...
Havainnointi, sijoittuminen ja ennakointi ovat totta kai osa pelaajan pelinopeutta, niitä on vain huomattavasti vaikeampi mitata tai oikeastaan edes havaita. Hyvä suoritus ei välttämättä näy riistoina, vaan siinäkin että kk tai laituri joutuukin kierrättämään pallon alakautta. Kun sijoittamisella rajataan hyökkääjän optioita pois, on pienemmän määrän vaarallisia ratkaisuja ennakointikin helpompaa. Ja jos pelinopeus on riittävällä tasolla, voi vastustajalle myös virittää ansan huijaamalla jonkun ratkaisun olevan avoinna, mutta jonka pelaaja ehtiikin estämään.
Iso asia, joka vaatii huipulle pääsemiseksi valtavan määrän suunnitelmallista työtä hyvällä asenteella. Monen muun tekijän lisäksi.
Kyllä. Kyky liikkua, lähteä liikkeelle ja vaihtaa suuntaa nopeasti on tosi tärkeää. Näitä ominaisuuksia on vaan tosiaan paljon helpompi nähdä ja tunnistaa pelaajissa. Toki fyysiset nopeusominaisuudet muuttuvat lapsen kehityksen myötä riippuen yksilöstä.
Koitin vähän koota tämänhetkisiä ajatuksia. En siis pohdi miten ennakointia, joka mielestäni laajemmin ilmentää koko pelin ymmärtämistä ja kiinnostusta siitä, valmennetaan tai opetetaan, vaan ainoastaan aiheen näkymistä pelissä ja eri ikäluokissa sekä vaatimistasoilla. Silläkin uhalla, että yskin pian taas peikonkarvoja tai tervan makuisia höyheniä.
Jos nyt edes leikittäisiin ajatuksella, että ennakointi olisi ominaisuus, jota kannattaisi lapsissa ja miksei pelaajissa yleensä myös koittaa mitata ja todeta. Itse olen koittanut selvittää mm. miten:
a) jo ihan pienissä junnuissa näitä elementtejä voisi nähdä?
b) miten jo vähän vanhempien junnujen peleissä tätä asia näkyy pelitekoina?
c) miten aikuisissa ja huippusarjoissa yleensä ennakointi näkyy pelissä, mitkä ovat modernin huippufutiksen vaatimukset asian suhteen ja miten aivan terävimmän kärjen joukkueet perustavat pelinsä tälle?
Käytetään taas samaa kulunutta shakkiesimerkkiä. Sitä parempi pelaaja, mitä pidemmälle hän pystyy omat ja vastustajan siirrot miettimään etukäteen (ennakointi). Mitä enemmän hänellä on pelimalleja ja erilaisia variaatioita muistissa, sitä paremmin hän pystyy siirtoja miettimään etukäteen (havainnointi). Shakissa vaan aikaelementti ei ole niin kriittinen eikä tekniset toteutukset ole rajoitteena. Shakissa siis ei todennäköisesti reagointinopeus ole niin tärkeää.
Olen tosin kuullut huippupelaajista, jotka tekevät siirtonsa intuitiivisesti, eli ihan tunteen pohjalta. Tässä voidaan olla jo lähempänä nopeamman reagoinnin mallia. Toisaalta eipä osaamaton shakin seuraajakaan (kuten minä) osaa sanoa kuinka pelaaja havaitsee ennustettavat pelimallit ja kuinka monta siirtoa eteenpäin, muuta kuin siitä että pelaaja voittaa.
Jalkapallossa analogia on kuitenkin lähestulkoon sama. Ennakointi perustuu aina havainnoinnille ja siksi ennakointia voidaan tunnistaa myös havainnoinnista. Aika usein myös onnistuminen vaativissa tilanteissa tai oikein hyvässä suorituksessa perustuu ennakointiin.
Em. perusteella sanoisin, että ennakointia voidaankin tunnistaa ainakin kolmella eri tavalla.
1) Suora ennakointi. Eli pelaajan voidaan nähdä ennustavan pelitapahtuma esim. liikkeellä taktisesti järkevään suuntaan jo ennen varsinaista tapahtumaa.
