Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Ricardo Leite]

Olkinukke jos mikä. Tässähän on keskusteltu siitä, olisiko monopolifutikseen siirtyminen hyvä asia.
Tuo quotissa boldaamani kohta on juuri se minkä minä näen keinona nostaa suomalaisten huippufutarien tasoa ja määrää: jokaisen pelaajan/joukkueen/seuran/sarjan tasoa on nostettava. Määrääkö pitää nostaa (monopolifutikseen saakka) vai sittenkin treenien ja treenaamisen laatua..?
(Sivumennen: treenikertojen lisääminen & omatoimisen harjoittelun lisääminen samalla kertaa on oma ongelmansa, kun reaalimaailmassa kehitys on vienyt vapaasta harrastamisesta ohjattuun harrastamiseen - mut se on ihan oman keskustelunsa kokoinen aihe.

Molempia, sekä laatua, että määrää on ilman muuta nostettava, jos meinattiin pysyä lajin absoluuttisen huipun kehittymisen tahdissa, saati ottaa sitä kiinni. Sivumennen: yhtälössä on ongelmansa, mutta en ymmärrä sitä, miten muiden lajien organisoitu harrastaminen helpottaa yhtälöä.

1. Tarkoitin tuolla "lajihuipulla" niitä, jotka nousevat Suomessa huipputasolle, en verrannut absoluuttiseen kv-huipputasoon.

Ok. Miksi näin on? Siksi, että juniorina ei ole tehty tarpeeksi laatua tai tarpeeksi määrää? Voiko se johtua siitä, että fokus ei ole ollut siinä oleellisessa, eli kehittymisessä oman lajin taitajana? Jos nuorena ei ole treenattu tarpeeksi ja oikein, voidaanko harjoittelumäärät vanhempana nostaa tasolle, jota kansainvälisellä huipulle murtautuminen vaatii?

2a. "Pakollinen" (RL-quote) ja "hyödyllinen" (oma quote) muiden lajien harrastaminen ovat eri asia.

Mun moka.

3. Jos nykysuuntauksen kehitystä saa kärjistäen kuvata, niin "uhrauksena" futikselle talenttipelaajan on jo nuorena siirryttävä huippuvalmennukseen, mikä tarkoittaa esim. pienen paikkakunnan pelaajalle melkoista matkustamista tai jopa muuttoa (pelaaja+perhe) sinne huippuseurapaikkakunnalle (jossa sitten se talenttijoukkue matkustaa pelaamaan muita huippuseuroja vastaan... )

Niin. Tässä kohtaa mennään siihen, miten jalkapallolta halutaan. Saksassa ja Hollannissa, kuten usein mainittua, talentit keskitetään alueellisiin akatemioihin, joissa parhaat harjoittelevat parhaiden kanssa viikot ja pelaavat toisinaan oman seurajoukkueensa mukana. Özil, Götze, Höwedes, Müller, Khedira, Kroos... Vähän aiemmin Hollannissa Robben, Sneijder, van der Vaart, Huntelaar... Koskaan esimerkiksi Saksan maajoukkueen avainpelaajat eivät ole olleet niin nuoria kuin ovat nyt. Kieltäydyn pitämästä näitä sattumina.

Mutta tosiaan: mikäli jalkapallo halutaan nähdä kuten itsekin ensisijaisesti sen näen (usko tai älä) lasten ja nuorten sosiaalisena tukiverkkona ja henkireikänä, voidaan jatkaa hiljalleen EOM-kehässä kehittäen lähinnä niitä yhteiskunnallisesti merkittäviä jalkapallon osia. Siinä sivussa meidän tulisi kuitenkin kyetä tarjoamaan innokkaille lapsille tie, jota pitkin nousta lajin kansainväliselle huipulle. Niitä lapsia ja nuoria, jotka itse eivät näkisi akatemiamallia uhrauksena, vaan unelmien täyttymyksenä löytyy jopa Suomestakin.

Tavallaan olen defconin kanssa pitkälti samaa mieltä, mutta puhumme ilmeisesti hieman eri asioista.

[Lortto]

Sen verran itse heitän lusikkaa soppaan, että tämän hetken suomalaisessa maailmassa on mielestäni on hyväksi junnun treenata ainakin jonkin verran muuta lajia seurassa asti. Tämä johtuu pitkälti myös siitä, että harjoitusvuorot joukkueilla ovat yleensä 1h-1,5h pitkiä ja tämä on liian vähän jos haluaa kunnolla treenata erilaisia oheisharjoitteita. 1,5 tunnin vuorosta kun ei millään voi uhrata 20 minuuttia (max 10 min) oheiseen, ilman palloa (tai ilman pallon pelaamista jaloilla) tapahtuvaan harjoitteluun. Eri asia jos treenit ja vuorot olisivat 2h mittaisia erilaisiin oheisiin jäisi riittävästi aikaa, ettei jalkapalloilinen puoli kärsisi. Tämä vaan ei valitettavasti ole mahdollista 95% suomen joukkueista ja ainoa jossa tämä käytännössä on mahdollista on pienten paikkakuntien seurat ja näilläkin yleensä vain kesäaikaan.

