Suomalainen juniorivalmennus tarvitsee ryhtiliikettä

[erno]

Puhutko sä nyt Nigel Fusesta vai mistä?

[Nigel Kugelschfeir]

Fusen leirillä on joo. Varmaan nuo perusperiaatteet toimii muissakin mitä noita on. Jostainhan se kuitenkin kertoo että tämmöiselle toiminnalle koetaan olevan tarvetta. Olisi ihan mielenkiintoista tietää kuinka moni junnumaajoukkuepelaajista on tällaisissa käynyt. Jääkiekossahan on jo ihan arkipäivää että huipulle tähtäävät käy ties missä yksityisvalmennuksissa.

[Gullit88]

Veikkaisin että ongelma jossain perusjoukkuueessa on se että siellä on niin monen tasoista vipeltäjää. Tuolla kun on valmiiksi motivoituneita pelaajia niin ei tarvii käyttää aikaa ryhmän koossa pitämiseen eikä vahtia että oikeasti tehdään jotain vaan voi keskittyä siihen ohjaamiseen.  Me ollaan käyty vain tuolla leirillä niin en osaa sen enempää sanoa.

Minä teetin aika paljon tätä kamaa 10- ja 11-vuotiaille harrastepelaajille ja mielestäni toimi ihan hyvin, pelaajat kehittyi ja tykkäs myös oppia asioita. Epäilisin, että meillä on seuroissa vain joku fiksaatio koutsata ns. joukkuepeliä jo tosi aikaisin, vaikka siihen riittää loppupelien aktiivinen koutsaus oikein hyvin.

[Kaihlamo]

Kai U8-U12 ikäluokissa pitäisikin vetää alkuun 10-15min lämmittely + pallolla tekniikka, perään 2-3 rastiharjoitetta aaltopelejä ja 1 vs1 tai 2 vs2 tms ja loppuun pienpelit.

Pitäisikö? Ilmeisesti tullut vedettyä reilut 15 vuotta ihan täysin "väärin" ja "vääriä"  treenejä sitten, jos tämä esittämäsi on joku perusharjoitusrakenne, jonka mukaan pitäisi kaikki treenit vetää tuossa ikävaiheessa.

[bupa dukta]

Niin, en mielestäni paaluttanut että pitäisi. Siinä luki kai pitäisi. Ei minulla ole ihan hirveän syvää osaamista tähän. Joitain näkemyksiä jotka voivat olla siellä päin tai ihan väärässä. Mielestäni tuo kuvaus oli aika lavea ja voi pitää sisällään monenlaisia harjoitteita. Anteeksi jos loukkasin sinua.

Minkälainen treenin rakenne sinulla on ollut?

Ja osaisiko joku vastata että minkälainen on sisältö näissä yksityisvalmennuksissa, että teetetäänkö vain tekniikkaa.
Lähetin aiemman viestin koska minua kiinnostaa että millä tavoin nämä yksityisvalmennukset eroavat seuratoiminnasta ja jatkona se, että jos niiden tapa kehittää pelaajia enemmän niin olisiko seuraharjoituksia mahdollista/kannattavaa viedä siihen suuntaan.

Yksi näkökulma tuohon tuli että yksityisvalmennuksen laatu tulee harjoitukseen osallistuvista pelaajista. Tuo pelaajien laatu toki toteutuu kilpajoukkuissa ja isoissa ryhmissä joissa voi tehdä tasoryhmiä.

Gullit kertoi tuossa teettäneen tätä "kamaa", eli samanlaista sisältöä kuin yksityisvalmennuksissa? Mitä tarkalleen ottaen silloin teetätit?

[Elohiiri2]

Pitäisikö? Ilmeisesti tullut vedettyä reilut 15 vuotta ihan täysin "väärin" ja "vääriä"  treenejä sitten, jos tämä esittämäsi on joku perusharjoitusrakenne, jonka mukaan pitäisi kaikki treenit vetää tuossa ikävaiheessa.

