Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[Tolisman]

https://yle.fi/a/74-20132093

[Schneider]

https://yle.fi/a/74-20132093

Kyllä sitä välillä tosissaan miettii ketä varten koulut on, jos lasten terveyden eteen ei haluta tehdä asioita tai miten koulukisusaamiselle ei oikeasti tehdä mitään muuta kuin PR kampanjoita ja sitten levitellään käsiä. Mutta samaahan on futiksessakin, jossa voitaisiin tehdä asioita lasten terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta, sekä siinä ohessa sitten ehkä jostain tulisi huippu-urheilija tai huippupeluri. Futistahan nyt tehdään hähmäsen joukkueen kilpatuloksen näkökulmasta ja kovalla kiireellä ollaan aina, siis ihan aina, kertomassa kenestä ei ainakaan tule mitään ja mitä kaikkea vikaa löytyy. Huipulle futiksessa pääsemiseen ei tarvita ensimmäistäkään testiä, mutta meillä siitäkin on saatu yksi tehokeino kertoa, kuinka kukaan ei riitä ja aina vain jäädään jälkeen muusta maailmasta. Ihan sairasta.

Miten Suomella on varaa olla liikuttamatta lapsia koulussa sekä miten harrastaminen voi maksaa törkeitä hintoja ja minimaksukin on monelle aivan liikaa.

[Nigel Kugelschfeir]

Itse kun on seuraillut noita yläkoulun liikuntatunteja niin yleensä se on sitä että ne menee siihen urheilupuistoon ja jokainen saa tehdä mitä haluaa. Jotkut haluaa mennä istumaan maaliin ja selaamaan puhelinta. Ei koulussa voi pakottaa ketään liikkumaan jos ei halua.

[Jortsukka]

Olin lapsena luokan top-3 liikunallisin(varmaan ainakin ala-asteen selvästi liikunnalisin), mutta silti oli useita tunteja mitkä ei ehkä olleet ihan mieleen. Vaikka voimistelua, missä en ollut kovin hyvä. Siihen aikaan siltikin sitäkin tehtiin. Ongelma 2000-luvun liikunnassa että mitään ei tarvitse tehdä, hiki ei saa tulla jne. Eli koko liikunnan perusolemus on viety pois. Sen takia sitten sitä koitetaan paikkailla eri lajien seuratoiminnassa sillä että opetetaan ihan perusasioita lapsille.

[Schneider]

Itse kun on seuraillut noita yläkoulun liikuntatunteja niin yleensä se on sitä että ne menee siihen urheilupuistoon ja jokainen saa tehdä mitä haluaa. Jotkut haluaa mennä istumaan maaliin ja selaamaan puhelinta. Ei koulussa voi pakottaa ketään liikkumaan jos ei halua.

Yläkoulu on liian myöhäinen vaihe yrittää mitään isompaa muutosta, vaan peli on siinä vaiheessa jo pääosin menetetty. Ensimmäisillä luokilla voisi hyvin liikkua enemmän ja hipan yms kautta saada luokka ryhmäytymään ja opetella muutenkin muiden huomioimista ja sosiaalisia taitoja yms.

Kun valmensin nuoria, niin yksi tärkeimpiä asioita oli heille opettaa omatoimisuutta, joten vetämissäni treeneissä laitoin heille tehtäväksi pistää pienpelit pystyyn, eli maalit, jaot, liivit, kentän koko, yms, jotta sitten vapaa-ajalla ja koulujen välkillä osaavat sitten laittaa pelit pystyyn, se onnistuikin hyvin.

Kierrätin joukkueen peleissä kapteenin roolia, eli joka pelissä oli aina "uusi" kapteeni, joka sai palkinnoksi viirin. Se tekee hyvää pelaajille pistää heidät jokainen miettimään millainen on hyvä kapteeni ja antaa heidän itse olla teikkaamassa yms. Kunujaotkin voi tehdä monella tavalla, eli siihen voi joskus valita maalivahdit, heikot pelaajat tai kaverukset,yms, ja he kyllä sitten ajan myötä oppivat sitten valitsemaan omaan joukkueeseen pelaajia muutenkin kuin kaveriperusteella ja samalla oppivat havainnoimaan ketkä pelaajista pystyvät auttamaan joukkuetta, niin huomaamatta sitten ymmärtävät paremmin miten voisivat vaikka itsekin pelata paremmin.

