajan yksityiskohtien hierontaan, vai yrittääkö tukea pelaajaa, jolla on isompia haasteita suorituksen kanssa.

[erno]

Tuli käytyä kesällä muutaman kerran oman lapsen ja kaverinsa kanssa kentällä ja vedin heille "yksilötreeniä" sen 1,5h. Edistyminen oli kyllä aika merkittävää vrt joukkuetreeneihin, joita siis itse vedän. Huomaa hyvin miten paljon paremmin se oppi menee perille kun on vain 2 ketä opettaa vs 8-10 rastilla. Tästä sitten huono omatunto miten en pysty auttamaan pelaajia tarpeeksi joukkuetreeneissä... Taitokysymys tietysti, mutta mietinpä vaan. Ja joo en näe tarpeelliseksi kalliita yksilötreenejä jos oma vanhempi edes jollain tavalla ymmärtää mitä siellä pitäisi tehdä.

Eihän tossa yleensä ole kyse siitä ettetkö oikeasti pystyisi ja osaisi vetää noita 8-10 lapsen ryhmälle, vaan ongelma on siinä että kun sen harjotuksen kesto on 10min niin et vaan yksinkertaisesti ehdi siinä ajassa.

[ginikettu]

Huijauskoodi oli ehkä väärä termi, mutta kuten edellä mainittu, niin se on ihan eri teho noissa (sinällään hyvin yksinkertaista ja pientä asiaa) kun tehdään 1-2 lasta vs 8-10 lasta, ja lisäksi useimmilla se yksilövalkku saa yrittämään todella paljon kovemmin mitä yksin harjoitteleminen tai osaavan isän kanssa. Joillain isä toimii hyvänä auktoriteettinä, mutta sen verran monia tuollaisia on nähnyt, että kyllä niissä näyttää lapset oppivan aika tehokkaasti.

[erno]

Mutta siis vaikka tanokeissa ja fsa:ssa asiat toimii aika usein nimenomaan 8-10 pelaajan ryhmissä, tanokeissa noilla loma-aikojen leireillä voi olla aika paljon enemmänkin. Tai ehkä 6-10 pelaajan ryhmissä. Ja niissäkin on siis tehot yleensä ihan eri tasolla. Toki tanoken puolelta löytyy myös niitä coacheja, joiden johdolla tehot on moniulotteiset. Se tehokkuus näissä pohjaa kahteen asiaan, joista toinen on se että harjoitukset on niin yksinkertaisia että ne saadaan käyntiin nopeasti. Lisäksi koska harjoitukset on yksinkertaisia niin vaihtaminen harjoituksesta toiseen on helppoa. Lisäksi näistä puuttuu useimmiten pelaajat, jotka ei halua treenata.

Sitten vielä kun nuo harjoitukset on toisteisia ja yksinkertaisia, niin jos sulle on ekalla kerralla käyty läpi miten jokin toimii, niin tokalla kerralla se menee jo ilman ohjeistusta.

[Tino Asprilla]

Itse hyödynnän omaa poitsua ja sen paria innokasta kaveria aika-ajoin siten että kehittelen mielessäni heille yksilötreenin/pienryhmätreenin jonkun teeman ympärille. Samalla siinä kehittyy itse huomaamaan miten se taso näkyy ton ikäisillä ja millasia valmennettavia asioita siitä treenistä löytää ja miten sitä muokkaa.

Sit mä pystyn sen saman vetämään hyvin kymmenenkin pojan ryhmälle joukkuetreenissä kun osaa arvioida mitä asioita valmennan minkäkin tason pelaajille jne.

Monesti valmentajina kiirehdimme asiasta toiseen siirtymistä. Samalla emme anna lapsille ja itsellemme aikaa kehittyä sen yhden treenin sisällä.  