Ei pidä suuttua, pitää huomata, että milloin oma toiminta on osa ongelmaa, ei ratkaisua.

[Gullit88]

Gullit kertoi tuossa teettäneen tätä "kamaa", eli samanlaista sisältöä kuin yksityisvalmennuksissa? Mitä tarkalleen ottaen silloin teetätit?

Mä ainakin yritin kopioida @mate.football, Fusea, Tanokea ja yksilävalmentajia maailmalta. Eihän näissä mitään ihmeitä ole ja minusta Palloliitto suosittaa hyvin samaa tekemistä, eli pallo per pelaajamäärä -suhteen maksimointia.

Mutta siis lämpässä motorisesti haastavaa liikkumista ilman palloa, plyoja, spurtteja, ball masteryitä, käännöksiä ja suojaamista & kamppailuvoimaa. Sitten yleensä 1v1 eri pelitilanteissa yleensä maalinteolla. Syöttämistä drilleinä ekan tatsin suuntaamisella ja esim. 2v2+1. Loppuun isompi peli, koska sitä pelaajat odottaa.

[bupa dukta]

Mä ainakin yritin kopioida @mate.football, Fusea, Tanokea ja yksilävalmentajia maailmalta. Eihän näissä mitään ihmeitä ole ja minusta Palloliitto suosittaa hyvin samaa tekemistä, eli pallo per pelaajamäärä -suhteen maksimointia.

Mutta siis lämpässä motorisesti haastavaa liikkumista ilman palloa, plyoja, spurtteja, ball masteryitä, käännöksiä ja suojaamista & kamppailuvoimaa. Sitten yleensä 1v1 eri pelitilanteissa yleensä maalinteolla. Syöttämistä drilleinä ekan tatsin suuntaamisella ja esim. 2v2+1. Loppuun isompi peli, koska sitä pelaajat odottaa.

Jep. Kuulostaa siltä mitä minunkin lapsen seurassa ja joukkueessa pyritään tekemään. On u11 tyttö.

Ja avaan vielä omaa roolia sen verran että olen silloin tällöin apuna oleva isävalmentaja. Joukkueella on seuran puolesta vastuuvalmentaja. Lisäksi olen seuraamassa/tekemässä näitä juttuja vasta toista vuotta että oma osaaminen ja kokemus hyvin ohutta ja siksi mielenkiinnolla tätäkin lankaa ja muiden kokemuksia ja näkemyksiä luen.

Toki jalkapalloa pelannut ja seurannut ns koko elämän.
 

[Schneider]

Sekoittaakohan joku tai useampikin perushyppelyn ja plyometrisen (suuret törmäysenergiat), sillä lapsille ei plyometristä treeniä pidä vetää. Varsinkin kasvupyrähdyksen aikana on otettava rauhallisemmin. Lasten ja nuorten perushyppelykin kannattaa tehdä pehmeillä alustoilla, jotta ei tule liikaa tömähdystä kehoon.

"
13–16-VUOTIAIDEN PIKAJUOKSIJOIDEN NILKAN JA JALKATERÄN RASITUSVAMMOJEN ENNALTAEHKÄISY
Opas Oulun Pyrinnön pikajuoksuvalmentajille
Enna Hassinen & Julia Välikangas
Opinnäytetyö
Syksy 2021
Fysioterapian tutkinto-ohjelma
Oulun ammattikorkeakoulu

Kasvupyrähdyksen aikana kasvurustot ja nivelpinnat herkistyvät vaurioille, mikä lisää rasitusvamman synnyn riskiä. On tutkittu, että rasitusvammat ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla. (Ahola ym. 2019, 1954.) Kasvupyrähdyksen aikana luiden pituuden lisääntyessä lihasten pituus jää hieman jälkeen. Tässä kehitysvaiheessa havaitaankin paljon lihasten kiinnityskohtien vammoja ja ylikuormitustiloja. (Hakkarainen ym. 2009, 230.) Suurin osa kasvuikäisten rasitusvammoista esiintyy luissa, koska jänteet ja nivelsiteet ovat suhteellisesti vahvempia kuin luuston kasvualueet, joihin ne kiinnittyvät. Tällaisia vammoille alttiita alueita ovat luiden kasvutumakkeet eli apofyysit ja kasvulevyt eli fyysit. Rasitusmurtumia ja -osteopatioita esiintyy tyypillisesti alaraajojen luissa ja selkänikamien takakaaressa. (Ahola ym. 2019, 1954-1955.)