[erno]

Ykkösluokalla on liikuntaa suunnilleen 1 tunti viikossa ja kun lähtötasona on se, että 3/4 porukasta on käytännössä invalideja liikunnan näkökulmasta, niin sormella osotetaan väärään suuntaan. Vaikka toi kyykkyynmenotaito hyvinkin erilaisista kulmista pitäs masteroida 1-3 vuoden iässä, mutta kun kaverit tahkoo hiekkalaatikon ja puihinkiipeilyn sijaan 45h viikkoon brawl starsia, niin ainoa motoriiikka mikä kehittyy on paikallaan istuminen ja peukalon liikuttaminen.

Jos kattelen vaikka lähikoulun liikuntaohjelmaa, niin siellä on grindattu hippoja, kaupunkisotia, futista, korista, voimistelua, tanssia ym, eikä tossa oo mitään ihmeellistä. Ihan hyviä juttuja koulun liikuntatunneille.

[Jortsukka]

En syytä koulua, vaan syytän useita päätöksiä mitä tehty sen eteen että koulun liikunta on heikentynyt vuosi vuodelta. Taustalla on toki koko yhteiskunnan ongelmat liikunnan suhteen.

[ainapalloton]

Jossain määrin älykkyydestä tuossa ei-niin-aikasidonnaisessa osuudessa voi ollakin hyötyä ja mahdollisesti ja tilallisesta hahmotuskyvystä todennäöisesti molemmissa.

Jos ajatellaan vaikka pallon heittelyä esimerkkiniä, niin mun koira, jolle palloa heitelty ihan pennusta lähtien, osaa ennustaa pallon pomppimislentoradan seinistä ja huonekaluista paljon paremmin kuin minä. Se ei kuitenkaan ole (ainakaan toivottavasti) alykkäämpi kuin minä. Se myös pärjää riistan etsimisessä paljon paremmpin kuin minä, koska sillä on sen toimintaympäristön haasteisiin paremmat ominaisuudet.

Myös jalkapallo on toimintaympäristönä erilainen enkä siksi usko älykkyyden ainakaan suoraan tukevan jalkapallossa pärjäämistä.

Jos ajatellaan vaikka tähtitarhaa tai alueturnauksia try-outteina (kuvittelisin niiden olevan try-outteja maajoukkueeseen), niin ehdottomasti tätä pitäisi tutkia. Tätä olen itse yrittänytkin hakea noissa boksisyöttötilanteissa ja kombinaatioissa aikaisemmin tässä säikeessä. Optimaalisinta olisi laittaa kaikki pelaajat tilanteeseen jossa eivät pärjää ilman ennakointia ja havainnointia. Ikävä kyllä vain tähtitarhassa tämä edes jollain tasolla toteutuu. Alueturnauksissa joukkueet ovat niin epätasaisia että huonoissa joukkueissa ennakointia toteuttavat pelaajat ovat yksin ja parhaissa taas ei ylivoimasuuden takia ole tarvetta ennakoinnille. Toisaalta eipä taida valitsijat näitä asioita huomioidakkaan.

Akatemian tryouteissa tämän voisi toteuttaa niin että mukaanyrittäjiä laitettaisiin todella nopeaa pienpeliin mukaan. Toki tämä edellyttäisi sitä että valmentaja olisi omasta joukkueestaan tiedossa pelaajia joilla homma toimii ja jotka pystyvät pitämään pallon elossa todella nopeatempoisessa pienpelissä. Tämä vaatii myös ennakointikykyjä puolustavilta / "keskellä" olevilta pelaajilta, koska vain silloin vaatimustaso saadaan tarpeeksi korkeaksi. Harjoitus pitäisi videoida laadukkaalla välineistöllä, koska kaikkea tarvittavaa ei livenä pysty huomaamaan. Tämä siis jo vanhemmilla junnuilla tilanteessa jossa teknisen suoriutumisenkin voidaan vaatia olevan korkealla tasolla. Saman voi todeta siis myös peleissä mutta vaatii sitten tietysti enemmän aikaa ja vaivaa.

Kun on seurannut lapsen 5v5-vaiheen joukkuetta, niin parhaan pelikäsityksen omaavat vaikuttavat olevan myös muuten aika skarppeja. Erittäin pieni otos kylläkin, ja voi olla sattumaa.