[Natte]

Mutta siis vaikka tanokeissa ja fsa:ssa asiat toimii aika usein nimenomaan 8-10 pelaajan ryhmissä, tanokeissa noilla loma-aikojen leireillä voi olla aika paljon enemmänkin. Tai ehkä 6-10 pelaajan ryhmissä. Ja niissäkin on siis tehot yleensä ihan eri tasolla. Toki tanoken puolelta löytyy myös niitä coacheja, joiden johdolla tehot on moniulotteiset. Se tehokkuus näissä pohjaa kahteen asiaan, joista toinen on se että harjoitukset on niin yksinkertaisia että ne saadaan käyntiin nopeasti. Lisäksi koska harjoitukset on yksinkertaisia niin vaihtaminen harjoituksesta toiseen on helppoa. Lisäksi näistä puuttuu useimmiten pelaajat, jotka ei halua treenata.

Sitten vielä kun nuo harjoitukset on toisteisia ja yksinkertaisia, niin jos sulle on ekalla kerralla käyty läpi miten jokin toimii, niin tokalla kerralla se menee jo ilman ohjeistusta.

Tässä mennään nyt tosiaan ihan sen perus joukkueen harjoittelun laadun ytimeen ja ryhmäjakoihin (treenin sisällä siis, suhtaudun "kiinteisiin tasoryhmiin" hyvin varauksellisesti) harjoittelussa. Ihan hyvä että on tarjolla kylkeen kaikenlaista yksilö- ja taitovalmennusta yms. mutta aika paljon voisi keskimäärin laittaa paukkuja siihen että ne joukkueen omat harjoitukset olisivat mahdollisimman laadukkaita.

Itse hyödynnän omaa poitsua ja sen paria innokasta kaveria aika-ajoin siten että kehittelen mielessäni heille yksilötreenin/pienryhmätreenin jonkun teeman ympärille. Samalla siinä kehittyy itse huomaamaan miten se taso näkyy ton ikäisillä ja millasia valmennettavia asioita siitä treenistä löytää ja miten sitä muokkaa.

Sit mä pystyn sen saman vetämään hyvin kymmenenkin pojan ryhmälle kun osaa arvioida mitä asioita valmennan minkäkin tason pelaajille jne.

Monesti valmentajina kiirehdimme asiasta toiseen siirtymistä. Samalla emme anna lapsille ja itsellemme aikaa kehittyä sen yhden treenin sisällä.  

Kuulostaa erittäin hyvältä. Boldatun tunnistan helposti aika yleisenäkin ilmiönä.

[Kossi Agassa]

Siellä oli nuoruus vietetty futiskentillä ja 16-19 -vuotiaina huomattiin että muut kaverit viettävät aikaa muualla. Joukkuekaverit tietty erikseen sitten vielä mutta täällä maakunnissa tuollaiseen joukkueeseen tulee kermat kakun päältä monelta eri paikkakunnalta

Nyt harmittaa sekä se, että nuoruus meni jalkapallossa ja se, että tuli lopetettua liian aikaisin.
Joku välimalliratkaisu olis hyvä.

Aika mustavalkoiselle ajattelulle tuntuu, että kokevat vain menettäneensä nuoruutensa jalkapallolle. Kai se futis on jotakin myös antanut?

Mutta nuorisomaajoukkueessa pelaavalle kaverille ei oikein ole välimalliratkaisuja. Jos haluat viettää aikaa kavereiden kanssa (Toki sitä vapaa-aikaa on edelleen, mutta vähemmän kuin muilla ikätovereilla), niin aina löytyy joku joka satsaa "kaiken" futikseen ja menee sinusta edelle.

Näin vanhemmiten, kun miettii omaa tuttavapiiriä, niin lajista riippumatta en tunne yhtään ketä harmittaisi, että satsasi urheiluun nuorena ja samalla kaverit joivat viikonloppuisin pussikaljaa. Ja ei kenestäkään mitään huippuja lopulta tullut. Niitä sitten on, jotka harmittelee, että teini-iässä alkoi muut asiat kiinnostaa ja urheilu jäi.

[Jääpoiju]

Yksilötreenit maksettuna on varmaan vähän sama kuin PT aikuisille? Kyllähän aikuinen osaa treenata, mutta kun toinen käskee niin tulee tehtyäkin.