Pitkien luiden normaalin kehityksen edellytyksenä on painovoiman suuruisen paineen kohdistuminen luun epifyysialueisiin pituusakselin suunnassa. Erityisesti sellaiset liikuntamuodot, jotka sisältävät hyppyjä, vääntöjä ja tärähdyksiä, kehittävät tukikudoksia. Venyttävän voiman kehittäessä luita ja tukikudoksia liikunnalla on myönteinen vaikutus tukikudosten kehittymiseen. Luuston kuormittamisen kohdalla tulee kuitenkin muistaa, että luiden pituuskasvu tapahtuu kasvurustoissa eli apo-fyyseissä, joiden rakenne on herkkä erityisesti niihin kohdistuvalle vetorasitukselle (esim. kovatehoiset hyppelyt ja voimaharjoitteet). (Hakkarainen ym. 2009, 94.)

[LB44]

Sekoittaakohan joku tai useampikin perushyppelyn ja plyometrisen (suuret törmäysenergiat), sillä lapsille ei plyometristä treeniä pidä vetää. Varsinkin kasvupyrähdyksen aikana on otettava rauhallisemmin. Lasten ja nuorten perushyppelykin kannattaa tehdä pehmeillä alustoilla, jotta ei tule liikaa tömähdystä kehoon.

Kerrotko mikä on plyojen (joita on hitaampia ja nopeampia) sekä sinun ”perushyppelyn” ero? Jos olet kieltämässä plyot, silloin pitäisi kai kieltää spurtitkin, koska ne ovat luonteeltaan sama asia= nopeaa, maksimaalista iskutusta, jotta venytysrefleksistä saataisiin hyöty irti?

Pehmeät alustat ovat todella petollinen alusta hyppyharjoittelulle kun kroppa ei oikein tiedä miten siihen tulisi reagoida. Itse valitsisin kovan alustan ja maltilliset korkeudet/määrät.

Meillä voivotellaan kun lapset ei enää hypi ja kiipeile niin kuin ennen, toisaalta ollaan kieltämässä jos sen suuntaista joku olisi tekemässä 🤔

Kasvupyrähdyksen aikana kannattaa välttää turhaa ”garbage” volyymia. Futiksen puolella ongelmana moneen muuhun lajiin täällä on olematon fyysinen harjoittelu, eli hankalaa kun ei oikein ole mistä vähentää. Ja samalla pitäisi tuottaa kilpailukykyisiä pelaajia siirtymään maailmalle 16-18 vuoden ikäisinä. Haastava yhtälö. 

[Schneider]

Eivät aikuiset pikajuoksijatkaan vedä kisapiikkareilla kuin kilpakaudella, niin sitäkin vähemmän lapset tai nuoret kestävät iskutusta. Futiksessa tulee kyllä jo ihan riittävästi iskutusta ja vääntöä luiden vahvaan kasvuun, eli hyppelyillä sitten haetaan hermoston yms kehittymistä, mutta ei siihen auta vaikka kuinka kovaa vetelisi hyppyjä boksilta betonialustalle. Vain terve urheilija kasvaa ja menee eteenpäin. Pelaajan kehittymisen kannalta ei tarvita ensimmäistäkään selän rasitusmurtumaa tai mitään muutakaan. Juuri kun porukat tajusivat lopettaa lankutuskisat, jossa mentiin failureen saakka, niin aina jotain yhtä typerää keksitään tilalle.