2) Havainnointi. Pelaaja havainnoi tavalla, josta voidaan päätellä, että hän on ennakoinut tapahtuman. Ihan pienillä lapsilla katse kiinnittyy usein palloon. Toisaalta on hyvin vaikea sanoa, katsooko lapsi palloa vai havainnoiko hän. Pallon menetyksen tai riiston yhteydessä voi kuitenkin nähdä miten palloton lapsi reagoi muutokseen. Jos hän seuraa vain palloa niin katse pysyy pallossa, mutta jos hän oikeasti seuraa peliä katsoo lapsi missä esim. lähin vastustaja on.
3) Onnistunut peliteko tilanteessa, joka todennäköisesti vaatii ennakointia. Kyseessä voi olla myös sattuma tai onni, mutta tämä selviää usein tarkemmalla tutkimisella eli hidastuksien kelaamisella moneen kertaan.
Toinen näkökulma ennakointiin ja havainnointiin on reagointinopeus tai pitäisikö sanoa aika jossa ennakointi ja havainnointi joudutaan tekemään. Olen koittanut hahmottaa tätä asiaa ihmisen reaktioaikojen avulla, vaikka en vielä tiedä onko se oikea tapa.
Tarkennan vielä, että ennakointia ja havainnointia voi oppia vielä vanhemmallakin iällä, mutta valmiuksia nopeaan ennakointiin ja havainnointiin ei voida juurikaan enää lisätä, kun aivojen suurin kehitys tietyiltä osa-alueilta on valmis. Sama logiikka kuin esim. jalkojen hermotus.
Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että myös tätä asiaa voidaan mitata. Jos tietynlaista ennakointia ja havainnointia voidaan livenä pelistä kokeneen katselijan toimesta nähdä ei sitä voida tehdä tämän nopean ennakoinnin ja havainnoin näkökulmasta tehdä. Tässä näkökulmassa tarvitaan hidastukset ja mahdollisuus mitata reagointia sadasosien tarkkuudella.
Ajatuksena tässä on se, että jos voidaan todeta pelaajan reagoivan nopeammin kuin perusreaktioaikojen valossa on mahdollista, niin tämän pohjalta voidaan päätellä, että tällöin pelaajalla on aivojen rakenteessa joku ”oikoreitti” joka mahdollistaa normaalia reagointiprosessia nopeamman toiminnan. Taustalla näissä tosin voi olla myös semmoisten asioiden havainnointi mitä en itse huomaa.
Aivotutkimuksissa kuitenkin todetaan, että pienen lapsella esim. myasiinituppien (tai jotain sinnepäin) muodostuminen mahdollistaa tavallista reagointia nopeammat toiminnot. Myös aivojen kehittyminen vastaamaan lapsen leikin kautta kokeman ympäristön haasteita varmasti mahdollistaa tavallista nopeamman tiedon käsittelyn (aivojen topologia rakentuu tukemaan jalkapallon haasteita). Samalla lailla lapsen leikin kautta keräämät kokemukset menevät syvemmälle ja sellaiseen muistirakenteeseen, joista ne ovat nopeammin hyödynnettävissä. Näitä juttuja sitten voidaan myöhemmin ulosmitata mm. todella nopeassa pelissä.
Jos ajatellaan vaikka Jordetin tutkimuksia aiheesta, niin ne liittyvät usein hitaamman ennakoinnin ja havainnoinnin tilanteisiin, joissa pelaajan kykyä havainnoida mitataan toistoilla ja määrällä. Tässä liikutaan lähempänä shakkiesimerkkiä. Toki tässäkin parhaat todennäköisesti pystyvät havainnoinneillaan keräämään todella paljon tietoa, jonka avulla pystyvät hahmottamaan peliä ja ennakoimaan tulevia tapahtumia. Aika kuitenkin harvemmin on haaste tässä.
Kohdan kaksi mukaista vinkkiä pelin ennakoinnista on vaikea nähdä koska skannausta tapahtuu vaikkei syöttöä heti tulisikaan. Myöskään kriittinen skannaus näissä tilanteissa ei kerro mitään ennakoinnista, toki taidosta skannata nopeasti kylläkin.