Ja yhtenä pointtina suhde omaan lapseen. Menee nopeasti vähän kivuliaaksi,  kun oma lapsi tietty kiukuttelee helpommin eikä usko isää.

Mekin tehtiin kesällä sitä, että oli yksi innostunut kaveri ja oma poika ja vähän potkittiin nurmella ja otettiin siihen tiettyjä juttuja treneeistä (youtubesta). Etenkin se kaveri teki hyvin ja uskoi, oma poika sitten vähän fiiliksen mukaan.

[ginikettu]

Yksilötreenit maksettuna on varmaan vähän sama kuin PT aikuisille? Kyllähän aikuinen osaa treenata, mutta kun toinen käskee niin tulee tehtyäkin.

Ja yhtenä pointtina suhde omaan lapseen. Menee nopeasti vähän kivuliaaksi,  kun oma lapsi tietty kiukuttelee helpommin eikä usko isää.

Näin itsekin uskon, että tuossa on suuri osa selittävistä tekijöistä miksi nämä muutamat tutut ovat nousseet "perus kilpa/eliittitason" pelureista "eliittitason" kärkikahinoihin. Kaikki noissa joukkueissa kuitenkin tekee töitä kehittymiseksi ja osa käy ahkerasti erilaisissa ohjatuissa treeneissä. Yksin tai kaverin kanssa lasten harjoittelu on kuitenkin vähän sinnepäin, mutta kun on se "PT" niin yritetään varmasti yleisestiottaen paremmin. Jotkut ottaa vanhemmiltaan helpommin ohjeita vastaan ja toiset ei taas tahdo ottaa oikein ollenkaan eli ulkopuolisen valkun on usein helpompi antaa ohjeita, niin että niitä kuunnellaan.

[Jaakob]

Aika mustavalkoiselle ajattelulle tuntuu, että kokevat vain menettäneensä nuoruutensa jalkapallolle. Kai se futis on jotakin myös antanut?

Mutta nuorisomaajoukkueessa pelaavalle kaverille ei oikein ole välimalliratkaisuja. Jos haluat viettää aikaa kavereiden kanssa (Toki sitä vapaa-aikaa on edelleen, mutta vähemmän kuin muilla ikätovereilla), niin aina löytyy joku joka satsaa "kaiken" futikseen ja menee sinusta edelle.

Näin vanhemmiten, kun miettii omaa tuttavapiiriä, niin lajista riippumatta en tunne yhtään ketä harmittaisi, että satsasi urheiluun nuorena ja samalla kaverit joivat viikonloppuisin pussikaljaa. Ja ei kenestäkään mitään huippuja lopulta tullut. Niitä sitten on, jotka harmittelee, että teini-iässä alkoi muut asiat kiinnostaa ja urheilu jäi.

En ole näiden pelajaajien kanssa itse koskaan puhunut, tarina tuli tuon ison seuran valmennuspäälliköltä, joka veti varmaan UEFA C:tä silloin.

Ja nyt siis samoja pelaajia harmittaa se, että jossain vaiheessa lopettivat. Mutta jossain ykkösessä/kakkosessa pelaaminen vaatii ihan helvetisti hommia eikä siitä juurikaan korvausta.

Mulla on aina ollut kavereita sekä jalkapallosta että sen ulkopuolelta. Pienen paikkakunnan etuja kai. Futiksessa vietetty aika on näin jälkikäteen mietittynä sitä lapsuuden/nuoruuden kulta-aikaa mutta kyllähän se silloinkin joskus kävi mielessä että vois tehdä jotain muutakin. No en tehnyt mutta ei se silti riittänyt, olin kai liian tyytyväinen siihen tasoon minkä jo olin saavuttanut. Ja olen edelleen. Ihan helvetin siistiä touhuahan toi on.