[joku roti]

Sekoittaakohan joku tai useampikin perushyppelyn ja plyometrisen (suuret törmäysenergiat), sillä lapsille ei plyometristä treeniä pidä vetää. Varsinkin kasvupyrähdyksen aikana on otettava rauhallisemmin. Lasten ja nuorten perushyppelykin kannattaa tehdä pehmeillä alustoilla, jotta ei tule liikaa tömähdystä kehoon.

"
13–16-VUOTIAIDEN PIKAJUOKSIJOIDEN NILKAN JA JALKATERÄN RASITUSVAMMOJEN ENNALTAEHKÄISY
Opas Oulun Pyrinnön pikajuoksuvalmentajille
Enna Hassinen & Julia Välikangas
Opinnäytetyö
Syksy 2021
Fysioterapian tutkinto-ohjelma
Oulun ammattikorkeakoulu

Kasvupyrähdyksen aikana kasvurustot ja nivelpinnat herkistyvät vaurioille, mikä lisää rasitusvamman synnyn riskiä. On tutkittu, että rasitusvammat ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla. (Ahola ym. 2019, 1954.) Kasvupyrähdyksen aikana luiden pituuden lisääntyessä lihasten pituus jää hieman jälkeen. Tässä kehitysvaiheessa havaitaankin paljon lihasten kiinnityskohtien vammoja ja ylikuormitustiloja. (Hakkarainen ym. 2009, 230.) Suurin osa kasvuikäisten rasitusvammoista esiintyy luissa, koska jänteet ja nivelsiteet ovat suhteellisesti vahvempia kuin luuston kasvualueet, joihin ne kiinnittyvät. Tällaisia vammoille alttiita alueita ovat luiden kasvutumakkeet eli apofyysit ja kasvulevyt eli fyysit. Rasitusmurtumia ja -osteopatioita esiintyy tyypillisesti alaraajojen luissa ja selkänikamien takakaaressa. (Ahola ym. 2019, 1954-1955.)

Pitkien luiden normaalin kehityksen edellytyksenä on painovoiman suuruisen paineen kohdistuminen luun epifyysialueisiin pituusakselin suunnassa. Erityisesti sellaiset liikuntamuodot, jotka sisältävät hyppyjä, vääntöjä ja tärähdyksiä, kehittävät tukikudoksia. Venyttävän voiman kehittäessä luita ja tukikudoksia liikunnalla on myönteinen vaikutus tukikudosten kehittymiseen. Luuston kuormittamisen kohdalla tulee kuitenkin muistaa, että luiden pituuskasvu tapahtuu kasvurustoissa eli apo-fyyseissä, joiden rakenne on herkkä erityisesti niihin kohdistuvalle vetorasitukselle (esim. kovatehoiset hyppelyt ja voimaharjoitteet). (Hakkarainen ym. 2009, 94.)

Tästä olen kyllä täysin eri mieltä. Kiihdytyksessä etureiden vastaanottamat voimat on mitattauksissa tasolla 5,3-7,8x kehonpaino. Jos ajatellaan vaikkapa osgood-schlatteria, joka tulee etureiden jänteen sääriluun kiinnityskohtaan, eli kyseessä on etureiden jänteen kiinnityskohdan ts. apofyysin ylirasitustila, ei pitäisi tuon logiikan mukaan myöskään tehdä täysivauhtisia kiihdytyksiä, koska siinä tulee niin kova rasitus apofyysille.

Oma tulkintani (en siis tiedä onko tästä tutkimusnäyttöä) severin taudin yhdestä altistavasta tekijästä junnufutareilla on pohjevoiman puute ja se, ettei jakseta liikkua päkiöillä, vaan kantapää hakkaa liikaa tekonurmikentän alla olevaa betonivalua ja kasvulevyt kipeytyvät. Tähän auttaa kenkään kantapään alle laitettava pehmustekuppi, voimaharjoittelu, juoksutekniikan harjoittelu ja jalkaterän & nilkan treenaus, jossa isossa roolissa on sopivalla teholla aloitettu progressiivisesti etenevä plyometrinen harjoittelu (toki sekin on osaltaan voimaharjoittelua).