Itse ainakin pienen seuran valmentajana en näe peikkona sitä, että pelaaja harrastaa jotain toista lajiakin. Toki toisen lajin valitsemisia on tullut mutta niin niitä tulee kaikissa joukkueissa. Sen toki olen aina vaatinut, että kun futiskausi alkaa keväällä niin pelaajat ovat mukana siinä täysillä niin kauan, että kausi, eli viralliset pelit, ovat ohi. Ja toiseksi pyrkinyt siihen, etteivät kahden tai useamman lajin harrastajat pistä lajia kokonaan tauolle vaan esim jääkiekkoilijat kävisivät talvellakin vähintään kerran kahteen viikkoon treeneissä. Tällaiseen "joustoon" on mahdollisuus jokaisella vaikka se toinen laji olisikin pelaajan ns. päälaji. Jos itseen pitää verrata niin futis on ollut aina päälaji, mutta silti seurassa on tullut harrastettua (ainakin jonkin aikaa) mm. hiihtoa, mäkihyppyä, kiekkoa, sählyä ja korista ainakin. Yllättävän hyvin näihinkin löytyi aikaa joskin kaikessa oli taustalla se, että futis oli päälaji aina. Tuon lisäks aikaa jäi omalle yleisliikkumiselle, futistreenaamiselle ja läksyille.

[Pussikalja]

Niin, vaikea on nähdä lisäliikunnasta kenellekään haittaa olevan. Tuo treenien pituus on vähän kaksipiippuinen asia, sillä keskittymiskyky ei edes aikuisella tahdo riittää 90 min, saati lapsella. Monesti aikuisjoukkueellakin tunnin kovatempoinen harjoitus on parempi, kuin puolentoistatunnin treeni. Toki oheisharjoitteilla, erikoistilanteilla ja verryttelyillä, puolestatoista tunnista voidaan toimiva sessio järjestää. Se treenin ydinasia ei kuitenkaan kovinkaan pitkä voi järkevästi olla.

Junioreilla keskittymiskyky on vielä lyhempi. Toki joku 2,5 h treenit vastaavat vähän sitä pihapelimäisyyttä, jossa välillä heitellään kivillä liikennemerkkejä ja välillä pelataan.  Sieltä se peruskunto ja urheilullisuus tulee, kun riittävän monta tuntia päivässä kaikenlaista puuhastelee. Mutta junnuissa se itse opetussession tulee olla mielestäni lyhyt ja selkeästi toteutettu, jolloin sitä keskittymistä 15-20 min voi aktiivisesti lapsilta vaatia. Vähän tulee joskus sellainen kuva, että kun valmentaja antaa kaikkensa treeneissä ja ajattelee, että olipa kova tempo, niin sivullisesta pojat katselee toisiaan ja odottelee loppupelin alkua. Se on osin petollista, koska semmoinen huntturasta heitetty 85% suoritus ja keskittyminen saattaa alkaa pitkässä juoksussa tuntumaan siltä huipputerävyydeltä. Jos siitä 85% tulee tottumus, on sen poisoppiminen todella vaikeaa. Siihen ei pidä alistua,vaan herätellä se sata esiin välillä, vaikka vähemmäksikin aikaa. Mutta 1.5 h täydellä keskittymisellä ja kovalla intensiteetillä on se tulos aikuisena huippuna, mihin on pyrkimys. Se ei ole mahdollista vielä kun sekä peli, taito että fysiikka on opetteluasteella.

Ja sitten heittona tähän musiikkiin, joka aina välillä täällä sivuilla vilahtelee. Omassa kaveripiirissä on kohtuu paljon muusikkoja. Aivan poikkeuksetta he osaavat soittaa useampaa instrumenttia, tosin sitä mieluisinta parhaiten. Ne muut he ovat opetelleet, koska on kiva saada välillä vaihtelua rutiiniin. Kaikki se treeni kuitenkin sitä musikaalisuutta ja sitä kautta omankin instrumentin hallintaa kehittää. Eikö jalkapallo voi olla ikäänkuin musiikkia, ja sähly, tennis jne. niitä vaihtelua tuovia vapaahetkiä, kuitenkin sen saman ytimen ympärillä. Miksi pitää olla niin jyrkkä?

[Ricardo Leite]

Kaikki se treeni kuitenkin sitä musikaalisuutta ja sitä kautta omankin instrumentin hallintaa kehittää. Eikö jalkapallo voi olla ikäänkuin musiikkia, ja sähly, tennis jne. niitä vaihtelua tuovia vapaahetkiä, kuitenkin sen saman ytimen ympärillä. Miksi pitää olla niin jyrkkä?