Olen omalle junnujoukkueelle sanonutkin että en varsinaisesti ole kiinnostunut siitä, kuinka korkealla tasolla tulette pelaamaan vaan siitä, kuinka kauan jaksatte sitä tehdä. Litmasia ei kyllä näillä näkymin ole tulossa joten hyvällä omallatunnolla on senkin voinut sanoa.

[Fillarikommari]

Mutta siis vaikka tanokeissa ja fsa:ssa asiat toimii aika usein nimenomaan 8-10 pelaajan ryhmissä, tanokeissa noilla loma-aikojen leireillä voi olla aika paljon enemmänkin. Tai ehkä 6-10 pelaajan ryhmissä. Ja niissäkin on siis tehot yleensä ihan eri tasolla. Toki tanoken puolelta löytyy myös niitä coacheja, joiden johdolla tehot on moniulotteiset.

Ainakin Kemppisen vetämät harkat on sellaisia, että niistä erikseen maksaminen on vähintään kyseenalaista. Niissä ei tapahdu mitään, mitä ei voisi tehdä itse omalla ajalla. Jostain FSA:n 1v1-harjoituksista maksaminen on sen sijaan parempi idea. Kun pelataan 1v1, niin hyvään porukkaan hakeutumiselle saa rahoille vastinetta.

[erno]

Niinhän mä sanoin noista kaikista. Eli treeneissä tehdään hyvin yksinkertaisia asioita. Se mikä vaikka Kemppisellä on (tai oli, en tiedä onko enää) kuitenkin hallussa on taitoharjoittelun progressio. Ja tolla puolella saattaa olla edelleen tämän maan top-1 valmentaja. Toki ikää on paljon ja kondis ei oo enää viime näkemillä ollut hirveän hyvä.

Mutta myös kuten oon aikaisemmin sanonut. Abdi Yusufin tanoke-treeneissä on ollut korkein vaatimustaso ja intensiteetti mitä on tässä maassa tullut nähtyä. Ja se toinen Abdi taas on ehkä ollut paras suomalainen valmentaja mitä olen nähnyt jos tavoitteena on saada U5-U8 ikäinen lapsi rakastamaan lajia ja toimimaan sujuvasti pallon kanssa. Mutta sit kun se tuotteistus on mennyt miten se on mennyt, niin sähän et voi varsinaisesti valita kenen treeneihin lapsesi viet. Ja sit niistä vanhemmista ukoista osan treenit ja treenitavat on vähintäänkin kyseenalaisia. Ja ehkä ne vanhemmat ukotkin on kyseenalaisia.

Tuo toinen Abdi taisi kuitenkin perustaa nyt oman pumpun Vasaran Jussin kanssa ja pitäs varmaan käydä katsomassa mitä siellä tapahtuu.

[ginikettu]

...

Eli näistä on siis parhaimmillaan isoakin hyötyä. Eivät toki ole pakollisia, mutta omaan silmään näitä käyvillä on aika nopeaa nousua tapahtunut niin taitotasoissa kuin pelaamisessa ylipäätään. Lähtötasokin akatemiajunnuilla on kova, mutta osin nämä treenit ovat tarjonneet "ohituskaistaa" kohti joukkueidensa kärkeä.

[turkistarhaaja]

Eli näistä on siis parhaimmillaan isoakin hyötyä. Eivät toki ole pakollisia, mutta omaan silmään näitä käyvillä on aika nopeaa nousua tapahtunut niin taitotasoissa kuin pelaamisessa ylipäätään. Lähtötasokin akatemiajunnuilla on kova, mutta osin nämä treenit ovat tarjonneet "ohituskaistaa" kohti joukkueidensa kärkeä.

Ymmärrän tietysti noiden pitäjien kannalta, etteivät halua busineksestaan luopua mutta eikö seurojen kannattaisi alkaa tarjoamaan tuollaisia lisätreenejä maksua vastaan pienryhmille? Varmaan halukkaita riittäisi vaikka laitettaisiin alkamaan klo 15 arkena.