Selän rasitusosteopatiat ja -murtumat tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä toistuvasta selän taaksetaivutus+kierto-liikkeestä, jota lihaskunto ei jaksa tukea. Vaikka vamman kuntoutuksen alkuun lääkärit määräävät iskutuskieltoa, se tehdään murtuman paranemisen varmistamiseksi, ei siksi, että vamma johtuisi iskutuksesta.

[LB44]

Eivät aikuiset pikajuoksijatkaan vedä kisapiikkareilla kuin kilpakaudella, niin sitäkin vähemmän lapset tai nuoret kestävät iskutusta. Futiksessa tulee kyllä jo ihan riittävästi iskutusta ja vääntöä luiden vahvaan kasvuun, eli hyppelyillä sitten haetaan hermoston yms kehittymistä, mutta ei siihen auta vaikka kuinka kovaa vetelisi hyppyjä boksilta betonialustalle. Vain terve urheilija kasvaa ja menee eteenpäin. Pelaajan kehittymisen kannalta ei tarvita ensimmäistäkään selän rasitusmurtumaa tai mitään muutakaan. Juuri kun porukat tajusivat lopettaa lankutuskisat, jossa mentiin failureen saakka, niin aina jotain yhtä typerää keksitään tilalle.

Mistähän löytyisi edes kohtuullisen tason pikajuoksija, joka EI juoksisi piikkareilla jokaisen harjoituskaudenkin kovemman vedon? Piikkarien jäykät pohjathan helpottavat voimantuottoa ja sen hallintaa.

Eikä plyometria tarkoita boksilta hyppelyä, vaan maakontaktin nopeutta. Ja juurikin maakontaktin hallinta kannattaa opetella, jotta pelkän pelaamisen aiheuttamia rasitusvammoja ei tulisi.

En tunnista hyppelytermiäsi, mutta varsinkin plyometristen hyppysarjojen tehtävänä on vahvistaa jänteitä ja opetella niiden käyttöä. Muuten on turha haaveilla nopeasta, terävästä liikkeestä.

Kannattaa ottaa perusasioista selvää, muuten pelaajien kehitys ja ehjänä pysyminen on vaan sattumien summa.

[Schneider]

Osgood-schlatter tulee jos potkitaan palloa mm. treeneissä kymmeniä toistoja mahdollisimman kaukaa maaliin, en usko spurteista tulevan niinkään. Palloa ei tarvitse potkia täysillä, jotta potkutekniikka kehittyisi. Kaukovetojen treenaaminen on yksi typerimmistä ja turhimmista jutuista jota junnut tekee. Eihän niitä max spurttejakaan kovin monta tarvitse vetää, jotta nopeus kehittyy. Kannattaisi hoksata, että asioita ei tarvitse tehdä määräänsä enempää ja on jopa hölmöä tehdä enemmän kuin on tarve. Meillähän kuitenkin ongelmana on, ettei osata pallon kanssa tehdä asioita yksin eikä yhdessä. Ihan turha käyttää niin paljon aikaa ja energiaa asioihin, joilla ei loppupeleissä tule yhtäkään huippufutaria.

[Schneider]

Mistähän löytyisi edes kohtuullisen tason pikajuoksija, joka EI juoksisi piikkareilla jokaisen harjoituskaudenkin kovemman vedon? Piikkarien jäykät pohjathan helpottavat voimantuottoa ja sen hallintaa.

Eikä plyometria tarkoita boksilta hyppelyä, vaan maakontaktin nopeutta. Ja juurikin maakontaktin hallinta kannattaa opetella, jotta pelkän pelaamisen aiheuttamia rasitusvammoja ei tulisi.