Olisi tosiaan kiinnostavaa tietää, että minkälaista porukkaa valikoituu tuohon tähtitarhaan ja siitä eteenpäin - ennustaako äly mitään vai ei? Jos äly nostaa oppimisnopeutta jalkapallossa(kin), niin luulisi että joissakin tilanteissa kannattaisi valita vaikka karvan verran teknisesti yms. heikompi mutta fiksumpi pelaaja, koska potentiaali sitten ehkä kuitenkin korkeammalla. Tuollainen kriteeri voisi myös vähentää alkuvuosi-vääristymää.

Asian vierestä: tässä keskustelussa joku joskus mainitsi ulkomaisen akatemian, joka käyttää reaktionopeus tms. testejä. Eli niitä on. Luulisi että pienen maan kannattaisi pyrkiä tunnistamaan kaikki mahdolliset muuttujat, jotka potentiaalia ennustavat.

[Fillarikommari]

Suomessa fiksut erottuu jalkapallossa myös siksi, että koulu on monille kohtalaisen kuormittavaa jo jostain 3. luokasta lähtien. Koulupäivään energiansa käyttävät eivät jaksa keskittyä enää illalla. Eri juttu joku lätkä, jossa ei ihan liikaa tarvitse aivojaan rasittaa.

Liikkumattomuus on tosiaan valtava ongelma myös huippujen kehittämisen kannalta. Lapsuusvuodet ovat liikkumistaitojen lehittymisen kannalta tärkeimmät, eikä niitä saa enää takaisin eikä eroa liikkumistaidoissa ota kiinni, jos lapsuus on mennyt ruudun ääressä. Mahdollisten huippupelaajien pooli pienentyy Suomessa entisestään sillä, että geneettisistä edellytyksistä omaavista jatkuvasti harvempi liikkuu lapsuudessa paljon.

Huipulle kehittymisen kaava: liikunnalliset edellytykset x laadukkaiden harjoitus- ja liikkumistuntien määrä. Tuntilaskuri alkaa raksuttaa jo ennen kuin ensimmäisiä askeleita on otettu. Arvatkaa kehittyykö tasapaino ym. liikkumistaidot paremmin niillä taaperoilla, joiden vanhemmat tasapainoilee niitä jaloista ja joiden kanssa ollaan jatkuvasti ulkona, juostaan ja touhutaan kuin niillä jotka istuu/makaa ruudun edessä.

Ja joo, kaava on yksinkertainen, mutta silti oikein. Funktiossa "laadukkaat tunnit" sisältää kaiken mahdollisen harjoitteluna, liikkumisena ja valmistautumisena pelaajalle toteutuvan valmennuksen ja oman ajan harjoittelun. Tulevien huippupelaajien määrä saadaan sitten sillä, että funktioon lisätään kertoimeksi toiminnassa mukana olevien lasten ja nuorten määrä.

[turkistarhaaja]

Ykkösluokalla on liikuntaa suunnilleen 1 tunti viikossa ja kun lähtötasona on se, että 3/4 porukasta on käytännössä invalideja liikunnan näkökulmasta, niin sormella osotetaan väärään suuntaan. Vaikka toi kyykkyynmenotaito hyvinkin erilaisista kulmista pitäs masteroida 1-3 vuoden iässä, mutta kun kaverit tahkoo hiekkalaatikon ja puihinkiipeilyn sijaan 45h viikkoon brawl starsia, niin ainoa motoriiikka mikä kehittyy on paikallaan istuminen ja peukalon liikuttaminen.

No just tämä. Koululiikuntaa on jokaisella vuosiluokalla niin vähän ettei se mitään ratkaise, jos liikuntamäärä muuten on nolla. Ja varmaan sisäänrakennettu oletus nykyisissäkin liikuntatunneissa on, että kouluikäinen lapsi osaisi esimerkiksi edes auttavasti juosta koska aika hankalaa on muuten osallistua erilaisiin peleihin ja leikkeihin.

[svengi]

Suomessa fiksut erottuu jalkapallossa myös siksi, että koulu on monille kohtalaisen kuormittavaa jo jostain 3. luokasta lähtien. Koulupäivään energiansa käyttävät eivät jaksa keskittyä enää illalla. Eri juttu joku lätkä, jossa ei ihan liikaa tarvitse aivojaan rasittaa.