[Valonheitin]

Itsellä on aika vähän kokemuksia näistä ns. palveluntarjoajista, mutta muutaman ongelmallisen kommentin olen kauttarantain kuullut: yhden haasteryhmän pelaajan vanhemmille annettiin kuva, että lapsi on todella lahjakas, vaikka seuraympäristössä toimivista kaikki näkivät junnun todellisen tason ja haasteeyhmä oli ihan oikea ympäristö. Mutta kommentti aiheutti tietenkin kivaa kitkaa perheen ja seuran välille. Toinen vähän ongelmallinen tapaus oli poika, jolle oli annettu ohjeeksi käyttää peleissä vain heikompaa jalkaa, mikä vähän aiheutti ihmetystä omassa valmennuksessa.

Eli olisi aina suotavaa, ettei ylimääräisiä treenejä tarjoavat yritykset sotkeentuisi kovin paljon pelaajien arkeen.

Kemppisen treenejä en ole pitkän välimatkan vuoksi nähnyt, mutta olisi mielenkiintoista nähdä hänet työn touhussa. Jotain hänen pitämää (harvinaisesti ilmaista) luentoa kuuntelin hetken, mutta jätin kesken. Oli sen verran poukkoilevaa ja sekavaa juttua.

Oma junnu on käynyt seuran tarjoamissa maksullisissa lisätreeneissä, joihin on ilmeisesti tehty joku rajaus tason tai treenimotivaation perusteella. Oli näihin iltapäiviin ihan tyytyväinen.

[erno]

Eli näistä on siis parhaimmillaan isoakin hyötyä. Eivät toki ole pakollisia, mutta omaan silmään näitä käyvillä on aika nopeaa nousua tapahtunut niin taitotasoissa kuin pelaamisessa ylipäätään. Lähtötasokin akatemiajunnuilla on kova, mutta osin nämä treenit ovat tarjonneet "ohituskaistaa" kohti joukkueidensa kärkeä.

Niin, ei kai tässä ole väitetty vastaan myöskään tähän asiaan. Vaan se pointti on enemmän se, että noissa ei tehdä mitään sellaista minkä toteuttaminen ei ole seurajoukkuetoiminnassa mahdollista. Kemppisen ajatus (millä se siis treenejä vetää, ei niinkään se mitä suoltaa internettiin) on päivittäisen toiminnan perusteella se, että ensin käytetään paljon aikaa siihen että lapsi tai lapset alkavat liikkumaan pallon kanssa suhteellisen sujuvasti ja pystyvät tekemään sillä pallolla asioita. Sitä tehdään treeneillä joissa 60-90min session aikana ei välttämättä ole mitään muuta kuin lapsi+pallo harjoitteita. Tai jos tosta poiketaan, niin sitten keskitytään askellukseen tai muihin motorisiin toimintoihin, jotka on myös edellytyksiä sille että lapsi liikkuu sujuvasti pallon kanssa.

Mä tiedän, että tässä on jonkun verran poikkeuksia, mutta seurajoukkuepuolelle voi esittää tuota kautta kysymyksen että kuinka monessa seurassa ylipäätään opetetaan järjestelmällisesti tai semijärjestelmällisesti juniorijalkapalloilijoille nimettyjä harhautuksia tai käännöksiä? Abdi (se pienempi) pystyi opettamaan yhden 90min session aikana silloin U8-ikäiselle lapselle pitklti reilu 10 tällaista. Eihän niiden sujuvuus toki tuon jälkeen ole mikään maksimaalinen, mutta kuinka helppo sun on sit sanoa lapselle että teeppäs vaikka 50 Iniestaa (Abdin viimeisin nimi La Croquetalle) tänään tossa kotipihassa? Ja edelleen, jos tämä koetaan jotenkin poikkeuksellisen hyödyllisiksi, niin miksi niitä ei tehdä seuroissa? Tiedän siis omaehtoisesti että niitä ei tehdä lainkaan monessakaan paikassa.