En tunnista hyppelytermiäsi, mutta varsinkin plyometristen hyppysarjojen tehtävänä on vahvistaa jänteitä ja opetella niiden käyttöä. Muuten on turha haaveilla nopeasta, terävästä liikkeestä.

Kannattaa ottaa perusasioista selvää, muuten pelaajien kehitys ja ehjänä pysyminen on vaan sattumien summa.

Kannattaisi kuitenkin ottaa perusasioista selvää, sillä lapsilla jäntee ovat vahvoja, mutta luut heikkoja, eli meni kyllä ihan persiilleen mitä kirjoittelet.

[Nigel Kugelschfeir]

Osgood-Schlatterin tauti on kaikilla mun ikäisillä pelaajilla, riippumatta lajista. Kun ennen vanhaan annettiin vaan buranaa ja mobilaattia jos valtteli polvikipuja. Senhän tunnistaa siitä patista polven alapuolella.

[Schneider]

Osgood-Schlatterin tauti on kaikilla mun ikäisillä pelaajilla, riippumatta lajista. Kun ennen vanhaan annettiin vaan buranaa ja mobilaattia jos valtteli polvikipuja. Senhän tunnistaa siitä patista polven alapuolella.

Minun valmentamissa joukkueissa (poikia) ei ole ollut yhdelläkään Osgood-Schlatteria, paitsi sillä yhdellä joka tykkäsi tykitellä palloa kaukaa seinään, vaikka kielsinkin ja jatkoi, vaikka polvessa jo oli kiputilaa. Se ei kuulu mitenkään pakollisena jalkapalloon tai mihinkään urheilemiseen.

[LB44]

Kannattaisi kuitenkin ottaa perusasioista selvää, sillä lapsilla jäntee ovat vahvoja, mutta luut heikkoja, eli meni kyllä ihan persiilleen mitä kirjoittelet.

Puhutko nyt hyppelyistäsi lapsilla vai kasvuvaiheessa? Se että kasvuvaiheessa luiden tiheys vähäksi aikaa vähentyy ei tarkoita että kummankaan jänteet olisi vahvoja tai pelaajat osaisivat käyttää nilkan ja jalkaterän aluetta tehokkaasti, maakontaktin alkuvaiheen voimien hallinnasta puhumattakaan.

Siitä vois aloittaa että hankkii tietoa alan ammattilaisilta, ei jostain ammattikorkean opinnäytteistä, joiden tekijöillä tuskin on sitä tehdessä ollut kovinkaan korkeita tieteellisiä ambitioita.

[Schneider]

Puhutko nyt hyppelyistäsi lapsilla vai kasvuvaiheessa? Se että kasvuvaiheessa luiden tiheys vähäksi aikaa vähentyy ei tarkoita että kummankaan jänteet olisi vahvoja tai pelaajat osaisivat käyttää nilkan ja jalkaterän aluetta tehokkaasti, maakontaktin alkuvaiheen voimien hallinnasta puhumattakaan.

Siitä vois aloittaa että hankkii tietoa alan ammattilaisilta, ei jostain ammattikorkean opinnäytteistä, joiden tekijöillä tuskin on sitä tehdessä ollut kovinkaan korkeita tieteellisiä ambitioita.

Ehkä viite Hakkarainen ym. 2009 ammattitaito ei vain riitä, sillä mm. sieltä on nuo lainaukset poimittu opinnäytetyöhön.

Hakkarainen, Harri 2015. Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. Suomen valmentajat. Keuruu: VK-Kustannus Oy.

Hakkarainen, Harri, Jaakkola, Timo, Kalaja, Sami, Lämsä, Jari, Nikander, Antti & Riski Jarmo 2009. Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet. 1. painos. Lahti: VK-Kustannus Oy.