No riippuu taas tehdäänkö huippupelaajia vai harrastajia. Musiikissa voi toki vielä lisäksi myydä miljoona levyä ja menestyä olematta oman instrumenttinsa edes keskinkertainen taitaja: jalkapallohuipulla pitää olla absoluuttisillakin mittareilla muita parempi. Siksi musiikki ei ole hyvä vertauskohta tuossa nimenomaisessa mielessä.

Edelleen: jos seuroilla ja joukkueilla ei ole mahdollisuutta tarjota tarpeeksi treenikertoja, en näe junnujen useamman lajin harrastamisessa mitään pahaa. Jalkapalloilullisen menestymisen kannalta olisi kuitenkin parempi saada junnut käyttämään sen ajan omatoimiseen jalkapalloharjoitteluun.

Jos itseen pitää verrata niin futis on ollut aina päälaji, mutta silti seurassa on tullut harrastettua (ainakin jonkin aikaa) mm. hiihtoa, mäkihyppyä, kiekkoa, sählyä ja korista ainakin. Yllättävän hyvin näihinkin löytyi aikaa joskin kaikessa oli taustalla se, että futis oli päälaji aina. Tuon lisäks aikaa jäi omalle yleisliikkumiselle, futistreenaamiselle ja läksyille.

Muuten sama, mutta kun katsoo peiliin ja omaa uraa taaksepäin, niin väitän, että olipa syy mikä tahansa niin itse en tainnut tuota omatoimista jalkapalloharjoittelua ihan tarpeeksi tehdä... Siis ihan huipulle päästäkseni. Tunnetko itse tehneesi? Niin ja hiihtoon ja mäkihyppyyn en sentään ole sekaantunut... Teeman mukaisesti soitin kuitenkin kitaraa, bassoa ja rumpuja: kaikkia vitun huonosti.

[mtontola]

No riippuu taas tehdäänkö huippupelaajia vai harrastajia. Musiikissa voi toki vielä lisäksi myydä miljoona levyä ja menestyä olematta oman instrumenttinsa edes keskinkertainen taitaja: jalkapallohuipulla pitää olla absoluuttisillakin mittareilla muita parempi. Siksi musiikki ei ole hyvä vertauskohta tuossa nimenomaisessa mielessä.

Menisikö tässä nyt sekaisin tässä musiikkivertauksessa ihmisillä mielikuva populaarimusiikista ja klassisesta musiikista? Jotkut hevikitaristit nyt ehkä pienin varauksin jotain Aleksi Laihoja lukuunottamatta ovat klassisen puolen mittareilla melkoisia amatöörejä. Jotkut Lars Ulrichit tuplabasareineen puhtaita spedejä. Jalkapallo vertaantuu siis todellakin johonkin viulunsoittoon jos mielikuvia lähdetään hakemaan musiikin puolelta, ei Jukka Pojan reggae-soundeihin. Ehkä tässä on tämä väärinymmärryksen ydin, ajatellaan että populaarimusiikkiin (kaikella kunnioituksella) liittyisi jotain ammattimusiikin piirteitä, joten kun sielläkin on myyty levyä lungisti puuhastelemalla, niin kyllä se sitten täytyy olla se paras tyyli myös urheilun puolella.

[Ricardo Leite]

En tiedä kenen tarkoitat ymmärtäneen väärin. Itse vertasin ainakin juuri huippujalkapalloa klassiseen ammattimusiikkiin ja harrastelua populäärimusiikkiin. Populäärimusiikin erotessa amatööripalloilusta juuri siten, että sillä voi jonkun hämätä maksamaan keskinkertaisista taidoista rahaa ja naaraamaan jonkinlaista arvostusta muusikkona.

Vertaus on kyllä ainakin yksi kehnoimmista mihin olen itse sortunut, mutta menköön perkele .

[mtontola]

En tiedä kenen tarkoitat ymmärtäneen väärin. Itse vertasin ainakin juuri huippujalkapalloa klassiseen ammattimusiikkiin ja harrastelua populäärimusiikkiin. Populäärimusiikin erotessa amatööripalloilusta juuri siten, että sillä voi jonkun hämätä maksamaan keskinkertaisista taidoista rahaa ja naaraamaan jonkinlaista arvostusta muusikkona.

Vertaus on kyllä ainakin yksi kehnoimmista mihin olen itse sortunut, mutta menköön perkele .

joo, en tarkoittanut erityisesti ketään, mutta olen miettinyt mistä voi levitä ajatus (johon olen muuallakin törmännyt), että musiikissa pääsisi jotenkin helpolla ja vähän tätä ja tuota tehden kun ne klassisen puolen ammattimuusikot, vaikka ovatkin rentoa porukkaa, laittavat menemään ihan eri tavalla ja täydellisellä heittäytymisellä siihen yhteen instrumenttiin.