90min futistreenin aikana voi olla 87min harjoitteluaikaa ja tästä helposti 75min pallon kanssa. Kun lasta sitoutetaan lajiin ja halutaan liike sujuvaksi, niin tämä on yksi todennäköinen reitti mitä voi löytyä.

Jos haluat miettiä ton pallokosketusten kautta, niin mun lapsella on ollu välillä nk älypohjalliset treenien aikaan. Joukkueharjoituksissa on täysin normaalia että pallokosketusen määrä on 400-700 60-75min treenin aikana. Tanokeissa ollaan nähty kolmosella alkavia lukemia, mutta niissä on yks nolla enemmän. Ja sit sä toistat tän vaikka 20, 30 tai 40 kertaa. Tästähän vaikka Peltolan Masa faijansa kanssa jutteli, kun pojan alku-uraa käytiin läpi. Tämä ei ole kaikki kaikessa, mutta siinä on pointti.

että lapsi on todella lahjakas

Lahjakas on eri asia kuin siinä kohtaa erinomaisen hyvä.

[Valonheitin]

No, tässä tapauksessa ei ollut ihan tästäkään kyse.

[Natte]

Niin, ei kai tässä ole väitetty vastaan myöskään tähän asiaan. Vaan se pointti on enemmän se, että noissa ei tehdä mitään sellaista minkä toteuttaminen ei ole seurajoukkuetoiminnassa mahdollista.

Tämä. Sama muuhunkin kirjoituksessa, mutta ei viitsi niin pitkää lainausta tähän ottaa. Aivan liikaa ihan tuolla pienimmissäkin jonotellaan tai toteutetaan jotain liian vaikeata syöttödrilliä. Näkisin että noista tuon tyyppisistä treeneistä olisi oikeasti iloa aika pitkäänkin jos ja kun keskiössä pitäisi junnuilla olla se yksilön kehittäminen ensisijaisesti. Hyvät perustaidot aika sukkelasti parantaa sitä seuraavaa muuta harjoittelua ja tasoittaa ryhmässä taitoeroja.

Jos tuo jätetään omaehtoisuuden varaan, erot alkaa kasvaa tosi nopeasti ja sit ollaan nopeasti erilaisten tasoryhmien yms. piirissä, joissa revitään eroa entisestään.

[ginikettu]

Tämä ei ole kaikki kaikessa, mutta siinä on pointti.

En viitsi lainata hyvää kirjoitusta enempää, mutta yleisesti samaa mieltä. Ei noissa mitään ihmeellistä ole eikä ne ole mitenkään pakollisia. Jotkut saavat itsenäisesti kaverien kanssa riittävästi harjoitusta, mutta omasta mielestäni on näyttänyt, että nämä taitokoulu, esiakatemia, akatemia jne treenien ulkopuolella tehdyt pienryhmä tai yksityistreenit ovat olleet monella aika tehokas keino kehittyä. Seurat toki järjestävät myös omia pienryhmätreenejä. Ei nuo toki ole mikään taikasauva, mutta olisi tavallaan kiva, että kaikilla tavoitteellisilla, innokkailla, lahjakkailla junnuilla olisi noihin myös mahdollisuus, mutta käytännössä ei vaan ole.

Aivan liikaa ihan tuolla pienimmissäkin jonotellaan tai toteutetaan jotain liian vaikeata syöttödrilliä.

Klubissa ainakin keskitytään tuohon yksilötaitoon lopulta aika paljon, mutta ylimääräisen treenin vaikutus näkyy aika selvästi.

[RPA]

Lapsen/nuoren pitää myös tylsistyä. Sekin on ihan tutkittu juttu. Missä vaiheessa sitä ehditään tekemään? Kun istutaan jossain autossa matkalle vierasmatsiin varmaan sitten.