Tilanne, jossa taas toppari syöttää laitaan on ihan helpoimmasta päästä tilanne mistä puhe. Vasen laita vilkaisee vasemman olan yli, kun ennakoi pallon tulevan hänelle. Havainnointi tähän liittyen voi olla se, että pallollinen toppari vilkaisee vasempaan laitaan ja näkee saman minkä vasen laita skannatessaan. Molemmat ovat todenneet, että tilaa syötölle on ja peliä on mahdollista jatkaa sen kautta, eli syöttö siis tulee.
Nämä peliteot eivät yleensä ole myöskään kovin yllättäviä / vaikeasti ennakoitavia vastustajankaan kannalta.
Aksumin tutkimukset, joissa havainnointia seurataan laitteella, joka tallentaa mihin pelaaja katseensa kohdentaa myös perustuvat enemmän tähän ei-niin-aikakriittiseen havainnointiin. Tässä tosin saadaan hyvää tietoa siitä mitä asioita pelaaja havainnoi ja todennäköisesti käyttää ennakointiin.
Itseäni kiinnostaa enemmän tuo reaktiotasolla ja sitä nopeampi havainnointi ja ennakointi, koska se ei voi olla tietoista, vaan sen täytyy olla jollain lailla intuitiivistä. Tämän takia koitan etsiä ennakointiin ja havainnointiin liittyviä elementtejä pelin vaiheista, joissa aikaa on vähemmän. Vastustajan boksi on lähes poikkeuksetta tämmöinen.
Otetaan 1. käytännön esimerkkinä, vaikka vanha Baggion maali, johon linkitin muistaakseni aikaisemmin youtube-videon tähän säikeeseen. Tilanteessa siis tulee keskitys vastustajan boksin reunalle ihan keskelle linjan taakse. Baggio suorittaa todella nopean skannauksen maalivahdin suuntaan juuri ennen kuin tekee haltuunoton oikeaan suuntaan ja tuikkaa maalin. Jos tutkitaan tuota videota reagoinnin näkökulmasta, niin voidaan todeta, että Baggion skannaus kestää n. 15 sadasosaa. Tilannekuvan muodostamisen aika on varmasti paljon lyhyempi. Jos Baggiolla olisi ollut Aksumin katseenseurantalasit päässä, niin en usko, että tuossa ajassa olisi tullut informaatiota. Uskon että näin nopeassa tilanteessa Baggio käsitteli kuvan myöhemmin samalla kun hän otti palloa haltuun, en tiedä voisiko tässä tapauksessa puhua eideettisestä tavasta käsitellä kuva. Normaalien reagointiaikojen puitteissa suoritus ei kuitenkaan ole mahdollinen.
Vastaavia suorituksia voidaan löytää ihan meikäläisten junnujenkin peleistä. Mielestäni tämmöisten pelaajien kohdalla voidaan päätellä, että tietyt valmiudet näiltä osin ovat sillä tasolla, että voidaan olettaa näiltä osin pärjäävän myös todella nopeassa pelissä. Mielestäni näistä voidaan myös päätellä, että kyseinen pelaaja pystyy hyödyntämään kyseistä ominaisuutta myös muissa tilanteissa ja pelin vaiheissa, vaikka emme niitä pysty näkemään.
Onhan tämä hankala ominaisuus huomattavaksi ja mitattavaksi, mutta siltä väitän sen olevan huomattavasti tärkeämpi asia kuin minkä huomioin se nykyään saa. Tämä nimenomaan, jos halutaan saada pelaajia ihan terävimpään kärkeen.
Eräänlaisena porkkanana heittäisin ajatuksen siitä, miten tosiaan pelinopeus ja vaativuus voi olla esim. höynässä tai vastaavassa tarpeeksi korkealla tasolla, jos pallon liikkeellä pitäminen ei vaadi ennakointia? Miten ennakointi voi kehittyä, jos informaatiota ennakointia varten ei ole olemassa tai sitä on vain vähän, eli jos pelikaverit eivät havainnoi, niin miten voi harjoitella ennakointia, joka perustuu muiden havainnointiin?