[Pussikalja]

Okay, nyt ymmärrän paremmin koko keskustelua. Eikä tarvitse enää ihmetellä surkeaa tulosta 4x6 minuutin juoksutestissä. Tässä varmaan on juuri se ryhtiliikkeen paikka koko valmennuksessa. Täällä on siis usko, että jalkapallo on jotain ylijumalallista lahjakkuutta joka tulee esille vain suunnattomalla oikeaikaisella ammattilaisen ohjauksella ja yötäpäivää harjoitellulla klassikkoteoksen ulkoa opettelemisella, jota sitten esitetään hiotuilla kynsillä suurilla eurooppalaisilla estraadeilla.

Taitaa kyllä laji olla kuitenkin aika pitkälle helkkarinmoisella kilpailuvietillä varustettujen lajia rakastavien ja saamarin moisen työn tehneiden ammattilaisten duunista kyse. Kaverit, joilla on riittävä osaaminen kaikesta pelin perusteista ja joku ylimääräinen erityisosaaminen siihen mielellään vielä lisänä. Nämä ammattilaiset kursivat teipillä instrumenttinsa läjään ennen pelejä, ja ovat valmiit ennenkaikkea taistelemaan joukkueen eteen sarjapisteistä. Ne haluaa päästä sinne lavalle, eikun kentälle esiintymään ja ovat valmiita joka päivä sen työn sen eteen tekemään, oli se kenttä kurainen, jäässä tai vihreä verka. Aika helvetin kaukana konserttipianistista, mutta melko lähellä punkbändin basistia, joka on valmis sen tunnin keikan eteen tekemään saakelinmoisen reissun jonkun pakun perässä. Pääseepä kaveri helpolla...( ja on muuten sitä bassoaan hinkannut tunteja per päivä koko ikänsä)

Tässä ei tosiaan ole mistään baletista kyse, vaan rajuhkosta kamppailulajista, jossa peliäly ja taito antavat edun vain hyviin kamppailijoihin verrattuna. Viilatkaahan pojat kynsiä, samaan aikaan kun jalkapallomaiden junnut juoksevat lenkkiä räntäsateessa, Hyvä, hyvä....Ja älkää vain antako populäärilajien pilata taiteilijanuorukaisten herkkyyttä.

[Leka Harkko]

Minkä ikäisenä junnuille pitäisi alkaa opettamaan pelidynamiikkaa? Pojan kanssa on asiasta vähän juteltu ja yhdet treenit vedin kakaroiden kilparyhmälle (02) kokeilumielessä vastuuvalmentajan ollessa sairaana. Osa tajusi homman idean ja osa keskittyi juoksemaan pallon perässä kuten aikaisemminkin.

[Ricardo Leite]

Nyt en ymmärtänyt taas yhtään mitään . Edelleen: on tärkeää, että tarjoamme harrastusmahdollisuuden innokkaille liikkujille. Toisaalta velvollisuutemme olisi kuitenkin tarjota myös tavoitteellisille nuorille urheilijoille mahdollisuus edetä aina huipulle saakka. Siinäpä meille ongelma kerrakseen kuinka saamme täytettyä molemmat tarpeet.

Minulla on pieni aavistus, ettei Pussikaljalla ole pienintäkään hajua siitä millaisen työn takana huipun saavuttaminen on maailman kilpailluimmassa ja harrastetuimmassa joukkueurheilulajissa. Elleivät valmentajat sitä osaa junnuille kertoa ja tehdä selväksi, voimmeko odottaa, että juniori sen itse tajuaisi? Ja ellemme pysty antamaan junnulle matkaeväitä pitkälle marssille kohti päämäärää, voimmeko pitää omaa työtämme hyvin tehtynä?

Älä ymmärrä väärin. En itsekään väitä tietäväni tarkalleen mitä siihen vaaditaan. Sen kuitenkin tiedä, ettei se ole ihan vähän.

[Ricardo Leite]

Minkä ikäisenä junnuille pitäisi alkaa opettamaan pelidynamiikkaa? Pojan kanssa on asiasta vähän juteltu ja yhdet treenit vedin kakaroiden kilparyhmälle (02) kokeilumielessä vastuuvalmentajan ollessa sairaana. Osa tajusi homman idean ja osa keskittyi juoksemaan pallon perässä kuten aikaisemminkin.

Mitä ne on, yhdenksänvuotiaita? Aika hieno homma, mikäli edes jollekin olet saanut ajatuksen siemenen itämään. Kognitiivisesta näkökulmasta herkkyyskausi taitaa alkaa keskimäärin lähempänä kahtatoista kuin kymmentä ikävuotta.

[Leka Harkko]

Mitä ne on, yhdenksänvuotiaita? Aika hieno homma, mikäli edes jollekin olet saanut ajatuksen siemenen itämään. Kognitiivisesta näkökulmasta herkkyyskausi taitaa alkaa keskimäärin lähempänä kahtatoista kuin kymmentä ikävuotta.