Hämäläinen, Kirsi, Danskanen, Kristiina, Hakkarainen, Harri, Lintunen, Taru, Jaakkola, Timo, Ara-järvi, Paula, Lehtoviita, Terhi, Forsblom Kim, Pulkkinen, Seppo, Pasanen, Kati, Kalaja, Sami, Riski, Jarmo 2015. Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. 1. painos. Lahti: VK-Kustannus Oy.

[joku roti]

Osgood-schlatter tulee jos potkitaan palloa mm. treeneissä kymmeniä toistoja mahdollisimman kaukaa maaliin, en usko spurteista tulevan niinkään.

No tämähän tarkoittaisi sitä, että mm. koripallossa, pesäpallossa, säbässä jne. ei osgood-schlatteria esiintyisi, koska niissä ei potkita palloa kymmeniä toistoja mahdollisimman kaukaa maaliin…

Kyseessä se on etureiden jänteen apofyysin kiputila, johon vaikuttaa sen etureiden käyttö kasvupyrähdyksen aikana.

Omassa pituusseurannassa on kyllä nähtävissä yhteyttä pelaajien pituuskasvun vauhdin ja OSD:n välillä, mutta ylirasitus on kääntäen alikapasiteetti. Ts. vaiva aiheutuu, kun mennään yli kudosten sietokyvyn ja kudos sietää sen verran rasitusta mihin se on tottunut/totutettu. Toisaalta etureiden jänteen rasitukseen vaikuttaa myös onko pakara- ja takareisivoima sellaisella tasolla, että etureisi ei dominoi voimantuottoa juoksussa ja riittääkö lonkan (ja nilkan) kapasiteetti linjaamaan polvea suunnanmuutoksissa?

[LB44]

Ehkä viite Hakkarainen ym. 2009 ammattitaito ei vain riitä, sillä mm. sieltä on nuo lainaukset poimittu opinnäytetyöhön.

Hakkarainen, Harri 2015. Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. Suomen valmentajat. Keuruu: VK-Kustannus Oy.

Hakkarainen, Harri, Jaakkola, Timo, Kalaja, Sami, Lämsä, Jari, Nikander, Antti & Riski Jarmo 2009. Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet. 1. painos. Lahti: VK-Kustannus Oy.

Hämäläinen, Kirsi, Danskanen, Kristiina, Hakkarainen, Harri, Lintunen, Taru, Jaakkola, Timo, Ara-järvi, Paula, Lehtoviita, Terhi, Forsblom Kim, Pulkkinen, Seppo, Pasanen, Kati, Kalaja, Sami, Riski, Jarmo 2015. Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. 1. painos. Lahti: VK-Kustannus Oy.

Lähdeluettelo siis tekee tutkimuksesta laadukkaan? Omassa gradussani lainasin useampaa Nobel-palkittua, mutta en sitä kovin tieteelliseksi väittäisi, vaikka hyvä arvosana aikanaan tulikin.

Hakkarainen, Kalaja ym. siis puhuvat hyppelystä hyvänä, plyometria on pelkkiä syvyys- ja tiputushyppyjä, eikä kehittävää nopeus/ketteryysharjoittelua kannattaisi tehdä kasvuvaiheessa ollenkaan? Ja jänteet ja niiden käyttö on lapsilla niin hyvää, että niitä on turha treenata. Sorry mutta en oikein usko.

Meillä on 15-16 vuotiaita, jotka juoksevat 30 metriä selvästi alle 4 sekunnin, kevennyshyppy 65-70 senttiä ja tekevät kovia tuloksia ketteryysradoilla. He ovat ilmeisesti treenanneet ihan väärin, kun tuollaisiin tuloksiin ei pelkällä pelailulla hyppelyllä oikein pääse. Ja siltikään hei eivät dominoi fysiikallaan jos Eurooppaan pääsevät.

[joku roti]

Ehkä viite Hakkarainen ym. 2009 ammattitaito ei vain riitä, sillä mm. sieltä on nuo lainaukset poimittu opinnäytetyöhön.

Hakkarainen, Harri 2015. Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. Suomen valmentajat. Keuruu: VK-Kustannus Oy.