Tylsyyden ei "tylsistymistutkimuksissa" tarvitse tarkoittaa pelkästään toimettomuutta. Niissä viitataan siihen, että tylsyys voi toimia katalyyttinä luovuudelle ja itsenäiselle ajattelulle. Puhutaan hetkistä jolloin kukaan ei ohjaa lapsen toimintaa ja lapsi joutuu itse miettimään, mitä tehdä eli käyttämään mielikuvitusta, kehittämään ideoita ja leikkejä. Lisäksi tylsät hetket auttaa sietämään epämukavuutta, rauhoittumaan ja ihan vaan ajattelemaan (itsereflektio). Parhaiten lapset ehtivät kyllä tylsistymään kotona varsinkin jos vetää reitittimen töpselin seinästä.

Mielestäni tuo Ilves-video on hyvä, mutta toisaalta katson sitä myös hyväksyen tarinan kontekstin ja ytimen. Jos haluan säätää lavastukset, fiktiot ja dramatisoinnit minimiin katson Aki Kaurismäen tuotantoa. Ja todellisuuden nimissä video oli melko siloteltu jos vertaan sitä omaan käsitykseeni siitä mitä vaaditaan jos jalkapallossa haluaa kv-huipulle.

[Kossi Agassa]

Lapsen/nuoren pitää myös tylsistyä. Sekin on ihan tutkittu juttu. Missä vaiheessa sitä ehditään tekemään? Kun istutaan jossain autossa matkalle vierasmatsiin varmaan sitten.

Tylsyyden ei "tylsistymistutkimuksissa" tarvitse tarkoittaa pelkästään toimettomuutta. Niissä viitataan siihen, että tylsyys voi toimia katalyyttinä luovuudelle ja itsenäiselle ajattelulle. Puhutaan hetkistä jolloin kukaan ei ohjaa lapsen toimintaa ja lapsi joutuu itse miettimään, mitä tehdä eli käyttämään mielikuvitusta, kehittämään ideoita ja leikkejä. Lisäksi tylsät hetket auttaa sietämään epämukavuutta, rauhoittumaan ja ihan vaan ajattelemaan (itsereflektio). Parhaiten lapset ehtivät kyllä tylsistymään kotona varsinkin jos vetää reitittimen töpselin seinästä.

Jep, kun lapsella on tylsää, niin parastahan on, jos hän silloin keksii lähteä potkimaan palloa tai jotain muuta. Eikä vain kitise koko iltaa kotona, että ei ole mitään tekemistä.

Lisäksi futistaitojen tai minkä tahansa muunkin taidon hinkkaaminen vaatii pitkäjänteisyyttä eikä siinä aina saa heti palkintoa.

Ja sekään ei kyllä ole futiksen tai muidenkaan urheilulajien vika, että lapset/nuoret eivät kestä tylsyyttä. Tässäkin voi syyttävän sormen osoittaa sinne älypuhelinten suuntaan.

[Jaakob]

Jep, kun lapsella on tylsää, niin parastahan on, jos hän silloin keksii lähteä potkimaan palloa tai jotain muuta. Eikä vain kitise koko iltaa kotona, että ei ole mitään tekemistä.

Lisäksi futistaitojen tai minkä tahansa muunkin taidon hinkkaaminen vaatii pitkäjänteisyyttä eikä siinä aina saa heti palkintoa.

Ja sekään ei kyllä ole futiksen tai muidenkaan urheilulajien vika, että lapset/nuoret eivät kestä tylsyyttä. Tässäkin voi syyttävän sormen osoittaa sinne älypuhelinten suuntaan.

No juuri näiden pointtien vuoksi lapsella pitää sitä tylsyyttä ollakin.  

Joku ala-aste/yläasteikäinen tyttöhän oli kirjoittanut satukirjan tältä pohjalta;
Ei ollut mitään tekemistä ja äitikin oli kehoittanut että sitten menet omaan huoneeseesi ja tuijotat vaikka kattoa niin kauan että keksit jotain.
Oli ilmeisesti tuijottanut sitä kattoa hyvän tovinkin mutta sitten mielikuvitus oli alkanut toimia, mieleen oli tullut kuvia ja tarinoita sekä erilaisia värejä. Nämä
ajatukset ja kuvat hän laittoi omien taitojensa mukaan paperille ja siitä pikkuhiljaa muodostui kirja.