Ok, kiitos tiedosta. Oli muuten äärimmäisen mielenkiintoinen kokeilu. Laitoin pojat pelaamaan ja välillä pistin pelin poikki ja käskin pysähtyä niille paikoilleen. Tämän jälkeen aloin tenttaamaan satunnaisesti pelaajilta, että mitä meinaavat tehdä seuraavaksi ja minkä takia. Yllättäen "laitapakkeina" (3-2-1 järjestelmä) pelaavat pelaajat kertoivat että odottivat paikkaa nousta kun puolustajat keskittyvät pallolliseen pelaajaan, koska "noi aina tekee niin..." Eli toiset jopa olivat havannoineet kentällä jotain ja oppineet peliä.

Ihan hausko kokeilu, mutta osalle pojista selvästi todella tylsää...

[Ricardo Leite]

Juu kyllä osa hahmottaa ja oppii tiedostamattaankin jo aiemminkin ja kaikki joitain lainalaisuuksia huomaavat jo ennen varsinaisia herkkyyskausia. Tuon ikäiset hahmottavat jo helposti pallollisen lisäksi ainakin lähimmän vastustajansa toimintaa melko hyvin. Itselleni melko tuntematon ikäryhmä kuitenkin, joten muut voivat varmasti sanoa, missä määrin hahmottavat kolmannen oman pelaajan ja esimerkiksi toisen vastustajan puolustajan liikkeitä.

[Lortto]

Muuten sama, mutta kun katsoo peiliin ja omaa uraa taaksepäin, niin väitän, että olipa syy mikä tahansa niin itse en tainnut tuota omatoimista jalkapalloharjoittelua ihan tarpeeksi tehdä... Siis ihan huipulle päästäkseni. Tunnetko itse tehneesi? Niin ja hiihtoon ja mäkihyppyyn en sentään ole sekaantunut... Teeman mukaisesti soitin kuitenkin kitaraa, bassoa ja rumpuja: kaikkia vitun huonosti.

En todellakaan tehnyt tarpeeksi päästäkseni huipulle (tässä kohtaa tarkoitan ensin liigatasoa) mutta liikunnaliset lähtökohdat itselläni oli erittäin hyvät. Jopa jossain määrin taidollisetkin sillä kohtuu paljon ala-aste ikäisenä tuli kentällä asuttua. Se mikä minut jätti pelaamaan alemmas oli monen asian summa joista suurin oli pääkoppa. Myös teini-iässä tehdyt erittäin väärät valinnat vapaa-ajan viettotavoissa sekä osittain myös loukkaantumiset.

Eli summattuna itselläni olisi ollut liikunnalliset (ja jopa taidolliset) saumat päästä huipulle ihan yleisliikkumisen seurauksena mutta pääkoppa itselläni oli ja on ollut aina amatöörin joka erotti minut huipusta.

Tuo kahden tunnin harjoitus on Italiassa ihan normikäytäntö jo kohtuu nuorista asti (10vuotiaista). Pelaajien keskittymiskyky kyllä pysyy yllä, sillä lapsille tekee hyvää motivaation kannalta olla jonkin aikaa ilman palloa treenien aikana. Pallottoman oheisen jälkeen pallollinen tekeminen maistuukin yllättävän hyvältä ja pelaajat vetävät treenisession loppuun hyvällä sykkeellä. Lasten fysiikka kestää tämän helposti ja keskittymiskykykin pysyy suhteellisen hyvänä kunhan pelaajat tottuvat hommaan. Ja lapsethan sopeutuvat yleensä erittäin nopeasti. Itselläni tuo 1h,45min-2h sessio oli käytössä oman joukkueen kanssa aina kesäkaudella kun siihen omassa kunnassa mahdollisuus oli treeniaikojen puolesta. Muitakin eroavaisuuksia Italiassa on ainakin suomeen verrattuna (toki varmasti löytyy eroavaisuuksia seurojen välillä), sillä mm. junnujen pelin aikana vaihtopelaajat treenaavat kentän laidalla (jos siihen vain tilaa löytyy) yhden valmentajan johdolla ja singahtavat suoraan treenikentältä pelikentälle. Varmasti toteutuskelpoinen idea olisi suomalaisissakin joukkueissa joissa löytyy useampia valmentajia.

[Pussikalja]

Minulla on pieni aavistus, ettei Pussikaljalla ole pienintäkään hajua siitä millaisen työn takana huipun saavuttaminen on maailman kilpailluimmassa ja harrastetuimmassa joukkueurheilulajissa.

Olet ihan oikeassa. Pesäpallomiehiähän sitä ollaan. Anteeksi nyt vaan kauheasti. Jotenkin vaan säälittää nämä futarit, kun ette edes kisoihin pääse ja meidän lajissa maailmanmestareita löytyy Sotkamostakin. Jännä että paljastui tämmöinen. Heippa!

[jiibzter]

Hyvästi.