Onkos tämä provo vai ihan tosissaan juntattu ?

Lätkästä ei ole kokemusta enkä ota sitä mukaan, mutta aika vajavainen käsitys on jalkapallon vaativuudesta suhteessa muihin lajeihin. Kuulostaa aikalailla fanitukselta.

Samalla lailla kaikissa lajeissa pitää keskittyä ja mennä "pelin/suorituksen sisään" ajatuksen kanssa, jos haluaa olla mukana eikä surffailla pelin ulkopuolella.

[Schneider]

Onkos tämä provo vai ihan tosissaan juntattu ?

Lätkästä ei ole kokemusta enkä ota sitä mukaan, mutta aika vajavainen käsitys on jalkapallon vaativuudesta suhteessa muihin lajeihin. Kuulostaa aikalailla fanitukselta.

Samalla lailla kaikissa lajeissa pitää keskittyä ja mennä "pelin/suorituksen sisään" ajatuksen kanssa, jos haluaa olla mukana eikä surffailla pelin ulkopuolella.

Futiksessa pelaajat on pääsääntöisesti heikosti peliä ymmärtäviä, riittää kun vain juoksee niin perkuleesti, niinhän se Tanskaan mennyt "huippu" fysiikkavalmentajakin sanoi, että futis on juoksulaji, joten ei muuta kuin kaikki vain juoksulenkille, kun sitä fysiikkavalmentajakin pystyy mittamaan ja ymmärtämään. Huippufutiksesta toki löytyy sitten pelaajia, joilla myös hoksottimet toimii, mutta meillähän pitää vain juosta täysillä ja kovalla intensiteetillä, ihan sama mihin suuntaan tai mitä muuten kentällä tapahtuu.

Futisporukat vaatii lisää liikuntaa, mutta kouluihin ei kuitenkaan, kun hukkaan menisi, kun vain futistreenit kelpaa "oikean" futisvalmentajan alaisuudessa. Korkeamman korkeakoulututkinnon suorittanut liikunnan opettaja kun ei kelpaa mihinkään. Kouluakaan lasten ei tarvitsisi käydä, kun pitää keskittyä futikseen ja Eerikkilän leireille menee puolet alakoulun luokan oppilaista, siinäpä hyvä näpäytys luokan opettajalle, mutta aina voi ruinata ja valittaa Apu lehteen jos ei saakaan kymppejä, edes liikunnasta.

[Nuorenanätti]

Futiksessa pelaajat on pääsääntöisesti heikosti peliä ymmärtäviä, riittää kun vain juoksee niin perkuleesti...

Vaikka tämä kuulostaa hassulta provosoinnilta, meillä on yhä valmentajia, joille tämä on vakaa ohjenuora.

Esimerkki yksi: Seuran junioripäällikkö, joka kutsui jalkapalloa "juoksupeliksi". Meriitteihin kuului esim. seuran  miesten edustuksen nostaminen Kakkosesta Ykköseen sillä periaatteella, että se joukkue voittaa, joka jaksaa juosta 90 minuuttia. Hän ei siis ollut periaatteineen väärässä.

Esimerkki kaksi: Junnuvalmentaja, jonka likipitäen ainoa ohje kentän reunalla oli kovaan ääneen huudettu "Kunnolla!!!" Kukaan ei oikein tiennyt, mitä piti tehdä kunnolla, kunnes joku hoksasi, että riitti, kunhan touhotti täysillä. Ei ollut niin väliä mitä teki, kunhan sen teki "kunnolla". Tästäkin joukkueesta tuli yksi Veikkausliigapelaaja, joten ihan oikeassa valmentaja oli, homma pitää vain tehdä kunnolla niin ura kilpaurheiluun on auki.

Tähän loppuun voin todeta, että jalkapallo on juoksupeli, jossa pitää asiat tehdä kunnolla. Sillä suomalainen jalkapallo lähtee nousuun.

[13ergkamp]

Tähän loppuun voin todeta, että jalkapallo on juoksupeli, jossa pitää asiat tehdä kunnolla. Sillä suomalainen jalkapallo lähtee nousuun.

Kääritään hihat -metodi