Tosin ensimmäisen kerran kun tämän tarinan kuulin jollain kirjamessuilla, ajattelin että nyt on pössytelty jotain.
Tässä, musiikissa ja jalkapallossa (tai liikunnassa) on yhteistä sellainen oivaltamisen riemu eli parastahan on jos se lapsi oppisi/oivaltaisi jonkun taidon ihan itse, vaikka sitten jotain
peliä katsomalla. Mutta jos se vaikka tulisi tuijottamalla kattoa, miettimällä asioita ja sitten tulee se "ei saakeli, noinhan mää sen teen", pallo kainaloon ja pihalle.

Musiikissa toiseksi paras fiilis tuli aikoinaan kun oppi soittamaan jotain korvakuulolta, ilman lappuja naaman edessä. Paras fiilis tuli kun sai vihdoin viimein tehtyä sen järjettömän hienon
kuuloisen riffin.  

E: ei sillä että kukaan muu siitä riffistä sitten olisi pitänyt mutta tuollainen taas ruokkii sitä luovuutta lisää

EE: Tein omalle joukkueelle lyhkäisen omatoimiohjelman ja seurannan siihen. Merkkaa jos on tehnyt tämän "rutiinin" tai vaihtoehtoisesti ollut koululla potkimassa kavereiden kanssa.
Parasta hetkeen oli se, kun paikallisessa kuplahallissa eräs tyttö teki näitä juttuja tekemäni lappu vierellään. Ei ollut minun joukkueesta.

[Nigel Kugelschfeir]

Onko Suomessa ollut puhetta tuosta mitä Saksassa oltiin (ollaan?) tekemässä, eli pienten lasten peli muuttuisi täysin? Vähemmän pelaajia kentälle ja neljä maalia kentällä. Tarkoituksena saada enemmän palloa pelaajille.

Nyt kun tullut 8 v 8 katsottua U10 osalta, etenkin harrasteessa, niin jäähän yhdessä pelissä pelaajan palloaika todella pieneksi, jotkut ehkä pelaavat pelin koskematta palloon.

Tästä voi lukea lisää: https://www.dfb.de/mehr-fussball/kinderfussball

Googlen kääntäjällä saa ihan hyvin tolkkua, jos Chromea käyttää eikä saksaa osaa.

Ei tuo 5vs5-pelikään ongelmaton pelimuoto. Meillä alkaa olla sitä että kovapotkuisimmat vain hakee jalkaa vapaaksi puolen kentän jälkeen ja potkaisee pallon ylämummoon. Valmentajat vain taputtaa käsiään kun voitetaan vaikka puolet joukkueesta kaivaa lähinnä nenää kun ei sitä palloa kuitenkaan saa. Näin siis tyttöpuolella.

[Jääpoiju]

Ei tuo 5vs5-pelikään ongelmaton pelimuoto. Meillä alkaa olla sitä että kovapotkuisimmat vain hakee jalkaa vapaaksi puolen kentän jälkeen ja potkaisee pallon ylämummoon. Valmentajat vain taputtaa käsiään kun voitetaan vaikka puolet joukkueesta kaivaa lähinnä nenää kun ei sitä palloa kuitenkaan saa. Näin siis tyttöpuolella.

Neljä pientä maalia kentällä auttaisi kyllä tuohon. Helpompi estää pelaajana laukaus kohti ja pitää laukaisun olla aika tarkkaa kauempaa jos pikkumaaliin haluaa upottaa.

Seuraavaksi sitten porttimaalit ja kuljettamalla pitää tehdä maali

[Jatko-ottelu]

Neljä pientä maalia kentällä auttaisi kyllä tuohon. Helpompi estää pelaajana laukaus kohti ja pitää laukaisun olla aika tarkkaa kauempaa jos pikkumaaliin haluaa upottaa.

Seuraavaksi sitten porttimaalit ja kuljettamalla pitää tehdä maali

Noitahan kai tehdään treeneissä? Tehdäänhän?