[Yourworstnightmare]

Sen verran itse heitän lusikkaa soppaan, että tämän hetken suomalaisessa maailmassa on mielestäni on hyväksi junnun treenata ainakin jonkin verran muuta lajia seurassa asti. Tämä johtuu pitkälti myös siitä, että harjoitusvuorot joukkueilla ovat yleensä 1h-1,5h pitkiä ja tämä on liian vähän jos haluaa kunnolla treenata erilaisia oheisharjoitteita. 1,5 tunnin vuorosta kun ei millään voi uhrata 20 minuuttia (max 10 min) oheiseen, ilman palloa (tai ilman pallon pelaamista jaloilla) tapahtuvaan harjoitteluun. Eri asia jos treenit ja vuorot olisivat 2h mittaisia erilaisiin oheisiin jäisi riittävästi aikaa, ettei jalkapalloilinen puoli kärsisi. Tämä vaan ei valitettavasti ole mahdollista 95% suomen joukkueista ja ainoa jossa tämä käytännössä on mahdollista on pienten paikkakuntien seurat ja näilläkin yleensä vain kesäaikaan.

Siis hetkinen...eikö niitä harjoituksia voi pidentää sen kenttävuoron ulkopuolella 2-2,5 tuntisiksi? Nopeutta, ketteryyttä, kehonhallintaa, voimaa...kaikenlaista. Meillä ainakin vedetään niin, että esim. klo.17 alkavaan pallovuoroon (75min) vedetään alle 45-60min oheiset. Tai vastavuoroisesti sitten pallovuoron jälkeen. Näin oikeastaan siis joka kerta.

[Marem2]

Siis hetkinen...eikö niitä harjoituksia voi pidentää sen kenttävuoron ulkopuolella 2-2,5 tuntisiksi? Nopeutta, ketteryyttä, kehonhallintaa, voimaa...kaikenlaista. Meillä ainakin vedetään niin, että esim. klo.17 alkavaan pallovuoroon (75min) vedetään alle 45-60min oheiset. Tai vastavuoroisesti sitten pallovuoron jälkeen. Näin oikeastaan siis joka kerta.[/pre][/tt]

2-2,5 tunnin treenit alkavat olla aika pitkät treenit lapsille. Yleensä eri ominaisuuksia voi yhdellä treenikerralla harjoituttaa rajoitetusti. Jos tavoitteena on esim. harjoituttaa nopeutta ja räjähtävyyttä ei samanaikaisesti kannata harjoittaa liiaksi toisia ominaisuuksia ja  venyttää harjoitusta liiaksi. Myös taidon osalta lasten kapasiteetti omaksua asioita yhdellä harjoituskerralla on rajallista. Kyllästyminen ja liian ohjaajakeskeinen tekeminen ovat myöskin pitkitetyissä harkoissa vaarana. "Kotonakin voi ja pitää jaksaa harjoitella omatoimisesti ja kavereiden kesken.

Hyviä uusia kirjoja esim. taidon harjoittamiseksi löytyy; timo Jaakkolan "Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu", Hannele Forsman-Kyösti Lampinen "Laatua käytännön valmennukseen" (VK kustannus) ovat mielestäni hyviä tiedonlähteitä ja antavat myös perusteita mm. herkkyyskausiin, taidon harjoittamiseen. Lisäksi VK-kustannukselta on ilmestynyt uusi lasten ja nuorten valmennuskirja.   

[Jortsukka]

Fiksumpaa kuin tuollainen 2,5h harkka olisi pistää kahdet harkat päivässä. Esim. vkl aamulla/aamupäivällä yhdet ja illalla toiset. Viikolla sitten esim. heti koulun jälkeen(tai parasta toki jos mahdollista ennen) ja toiset illalla. Varmasti paljon tehokkaampaa kuin 2,5h putkeen. Toki tässä tulee Suomen olosuhteissa usein olosuhteet vastaan, mutta silti se olisi huomattavasti tehokkaampaa koittaa järjestää noin. Valmentajaresurssit voisi jakaa niin että toiset valmentajat/toinen valmentaja hoitaa toisen ja toiset/toinen sitten toisen harjoituksen. Kun vapaa-aika/aika on usein kovin rajallista valmentajillakin. Samalla kuitenkin voi hyödyntää niitä vahvuuksia mitä eri valmentajat työvät pöytään.

[Yourworstnightmare]

Niin, onhan noita hienoja ajatuksia, mutta ne olosuhteet(ja järkevyys) tulee todellakin vastaan. Aika raakalta kuulostaa myöskin, että lapsia kuskattais vanhempien toimesta ensin hallille (tai johonkin) vaikkapa klo.15:00 ja pois 16:30. Sitten taas takaisin vaikkapa 18:30 ja pois taas 20:00. Joku toki sanoo, että "voihan ne olla hallilla ton väliajan"...missäs välissä nuori syö kunnolla, juo tarpeeksi jne. että jaksaa tehdä ja keskittyä vielä illan treenissäkin täysillä? Ei lapsi/nuori osaa sitä tehdä jos ei joku valvo hieman noitakin asioita.