Hakkarainen, Harri, Jaakkola, Timo, Kalaja, Sami, Lämsä, Jari, Nikander, Antti & Riski Jarmo 2009. Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet. 1. painos. Lahti: VK-Kustannus Oy.

Hämäläinen, Kirsi, Danskanen, Kristiina, Hakkarainen, Harri, Lintunen, Taru, Jaakkola, Timo, Ara-järvi, Paula, Lehtoviita, Terhi, Forsblom Kim, Pulkkinen, Seppo, Pasanen, Kati, Kalaja, Sami, Riski, Jarmo 2015. Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu. 1. painos. Lahti: VK-Kustannus Oy.

Tuossa opinnäytteessä sivulla 28 muuten suositellaan plyometrista harjoittelua rasitusvammojen ehkäisyyn, koska ”sillä on positiivinen vaikutus iskunkestävyyteen sekä jänteen poikkipinta-alan kasvuun” ja se ”kehittää voimatuottonopeutta sekä lihasjännekompleksin rakennetta ja toimintaa”.

En löytänyt nopealla selauksella mitään plyometrisen harjoittelun rajoittamisesta.

[ginikettu]

Tutulla skidillä ulkomailla on ollut plyometrisiä, kehopaino, kuminauha ja painoilla harjoitteita kotiläksynä jo varmaan tyyliin 10v ikäisestä. Varmaan olennaista on tunnistaa se kasvupyrähdys ja muuttaa tarvittaessa harjoitteita sen mukaiseksi.

[Jortsukka]

Tuossa opinnäytteessä sivulla 28 muuten suositellaan plyometrista harjoittelua rasitusvammojen ehkäisyyn, koska ”sillä on positiivinen vaikutus iskunkestävyyteen sekä jänteen poikkipinta-alan kasvuun” ja se ”kehittää voimatuottonopeutta sekä lihasjännekompleksin rakennetta ja toimintaa”.

En löytänyt nopealla selauksella mitään plyometrisen harjoittelun rajoittamisesta.

Joo varmasti iskutus kovalla alustalla kovilla kengillä vaikuttaa rasitusvammojen saamiseen, mutta vähintään sama ongelma on se että juurikin lapset eivät nykyisin enää hypi, juokse metsässä, jne. Tätä kautta esim. nilkan käyttäminen, pohkeiden, reisien ja pakaroiden(ja monien muiden alueiden) lihakset eivät kehity riittävästi. Ja kun tätä omalla ajalla tapahtuvaa hyppimistä ei tapahdu ollenkaan, niin iskutus sitten jalkapallokentällä kuormittaa kehoa liikaa.

Varmasti PHV:n ollessa päällä hyvä miettiä kuormitusta ja sitä jopa keventää, mutta nuorempana lasten pitäisi paljon enemmän hyppiä, loikkia ja muutenkin käyttää kehoaan.

[joku roti]

Joo varmasti iskutus kovalla alustalla kovilla kengillä vaikuttaa rasitusvammojen saamiseen, mutta vähintään sama ongelma on se että juurikin lapset eivät nykyisin enää hypi, juokse metsässä, jne. Tätä kautta esim. nilkan käyttäminen, pohkeiden, reisien ja pakaroiden(ja monien muiden alueiden) lihakset eivät kehity riittävästi. Ja kun tätä omalla ajalla tapahtuvaa hyppimistä ei tapahdu ollenkaan, niin iskutus sitten jalkapallokentällä kuormittaa kehoa liikaa.

Varmasti PHV:n ollessa päällä hyvä miettiä kuormitusta ja sitä jopa keventää, mutta nuorempana lasten pitäisi paljon enemmän hyppiä, loikkia ja muutenkin käyttää kehoaan.

Juuri näin. Ja jos PHV:n mennessä on hyvät pohjat ja hyvä iskutuksensietokyky, ei mitään ongelmia välttämättä tule.