Joskus seura saattaa tarjota harjoituksen innokkaimmille iltapäivällä ja joukkue sitten vielä illalla. Viikonloppuisin tuo homma on tietenkin eri ja mahdollisuuksia on laajentaa systeemiä kokopäiväiseksi. Samoin lomilla (joulu ja kesä).

Tällä hetkellä tuo on toimiva systeemi, että harjoituksen rakenne on usein tän tyylinen...
- 45-50min oheinen (lämmittely + runkojumppa, liikkuvuus, nopeus jne. mitä nyt ohjelmassa on)
- 10min varusteiden vaihto
- 75min palloharjoitus
(- 10-15 ohjatut venyttelyt)

[Sinkkis]

Niin, onhan noita hienoja ajatuksia, mutta ne olosuhteet(ja järkevyys) tulee todellakin vastaan. Aika raakalta kuulostaa myöskin, että lapsia kuskattais vanhempien toimesta ensin hallille (tai johonkin) vaikkapa klo.15:00 ja pois 16:30. Sitten taas takaisin vaikkapa 18:30 ja pois taas 20:00. Joku toki sanoo, että "voihan ne olla hallilla ton väliajan"...missäs välissä nuori syö kunnolla, juo tarpeeksi jne. että jaksaa tehdä ja keskittyä vielä illan treenissäkin täysillä? Ei lapsi/nuori osaa sitä tehdä jos ei joku valvo hieman noitakin asioita.

Joskus seura saattaa tarjota harjoituksen innokkaimmille iltapäivällä ja joukkue sitten vielä illalla. Viikonloppuisin tuo homma on tietenkin eri ja mahdollisuuksia on laajentaa systeemiä kokopäiväiseksi. Samoin lomilla (joulu ja kesä).

Tällä hetkellä tuo on toimiva systeemi, että harjoituksen rakenne on usein tän tyylinen...
- 45-50min oheinen (lämmittely + runkojumppa, liikkuvuus, nopeus jne. mitä nyt ohjelmassa on)
- 10min varusteiden vaihto
- 75min palloharjoitus
(- 10-15 ohjatut venyttelyt)

Siis minkä ikäisille ja minkälaiselle ryhmälle tuo aikataulu on? Itse valmennan 02-tyttöjä ja ei ole kyllä todellisuutta, että treenit kestäisi yli kaksi tuntia ja siihen vielä siirtymiset kotoa treenipaikalle ja takaisin. Menisi helposti kolme tuntia illassa valmentamiseen. Mielikuvitus-HH ainakin kertoisi mielipiteensä asiasta.

[jiibzter]

Taitaa olla about 16-17v tytöt kyseessä? Jos muista oikein.

Kuten joku totesikin aikaisemmin, olisi aina hyvä jos laittaa oman joukkueen iän mukaan kun kertoo näitä omia harjoitusjuttuja.

[Yourworstnightmare]

Siis minulla on ollut kyseessä vuosia jo 12-15-vuotiaat pojat. Ja käsittääkseni seurassa sama käytäntö melkein iästä riippumatta, toki hieman vähemmissä määrin varmaan pienemmissä. Ja monesti tuo oheinen saattaa olla lämmittelyineen myös 30-40min eli hieman lyhyempi.

Onhan toi totta, että reissuineen treenit kestää sen 3h, mutta tässä voidaan kenties saada sitten pois 1-2 lähtöä viikossa johonkin toiseen lajiin tai oheiseen erikseen. Mieluummin samalla reissulla sit pidempään kuin enemmän lyhyitä reissuja (ja matkoja mm. vanhemmille).

Tähän on siis tultu, koska pallovuorot tosiaan ovat olleet kortilla ja niiden kesto 75min on syytä pyhittää kokonaan sille itse palloharjoittelulle ja tehdä näin oheiset kenttävuoron ulkopuolella.

[Jortsukka]

Niin, onhan noita hienoja ajatuksia, mutta ne olosuhteet(ja järkevyys) tulee todellakin vastaan. Aika raakalta kuulostaa myöskin, että lapsia kuskattais vanhempien toimesta ensin hallille (tai johonkin) vaikkapa klo.15:00 ja pois 16:30. Sitten taas takaisin vaikkapa 18:30 ja pois taas 20:00. Joku toki sanoo, että "voihan ne olla hallilla ton väliajan"...missäs välissä nuori syö kunnolla, juo tarpeeksi jne. että jaksaa tehdä ja keskittyä vielä illan treenissäkin täysillä? Ei lapsi/nuori osaa sitä tehdä jos ei joku valvo hieman noitakin asioita.

Miksi ensinnäkin, jos puhutaan 12v 15-vuotiaista puhumattakaan vanhempien pitäisi tuoda poikia enää hallille? Kai ne nyt itse osaa sinne kulkea. Tampeesta kun puhutaan niin esim. Pirkkahallille bussi ajaa oven eteen. Ja kyllä niille pitäisi vastuuta myös olla muussakin tekemisissä jo tuossa iässä. Ei 13-15vuotiaista pitäisi enää joutua valvomaan jossain tankkauksessa. Ainakaan jos puhutaan ns. "ammattilaiseksi tähtäävästä" eli siis tosissaan harjoittelevasta juniorista.

Eikä omissa papereissani tosiaan tuo ollut joka päivä sama ohjelma, vaan esim. 2 kertaa viikossa, eli esim. la/su ja sen lisäksi yhtenä päivänä arkipäivänä viikossa.

Mitäs luulet että jos vedät sen 2,5h treenin niin onko sen teho sitten oikeasti kohdillaan?

En kyllä tosiaan tajua tätä nyky-yhteiskuntaa kun jotain ~15vuotiaita kuskataan autolla edestakaisin ja ei mitään vastuuta omasta tekemisestä, vaan papotaan vanhmpien toimesta edelleen. Sen lisäksi että talvella saisivat kaikki kulkea bussilla, niin kesällä sitten pyörä alle kaikille, jos on vähänkin järkevät etäisyydet kentille(mistä vain Tampereelta Kauppiin/Pyynikille). Siinä samalla tulee kuntotreeniäkin.

"Omassa mallissani" siis harjoituksia olisi oman maun mukaan 4-8, niin että 2-4 päivänä viikossa olisi 1x~2h(sisältäen) pallollinen+pieni oheistreeni) ja päälle sitten parina päivänä kaksi aivan erillistä treeniä, joissa kummassakin olisi sitten mahdollisuus pitää kunnon teho yllä. Samoin jäisi silti vapaapäiviä sitten riippuen ikäluokasta 1-3. Vastaava ohjelma varmaankin suht. yleistä ulkomaillakin, tosin siellä varmaan useampana päivänä pari treeniä päivässä ja yhteistyö on koulujen kanssa kunnossa.


Toki ymmärrän Tampereella valmentavana että vastaan tulevat kyllä kenttäolosuhteet ja valmennusresurssit(lue valmennat yksin isoa porukkaa tms.), mutta mielestäni on helvetin huono syy että "vanhempien ei tarvi kuskata paria kertaa päivässä hallille. Tai "ei ne osaa syödä tai juoda tarpeeksi". Itse muistan miten 11-12vuotiaana Hesa Cupissa kävi aikanaan niin että ensimmäisessä pelivälissä oltiin juomatta(kunnolla ainakaan) sitten seuraavassa välissä juotiin niin että maha hölskyi, mutta sitten jatkossa ymmärrettiinkin miten pitää juoda ja kuinka paljon. Eipä tarvinut enää kenenkään vahtia sitä. Syömisestä sama homma. Kyllä tietyssä mielessä samalla toimii valmentaminen kasvattamisena, eli lapsille/nuorille annetaan sopivasti lisää vastuuta ja heidän pitää siihen myös vastata. Samalla näkyy hyvin myös se oma motivaatio lajia kohtaan. Ne jotka itse hoitavat matkansa, syömisensä ja juomisensa(kun siihen on opastettu, jne.) ovat niitä jotka myös tahtovat eniten kehittyä.

[Lortto]

Siis hetkinen...eikö niitä harjoituksia voi pidentää sen kenttävuoron ulkopuolella 2-2,5 tuntisiksi? Nopeutta, ketteryyttä, kehonhallintaa, voimaa...kaikenlaista. Meillä ainakin vedetään niin, että esim. klo.17 alkavaan pallovuoroon (75min) vedetään alle 45-60min oheiset. Tai vastavuoroisesti sitten pallovuoron jälkeen. Näin oikeastaan siis joka kerta.

Voi jos siihen on vain kunnon tilat. Talvisin ei hirveästi ole valmentamallani paikkakunnalla oheisille paikkoja sillä treenit vedetään koulun salissa ja siellä hiukan isompi aula on nuorisotalon käytössä. No ainahan voisi ulos mennä mutta sekään ei ole älyttömän houkuttelevaa kunnon pakkasilla...

Ja tuohon oheiseen niin itse ajattelen asiaa pelaajien motivaatiotason ja sitä kautta omaksumisen kannalta. Hyvä malli olisi 2h treeniin alussa pallon kanssa 25-35 min, 20 min palloton oheinen, ja loppu jälleen pallon kanssa. Pelaajien motivaatiotaso pysyy parempana kun treenissä on vaihtelua pallollisen ja pallottoman vaiheen välillä kuin jos molemmat ovat omia erillisiä kokonaisuuksia. Kyllä ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että pelkkä oheistreeni on aivan vitun puuduttavaa (joskin tarpeellista) mutta "piilottamalla" se palloharjoitukseen tekeminen onkin huomattavan paljon mukavampaa.